Etätyön mahdollisuuksia ei ole maassamme osattu hyödyntää.

 

Nykyaikainen teknologia eli tietoverkot sekä mobiililaitteet tekevät mahdolliseksi tehdä työtä oikeastaan mistä päin maailmaa hyvänsä. Mutta maassamme ei noita laitteita vain osata tai tahdota hyödyntää,  Eli meillä keskustelu pyörii sen ympärillä, että miten paljon yhtiö on sijoittanut uusiin toimitiloihinsa Ja tietenkin noihin toimitiloihin pitäisi saada työläisiä, joten yhtiö käskee jokaisen työläisen saapua toimistolle. Eikä siis mitään muuta mahdollisuutta edes ole kuin se, että jokainen tulee vanhaan kunnon isien tapaan töihin kello seitsemän. 

Sen jälkeen jokainen ihminen joka nousee pöydän äärestä vessassa käyntiä varten kysyy kiltisti luvan tähän asiaan. Kukaan ihminen ei varmaan voi edes kuvitella tekevänsä mitään työpaikalla ilman eri käskyä. Jos kotona on joku huonekalu jonka päälle työpaikan läppäri laitetaan, tai huone jossa työtä tehdään, niin noita asioita ei edes voida ajatella käytettävän mihinkään muuhun kuin työhön. Samoin kukaan ihminen ei voi ostaa omaa tietokonetta, puhelinta, avata omaa Gmailia tai hotmailia, vaan kaikkien asioiden pitää ehdottomasti tapahtua vain ja ainoastaan työpaikan tiekoneiden sekä muiden viestinten kautta. Näin sitten pomo voi seurata päivästä päivään, kuinka paljon alainen käyttää aikaa erilaisten sovellusten tai muiden asioiden kanssa. 

Kun puhutaan esimerkiksi virtuaali palavereista, niin ihmiset voidaan kohdata myös niissä. Eli jokaisessa palaverissa riippumatta niiden luonteesta on ihmisiä, jotka puhuvat enemmän kuin toiset. Samoin jokaisessa kokouksessa on ihmisiä, joilla on muuta ajateltavaa kuin kokous. He eivät ehkä saa koskaan suutaan auki. Tai sitten muut puhuvat heidän ylitseen. Kun ihmiset puhuvat työajan käytöstä, niin ykkös prioriteetin pitäisi olla siinä että työ saadaan tehdyksi ilman suurempia virheitä tai korjaus tarpeita. 

Tietenkin on olemassa kaiken maailman teams tyyppisiä sovelluksia, mutta jostain syystä niitäkään ei voida käyttää muualla kuin työpaikalla. Ja etätyössä jokainen askel minkä työntekijä ottaa ilman lupaa vie työaikaa niin, että se vaatii ehdottomasti sitä, että jokaisen itseään kunnioittavan johtajan pitää kutsua oma väkensä suoraan työpaikalle. Ja siellä sitten ryhdytään innovoimaan uusia asioita oikein suurella joukolla. 

Kyllä asiat varmaan ovat sitten sillä tavalla, että meidän muiden pitää välittömästi ymmärtää että koko työelämän suurin arvo on se, että henkilö saapuu aamulla työpaikalleen ja sitten hän voi vaikka mittailla sitä, miten muut käyttävät aikaansa. Se että etätyö vaatii sääntöjä on varmasti aiheellinen asia. Mutta miten esimerkiksi etätyössä käytettyä aikaa mitataan, tai mitä sanotaan siitä että miten etätyötä saa ylipäätään tehdä? Itse kirjoitan tätä tekstiä sängyllä makaillen läppäri mahan päällä, enkä oikein ymmärrä mitä väärää tässä sitten on? Meistä jokainen varmaan ainakin on olettanut että jos töitä tehdään kotona, niin silloin työpisteellä ei ole muuta väliä, kuin se että katsoo vähän mitä taustalla näkyy kokousten aikana. 

Mutta ehkä me kaikki olemme unohtaneet sen, että mitään muuta kuin työtehtäviä ei saa edes ajatella työn aikana. Kun puhutaan etätyön säännöistä, niin tietenkään etätyötä ei saa missään nimessä tehdä missään tunturihotellissa, vaan kaikki asiat pitää aina tehdä joko kotona tai toimistolla. Se että ihminen edes ajattelee esimerkiksi VPN yhteyden käyttöä on varmaan liikaa, eikä mikään tunturihotelli ole sellainen paikka, että sieltä voisi kukaan edes ajatella tekevänsä työtä, sillä välin kun muu perhe on vaikkapa rinteessä. Se kun ei sovi siihen malliin, joka ennen vallitsi työelämässä. 

Siis 1950-luvulla työtä tehtiin puhelimen sekä kirjoituskoneen sekä paperin ja kynän avulla teki toimistoista pakollisia. Tuolloin sellaisen asian kuin työttömyyden näki heti siitä, että naapurin auto jäi aamulla parkkipaikalle. 

Mutta nykyisten tietoverkkojen aikakaudella esimerkiksi se, että työtä voidaan periaatteessa tehdä vaikka keskeltä korpea pitäisi olla asia, mikä vaikuttaa niihin päätöksiin, mitä tehdään etätyöstä yhtiöiden johdossa. Kun puhutaan sitten siitä että työpaikat tarjoavat joustavan mahdollisuuden työhön, tai sitten siitä miten "ei varsinaisesti työhön liittyviä" etuja jaellaan, niin mieleen tulee se, että monet isommat työpaikat tarjoavat ilmaisia kuntosaleja, tilaisuuden käyttää yhtiön optioita jossain hotellissa yms. Myöskään noita asioita ei voida pitää varsinaisesti työtehtäviin liittyvinä etuina. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/yritysjohtaja-kllle-etatyon-edellytyksia-ei-ole-saatu-toimimaan-suomessa/#d4e1558c

Suojaako lukeminen esimerkiksi hybridivaikuttamiselta?

Tarina siitä kuinka psykopaatti johtaa psykopaatteja. 

Lukeminen sekä sivistys suojaavat ihmistä jossain määrin esimerkiksi juuri hybridivaikuttamiselta. Mutta lukeminen ei suojaa ihmistä vahingollisilta ajatuksilta. Eli kuten me tiedämme, niin kun puhutaan vainoista, niin vainoihin syyllistyneet henkilöt ovat usein olleet täysin vailla mitään koulutusta tai he saattoivat olla jopa luku- ja kirjoitustaidottomia. Mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi keskiajan inkvisitiosta tai Natsien SS-joukoista, sekä varsinkin niistä miehistä, jotka suorittivat niin sanotusti likaista työtä kuten kidutuksia tai murhaamista mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, niin usein unohdetaan että nuo näihin pöyristyttäviin tekoihin syyllistyneet miehet ja naiset toimivat toisten miesten ja joskus naisten käskystä, ja valvonnassa.  

