Jäänkö sosiaaliseen mediaan vai lähdenkö pois?

Internet sekä sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisten eteen markkinointialustan, jota kuka vain voi hyödyntää. Tuo markkinointialusta antaa jokaiselle ihmiselle ja yhtiölle toiminimestä enterprise-luokan toimijaan saman volyymin. Ja tuota alustaa halutaan varmasti hyödyntää. Sitä halutaan hyödyntää politiikassa sekä monissa muissa asioissa. Ja juuri suunnattu poliittinen mainonta on asia, joka aiheuttaa populistien pääsyn valtaan. Samalla se tuo toki ihmisten eteen myös niitä asioita, joita mikään tai kukaan ei halua jakaa. Eli sosiaalisen median avulla voidaan myös tutustua ihmisten ajatuksiin laajemmin kuin mitä ennen oli mahdollista. Se että ihmiset eivät tätä tee on toinen asia. Kuitenkin esimerkiksi Britannian ero EUsta oli mahdollista samojen algoritmien avulla, joilla nostetaan esimerkiksi saippuan myyntiä. 

Trump ja USAn teollisuus haluavat esimerkiksi TikTokin. Syynä tähän on se, että tuon sosiaalisen median kanavan käyttämä algoritmi, jolla voidaan kohdentaa tietoa eli mainoksia on maailman kehittyneimpiä. Tuon saman algoritmin avulla voidaan sitten kohdentaa lisää poliittista mainontaa ihmisille, jotka käyttävät noita sosiaalisen median alustoja. Tekoälyn avulla voidaan ihmisiltä udella asioita, kuten hänen mielipiteitään vaikkapa maahanmuuttajista. Esimerkiksi deittisovellukseen solutettu tekoälyn ohjaama virtuaalinen näyttelijä voi kysellä ohimennen jotain mielipidettä, ja nämä vastaukset sitten säilötään tilastoon jonka perusteella poliitikko voi muokata puhettaan. 

Sosiaalisen median jättäminen ei ole ehkä aivan niin yksinkertaista kuin haluamme uskoa. Sosiaaliseen mediaan jää kuvamme sekä data, jota sinne olemme jakaneet. Ja tuon datan ja kuvan avulla voi joku sitten rakentaa valeprofiilin omiin nimiimme. Se ei ole kovin mukava ajatus, että joku kehittää valetilin sinun tai minun nimiin, ja sitten ryhtyy esimerkiksi houkuttelemaan alaikäisiä tai kauppaamaan huumeita tuota valetiliä käyttämällä. 

Kun ihminen jakaa tietoa, joka on enemmän tai vähemmän tutkittua ja käyttää sosiaalista mediaa noin vuodesta 2010, niin silloin sitä tietoa on sosiaalisessa mediassa enemmän kuin ehkä moni haluaisi. Me emme siis synny noin 50-vuotiaina ICT nörtteinä, eikä silloin noin 30 vuotta sitten näitä palveluita oltu rakennettu samalla tavalla. Joten jokainen meistä varmaan tietää itse sen, haluaako asioidensa näkyvän sosiaalisessa mediassa vai ei. Joten jos painat esimerkiksi Facebookin linkkiä ja luet tämän tekstin, niin tiedät että en ole lähtenyt sieltäkään ainakaan vielä. Kuten tiedämme niin meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja meistä jokaisella on raja jota emme ainakaan itse ylittäisi. Tai sitten me kohtaamme tilanteen, jossa voimme vain todeta, "älä koskaan sano, "älä koskaan"" (Ever say never). Tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista jokainen tekee itse päätöksensä. 

Ja se tarkoittaa sitä, että kun ihminen on kerran mennyt johonkin sosiaalisen median palveluun, niin hänen on sieltä vaikea poistua. Ja uusia sosiaalisen median palveluita on jatkuvasti tulossa, ja osa niistä lupaa "rauhaa, rakkautta, sekä yksityisyyttä". Mutta kuten voimme olla varmoja, niin tietenkin tärkein sosiaalisen median käyttöä koskeva sääntö on se, että "älä luota kehenkään". Se että joku Venäjällä tai Kiinan kansantasavallassa pyörivä sosiaalisen median palvelu lupaa yksityisyyttä ei tarkoita sitä, että noiden valtioiden viranomaiset eivät voisi noita tietoja saada käsiinsä. Länsimaissa esimerkiksi kohdistetut mainokset ovat asia, joka saa monet ihmiset suunniltaan, eli ihmiset pelkäävät sitä, että heihin vaikutetaan algoritmeilla. 

Algoritmien avulla nostetaan tiettyjä mainoksia ihmisten eteen, ja samoja algoritmeja käytetään myös esimerkiksi poliittiseen mainontaan, jossa ihmisiä profiloidaan heidän netin käyttönsä perusteella. Ja sitten eteen nostetaan poliitikkoja, joiden sanoman arvellaan miellyttävän noita netin käyttäjiä. Eli samalla algoritmilla jolla myydään saippuaa voidaan myydä myös poliittisia aatteita. Ja tietenkin samat algoritmit voivat nostaa myös epäilyttäviä terroristeja viranomaisten tietoon. Tai sitten ne voivat saattaa myös esimerkiksi Iranin toisinajattelijoita salaisen poliisin tietoon. Eli samalla algoritmilla on monia käyttökohteita. Se että joku palvelu lupaa jotain ei tarkoita, että lupauksia edes aiotaan pitää. 

Mutta kuten tiedämme, niin länsimaiseen tapaan toimia liittyy usein erittäin ikävä sivujuonne. Ihmisten yksityisyys on asia, jota me kaikki arvostamme. Siis julkisesti jokainen meistä sanoo arvostavansa yksityisyyttä. Mutta samalla tietenkin esimerkiksi huumekauppiaat, pedofiilit sekä terroristit ovat ihmisiä joiden mielestä netin valvontaan ei saisi kukaan edes koskaan ryhtyä. Samalla kun EUssa säädellään lakeja, mennään lakkoon ja vastustetaan kaikkea uutta, niin samalla Trump lataa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen. 

Se kuinka paljon Kiinan kansantasavalta on tähän asiaan sijoittanut, ja kuinka paljon henkilökuntaa Kiinan asevoimat on tekoälyyn antanut ei ole tiedossa. Mutta tiedossa on se, että tekoäly on väline, joka mahdollistaa ihmisten rajattoman valvonnan sekä samalla myös auttaa yhdistämään useita taistelujärjestelmiä kokonaisuudeksi. Eli sotilaalliselta kannalta tekoäly on loistava tuote. Samoin sosiaalisen median kautta voidaan ihmisiltä urkkia salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu muille. 

Samalla kuitenkin sosiaalisen median oikea käyttö voi muuttaa toimintaa läpinäkyväksi. Läpinäkyvyys lisää luotettavuutta. Ja mitä enemmän esimerkiksi työnhakija ja työnantaja tietävät toisistaan, niin sitä suurempi luottamus tai epäluottamus noiden kahden tahon välille muodostuu. Jos yhtiöstä ei kukaan tiedä mitään muuta kuin nimen ja osoitteen, eikä kukaan työntekijöistä tai johdosta käytä sosiaalista mediaa, niin lähettääkö kukaan tuollaiseen paikkaan hakemusta. Eli mitä avoimempaa yhtiön toiminta on, niin sitä luotettavampi sen antama vaikutelma on. 

