Clausewizistä moderniin sodankäyntiin.

Sodankäynnin suuren teoreetikon Carl Philipp Gottlieb von Clausewitzin (1780-1831) eli lyhyemmin Carl von Clausewitzin ajatus absoluuttisesta sodasta, jossa kaikki resurssit on valjastettava voittoon on edelleen sodan tärkein malli. Välineet ovat toki muuttuneet hänen päivistään. Mutta perusajatus sodasta ja sen voittamisesta on edelleen voimissaan. Sodan perusajatus on se, että sodan voittaa se, joka tuhoaa vihollisen taistelujoukkoja tai murtaa vihollisen kotirintaman moraalin tehokkaammin. 

Hänen ajatuksensa absoluuttisesta sodasta, eli toiminnasta jossa valtio ja kansa valjastetaan palvelemaan ainoaa päämäärää, eli sodan voittamista on asia, jonka perusteella esimerkiksi Toisen Maailmansodan massa- eli aluepommitukset oikeutetaan. Absoluuttinen sodankäynti tarkoittaa sitä, että koko yhteiskunta mobilisoidaan. Koko tuotanto valjastetaan sodan ja asevoimien tarpeisiin. Ja sotilaallinen tuotanto on aina laillinen kohde. Clausewitzin ajatusmaailmaan kuuluu se, että jopa lait voidaan syrjäyttää, jos se palvelee sodan voittamiseen tähtäävää toimintaa. Eli vastustajan mahdollisuus käydä sotia murskataan siten, että tarkoitus pyhittää keinot. 

Viha omien ja vihollisten välillä takaa sen, että asevoimat pysyvät  uskollisena. Ja juuri uskollisuus samaistetaan tuossa opissa tahtoon ja moraaliin. Eli vain käskyt ja niiden täyttäminen merkitsevät jotain. Ja juuri tuo äärettömän julma ajatusmalli on esimerkiksi SS-joukkojen julmin rikosten takana. Stalinin rikoksia ei olla tutkittu niin tarkasti, koska hän oli voittajien puolella. Mutta saattoi olla niin, että esimerkiksi Stalinin komissaarit pakottivat miehiä raiskaamaan miehittämiensä alueiden naisväestöä. Näin luotiin aukkoa tai railoa Stalinin asevoimien sekä Neuvostoliiton toimesta vuosina 1944-1945 miehitettyjen alueiden väestön väliin. Ja näin ei ikäviä asioita päässyt sotilaiden korviin. 

Sodankäynti oli Clausewitzin aikaan toisenlaista, mutta keskeinen periaate siitä, että sodan voittoon pääsemiseksi koko yhteiskunta pitää valjastaa sitä päämäärää varten, että sodat tullaan voittamaan. Eli Clausewitzin keskeinen ajatus on edelleen hyvin tärkeässä osassa sodankäyntiä. Yhteiskunta pitää siis orkestroida sellaiseksi, että sen kaikki toiminta tukee sodankäyntiä. Sensuuria perustellaan tuolloin sillä, että vihollinen ei saisi silloin tietää esimerkiksi omia varusteita. 

Mutta toki vaikka Clausewitz oli loistava koulutettu sotilas, niin hän on sodassa puhdas teoreetikko. Tarinan mukaan tuo mies ei koskaan komentanut joukkoja sodassa, Mutta hänen ajatuksensa vaikuttavat suurelta osin vielä nykyisinkin sodankäyntiin. Toki Clausewitz lainasi osan ajatuksistaan muilta aikansa sotilailta kuten Napoleonilta. Esimerkiksi Napoleonin ajatus siitä, että se joka omistaa sotilaan mielen omistaa armeijan on Clausewitzin kynän jäljessä muuttunut muotoon, “Sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta, ja sota on ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan”. (Wikipedia, Carl von Clausewitz) 

Clausewitzin ajattelutapa on se, että jos vihollinen saadaan pelkäämään tarpeeksi, niin silloin vihollinen häviää sodan. Tai sitten vihollinen ei halua enää aloittaa sotaa. Clausewitzin ajatuksista jotkut ovat muuttuneet vanhentuneiksi. Eli hänen ajatusmaailmansa mukaan esimerkiksi vihollisen asemat voidaan murtaa vain kolminkertaisella ylivoimalla  voidaan pitää menneisyyteen eli muskettien aikaan kuuluvana asiana. Clausewitzin aikaan ei ollut pommikoneita, kybersodankäyntiä eikä edes konekiväärejä. Noiden välineiden käyttöönoton jälkeen edes kolminkertainen ylivoima ei riitä. Tai toisaalta hyvinkin pieni joukko voi voittaa vahvemman vihollisen. 

Clausewitzin absoluuttinen sota on siis toisaalta synonyymi totaaliselle sodalle. Totaalisessa sodassa vihollisen taisteluvälineiden tuotantoon tai johonkin logistiikan osaan vaikuttamalla pyritään vaikuttamaan siten, että välineitä ei saada joko valmistettua tai niitä ei saada rintamalle. Clausewitzin aikaan sodankäynti ei ollut aivan niin monimutkaista tai moniulotteista kuin nykyään. Silloin ei käytetty terrori-iskuja tai salamurha kampanjoita vihollisen asevoimien lomauttamiseen. 

Periaatteessa Clausewitz ei ehkä kaikilta osin kykene vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksiin. Mutta perusajatus sodasta on pysynyt samana jo Rooman valtakunnan ajoista. Se joka kykenee tuhoamaan vihollisen joukot nopeammin ja tehokkaammin, sekä minimoimaan omat tappionsa voittaa sodan. Siis omien tappioiden minimointi johtuu siitä, että kaksi valtiota eivät ole koskaan kahdestaan. Ja aina on mahdollisuus, että kolmas osapuoli hyökkää selkään. Kun kaksi keskenään taistelevaa osapuolta ovat kuluttaneet voimansa loppuun. Eli tuon kolmannen osapuolen iskun pelossa pitää myös voittajalla olla tarpeeksi voimia jäljellä. 

 Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1780-1831)

Clausewitzin ajattelua sodasta. Eli seuraava pätkä on lainaus Wikipediasta. Suomenkieliset osat, jotka ovat sulkeissa ovat kirjoittajan omia kommentteja. 

Kolme äärimmäisyyksiin johtavaa prosessia

Clausewitz totesi, että sodalle on ominaista konfliktin kiihtyminen, joka johtaa keinojen ja tavoitteiden yhä suurempaan kärjistymiseen. Se tapahtuu kolmella tasolla:

Väkivallan häikäilemättömyys lisääntyy. Se, joka ei kursaile väkivallan käytössä saa pakostakin yliotteen, ellei toinen tee samoin. Tämä johtaa väkivallan käytössä äärimmäisyyksiin, jossa ei tunneta rajoja.