Erittäin koulutetut ihmiset johtivat täysin kouluttamattomia ihmisiä. Se mikä tekee asiasta erikoisen on se, että ihminen joka on käynyt kouluja kantaa vastuun siitä, miten hän tietojaan sekä taitojaan käyttää. Mikäli ihminen itse haluaa tehdä pahaa toiselle, niin hän tekee sitä, oli hän käynyt kouluja tai ei. Eli tietenkin esimerkiksi SS-johtaja Himmler on erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka mielisairas, psykopaattisen luonteen omaava henkilö voi saada käyttöönsä keskitysleirien kaltaisen järjestelmän. Ja sitten häntä seurasivat muut psykopaatit, jotka näkivät keskitysleirit paikkana, jossa he voivat toteuttaa erilaisia irvokkaita versioita tieteestä. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä, kuinka oppimattomat ihmiset kiduttivat ja murhasivat ihmisiä, niin hekin olivat psykopaatteja. Se että ihminen ei ole käynyt kouluja ei vapauta häntä vastuusta, jos puhutaan esimerkiksi viattomien surmaamisesta.  Siis kuka vain voi olla psykopaatti, oli hän oppinut tai joku lukutaidoton ihminen. Mutta lukutaidotonta on helpompi johtaa harhaan. Tai hänet on helpompi houkutella mukaan holokaustin kaltaisiin hirmutekoihin kuin joku joka kyseenalaistaa käskijänsä motiivit. 

Raakalaiset jotka syyllistyivät raakalaismaisiin tekoihin toimivat erilaisten tohtoriksi koulutettujen ihmisten komennossa. Eli jokainen inkvisiittori oli periaatteessa teologian tohtori, ja esimerkiksi Einsatzgruppen-osastojen eli SS-joukkojen tuhoamisryhmien komennossa oli erilaisia Dr. natseja, joiden käskyä nuo käskyläiset noudattivat. Dr. Josef Goebbels oli mies jonka suunnittelemat huuto- tai propagandakampanjat käänsivät ihmiset juutalaisia vastaan. 

Kun ajatellaan että erilaiset Dr. malliset ihmiset komentelivat lähes kouluttamattomia alaisiaan,  niin silloin voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että nuo komentajat sekä heidän esimiehensä suoraan sanottuna käyttivät hyväksi noiden alaisten kouluttamattomuutta, epävarmuutta sekä hyväuskoisuutta hyväkseen. Eli kun alaisilla ei ollut taitoja, uskallusta tai muuten valmiuksia kyseenalaistaa saamaansa tietoa, niin heille voitiin syöttää melkein mitä tahansa. Samalla tavalla kuin joku SS, toimivat myös esimerkiksi inkvisiittorit. Inkvisiittorit eivät koskaan itse kiduttaneet ketään. 

Kidutuksen hoitivat maalliset virkamiehet kuten sheriffit, käskyn haltijat sekä sotilaat ja pyövelit. Samoin maalliset tuomioistuimet määräsivät rangaistukset, joista tunnetuin on roviolla polttaminen. Kun nuo toimenpiteet tehtiin, niin silloin inkvisiittori määräsi tietyt toimenpiteet, ja sitten maalliset virkamiehet suorittivat kaiken mitä yleisön edessä ilmoitettiin tai yleisölle näytettiin. Ja inkvisiittori istui ikään kuin puhtaana pulmusena kaiken pahan yläpuolella. Tuota tapaa ei inkvisitio ollut itse keksinyt. Nuo tavat missä kuninkaat ja hallitsijat olivat muka täysin erossa alaistensa harjoittamasta väkivallasta. Jo Egyptin faaraolla oli tapana se, että heidän alaisensa tekivät likaista työtä. Kun he itse istuivat ja valvoivat sitä, mitä alaiset tekivät. 

Yksi syy siihen, miksi tietoa kerätään on se, että tieto tuo valtaa. Valta taas on asia joka turmelee, ja rajaton valta turmelee rajattomasti. Jos ihminen on oppimaton, niin hänelle on helppoa uskotella erilaisia asioita. 

Egyptin faaraoiden aikaan faaraota pidettiin yhtenä jumalista. Jos faarao suuttui, niin se tarkoitti että jos häntä ei lepytetty kunnolla, niin valtiota kohtasi kaiken maailman vitsaukset kuten esimerkiksi rutto, sota tai nälänhätä sekä tietenkin malaria eli unitauti. Kun puhutaan esimerkiksi siitä että rotat söivät muiden kuin faaraon merkitsemät viljat, niin se varmasti sitten teki suuren vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät olleet koskaan kuulleet esimerkiksi syanidista, jota voidaan tiputtaa viljan päälle. 

Ja tarinat siitä kuinka faaraon suututtanut matkamies vajosi uneen ja kuoli olivat varmaan hieno tapa saada kunnioitusta faaraolle, varsinkaan kun kukaan ei osannut arvata että malariaa levittivät malaria sääsket jotka olivat juoneet malarialoisien saastuttamaa verta. Ehkä faaraolla oli tieto siitä, mistä hän saisi unitautia sairastavia sääskiä, mutta nuo samat tiedot eivät päätyneet tavallisten ihmisten korviin, vaan he uskoivat kyseessä olleen todellisen taian. Ja jos he olisivat kuulleet malarialoisista, niin silloin ehkä olisi joku tyranni jäänyt nousematta valtaan. 

Elokuvia odottaa synkkäkin synkempi tulevaisuus.

Elokuvien tulevaisuus on ehkä synkempi kuin Tim Robbins edes voisi uskoa. Tekoälyn kehittyessä voidaan esimerkiksi elokuvia rakentaa niin, että henkilö kirjoittaa vain jonkun tarinan sekä sitten tekoäly muuttaa sen suoraan elokuvaksi. Saattaa olla että henkilö joka käsikirjoittaa tällaisen elokuvan kykenee ehkä sitten suoraan valitsemaan sellaiset "näyttelijät" tai interaktiiviset avattaret , jotka miellyttävät häntä eniten. Kun sitten käsikirjoitus tai essee tai miksi tätä nyt kutsutaan sitten annetaan tekoälylle, niin sitten tekoäly vielä kysyy, että miten pitkän elokuvan henkilö haluaa, ja sitten tuo väline vain muokkaa tuosta asiasta suoraan elokuvan. 

Se mitä tämä tekee ihmisille sekä näyttelijöille on tietenkin kamala asia, ja pahinta on se, että jos nuo elokuvat ovat niin sanotusti fotorealistisia, niin silloin ei katsoja ehkä kykene edes erottamaan oikeaa tapausta elokuvasta. Seuraukset voivat olla silloin ehkä suurempia kuin meistä kukaan edes haluaa tai uskaltaa ajatella. Poliittinen propaganda sekä hybridivaikuttaminen saavat silloin erittäin tehokkaan työkalun, jonka avulla voidaan tehdä melkein mitä hyvänsä painokelvottomia asioita, joilla sitten tuetaan jotain suuren luokan diktaattoria. 

Propaganda on siis yksi tapa esittää valheita totuutena. Ja yksi tapa tehdä propagandaa on tehdä elokuvia, joita esitetään autenttisina sotakuvina. Eli tietenkin esimerkiksi näyteltyjä kohtauksia voidaan näyttää kesken uutisia ja esittää näitä asioita suoraan totuutena, sekä kuvina joita on otettu kesken taistelun. Mutta tuo niin sanottu perinteinen tapa ei ole mitään siihen verrattuna, että joku tekoäly tekee muutamassa minuutissa saman asian, mitä ennen filmiryhmä teki jopa kuukausien ajan. 

Tulevaisuus voi olla sellainen, että tekoälyn avulla tuotettuja elokuvakäsikirjoituksia muutetaan elokuviksi toisen tekoälyn avulla. Syy tähän on se, että tuotantoyhtiöt haluavat maksimoida voittonsa, eikä nuorten käsikirjoittajien tuotoksia kovin helposti lähdetä filmaamaan. Elokuvien markkinointi on kallista, ja jos käsikirjoitus ei miellytä, niin silloin ei elokuvaan tule näyttelijöitä. Nimekkäät vanhat käsikirjoittajat luovat niin sanotusti takuutuotteita. Joten sen takia varsinkaan nuoret eivät ehkä uskalla tuoda tuotoksiaan filmiyhtiöille. Mutta tekoälyn avulla kuka vain voi ainakin kohta kokeilla kykyjään elokuvien ohjaajana ilman kallista tiimiä. 