Mutta samalla kun puhutaan esimerkiksi siitä kuvasta, jonka me haluamme itsestämme antaa esimerkiksi headhunterille, niin mitä jos laitan hänelle vain työhakemuksen sekä CV:n? Ottaako hän ehkä yhteyttä yhden A-4 kokoisen kirjeen perusteella? Vai haluaako hän ehkä katsella myös sitä, mitkä ovat hakijan omat arvot? Tai ovatko hakijan omat arvot sellaisia, että ne sopivat yrityksen omien arvojen kanssa yhteen? Siis miten esimerkiksi omat toiminimet sopivat toisten yritysten alihankkijoiksi? Siis tietenkin aina tulee ongelmia jos yhtiölle töitä alihankkijana tekevä ihminen tekee samoja töitä myös kilpailijoille. Eli jos henkilö palkataan tekemään töitä esimerkiksi tekoälyn kaltaisten tuotteiden kanssa, niin tietenkin pitää olla tieto siitä, missä muualla hän työskentelee ja mitä töitä hän siellä muualla tekee. 

Samalla kun mietimme esimerkiksi tietosuojaa, niin voimme miettiä sitä, että mitä käyttöehtoja mikäkin palvelu esittää. Varsinkin Kiinassa sekä Venäjällä tietoturva saattaa koskea kaikkia muita paitsi FSBtä, joka sitten saa kaiken tiedon pyytämättä. Eli onko käyttämämme palvelu turvallinen? Siitä voi ottaa selvää tutustumalla sen omistajan kotimaan tietoturvalainsäädäntöön. Tuo kotimaa on se, missä palvelua pyörittävä yhtiö sattuu sijaitsemaan. 

Jos käytämme jotain palvelua, niin meidän kannattaa lukea sen käyttöehdot, ja sitten tehdä päätös sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Kun puhutaan ylisäätelystä niin silloin puhutaan siitäkin, että pidetäänkö netin käyttäjiä oikeastaan aikuisina ihmisinä. Vai pidetäänkö heitä pikkulapsina, jotka eivät osaa edes lukea? Ja tekoälyn kaltaiset sovellukset ovat tulleet jäädäkseen. Eli me voimme tietenkin kieltää asioita, ja samalla kuitenkin voimme aamulla todeta, että kiellot eivät ole purreet. Meillä kaikilla pitäisi olla yhtiön ostamat tietokoneet ja puhelimet työasioita varten. Ja omat puhelimet ja koneet omia asioita varten. Me voimme estää ja kieltää monia asioita jos haluamme, mutta silloin me voimme asettaa estoja vain laitteille, jotka me todella omistamme. 

https://yle.fi/a/74-20140346

Kiina ei ole vain kommunistinen komentotalous, vaan myös tarpeen tullen nopealiikkeinen komentotalous.

DeepSeek tekoäly on osoitus siitä, että Kiina ei ole vain sosialistinen komentotalous. Se on komentotalous, joka toimii uskomattomalla nopeudella, jos valtio katsoo jonkun asian hyödyttävän sen poliisia tai asevoimia. Ja tekoäly in yksi asia, joka varmasti kiinnostaa Pekingin johtoa. Toisaalta me voimme myös ajatella niin, että Kiinan valtiojohtoinen talouden malli saa aikaan sen, että Kiinassa innovaatioita voidaan viedä läpi hyvinkin nopeasti. Mutta se vaatii siitä, että Kiinan johto tai valtio pitää tuotetta tai innovaatioita valtion kannalta edullisena tai muuten valtiota tukevana välineenä. Laajoja kielimalleja pidetään yleisesti erittäin tehokkaina valvonnan sekä sotilastekniikan ohjausvälineinä, joiden avulla useita järjestelmiä voidaan liittää yhteen, ja komennot voidaan antaa normaalia puhekieltä käyttämällä. 

Tuossa järjestelmässä monitasoiset toimijat kytketään yhteen valtavaksi tietoverkoksi, jossa järjestelmät vaihtavat saumattomasti tietoja sekä komentajien kanssa että myös keskenään. Samoin tekoälyt voivat tehdä yhteiskunnasta dystooppisen valvontayhteiskunnan, jonka rinnalla joku Orwellin kauhuskenaario "Vuonna 1984" on lasten leikkiä. Tekoäly on loista valvonnan väline. Se on nopea eikä se jätä mitään kertomatta. Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi houkuttelemaan huumekauppiaita tai pedofiilejä paljastamaan itsensä. Tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi toisinajattelijoiden etsimiseen kovan luokan komento-yhteiskunnassa. 

Esimerkiksi Kim Jong-Un on mies joka saattaisi halua komentaa jokaiselle Pohjois-Korean kansalaiselle kännykän, ja sitten tekoäly valvoo kaikkea mitä he sanovat ja tekevät. Tuolloin jokainen kansalainen joutuisi kantamaan vartalokameraa sekä äänittämään kaiken puheensa, ja tekoäly poimii tuolloin nuo kielletyt sanat. Eli tämä vaihtoehtoinen takoälyn käytön malli on ollut periaatteessa käytössä mm. sosialistisessa Romaniassa, jossa salainen poliisi, Securitate päätti että jokaisella maan kansalaisella piti olla sellainen puhelin kotonaan, että salainen poliisi kykeni kuuntelemaan heitä myös kotonaan. Se mikä sitten teki tuosta toiminnasta tehottoman oli se, että Securitaten piti kuunnella nauha niin, että virkailija kuunteli sen kuulokkeet korvillaan. Samanlainen järjestelmä oli käytössä mm. Neuvostoliiton aseteknologiaa kehittävillä ihmisillä. 

Tuo tietenkin söi resursseja sekä vei paljon aikaa. Mutta nykyään tekoälyt voivat tehdä sen muutamassa sekunnissa. Eli näin tekniikka joka on tehty ihmisten palvelukseen muuttuu ihmisten valvonnan välineeksi. Eli myös tekoälyä voidaan käyttää väärin. Tai siis valtion johto määrittelee kaikkialla sen, mikä on valtion mielestä väärinkäyttöä. Tekoäly voi vapauttaa valtavasti resursseja tai sitten se voi muuttaa kaiken suuren luokan valvontayhteiskunnaksi missä ihmistä valvotaan 24/7. 

SUPO ja lähteiden tarkastaminen. Eli kuka vain saattaa kyetä esiintymään SUPOn miehenä ulkomaisille lehdille.

 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d75d7cc6-6246-4e29-813f-78afece38ed2

Tiedetäänkö ulkomailla tai ulkomaisissa lehdissä miltä SUPOn sähköposti näyttää? 

Suomessa viranomaisia vaivaa erityinen salassapidon perinne. Tuota salassapitoa voidaan kutsua nimellä "operaatioturvallisuus". Eli muita kuin virallisia lausuntoja ei maamme viranomaisilta juurikaan kuulla, ja niitäkin kuullaan vain harvoin. Joten sen takia jokainen viranomaisen antama lausunto saa ehkä vähän liian paljon huomiota. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin Sanomat on julkaissut "nimettömän tiedustelulähteen"  antaman lausunnon, jonka mukaan Eagle S aluksen sekä muiden Itämeren kaapelirikkojen takana on ollut puhdas vahinko. Se että ankkuri vain sattui putoamaan ei ole varmaan aivan todenmukainen selitys.

Mutta toisaalta ei koko miehistön tarvitse olla mukana silloin jos ankkuri pudotetaan pohjaan ja sitten sitä vedetään pohjaa pitkin. Riittää että vahdissa oleva päällystö ja ehkä mies joka osaa päästää ankkurin jarrun auki ovat mukana tässä toiminnassa. Toisaalta ankkurin voi pudottaa myös joku laivapäällystöön kuuluva. Ja se mikä tässä Eagle S aluksen tapauksessa herättää huolta on se, että nuo merimiehet saattavat kokea nahoissaan Venäjän vihan. Eli FSB ei ole kuulu anteeksiantavuudestaan, jos sen antamien tehtävien suoritus epäonnistuu. Joten nuo merimiehet voivat kohdata hyvinkin hyytävän lopun, jos FSB saa heidät kiinni. 