(Kun vastustajan tahtoa murretaan, niin silloin ei välitetä siitä, onko tulenkäytön kohde siviili. Vai onko kohde sotilas. Periaatteessa väkivallan tarkoitus on pelottaa vastustajia kaikilla tasoilla, eli esimerkiksi Einsatzgruppen rikosten julma logiikka perustuu siihen, että jos myös siviileihin kohdennetaan väkivaltaa, niin silloin he eivät niin mielellään liity partisaanien joukkoon.Samalla sotarikosten tarkoitus on sitoa omaa joukkoa tukemaan omaa päämäärää. Jos omat sotilaat ovat vihattuja, niin silloin he eivät sitten loikkaa vihollisen puolelle niin helposti.) 

Tavoite vastustajan voittamisesta muuttuu yhä laajemmaksi. Vihollinen on tehtävä puolustuskyvyttömäksi tai muuten uhkaa vaara, että niin käy itselle. Tavoitteeksi nousee vastustajan täydellinen nujertaminen.

Sotaponnisteluihin käytetään yhä enemmän välineitä ja tahdonvoimaa. Voimat jännitetään äärimmilleen. 

(Eli sodan voittamisen tärkeyttä ei saa kyseenalaistaa, ja kaikki voimat ja keinot on käytettävä vihollisen voittamiseksi. Tuolloin totuus muuttuu propagandaksi, joka oikeuttaa kaikki mahdolliset keinot. Pahimmillaan tämä johtaa erittäin vakaviin sotarikoksiin) 

Sodankäynnin maksiimit

Joitakin keskeisiä Clausewitzin näkemyksiä ovat seuraavat: 

sota on politiikan jatkamista toisin keinoin

(Jos vastapuoli ei anna periksi, niin silloin otetaan asevoimat käyttöön) 

sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus

(Sota voi olla osa sisä tai ulkopolitiikkaa. Eli ihmisten huomio voidaan siirtää pois ikävistä asioista, jos aloitetaan sota) 

sotaa tulee välttää, jos poliittiset keinot riittävät päämäärään pääsyyn

voiman keskittämisen tärkeys ja painopisteen luominen

ratkaisutaistelun tärkeys

sodankäynnin kitka keskeisenä sodankäynnin käsitteenä

taktiikka on oppi sotavoimien käytöstä taistelussa

strategia on oppi taistelujen käyttämisestä sodan päämäärän saavuttamiseen

sota on väkivallan käyttöä eikä siinä ole rajoja

(Eli päämäärä on strategia, ja kaikki mitä tehdään päämäärän saavuttamiseksi on taktiikkaa).

sota on kameleontti, siis jatkuvasti muuttuva ilmiö. 

(Robotit, Kybersodankäynti, propaganda, psykologiset operaatiot yms..)

jokainen sota on erilainen eikä sota ole siis teoretisoitavissa

edelliseen liittyen on oleellista sotapäällikön nerous

sotatieteen on perustuttava empiiriseen tutkimukseen

sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta

sota on ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan.

(Se joka omistaa asevoimien jäsenten, eli sotilaiden mielen. Omistaa nuo asevoimat. Eli jos sotilaan tahtotila ei riitä voittoon, niin hän ei kykene voittamaan taistelua) 

Clausewitzin tunnetun väitteen mukaan ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin” (saks. Der Krieg ist eine bloße Fortsetzung der Politik mit anderen Mitteln). 

Historioitsija Cristopher Bassfordin mukaan Clausewitz ei tarkoittanut sitä absoluuttiseksi totuudeksi, vaan antiteesiksi esittämälleen väitteelle sodasta laajennettuna kaksintaisteluna. Niiden synteesi olisi ajatus ”kiehtovasta kolminaisuudesta” (wunderliche Dreifaltigkeit), jonka mukaan sota on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä. 

(Wikipedia, Claus von Clausewitz) 

Keskeinen ajatus totaalisessa sodassa on vihollisen isku kyvyn murskaaminen. Tuo voi tapahtua sekä tuhoamalla vihollisen varusteita esimerkiksi pommien avulla. Tai sitten tehdään sopimus, jolla vihollinen riisutaan aseista. Toisaalta voidaan ajatella, että valtion johto vaihdetaan itselle myötämielisiin toimijoihin, jotka sitten vain riisuvat omat joukot aseista.Väkivallaton pelottelukampanja on tietenkin asia, mikä ei välttämättä näytä sodalta. Noiden kampanjoiden tarkoitus on saada vastapuoli myöntymään omiin vaatimuksiin. 

Voidaanko nykyaikaista sotaa tai konfliktia edes arvioida samoilla mittareilla kuin niitä arvioitiin Clausewitzin aikaan? Jos ajatellaan esimerkiksi kybersodankäyntiä, niin nuo kybersotilaat voivat oikeasti olla hyvinkin vaarallisia. Jos he vaihtavat esimerkiksi tilattujen ammusten kaliipereja, niin nuo ammukset eivät sovi sitten enää tykkeihin tai kivääreihin. Tai he voivat sotkea vaikka sotilaiden veryhmätiedot. 

Mutta kuten tiedämme sodankäynnin perusajatus vihollisen tuhoamisesta ei ole poistunut mihinkään. Perusluonteeltaan sota on siis asia, jossa kaksi ihmistä tai ihmisryhmää koettaa surmata toisiaan. 

Sodan perusluonne ei siis ole muuttunut Clausewitzin ajoista kovin paljon. Mutta välineet tuon päämäärään saavuttamiseksi ovat muuttuneet monipuolisemmiksi kuin ennen. Ja tietenkin sodankäynnin pitää perustua empiiriseen tutkimukseen. Siis se että emme halua nähdä sellaisia mahdollisuuksia siitä sota voisi alkaa esimerkiksi sarjalla upseereihin ja valtion johtoon kohdistettuja murhia ei tee niistä asioista mahdottomia. Joku muu saattaa ajatella, että likaisiin temppuihin perustuva sodankäynti on jotenkin epähienoa, mutta se on tehokasta. 

Strategisen tiedustelun tarkoitus on hankkia tietoa vihollisen mahdollisista aikeista hyökätä. Siihen kuuluvat esimerkiksi vakoilukoneet, satelliittit, mutta myös esimerkiksi agenttien suorittama tiedustelu. 