Eli toisin sanoen. Pitäisikö tekoälylle asettaa sellaisia rajoituksia, joilla estetään sitä luomasta täysin aitoa muistuttavia kuvia? Tekoäly on väline joka varmasti saa aikaan vaikuttavia asioita. Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly antaa mahdollisuuden tehdä myös asioita, jotka ovat vastoin moraalia ja etiikkaa. Jos ihmisestä otettua valokuvaa käytetään esimerkiksi näyttelijä-avattarien luomiseen, niin olisi vähintään oikein vaatia sitä, että henkilö saisi jonkun korvauksen tästä asiasta. Tai sitten ihmistä muistuttavien avattarien käyttö pitäisi kieltää, koska se on jotenkin vastoin sitä, mitä itse näen reiluna asiana. 

Kevyt versio tästä tekoälyn tuottamasta elokuvasta ovat virtuaaliset näyttelijät, joita sitten käytetään surutta eri kohtauksissa. Nuo avattaret ovat asia, mikä on saanut näyttelijäliiton takajaloilleen. Samalla unohdetaan että noiden hahmojen avulla voi periaatteessa kuka vain kehittää valheen, jonka avulla hän pääsee työhaastatteluun, ja esimerkiksi ohjelmistokoodien luominen käy tekoälyn avulla tehokkaasti ja nopeasti. Joten tekoälyä' voidaan hyödyntää CV:n ja työhakemuksen tekemisessä, ja samalla sitten omaa kuvaa voidaan korjailla niin, että se näyttää hyvältä. Samoin tekoälyn avulla voidaan tuottaa mielenkiintoisia esseitä, joilla täytetään koko media. Tekoälyn avulla voidaan luoda myös esimerkiksi elokuvien käsikirjoituksia. 

Eli ehkä kohta mediat täyttyvät elokuvista, joiden käsikirjoitus on tuotettu tekoälyn avulla. Ja sitten toinen tekoäly valmistaa kyseisestä käsikirjoituksesta elokuvan. Onko tämä se kehitys, johon olemme menossa? Toki tekoälyn avulla voidaan luoda erilaisia asioita. Ja ehkä tulevaisuudessa edessä on tilanne, jossa tekoäly ottaa haltuun koko viihdeteollisuuden. 

https://www.msn.com/fi-fi/viihde/tv-ja-elokuvat/maailman-parhaaksi-%C3%A4%C3%A4nestetyn-elokuvan-t%C3%A4hti-tim-robbins-elokuvia-odottaa-synkk%C3%A4-tulevaisuus-syyn%C3%A4-netflix-ja-suoratoisto/ar-AA1uYqtv?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=312719c1a7464c20bc6f2cb026d6aba2&ei=61

Tekoäly ei ole ongelma, käyttäjät ovat.

Kun keskustelu tekoälyn käytön eettisyydestä käy kuumana, niin me voimme todeta sen, että tekoälyn vika ei ole se, että sitä käytetään väärin. Tekoäly on siis vain työkalu työkalujen joukossa. Ja ihminen itse päättää siitä, mihin hän tuota välinettä käyttää. Kun me puhumme tekoälyn luomasta tekstistä, niin silloin kohtaamme oikeastaan plagioinnin yhden muodon. Plagiointi on toisen ihmisen tekemän tekstin tai muun tuotoksen esittämistä omana. Ja kuinka moni ihminen on joskus plagioinut?

Eli tuolloin ihminen saattaa ottaa jonkun runokirjan kirjahyllystä, ja sitten kopioida siitä runon. Siis tuossa asiassa ei muuten olisi mitään huomautettavaa, mutta jos tuo runo esitetään omana tuotoksena, niin silloin eteen ilmestyy ongelma tai asia, joka on täysin kiellettyä ainakin tieteellisessä kirjoittamisessa. 

Siis kuka vain meistä kykenee ottamaan kirjan ja kopioimaan siitä jotain hemaisevia rakkausrunoja, joita voi lähettää omalle kullalle. Mutta onko tuolloin asiallista mainita se, mistä runo on saatu? Jos se on oma tekele, niin silloin varmaan asia on aivan selvä. Mutta jos runo on kopioitu, niin silloin kyllä olisi parempi tai ainakin eettisempää merkitä myös lähde tuohon tekstiin. Mutta jos sitten tuota plagiointia verrataan tekoälyn luomaan tekstiin, niin miten se eroaa siitä, että kopioidaan jonkun kirjan tekstejä ja sitten esitetään niitä omina tuotoksina? 

Tekoäly on muuttumassa ongelmaksi tieteellisessä kirjoittamisessa. Se saattaa aiheuttaa jopa kielimallien romahtamisen, ja samalla myös tieteellisiä aiheuta käsittelevät tekstit muuttuvat epäluotettavaksi. Mutta samalla meidän pitää muistaa sellainen asia, että osa tutkijoista käyttää laajoja kielimalleja tekstien korjaamiseen. 

Tuolloin kyseessä saattaa olla pelko siitä, että esimerkiksi jossain oikolukua varten tehdyssä sovelluksessa näkyvät siniset, punaiset sekä keltaiset viivat aiheuttavat jotain ongelmia. Eli tieteellisen tekstin tekijä saattaa pelätä kielioppivirheitä todella paljon. Mutta sitten tietenkin on ihmisiä jotka huijaavat. Eli he antavat tekoälyn luoda tekstejä, joita he eivät itse osaa tai halua tehdä. Tuo ilmiö ei ole mikään uusi asia. 

Kautta koko historian on ollut ihmisiä jotka ovat käyttäneet esimerkiksi omia alaisiaan tieteellisten tekstien tekemiseen, ja sitten esittäneet noita tekstejä ominaan. Eli huijaaminen ei ole mitään uutta edes tieteellisen tekstin tuottamisessa. Vaan se että tekoälyä käytetään on uutta. Tekoälyn avulla voidaan tuottaa tekstejä joiden kielioppi on täysin oikeaa, mutta samalla unohdetaan se, että tekoäly voi tuottaa sisällöltään täyttä puppua olevia tekstejä. Tekoälyn avulla tehdyissä teksteissä saattaa esimerkiksi sisältö olla täysin toista kuin mitä sen pitäisi olla. 

Mutta tekoäly saattaa tietenkin aiheuttaa ongelmia esimerkiksi lähteiden valinnassa. Nimittäin jos tekoäly käyttää usein samoja lähteitä samankaltaisissa hauissa, niin se saattaa nostaa tiettyjä kotisivuja ylemmäksi kaikissa page-ranking luetteloissa. Ja juuri tämä on se asia mikä saa aikaan ongelmia. Nimittäin jos noiden lähteenä käytettyjen sivujen sisältöä muutetaan, niin silloin jokainen joka niitä käyttää lähteenä saattaa tehdä virheitä. 

Yksi asia mikä saattaa tapahtua on se, että kaksi eri kielimallia eli tekoälyä alkaa ikään kuin pallotella jotain tekstiä edestakaisin. Se saattaa aiheuttaa tilanteen jossa aluksi järkevä teksti muuttuu joksikin aivan muuksi. Ja toki jos esimerkiksi suuresta datamäärästä puuttuu jopa miljoonia bittejä, niin se saattaa muuttaa lopulta koko tuotoksen sisällön. Eli ei yksi puuttuva bitti merkitse kovin paljon, mutta jos dataa käsitellään kerralla triljoonia teratavuja, niin silloin puuttuvien bittien määrä saattaa kohota hyvin korkeaksi. 