Eli se että nämä kaapelit katkeavat kovin usein ei ole asia mikä antaa viitteitä tahallisuudesta. Samoin on ilmeisesti täysin normaalia että alus ajaa edestakaisin alueella jossa kulkee kriittistä tietoa kuljettava kaapeli ankkuri ulos kelattuna. Tai ehkä tuo alus etsi pudonnutta ankkuriaan. Joten tietenkin jokainen voi väittää näitä asioita kuten toistuvia kaapelirikkoja puhtaasti vahingoiksi, mutta jotenkin vain tuntuu että nuo kaapelit katkeavat kovin usein. 

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/poliisi-epailee-eagle-s-laivan-ankkuri-irtosi-ketjusta-kun-viranomaiset-kehottivat-nostamaan-ankkurin/

Maailmalla sanotaan, että SUPO on antanut sellaista tietoa, jonka mukaan Itämeren kaapelirikot ovat "vain vahinkoja". Tuo uutinen on ilmeisesti päässyt jotenkin Washington Postin sivuille, ja sitten tietenkin Helsingin Sanomat on siteerannet nimettömiä lähteitä, joiden mukaan viimeaikaiset kaapelirikot ovat olleet puhtaita vahinkoja. Ja se miten tämä ilmeisesti valheellinen uutinen on päätynyt johonkin lehteen saattaa olla hyvinkin erikoinen. Nimittäin olisi mielenkiintoista tietää, että oliko tuo uutinen päätynyt ensin Helsingin Sanomiin vai olisiko se ehkä julkaistu ensin jossain Washington Postin kaltaisessa lehdessä? 

Ja oliko uutinen Washington Postiin sitten myyty esimerkiksi Helsingin Sanomien nimissä, jotta jutulle saadaan painoarvoa. Tuolloin mieleen tulee se, että "nimetön tiedustelulähde" ei välttämättä kerro kaikkea siitä, mitä tietolähteestä pitäisi tietää. Eikä esimerkiksi Washington Postissa välttämättä ole tietoa siitä, miltä esimerkiksi SUPOn tai muiden viranomaisten käyttämät sähköpostit sekä virkamerkki näyttävät. Eli kuten varmaan kaikki ovat huomanneet sen, miten paljon huomiota esimerkiksi Eagle S-aluksen miehistön lakimies saa mediassa. Samoin kaikki ovat huomanneet miten paljon juuri tätä teoriaa siitä, että alusten ankkurit vain katkeilevat erilaisten kriittisten infrastruktuuri pisteiden kohdalla aivan sattumalta. 

Eli olivatko nuo "nimettömät lähteet" sitten oikeasti olemassa? Siinäpä vasta pulma. Eli uskoiko toimittaja lähdettään näkemättä mitään todistetta siitä, että tuo "nimetön lähde" olisi oikeasti SUPON tai tiedustelun palveluksessa? Vai onko kyseessä tekaistu lähde? Tai tietenkin joku voi lähettää sähköpostia Washington Postiin käyttäen väärennettyä sanan "SUPO" sisältävää sähköpostiosoitetta. Tai sitten tuo juttu on kirjoitettu Venäjällä, ja se on sen jälkeen vain "luukutettu" toimittajalle, esimerkiksi esiintymällä jonkun maaseutulehden toimittajalle, jolle "SUPOn mies avautui baarissa". Eli "nimetön lähde" ei paljon kerro siitä, mikä on tuon tietolähteen tai sinä esitetyn henkilön asema. 

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010988577.html

Tuolloin mieleen tulee se, että jollain ihmisellä on todellinen  tarve uskoa siihen, että moninkertainen sattuma, missä kriittinen infrastruktuuri vaurioituu toistuvasti on vain vahinko. Venäjän viranomaisten toimintaa on jossain arvioitu ilmeisesti siten, että he puhuvat aina jotenkin totta. Todellisuudessa Venäjän informaatiosodankäyntiä koskee sellainen normaali malli, jossa tuon maan viranomaiset kiistävät aivan kaiken. 

Siis mitään informaatiosotaa ei edes ole tapahtunut, jos asiaa tiedustellaan Peskovilta sekä Putinilta, eikä hän varmaan edes ole tietoinen mistään kaapelien tai kaasuputkien katkeamisista. Eli toisaalta voidaan hyvin olettaa, että Putin ei varmaan jokaista tekoa, mikä liittyy Venäjän harjoittamaan hybridivaikuttamiseen ole itse määrännyt. Joten sitä kautta voidaan ajatella, että Venäjä ei sitten ehkä ole kaikkein paras mahdollinen paikka ottaa asioista selvää. 

Joten jos maamme viranomaisia arvostellaan siitä, että he eivät ottaneet Venäjään yhteyttä esimerkiksi Eagle S aluksen toiminnan yhteydessä, niin vastakysymys olisi tietenkin se, että mitä hyötyä tuosta yhteydenotosta olisi yhtään kenellekään. Eagle S aluksen miehistön lakimies Herman Ljungberg on pitänyt suomalaisten suorittamaa Eagle S aluksen takavarikkoa pöyristyttävänä kaappauksena. Tuo mies on tehnyt selväksi, että merimiesten toiminta on ollut laillista, ja että Eagle S menetti ankkurinsa, kun se oli nostamassa sitä pohjasta.

Joku voisi väittää että ankkuri jäi ehkä pohjaan, koska kaapeli oli kietoutunut sen ympäri. Mutta kuten tiedämme, niin Ljungbergiä sitovat lakimiehen velvoitteet puolustaa asiakastaan loppuun asti. Ja sen takia tietenkään hän ei saa sanoa mitään, mikä olisi voinut vaarantaa hänen asiakkaidensa tai päämiestensä puolustusta. Mutta uusin käänne on se, että tuo merioikeuden lakimies on erotettu erään yhtiön hallituksesta, ja se ei varmaan ole hänen itsensä kannalta toivottava asia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kaapelirikot-vain-vahinkoja-joku-tekee-jotain-tahallaan/ar-AA1xLWxr?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=0d4977ad6e3b4a87864e5b0f0796fc1b&ei=22

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d75d7cc6-6246-4e29-813f-78afece38ed2

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010988577.html

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/poliisi-epailee-eagle-s-laivan-ankkuri-irtosi-ketjusta-kun-viranomaiset-kehottivat-nostamaan-ankkurin/

Toimitiloihin panostaminen lisää työn tuottavuutta.

Kun työntekijä säätää tuolinsa oikein, niin hän on silloin tuottavampi. Tuolloin esimerkiksi alaselän krampit vähenevät sekä työstä tulee sen kautta tuottavampaa. Jos puhutaan työpaikan ergonomiasta, niin ahtaissa tiloissa voi työskennellä aivan hyvin, mikäli tuolit ja pöydät ovat oikein säädettyjä. Kuitenkin tuolloin pitää huomioida se, että suuritehoiset työasemat tuottavat lämpöä, eli tietokoneita sijoitettaessa pitää huomioida myös se, että tehokkaat koneet tuottavat paljon lämpöä. 

Samoin tietenkään ilmastointi eikä toimiston lämpötila saa olla liian korkea. Eli mikäli työskennellään suuritehoisilla tietokoneilla, niin pitää huomioida sellainen asia, että nuo koneet aiheuttavat lämmön kohoamista. Myös se pitää huomioida, että työntekijä voi pitää sellaisia vaatteita, että niitä voidaan käyttää myös viileässä toimistossa. Toimiston ergonomiaan kuuluu myös esimerkiksi se, että home- ja muut mahdolliset sisäilmaan vaikuttavat tekijät kartoitetaan. 

