Historian suurmiehen paikalla on joskus kontrollifriikki.

 

Putinin unelma on valvontajärjestelmä, jolla hän kykenee valvomaan jokaisen venäläisen arkea. Ja tekoäly antaa mahdollisuuden seurata yksittäisiä ihmisiä kodista töihin ja harrastuksiin. 

Historian suurmiesten tapa käsitellä asioita on ollut monesti sellainen, että asioita pitää käsitellä siten, että se miellyttää heitä. Tai siis monesti ja monesti, mutta jos tuollainen suurmies joka ei halua kuulla muuta kuin papukaijan kaltaista omien ajatustensa kaikua sattuu omalle kohdalle, niin silloin varmaan tuokin asia tuntuu suurelta. Eli ihminen jota pidetään suurmiehenä saattaa olla myös negatiivisella tavalla niin sanottu suurmies. Tai ainakin suurmiehen vaikutus omaan lähipiiriinsä on ollut välillä todella suuri. Siis miten tullaan suurmieheksi?

Itse asiassa suurmieheksi tullaan siten, että jälkipolvi pitää ihmistä suurmiehenä, mutta sitten miten tuo suurmiesmäisyys on ihmisessä ilmennyt on sitten asia, mikä riippuu miehestä. Suurmiehiä yhdistää joskus yksi ominaisuus, he ovat kaikki jonkinlaisia johtajia jossain joukossa, tai omassa maassaan. Siis jos ajattelemme sitä, että joku haluaa olla suurmies, niin silloin mieleen tulee heti niin sanottu vahva johtaja. 

Siis jos ajattelemme Stalinin tai Hitlerin johtajuutta, niin heidän näkemyksensä mukaan suuren sekä vahvan johtajan tulee osoittaa kovuutta sekä tuhota ja murskata kaikki vastarinta, jota he näkevät. Kaikkein pahin asia minkä tuollainen johtaja voi kohdata on se, että joku puhuu häntä vastaan. Ja jos tuollainen suuri johtaja ei tuohon reagoi, niin se yltyy valtavan voimakkaaksi vastarinnaksi, eli yhteiskunnallinen perhosvaikutus vahvistaa silloin toimintaa erittäin voimakkaasti. Ja monet suurmiehet ovat pitäneet järjestyksestä. Hyvässä järjestyksessä olevissa järjestelmissä häiriö kasvaa kuin pyörre tilanteessa, jossa perhosen siivenisku saa aikaan itseään vahvistavan pyörteen. Se on syy siihen, miksi Putin ja Stalin ovat käskeneet murskata opposition hinnalla millä hyvänsä. 

Om paljon ihmisiä, jotka ovat halunneet nähdä itsensä suurmiehinä. Esimerkiksi Stalin oli omasta mielestään suurmies. Mutta hänen kaltaisensa ovat usein osoittautuneet kontrollifriikeiksi, joilla on pakonomainen tarve urkkia ihmisten tekemisiä. Kun Putin sanoo, että tuota valvontaa käytetään "epälojaaleja kansalaisia vastaan", niin silloin hän tietenkin itse määrittelee kansalaisen epälojaaliksi siten kuin haluaa. Tekoälyn mahdollisuudet valvontaan ovat rajattomat. Se mikä erottaa modernin  tekoälyn esimerkiksi Stasin harjoittamasta urkinnasta on se, että tekoäly voi seuloa sekä yhdistellä tietoja rajattomasti. 

Stasi eli DDR:n turvallisuuspoliisi valvoi entisen Itä-Saksan kansalaisia suurimittaisen järjestelmän avulla, mutta se mikä teki järjestelmästä tehottoman oli se, että Stasi ei kyennyt suodattamaan saamaansa informaatiota. Nykyinen tekoäly voi suodattaa kaiken muun paitsi sen, mikä hyödyttää sen käyttäjiä. Samoin se voi käyttää useita lähteitä, ja en tiedä, että aikooko Putin varustaa nuo valvontakamerat myös mikrofoneilla, että hän voi kuunnella jokaista keskustelua, mitä ihmiset käyvät keskenään. 

Siis onko Putin oikeasti sellainen suurmies, joka hän haluaa ihmisten silmissä olla? Suurmiesten sekä suurten johtajien paikalla saattaa istua ihminen, joka on mikroskooppisen pieni. Putinin halu rakentaa valvontaverkosto, jolla hän voi puuttua esimerkiksi yksittäisten poliisipartioiden toimintaan voi olla osoitus halusta suojella Venäjän kansaa. Tai sitten se johtuu siitä, että tuo historian suurmiehenä itsensä näkevä johtaja haluaa katsella, mitä ihmiset tekevät kaduilla, ja että tekevätkö poliisit työnsä. Uskoisin että tämän valvontajärjestelmän konsoli sijoitetaan Putinin työpöydälle, ja tuon konsolin avulla hän voi katsella sitä, mitä kaduilla tapahtuu. Näin tuo mies kykenee sitten olemaan mukana venäläisten jokapäiväisessä elämässä. 

Vahvan johtajan kohdalla sitten taas tulemme siihen kysymykseen, että mitä on vahva johtajuus? Onko vahva johtaja sitten ihminen, joka ei kuuntele muita kuin itseään? Tai onko se ehkä mies tai nainen, joka rakentaa parin miljardin euron valvontajärjestelmän, jolla hän voi valvoa kaikkea, mitä oma kansa tekee? Ehkä tuo on sitä vahvaa johtajuutta, mutta samalla meidän pitää muistaa yksi asia, joka on se, että pienimmät objektit universumissa säteilevät kaikkein voimakkainta säteilyä, ja tuo säteily saattaa olla niin voimakasta, että tuo objekti työntää kaiken muun kuin oman säteilynsä pois ympäristöstään. 

Eli ulkoa tuleva informaatio ei välttämättä kykene läpäisemään tuon objektin ympärillä olevaa säteilyvyöhykettä. Jos tämä malli siirretään ihmisiin sekä yhteiskuntiin, niin kaikkein pienimmät ihmiset säteilevät kaikkein kirkkaimmin. Kun ihmisellä on huono itsetunto, niin hänen pitää ympäröidä itsensä sekä kaiken muun suurellisuudella. Sen takia joidenkin ihmisten koko päivä kuluu sotilasparaateja katsellessa. 

https://yle.fi/a/74-20080980

BCI-järjestelmät antavat rajattomat mahdollisuudet yhdistää ihmisiä ja koneita.

Ensimmäisen Neuralink-implantin saanut henkilö esittelee sen käyttöä medialle. Ja tietenkin tuollainen teknologia varmasti tulee yleistymään. Nimittäin me olemme vasta nähneet ensimmäiset mallit siitä, miten tuollainen aivoihin asennettu implantti ohjaa tietokoneita. Siis me emme vielä ole oikeastaan edes ottaneet ensimmäisiä askeleita BCI (Brain Computer Interface) eli EEG-ohjattujen käyttöliittymien rakentamisessa, ja tulevaisuudessa nämä järjestelmät ovat aivan yhtä helposti puettavia kuin hatut, eikä edes kiinteästi asennettujen BCI-laitteiden käyttö vaatii mutkikasta kirurgiaa. 

Ehkä tulevaisuuden BCI laite muistuttaa pyöräilykypärää. Se mitä tulevaisuudessa esimerkiksi pyöräilykypärää muistuttavaan laitteeseen voidaan kytkeä on kiinni ihmisten tahdosta sekä mielikuvituksesta. Eli tulevaisuudessa BCI-laite voi olla yhtä helppo pukea kuin hattu, ja sen avulla voidaan kontrolloida esimerkiksi autoja tai lentokoneita. 

Parhaassa tapauksessa tulevaisuuden BCI on oikeastaan vain verkkomainen kokonaisuus, joka voidaan asettaa pääkallon ulkopinnalle niin että elektrodit  tunnustelevat aivokuoren sähköjännitettä. Ja näin kyseisten laitteiden asentaminen ihmisille muuttuu helpommaksi. Noiden laitteiden avulla henkilö voi esimerkiksi pelata tietokonepelejä sekä käyttää tietokoneita myös jokapäiväiseen toimintaan. 

Samalla kuitenkin meidän pitää muistaa se, että BCI-käyttöliittymät mahdollistavat myös esimerkiksi humanoidi-robottien ohjaamisen ajatuksen avulla. Mercedes on ottanut ensimmäisen kerran ihmisen kaltaisen robotin tuotantolinjalleen. joten ehkä tulevaisuudessa ihmisillä on robottiassistentti, joka toimii siivojana sekä mahdollisesti palvelijana tai turvamiehenä. 

Siis jo nyt Neuralinkin avulla voidaan ohjata tietokonetta, jossa on robottien käyttöliittymä, mutta esimerkiksi aivokuoreen suunnatun sähköärsytyksen kautta voidaan henkilölle luoda sellainen ärsyketodellisuus, missä hän ei erota robottien aistimuksia omistaan. Neuralink-mikrosiruja voidaan asentaa myös eläimille, ja nuo laitteet voivat yhdistää eläimen aistit tietokoneen kautta ihmiseen, ja tuolloin tietenkin on mahdollista, että ihminen ohjaa esimerkiksi sutta tai koiraa tuollaisen järjestelmän avulla. 

Tuolloin robotti tai eläin, joka kantaa mikrosirua aivoissaan muuttuu ohjaajansa jatkeeksi. Samalla tietenkin eläimet voidaan muuttaa biologisiksi tarkkailulaitteiksi, joiden avulla voidaan syvänmeren eliöitä tarkkailla niiden luonnollisessa elinympäristössä vuosien ajan. Tai sitten sotilaat voivat noiden mikropiiriä kantavien kalojen tai lintujen sekä muiden eläinten avulla hankkia tiedustelutietoa mistä haluavat. Ja tuollaiset mikropiirit tekevät myös ihmissusista periaatteessa mahdollisia. Eli kaikki eivät varmaan halua käyttää noita välineitä rakentavasti. 

https://bigthink.com/the-future/first-person-with-a-neuralink-brain-implant-reveals-how-he-uses-it/

Innovaatio on aina taivaiden tavoittelua.

Mitä yhteyttä on Alepan jakelurobotilla, sekä Burj Khalifalla, maailman korkeimmalla talolla? Molemmat ovat innovaatioita, joiden tarkoitus on tuoda positiivista julkisuutta myös niitä tehneille yrityksille. 

Innovaation tarkoitus on tuoda paitsi uusia tuotteita yhtiöille, niin myös tuoda yhtiöille positiivista julkisuutta. Positiivinen julkisuus on siis julkisuutta, joka saa yhtiön näyttämään hyvältä sen asiakasryhmän silmissä, joka ostaa tuotteita, mitä yhtiö kehittää. Siis myös markkinointi vaatii sitä, että yhtiöillä on tuote, jota se haluaa myydä. Tuotteen pitää olla valmis, sekä samalla kiinnostava, jotta sitä voidaan myydä asiakkaille. Ja tietenkin esimerkiksi puolustusteollisuuden tuotteet voivat aiheuttaa negatiivisia mielikuvia ainakin niitä hankkivien valtioiden silmissä, ja aseiden tarkoitus on siis ennaltaehkäistä hyökkäyksiä valtioita vastaan. 

Asenne innovaatioihin ratkaisee sen, että kykeneekö yhtiö luomaan uusia tuotteita, joita se voi kaupata muualle. Jos asenne innovaatioon sekä kaikkeen uuteen on ehdottoman kielteinen, niin silloin jäävät innovaatiot tekemättä ja samalla myös uusin innovaatio jää hyödyntämättä. Uusien innovaatioiden kuten tekoälyn hyödyntäminen tuo yhtiöille säästöjä, mutta samalla myös tuotteiden jakeluun tarkoitettujen robottien käyttöönotto lisää yhtiöiden kiinnostavuutta asiakkaiden silmissä. 

Kun esimerkiksi päivittäistavarakauppa tuo tuotteita markkinoille, niin tietenkin tuo kauppa ja tuote ovat yhdistelmä, joka luo brändin. Ja myymälät, jakelussa käytettävä tekniikka ja muut vastaavat asiat ovat kokonaisuus, joka vaikuttaa tuotteiden sekä niiden toimittajan valintaan. Eli kun tuotetta lähdetään kauppaamaan, niin silloin pitää myyjän asettaa itsensä asiakkaan asemaan, ja kysyä itseltään, “miksi minä valitsen tuotteen”?. 

Siis lähtökohtaisesti asiakas ei valitse tuotteita siksi, että ne tuovat työpaikkoja, tai ainakaan noita tuotteita ei saisi kukaan valmistaa orjatyönä. Samoin asiakas varmasti haluaa, että tuote, jonka hän on ostanut on turvallinen, eli tuote tai siihen liittyvä toiminta ei aiheuta vaaratilanteita tai muita ongelmia. Samoin asiakas varmasti haluaa tuotteen sekä siihen liittyvän palvelun olevan ongelmatonta sekä miellyttävää. 

Eli jos esimerkiksi jakelu robotteja verrataan hikiseen, parroittuneeseen mieheen, joka polkee yössä polkupyörällä ovelle, niin kumpi on teistä miellyttävämpi vaihtoehto: onko se joku epämääräinen mies joka niistää hanskaansa soitettuaan ovikelloa, vai robotti joka on periaatteessa ainakin tahdoton ja joskus jopa siistimpi vaihtoehto. 