Karkeasti sanoen: tekoäly ei tee huijauksia. Eikä työkalu tee ylipäätään rikoksia. Tekoäly on siis työkalu työkalujen joukossa. 

Huijausten tekijä on aina ihminen. Tekoäly on siis työkalu kuten porakone. Siis emmehän me syyttele porakoneita murroista, vaan syytteessä on aina ihminen joka käytti porakonetta murtoon. Samoin yhdessäkään oikeussalissa ei ole koskaan syytetty esimerkiksi Ruger Redhawk 44 magnumia henkirikoksesta, vaan syytteessä on aina ollut se ihminen, joka on käyttänyt tätä asetta rikokseen. Siis ihminen kantaa vastuun siitä, mihin hän käyttää työkalua tai asetta. Ase on teknisesti ajatellen työkalu, joka on tehty vahingoittamaan jotain olentoa. Mutta ihminen vastaa siitä, mihin hän asetta käyttää. 

Kuten monesti ennenkin, niin älä syytä tekoälyä tai mitään muuta tahdotonta olentoa siitä, että olet käyttänyt sitä huijaukseen. 

Siis emmehän me syytä esimerkiksi Photoshop-ohjelmaa nettikiusaamisesta, vaan me syytämme Photoshopin käyttäjiä noista väärinkäytöksistä. Tai emme koskaan syytä esimerkiksi ohjelmointi editoreja siitä, että niillä on kirjoitettu joukko haittaohjelmia. 

Tekoäly on tietokoneohjelma. Eli sitä voidaan käyttää oikein tai väärin. Periaatteessa tekoäly, laaja kielimalli, LLM tai miksi tätä upeutta tai apeutta halutaan kutsua on samanlainen ohjelma kuin Photoshop. Tällä tarkoitan sitä, että Photoshop ei tee mitään itse. Sen käyttäjä tekee kaikki asiat. Me kaikki tiedämme esimerkiksi photoshopin avulla käsitellyt kuvat, joissa kaiken maailman marsilaiset hyppivät meidän pihallamme. 

Noiden kuvien avulla voidaan esimerkiksi pilata jonkun tutkijan työpäivä. Ja voi kun on hauskaa kun joku nörtti sitten saadaan lankaan. Toki tuo asia vie tutkijan sekä kaikkien muiden aikaa. Mutta missään ei tuota hauskanpidon välinettä ole koskaan kritisoitu. Siis tällä hiukan sekavalla asialla huomautan siitä, että tekoäly ei itse tee tekstejä. Tai se ei ainakaan tee oma-aloitteisesti mitään tohtorin väitöskirjoja. 

Vaan tekoäly vaatii sitä, että käyttäjä antaa sille komentoja. Eli jos tekoälyä verrataan vaikkapa Photoshopiin, niin eihän kukaan meistä syytä Photoshopia siitä, että sillä tehdään “hauskoja piloja” internetiin. Siitä syytetään photoshopin käyttäjiä. Joten samalla tavalla tekoälyn kanssa pitää menetellä. Tekoäly ei ole se, joka huijaa väitöstilaisuudessa. Vaan huijari on se, joka esittää tekoälyn tuottamia tekstejä ominaan. 

Tekoälyn käyttöön kuvien luomisessa on tietenkin puututtu ainakin keskusteluissa. Itse olen sitä mieltä että tekoälyn luomia kuvia voidaan käyttää aina jos kuva ei ole tuotoksen pääasia. Tuotoksen ollessa pääasiallisesti tekstiä, ja kuvan ollessa pelkkä koriste, niin silloin tekoälyn tuottamia kuvia voidaan käyttää sellaisenaan. Mutta jos kyseessä on luontokuvakilpailu, niin silloin tietenkin tekoälyn luoman kuvan käyttäminen on huijausta. 

Mutta miten tekoälyn luoma kuva poikkeaa perinteisestä photoshoppauksesta? Itse olen sitä mieltä, että ainoa ero tekoälyn tuottamassa kuvassa ja photoshopatussa kuvassa on se, että toiseen on käytetty Photoshop-ohjelmaa. Tekoälyn tuottamassa kuvassa taas kuva luodaan siten, että tekoälylle kuvaillaan se, mitä halutaan luoda. Tuolloin väline muuttuu Photoshopista johonkin laajaan kielimalliin eli LLMään. 

Photoshop huijausten avulla on varmaan aiheutettu monia hyvin hauskoja hetkiä, kun joillekin tutkijoille on esitetty photoshopin avulla luotuja UFO-kuvia. Ja sitten käyty netissä nauramassa kun joku menee halpaan. Noita kuvia ei ole ennen kyllä pidetty minään ongelmana, vaan hauskana kepposena, joilla patistetaan tutkijoita oikeiden töiden ääreen. Toki myös photoshopin avulla voidaan luoda kuvia, joissa joku enemmän tai vähemmän tunnettu henkilö harrastaa asioita, joita me itse emme ehkä harrasta. 

Sekä tietenkin esimerkiksi murhapaikalta otettuja kuvia voidaan photoshopata. Jos ihmisellä on aikaa olla ilkeä, niin hän voi sitten photoshopata kokonaisen elokuvan. Ja esimerkiksi Windowsin oman Paint-sovelluksen avulla voidaan tehdä niitä paljon puhuttuja pään siirtoja ihmisille, joita kohtaan meillä ei ole hyvää tahtoa. Kuitenkaan noista asioista ei olla puhuttu milloinkaan. 

Eli noista asioista ei ole koskaan muistettu mainita. Mutta se että tekoälyn eettisyyttä korostetaan on tietenkin muodikasta. Tekoäly on kaikessa hyödyllisyydessään tai hyödyttömyydessään ohjelma. Se on samanlainen tietokonesovellus kuin esimerkiksi Photoshop tai joku muu vastaava tuote. 

Venäläinen Ohotnik-häivelennokki oli täynnä länsimaista elektroniikkaa

S-70 Ohotnik-B

Venäläisen S-70 Ohotnik-B ("Metsästäjä")-häivelennokin osaluettelo on jotenkin masentavaa luettavaa. Tuo lennokki oli täynnä länsimaista huipputeknologiaa, joka on ollut vientikiellossa. Verkkouutisten mukaan "Joukossa on muun muassa amerikkalaisten Analog Devicesin, Texas Instrumentsin ja Xilinx-AMD:n, saksalaisen Infineon Technologiesin ja sveitsiläisen STMicroelectronicsin valmistamia korkean teknologian komponentteja. Moskovan tiedetään hyödyntävän laajoja salakuljetusketjuja tällaisten osien saamiseksi maahan pakotteiden ja länsimaisen vientivalvonnan ohi." (Verkkouutiset.com, Pudonnut Venäjän Ohotnik-häivelennokki oli täynnä länsimaisia osia)

Tuo osaluettelo on tietenkin osoitus siitä, kuinka vaikeaa tuota vientikieltoa on valvoa. Samoin se kertoo siitä, kuinka suuret salakuljetusverkostot GRUlla sekä FSBllä on käytössään. Samalla Ohotnik lennokin suuri ulkomaisten osien määrä kertoo siitä, kuinka suuri riippuvuus Venäjällä on länsimaisesta teknologiasta. Ja juuri tämä asia on yksi Venäjän asevoimien suurista Akilleen kantapäistä. Jos Venäjä menettää yhden lennokin tai helikopterin, niin se vaikuttaa siihen toisella tavalla kuin länsimaiseen asevoimaan vaikuttaa yksittäisen välineen putoaminen. 