Komentajien velvollisuus miehiään kohtaan on hankkia tietoa ja pitää yllä osaamistaan. Samoin heidän pitää myös huomioida uudet välineet. Kun uusien välineiden käyttöä ei tutkita tarpeeksi, niin silloin edessä voi olla katastrofi. Historia kertoo surullisia tarinoita siitä, kun uusiin aseisiin ei olla osattu varautua. Kun Venäjän laivasto ei varautunut torpedojen käyttöön, niin se menetti koko vahvuutensa Tsushiman salmen meritaistelussa vuonna 1905. Strategisen tiedustelun laiminlyönti aiheutti sen, että Puola ja Ranska eivät Toisen Maailmansodan alussa osanneet varautua Saksan panssarikiilaan. 

Samoin strategisen tiedustelun laiminlyönti mahdollisti esimerkiksi Japanin hyökkäyksen Pearl Harboriin vuonna 1941. Robottien tulo taistelukentälle ei vie sodasta pois sen perusajatusta. Perusajatusta siitä että päämääränä on aina vihollisen murskaaminen. Sen aseellisen voiman poistaminen voi tapahtua joko estämällä sitä saamasta aseita. Tai sitten se voidaan tehdä tuhoamalla vihollisen tahto lähteä sotaan. Robotit ovat joka tapauksessa osa kokonaisuutta. Ne palvelevat tavoitetta, jonka asevoimille on asetettu. 

Nykyaikainen teknologia tekee sellaisista asioista  mahdollisia, joita Clausewitzin aikaan eivät olleet edes voitu kuvitella. Mutta periaatteessa drone on samassa asemassa kuin Clausewitzin aikaan olivat musketti ja tykki. Joissakin kirjoituksissa esimerkiksi strategisia pommikoneita ja mannerten välisiä ydinaseita on verrattu super pitkän matkan tykistöön. Eli kyseiset välineet ovat samassa asemassa kuin esimerkiksi vaunuihin kätketyt tykit, jotka tuodaan asepajan eteen jossain 1700-luvun konfliktissa. 

https://demokraatti.fi/evp-upseeri-lannen-ja-suomen-venaja-konfliktia-ei-voi-maaritella-1800-luvun-sotateorioilla

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/ilmari-kaihko-suomi-ei-sotatieteiden-keskeisimman-ajattelijan-teorian-mukaan-ole-sodassa/?shared=1354974-3d36ce47-1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_von_Clausewitz

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyökkäys_Pearl_Harboriin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsushiman_meritaistelu

https://medium.com/@Kmmon/clausewizist%C3%A4-nykyaikaan-9a154eb984ef

Venäjän ydinaseharjoituksesta Valko-Venäjän kanssa

  

Kuvassa oleva ohjus on ilmeisesti Oreshnik eikä Iskander. 

Venäjä on pitänyt ydinaseharjoituksen yhdessä Valko-Venäjän kanssa. Tuo harjoitus on pitänyt ilmeisesti sisällään simulaation siitä, miten ydinaseita siirretään Valko-Venäjän rynnäkkökoneisiin. Siis periaatteessa tuo harjoitus on ollut hiukan outo. Sillä vaikka sanotaan että nuo ydinaseet ovat teoriassa Valko-Venäjän koneissa, niin uskoisin että Venäjä on kuitenkin se, joka päättää noiden aseiden käytöstä. Siis tietenkin harjoituksesta puhutaan sitä, että se alkoi Valko-Venäjän kohdalla vuorokautta ennen. Joten harjoitteleeko Venäjä ehkä mahdollisuutta tehdä yllätysisku Valko-Venäjän koneilla kohti Länsi-Eurooppaa? 

Jos sitten katsotaan muuta varustusta, mitä tuohon harjoitukseen osallistui, niin jos yllä olevaa ohjusta katsotaan hiukan lähemmin, niin kuvatekstin mukaan kyseessä on Iskander. Mutta kuitenkin itse olen sitä mieltä että tuo ohjus, mitä kuvassa kuljetetaan on enemmänkin Oreshnikin kuin Iskaderin näköinen. Oreshnik on hypersoonista taistelukärkeä käyttävä keskimatkojen ydinase . (Intermediate Range Ballistic Missile, IRBM). 

Yllä: Oreshnik-ohjuksen laukaisu-kuljetussäiliö. (United24media)

9K720 Iskander (Wikipedia)

9K720 Iskander joka on kuvassa kaksi on paljon tuota kuvan ohjusta pienempi. Eikä ainakaan Iskanderin konventionaalinen versio ole peitetty millään suojaputkella. Venäjä on käyttänyt Oreshnik-ohjustaan Ukrainan sodassa vähintään kaksi kertaa. Kyseinen ohjus saavuttaa kymmenkertaisen äänen nopeuden, ja siitä on käytetty ilmeisesti kineettiseen energiaan perustuvaa taistelukärkeä. 

Tuolloin Oreshnikin tarkkuuden on laskettu olevan noin 200 metriä, mikä ei ole riittävä kineettisen energian taistelukärjelle. Eli onko noiden iskujen tarkoitus testata noiden ohjusten suunnistusjärjestelmää, tai mahdollisesti sen kykyä laukaista ydinräjähde. Eli hypersoonisen taistelukärjen ongelma on se, että tuo taistelukärki peittyy plasmakerroksen sisään, kun se syöksyy läpi ilmakehän. 

Tuo plasma estää tehokkaasti myös taistelukärjen laukaisemisen sekä kohteen etsimisen tutkan avulla. Joten sen takia tämä kineettisen energian taistelukärki on ehkä laukaistu. Eli kärki lähettäisi tuolloin tietoa siitä, miten sen laukaisimet olisivat toimineet todellisessa tilanteessa. Kineettisen energian taistelukärki vaatii erittäin suurta tarkkuutta. Tai muuten kyseessä on pelkkä terroriase. Eli 200 m CEP (Circular Error Probability) ei ole riittävää kineettisen energian taistelukärjelle. 

https://united24media.com/latest-news/russia-parks-oreshnik-nuclear-missiles-in-belarus-but-aims-at-the-west-14603

https://www.verkkouutiset.fi/a/asiantuntija-ihmettelee-venajan-ydinaseharjoitusta-minne-ydinkarjet-vietiin/?shem=dsdf,sharefoc,agadiscoversdl,,sh/x/discover/m1/4#4f966284

https://en.wikipedia.org/wiki/9K720_Iskander

https://en.wikipedia.org/wiki/Oreshnik_(missile)

Terijoen hallitus ja sen vaikutukset nykyisiin uhkakuviin. (Eli voidaanko Ano Turtiaista verrata Otto Wille Kuusiseen?)