Innovaatiot ovat tärkeitä varsinkin tekniikan alalla, missä kehitys menee erittäin nopeasti eteenpäin. Uudet innovaatiot tuovat julkisuutta, ja julkisuus tuo tilauksia sekä mikro- että makrotasolla. 

Burj Khalifa (Wikipedia)

Tapaus Burj Khalifa eli maailman korkein talo on hyvä esimerkki tuosta positiivisesta julkisuudesta. Kyseinen rakennus valmistui vuonna 2009, ja on edelleen arkkitehti, ja insinööritaidon monumentti. 

Tiedättekö miksi jotkut rakennusalan yhtiöt ovat ottaneet asiakseen maailman korkeimpien talojen rakentamisen? Nuo talot tuovat niiden suunnittelijoille sekä rakentajille asiakkaita, ainakin yhtiön tasolla. Se on tietenkin eri asia, että onko maailman korkeimman talon rakentaja sama luonnollinen henkilö, kuin se joka rakentaa seuraavan pilvenpiirtäjän. Mutta tuo tilaus menee helpommin niille, joilla on ennalta kokemusta näistä projekteista. Ihmisiä kiehtovat superlatiivit, ja siksi rakennusyhtiöt ovat halunneet ottaa Burj Khalifa-talon rakentamisen Dubaissa vastuulleen. 

Samalla kun ihmiset etsivät maailman korkeinta taloa, ja klikkaavat vuonna 2009 käyttöön otetusta Burj Khalifasta kertovan kotisivun, niin he näkevät samalla luettelon niistä yhtiöistä, jotka ovat olleet projektista vastuussa. Ja joku noista tuon kotisivun linkkiä klikanneista saattaa olla sijoittaja, joka haluaa rakentaa oman pilvenpiirtäjän. Ja ehkä hän ottaa johonkin näistä yhtiöistä yhteyttä. Siis jos Burj Khalifaa ei olisi, niin silloin ei tuota linkkilistaa olisi. Eikä tuo sijoittaja näkisi noita yhtiöitä, jotka aiheesta ovat ylpeitä työstään. 

Innovaation ongelma on se, että kyseinen asia noudattaa “Mustien joutsenten” eli äärimmäisen epätodennäköisten mutta mahdollisten tapahtumien kaavaa. Jos haluamme luoda uusia ideoita tai innovaatioita, niin meidän on oltava niille avoimia. Mutta se että olemme avoimia uusille ideoille sekä ajatuksille ei aivan riitä siihen, että olemme innovatiivisia. Nimittäin innovaatioille täytyy myös aktiivisesti altistua. Eli se tarkoittaa sitä, että ihmisten pitää uskaltaa tuoda yhtiön päättävien elinten tietoon uusia toimintamalleja tai tuotteita. Idea ei päädy yhtiön johdon tasolle, jos ihmiset pitävät saamansa idean omana tietonaan. 

Ja ideasta joka ei muutu tuotteeksi ei koskaan edes voi tulla mitään menestystä. Eli jos ihmiset pitävät omat ideansa omana tietonaan, niin silloin ei idea tuo yhtään mitään yhtään kenellekään. Se mitä teollisuutemme tarvitsee tällä hetkellä kipeämmin kuin koskaan ennen uusia ajatuksia sekä erityisesti tuotteita. Ilman tuotteita ei ole vientiä, ja ilman vientiä ei ole tuloja, joita valtio voisi verottaa. Joten yksi osa ratkaisu ongelmiin, jotka vaivaavat maamme taloutta olisi varmasti aito innovaatio, josta suomalaiset yritykset voisivat saada tuloja.

Mutta sitten jotta me voisimme saada innovaatioita aikaan, niin meidän pitäisi luoda sellainen kulttuuri, jossa ihmiset uskaltavat tuoda omia ajatuksiaan sekä ideoitaan yhtiöiden johdon tietoon sekä johdon arvioitaviksi. Siis meidän pitää sitten tietenkin muistaa, että kaikki ideat, ja jopa kaikkein eniten valmiilta vaikuttavat innovaatiot vaativat aina kehittelyä tai jalostamista. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Burj_Khalifa

Kuvat: 

https://hok-elanto.fi/news/alepan-kuljetusrobotit-palaavat-espoon-kaduille-ja-laajenevat-myos-helsinkiin-ja-vantaalle/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Burj_Khalifa

Tekoälypohjaiset sovellukset antavat autonvalmistajille uusia ansaintalogiikan malleja .

 

Kuva: Pinterest

Kuvassa 2 oleva vuoden 1921 Rolls Royce on tietenkin loistava esimerkki autoklassikosta, mutta se ei tuo senttiäkään rahaa modernien autojen valmistajille. Tuolloin kauan sitten autojen huolto kotona oli mahdollista, ja esimerkiksi näitä Rolls Royceja myytiin myös rakennussarjoina. Yllä oleva moderni Rolls Royce on taas tuote, jota valvotaan, koska se pitää sisällään teknisiä salaisuuksia. Eli tätä uutta Rolls Roycea ei saa enää huoltaa itse, koska teollisuusvakoilu on tämän päivän suuria ongelmia. Menestyksekkäitä ratkaisuja kopioidaan surutta mihin tahansa muuhun tuotteeseen. 

Ja autojen teknologian kehittyminen on tuonut jatkuvan tarpeen päivittää esimerkiksi ohjelmistoja. Joten sen takia autoihin voidaan jatkossa soveltaa kuukausimaksuja ainakin ohjelmistojen osalta. Tuo jatkuva päivittämisen tarve saa aikaan sen, että autojen ylläpidosta koituvat kustannukset ovat myös tehtaiden osalta kasvamassa. Ennen autojen kunnon ylläpito oli kustannusten osalta omistajan  vastuulla. 

Eli kun auto oli myyty, niin siitä ei enää kustannuksia tehtaalle koitunut. Mutta nykyään esimerkiksi automatisoituja säätöjärjestelmiä sekä ajon hallintajärjestelmiä koskevat ohjelmistot ovat sekä liike- että valtiosalaisuuksia. Noita ohjelmistoja koskevia koodeja ei haluta antaa valvomatta autojen omistajille. Ja esimerkiksi jos lukitus-ohjelmistoista löytyy tietoturva-aukkoja, niin silloin autonvalmistajien pitää tuo ohjelmisto päivittää, ja tästä koituu kuluja myös valmistajalle. 

Joten ehkä tässä on vastaus siihen, että miksi autoihin ollaan tuomassa kuukausimaksuja, jotka koskevat paitsi ohjelmistoja, niin myös tiettyjä fyysisisä komponentteja? Tietokone-ohjelmistoista löytyy jatkuvasti uusia aukkoja, jonka takia niitä pitää jatkuvasti kehitellä ja niissä olevia aukkoja paikkailla. Tuo työ vaatii tietenkin kustannuksia, joita halutaan kattaa kuukausimaksulla. Mutta tietenkin kuukausimaksulla voidaan patistella autojen käyttäjiä uusimaan kalustoaan sekä myös kannustaa ihmisiä jakamaan tietoja valmistajan tuotteiden toimivuudesta. 

(Kuva 2) 1921 Rolls Royce Silver Ghost. 
(Pinterest)

 Kuukausimaksulla voidaan patistella autoilijoita jakamaan tietoja auton käytöstä. Eli ohjelmistojen sekä fyysisten laitteiden valmistajat haluavat tietoja heidän järjestelmiensä toimivuudesta. Joten ehkä autoilussa tapahtuu sama ilmiö, kuin esimerkiksi YouTubessa. Jos henkilö suostuu jakamaan tietoja auton käytöstä valmistajan kanssa, niin hänen ei tarvitse maksaa kuukausimaksua.

Mutta jos hän haluaa säilyttää yksityisyyden, niin silloin hänen olisi suoritettava kuukausimaksu. Tuo maksu voisi koskea periaatteessa jokaista mahdollista sähköllä ohjattavaa varustetta penkinlämmittimestä GPS paikannukseen sekä autopilottiin, jota Tesla ja Elon Musk kehittelevät. 

Audin kohdalla Audi aikoo ilmeisesti asentaa koko varustesetin autoon, ja sitten noiden valmiiksi asennettujen tuotteiden käytöstä aletaan periä maksua. Tuo tietenkin tuo säästöä esimerkiksi asennuskuluihin, koska kaikki osat laitetaan kiinni tehtaalla, ja sitten ne aktivoidaan tietokoneohjelman avulla. 

Voisitko kuvitella että esimerkiksi autojen penkinlämmitin tai varioiva vakionopeussäädin ovat tulevaisuudessa kuukausimaksullisia. Samoin esimerkiksi Tesla on suunnitellut asettavansa autopilotin kausittaisen maksun taakse. Ja ehkä tulevaisuudessa hybridiautoissa on sellainen ominaisuus, että jos diesel- tai bensiiniveroa ei ole maksettu, niin polttomoottori lukittuu pois käytöstä. Nykyset tekoälyn sekä muun edistyneen tietotekniikan ohjaamat järjestelmät mahdollistavat sen, että autosta tai sen sisältämien optiovarusteiden käytöstä joutuu maksamaan kuukausimaksua. 

Samoin esimerkiksi autojen hallintaohjelmistot, joihin kuuluvat esimerkiksi kännykän kautta hallittavat laitteet muuttuvat sellaisiksi, että niiden päivitykset ovat maksullisia. Ja toki on paljon turvallisempaa avata auto kännykällä kuin avaimella, koska kännykkä sallii vahvemman tunnistautumisen kuin perinteinen avain. 

Eli kännyköiden biometrisiä tunnisteita voidaan käyttää myös autojen käynnistyksessä. Syy miksi autovalmistajat ovat kuitenkin muuttamassa meille pyhien asioiden hinnoittelua, eli sitä että mitään muita kuin vakiovarusteita ei saisi käyttää ilman kuukausittaista maksua tai auton paikan seurantaa johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin se että vanhoja autoja korjataan loputtomasti estää uusien autojen tulon maanteille. Ja toinen asia liittyy esimerkiksi polttomoottorien ajonaikaiseen säätämiseen sekä myös virrankulutuksen valvontaan ja erityisesti autopilottiin. 

Nuo laitteet ovat haluttuja myös esimerkiksi asevoimissa, ja sen takia osaa nykyaikaisinta ajoneuvoteknologiaa koskevat myös erilaiset vientirajoitukset. Samoin noiden laitteiden sekä niiden hallintaan tarkoitettujen ohjelmistojen kehittäjät varmasti eivät halua, että heidän kehittämänsä sovellukset päätyvät johonkin piraattikopioihin. Eli periaatteessa jokainen autonvalmistaja haluaisi tietää, miten heidän valmistamansa autoja käytetään. 

Varsinkin autopilotti on sellainen, että siinä on vielä paljon kehitettävää. Ja esimerkiksi autoilijoiden avulla voidaan kerätä tietoa siitä, miten noita autoja käytetään, ja miten niiden ohjelmistoja pitäisi parantaa sekä kehittää edelleen. Kuitenkin tämä asia vaikuttaa ainakin joidenkin ihmisten mielestä heidän yksityisyyteensä. Joten voi olla että autonvalmistajat tarjoavat mahdollisuutta käyttää uusia lisävarusteita ilmaiseksi, jos henkilö suostuu jakamaan tietoja liikkumisestaan, nopeudestaan yms. asioista autotehtaan kanssa. Tai sitten jos henkilö ei suostu tuohon tietojen jakamiseen, niin tarjolla on sitten kuukausimaksullinen versio, joka ei jaa auton tietoja tehtaan kanssa. 

https://www.is.fi/autot/art-2000010302098.html

Älä luota kehenkään.

Kuten olemme oppineet niin tietojenkäsittelyn kohdalla perinteinen malli on se, että verkko suojataan rajoilta, ja ulkopuolelta tulevaa liikennettä tarkkaillaan palomuurin ja virustunnistuksen avulla. Sisäinen verkkoliikenne taas merkitään luotettavaksi. Mutta tuollaisen suojauksen ongelma on siinä, että jos joku saa livautettua saastuneen koneen tietoverkon sisään, niin hän voi päästä käsiksi kaikkeen tietoon mitä verkossa kulkee. 

Haittaohjelman sujauttaminen verkkoon on periaatteessa hyvin helppoa. Tarvitaan vain huonosti suojattu tietokone, jota sitten joku asiaton henkilö pääsee käyttämään, niin tuo henkilö voi suoraan asentaa haittaohjelman esimerkiksi USB tikun kautta. Tai sitten hän voi kopioida jostain lapusta asetukset, joita käytetään liitettäessä tietokoneita verkkoon. Ja noiden verkkoasetusten avulla hakkeri voi tehdä tarvittavat asetukset joko tietokoneelle tai GSM-puhelimelle, jonka jälkeen hän voi siirtää haittaohjelman verkkoon. 

Tämän takia mihinkään verkossa liikkuvaan dataan ei pitäisi suhtautua luottamuksella. Jokainen verkossa oleva työasema pitäisi suojata palomuurilla sekä virustorjunnalla, mikä tietenkin koskee myös televisioita sekä printtereitä. Ei jos hakkeri varastaa verkkokirjoittimen IP-asetukset, niin hän voi tehdä hyökkäyksiä tuota järjestelmää vastaan tai sitä hyväksikäyttäen muita järjestelmiä vastaan. 