Se mikä sitten saattaa vaikuttaa länsimaisen tekniikan suureen määrään on se, että tuon lennokin tai dronen käyttötarkoitus on sellainen, että se vaatii noiden lennokkien määrän pitämisen pienenä. Voi olla että tuo lennokki on tehty kuljettamaan ydinpommeja tai sitten se on ehkä tehty välittämään tietoja kentältä suoraan Kremliin.

Kuitenkin juuri stealth-teknologia on asia, joka tekee länsimaisesta koneesta osittain ylivoimaisen, mutta samalla myös haavoittuvan. Jos esimerkiksi F-35 Lightning II hävittäjä putoaa Venäjälle tai muuten joutuu Venäjän käsiin, niin esimerkiksi sen stealth-materiaalia voidaan käyttää hyväksi tutkien sekä muiden varusteiden kehittelyssä. Samoin pienikin pintavaurio voi tehdä F-35 hävittäjän häiveteknologiasta tehottoman. 

Mutta kuten olemme lukeneet, niin Putin on ilmaissut haluavansa tehdä yhteistyötä Trumpin kanssa. Se mitä tuon lausunnon takana on saattaa liittyä näihin Venäjän huippuvarusteisiin. Jos Venäjän riippuvuus länsimaisista mikropiireistä on kovin laaja-alaista, niin tietenkin on olemassa mahdollisuus, että Venäjältä loppuvat välineet. 

Tai sitten jos ajattelemme esimerkiksi mikropiirien maahantuontia ja Venäjän asevoimien läpi tunkevaa hierarkkista rakennetta, niin silloin tietenkin kohtaamme sellaisen mahdollisuuden, että länsimaiset mikropiirit on varattu niin sanottujen "A"-luokan joukkojen käytössä oleviin varusteisiin. Ja muut piirit sitten "B"- tai "C"-luokan joukkojen käyttöön. 

"A"-luokan joukot ovat siis sisäministeriön käytössä olevia ammattisotilaita. "B"-luokan joukot ovat taas varusmiehistä koottuja osastoja, joiden koulutus ja varustetaso eivät ole "A"-luokan osastojen veroisia. Ne ovat kuitenkin ammattisotilaiden johtamia. "C" ja sitä alemmat joukot ovat niitä, joita kutsutaan vankipataljooniksi. Niissä palvelee lähinnä "poliittisesti epäluotettavia" henkilöitä. 

Venäjällä hierarkia kulkee paitsi sotilasarvojen, niin myös koulutuksen läpi. Eli on olemassa esimerkiksi varusmiesten käytössä olevia varusteita, jotka saattavat ulkoisesti muistuttaa tunnettuja välineitä, kuten helikoptereita ja muita vastaavia tuotteita. Kuitenkaan varsinaisia strategisia pommikoneita tai nopeita rynnäkkö- tai suihkuhävittäjiä noilla osastoilla ei ole. Samoin noiden "B"-luokan joukkojen varusteiden tukijärjestelmät kuten komponentit ovat joko vanhoja tai sitten ne eivät muuten ole sitä luokkaa, mitä "A"-luokan joukoilla on. Ja vain "A"-luokan yhtymillä on käytössään Su-35 kaltaisia monitoimihävittäjiä. "

Parhaiden yksiköiden tarkoitus on siis oikeastaan lyödä esimerkiksi kapinoivat joukot. Ja siksi noilla joukoilla on käytössään huippuluokan varusteita. "B"- luokan joukkojen ilmavarusteet ovat juuri helikoptereita ja ehkä jotain taktisia valvontavälineitä kuten potkuriturbiineja käyttäviä keveitä tiedustelukoneita. Samoin noilla joukoilla voi olla käytössään myös esimerkiksi joko kamikaze- tai valvontatehtäviin tarkoitettuja droneja. 

Ohotnikin kaltaisia droneja tarvitaan tietenkin siihen, että tietoa rintamalla tai jossain kaupungeissa tapahtuvista asioista saadaan suoraan Kremlin komentajien pöydälle. Nuo lennokit ovat välineitä, joiden avulla voidaan etänä tarkastella esimerkiksi vihollisen joukkojen keskityksiä, mutta niillä voidaan myös samalla etsiä väkijoukkoja tai muita vastaavia asioita omista kaupungeista. 

Eli olisiko niin, että noiden länsikomponenttien valtava määrä johtuu siitä, että noiden huippuluokan dronien valmistusta halutaan valvoa tarkasti. Eli lennokkien avulla voidaan korvata esimerkiksi osa vakoilusatelliiteista. Eli lennokkien avulla voidaan Kremlistä käsin valvoa jotain aluetta, ilman että tieto tästä kulkee avaruuspuolustuksesta tai satelliittioperaatioiden keskusten kautta. Noissa keskuksissa palvelevat eivät näin voi varoittaa esimerkiksi jotain kaupunkia tai kavereitaan siitä, että Putin katsoo jotain aluetta. 

Kuvat ja muut lähteet: 

https://www.19fortyfive.com/2022/09/russias-new-s-70-okhotnik-b-stealth-drone-a-true-game-changer-in-the-ukraine-war/

https://www.verkkouutiset.fi/a/pudonnut-venajan-ohotnik-haivelennokki-oli-taynna-lansimaisia-osia/#17329b1f

https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_S-70_Okhotnik-B

Voiko tekoäly olla parempi runoilija kuin Homeros?

Uskallammeko sanoa tekoläyn tekemää runoa hyväksi? Siis tekeekö kirjoittaja tuotoksesta huonon? Jos ajatellaan luovuutta, niin tekoäly voi tehdä tietenkin meille esimerkiksi runon tai jonkun onnittelukirjeen, mutta silloin me joudumme kysymään sellaisen kysymyksen, että onko tuo runo oman itsemme tekemä? Tai siis tekoäly varmaan osaa tehdä runoja tai mitä tahansa tekstiä, jos sitä käsketään tehdä noita asioita. Mutta sitten kohtaamme sen asian, että tekoäly ei ole itseasiassa luova. Se vain yhdistelee asioita, joita se löytää verkosta. Samalla voimme kysyä että onko myöskään oma mielikuvituksemme tai sen puute jotenkin tekoälystä poikkeavaa? 

Me ihmisetkin osaamme yhdistellä tekstejä, joita löydämme netistä uudeksi kokonaisuudeksi. Samoin mielikuvitus on tietenkin asia, joka yhdistelee muistikuvia uusiksi kokonaisuuksiksi. Ja oikeastaan mielikuvituksen toinen nimi on produktiivinen abstraktiivinen ajattelu, tai virtuaalis-produktiivinen ajattelu. Eli mielikuvituksessaan ihminen liittää kokoon hankkimaan tiedon paloja ja sitten muuttaa ne abstraktiiviseen muotoon, jolla ei ole ehkä vastiketta luonnossa. 