 

Kuusisen palatsi Terijoella. (Suomen sotahistoriallinen seura)

Terijoen hallitusta oli Stalinin nimittämä suomalaisista, Neuvostoliittoon paenneista kommunisteista muodostama "hallitus". Tuo Terijoen hallitus oli siis Stalinin nimittämä ja Stalin nimitti sen Suomen ainoaksi lailliseksi edustajaksi. Terijoen hallitus ei siis ollut meistä varmaan kovin upea suoritus. Ja tuolle "Suomen kansanhallitukselle" nauretaan. Siis käytän tässä kirjoituksessa tästä Stalinin nukkehallituksesta nimitystä Terijoen hallitus. 

Mutta mitä jos Stalin olisi saanut maailman uskomaan, että Terijoen hallitus noudatti Suomen kansan tahtoa? 

"Suomen kansanhallitus (tunnetaan nimillä Terijoen hallitus tai Kuusisen hallitus) oli Neuvostoliiton talvisodan aikana perustama hallitus, jonka kanssa Neuvostoliitto ilmoitti 2. joulukuuta 1939 solmineensa avunantosopimuksen. Hallituksesta oli tarkoitus tulla Neuvostoliiton valtaaman Suomen uusi hallitus. Hallitus perustettiin oikeuttamaan talvisota. Sen toimintaa johdettiin siten, että näytti siltä, että se olisi pyytänyt Neuvostoliitolta apua Suomen kansantasavallan perustamiseksi" (Wikipedia, Terijoen hallitus)

Ja aina olisi voinut olla mahdollista, että muut valtiot olisivat uskoneet tuota Stalinin väitettä? 

Mikäli haluamme muistella esimerkiksi Talvisodan alkua, niin silloin Stalin perusti Terijoelle hallituksen, jota hän kutsui nimellä "Suomen kansan hallitus". Tuon hallituksen pääministerin paikalla hääri Otto Wille Kuusinen, ja tuo Stalinin nimeämä hallitus sitten oli periaatteessa se, joka pyysi Stalinia hyökkäämään Suomeen. Eli O.W Kuusisen hallitus ilmoitti olevansa Suomen kansan ainoa oikea edustaja. Ja sen takia me emme saisi jättää Ano Turtiaisen kaltaisten ihmisten puheita pelkästään sananhelinäksi. Ano Turtiainen piti Venäjällä puheen, jossa hän aneli Venäjää puuttumaan maamme tilanteeseen. 

Ja jos me muistelemme esimerkiksi O.W Kuusista sekä muita Stalinin marionetteja, joita ajoi tuohon hallitukseen pelko siitä, että Stalin ampuu heidät, jos he kieltäytyvät Kuusisen pyynnöstä. Tai sitten heitä saattoi ajaa tuohon Kuusisen hallitukseen yksinkertaisesti vallan himo. Siis kaikki Terijoen hallituksen jäsenet olivat Suomesta Neuvostoliittoon paenneita kommunisteja. He olivat niitä, joista Stalin piti. He eivät sanoneet koskaan vastaan tuolle viiksekkäälle "Isä Aurinkoiselle", joka murhasi kymmeniä tuhansia suomalaisia. Syy noihin teloituksiin olivat yksinkertaisesti se, että ihmiset olivat kateellisia. 

Voidaanko Terijoen hallitusta sekä O.W Kuusista verrata vaikka Ano Turtiaiseen? Mitä jos maanpakolainen Turtiaisen sijasta esimerkiksi kansanedustaja Turtiainen olisi pitänyt Venäjän valtion yliopistossa puheen, jossa hän Ilta Sanomien mukaan aneli uutta isäntäänsä puuttumaan Suomen tilanteeseen? Turtiainen piti puheensa Jaroslavin yliopistossa. Ja ohessa Ilta Sanomien uutisoimia lainauksia Turtiaisen puheesta. 

Turtiainen väittää lähteneensä maanpakoon siksi, että hän joutui maassamme poliittisen vainon kohteeksi. Todellinen syy maanpakoon ovat kuitenkin Ilta Sanomien mukaan Turtiasen ulosotossa olevat velat, joita on satojen tuhansien eurojen edestä. 

Eli onko Turtiainen sitten mielinyt saada paikan uudesti syntyneenä Otto Wille Kuusisena.?

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012013024.html

Tuota Terijoen hallitusta muistellessa voimme vain miettiä sitä, että mitä jos me emme olisi liittyneet NATOon? Mitä jos tuon Ano Turtiaisen puheen olisikin pitänyt kansanedustaja Turtiainen tai vaikka sisäministeri Turtiainen. Silloin varmasti olisimme olleet hiukan pahemmassa liemessä, kuin mitä tällä hetkellä olisimme. Mikäli esimerkiksi sisäministeri olisi käynyt pitämässä vastaavanlaisen puheen jossain Pietarin Valtionyliopistossa, niin silloin Putin varmaan olisi kehittänyt ajatuksen siitä, että maamme hallitus olisi pyytänyt apua esimerkiksi järjestyksen ylläpitämisessä. 

Ja sitten maamme ilmatila olisi täyttynyt venäläisistä laskuvarjoukoista, jotka olisivat tulleet tukemaan paikallisia viranomaisia. Siis maahamme ei tuolloin olisi kohdistunut mitään uhkaa, kun tuo ylenpalttinen apu olisi ollut valtion johdoksi tunnustetun tahon pyytämää.  Tilanne olisi ehkä suoraan sanottuna ollut aivan samanlainen kuin Ukrainassa. Lukashenka oli oikeastaan jo nurkassa, mutta sitten Putin ojensi auttavan kätensä. Ja Venäjän laskuvarjojoukot saapuivat tukemaan laillista hallitusta sekä laillista presidenttiä. Näin siis voidaan myös ajatella. 

Eli kun valtionpäämies on suoraan oikeutettu säätämään lakeja, parlamentti ei uskalla sanoa hänelle vastaan, niin valtionpäämies ei varmasti koskaan riko yhtään lakia. Jos vaalilaki oikeuttaa esimerkiksi olemaan rajattoman kauan virassa, niin silloin sellaiset presidentit kuten Mobutu SeSe Seko sekä Robert Mugabe ovat täysin laillisia hallitsijoita. He voivat sitten pyydellä vaikka muutamia Wagner PMC tai muun palkkasoturijoukon edustajia omiksi henkivartijoikseen. 

Mikäli haluamme saada Putinin tai yhtään ketään valtion johtajaa joskus oikeuteen, niin se mitä haluamme ei ehkä ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä voimme saada. Putinin ja Lukashenkan kohdalla esimerkiksi virkarikos syytettä tuskin luetaan. Tai ehkä jos Putin haluaa vaihtaa Lukashenkan johonkin itselleen mieluisampaan johtajaan, niin silloin tuo mies saattaa jopa kehittää jonkun korruptiosyytöksen. 