Periaatteessa hyökkäyksellä verkkoa vastaan voi olla  tarkoitusta. 

* Verkossa olevaa liikennettä halutaan tarkkailla, ja siinä liikkuvaa dataa varastaa. 

* Verkkoa voidaan käyttää jatkohyökkäyksen apuvälineenä. Eli hakkeri ikään kuin ratsastaa suojattomaksi muuttuneella verkolla, kun hän suorittaa hyökkäyksiä toisia järjestelmiä vastaan. 

Tämän takia kaikki tietoverkot pitäisi suojata hyvin. Eli vaikka itse ei sattuisi käsittelemään mitään merkityksellistä tietoa, niin kuitenkin verkon käyttö hyökkäykseen toisia verkkoja vastaan saattaa aiheuttaa hyvin vakavia seurauksia. 

Kun hakkeri rakentaa hyökkäystä, niin tietenkin hän voi toimia niin, että hän sujauttaa oman tukiaseman WLAN verkkoon. Sen jälkeen hän käyttää läppäriä hyökkäykseen. Hakkeri ei välttämättä työskentele jossain suljettujen ovien ja alas vedettyjen verhojen takana. Hän voi marssia suoraan esimerkiksi kahvioon, ja siellä sitten ryhtyä operoimaan. Tarvitaan vain nurkkapöytä, jossa kukaan ei pääse huomaamatta selän taakse näkemään läppärin ruutua. 

Sen takia esimerkiksi julkisia tiloja pitäisi valvoa tarkasti. Se että joku kävelee reippaasti ovesta sisään ja ryhtyy käyttämään läppäriä aulassa ei tarkoita, että kyseinen henkilö ei voisi yrittää hyökkäystä vartijoiden edessä. Siis vartija ei näe tietokoneen ruutua, joten sen takia hyökkäykset käyttäen julkista tai puolijulkista verkkoa ovat mahdollisia myös silloin jos henkilö istuu esimerkiksi kahviossa kahvikuppi pöydällä. 

Nykyiset tietojenkäsittelylaitteet kuten matkapuhelimet ovat nostaneet turvan mutta myös hyökkäykset uudelle tasolle. Esimerkiksi matkapuhelinten WLAN-ominaisuudella voidaan tehokkaasti suorittaa niin sanottua war-driveä, eli matkapuhelimen avulla voidaan kartoittaa avoimia verkkoja. Samoin nelikoptereiden sekä muiden vastaavien laitteiden avulla voidaan salasanoja urkkia esimerkiksi ilmoitustauluilta. Ja hakkeri voi jopa kätkeä toimistoon mikrofoneja tai valvontakameroita, eli se miten suuri budjetti hänellä on tietenkin ratkaisee käyttävän välineistön. 

Tekoäly tekee välineistöstä tehokkaita. Tekoälyä hyödyntävät laitteet voivat lähettää vain sitä tietoa, mitä hakkerit haluavat niiden lähettävän. Eli nuo valvontalaitteet voivat suodattaa pois kaiken tarpeettoman, mikä säästää niiden sisäistä tallennustilaa. Ja ne voivat lähettää datan eteenpäin vasta saadessaan käskyn. Tuolloin salakuuntelun paljastamiseen tarkoitetut välineet ovat voimattomia, koska nämä laitteet lähettävät dataa vain muutaman sekunnin vuorokaudessa. 

Eli tekoäly tunnistaa tuolloin ruudulla olevat asiat. Kun kamera tunnistaa sisäänkirjautumisruudun, niin se kuvaa vain näppäinten painallukset. Tuolloin hakkerin tarvitsee katsoa tuo filmi hidastettuna. Jolloin hän näkee mitä näppäimiä käyttäjä painelee. 

 Tai sitten toinen mahdollisuus on se, että tekoälyä käyttävä valvontalaite, joka on periaatteessa muunnettu matkapuhelin lähettää viestin keyloggerille, joka äänittää painetut näppäimet, ja lähettää tiedon tästä tuolle valvontalaitteelle. Kyseinen laite minimoi käytetyn datamäärän, eikä sen lähettämiä viestejä ehkä huomata. Samoin jos valvontakamera suodattaa sellaisen tiedon pois, mikä on merkityksetöntä, niin silloin sen oma tallennustila ei täyty niin nopeasti. 

Tietokoneet, internet, sekä tekoäly ovat muuttaneet maailmaa perusteellisesti.

Ensimmäiset humanoidi-robotit ovat tulleet Mercedes.Benzin tehtaille. Ihmiset jatkavat vielä työtä robottien rtinnalla, mutta robotit kehittyvät kaiken aikaa. Ja ehkä tulevaisuudessa robotit sekä tekoäly alkavat korvata ihmisiä yhä enemmän ja enemmän. Eli ehkä tulevaisuudessa ei tuotantolinjoilla ole töissä kuin robotteja, jotka tekevät kaiken mitä niiden ohjelmoijat tahtovat. Robotti ei kapinoi, eikä se mene lakkoon. Robotti ei myöskään pidä ylipitkiä kahvitaukoja eikä kirjoittele sosiaaliseen mediaan sopimattomia asioita. Tuon takia robotit ovat yleistymässä kaikilla tasoilla. Eli periaatteessa esimerkiksi luova tekoäly on robotti, jota on helppo ohjata tai komennella. 

Nuo robotit mullistavat CAD/CAM arkkitehtuurin. Eli ne muuttavat koko tuotantoprosessin tehokkaammaksi. Robottia ei tarvitse kouluttaa. Riittää kun työn vaatimat liikeradat siirretään robottien keskusmuistiin, ja ohjemoinnin avulla voidaan autoja tekevä robotti muuttaa sekunnissa esimerkiksi siivooja- tai puutarhurirobotiksi. Ihmistä muistuttavat robotit voivat tulevaisuudessa toimia lähes kaikissa tehtävissä, mihin ihmisiä koulutetaan nopeasti. Ja tulevaisuudessa ihmistä muistuttavat humanoidirobotit ehkä toimivat taistelukentällä kaikissa tehtävissä yhdessä ihmisten kanssa. Esimerkiksi samoja robotteja, kuin mitä Mercedes-Bentz tulee käyttämään voidaan käyttää taistelurobotteina. 

Tekoäly on asia, jota voidaan pitää yhtenä megatrendeistä. Se on jo nyt muuttanut maailmaa monella taholla. Ja tekoäly tulee muuttamaan sitä joka tapauksessa, jos esimerkiksi murteita ymmärtävä kielimalli asennetaan tuotanto- tai yleisrobotteihin. Yleisrobotti on itseasiassa yleistekoälyn fyysinen versio. Tuo väline suorittaa työvaiheita työmailla sekä laittaa perheelle ruokaa ja toimii palvelijana, siivoojana ja myös henkivartijana tai sotilaana, jos sen käsketään niin tehdä. Se mikä on rajana tuolle robotille on ihmisen mielikuvitus. Ja noiden välineiden kanssa työtä tekevien pitää ymmärtää vastuunsa siitä, mitä nuo välineet tekevät. 

Sen takia meidän pitäisi sekä lainsäädännön kautta valvoa tekoälyn valmistamista. Mutta samalla tukea tekoälyn kehitystyötä. Eli tekoälyn tekijät ovat ihmisiä, joille ei saisi aiheuttaa loputtomiin pettymyksiä, ja juuri pettymykset ovat niitä asioita, jotka ajavat ohjelmoijia tekemään työtä jollekin BRICKS maalle, eli tekoälyn tekijöiden syyllistäminen ei varmaan ole oikea tapa lähestyä mitään asioita. Vai olisitteko itse valmiit käymään kouluja viitisen vuotta, ja sitten menemään siivoamaan jotain rappukäytävää? Ehkä tuollainen saattaisi aiheuttaa vihaa siinä henkilössä, joka joutuu tuon tekemään. Ja toiseksi EU lait ovat voimassa vain EUssa. Se että esimerkiksi tekoälyä koskevaa tietoa salataan mahdollistaa sen, että noiden ihmisten työ voidaan luukuttaa johonkin toiseen maahan, ja siellä sitten sitä lähdetään käyttämään sekä markkinoimaan. 

Kun teknologiaa kehitetään, niin keskiössä pitäisi olla ihminen ja ihmisen tarpeet. Sen meistä jokainen myöntää mielellään, mutta sitten kun tilannetta katsotaan toiselta puolen, niin silloin tulee mieleen se, että kuka nuo ihmisen tarpeet oikeastaan määrittelee? Ja mitä sitten jos me teemme asioita väärin, niin kuka korjaa virheet? Koulutyössä puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka vaikeaa on sopeuttaa sitä ja tätä tekniikkaa operusssuunnitelmaan, mutta samalla kuitenkin mieleen tulee se, että onko tässä kehityksessä tarkoitus sovittaa esimerkiksi oppilaita teknologiaan, vai onko tarkoitus muuttaa teknologiaa siten, että se voisi tehostaa sekä palvella opetusta paremmin? 

Me voimme kouluissa opettaa tietenkin että oma ajattelu on kiellettyä. Jos me luovutamme oman ajattelumme jollekin muulle, niin silloin meidän pitää muistaa, että se ei vapauta meitä vastuusta. Mikäli tekoäly ryhtyy tekemään puolestamme päätöksiä, joita noudatamme, niin silloin me voimme vain syyttää itseämme siitä, että luovutamme vallan koneelle. Eli lapsia pitäisi kannustaa samalla etsimään itsenäisesti tietoa, ja samalla muistamaan, että kaikki eivät ole samanlaisia, vaikka se ehkä siltä joskus tuntuisi. 

Meillä on taipumus yleistää sekä yksinkertaistaa vääriä asioita. Opettajien tehtävä koulussa on opettaa asioita, eli opetusta ei saisi jättää minkään tekoälyn tehtäväksi. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin oppilaan olisi myös ymmärrettävä saamansa oppi. Eli hänen pitäisi ymmärtää se, että hän voi olla hyvin perillä jostain asioista, mutta silti myös se, miksi jotain tehdään olisi hyvä ymmärtää. Eli mitään ei vain tapahdu, ja jokaisen tapahtuman takana on joku, joka laittaa tapahtumien sarjan liikkeelle. 

Jokaisen kotisivun takana on lopulta ihminen. Ihminen saattaa unohtaa kertoa esimerkiksi oman poliittisen tai uskonnollisen kantansa tai jopa puolueiden jäsenyys saattaa unohtua mainita, kun esimerkiksi reportteri hakee töitä. Ja pahimmillaan puolueettomaksi mainostettu tieto voi olla pelkkää jonkun poliittisen agendan korostamista. 

Nykypäivän kouluissa pitää oppilaita opettaa tutkimaan tietoa kriittisesti. Tuo taito on äärimmäisen tärkeä, kun lapset ryhtyvät käyttämään internetiä. Lapset ovat kokemusmaailmaltaan rajoittuneita, ja heitä on helppoa sen takia heitä voidaan tehokkaasti hyödyntää paitsi perinteisessä namusetä-toiminnassa, niin lasten kautta voidaan myös tiedustella sellaisia asioita kuin vanhempien pankkikortteja, tai mahdollisesti myös vanhempien työpaikkoja. 

Tuollaista tietoa nimenomaan FSBn kaltaiset järjestöt pyrkivät hyödyntämään. Ja erityisesti lasten kohdalla pitäisi heidät saada itse ajattelemaan sitä, että miksi joissakin itäisissä medioissa on trollaaminen sallittu. Lapset ovat loistavia kohteita kaiken maailman mielipidevaikuttajille sekä psy-op henkilökunnalle, joka yrittää heidän kauttaan ujuttaa disinformaatiota eli propagandaa internetiin. 

Se mikä sitten on tullut ihmisten tietoon teknologian yleistymisen kautta on se, että kehitys on mennyt jatkuvasti eteenpäin. Ja ennen niin suosittu teknologia-alusta saattaa muutamassa vuodessa tai kuukaudessa muuttua vanhentuneeksi, jolloin sen opiskeluun sijoitetut varat sekä aika ovat menneet käytännössä hukkaan. 

ICT-alalla tapahtuvat valtavat mullistukset työntyvät läpi yhteiskunnan. Me emme enää elä maailmassa, jossa joku asia on vakaata, tai voimme jäädä laakereille lepäämään, jos haluamme menestyä. Menestyksen avain on tuote, joka kiinnostaa ihmisiä. Joten arvatkaa vain miksi esimerkiksi autoteollisuus on ottamassa käyttöön ihmistä muistuttavia robotteja tai lähikaupat ovat ryhtyneet käyttämään jakelurobotteja. Ne voivat tehostaa toimintaa, mutta samalla ne tuovat yhtiöille mainosta sekä sen kautta tunnettavuutta. Ja avainasemassa tuotteiden markkinoinnissa ovat tietenkin tuotteet sekä yhtiön tunnettavuus. 