Mutta siis visuaalinen hahmottaminen sekä kyky tuottaa abstraktiivisia malleja ovat olleet asioita, jotka tekevät Homo Sapiensista tämän planeetan johtavan lajin. Mutta sitten kun palataan takaisin tekoälyyn sekä sen tuottamaan taiteeseen tai siis runous on  myös taidetta, niin kohtaamme sitten sellaisen kysymyksen, jossa voimme pohtia sitä, että voiko tekoälyn tuottama runous olla hyvää? No voitte itse päätellä tai tehdä tätä kysymystä koskevan ratkaisun käskemällä jotain tekoälyä luomaan jonkinlaisen runon, ja sitten siitä voitte itse vetää johtopäätökset. Siis meidän pitää muistaa että makuasioista ei voi kiistellä. Yksi pitää salmiakista ja toinen vihaa sitä yli kaiken. Mutta jos haluamme arvioida tekoälyn tekemää runoa, niin voimme tietenkin siirtää sen vaikkapa Homeroksen nimiin, ja sitten ilmoittaa sen johonkin runokilpailuun. 

Siellä tuo runo joko määritellään roskaksi tai sitten sitä ylistetään. Tai ehkä se on keskitasoa. Kysymys on siitä, että voiko tekoäly tehdä paremman runon kuin Homeros? Siinäpä vasta kysymys. Arvostellaanko runoa sen tekijän vai sisällön mukaan? Eli voimmeko ehkä verrata Homeroksen runoja mahdollisesti tilanteessa missä vastakkain ovat "Osmo Tavis" ja Homeros? Siis tuo Homeros on siis mies joka kirjoitti Iliaan ja Odysseian. Uskaltaako joku sanoa että Osmo Taviksen runo on parempi kuin Homeroksen runo? Kas siinä vasta kysymys. Reilu arvio vaatisi sitä, että arvioijat eivät olisi lukeneet Iliasta ja Odysseiaa kun he asettavat runot vastakkain. 

Mutta jos kerromme että runo on tekoälyn tekemä, niin silloin sen tekijä saattaa vaikuttaa pisteiden jakamiseen. Mutta palataan taas alkuun eli siihen, että tekoäly tekee puolestamme esimerkiksi onnittelukirjeen. Pitäisikö meidän ehkä tuolloin mainita se, että tekoäly on tehnyt tuon tekstin puolestamme? Maailma on täynnä ihmisiä jotka teettävät tekoälyllä lähes kaikkea mahdollista. Tekoäly on väline jonka saa ladattua kännykkään, ja sen takia sen käyttö on helppoa sekä nopeaa. Ja tekoälyn käyttö aiheuttaa sen, että meidän ei tarvitse ollenkaan vaivata niitä kuuluisia harmaita aivosolujamme sellaisten asioiden kuin kirjeiden sekä runojen keksimiseen. 

Mutta sitten tietenkin joku muistaa varmaan kysyä, että miten tekoälyn käyttö eroaa siitä että haemme kirjastosta tai kirjahyllystä jonkun Homeroksen kirjoittaman runokirjan, ja sitten vain kirjoitamme sieltä jonkun runon paperille? Siis onko tuo Homeroksen keksimä mutta itse kynän avulla kopioimamme runo itse kirjoitettu? Tai siis varmaan ne kirjaimet paperilla ovat itsemme kirjoittamia, mutta tuo runo kyllä on Homeroksen keksimä. Eli miten sen nyt sitten ottaa, pitäisikö meidän mainita tuon runon olevan Homeroksen aivoissa syntynyt tuote? Se että toisen työtä esitetään omana kutsutaan plagioinniksi. Mutta voiko tekoälyn tekemä runo olla oikeasti parempi kuin Homeroksen? Silloin tekoälyn ja Homeroksen runot pitäisi ilmoittaa runokilpailuun sekä sitten esittää salanimillä. Ja tuolloinkin kyseessä on vain yhden runokilpailun tuomarien ryhmän mielipide. 

Suomeen perustetaan ELLIS-instituutti tehostamaan tekoälyn tutkimusta

The European Laboratory for Learning and Intelligent Systems, ELLIS-instituutti on perustamassa toista toimipaikkaa ja tällä kerralla se perustetaan Suomeen. Kyseessä on laitos, joka on keittämässä tekoälyä sekä houkuttelemassa sen osaajia Eurooppaan. ELLIS-instituutin tarkoitus on siis ilmeisesti tutkia sitä, mihin tekoälyt pystyvät, sekä kehittää tekoälyjä eli laajoja kielimalleja. 

Samalla on myös tarkoitus kehitellä uusia mahdollisia sovelluksia, jotka hyödyntävät jo olemassa olevaa teknologiaa sekä erityisesti laajoja kielimalleja. Jos haluamme olla EU:ssa tai Suomessa sellaisia, että meillä on johtava asema esimerkiksi immateriaalisen teknologian kuten laajojen kielimallien (Large Language Models, LLM)  kehittämisessä, niin meidän pitää silloin tukea nimenomaan tätä teknologiaa tukevien tuotteiden kehittämistä sekä tietenkin saatava alan osaajat kiinnostumaan EUsta sekä mahdollisesti myös pohjoisesta Suomesta.

Se nopeuttaako sähkön tuottaminen kasvihuoneilmiötä tietenkin riippuu siitä, että miten sähköä tuotetaan. Tietokonesali on ekologinen jos sen tarvitsema sähkö tuotetaan muilla kuin fossiilisilla polttoaineilla. Ja on hyvä että myös ekologia otetaan huomioon tekoälystä puhuttaessa. Mutta toisaalta esimerkiksi urheilu- ja jäähallit eivät ilmeisesti vie yhtään wattia turhaa sähkövirtaa. 

Mutta jos haluamme kehittää tekoälyä, niin silloin meidän pitää käsittää pari asiaa. Ensinnäkin tekoälyn kehitystyössä pitää voida nähdä myös positiivisia asioita. Meillä Suomessa kriittinen suhtautuminen samaistetaan hyvin usein juuri negatiiviseen suhtautumiseen sekä muutosvastarintaan. Tekoälyn mahdolliset haittapuolet kyllä tulevat uutisissa ja kirjoituksissa hyvin esille. 

Yllä: (https://www.aalto.fi/fi/uutiset/vahva-sijoitus-tekoalyyn-suomeen-perustetaan-ellis-instituutti-tehostamaan-tutkimusta-ja)

Ollakseen tehokkaita pitää laajojen kielimallien ajaa tietoja useille tietokannoille samanaikaisesti. Se vaatii uusia ohjelmointimalleja sekä uusia tietokoneita, ja uutta arkkitehtuuria joka kykenee siirtämään suuria datamääriä useille tietokantapalvelimille samanaikaisesti. Nuo uudet tietokoneet vaativat tietenkin suurta määrää sähköä, jonka tuottaminen saattaa nopeuttaa kasvihuoneilmiötä. 

Mutta tekoälyn hyviä puolia ei muisteta juuri ollenkaan mainita. Kun tekoälyä otetaan käyttöön, niin silloin tietenkään kukaan ei ole seppä syntyessään. Tekoäly on väline jonka käyttöönotto pitää suorittaa siten kuin kaikki muutkin ICT-projektit. Eli ihmisten pitää harjoitella tämänkin välineen käyttöä. Me voimme aina syyllistää ihmisiä jotka tutkivat ja kehittävät tekoälyn kaltaisia tuotteita. Voi olla että jonkun mielestä “vanhassa vaan oli vara parempi”. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että maailmassa on tahoja, jotka haluavat tukea tekoälyn kehitystyötä. Ja tietenkin jonkun työläisen mielestä voi olla mukavampi tehdä työtä vaikkapa Kalifornian Piilaaksossa. 