Mitä jos vaikka Suomen sisä- tai ulkoministeri tai presidentti matkustaa Venäjälle, ja sitten pyytää Venäjää puuttumaan Suomen tilanteeseen. Tuo "pyyntö" voidaan tietenkin tehdä myös esimerkiksi deepfaken avulla. Eli mitä jos joudumme tuollaisen tilanteen eteen. 

Valtion suvereniteetti on hyvin mielenkiintoinen juridinen kysymys. Siis mitä tehdään silloin jos valtion johtaja päättää yksinkertaisesti, että hän ei vain satu pitämään jostain vaalituloksesta? Eli hän kieltäytyy luovuttamasta virkaansa. Ja sitten kutsuu esimerkiksi ulkomaisia sotilaita turvaamaan oman asemansa? Tai mitä silloin tehdään, jos tuo tilanne tapahtuu? Eli mitä jos vaikka tuo maamme ulkoministeri tai presidentti päättää aloittaa oikeasti jonkun eskalaation tai kommunikean, eli hän matkustaisi tuossa skenaariossa Venäjälle, ja sitten pyytäisi verka-apua joltain presidentti Putinilta? 

Hän ei tuolloin siis ehkä olisi edes viitsinyt mainita tällaisista aikomuksista. Tietenkin tuollaisten lausumien aikaansaaminen voidaan tehdä deep-fake videoiden avulla. Ja sitten me tiedämme varmaan Putinin innon puolustaa valtioiden laillisia päämiehiä, varsinkin jos he sattuvat miellyttämään Vladimir Suurta. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012013024.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Wille_Kuusinen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

Kuva: https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/110

Paholaisten asianajajat ja psykologinen päätöksenteko.

Opposition tehtävä demokratiassa on saada hallitus näkemään omat virheensä. Puolustusasianajajan tehtävä oikeussalissa on saada tuomari näkemään mahdolliset virheet ja heikkoudet sekä syyttäjän että poliisin suorittamassa tutkinnassa. Ja myös tiedustelupalvelut ovat myös ottaneet käyttöön “paholaisen asianajajat”, joiden tehtävä on saada tiedustelun johto havaitsemaan heikkoudet ja virheet, joita joku raportti sisältää. Samoin noita ammattimaisia vastaväittäjiä käytetään ehkä myös varsinaisten sotilasoperaatioiden suunnittelussa. Eli tehtävä suoritetaan ikään kuin tietokonepelin kaltaisessa ympäristössä, jossa operaation johto sekä muut siihen osallistuvat tahot pelaavat vastustajia vastaan, jotka eivät tiedä että kyseessä on joku operaatiosuunnitelma. 

Tuon mallin tarkoitus on siis selvittää se, mikä on omassa suunnitelmassa menossa väärin. Juuri oman virheen huomioiminen on vaikeaa, varsinkin jos itse on virittyneessä mielentilassa. Mikäli suunnitelmissa on jotain vikaa, niin tehtävä voi epäonnistua. Jos ajatellaan esimerkiksi Osama bin Ladenin surmaamista, niin operaatio meni osittain pieleen. Mikäli USAn laivaston erikoisjoukot olisivat tuoneet Bin Ladenin elävänä ja kuulustelleet häntä pentothalin eli totuusseerumin avulla, niin se olisi varmasti auttanut vaientamaan erilaisia salaliittoteorioita. 

Ja arvatkaa vaan mitä olisi tapahtunut, jos Delta Force olisi surmannut Venezuelan presidentti Maduron tuossa sieppaus operaatiossa. Mutta kuten tiedämme niin asioista voidaan aina keskustella. Maduron puolesta ei kukaan varmaan käy itkemässä. Mutta se mitä tässä sitten opimme on se, että Maduron kohdalla hänen tietonsa esimerkiksi USAn ja Euroopan alueella operoivista Etelä-Amerikan huumemafian, eli kartellin kontakteista varmaan ovat erittäin kiinnostavia. 

Samoin Bin Ladenin kohdalla olisi varmaan ollut mukavaa kuunnella hänen itsensä tietoja esimerkiksi niistä henkilöistä, jotka ovat ostaneet Afganistanista heroiinia, ja vastineeksi ehkä antaneet asuntoja tai muita asioita noiden islamistien käyttöön. Itse uskoisin että islamistien terrori saa rahoitustaan juuri huumekaupasta. Eli Afganistanin oopiumi-viljelijät varmaan ovat haluttuja kumppaneita esimerkiksi eurooppalaisille huumekauppiaille. Juuri terrorismin ja huumekaupan kohdalla esimerkiksi tiedustelusatelliitit ovat kyvyttömiä etsimään muita kuin terroristien leirejä tai huumeviljelmiä.

 Silloinkin satelliittien pitää löytää esimerkiksi aseita näistä leireistä. Mutta kun huume ja aseet sekä terroristit on lastattu autoihin tai lentokoneisiin, niin noita toimijoita ei enää löydetä ihmisten seasta. Ja sen takia nimenomaan terroristien pidättäminen auttaa myös yhteyshenkilöiden löytämiseen. Mutta tiedämme että ilman tarkkaa tiedustelua ja pikkutarkkaa valmistelua noita iskuja ei voida tehdä. Juuri nimenomaan loistava valmistelu teki Normandian maihinnoususta mahdollisen. Joukot tunsivat kohteensa jopa paremmin kuin saksalaiset. Ja samalla tavalla ilman pikkutarkkaa valmistelua olisivat Maduron kaappaaminen tai pidätys, sekä iranin islamistijohtajan Ali Khamenein surmaaminen ollut mahdotonta. 

Tiedustelussa ja iskuissa käytettiin esimerkiksi tekoäly agentteja, joiden avulla operaattorit voivat seurata kohteitaan reaaliajassa. Seuranta tapahtui ilmeisesti hakkeroitujen liikenne valvontakameroiden kautta. Samoin esimerkiksi puhelinverkko katkaistiin buuttaamalla järjestelmä tietyllä hetkellä. Saattaa olla että Khameneille soitettiiin varmistuspuhelu, jolla varmistettiin. että hän olisi oikeassa paikassa hetkellä, jolloin pommit osuivat hänen palatsinsa kattoon. Ja muuttivat sen raunioiksi. Samanlaista toimintaa epäillään käytetyn mm. Irakin johtajan Saddam Husseinin poikien eliminoinnissa. Eli saattaa olla, että NSAn tai jonkun muun tiedustelupalvelun agentit olivat urkkineet Saddamin poikien puhelinnumeron, ja sitten soittaneet heille. Ja sen jälkeen 101 ilmakuljetus divisioonan sotilaat saattoivat paikallistaa nuo henkilöt. Kuusi tuntia kestäneen tulitaistelun jälkeen molemmat Husseinin pojat, haidän henkivartijansa ja seurassaan ollut 14 vuotias Qusain poika surmattiin. Tuollaisissa operaatioissa paikkatieto on erittäin tärkeää. 