Teknologinen kehitys on niin valtavan nopeaa, että emme millään edes voi yrittää pysyä kehityksen sekä viimeisten trendien perässä, vaikka ehkä haluaisimme niin tehdä. Eli kukaan ei varmaan uskonut muutamia vuosia sitten, että joku tabletti onkin vain väliaikainen trensidi tai megatrendi. Kuitenkin trendien seuraaminen on teknologiateollisuudessa sekä erityisesti ICT-alalla tärkeää, koska ICT alalla kehitys on niin huimaa, ja jotta yhtiö joka kehittää tuotteita pysyisi kiinnostavana, ja sijoittajat sijoittavat rahaa yhtiöön, niin sen pitää olla kiinnostava, jotta sijoittaja sitten jossain lounastunnin lopussa, tai työpäivän päättyessä klo 15,30 paikkeilla klikkaisi sen kotisivuja, kun hän odottaa pahimman ruuhkan loppuvan. Jos brädiä tai tuotetta ei tunneta, niin kuka sitä ostaa? 

Jotta joku viitsii tutustua yhtiön kotisivuihin, niin sen pitää tuoda kaiken aikaa uutta tuolle allalle, ja se kiihdyttää muutosta voimakkaasti. ICT-ala on keskeisessä asemassa kun tuotantolaitteiden sekä muiden tuotteiden oheislaitteita, eli niiden ohjausyksiköitä ja ohjelmistoja valmistetaan. Se että ICT-ala tuo koko ajan uutta tietotaitoa noihin järjestelmiin saa aikaan kiihdytystä sekä muutostarvetta muihinkin yrityksiin. Tuo muutostarve tietenkin aiheuttaa työttömyyttä, ja tässä sitten varmasti eteen tulee tilanne, että yhtiön etu ei ole aina sama kuin työläisten etu.

Kapitalistisessa maailmassa jokaisen yhtiön etu on se, että se saa mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman pienellä sijoituksella. Tuon ajatuksen tulos on se, että jokainen työläinen joka viettää turhaan palkallista aikaa työmaalla on turha menoerä, eli se on poissa yhtiön voitosta. Ja se on tietenkin kapitalismin ikävin puoli. Siinä ihminen nähdään vain osana tuotantoa, eli jos me lähdemme ajattelemaan asiaa kapitalistisen yhtiön omistajan näkökulmasta katsottuna, niin robottityöläinen ainoastaan korvaa toisen robotin, eli biorobotin nimeltään ihminen liukuhihnan ääressä. 

Kehitys ilmeisesti on menossa tuohon suuntaan, kun esimerkiksi Mercedes-Benz ja BMW ottavat humanoidirobotit käyttöön liukuhihnoilla. Nuo robotit vievät tietenkin työpaikkoja, mutta kuitenkin yhtiön etu on aina näissä tapauksissa yli valtion edun. Yritysten tehtävä ei ole maksaa palkkaa siksi, että valtio saisi verorahoja. Yhtiön tehtävä on tuoda voittoja sen omistajille. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/ihmismaiset-robotit-saapuvat-mercedes-benzin-tehtaalle/dc14e1f9-2a6b-42a2-ab12-228b73aac6d6

Entisten sotilaiden start-up yritykset keskittyvät entistä enemmän vakoilu- ja ehkä myös sabotaasiohjelmien kehittämiseen

Israelilainen NSO-yhtiön Pegasus ohjelma on erittäin käytetty valvonta- ja tiedusteluohjelmisto. Kyseinen ohjelma on siis valmistettu Israelissa, ja koska kyseessä on virallinen ohjelma, niin se on erittäin hyvin tehty. NSO on osa kansainvälistä valvontalaitteita ja ohjelmistoja valmistavaa korkean teknologian klusteria, jonka ero esimerkiksi NSAhan nähden on se, että nuo toimijat ovat periaatteessa tai ainakin näennäisesti yksityisiä toimijoita. 

Se että monet asevoimissa palvelun aikana perustetut yritykset liittyvät jotenkin vakoiluun tai operativiseen tuki- tai taistelukalustoon on tietenkin sikäli täysin ymmärrettävää, että noiden välineiden ajatellaan tietenkin edistävän asevoimien toimintaa. Ja siksi esimerkiksi asepalvelusta suorittavan henkilön on helpompi hakea lupaa start-upin perustamiseen palvelusaikana, jos hän esittää sellaisen tuotteen, että se hyödyttää asevoimia eli maanpuolustusta. Ja kun toimintaan on virallinen lupa, niin kehitys- ja testausympäristöjen kuten tarvittavien tekoälypohjaisten sovellusten sekä myös virustojuntaohjelmien hankinnan. 

Samoin tuo testausympäristö pitää suojata hyvin, jotta virustorjunta ei lähetä tietoa valvontaohjelmasta esimerkiksi F-securelle. Testausympäristöt kuten Kali-Linux paketit ovat erittäin helposti hankittavia, jos sattuu olemaan rahaa. Kali-Lunuxia markkinoidaan penetraatiotestaus- ja eettisenä hakkerointivälineenä, mutta kuitenkin tuo ohjelmisto kelpaa varmasti myös laittomien toimijoiden käsiin. Tunkeutumista tarvitaan siihen, kun haittaohjelma asennetaan palvelimelle. 

Mutta sitten ohjelmisto pitää testata niin, että se läpäisee virustorjunnan sekä palomuurin aiheuttamatta hälytystä. Aineistoa haittaohjelman kirjoittamiseen löytyy netistä, mutta asevoimat voivat myös järjestää aiheesta luentoja sekä antaa opastusta palveluksessaan oleville start-up kehittäjille. 

Noiden jälkimmäisten tehtävänä on tarjota alusta, jolla kehittäjät voivat kehitellä sekä testata koodia, niin että se läpäisee nuo haittaohjelmien tunnistimet. Periaatteessa haittaohjelmien kehittäminen ei ole kiellettyä, mutta toisaalta jos sillä infektoidaan joku järjestelmä, niin silloin mennään vakoulun sekä muun laittoman toiminnan puolelle. Kun sitten puhutaan niin sanotusta "harmaa-hattujen" harjoittamasta, valtion viranomaisten alaisuudessa tapahtuvasta hakkeroinnista sekä haittaohjelmien kehittämisestä, niin silloin olemme sellaisessa tilanteessa, että viranomaiset varmasti haluavat osansa noiden ohjelmien kautta saatavasta tiedosta. 

Enkä usko että kukaan oikeasti ostaa ohjelmistoa, jonka tekijänä on Mossad, eli Israelin tiedustelu. Se että vakouluohjelmisto on yksityisen tekemä ei tarkoita, että esimerkiksi Mossad ei pääse sen avulla hankittuihin tietoihin käsiksi, vaikka tuo ohjelmisto sekä sen kautta hankittu tieto olisi rajattu esimerkiksi Itävallan tai Suomen viranomaisten käyttöön. Kun ihminen ostaa valkoiluohjelmiston, niin hänen pitäisi tuolloin kysäistä, että kenelle muulle kuin hänelle tuo ohjelmisto lähettää tietoja. Samoin tuollainen vakoilu- ja valvontaohjelma saattaa infektoida myös muita kuin niitä tietokoneita, joita piti infektoida. 

Pegasuksen kaltaisia ohjelmistoja markkinoidaan työnantajille, jotta he voivat valvoa työntekijöitään, joiden epäillään joko vuotavan liikesalaisuuksia tai tekevän vakuutuspetoksia. Niiden käyttöä perustellaan liikesalaisuuksilla tai tarpeella selvittää, puhuuko henkilö totta esimerkiksi työkyvyttömyyttä arvioitaessa. Mutta kuitenkin esimerkiksi mafia tai kuka tahansa voi tuolloin hankkia käyttöönsä Pegasuksen kaltaisia välineitä. Eli noita ohjelmistoja on saattanut päätyä myös organisoidun rikollisuuden käsiin, ja ne voivat olla hyvin tuhoisia välineitä väärissä käsissä. 

Vakoiluohjelma saattaa saastuttaa monia muitakin puhelimia tai palvelimia, kuin mitä sopimuksessa mainitaan, ja saattaa olla että tuollainen ohjelmisto sitten lähettää kopion saamistaan tiedoista myös jonnekin kolmannen osapuolen palvelimelle. Samoin tietenkin on aina mahdollista, että joku varastaa tuollaisen haittaohjelman lähdekoodin sekä ryhtyy valmistamaan omaa versiota tuosta välineestä. Eli myös hakkerit saattavat joutua muiden hakkereiden uhreiksi. Ja tuolloin saattaa paljon luottamuksellista tietoa päästä nettiin. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010285761.html

https://www.nsogroup.com/

Avoimen lähdekoodin ohjelmat kiinnostavat myös hakkereita.

Hakkerit käyttävät nykyään paljon avoimen lähdekoodin ohjelmia sekä Python- sekä JAVA ohjelmointikieliä, mikä tietenkin on selitettävissä sillä, että osaa noista ohjelmistoista ei tarvitse mitenkään rekisteröidä. Avoimen lähdekoodin verkon hallintaan sekä verkkoliikenteen analysointiin tarkoitetut ohjelmat eivät vaadi useinkaan rekisteröintiä, mikä tietenkin vaikeuttaa hakkerien jäljittämistä. 

Samoin se että JAVA sekä Python ovat suosittuja ohjelmointikieliä takaa sen, että niistä on paljon lähdemateriaalia netissä. JAVA sekä Python ovat myös ohjelmointikieliä, joihin saa paljon avoimen lähdekoodin editoreja, joita ei siis tarvitse rekisteröidä. Samoin noiden kielten opiskelu on helppoa runsaan materiaalin sekä sen takia, että kyseinen kieli on helppo omaksua. 

Samoin avoien lähdekoodin ohjelmat sallivat usein monia asennuksia. Tuolloin hakkeri voi poistaa ohjelman, joka tekee hänestä epäilyttävän sekä asentaa sen uudestaan esimerkiksi koulu- tai työpäivän jälkeen. 

Normaalien maksullisten ohjelmien kohdalla on sellainen ongelma, että niiden maksutietojen perusteella noiden ohjelmien käyttäjät voidaan jäljittää tehokkaasti. Joten avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttöön ei liity samanlaista kiinnijäämisen riskiä kuin maksullisten ohjelmien käyttöön, joten sen takia hakkerit käyttävät niitä sekä haittaohjelmien kirjoittamiseen sekä verkon haisteluun, eli tuota työkalua käytetään sekä verkossa olevien takaporttien etsintään sekä myös paljastamaan mahdollisia jäljitys yrityksiä. Eli nuo työkalut paljastavat jäljitys-signaalin.

Se että noita ohjelmointikieliä tai niillä kirjoitettuja ohjelmia ajetaan niin sanotun moottorin päällä tekee kyseisistä ohjelmointikielistä sikäli turvallisia, että niillä kirjoitetut ohjelmat eivät ylivuototapauksessa kaada koko käyttöjärjestelmää. Sen takia niitä käytetään ohjelmoinnin opetuksessa. Tuo ohjelmiston ajaminen moottorin eli palvelimen päällä tekee siitä päällisin puolin turvallisen, mutta kuitenkin tuo asia saa jotkut käyttäjät tuudittautumaan sen luulon varaan, että noiden tuvallisten ohjelmointikielten avulla ei voisi luoda haitta-ohjelmia. Suurin osa virustorjunta-ohjelmista on ennen etsinyt lähinnä C-tai C++ kielillä kirjoitettuihin ohjelmiin piilotettuja järjestelmän kaiutus-komentoja, joilla esimerkiksi poistetaan tiedostojärjestelmä eli levykirjanpito. 

Tuollaiset ohjelmat olivat yksinkertaisesti kovalevyn tuhoamiseen sekä kiusantekoon tarkoitettuja ohjelmia. Ja ensin ajateltiin, että tietokoneviruksia kirjoittelevat nuoret, joilla ei ole muuta tekemistä. Mutta sitten alettiin epäillä, että joku vakavampi taho tartuttaa tietokoneita, jotta se kykenisi asentamaan esimerkiksi vakoilu-ohjelmia tuolle kohdekoneelle. Kyseinen uhka koski ennen lähinnä valtion tietokonekeskuksia sekä joitakin tutkimuslaitoksia. Mutta nykyään hakkerit käyttävät hienostuneempia ohjelmia, joilla ongitaan tietoja tietokoneilta. 

Nämä kalastelu-ohjelmat tai vakoiluohjelmat saattavat äänittää kaiken ruudulla tapahtuvan toiminnan, sekä sitten lähettää tuon tiedon suoraan ohjelman tekijöille. Nuo henkilöt saattavat yrittää tyhjentää uhrin pankkitilin, mutta he saattavat myös etsiä esimerkiksi nettituttavuuksia, joilla on tärkeää tietoa esimerkiksi salaisten lentokoneiden ja avaruusalusten valmistamisesta sekä niihin liittyvästä tutkimuksesta. Vakoiluohjelmat eivät välttämättä hälytä kovin helposti esimerkiksi virustorjunta-ohjelmissa. 

Vakoiluohjelmia ei oikeastaan osattu pelätä ennen siksi, että nuo ohjelmat ovat melko monimutkaisia verrattuna perinteisiin dataviruksiin, jotka vain tuhoavat kovalevyjä. Mutta kun alkoi paljastua tietomurojen sarjoja, jotka ovat johtaneet Kauko-Itään eli ensin Kiinaan ja sitten Pohjois-Koreaan, niin ihmisten silmät alkoivat aueta. Noissa valtioissa hakkerit toimivat lähes pelkästään valtion valvonnassa, minkä takia heitä ei edes voida saada oikeuteen. 