Mutta kuitenkin tuollainen kehitys missä yhtiöt valuvat amerikkalaiseen omistukseen lisää EUn riippuvuutta amerikkalaisista tuotteista. Jos ajatellaan että emme voi tuoda mitään esimerkiksi USAn uusiin lentokone- tai muihin puolustusteollisuuden projekteihin, niin silloin olemme vielä enemmän USAn hyvän tahdon varassa kuin jos olisimme tuoneet esimerkiksi ohjelmistoja näihin välineisiin. Jos tuomme vain asiakkuuden eli rahaa, niin se merkitsee sitä, että maksamme silloin enemmän välineistä, joiden toimivuus on Atlantin takaisen toimijan käsissä. 

Se miten sitten tekoälyn kehitystä pitäisi valvoa tai johtaa on se, mitä kutsutaan tietoperäiseksi johtajuudeksi. Mikäli valvoja ei tunne tuotetta, jota hänen pitäisi valvoa, niin valvonta on tehotonta. 

Eli ELLIS-instituutti on väline jonka avulla voidaan kartoittaa myös laajojen kielimallien haavoittuvuuksia, joiden avulla kielimalli voidaan ohjelmoida tekemään haittakoodia. Kun me käytämme tekoälyä eli laajoja kielimalleja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että “pahat pojat” voivat esimerkiksi hankkia käyttöoikeuden useisiin kielimalleihin, ja sitten jakaa pyyntönsä useille tekoälyille. 

Tuolloin esimerkiksi tapa, jossa tekoäly vertailee pyyntöjä jotka tulevat tietystä IP-osoitteesta on voimaton. Tai sitten pitää myös valvoa sekä tutkia sitä, kuinka paljon laajat kielimallit korruptoivat toisiaan. Tekoäly on uusi väline, jonka käyttöä ja mahdollisuuksia emme vielä tunne täysin. Se on käyttäjästä kiinni, mihin hän tietokonettaan käyttää. Mutta tietokoneiden väärinkäyttöön pitää aina varautua. Eli pitää varautua siihen, että tekoälyä käytetään asioihin, joihin sitä ei saisi käyttää. Me emme voi vain luottaa ihmisten hyväntahtoisuuteen sekä haluun noudattaa lakia, jos käytämme tietokoneita. Sen takia myös ikäviä asioita pitää voida kartoittaa. 

https://www.aalto.fi/fi/uutiset/vahva-sijoitus-tekoalyyn-suomeen-perustetaan-ellis-instituutti-tehostamaan-tutkimusta-ja

https://ellis.eu/news/launch-of-new-ellis-institute-finland-marks-another-milestone-in-driving-european-ai-leadership-forward

Kun tekoälyä kehitetään, niin silloin kehitystyössä pitää olla fokus.

Johtuuko negatiivinen kirjottelu, joka koskee tekoälyä muutosvastarinnasta vai siitä, että ollaan aidosti huolissaan esimerkiksi koodaajien työpaikoista?  Kun puhutaan tekoälyn kehittämisestä niin tietenkin meillä kaikilla on oma visio tuostakin asiasta. Eli voidaan sanoa että kukaan juniori ei suoraan muutu senioriksi sillä, että hän käyttää tekoälyä jossain ohjelmointitehtävissä. Kuitenkin jos puhumme siitä, mihin suuntaan ohjelmistokehitys on ollut menossa jo pidemmän aikaa, niin kohtaamme sen saman tilanteen jossa tekoäly vie junior-tason kehittäjien työpaikan toisessa muodossa. Eli ohjelmistotuotteiden tuotantoon on jo pitkän aikaa sitten ilmaantunut sellainen asia, että perustason koodaus on ollut ulkoistettu jonnekin kauas Kauko-Itään. Tuolloin eurooppalaiset koodaajat eivät ole muutenkaan päässeet keittämään taitojaan. 

Ikävä asia on se, että esimerkiksi junior-tason työpaikat, joissa aloittelevat koodaajat ovat päässeet kehittymään ovat oikeasti siirtyneet joko Intiaan tai Kiinaan, jossa koodarien palkat ovat huonot, ja samoin valtion pitää päästä näkemään jokainen koodirivi, jonka ohjelmoija tekee. Tuo aiheuttaa tietenkin tietoturvariskin, eli Kiinan ja Intian tiedusteluviranomaiset pääsevät katselemaan koodeja, joita sitten käytetään länsimaisten ohjelmistojen kehitystyössä. Siis tekoälyn käyttöönottoa pitää tietenkin kehittää, mutta samalla emme saa kuitenkaan vaatia tekoälyltä liikaa. Tekoäly ei ole vielä sillä tasolla, että pari sana riittää siihen, että tekoäly tuottaa turvallisen sekä monimutkaisen sovelluksen. Kuitenkin tekoäly tuottaa jo huomattavan osan esimerkiksi googlen käyttämästä koodista. 

Eli noin 25% Googlen ohjelmistokoodista on tällä hetkellä tekoälyn tuottamaa, ja vaikka tekoäly koetaan tietenkin jotenkin hankalana asiana, niin tekoälyn käyttöön vain pitää varautua. Ja samalla tekoälyn eli laajojen kielimallien käyttöönotossa pitää noudattaa samoja kaavoja kuin muissakin ICT-projekteissa. Tekoälyn käyttöön liittyy aina uusia asioita sekä uusia ulottuvuuksia, joten myös tekoälyn käskyttämistä pitää opetella. Tekoäly tuo tietenkin työttömyyttä tietyille aloille, eli esimerkiksi myyntityö saattaa tulevaisuudessa jäädä tekoälyn tehtäväksi. Kuitenkin jos ajattelemme vaikkapa puhelinmyyjien palkkausta, joka perustuu pitkälti provisioon, niin kuinka moni puhelinmyyjä oikeasti elää tuolla provisiopalkallaan? 

Tekoälyn käyttöönoton tarkoitus on siis oikeasti tehdä työstä nopeampaa sekä helpompaa. Se että tekoälyn käyttöä pitää opetella, jotta se antaa haluttuja tuloksia ei mitenkään eroa muidenkaan uusien järjestelmien käyttöönotosta. On aivan turha ajatella että tekoälyn käyttö onnistuu muutaman minuutin pituisen esitelmän jälkeen. Vaan tekoälyn käyttöön pitää oikeasti perehtyä. Kielimallien suurin ongelma ja siunaus on siinä, että tekoäly ei itse ajattele. Kun henkilö luo tekoälyn avulla kuvia tai jotain ohjelmistokoodia, niin silloin hänen pitää seurata ja ohjata tekoälyä tuottamaan koodia. Sekä aktiivisesti ohjata tekoälyä tekemään muutoksia koodiin. 

Tekoälyä on kritisoitu jatkuvasti siitä, että sen vaatimat palvelimet vievät valtavasti sähköä. No onneksi esimerkiksi erilaiset jäähallit eivät vie yhtään wattia turhaan energiaa. Tekoälyä sekä sen vaatimia laitteistoja kehitetään jatkuvasti. Mutta siis vieläkään tekoäly ei itse ajattele. Tietenkin tekoäly aiheuttaa suuren muutoksen monissa asioissa. Mutta siis muutos on välttämättömyys, tai sitten me saamme ulosliputtaa oman teknologiateollisuutemme hyvin nopeasti. Koodin siirtäminen esimerkiksi Kauko-Itään aiheuttaa varmasti tilanteen, jossa sen sekaan yritetään upottaa haittakoodia. Samoin se että ohjelmointityö siirretään Kauko-Itään ei kyllä anna suomalaisille koodaajille yhtään sen enempää tilaa kehittyä kuin tekoäly. 

Tekoäly, ihminen sekä yhteiskunta.