Paholaisen asianajajat olisivat varmaan asioita, joita kannattaisi harkita myös liike-elämässä. He voisivat saada aikaan sen, että myös yritysten johto alkaisi huomata omia virheitään paljon entistä paremmin. Jos ajatellaan esimerkiksi Saddam Husseinia tai jotain muuta diktaattoria, niin heidän kyvyttömyytensä kuunnella muita kuin itseään on aiheuttanut sen, että he eivät ole ottaneet huomioon toimiensa seurauksia. Jos heillä olisi ollut oppositio, niin he eivät olisi toimineet kuten he toimivat. 

Lyhytaikainen voitto saa aikaan sen, että ihmiset muuttuvat lyhyt näköisiksi. He ajattelevat ehkä ensimmäistä askelta eli jotain operaatiota. Mutta he eivät näe tuon teon taakse. Eli he eivät ajattele sitä, mitä seuraamuksia jollain teolla on. Se mikä on maailman reaktio mihinkin asiaan on eri asia. Jos Irak olisi tuolloin kauan sitten vuonna 1990  hyökännyt esimerkiksi johonkin bantu-valtioon, niin siitä asiasta ei ehkä olisi noussut kriisiä nimeltään Desert Storm. 

Mutta kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin, mikä oli ja on edelleen tärkeä USAn liittolainen sen omistaman öljyn takia, niin silloin USAn johtama liittouma ryntäsi Kuwaitin puolelle. Siis tietenkin tuon operaation moraalisessa puolessa saattaa olla hiukan parantamista. Mutta kuten tiedämme, niin jos joku operaatio eskaloituu ihmisten bensiini laskuun, niin se tietenkin edesauttaa maailman myötätuntoa. Se että Irakin johto toimi omaa kansaansa kohtaan kuten se toimi, niin se edesauttoi sotilasoperaation toimeenpanon hyväksymisessä. Sen jälkeen Irak viivytteli esimerkiksi YKn asettamien pakotteiden toimeenpanemisessa. Yhdessä vuoden 2001 terrori-iskujen kanssa nuo teot saivat George W. Bushin hyökkäämään myös Irakiin. 

Hyökkäys irakiin vuonna 2003 oli seurausta joukosta tapahtumista, jotka saivat USAn hallinnon tulkitsemaan tiedustleuraportteja siten, että Saddam Hussein olisi valmis käyttämään kaasuaseita myös USAssa. Noita tapahtumia edelsi Saddamin viivyttely asetarkastajia kohtaan. Samoin ase-tarkastajien uhkailu. Sekä myös tietenkin vuoden 2001 World Trade Centeriin suunnattu itsemurha-terroristien isku saivat aikaan pelon ilmapiirin. Ja tietenkin se, että Saddam oli vuonna 1988 käyttänyt ilmeisesti hermokaasua siviilejä vastaan Halabjan joukkomurhassa. Tuolloin vuonna 2003 ei ilmeisesti tiedetty varmasti oliko Saddam tuon iskun takana, ja hän oli kohdellut omaa kansaansa rautaisella kouralla. Joten sen takia ei voitu olla varmoja siitä, että halusiko Saddam käyttää kaasua myös USAn kansalaisia vastaan. Bushin hallinto virittyi sellaiseen tilaan, että se halusi nähdä massatuhoaseita paikassa, missä niitä ei ollut. 

Eli Saddam Husseinin kommentit saivat aikaan sen, että Bushin hallinto päätti hyökätä sekä Afganistanin Taliban-hallinnon, että myös Irakin johtajan Saddam Husseinin kimppuun. Eli tuo vuoden 2003 uusi sota joka tunnetaan nimellä “Iraqi Freedom” ei alkanut yhdestä väärästä raportista. Se johtui siitä, että USAn johto näki Saddam Husseinin nöyryyttävän sitä. Samoin Saddam Husseinin rautainen ote Irakista saivat USAn toimimaan vaillinaisten tiedustelutietojen pohjalta. Siis Saddam Husseinin esiintyminen, yhdessä Syyskuun 11. 2003 terrori-iskujen kanssa loivat pohjan tilanteeseen, missä USAn johto sitten luokitteli epävarmoja raportteja siten, että niitä pidettiin täysin varmoina tapauksina. Tuolloin USAssa pelättiin uusia terrori-iskuja. 

Ja yhdessä tuota 9.11.2001 world Trade Centeriin kohdistuneita  terrori-iskuja tapahtuneet tapahtumat saivat Bushin hallinnon päättämään hyökkäyksestä Irakiin. Eli esimerkiksi Irakin  omien kurdi kansalaisten pommittaminen hermokaasulla oli teko, joka sai Saddamin näyttämään paholaiselta. Eli pelättiin että Saddam käyttää kemiallisia aseita esimerkiksi USAn siviiliväestöä vastaan. Ajatusmalli kulki näin: “kun Saddam teki tuon kaasuhyökkäyksen Halabjan kaupunkia ja sen siviiliväestöä vastaan, niin mitä hän voisi tehdä jotain ulkomaalaisia vastaan”.

Ja juuri se että nuo 9.11 WTC iskun tehneet terroristit olivat niin sanottuja itsemurha-terroristeja aiheutti äärimmäisen pelon. Se että terroristit eivät välittäneet omasta hengestään aiheutti pelon, että mitä jos joku laukaisee hermokaasu panoksen vaikkapa New Yorkin maanalaisessa. Tuollaisten asioiden takia tiedustelun raportteja luettiin hiukan toisin, kuin miten niitä olisi pitänyt lukea. Irakilla oli kemiallisia aseita, se oli käyttänyt niitä, ja Saddam oli viivytellyt tarkastuksissa, ja uhkaillut tarkastajia. Joten sen takia USAn hallitus päätteli, että Saddamilla oli kemiallisia aseita sekä halu käyttää niitä.  