Eli Kiinan- sekä Pohjois-Korean ja ilmeisesti myös Venäjän asevoimilla on kybertiedusteluun koulutettuja yksiköitä. Ukraina sekä Myanmar ovat myös hyödyntäneet kybertiedustelua ennakkoluulottomasti sekä sotilasoperaatioissa, mutta myös erilaisissa valvontatehtävissä. Se mikä erityisesti eräissä BRICS-maissa houkuttelee nuoria hakkereiksi sekä valvonta-ohjelmistojen kehittäjiksi on se, että noissa tehtävissä saa internetiä käyttää vapaammin kuin tavallisesti. Eli noita henkilöitä ei sensuuri koske samalla tavalla kuin tavallista kansalaista. 

Ja noihin maihin on helppoa uittaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Eli yhteistoimintamies tai agentti vain marssii kirjastoon sekä lataa kovalevylle täysin laillisia ohjelmia, jotka sitten kuljetetaan noihin BRICKS maihin. Samoin BRICKS-maissa valmistettuja haitta- ja valvontatyökaluja on saattanut vuotaa länsimaisille rikollisille, jotka ovat avustaneet esimerkiksi Kiinan sekä Pohjois-Korean agentteja hankkimaan vaikkapa toimitiloja itselleen. 

Verkottunut internet on romuttanut sen mallin, missä jollain tiedolla ei ole merkitystä. Kaikilla mahdollisilla tiedoilla on joku merkitys. Ja vaikka itse emme olisi mitenkään kiinnostavia henkilöitä, niin meidän sosiaaliseen verkostoomme saattaa kuulua henkilöitä, joilla on pääsy johonkin tietokantaan, joka saattaa pitää sisällään puolustus- tai teollisuussalaisuuksia. Ja hankkimalla tietoja jostain tuollaisen henkilön sosiaalisista suhteista, niin silloin voivat tiedustelun agentit yrittää päästä tuon henkilön kotiin tai ujuttautua hänen lähipiiriinsä sekä asettaa valvontalaitteita heidän koteihinsa. 

https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/tahan-ollaan-menossa-avointa-lahdekoodia-ja-suosittua-ohjelmointikielta-kaytetaan-yha-useammissa-hyokkayksissa/

Kuvat: Muropaketti

Voimme vain odottaa, että koska joku valtio ottaa käyttöön massiiviset drone-parvet

Kiinassa on vallalla trendi, jonka mukaan ihmisiä korvataan roboteilla suuressa määrin. Ja juuri Kiinan kaltaiset valtiot panostavat sekä robottien siviili- että myös robotiikan asesovelluksiin. Robotit eivät osoita mieltään eivätkä kapinoi, mikä tietenkin on autoritaarisille valtioille mieleen. Ja jos ajatellaan esimerkiksi ihmistä muistuttavia teollisuusrobotteja, niin noiden välineiden avulla voidaan mikä tahansa tehdas muuttaa täysin automaattisesti toimivaksi tuotanto-yksiköksi. Ja tietenkin se että sama robotti voi opetella uusia asioita paljon ihmistä nopeammin tekee niistä erittäin kyvykkäitä laitteita sekä siviili- että sotilastekniikan alalla. 

Sanotaan että mikään valtio ei vielä käytä suuren luokan drone-parvia. Mutta sota Ukrainassa sekä muut kokemukset ovat sellaisia, että me voimme vain odotella sitä, että joku valtio ottaa drone-parvet käyttöön. Autonomiset droneparvet, joiden toiminta perustuu hajautettuun laskentaan ovat varmasti uuden sukupolven työkaluja. Ne voivat tarkkailla valtavia alueita, ja samalla ne voivat esimerkiksi estää pommikoneiden sekä hävittäjien toimintaa yksinkertaisesti nousemalla niiden sekä kohteiden väliin. Ja jos yksikin drone joutuu lentokoneen suihkumoottoriin, niin seuraukset voivat olla tuhoisia. Nämä droneparveet voivat liikkua ilmassa, maassa tai veden alla. Joten ne ovat erittäin vaarallisia. Ja dronet voidaan aina liittää mukaan myös miehitettyihin operaatioihin. 

Zubilo-robotti voi toimia myös autopommina

Eli myös meren pinnalla ja maalla liikkuvat dronet voidaan varustaa etäohjattavilla räjähteillä. 

Kumpi on parempi 650 000 dronea vai lentotukialus? Lentotukialus voi toimia tukikohtana droneille, joita voidaan valmistaa esimerkiksi lentotukialukseen liitetyn 3D printterin avulla. Tai sitten lentotukialus voi olla hybridi-yksikkö, jossa käytetään paljon ihmistä muistuttavia robotteja, joiden tehtävä on kuormata koneita sekä toimia esimerkiksi ihmisten rinnalla tehtävissä, jotka muuten olisivat itsemurhia. Eli ihmisen näköiset humanoidi-robotit voivat tehdä mistä tahansa sota-aluksesta täysin tai melkein autonomisen yksikön. Tuolloin robotit kommunikoivat esimerkiksi aluksen keskustietokoneen kanssa, sekä muodostavat mukautuvan neuroverkon. 

Eli Venäläiset Zubilo-robotit voivat olla paljon vaarallisempia kuin mitä ensivaikutelma osoittaa. Myös logistiikkaa varten tehtyjä droneja voidaan muuttaa helposti aseiksi. Tuolloin ne vain lastataan kauko-ohjattavilla räjähteillä. Eli myös maata pitkin kulkevia droneja voidaan käyttää iskuihin. Ne voidaan varustaa esimerkiksi konekivääreillä, mutta noita varusteita voidaan käyttää myös uuden sukupolven autopommeina. 

Ja esimerkiksi Kertsin salmen sillalla räjähtänyt rekka voi olla kauko-ohjauksessa. Tuolloin rekkaan olisi asennettu kauko-ohjauslaitteet sekä kamerat, joilla sitä voidaan ohjata, ja räjäytys voidaan suorittaa GPS/Glonass laitteen avulla, riippuen vähän kuka tuota rekkaa ohjasi. Eli kun ajoneuvo oli oikeassa paikassa, niin paikannin olisi räjäyttänyt pommin. 

Periaatteessa kaikki dronet ovat kaksikäyttötuotteita. Ja sen takia meidän pitää ymmärtää se, että mikä tahansa drone väärissä käsissä on vaarallinen. Niihin voidaan kiinnittää räjähteitä, mutta ne toimivat myös tiedustelutehtävissä, ja niitä voivat hankkia viranomaiset sekä rosvot. Dronet ovat siis uusia varusteita, joita voidaan käyttää moniin tarkoituksiin. Niillä voidaan ottaa perhekuvia, mutta samoilla välineillä voidaan vakoilla esimerkiksi sotilastukikohtia. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/kiinan-robottiyllatys-korvaa-tyontekijoitaan-automaatiolla-nopeiten-maailmassa/#6ea82e29

https://www.verkkouutiset.fi/a/konetykeilla-varustetut-zubilo-robotit-ovat-pian-rintamalla/#aa781f7f

https://www.verkkouutiset.fi/a/uusi-tukialus-vai-650000-lennokia-sodankaynnissa-tapahtuu-suuri-muutos/#6ea82e29

Tulevaisuuden tekoäly ymmärtää puhuttua kieltä

Kukaan meistä ei tiedä, miltä tekoälyn tulevaisuus oikeasti näyttää. Ja tekoäly tulee varmasti muuttamaan kaiken, mitä olemme pitäneet työnä ja vapaa-aikana. Eli tekoälyn kehitys on kuin tie, jonka loppua ei kukaan edes yritä arvailla. Tekoäly tulee mullistamaan robotiikan sekä kaiken valmistukseen ja muihin vastaaviin asioihin liittyvän. Ja tulevaisuuden robottien kielimalli on sellainen, että me voimme antaa niille käskyjä käyttäen esimerkiksi murretta. 

Tekoäly joka ymmärtää puhuttua kieltä ei ole ehkä aivan uusi ajatus. Mutta entiset tekoälyt vaativat usein kieliopillisesti oikein puhuttua puhetta, jotta ne ymmärtävät saamansa käskyt. Tekoäly joka ymmärtää esimerkiksi "stadin slangia", eli kauniimmin sanottuna Helsingin murretta on kuitenkin melko helppo rakentaa. Eli murretta voidaan prosessoida samalla tavoin sanakirjan avulla, kuin esimerkiksi suomea voidaan kääntää tekoälyn avulla japaniksi. 

Tarvitaan vain niin sanottu slangin tai murteen sanakirja, jonka avulla tekoäly muuttaa murteelliset sanat kieliopillisesti oikeaan eli kirjakieliseen muotoon. Tekoälyn kielimalli ei normaalisti ymmärrä slangia, mutta sanakirjan avulla se voidaan muuttaa sellaiseksi, että sen avulla voi kuka hyvänsä kommunikoida tietokoneen kanssa käyttäen sellaista kieltä, kuin yleensäkin. 

Ensin käskyt ajetaan puheesta-tekstiksi sovellukseen, joka sitten etsii murresanakirjasta kirjakielisen version sanoille, ja sitten tuo kone voi suorittaa tehtävänsä niin kuin muutkin tekoälyt. Eli kielimalli alkaa etsiä kotisivuja tai tietokantoja, joissa on ohjeet siihen, miten tehtävät pitäisi suorittaa. Juuri kirjakielen vaatimus on rajoittanut puheen käyttämistä tietokoneiden ohjaamisessa, koska ihmiset harvoin puhuvat täydellistä kirjakieltä. Tekoälyt ovat tulevaisuutta, joka jo nyt tekee monista entisistä ammateista lähes täysin tarpeettomia. 

Eli tekoäly esimerkiksi ohjelmoi, animoi sekä tekee monia muita asioita paremmin kuin ihminen. Kun tekoäly tekee animaatioita, niin me voimme luoda tuollaisen animaation, missä Hessu, eli varmaan kaikki tietävät tuon Disneyn hahmon punaisessa paidassaan, sinisissä housuissaan sekä isoissa kengissään kävelee kadulla helposti. Meillä pitää vain olla Hessun kuva, ja sitten vain käskemme tekoälyä liittämään Hessun tuohon taustaan sekä animoimaan tuon hahmon. Tekoäly voi sitten itsenäisesti luoda tarpeellisen kuvasarjan.  Tekoäly on uusi kirjapainotaito, joka on varmasti mullistamassa maailman. 

Me voimme pitää tekoälyä internetin lapsena, joka kykenee valtaviin suorituksiin. Tekoäly on siis tullut jäädäkseen, ja se ilmeisesti tulee muuttamaan maailmaa nopeammin kuin koskaan ennen. Vaikka alussa tietenkin suhtaudumme kriittisesti tekoälyyn, niin sen kanssa tulee ilmeisesti käymään samalla tavoin kuin monille muillekin keksinnöille, joita on aluksi kauhisteltu, mutta sitten myöhemmin nuo keksinnöt ovat muuttuneet ikään kuin standardeiksi. Noihin keksintöihin kuuluu esimerkiksi sellaiset asiat kuten kamerakännykkä, jota aikoinaan pelättiin siksi, että niiden pelättiin tuhoavan yksityisyyden. 

Me voimme syyttää vain itseämme, jos käytämme tekoälyä väärin.

Jos haluamme leikkiä masokisteja tekoälyn kanssa, niin se on aivan mahdollista. Mutta jos käytämme sitä väärin, niin voimme syyttää vain itseämme. Jos haluamme palvoa tekoälyä, niin tietenkin se on aivan mahdollista. Mikäli osaamme tehdä oikeanlaisia kysymyksiä, niin voimme sitten rakentaa sellaisia vastausmalleja, joiden lukeminen vaatii oikeaa masokistista asennetta. Mutta tuolloin on oma syymme, jos tekoäly vie meiltä ajattelun taidon. Ja jos tekoäly suoltaa tarinoita vartaloa suuremmista sukupuolielimistä meidän pro-gradu tutkielmaamme, niin se on sitten omaa syytämme, jos gradumme menee uusiksi. Eli jos käytämme tekoälyä väärin, niin silloin me emme voi syytellä kuin itseämme. 

Maassamme on uskonnonvapaus, mikä tarkoittaa että meillä on laillinen oikeus pitää tekoälyä jopa jumalolentona. Mutta oikeasti kyseessä on tietokone-ohjelmisto, joka tietenkin on paljon perinteisiä ohjelmistoja monipuolisempi, mutta sen oikea käyttö vaatii sitä, että henkilö tuntee aiheen, mistä hänen pitäisi työnsä tehdä. Eli tekoäly on kaikessa monipuolisuudessaan pelkkä työkalu, joka tekee asioita joita esimerkiksi tavallinen piirrosohjelma ei tee. Se osaa etsiä tietoa netistä, mutta se ei tiedä mitä se kirjoittaa. Vaikka tekoäly vaikuttaa luovalta, niin se kuitenkin yhdistää vain erilaisia lähteitä uudeksi kokonaisuudeksi. 