 

Meillä on aina ollut sellainen agenda, että meidän pitäisi kehittää yhteiskuntaa ihmis- tai yksilölähtöisellä tavalla. Eli kehityksen tulisi kaikkien ihmisten mielestä palvella ihmistä, joka käyttää yhteiskunnan tuottamia palveluita. Tuolla tavalla ajatellen yhteiskunnan pitäisi olla sellainen, jossa esimerkiksi järjestelmät sopeutetaan palvelemaan ihmisten tarpeita. Mutta jostain syystä me usein kohtaamme tilanteen, missä ihmisten pitää sopeutua uuteen järjestelmään, tai oikeastaan ihmisiä sopeutetaan järjestelmien tarpeisiin. 

Tuolloin ihmisten pitää jostain syystä mukautua niihin tarpeisiin, joita järjestelmät heille asettavat. Nykyään järjestelmät ovat sekä ihmisistä että tietokoneista koostuvia kokonaisuuksia, joissa tietenkin määräysvalta on ihmisillä. Tietokoneiden tehtävä on palvella ihmisiä, eivätkä edes parhaat mahdolliset tekoälyt kykene mihinkään ilman ihmisen antamia käskyjä. Tietokoneet sekä erityisesti tekoälyt ovat vain käyttöliittymiä, joiden kautta ihminen käyttää järjestelmiä, kuten piirustusohjelmia. 

Tekoäly tekee siis kuvia kun käskemme sitä tekemään niitä, ja on oikeastaan ihan mukavaa katsella, mikä on tekoälyn “näkemys” jostain asiasta. Mutta siis tekoäly tarvitsee käskyjä, ja käyttäjän pitää työskennellä interaktiossa tekoälyn kanssa, jotta hän saisi aikaan haluamansa kuvan. Mutta sitten palaamme taas siihen, että tietokoneet on tehty palvelemaan ihmisiä. Ja samalla tavalla niiden ohjelmistot ja käyttöjärjestelmät on tehty ihmisten eli niiden käyttäjien käyttöön. 

Samalla noiden tuotteiden tarkoitus on tuoda rahaa niiden valmistajien, eli ohjelmistoalan yhtiöiden kassaan. Tuossa kohdassa sitten kohtaamme tilanteen, missä ihmisiä sopeutetaan uuteen järjestelmään ja sen tarpeisiin. Nimittäin uusia järjestelmiä sekä niihin valmistettuja uusia käyttöliittymiä tuotettaessa harvoin kysytään mitään järjestelmien käyttäjiltä. Parhaimmillaan järjestelmien päivitys tuo eteemme aivan uuden käyttöliittymän, josta ei olla puhuttu yhtään mitään ennen päivitystä. Tuolloin järjestelmän käyttäjä ei voi kuin ryhtyä opettelemaan uutta käyttöliittymää ja siihen liitettyjä toimintoja, tai järjestelmän käyttö loppuu siihen. 

Syy noihin uusiin käyttöliittymiin on usein se, että niiden avulla estetään esimerkiksi tuoteväärennökset. Tämän logiikan mukaan käyttöliittymien muutoksen pitäisi taata se, että uusimpia käyttöjärjestelmiä ei viedä maihin, joihin niiden vienti on kiellettyä. Uusissa järjestelmissä on parempi suoritintuki, sekä sitä kautta paremmat mahdollisuudet ajaa uusia ohjelmia. 

Tietenkin tekoäly vaatii uusia prosessoreja, joiden avulla järjestelmä tukee paremmin suuria kieli malleja sekä samalla myös mahdollistaa suurien tietokantojen ajamisen paremmin kuin ennen. Uudet prosessorit perustuvat malliin, jossa prosessori itse asiassa koostuu monesta itsenäisestä prosessorista.  Noiden prosessorien avulla voidaan valtavia tietokantoja ajaa useasta kohdasta samaan aikaan. Kyseisten prosessorien vienti esimerkiksi Venäjälle on ankarasti kielletty. Mutta ne voivat mullistaa esimerkiksi droneparvien hallinnan. 

Tietokoneiden kohdalla niiden rooli ihmisten palvelijoina sekä välttämättöminä toimijoina on päivän selvä. Mutta oikeastaan kukaan ei ole koskaan muistanut, että jokaisen tietojärjestelmän takana on ihminen. Ihmiset ovat niitä, jotka tekevät virheitä. Siis tietokoneen tekemä virhe on oikeastaan ohjelmoijan tekemä. Eli koska ohjelmoija sekä koodin tarkastaja ovat päästäneet huonosti tehtyä koodia läpi, niin sen takia tietokone tekee virheitä. 

Tämän takia pitää aina sanoa, että “älä syytä tahdotonta konetta virheistä, jotka olet itse siihen tehnyt”. Robotti ja tietokone ovat tahdottomia olentoja, jotka eivät oma-aloitteisesti ole vaarallisia. Mikään tietokone- tai tietojärjestelmä ei oma-aloitteisesti hakkeroi poliisin tai pankkien tietojärjestelmiä. Tai mikään robotti ei pudota kenenkään päälle kranaatteja, ellei sitten joku ole antanut noita varusteita robotille ja ohjelmoinut sitä toimimaan vaarallisesti. 

Robotin vaarallisuus saattaa kaikkein useimmin johtua puutteellisesti tehdystä ohjelmistosta. Tai sitten robottiauton ohjelmistoon on lisätty niin sanottu “aave protokolla” (ghost protocol). Tuo tarkoittaa käyttäjältä piilossa olevaa algoritmia, joka saa auton painamaan kaasua, kun se on tunnistanut tietyn henkilön. Eli tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen sekä Kim Jong-Unin että mafian käsissä. Tuolloin välineestä on tehty tarkoituksellisesti vaarallinen. Mutta kuten tiedämme niin kaiken takana on ihminen. 

Tekoälyt ja tietokone ovat tulleet jäädäkseen. Siis meidän pitää elää tekoälyn kanssa, halusimme sitä tai emme. Tekoäly voi parhaimmillaan olla väline, joka vapauttaa ainakin osan työväestä tekemään uusia ideoita. Mutta pahimmillaan tekoäly tuo eteemme työttömyyttä. Toki voidaan sanoa että esimerkiksi se, että digitaaliset tietoverkot korvasivat lähetit, joita myös “Adidas verkon" nimellä kutsuttiin aiheutti työttömyyttä. 

Tekoäly on väline joka poistaa osan työväestä työpaikoilta. Se osa jonka tekoäly poistaa on juuri se, joka aiheuttaa suurimman tietoturvariskin. Osa syistä joiden takia “Adidas verkko” poistui oli se, että nuo henkilöt saattoivat varastaa tai kopioida tärkeitä asiakirjoja. Samalla tavoin huonosti koulutetut työntekijät ovat suuri ongelma tietoturvan kannalta. He eivät ehkä osaa tai uskalla kysyä kulkulupia, kun he avaavat ovia tuntemattomille. 

Tai sitten esimerkiksi siivoojaksi naamioitu FSBn agentti voi soluttautua johonkin insinööritoimistoon, ja varastaa sieltä esimerkiksi tietokoneiden varmuuskopio nauhoja tai kopioida nuo tiedot itselleen. Tai nuo henkilöt voivat asentaa valvontakameroita toimistoon. Se että työskenteleekö tuollainen tunkeutuja FSBn tai jonkun MC-jengin laskuun on täysin sama asia. Eli MC-miehet voivat myydä noita tietoja esimerkiksi juuri FSBlle, joka ehkä sitten luovuttaa noille jengiläisille aseita vastapalvelukseksi.