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011995079.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_W._Bush

https://fi.wikipedia.org/wiki/Halabjan_joukkomurha

https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Osama_bin_Laden

https://fi.wikipedia.org/wiki/Osama_bin_Ladenin_kuolema

https://fi.wikipedia.org/wiki/Qusai_Hussein

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saddam_Hussein

https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._p%C3%A4iv%C3%A4n_terroriteot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Udai_Hussein

Me emme saa ajatella, että tekoäly on ainakaan vielä erossa ihmisten arvomaailmasta.

Tekoäly on väline, jonka kouluttaminen vaatii ihmistyötä. Ihmisten kouluttama tekoäly jakaa sellaista tietoa kuin sen kouluttajat sen haluavat jakavan. Ja juuri sen takia me emme voi koskaan oikeasti erottaa tuota välinettä ihmisistä. Tekoälyn omistavat yhtiöt päättävät siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei ole sopivaa aineistoa. Tekoälyn kouluttaminen tapahtuu lomakkeiden avulla. Eli se on melko rutiininomaista työtä, jossa ei suuria muutoksia tehdä. Ja sanotaan että suurin osa tekoälyn kehityksestä eli kouluttamisesta kuluu tekoälyn hienosäätöön.

Tekoälyn kohdalla hienosäätö on sitä, että sen pitäisi estää haitalliset vastaukset. Se miten haitallinen tai käyttäjää vahingoittava vastaus määritellään onkin sitten asia, josta voidaan keskustella. Yleensä tuo määritelmä tehdään siksi, että tekoälylle saadaan lisää käyttäjiä. Eli tässä tapauksessa markkinavoimat määrittelevät tekoälyn moraalin. 

Tekoälyn kouluttaminen eli hienosäätö ei ole kovin syvällistä toimintaa. Siinä katsotaan sitä, että onko tekoälyn vastaus linjassa yhtiön politiikan kanssa. Se ei siis ole sama asia kuin tekoälyn kouluttaminen. Vaikka kouluttamiseen voidaan käyttää hiukan vastaavan kaltaisia välineitä. Mutta jos väline näyttää vain esimerkiksi lähdeluettelon, jonka joku sitten hyväksyy, niin silloin väliin putoaa varmasti myös vastauksia, jotka eivät ole sitä, mitä niiden pitäisi olla. 

 Eli Apple, jonka tuotekehitystä YLEn juttu kuvailee on liikeyritys. Liikeyritysten tehtävä on tehdä voittoa. Ja juuri tuon ajattelutavan perusteella esimerkiksi tiettyjen valtioiden johtoa ei saisi arvostella, koska se vaikuttaa negatiivisesti asiakassuhteisiin.

Samalla meidän pitää muistaa sekin, että jokaisen työpaikan pitää miellyttää sen omistajia sekä johtokuntaa. Eli yrityksen johto määrittelee sen, mikä on käyttäjälle hyväksi ja mikä pahaksi.  Tekoälyn kohdalla on se vaara, että juuri tuo markkina-aseman tavoittelu saa aikaan sen, että joku saa päähänsä ryhtyä muuttelemaan vastauksia, joita tekoäly antaa sellaiseen muotoon, että se palvelee jonkun markkina-alueen johdon tai yrityksen oman johdon etua. Esimerkiksi ympäristörikkomuksia voidaan vääristellä vastauksissa, jotka sivuavat näitä aiheita. 

"Tekoälyn hienosäädön tärkeimpiä tavoitteita on suodattaa pois tekoälyn haitalliset vastaukset." (YLE)

"– Me koulutettiin tekoälylle moraalia ja etiikkaa, kuvailee MOT:n haastattelema ”Mirka”."(YLE)

"Moraalin määritteli Applen guideline, eli ohjeistus. Ohje oli monisatasivuinen tiedosto, jossa määriteltiin, millaiset vastaukset olivat haitallisia." (YLE)

"– Mä kutsuin sitä Applen raamatuksi, Mirka sanoo." (YLE)

"MOT on saanut käsiinsä kuvamateriaalia ohjeista. Niissä listataan Applen esimerkkejä ”kiistanalaisista” puheenaiheista, kuten maahanmuutosta, sodista ja abortista." (YLE)

"Lisäksi ohjeissa listataan puheenaiheita, joihin saattaa liittyä alueellisia rajoituksia. Tällaista voi ohjeiden mukaan olla esimerkiksi vallanpitäjän negatiivinen kuvailu." (YLE)

 Hienosäätö on asia jonka aikana tekoälyn kehittäjät vertaavat dataa, jonka tekoäly hankkii dataan, jonka he voivat itse hakea internetistä. Siis periaatteessa voidaan sanoa, että kouluttaja joko hylkää tai hyväksyy tekoälyn antamia vastauksia. Ja juuri tämä asia on sellainen, että sen eettisyydestä voidaan aina hiukan keskustella. Tekoälyn antamia vastauksia sensuroidaan siksi, että osa niistä vaarantaa esimerkiksi kansallista turvallisuutta. Mutta suurinta osaa sensuroidaan siksi, että yhtiöt vain eivät halua menettää joitain markkinoita. 

Kukaan ihminen ei ole täysin vapaa arvoista. Toisen ihmisen arvomaailma voi poiketa toisen ihmisen arvomaailmasta hyvinkin paljon. Ja esimerkiksi Aasian väkirikkaat valtiot ovat loistavia markkinaympäristöjä, joissa esimerkiksi tekoälyn kaltaisille sovelluksille olisi paljon kysyntää. Mutta samalla osassa noista maista vaietaan kipeistä asioista. Se että noista asioista ei saa puhua merkitsee sitä, että tekoälyä kehittävät yhtiöt valitsevat kahden asian väliltä. Joko nuo yritykset kieltävät vaikean asian. Tai sitten he eivät saa markkinoida tuotettaan noissa maissa. 

Samoin se että tekoälyn omistavat yhtiöt pitävät päämajaansa USAssa tarkoittaa sitä, että noissa yhtiöissä pitää noudattaa USAn lakeja, mutta samalla nuo yhtiöt valitsevat joskus linjan, jossa ne pääsevät vähällä. Esimerkiksi liian myönteinen suhtautuminen esimerkiksi aborttiin saattaa aiheuttaa ongelmia joidenkin ärhäköiden tahojen kanssa, ja jos suhtautumista pidetään liian vanhoillisena, niin sekin sitten saa aikaan vihaa. Se että nämä asiat ovat vaikeita tarkoittaa sitä, että on helpompi siirtää ne jonnekin, jossa niistä ei näe. 

Jos puhutaan esimerkiksi suppeista kielimalleista, jotka toimivat samalla tavalla kuin laajat kielimallit, niin niiden kohdalla kouluttaminen on helpompaa. Tarvitaan vähemmän työtä ja vähemmän dataa kuin laajojen kielimallien kouluttamisessa. Mutta tietenkään uudet suppeat kielimallit eivät ole samalla tavalla monipuolisia kuin laajat. Kun tekoälyä koulutetaan, niin silloin tietenkin käytössä pitää olla aikaa sekä ihmisiä. 