Me emme ehkä tajua sitä, että luova tekoäly ei ole luova. Se on tietokone-ohjelmisto, joka toki osaa tehdä monia asioita, mutta se ei tee mitään oma-aloitteisesti. Tekoäly saa kaikkiin toimintoihinsa ohjeet ihmisiltä, joiden käskyjä tekoäly tottelee. Jos käskyt ovat huonosti kirjoitettuja, tai niillä haetaan tarkoituksellisesti erikoisia vastauksia, niin varmasti tulos on hyvin huono. Eli tekoäly ei itseasiassa tiedä mitä se tekee, joten sen takia sitä on toisaalta erittäin helppo hämätä, ja tuolloin tekoäly voidaan laittaa tekemään tekstejä, joissa kuvaillaan vartaloa suurempia sukuelimiä, mikä sitten varmasti aiheuttaa kulmien kohottelua, sekä muuta hohottelua. 

Oletteko koskaan muuten pyytäneet Bing-tekoälyä piirtämään teille aapiskukkoa? Tuolloin tekoäly piirtää apinan..., mikä johtuu siitä, että tuo kielimalli joka ajaa tekstin kuva-kehittimelle ei osaa kääntää kaikkia suomenkielen sanoja. Nimittäin tuo ohjelmisto kääntää ensin suomeksi annetut käskyt englanniksi. Tuon takia tekoälyn käyttöä tieteessä pitää ainakin varoa, ja jos tekoälyä käytetään, niin sen käytön pitäisi rajoittua lähteiden etsimiseen. Nimittäin tekoäly saattaa suoltaa aivan jotain muuta kuin korkealaatuista tieteellistä tekstiä. 

Kun sallimme tekoälyn käytön kouluissa, niin olemme tilanteessa, jossa tekoälyn käyttö muuttuu sellaiseksi, että sen voi helposti vetäistä taskusta ja esittää sille kysymys. Tämän päivä tehoyhteiskunta suosii tuollaista ajatusmallia, ja se on jotenkin väärin. Ihmisille ei jää aikaa ajatella itsenäisesti, ja sen takia he luovuttavat tekoälylle sen mitä pidämme itsestään selvänä vain ihmisille kuuluvana asiana, eli me annamme ajattelun tekoälyn käsiin. 

Monesti ihmiset puhuvat siitä kuinka paljon parempi olisi, että ihmiset kaivaisivat kirjat esiin, kun he etsivät tietoa. Mutta antaako moderni työelämä tähän aikaa? Ja onko itsenäisten ajatusten toteuttamiseen tilaa nyky-yhteiskunnassa, jossa kaikki pyörii tehokkuuden ympärillä? Mitä silloin oikeasti tapahtuu, jos joku vetää taskusta kännykän sijasta vanhan "Pikkujättiläisen", kun pomo kysyy jotain? 

Tehoyhteiskunta ei suosi ainakaan tällä hetkellä kovin syvällistä pohdintaa, eikä myöskään individualismi ole ainakaan kovin suosittua. Kun jotain kysytään, niin vastauksen pitää tulla kuin kaupan hyllyltä. Se mikä sitten lopullisesti tappaa oman ajattelun on se, että väärin vastaaminen kriminalisoidaan. Jos ihminen vastaa väärin, niin hänelle nauretaan päin naamaa, joten sen takia moni hakee tietoja nimenomaan tekoälyn avulla. Ajatellaan että väärin vastaaminen on asia, mikä vie kaikkien kallistaa aikaa. Joten on turvallisempaa kysyä tekoälyltä tai olla hiljaa. 

Kun hän lukee vastauksen ruudulta, niin silloin ei tule tehtyä virheitä, eikä pomon aikaa viedä turhaan. Samoin alainen ei tuolloin nolaa pomoaan. Pomo olisi toki voinut kaivaa omasta taskustaan kännykän ja sitten vain lukea vastauksen ruudulta, niin silloin hänen ei olisi tarvinnut vaivata alaistaan ollenkaan, eikä kummankaan tärkeä aika kulu turhaan tiedon hakemiseen. 

Kun puhutaan siitä, että lapset tai nuoret saavat käyttää taskulaskimia kokeissa, niin tietenkin loogisesti seuraava askel on tekoälyn käyttö kaikessa. Ja aiheellinen pelko on se, että ihminen luovuttaa oman ajattelunsa sekä päätöksenteon tekoälyn käsiin. 

Mutta sitten meidän pitää katsoa peiliin, ja kysyä se että onko asia niin, että tekoälyn käyttö on sallittava kaikissa tenttitilanteissa tai kaikissa tehtävissä. Vai voidaanko kännykät kerätä kokeen ajaksi pois pöydiltä, jotta henkilöt voivat käyttää omaa päätään tai omia aivojaan vastausten antamiseen? 

Me olemme nyt nähneet kuinka tekoälyä kritisoivat tahot käyttävät tiettyjä asioita argumenttina tekoälyn käyttöä vastaan. Ja tietenkin meidän pitää tässä vaiheessa sanoa, että tekoäly on tahdoton olio, joka käyttäytyy kuten sen käyttäjät sen haluavat käyttäytyvän. Tekoäly on kuten joku bakteeri. Bakteeri voi tappaa ihmisen melko helposti, jos emme saa sen aiheuttamaa infektiota kuriin. Mutta toisaalta bakteeri taas voi kehittää solumyrkkyjä, joita voidaan käyttää sytostaatteina. Eli bioteknologian kehittäjät voivat itse päättää mihin he kehittämiään bakteerikantoja käyttävät. 

Jos tekoäly on refleksimäinen, eli se on kehitetty vastaamaan tiettyyn toimintaan väkivallalla, niin se varmasti on vaarallinen. Mikäli tekoälyn ohjaama turvajärjestelmä täyttää jonkun tilan myrkkykaasulla pysäyttääkseen tunkeilijan, niin kuka on tuosta asiasta vastuussa? Onko tekoäly kenties itsenäisesti tehnyt tuon laitteiston, vai onko siitä vastuussa ehkä se joka kehittää noita tekoälyjä. Siis tekoäly ei itse ehkä ole tarkoituksellisesti vaarallinen, koska se ei ymmärrä mitä se tekee. Mutta samalla tavalla solumyrkkyjä kehittävä bakteeri ei tiedä mitä se tekee, ja kuitenkin jos saamme tuon bakteerin sisäämme, niin se voi muuttua vaaralliseksi. 

Siis tekoäly voi olla vaarallinen, jos ohjelmoimme sen vaaralliseksi, tai oletamme että tekoäly omaa kykyjä, joita sillä ei vielä ole. Siis jos odotamme liikaa tekoälyltä, niin voimme sen avulla vaarantaa hyvin paljon. Eli emme vielä ole sellaisessa tilanteessa, että tekoälyn ohjaamaa autoa voitaisiin päästää yksin liikenteeseen keskelle kaupunkia, vaikka olemme nähneet esimerkiksi ruoanjakeluun tarkoitettuja robotteja kaduilla. Mikäli sitten haluamme tekoälyn tekevän meille kiusaa tai oikein houkuttelemme sitä antamaan vastauksia, joita emme halua kuulla, niin silloin varmasti olemme sellaisessa tilanteessa, että tekoäly on hyvin ikävä. Tekoäly ei osaa koskaan kaikkea eikä sitä pitäisi missään nimessä päästää yksin tekemään muuta kun jotain runoutta tai muuta fiktiivistä tekstiä. 

Tekoäly on nimittäin varsin epäluotettava kumppani, jos sitä käytetään esimerkiksi tieteellisen tekstin kirjoittamiseen. Tekoäly voi olla hyvin tehokas apuväline, kun haluamme esimerkiksi lähdeluetteloita, mutta tieteellisen kirjoittamisen pitäisi jotenkin perustua lähteisiin, joita kirjoittajan pitää huolellisesti analysoida. Tekoäly voi olla loistava väline esimerkiksi kyborgi-kanojen piirtelyyn, mutta tuolloin tekoälyn pitää saada ohjeet käyttäjiltä. Ja jos haluamme rakennella esimerkiksi esseitä, joissa on natsisotilaiden kuvia, niin noiden miesten aitoja kuvia löytyy kyllä internetistä. 

Jos haluamme esimerkiksi tekoälyjen leikkivän meille jumalaa, niin valinta on meidän. Me voimme kehitellä kysymyksiä, joilla tekoälyä huijataan antamaan sellaisia vastauksia, joilla voimme tyydyttää masokistista tarvettamme vastustaa kaikkea uutta. Tekoäly voi olla loistava työkalu, jos henkilöstä etsitään kasvaimia. Himmeästi röntgenkuvissa näkyvät muutokset voivat jäädä lääkäreiltä huomaamatta, ja sen takia tekoäly on loistava apuri noissa asioissa. Mutta psykiatriksi tai psyykkisten ongelmien hoitajaksi sekä ihmiskontaktien korvaajaksi tekoälystä ei vielä ainakaan ole. 

Tekoäly ei tiedä mitä se vastaa. Eli sen takia tekoäly voi olla loukkaava tai jotenkin ilkeä. Ja jos haluamme muuttaa tekoälyn ilkeäksi, niin se kyllä onnistuu. Mutta ketä voimme silloin syyttää, onko syyllinen meissä itsessämme vai onko syy ehkä tekoälyssä? Siinä on todella paljon pohdittavaa niille, joiden mielestä tekoälyä ei saisi käyttää yhtään missään. 

https://www.io-tech.fi/uutinen/googlen-ja-microsoftin-tekoalybotit-kohujen-keskella/

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/siansaksa-tekstit-menivat-heittamalla-lapi-tekoalyn-kaytto-tieteessa-herattaa-kysymyksia/7c9f01c8-6da7-46ae-b28b-8d69fdafed80

Tutkimus paljastaa, että valtio-omisteiset Internet-palvelun tarjoajat tarkkailevat liikennettä demokratioissa.

Valtio-omisteisen internetin hyödyistä ja haitoista on keskusteltu kautta aikojen. Eli sama asia mikä koskee Yleisradiota, mikä on myös valtio-omisteinen media on siirtynyt tai siirtymässä koskemaan internetiä. Sanotaan että jos valtiossa ajatellaan esimerkiksi tiedon julkistamisesta tai sananvapaudesta samalla tavalla kuin Suomessa tai länsimaissa on totuttu näkemään, niin valtio-omisteinen media takaa sen, että kaikkia osapuolia kuunnellaan, ja kaikki näkemykset saavat yhtä paljon julkisuutta. Mutta sitten seuraa pieni muistutus. 

Venäjällä valtio päättää saako media toimilupaa, ja valtio valvoo kaikkea mitä mediassa julkaistaan. Valtio ei kuitenkaan salli sitä, että esimerkiksi Vladimir Putinista tai mistään hänen lähipiirinsä kuuluvasta ei kirjoiteta negatiivisia asioita. Eli media on tuolloin muuttunut valtiollisen johdon tiedotuskanavaksi. Yksityisten mediatalojen kohdalla saattaa sensuuri iskeä siinä tapauksessa, että siellä julkaistut artikkelit ovat ristiriidassa sen pääomistajien edun kanssa. Eli kaikella on aina hintansa. Valtio-omisteinen media joutuu miellyttämään omia esimiehiään. Mutta sama koskee myös yksityistä mediaa. 

Parhaimmillaan media on asia, joka paljastaa epäkohtia. Mutta pahimmillaan media on asia, joka tukahduttaa kaiken vastustuksen. Ja meidän pitää muistaa se, että esimerkiksi Venäjällä medialla on sellainen rooli, että se on valtiovallan vallankäytön ja propagandan väline. Mutta samalla tavalla periaatteessa myös yksityinen media on jonkun toimijan väline, jolla tuo toimija voi tuoda niitä näkökohtia ihmisten tietoon, jotka palvelevat tuon toimijan omia näkemyksiä parhaiten. Eli tuolloin nostetaan ihmisten tietoon asioita, joista he pitävät, kuten esimerkiksi petovahingot silloin, jos halutaan lisätä kaatolupia. 

Tai sitten media voi nostaa esiin pelkästään uuden hankkeen työllistävät vaikutukset, unohtaen samalla esimerkiksi mainita, että se tuo kaikki työntekijät sen kaupungin ulkopuolelta, jossa projekti pannaan toimeen. Eli kukaan ei ole tuolloin valehdellut. Se on vain käsitellyt asiaa jonkun toimijan näkökulmasta, joka hyötyy projektista. Eli esimerkiksi se on jäänyt mainitsematta, että kuinka monta poroa karhu on oikeasti vienyt tai montako poronkasvattajaa noissa kunnissa nyt sattuu olemaan, tai sitten on unohtunut mainita se, että päästäkseen työhön vaikkapa uuteen kaivokseen, pitää olla sellainen koulutus, jota ei kellään koko paikkakunnalla satu olemaan. Ja sitten työpaikat menevät jonnekin muualle kuin omaan kuntaan. 

Eli työväki tuodaan jostain kaukaa tekemään kaikki työt, ja paikalliset sitten vain jäävät edelleen työttömiksi. Sitten vain jälkeenpäin todetaan, että olisi pitänyt kysyä tarkemmin, että kuinka monta työpaikkaa tuo projekti tuo paikalliselle väestölle? Ja jos sitten oikein hyvin tuo projekti ajoitetaan, niin silloin saadaan nuo uudet työläiset, jotka ovat äänioikeutettuja ollessaan Suomen kansalaisia, äänestämään omissa kuntavaaleissa, mikä voi pienessä kunnassa merkitä suurta muutosta kunnan poliittisiin valtasuhteisiin. 