Tehtiinpä työtä kotoa käsin tai toimistolta, niin joka tapauksessa ergonomia on erittäin tärkeä asia. Samoin se miten työtä tehdään riippuu henkilöstä, eli on olemassa ihmisiä joille sekä toimisto että koti ovat molemmat vääriä työpaikkoja. He saattavat siemailla viskiä sekä kotona että töissä. Ja se että toimistolle tullaan viettämään aikaa on suurempi ongelma kuin se, että yksi työntekijä käy vaikka pesemässä pyykit tehdessään etätyötä. Toimistolla aikaa viettävä työntekijä saattaa laajentaa ongelmaa paljon enemmän kuin ihminen joka tekee joskus jotain muuta maksetulla ajalla. Eli hän saattaa hälistä kavereiden kanssa, roikkua ovilla sekä pitää muuten ihmisiä varattuna muuhun kuin työntekoon. 

Toimitiloihin panostaminen lisää työn tuottavuutta. Mutta siis tärkeässä asemassa on työpaikan ilmapiiri. Mukavuus eli työergonomia on asia, mikä vähentää sairauspoissaoloja sekä tietenkin tekee työstä sitä kautta tehokkaampaa. Työympäristön ergonominen suunnittelu voi edesauttaa työntekijöitä palaamaan työpaikalle sekä toimistoihin. Mutta meidän pitää huomioida sellainen asia, että ergonomia on kokonaisuus, johon kuuluvat erityisesti sellaiset kalusteet sekä työvälineet joiden avulla saadaan hyvinkin raskaista töistä tehtyä helpompia. 

Työpaikan ergonomia eli työmukavuus käsittää tietenkin psyykkisen työhyvinvoinnin. Jos työpaikan ilmapiiri on myrkyllinen, niin siihen myrkyllisyyteen on löydyttävä syy, koska työpaikkakiusaaminen sekä kyräily on asia joka syö työpaikalta työaikaa sekä aiheuttaa lopulta tarpeen vaihtaa työpaikkaa. Eli jos tämä tarve tulee avainhenkilön mieleen, niin silloin voi korvaavan henkilön palkkaaminen olla vaikeaa. Ja yksi asia tietenkin pitää huomioida. Kaikki ihmiset jotka tulevat työpaikalle on motivoitava nimenomaan työhön. Työksi katsotaan tehtävät, joista työnantaja maksaa palkkaa. 

Palkkaa tuskin maksetaan biljardin ja kortin peluusta. Eli juuri tämä asia on se, mikä saattaa myrkyttää koko työpaikan. Jos toiset tekevät työtä, joka vaatii keskittymistä kuten kirjanpitoa tai ohjelmointityötä, niin silloin ei työtä ainakaan auta, jos työpaikalla pelataan korttia kirjanpitäjän tai ohjelmoijan vieressä. Eli vaikka ohjelmoija teettää varsinaisen koodin tekoälyllä, niin hänen pitää kuitenkin tarkastaa koodi, sekä antaa oikeita komentoja tekoälylle.Mikäli työtä ei tehdä, niin se varmasti sitten kyllä näkyy tuloksissa. 

https://yle.fi/a/74-20138505

Suomalaiset robotit ovat hyvää mainosta yritykselle.

Suomen uusi hittituote on inhimillinen jakelurobotti, jonka  me kaikki olemme varmaan nähneet. Me kaikki olemme nähneet "Starship" robotteja ympäri kaupunkia. Nämä söpöt pikku robotit kuljettavat ruokaa kaupasta suoraan asiakkaan kotiovelle. Ja noista roboteista ilmeisesti pidetään. Ne on suunniteltu niin, että ne eivät yllytä tekemään ilkivaltaa, ja sen takia noiden robottien varaan on rakennettu erittäin näkyviä jakelua hoitavia järjestelmiä.  

Nuo robotit kykenevät toimimaan automaattisesti. Se että ihmiset näkevät niitä kadulla herättää luottamusta niiden kykyihin. Eli me kaikki näemme miten ne selviävät erilaisista tilanteista. Ja ehkä pieni lisäys voisi olla se, että robotti voisi pulaan joutuessaan pyytää apua. Joskus tuolla robotilla kestää hiukan aikaa navigointiin, ja ihmiset eivät välttämättä tiedä että onko robotti ehkä jäänyt jumiin, vai miettiikö se vain? 

https://yle.fi/a/74-20138076

Kyseiset robotit tuovat niitä hyödyntäville yrityksille huomiota, ja niitä pidetään myös moraalisempana kuin lähettipalveluja, joiden kohdalla joudutaan antamaan omia yhteystietoja ihmisille, joita ei tunneta. 

Siis tietenkin robottikin tarvitsee osoitetiedot, mutta samalla kuitenkaan robotti ei jakele kaiken maailman tietoja ympäriinsä. Lähettipalveluiden ongelma on se, että niiden työntekijät eivät saa palkkaa, ja ainakin osa on maahanmuuttajia, joiden on pakko hankkia noita töitä tai eteen tulee häätö maasta. Ihmislähettien kohdalla on ongelmia ilmeisesti ollut ainakin siisteyden kanssa. Eli kova työ tietenkin aiheuttaa hikoilua. Samoin kova työ sekä stressi saattavat aiheuttaa tilanteita, joissa lähetti ei jaksa hymyillä. 

Eli robotti ei koskaan esimerkiksi luovuta mitään tietoja ainakaan millekään katujengille, tai robotti ei koskaan käytä talon ruusupenkkiä käymälänä, haise pahalta tai ole epäystävällinen. Mutta robotit tuovat niitä käyttäville yhtiöille lisää mainosarvoa. Siis kuka on kiinnostunut lukemaan tarinoita työstä, jota tehdään "mies ja hiki" periaatetta noudattaen? Juuri tuon kysymyksen takia esimerkiksi BMW on ottanut humanoidi-robotteja käyttöön omilla tehtaillaan. Robotit ovat tulleet osaksi myös talonmiehen töitä. Eli niiden avulla voidaan houkutella myös nuoria alalle, joka ei ole kaikkein vetovoimaisin. 

Se että tekeekö robotti työnsä nopeammin tai paremmin kuin ihminen on kysymys, johon ei voida suoraan vastata. Mutta toki robotit kiinnostavat ihmisiä, ja sen takia niiden mainosarvo esimerkiksi BMWn ja Starship-robottien kohdalla on melkoinen. Joten robottien käyttö varmaan laajenee tästäkin. Ja ainakin itse odotan kiinnostuneena sitä päivää, jolloin ensimmäinen ihmistä muistuttava robotti ryhtyy kuljettamaan paketteja ihmisten oville. Siihen ei varmaan ole enää pitkää aikaa. Joten tulevaisuus on robottien kehittäjille ruusuinen myös siviilipuolella. 

https://yle.fi/a/74-20138076

Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuuden konfliktit tuovat tullessaan.

Ukrainan konfliktia tutkittaessa pitää muistaa se, että vaikka kyseisessä konfliktissa dronet ovat olleet ehkä ratkaisevassa asemassa, niin vastakeinot noille aseille ovat kehitteillä. Siis kyseessä on ehkä ohimenevä ilmiö, joskin droneja ilmeisesti ainakin jossain määrin käytetään senkin jälkeen, kun laser, mikroaalto- sekä radioaaltoihin perustuvat EMP tai suoran energian aseet ovat pyyhkäisseet droneparvet taivaalta. Siis dronet ovat yksi osa asevoimien kalustoa, mutta kuitenkin myös muihin asejärjestelmiin pitää satsata. Huipputeknologia on tullut mukaan erilaisiin sodankäynnin muotoihin. Ja sodankäyntiin liittyy se, että kehitystä on vaikea ennustaa. Eli jos tässä konfliktissa dronet näyttelevät jotain roolia, niin seuraavassa konfliktissa ne ehkä näyttelevät jotain toista roolia. 