Kaikkeen mediaan kuuluu yksi kultainen sääntö. Omaa ajattelua ei saa koskaan luovuttaa millekään medialle. Ja esimerkiksi tekoäly on yksi median muodoista. Mediaa tarkkaillaan, koska sen tarkoitus on estää tiettyjä ääriaineksia toimimasta. 

Mutta kun esimerkiksi katsomme Venäjää, niin siellä mediaa tarkkaillaan sekä sensuroidaan siksi, koska sen tehtävä on tukea Vladimir Putinia sekä hallitusta ja muuta olemassa olevaa järjestelmää. Se mikä on ääriryhmän tuntomerkki on tietenkin kaikille selvä, mutta sitten joku kysyy, että mitä tarkoittaa "tietenkin"? 

Ääriryhmän käsite on nimittäin riippuvainen siitä, missä valtiossa ollaan. Ääriryhmä voi tarkoittaa jotain pomminheittäjä-kiihkoilijoita tai se voi tarkoittaa yksinkertaisesti henkilöä, joka ärsyttää tai muuten koetaan kiusallisena joko valtion tai mediatalon omistajan näkökulmasta. Ja kaikki jotka ovat minua tai sinua vastaan eli esittävät mielipiteitä, joita me vain emme voi hyväksyä tai jota emme halua katsoa voidaan nimittää ääri-ilmiöksi. 

Vastuu median käytöstä on tietenkin käyttäjällä itsellään. Mutta miten käyttäjä voi omasta puolestaan varmistua siitä, että media on neutraali? Käyttäjällä pitäisi olla paremmat tiedot siitä, että kuka omistaa hänen internet-palveluntarjoajansa. Samoin omistajien pitäisi olla paremmin näkyvissä myös muissa medioissa, mutta ongelma on siinä, että varsinkin Venäjän sekä Kiinan tapauksessa saattaa tuo varsinainen omistaja kätkeytyä pitkän yritysketjun taakse. 

Käyttäjällä pitäisi tämän takia olla sellaiset tiedot, että hän kykenee selvittämään onko uutinen tai artikkeli totta vai satua. Ja missään nimessä omaa ajattelua ei kannata tai saa luovuttaa minkään muun median kuin omien aivojen varaan. Tässä tarkoitan että myös esimerkiksi tekoäly on yksi median muodoista. 

Kuva: https://interestingengineering.com/science/study-exposes-state-owned-internet-provider-surveillance-in-democracies

Mikä estää republikaanista puoluetta ostamasta esimerkiksi internet-palveluntarjoajaa, ja sitten tarkkailemasta sen kautta kulkevaa verkkoliikennettä? 

Jos ajatellaan että mediaa valvotaan, niin onko parempi että sitä valvoo yksityinen taho, joka sattuu omistamaan internet-palveluntarjoajan. Vai että mediaa valvoo joku NSA:n (National Security Agency) kaltainen valtioliorganisaatio? Eli jos pelkäätte että teidän tietonne valuvat Donald Tumpille, niin silloin meidän pitää muistaa, että republikaaninen puolue voi myös omistaa internet-palveluntarjoajan, ja sitä kautta valvoa sen kautta kulkevaa liikennettä. Periaatteessa kuka hyvänsä voi tekoälyn avulla valvoa valtavia datavirtoja, sekä sitten poimia sieltä haluamiaan viestejä. Eli nuo asiat voivat olla muidenkin kuin hallitusten käsissä. 

Maailmassa ei ole olemassa täysin neutraalia mediaa. Täysin neutraali media on mahdottomuus, koska toimittajien pitää saada palkkaa työstään, jotta he voivat ostaa sen jokapäiväisen leipänsä. Ja joka tapauksessa mediatalo maksaa toimittajien palkan, ja jos toimittajien työ ei miellytä, niin silloin seuraa potkut tai toimittaja joutuu etsimään uusia työpaikkoja. 

Se on se, että myös valtio-omisteiset yhtiöt vastaavat toiminnastaan viimekädessä hallitukselleen. Juuri tuo asia sitten on se, minkä vuoksi valtio-omisteista mediaa kritisoidaan. Sanotaan että valtion omistamassa mediassa pitää muistaa joka tapauksessa kumartaa valtion ylintä johtoa. Eli myös valtio-omisteiseen mediaan pätee se sama sääntö kuin muihinkin työpaikkoihin. Se on se, että "sen lauluja laulat, joka palkkasi maksaa". 

Se tekee mediasta hiukan ongelmallisen toimijan. Nimittäin median omistaja on se, joka päättää mitä media julkaisee ja mitä media ei julkaise. Ja mediassa pitäisi olla näkyvissä ne tahot, jotka omistavat mediatalon. Nimittäin mikään ei ole ainakaan ennen estänyt venäläisiä oligarkkeja ostamasta länsimaisia sanomalehtiä, mikä saattaa muuttaa ne Putinin propagandakoneeksi. Mediatalot ovat yhtiöitä siinä missä muutkin. Ja niissä alainen on samalla tavalla vastuussa esimiehelleen kuin muissakin työpaikoissa. Ja esimies voi korvata jokaisen alaisensa sellaisilla, jotka tekevät hänen mielestään parempaa työtä. 

Kaikki ovat sitä mieltä että nettitrollaamista sekä muita vastaavia lieve-ilmiöitä on ryhdyttävä suitsemaan, mutta sitten keinoista ollaan kaikkialla eri mielisiä. Ja valtioiden lainsäädäntö on huolestuttavasti jäljessä siitä, mitä meistä jokainen voi netissä tehdä. Meistä jokainen voi nykyään rakentaa Facebookin kaltaisen sosiaalisen median kanavan, ja sitten siellä jakaa mitä mieleen sattuu tulemaan. Ja jos meidät sitten potkitaan pois internetistä, niin silloin me voimme aina syyttää sensuuria sekä joustamattomia virkamiehiä tuosta asiasta. 

Tuo sitten aiheuttaa ristiriidan esimerkiksi länsimaiden lainsäädännön sekä viranomaistoiminnan osalta, koska silloin valtiovallan edustajat eivät pääse näkemään tai kuulemaan mitään mitä noissa sosiaalisen median kanavissa sanotaan tai kirjoitetaan. Mutta yksityiset henkilöt voivat tehdä siellä melkein mitä huvittaa. Eli pahimmassa tapauksessa sosiaalinen media muuttuu erilaisten Putinin trollien sekä uusnatsien temmellyskentäksi, jossa he jakavat erilaisia mielipiteitä joka puolelle, ja jos tuohon toimintaan ei puututa, niin silloin ääriryhmät sekä muut vihamieliset toimijat voivat houkutella varsinkin nuorisoa omille alustoilleen, ja sitten alkaa joko käännyttämään heitä, tai sitten he voivat kysellä että tunteeko nuori esimerkiksi poliiseja tai muita vastaavia henkilöitä. 

Sosiaalinen media ja muut median osaset ovat sellaisia, että niitä pitää tarkastella sellaisten lasien läpi, joka sallii meidän ajatella sitä, mitä tai ketä nuo mediataloissa julkaistut uutiset palvelevat. Mediatalojen kohdalla olisi varmaan hyvä miettiä sitä, että pitäisikö pääomistajien nimet olla paremmin ihmisten sekä median käyttäjien sekä tilaajien tiedossa? Ja vaikuttaisiko tuo asia sitten ihmisten ajatteluun? 

https://interestingengineering.com/science/study-exposes-state-owned-internet-provider-surveillance-in-democracies

Tuhoaako tekoäly koulutuksen?

Tämä teksti olisi voitu otsikoida myös näin: Mitä ihmiset pelkäävät, kun he antavat tekoälyn tehdä kaiken puolestaan? Tekoäly on kaikessa hienoudessaan vain työkalu, jota pitää osata käyttää oikein. Mikäli ihminen teettää työtä tekoälyllä, niin hänen pitää hallita tuo ala, koska tekoäly ei ehkä osaa käyttää oikeita lähteitä. Jos annamme tekoälylle oikeuden ajatella puolestamme, emme voi kuin syyttää itseämme siitä, jos seurauksena on katastrofi. 

Mikäli tekoälyn käyttöohjeita ei lueta, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset, ja hyvä esimerkki näistä asioista ovat autopilottia käyttävät autot. Jos autopilottia käyttävän auton kuljettaja istuu ratin takana esimerkiksi lukemassa kirjaa, niin silloin edessä on väistämättä onnettomuus. Eli suurin virhe minkä tekoälystä kirjoittavat henkilöt tekevät on se, että he odottavat tekoälyltä liikaa. Vie vielä pitkään että tekoäly voi oikeasti ohjata autoja niin, että niiden käyttö ilman kuljettajaa on on kaupungeissa turvallista. 

Jos ihminen antaa tekoälyn tehdä työn puolestaan, niin hän luovuttaa silloin ajattelun oikeutensa tekoälyn käsiin. Meidän on muistettava, että tekoäly ei oikeastaan ajattele. Se vain yhdistää tietoa eri lähteistä, ja se tekee tekoälystä epäluotettavan. Eli koska tekoäly ei ymmärrä käyttämiensä kotisivujen sisältöä, niin se saattaa valita väärät sivut, ja sitten seuraavaksi on edessä nolo tilanne, mikäli tekoälyn käyttäjä ei viitsi lukea tekoälyn tuottamaa tekstiä ennen palautusta. 

Tekoälyä voidaan verrata juuri lukemaan oppineeseen lapseen. Tuo lapsi saattaa lukea jopa hyvin vaativaa tekstiä, mutta hän ei ymmärrä tuon tekstin sisältöä. Me voimme antaa materiaalin 10-vuotiaan lapsen käsiin, ja sitten merkitä kappaleet sekä numeroida ne, jolloin lapsi kyllä ne varmasti osaa kirjoittaa tai kopioida. Mutta sitten jos meidän pitää käskeä lasta hakemaan itse materiaalit, joita hän käyttää, niin silloin saattaa edessä olla ikävä tilanne. Siis annammeko 10-vuotiaan lapsen tehdä esseet puolestamme? Lapsen ero tekoälyyn nähden on se, että lapsi osaa myös etsiä merkitystä erilaisille sanoille internetistä, jos neuvomme miten se tehdään. Eli neuvomme miltä näyttää luotettava kotisivu jne..

Mikäli henkilö sitten luovuttaa ajattelun oikeutensa tekoälyn käsiin, ja kyse on koulutuksesta eli koulumaailmasta, niin ketä hän siinä pettää? Siis käykö ihminen koulussa saadakseen hyviä arvosanoja, vai siksi että hän oppii myös jotain? Mikäli ihminen teettää tekoälyllä kaiken työn, ja sitten tapahtuu virhe, niin ketä ihminen saa syyttää? 

Onko parempi sanoa, että virheen tekijä on joku tahtoa vailla oleva tekoäly, vai että opiskelija on tehnyt virheen itse? Tekoälyn käyttöä varsinkin koko tekstien tekemiseen on verrattava plagiointiin. Mutta jos ihminen plagioi toisen tekstejä, eli copy-pastella siirtää ne dokumentista toiseen, niin silloin hän ei opi yhtään mitään. Ja se näkyy sitten jatko-opiskelussa, jossa opettajat olettavat, että henkilöllä on tietyt, tiedonhankintaan sekä tiedon käsittelyyn liittyvät perustaidot. 

Mutta jos henkilö antaa tekoälyn kirjoittaa esseitä puolestaan, eikä hän viitsi edes lukea niitä, niin silloin kyse on todella onnettomasta tapauksesta. Nimittäin virheen voi antaa jopa jossain tapauksissa anteeksi, mutta jos kyse on suuren luokan virheestä, tai epärehellisyydestä, niin silloin henkilö ei voi saada edes mahdollisuutta uusia tehtävää. Uusinnan edellytys on se, että tehty työ on palautettu, ja jos työ ei ole ajallaan palautettu tai sen on tehnyt joku muu, niin silloin ensimmäinen työ on jätetty tekemättä. 

Kuitenkin me unohdamme kysyä, miksi opiskelija jättää tekoälyn tekemän työn opettajalle, eikä hän edes ole viitsinyt sitä lukaista? Miksi opiskelija ei halua tai uskalla tuoda omia ajatuksiaan opettajan eteen? Pelkääkö hän ehkä virheitä? Me kaikki olemme vain ihmisiä, ja opiskelun tarkoitus on se, että henkilö oppii löytämään virheensä, sekä korjaamaan ne sillä tasolla, kuin opiskelun kullakin tasolla vaaditaan. Koulua käydään siksi, että virheistä päästään eroon. 

Mutta jos ihminen pelkää tekevänsä virheitä, niin pelkääkö hän silloin, että hän ei ole täydellinen muiden silmissä? Pelkääkö hän ehkä että muut pilkkaavat häntä? Kukaan ei ole koskaan täysin valmis. Eli jokainen mestari maailmassa on ollut kerran elämässään oppipoika. Ja vain tekojen kautta ihminen oppii sen, mitä hänen ammatissaan vaaditaan. Jokainen mestari on kerran ottanut työkalun käteen ensimmäistä kertaa. 