Eli sotilasteknologian kehitys on kilpajouksua jossa kehittynyt ase kohtaa kehittyneen vasta-aseen. Tai kehittynyt hyökkääjä kohtaa kehittyneen puolustajan, ja jatkuvasti kehittyvässä sodankäynnin maailmassa edetään ilmeisesti kohti tilannetta, jossa kehityksen pääpaino on joko huippukalliissa järjestelmissä tai sitten järjestelmissä joita voidaan valmistaa tuhansittain melko halvalla. Yksi noista jälkimmäisistä järjestelmistä on drone joka kuljettaa haulikoita tai viuhkapanoksia sekä termobaarisia räjähteitä joilla voidaan vaikuttaa suuriin joukkoihin. Ja väärissä käsissä nuo välineet ovat äärettömän vaarallisia. 

Siis sekä droneja että miehitettyjä järjestelmiä pitää kehittää, sekä asevoimien kapasiteettia kehittää tasapainoisesti siten, että olisi muitakin kuin vain yksi järjestelmä jolla kyetään ratkaisuun. Jos sitten ajatellaan sitä, millaisia uhkia dronet voivat tuoda taistelukentälle sekä sen ulkopuolelle, niin silloin kohtaamme tilanteen jossa esimerkiksi ballistisella ohjuksella ammuttavat dronet voivat periaatteessa surmata yksittäisiä ihmisiä kadulta. Tuollaiset järjestelmät perustuvat esimerkiksi Javelin-ohjuksissa sekä kasvojen tunnistuksessa käytettäviin ohjelmistoihin. Väärissä käsissä dronet ja tekoäly on vaarallinen yhdistelmä. 

Järjestelmä jota kutsutaan hajautetuksi tietojenkäsittely-malliksi tekee myös halvoista droneista tehokkaita, jos niiden tietojenkäsittely-yksiköt kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuolloin dronejen ohjaustietokoneet voivat jakaa resurssejaan toisilleen. Tekoälyn ohjaamat droneparvet ovat aseita, joiden käyttöä varmaan lisätään, vaikka toki erilaiset ECM/EMP/plasma järjestelmät voivat estää noiden dronejen keskinäisen kommunikoinnin. Plasmaan perustuvien ECM järjestelmien ongelma on siinä, että ne estävät myös satelliittipaikannuksen sekä muun radioaaltoihin perustuvan viestiliikenteen. Tietenkin ollaan kehitetty laseriin sekä muihin vastaaviin järjestelmiin perustuvia viestintäjärjestelmiä, mutta niiden haittapuolena on se, että ne eivät läpäise esteitä. 

Mutta kuten tiedämme, niin dronet eivät ehkä kauaa toimi taistelukentän päällä yhtä vapaasti kuin ne toimivat Ukrainassa. Dronejen kehitys on nopeaa ja ehkä uusimmat tietojenkäsittelyyn liittyvät mahdollisuudet kuten DNA molekyyliin perustuvat pienet ja tehokkaat mikrosuorittimet voivat tehdä myös pienistä droneista hyvin itsenäisiä, jolloin ne eivät tarvitse tietoverkkoja. 

https://scitechdaily.com/storing-thousands-of-terabytes-in-a-single-gram-of-dna/

Tieteen vapaudesta: olemmeko palaamassa Kekkosen aikaan?

Maamme historiaa tarkastelemalla voimme todeta kuinka ulko- ja turvallisuuspolitiikka valuvat läpi koko järjestelmän. Kekkosen aikaan kaikki asiat mitä maassamme tehtiin olivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita. Missään nimessä mitään sellaista ei saanut tehdä, mikä oli ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Ja tuolloin presidentti Kekkonen päätti itse, mitkä olivat ne asiat mitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita, joita kutsuttiin nimellä "maan etu". Joten sen takia maamme hallituksen uusi linjaus siitä, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa voidaan käsittää esimerkiksi paluuna Kekkosen aikaan. 

Tuolloin hyvin tarmokas presidenttimme soitteli ahkerasti sanomalehtien päätoimittajille ja kertoi että heidän lehtensä ei noudattanut linjaa, joka oli maamme edun eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan vastaista. Jälkeenpäin on kysytty suoraan, että oliko kyseessä maamme etu, Kekkosen oma etu vai oliko kyseessä mahdollisesti esimerkiksi jonkun vuorineuvoksen tai Neuvostoliiton etu. Siis maan etu jota voimme kutsua nimillä ulko- ja turvallisuuspolitiikka voidaan käsittää monella tavalla. 

Siis maamme hallitus haluaa linjata tiedettä niin, että tieteen tekeminen ei saisi olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. 

Sanotaan että maamme hallitus haluaa rajoittaa tieteen tekemistä siten, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, niin silloin voidaan tietenkin ajatella, että hallitus tai joku hallituksessa haluaa, että tiedemiesten huomiot ja työ eivät valu maallemme vihamielisille tehoille. Eikö olekin kaunis ajatus. Tiedemiesten pitää tutkimuksia tehdessään sekä julkaistessaan töitään noudattaa erilaisia protokollia, joiden tarkoitus on palvella maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta sitten me voimme sitten muistella erästä kaljua presidenttiä nimeltään Kekkonen. Kekkosen aikana maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka lepäsivät pitkälti YYA-sopimuksen varassa. 

Ja Kekkosen Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ulotettiin koskemaan kaikkea mitä voidaan kutsua politiikaksi. Kaikkien asioiden piti olla sopusoinnussa Kekkosen mielipiteiden kanssa. Kyseiseltä ajalta on peräisin tapa, jossa tutkija nimeltään "Suomen metsäteollisuus" kehitti monia uusia asioita. Tuolta ajalta on sitten ilmeisesti myös peräisin tapa, jossa tutkimusryhmiä esitellään siten, että ryhmän johtajan nimi mainitaan, eikä sitten ryhmässä ole muita jäseniä ollenkaan. 

Eli jokaista julkaisua, sekä tutkimusta voidaan katsoa ulko- ja turvallisuuspoliittisen filtterin lävitse, eli jokainen tutkimus ja muu asia voidaan tuolloin salata, jos halutaan vedota siihen että niiden pitää olla sopusoinnussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Esimerkiksi Suomen hallitus voi periaatteessa katsoa, että sen harjoittamaa talouspolitiikkaa ei saisi arvostella, koska se saattaa aiheuttaa hallituksen eron, sekä sitä seuraavan yhteiskunnallisen "turbulenssin". 

Toisaalta jos tarkoitus on suitsea Suomen akatemiaa sekä näyttää tutkijoille kaapin paikkaa, kuten on tapana sanoa, niin silloin kohtaamme sellaisen asian, että varmaan jokainen tutkija haluaa jokaisella alalla oman nimensä tekemiinsä tutkimuksiin. Eli kukaan tutkija ei koko maailmassa halua olla esimerkiksi tittelillä "Helsingin Yliopiston tutkijat", ja sitten tutkimus julkaistaan kahden kappaleen mittaisena lehtiartikkelina. Maamme hallitus tietenkään ei myöskään ole miettinyt sitä, että sanamuoto "ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa yhteensopiva" ei estä esimerkiksi tutkimuksen plagiointia tai suorastaan tutkimuksen varastamista. 

Eli tutkimus voidaan leimata salaiseksi tai ei julkaistavaksi sekä myydä sitten jollekin kaverille. Tai sitten jotkut tutkijat voivat kohdata töidensä sensurointia puhtaasti kateuden takia. Meillä Suomessa on perinteitä jotka ovat peräisin esimerkiksi tsaarin Venäjältä. Yksi niistä on se, että maassamme on helpompi puhua asioista esimiesten kanssa, kuin ihmisten itsensä kanssa. Ja tietenkin johtajuus on asia mikä pitää aina muistaa. Kun ihminen johtaa jotain tiedemiesten yhteisöä tai tutkimusryhmää, niin silloin häneen voi iskeä ahneus. Eli hänellä on mahdollisuus "luukuttaa" työ jollekin joka sitten heikkouttaan käy patentoimassa tuon asian omiin nimiinsä. 

https://yle.fi/a/74-20137220

Uusi tekoälyyn perustuva Chatbot voi olla vasta alkua.

Uudet tekoälysovellukset ovat todella vaikuttavia. Ja niitä voidaan käyttää erilaisten vaativien tilanteiden simulaatioissa. Tekoälyn ja ihmisen yhdistelmä ovat todella hyvä yhdistelmä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteisiin. Eli esimerkiksi tekoäly voi hoitaa asiakaspalvelun rutiinitehtävät, sekä tietenkin ohjata asiakasta. Puhelinmyynnin ongelma on se, että puhelinmyyjä ei voi tietää että onko toisella puolen ihminen, joka saa tehdä tilauksia. Samoin tuon työn ongelma on se, että vastapuolella voi olla henkilöitä jotka ovat epäasiallisia. Ja lopulta jos ei myyntiä sekä palkkaa tule, niin myyjä suuttuu ja seuraavaksi ongelmana on se, että jotkut puhelinmyyjät ryhtyvät tiuskimaan asiakkaille. 

Periaatteessa siis esimerkiksi puhelinmyynnin voisi hoitaa tekoäly, ja asiakas ei välttämättä edes huomaisi olleensa tekoälyn palvelemia. Siis periaatteessa näin voidaan tehostaa asiakaspalvelua, ja se miksi tekoäly on erittäin tehokas asiakaspalvelija on se, että tekoäly ei suutu, eikä sille tarvitse maksaa palkkioita myydyistä tuotteista. Eikä tuollainen tekoäly koskaan anna perättömiä tietoja asiakkaalle.  Joten jos tekoäly ohjelmoidaan oikein, niin se ei koskaan tee mitään kiellettyä. 

Mutta tietenkin ihmiset menettävät tuolloin työpaikkojaan tuolle uudelle automaatille, joka jaksaa tehdä työtään ja olla aina ystävällinen, huomaavainen sekä avulias. Siis tekoäly voisi tällä tavoin tehdä joidenkin ihmisten elämästä upeampaa, kun ei tarvitse työntekijälle maksaa palkkaa. Ja juuri sen takia tekoäly on ongelmallinen asia. Tekoäly vie ihmisten työpaikkoja, eikä ole mitenkään yllättävää että erilaisissa myyntitöissä tekoälyä on haluttu hyödyntää. 

Myyntityötä ja varsinkin puhelinmyyntiä tekevät ihmiset ovat usein sellaisia, että he työskentelevät provisiopalkalla. Toisin sanoen puhelinmyyntiä tekevät ihmiset eivät saa palkkaa työstään, elleivät he saa tuotteita myytyä. Tuota kutsutaan työelämässä motivoinniksi, mutta tuo motivointi saattaa aiheuttaa sen, että nuo puhelinmyyjät joutuvat käyttämään jopa laittomia tai epäeettisiä menetelmiä saadakseen palkkaa. Eli tuo puhelinmyyjä saattaa väittää keräävänsä rahaa jollekin lastenklinikalle tai sitten hän saattaa suoraan merkitä myyneensä tuotteen, vaikka ostaja on vastannut "ei".  Ja sitten nuo menetelmät aiheuttavat sen, että kyseiset tuotteet joudutaan palauttamaan sekä samalla joudutaan käymään oikeutta. 

Tekoälyn avulla voidaan kontrolloida sitäkin että millaisia ihmisiä päästetään työhön vaikkapa auttavaan puhelimeen. Tuolloin esimerkiksi vaikeaa tapausta esittävä tekoäly voi ottaa yhteyttä auttavaan puhelimeen, ja tarkkailla sitä että miten tuo auttaja asennoituu tehtäväänsä. Eli tällä tavalla voidaan karsia epäasialliset henkilöt pois tuosta hyvin vaativasta asiakaspalvelutehtävästä. 

Koodareiden työt vähenevät.

Yllä: Copilot-Tekoälyn tuottama kuva kotilosta ja rannasta.  

Koodareiksi opiskelevat ovat ilmeisesti järkyttyneet siitä, miten Open AIn uudet kielimallit tulevat suoriutumaan tehtävistä, joita ne voivat saada. Open AI on tietenkin johtava toimija tekoälyn kentällä, ja sen kehittämän Chat GPT; n kehittäjä lisenssi on melko kallis. Mutta kehitys tuo aina jotain uutta, ja siksi me voimme vain kauhulla odottaa, mitä tulevat kielimallit voivat tuoda ihmisten ulottuville. Siis vaikka Chat GPT on periaatteessa tekoälyn tiennäyttäjä, niin todellisuudessa se on vain yksi tuotteista. 

Ja jos sitten esimerkiksi Chat GPT ja tekoäly seuraavat esimerkiksi “open source” ja “open application” kehityksen viitoittamaa tietä, niin silloin voimme hyvällä omallatunnolla olettaa, että nuo nykyään melko kalliit ominaisuudet joita kaupataan maksullisissa palveluissa valuvat ennemmin tai myöhemmin ilmaisiin sovelluksiin. 

Toisaalta esimerkiksi jos ajatellaan ilmaisia vaihtoehtoja, joita on markkinoilla, kuten Geminiä, Bingiä sekä joitakin muita kielimalleja, joita kasvaa kuin sieniä sateella, niin niidenkin avulla kokenut tai hyvä ohjelmoija kykenee luomaan asioita, joita ennen ei ollut mahdollista tehdä. Tai joiden luominen olisi vienyt enemmän aikaa kuin niihin olisi ollut järkevää käyttää. Joten voidaan sanoa että koodaaminen sen perinteisessä mielessä on kuollut. Mutta ennen kuin sanomme, että “eläköön tekoäly”, niin meidän pitää huomauttaa, että hyvälle ja erinomaiselle koodaajalle on edelleen varmaan töitä. 

Samoin voidaan ajatella että jos tekoäly sitten seuraa sitä tietä, jota olemme nähneet esimerkiksi Internetin palvelutuotannossa, niin ehkä kohtaamme sen tilanteen, että ohjelman sisältö muuttuu arvokkaammaksi tai tärkeämmäksi kuin koodi. Eli tuolloin tekoälyyn perustuva koodin tuotanto tekee ohjelmille saman kuin mitä automatisoidut julkaisualustat ovat tehneet internetille. Eli pääpaino työssä on siirtynyt koodista sisältöön, ja periaatteessa nykyään kotisivut voidaan luoda täysin ilman tietämystä HTML/PHP/CSS toiminnoista. Riittää että objektit asetetaan ruudulle, ja sitten vain julkaisemaan sitä, mitä halutaan julkaista. 

Joten voidaan ajatella että tekoälyt, eli laajat kielimallit ovat uuden sukupolven Drupal sekä Joomla, joiden päälle monet nykyiset julkaisualustat on rakennettu. Ja nykyään voimme periaatteessa tehdä tekoälyllä useita asioita, joita emme ennen ole pystyneet tekemään. Tekoäly siis muuttaa kaiken. Se tulee tekemään esimerkiksi grafiikasta helpompaa, ja jo nyt voimme antaa tekoälylle käskyn, että sen tulee piirtää esimerkiksi kuva rannasta, jossa on simpukka. Sen jälkeen tekoäly luo kuvan ilman, että ihmisen pitää tehdä mitään. Joten sen takia meidän on mietittävä esimerkiksi ICT-alan opetusta sekä työpaikkoja uudella tavalla. 

Tekoäly tulee jäädäkseen. Se tulee kehittymään vielä tästäkin. Ja kun tekoäly kehittyy, niin myös ilmaiset vaihtoehdot muuttuvat tehokkaammiksi, monipuolisemmiksi sekä paremmiksi. Eikä kukaan voi enää väistää noita tekoälyjä, koska työpaikkoja ei ole tehty siksi, että niissä oleskellaan. Yksityisen liiketoiminnan tarkoitus on tuoda taloudellista voittoa yhtiön omistajille. Ja siksi tekoälyn tuotantoa tehostava vaikutus aiheuttaa sen, että sitä hyödynnetään yhä tehokkaammin sekä laaja-alaisemmin. 