Kouluissa on kuulemma ollut ongelmana se, että tekoälyä on käytetty koko tuotoksen tekemiseen. Eli tekoäly on kirjoittanut esseitä oppilaiden puolesta, mikä tietenkin saattaa olla moraalisesti väärin. Mutta samalla se on plagiointia, mikä on kiellettyä. Kuitenkin tällaiset tapaukset, joissa henkilö teettää kaiken työn tekoälyn avulla aiheuttaa varsinkin kouluissa tilanteen, jossa tuon työn teettäjä ei oikeastaan opi yhtään mitään. 

Lukioissa sekä varsinkin yliopistoissa oppiminen tapahtuu esseiden kautta, mikä sitten merkitsee sitä, että jos työn tekee joku muu, niin silloin henkilö ei opi mitään. Ja se mitä henkilön pitää nykyään oppia on tiedon analysointi sekä samalla myös tiedon hankintaa sekä lähteiden oikeaa valintaa. Ilman noita taitoja tekoäly ei ole niin luotettava kuin sen pitäisi olla. Eli tekoäly saattaa kirjoittaa tekstejä, jotka vaikuttavat hyviltä, mutta ne sisältävät tehtävän annon kannalta väärää tietoa, minkä takia tekoäly ei ole hyödyllinen, jos ihminen ei osaa tarkastaa sen työtä. Eli tekoäly on vaativa väline, jonka käyttö vaatii hyviä tietoja asiasta, johon tekoälyä käytetään.

Pelin voittaa se, joka imitoi parhaiten.

Oppiminen on oikeastaan itsensä kehittämistä. Ja helpoin tapa oppia on tietenkin se, että järjestelmä kopioi itseään paremman toimijan toiminnan itselleen. Tuolloin järjestelmä seuraa kultaista sääntöä, jonka mukaan voittamaan opitaan vain häviämällä. Eli jos esimerkiksi shakin pelaaja ei pelaa muita kuin itseään huonompia pelaajia vastaan, niin hän ei kykene analysoimaan toisen peliä, ja oppimaan toisten pelaajien taktiikoiden kautta. Tietenkin itsensä kehittäminen vaatii sitä, että henkilö tai toimija tiedostaa sen, että kumpi oli sillä kerralla parempi. Ja kaikkein selvin tapa määritellä paremmuus on se, että kuka on voittaja. 

Tietokoneiden ja tekoälyn maailmassa tietokone yksinkertaisesti kopioi voittajan taktiikan itselleen.  Eli algoritmi määrittelee sen, kumman taktiikkaa jatkossa käytetään siten, että voittajan taktiikka on jatkossa toiminnan mallina. Neuroverkoissa tietenkin neuroverkko yhdistelee eri pelejä keskenään. Ja sen takia se on tehokkaampi kuin perinteinen oppiva kone, joka vain korvaa edellisen taktiikan tai toimintamallin uudella. 

Imitaatio tai "imitation game" on eräänlaista tekoälyn oppivuutta sekä kyvykkyyttä mittaavaa toimintaa. Periaatteessa esimerkiksi shakkia pelaava imitaatiokone toimii siten, että se kerää tietoa eri pelaajilta, ja sitten se vain käyttää toiselta pelaajalta oppimiaan siirtoja toista pelaajaa vastaan. Tuo kyky saa ihmiset usein uskomaan, että imitaatiokone oikeasti ajattelee. Tekoäly tai oppiva tekoäly yksinkertaisesti toimii siten, että alussa sille on ohjelmoitu yksi tai kaksi helppoa peliä tai siirtosarjaa. 

Sen jälkeen kone pelaa ihmistä vastaan, ja sitten vain tallentaa vastustajansa pelin itselleen. Idea on se, että kone "harjoittelee" toista pelaajaa vastaan, ja sitten vain siirtää tuon pelaajan tekemät siirrot tai siirtosarjat itselleen. Tuollaista shakista tuttua mallia voidaan tietenkin käyttää myös muiden oppivien tietokonepelien kehittämiseen. Eli verkotettu tietokonepeli kykenee tuolloin kopioimaan mestaripelaajien taktiikat ja toiminnan itselleen. 

Eräs esimerkki imitoivasta koneesta löytyy eräästä tieteisnovellista, jossa ihminen kohtaa eräänlaisen laatikon, joka tietenkin on printteritekniikkaa käyttävä robottitehdas. Tuo tehdas vastaa kaikkeen mitä sitä vastaan tehdään vastaavilla välineillä. Eli kyseinen tehdas tai tuotantoyksikkö vain varastaa yhden noista sitä vastaan lähetetyistä välineistä, ja sitten valmistaa siitä kopion. Tuollainen yksikkö pystyy tietenkin toimimaan tehokkaasti tilanteessa, jossa se tietää toisen panttaavan tehokkaimpia välineitään. Tuollainen tehdas on hyvä esimerkki fyysisestä imitaattorista, joka kykenee tuottamaan omia välineitään, kunhan se vain saa mallikappaleen hallintaansa. 

Itseään kehittävä eli oppiva Von Neumann-kone eli itseään kopioiva kone voidaan tietenkin varustaa myös tuollaisella imitaatiomallilla, jotta se voi vastata mahdolliseen uhkaan tehokkaasti. Perinteinen Von Neumann kone tekee ainoastaan kopioita itsestään, mutta oppiva kone kehittää uusia malleja siten, että se kerää dataa kopioidensa toiminnasta. Ja jos kopio tuhoutuu, niin Ven Neumann kone analysoi sen, mikä meni vikaan, ja sitten kehittää mallin, jossa tuo vika on korjattu. 

 Imitaatiopelin avulla voidaan periaatteessa opettaa mitä tahansa tekoälyä. Ja esimerkiksi tehokkaiden simulaatioiden avulla voidaan tuollaisessa tietokonepelin kaltaisessa virtuaalisessa ympäristössä kokeilla välineitä, joita sitten mallinnetaan suoraan fyysisiin malleihin sekä ympäristöihin. 

EMP pommit voivat olla yksi ratkaisevista tekijöistä tulevaisuuden konflikteissa.

 Drooniparvet voivat dominoida taistelukenttiä kunnes joku keksii laukaista ydinpommin lähiavaruudessa. Tuollainen lähiavaruudessa laukaistava ydinase kytkee sähkölaitteet sekä elektroniikan pois päältä. Eli drooniparvien sekä tekoälyn aikakaudella 1960-luvun alussa kehitetty ase voi muuttua ratkaisevaksi. Jos ydinase laukaistaan lähiavaruudessa se tuhoaa kaiken elektroniikan vaikutusalueeltaan. EMP pommien avulla voidaan vaikuttaa hyviin tehokkaasti myös miehistön radioihin sekä tutkiin ja muihin laitteisiin. 

Tekoälyn sekä hajautetun laskennan käyttö esimerkiksi sotilasvälineissä on tietenkin kiehtova ajatus. Eli täysin automatisoidut järjestelmät suorittavat iskut, ja miehet istuvat poteroissa tai kodeissaan sekä syövät sipsejä. Ehkä tällöin ajatellaan karrikoiden, että tekoälyt tekevät perinteisistä aseista tarpeettomia. Siis ne eivät tätä tee. Periaatteessa robotit voivat hoitaa tykkien suuntaamisen sekä laukaisemisen etäkäytön avulla, ja robotit voivat tehdä paljon muitakin asioita, mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi EMP-pommit on keksitty. EMP pommi on periaatteessa lähiavaruudessa laukaistava ydinase, joka kehittää hyvin voimakkaan sähkömagneettisen impulssin. 

Tuon aseen tehon koki Havaijin saarilla oleva Honolulun kaupunki vuonna 1962, kun 1,4 megatonnin Dominic Starfish Prime ydinräjähde räjäytettiin tuon kaupungin yläpuolella. Starfish Primen kehittämä EMP impulssi aiheutti lukuisia hälyttimien laukeamisia sekä muita vastaavia asioita, kuten sulakkeiden palamista yms. Samoin puhelimet pirisivät ympäri Honolulun kaupunkia. Tuolloin kyseessä oli hyvin primitiivinen sähköverkko, joka ei ollut lähellekään yhtä haavoittuva tai herkkä kuin nykyiset tietoverkot ovat. EMP aseiden avulla voidaan tekoäly kytkeä pois päältä hyvin tehokkaasti. 

Ja nykyisin EMP aseet eivät enää vaadi esimerkiksi ydinaseiden olemassaoloa. Jos esimerkiksi tutkan säteilytehoa nostetaan tarpeeksi, niin silloin myös tutka toimii EMP aseena. Tuolloin tutkalaitteet voidaan varustaa suurteho-kondensaattoreilla, jotka voivat antaa niille erittäin voimakkaan jännitepiikin. Tuollaiset tutkat voivat tuhota sekä satelliitteja että drooniparvia. Ja jos sitten EMP aseita on käytetty, niin se muuttaa tilanteen siten, että tavallisia sotilaita sekä perinteisiä aseita tarvitaan taas. 

Siis nykyään tilanne on se, että kukaan ei oikeastaan voi arvailla, mitä tekniikan kehitys tuo tullessaan, ja uusiin välineisiin liittyy aina sekaannuksia sekä erilaisia shokkiefektejä. Mutta pian niille taas kehitetään vasta-aseita, ja sitten vasta-aseille kehitetään vasta-aseita. Eli Javelin ohjukset ovat olleet hyvin tehokkaita Ukrainassa, mutta noita ohjuksia vastaan on kehitetty esimerkiksi luoteja ampuvia järjestelmiä, joiden tarkoitus on tuhota kohti lentäviä ohjuksia. Ja ehkä hyvinkin pian uusia tankkeja aletaan varustella EMP järjestelmillä, joiden tarkoitus on tuhota ohjusten elektroniikkaa sekä tietenkin myös miehistön radiota sekä muita välineitä, joita käytetään yhteydenpitoon. 

Kehitys aiheuttaa sen, että enää ei voida olettaa edes kehittyneimpienkään asejärjestelmien säilyttävän tehonsa kovin pitkän aikaa. Kun ensimmäiset suihkuhävittäjät aikoinaan kohosivat taivaalle, niin muut maat olivat aluksi järkyttyneitä. Mutta sitten muutkin maat alkoivat hankkia suihkuhävittäjiä, jotta ne voivat vastata suihkuhävittäjien ja pommikoneiden aiheuttamaan uhkaan. Ja seuraava askel ovat olleet erilaiset ydinohjukset, joita vastaan on kehitetty sekä kehitteillä erilaisia torjunta-ohjuksia. 

Ennen ensimmäistä Persianlahden sotaa ballistista ohjusta on pidetty lähes mahdottomana torjua. Mutta sitten Patriot-ohjukset onnistuivat ampumaan niitä alas tai tuhoamaan ballistisia ohjuksia. Ja sitten alettiin kehitellä sellaisia ohjuksia, joiden isku perustuu EMP pulsseihin. Ensin kohteen päällä laukaistaan EMP ase, jonka tehtävä on raivata muille ohjuksille tietä. 

Toinen tapa estää puolustusta tuhoamasta ohjusta, on varustaa se hypersoonisella aliohjuksella. Tuolloin ohjus lentää ilmakehän yläpuolelle, ja sitten syöksyy takaisin ilmakehään, jolloin sen scramjet moottori voidaan käynnistää. Tällainen ohjus voi läpäistä korkealla olevaa puolustusta tehokkaasti, mutta kehitteillä on tutkasatelliitteja, joiden avulla tuo ehkä 9-10 kertaa äänen nopeudella kulkeva ohjus voidaan havaita, ja laser-aseisiin sekä mikroaaltoihin perustuvia välineitä, joiden avulla noihin ohjuksiin voidaan vaikuttaa. 

Tällaisen kehityksen seuraava vaihe on ehkä ollut puolustukselliset EMP aseet, joiden tarkoitus on tuhota kohti tulevien lentokoneiden sekä ohjusten elektroniikkaa. Ja kierre tietenkin jatkuu edelleen. Asevarustelu jatkuu tällä hetkellä kiivaampana kuin koskaan ennen. 

Tutka oli ollut pitkään laite, jonka on sanottu tekevän sotalaivoista sekä muista välineistä voittamattomia. Mutta sitten kehitettiin tutka-ja radiolähteisiin hakeutuvia ohjuksia, sekä ehkä nykyään myös tykistön ammuksia ja liitopommeja. Nuo aseet estävät tutkien käytön sekä samalla niitä voidaan käyttää muita radiolähettimiä vastaan. Eli tutkamaaleja vastaan hakeutuvat ohjukset saattavat myös käyttää EMP taistelukärkiä, joissa kohdetta yritetään lamauttaa voimakkailla radio-impulsseilla, ja sitten tuo kohdejärjestelmä voi vastata tähän uhkaan omilla radiosäteilyyn suuntuvilla asejärjestelmillään kuten laser- ja konetykkien yhdistelmillä. Aseiden ja vasta-aseiden kehitys aiheuttaa sen, että äsken niin voittamattomaksi luultu asejärjestelmä saattaa muuttua hyvin nopeasti vaarallisemmaksi omille kuin vihollisille. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Starfish_Prime