Se antaa mahdollisuuden tehdä työtä nopeammin, sen käyttäjä tekee vähemmän virheitä eikä tekoäly koskaan väsy. Eli tulevaisuudessa ihminen tekee yhä enemmän työtä vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa. Tuo vuorovaikutus on asia, joka aiheuttaa tarpeen kouluttaa ihmisiä. Eli huippuluokan osaajilla on töitä, kun taas ne joiden työ on niin sanottua mekaanista rutiinityötä voivat aiheesta pelätä työpaikkojensa puolesta. Tekoäly on tehokkaimmillaan silloin kun se operoi suppealla, ennalta määrätyllä alueella, jossa on voimassa tarkoin valmistetut säännöt. Eli luovan työn tekijät ehkä voivat olla rauhallisin mielin, mutta tekoäly tulee toki muuttamaan näkemyksemme esimerkiksi taiteesta. 

Trumpin hallinnossa raha tuo valtaa, onneksi Suomessa tällaista ei voisi edes ajatella.

Yllä: Talo Westendissä, Espoossa (Reddit)

Trumpin hallinnossa kuulemma rikkaat tekevät toisilleen palveluksia. Todella upeaa huomata tuo asia, joka onneksi on maassamme täysin vierasta. Eli meillä rikkaat eivät laita lapsiaan mihinkään elitistien kouluihin, eikä meillä ole mitään segregaatiota kuten Amerikassa. Suomessa kaikki lapset käyvät tavallisia lähiökouluja, joissa tietenkin kaikkia opetetaan samalla tavalla. Toki esimerkiksi Espoossa on Westend-niminen kaupunginosa, jossa asuu joukko espoolaisia, jotka asuvat erittäin tyylikkäitä taloja. Sekä Helsingin kaupungissa on Munkkiniemen ranta, joissa asuu aivan tavallisten helsinkiläisten asuinalue, joten kun Westendia sekä Munkkiniemen sekä Kuusisaaren rantaa katsotaan, niin siellä ei ole mitään merkkejä segregaatiosta. 

Noista taloista joita siellä päin kaupunkia on näkee aivan selvästi, kuinka maassamme toteutuu sosiaalinen tasa-arvoisuus. Joten sen takia me sitten pääsemme varmaan kauhistelemaan sitä, kuinka Amerikan rikkaiden lapset leikkivät keskenään sekä käyvät samaa koulua lapsesta aikuisuuteen. He ovat niitä pahiksia, jotka tekevät kaiken maailman sisäpiirin kauppoja. 

Meillä taas nuo Westendin ja Munkkiniemen sekä Kuusisaaren rantojen asukkaiden lapset käyvät kuulemma tavallisia lähiökouluja sekä kannattavat yhteiskunnan avoimuutta sekä solmivat suhteita maahanmuuttajiin ja muihin vastaaviin ihmisiin. Tai varmaan maahanmuuttajaan nimeltään Rockefeller solmittaisiin Suomessa nopeasti yhteyksiä, ja hänen integroitumistaan maamme valtaväestöön kannustetaan koko joukolla, ja tietenkin erilaiset Kalastajatorpan kanta-asiakkaat ja herrakerhot auttaisivat kotiutumaan. 

Joten ehkä me kaikki olemme sitten syystä kauhistuneita siitä, kuinka Trump nostaa rikkaita ja kuuluisia omaan kabinettiinsa. Segregaatio eli sosiaalinen eristyneisyys takaa sen että rikkaat tuntevat toisensa jo lapsesta pitäen. He käyvät samoja kouluja. 

Sekä samalla tietenkin ympäröivät itsensä ihmisillä jotka ovat lähtöisin samoista lähtökohdista, ja tuo kehitys tietenkin on ikävä kyllä sellainen, että se aiheuttaa paitsi ajattelutavan yksipuolistumista, kun kaikki ovat periaatteessa samanlaisia kuin he itse. Samalla se johtaa varallisuuden kasautumiseen tietylle joukolle. Syy tähän on se, että noiden ihmisten lapset tuntevat jo lapsesta ihmisiä joilla on mahdollisimman hyviä suhteita. Heidän ei paljon tarvitse työtä etsiä, kun kaikki suuret pomot tuntevat jo nuo nuoret tulevat johtajat. Monet noista johtajista joita nähdään lehtien kansissa ovat näille suuren luokan omistajien lapsille kummisetiä tai tätejä, joiden luona he käyvät esimerkiksi kesälomalla. 

Ja tietenkin se että kaikki maailman raharikkaat haluavat lapsensa Harvardiin lukemaan lakia varmaan takaa sen, että kaikilla todella rikkailla on jatkossakin käytössään loistava sosiaalinen verkosto, joka sitten hoitaa heidän työnhakunsa sekä takaa aseman jatkossakin. Harvardin lakikoulu on paikka, missä nuoret voivat verkostoitua toistensa kanssa. 

Eli tuo kehitys johtuu siitä, että todella rikkaat ihmiset vain sattuvat kuulumaan sellaisiin verkostoihin joissa he tapaavat jo nuorena hyvin tärkeitä ihmisiä. He ovat tunnettuja suuren luokan pomojen joukossa, ja heidän ei tarvitse muuta kuin kysyä, niin työpaikka tunnetun yhtiön pääkonttorista järjestyy aivan heti. 

Nuo hyvin tärkeät ihmiset voivat sitten palkata kavereidensa lapsia esimerkiksi johtavaan asemaan. Eli missään nimessä ei ole sattumaa, että länsimaissa varallisuus on kasautumassa tietyn ryhmän käsiin. Nuo nuoret käyvät samoja kouluja, he käyvät samaa yliopistoja, joissa he sitten muodostavat oman ryhmänsä, ja sitten hakevat töitä toistensa vanhempien yrityksistä. 

https://yle.fi/a/74-20135802

Atlantiksesta Köyliön järven jäälle. Eli kuinka tarinat muotoutuvat?

Myös lähde josta kirjoitus on tehty saattaa muuttaa muotoaan jo ennen kuin se merkitään muistiin. Eli myös suullisessa vaiheessa tarina saattaa kerätä uusia kerroksia itseensä. Kun tarina kulki tarinankertojien suusta suuhun, niin nuo henkilöt saattoivat keksiä niihin paikkoja tai suurennella ihmisten asemaa, jotta heitä kuunneltaisiin paremmin, ja juttu myisi paremmin. Joka kerran kun tarina kulkee kertojalta toiselle, niin se muuttuu hiukan. 

Jokainen kertoja lisää tarinaan uuden kerroksen, uuden näkökulman sekä uuden tulkinnan. Alkuperäisen kirjotuksen tekijä tai tarinan kertoja ei ehkä tunnista tarinaa samaksi mitä hän kertoi aikoinaan jollekin toiselle, vaikka hän olisi pistänyt tarinan liikkeelle. Tarinoilla on taipumus kasvaa kuin pullataikinat. Niitä tarkastellaan aina siten, että ne sopivat aikakauden maailmankuvaan. Eli yhteiskuntapoliittinen tilanne saattaa muuttaa tarinoiden sisältöä hyvin paljon. 

Kun tutkimme ja analysoimme tekstejä, niin silloin kohtaamme tietenkin sellaisia asioita kuten Atlantis sekä piispa Henrikin kuolema Köyliön järven jäällä, niin meidän pitää huomioida muutamia asioita. Kaikkia tekstejä katsotaan aina erilaisten lasien eli suodattimien sekä kerrostumien lävitse. Eli varsinkin varhaisia tekstejä on muotoiltu uudestaan siksi, että ne on haluttu muuttaa miellyttämään esimerkiksi voittajia. Sodat ja rauhat ovat aina muuttaneet historiaa. Eikä esimerkiksi tarinoita ole välttämättä kirjoitettu muistiin niiden alkuperäisessä muodossa. 

Vaan ne on ehkä kerrottu toisille useiden sukupolvien ajan. Ja niiden sisältö on saattanut muuttua monestakin syystä. Joskus tarinan kertoja ei ehkä ole muistanut tarinaa ainakaan täysin oikein, ja lisännyt siihen paikkoja tai nimennyt niitä uudestaan, kun alkuperäinen tarina on jotenkin päässyt unohtumaan. 

Itse uskoisin että esimerkiksi sosiaalis-poliittinen tilanne 1500-luvun Suomessa ei ainakaan rohkaissut kertomaan tarinoita ruotsalaisista lääninherroista, jotka olivat surmanneet piispoja. Vaan tarinat kerrottiin siten, että ne miellyttivät esimerkiksi Kustaa Vaasaa, joka oli kääntynyt Luterilaisuuteen. Ja saattaa olla että tarina piispasta nimeltään Henrik on muokattu niin, että siitä ei kukaan joudu vastuuseen, vaikka se päätyisikin Kustaan ja hänen hovinsa korviin. 

Kuten huomaatte, niin kirjoituksessa toistuvat sanat "saattaa olla". Eli kukaan ei voi tietää varmasti paljonko tarinaa on muutettu ennen kuin se on merkitty muistiin, eikä kukaan nykyihminen voi tietää miten paljon noita vanhoja kirjoituksia on muutettu esimerkiksi kristinuskon tulon sekä myös uskonpuhdistuksen jälkeen. 

Vai onko kukaan oikeastaan ajatellut, että esimerkiksi kirjurien muistiin merkitsemä tarina saattaa olla kerrostunut monta kertaa ennen kuin se on kirjoitettu muistiin. Eli tarinoiden muotoutuminen sekä kerrostumien kerääntyminen on saattanut alkaa kauan ennen tarinan muuttumista kirjoitettuun muotoon. Ja tietenkin kertojat sekä kirjoittajat ovat tuota tarinaa käsitelleet, niin tietenkin he ovat halunneet tehdä siitä myyvän. Eli kun ajatellaan Atlantista, eli kadonnutta mannerta joka vajosi Platonin mukaan aaltoihin, niin meidän pitää huomioida, että Platon ei itse tarinaa keksinyt, vaan hän oli kuulemma kuullut sen joltain egyptiläiseltä papilta. 

Eikä kukaan muuten itseasiassa tiedä että onko tuo tarina edes koskaan ollut Platonin itsensä kirjoittama tai muistiin merkitsemä. Ja tietenkin tarina on kerännyt itseensä kerroksia jotka ovat paisuttaneet Atlantiksen kokoa. Eikä Atlantis edes Platonin tarinoissa ole tavallista lähiötä suurempi. Sen mitat olivat siis 5000X5000m. Ja alkuperäisessä tarinassa kyseessä saattoi olla linnoitus, joka sitten paisui huomattavasti myyvimpänä pidettävään muotoon jonka on joko muistiin merkinnyt Platon tai joku keskiaikainen kirjuri, joka on myynyt tuotostaan Platonin nimellä. 

Kun esimerkiksi Peloponnesolaissota päättyi Ateenan tappioon, niin hyvin suurta osaa Ateenassa kirjoitetusta kirjallisuudesta kohtasi se, että tekstien sisältöä muutettiin miellyttämään voittajia eli Spartaa, joka tietenkin saneli silloin tahdin. Ja Spartaa ei miellyttänyt minkäänlainen demokratia. Joten noita antiikin tekstien sisältöä voidaan tarkastella tätäkin taustaa vasten. Ja myöhemmin tekstien sisältöä muutettiin miellyttämään roomalaisia sekä kristittyjä, jotka vainosivat kaikkia joita he pitivät pakanallisina. Kun sitten ajatellaan esimerkiksi kerrostumia joita tekstien päälle on myöhemmin muodostunut, niin jokainen sukupolvi, me mukaan lukien katsomme tekstejä aikamme moraalia sekä etiikkaa vasten. 

Eli oma maailmankuvamme muokkaa sitä, miten näemme historialliset kirjoitukset, jotka saattava sisältää yllättävän vähän faktoja. Kun puhutaan kirjoitusten luonteesta, niin tietenkin moni historioitsija on joutunut kohtaamaan sellaisen asian, että hänen oletettiin kirjoittavan omasta kuninkaastaan tai johtajastaan imartelevaan tai myönteiseen sävyyn. Eikä esimerkiksi Platonin Atlantis ole ehkä edes aluksi ollut lähelläkään sitä, mitä se on nykyisissä UFO-tarinoissa. Platon oli ateenalainen, joka halusi varmasti osoittaa isänmaallisuuttaan varsinkin opettajansa Sokrateen saatua kuolemantuomion, joten siksi hän saattoi kirjoittaa melko vaatimattomasta valtakunnasta, joka sitten kaatui Ateenan voittoon. 

Ja ehkä tuota Platonin tarinaa ei koskaan ole kirjoittanut Platon, vaan joku ehkä myöhemmin elänyt henkilö, joka tietenkin on kuullut sen joltain, joka on kuullut sen joltain toiselta, ja ehkä tarinan mustiin merkitsijä on maininnut Platonin sen kirjoittajaksi, koska se on kuulostanut sopivan upealta ja etäiseltä. Tarina aaltoihin vajonneesta mantereesta on saattanut olla aivan toisenlainen ennen kuin se on merkitty muistiin. Se on saattanut olla jo kirjoitusvaiheessa kerrostunut, kun ihmiset ovat kertoneet sitä toisilleen. Ja nuo kerrostumat ovat sitten vaikuttaneet siihen, että Atlantis olisi ollut valtava manner, joka olisi hallinnut suurta osaa maailmasta, ja sitten sen olisivat tuhonneet Ateenan joukot. 

Toinen vastaava tarina on Piispa Henrikin ja talonpoika Lallin välienselvittely, mikä päättyi tuon piispan kuolemaan Köyliön järven jäällä. Saattaa olla että alkuperäinen tarina kyllä kertoi kirkonmiehestä joka surmattiin jossain. Mutta sitten ennen kuin tällaista tarinaa alettiin merkitä muistiin, niin se on saattanut saada useita kerrostumia päälleen. Eli tarinan mukaan Henrik oli kotoisin Kaalimaalta, mikä viittaa ainakin joidenkin mielestä Irlantiin. Ja sitten kuolema Köyliön järven jäällä saattaa olla jonkun kertojista keksimä hätävalhe, kun alkuperäinen tarina ei ole muistunut mieleen. Samoin "Kaalimaa" saattaa olla sellainen hätävalhe, jonka joku trubaduuri on keksinyt, ettei häntä jatkuvasti keskeytetä. 

Eli alkuperäinen tarina saattaa olla peräisin jostain kaukaa Keskisestä Europasta tai jopa Venäjältä, ja siinä sitten ehkä aluksi on ollut pappi tai piispa, joka on surmattu jossain peltoaukealla. Tuollaiset tarinat saattoivat aiheuttaa maanomistajille ongelmia, joten murhapaikaksi vaihtui sitten tarinassa turvallinen Köyliönjärvi. Saattaa olla että tuo järvi on sijainnut muutenkin muualla kuin Köyliössä. Eli paikka on saatettu montakin kertaa nimetä uudelleen sekä tarinassa että muutenkin paikan nimiä on muuteltu, eikä kukaan varmaan halunnut asua järven rannalla, jonka jäällä on tapettu kuuluisa kirkonmies.