Se mikä tekoälyn kohdalla on oikeastaan mukavaa katsella on se, että ensimmäistä kertaa ihmiset näkevät kuinka paljon työtä ICT-alalla todellisuudessa tehdään. Suurin osa ohjelmointityöstä kuluu ohjelmistojen hienosäätöön. Ja siellä kaukana ICT-alan toimistoissa saattaa yhdellä tai kahdella ohjelmoijalla olla valtava työtaakka. Se että toisten yhtiöiden välineitä käytetään oman tekoälyn kehittämiseen ei ole kovin hyvän näköistä. Mutta jos työtä on paljon, ja aikaa on vähän, niin silloin ei muuta voida tehdä. 

https://yle.fi/a/74-20224113

Tekoäly äärimmäisenä ilmiönä

Ajattele pinnallisesti, niin olet tehokas. 

Tekoälyn sanotaan olevan sellainen, että se ei kykene esimerkiksi tekemään tohtorin väitöskirjaa. Se että tekoäly ei vielä tähänkään pysty ei välttämättä tee tekoälystä huonoa työkalua. Nimittäin tekoälyn kohdalla tilanne on sama kuin ihmisten kohdalla. Me emme normaalissa kirjoittelussa tai normaalissa työssämme tee juurikaan töitä, jotka ovat tohtorin väitöskirjan tasoisia. Siis tohtorin väitöskirja on yksi esimerkki äärimmäisestä kirjallisesta tuotannosta, joka pitää tehdä tiettyjen kaavojen mukaan. Ja suurin osa tohtoreista tekee väitöskirjan vain kerran elämässään. Tuo on yksi esimerkki siitä, miten äärimmäinen asia muuttaa tekoälyn surkeaksi toimijaksi, joka ei mitään muutakaan osaa. 

Siis tekoälyn osaaminen tai osaamatta jättäminen riippuu siitä, miten tekoälyä käytetään. Tai siitä, miten laadukasta tuo tekoälyn käyttämä datasetti oikeastaan on. Tekoälyn ongelma on siinä, että se ei itseasiassa tiedä mitään. Aivan kuten ihminenkin, niin tekoälyn käyttämä algoritmi on kuin tyhjä taulu. Siis tekoäly ei oikeasti erota Aku Ankkaa tieteellisestä lähteestä, jos sille ei tuota asiaa kerrota. Hyvin harvoin tulemme ajatelleeksi sitä, että ihminenkään ei luonnostaan erota Aku Ankkaa tieteellisestä julkaisusta. Siis myös ihmisen on opittava periaatteessa kaikki asiat ihan itse. 

Tekoäly siis on vain väline, joka prosessoi tietoa. Eli toisin sanoen, se etsii ja yhdistelee tietoa erilaisista lähteistä. Se mikä aiheuttaa tekoälyn tekemät virheet on se, että tekoäly tai laaja kielimalli vain käyttää vääriä lähteitä. Ja sitten se paljon puhuttu välikommentti. Miten monta kertaa meistä kukaan edes vaivautuu tarkastamaan lähteitä, joita käytämme? Eli kun Googletamme jonkun asian, niin viitsimmekö edes vaivautua hakemaan tietoa muista lähteistä, joiden avulla voisimme varmistaa sen, että joku tarina on totta. 

Jos vain yhdessä lähteessä kerrotaan jostain asiasta, niin silloin voidaan olettaa, että tarina ei ole aivan totta. Siis tietenkin on mahdollista, että useissa lähteissä käytetään yhtä tiettyä kotisivua lähteenä. Ja sen takia mahdolliset lähteet kannattaa katsoa tarkasti. Mutta siis kuinka monta kertaa päivässä me teemme niin? Ja montako linkkiä me käymme läpi, jotta saamme tietää, monessako lähteessä jotain asioita on mainittu, ja onko siellä jokaisessa käytetty samoja lähteitä, jotka ehkä pyörivät tietyn kotisivun ympärillä. Siis tuolloin lähteiden käyttö muistuttaa "mind mapia", jossa kaikki sivut käyttävät yhtä ja samaa lähdettä. 

Mutta sitten siitä tekoälyn huonoudesta. Tekoälyn epäonnistumisia niputetaan aivan uudella tavalla. Tekoäly ei siis tuo mitään hyvää, ja aivomätä vain lainehtii ruuduilla. Mutta samalla me voimme kysyä, että miksi näin on päässyt tapahtumaan? Nykyiset työelämän standardit ovat sellaisia, että niissä painotetaan tehokkuutta. Tehokkuus määritellään siten, että miten suuren määrän koodia kukakin pystyy kirjoittamaan, tai kuinka monta asiakastapausta henkilö kykenee käsittelemään. Eli nykyinen työelämä suosii sellaista tapaa toimia, missä mennään eikä meinata. 

Toisin sanoen riittää että ihminen osaa oman työnsä, hän tekee työnsä hyvin. Työpaikalla ei koskaan saa rikkoa rytmiä, joten juuri tämän takia ihmisille ei jää aikaa kovin syvällisiin filosofisiin pohdintoihin. Pinnallinen ajattelu on siis valttia. Riittää että työntekijä tekee työnsä, kuten on määrätty, eikä hänen tarvitse koskaan ajatella sitä, mitä varten joku asia tehdään. Ja juuri tämä pinnallinen ajattelutapa on sellainen, mikä saa aikaan virheiden kasaantumista. Jos järjestelmässä on virheitä. Niin silloin virheet joita ei korjata kertautuvat. 

Pinnalliset tekevät suuria voittoja. Kun ihminen istuu esimerkiksi pörssisalissa ja tuijottelee sijoituksia, niin hän voi tehdä valtavan suuria voittoja sijoittamalla oikein. Siis oikein tehty sijoitus merkitsee oikeasti sitä, että henkilö siirtää rahaa yhtiöön, joka tekee voittoa. Ja tietenkin henkilön pitää olla nopea, tai sitten hän saattaa menettää kaikki rahansa. Joten hänen ei tarvitse seurata suinkaan yhtiön nimeä tai yhtiön kurssia. Riittää että hän tuijottaa yhtiön tuloksen edessä olevaa plus tai miinus merkkiä tai tekstin väriä. Jos tulos on vihreä tai plussalla, niin kohteen arvo on kohoamassa. Ja jos osakkeen arvon edessä on miinus tai käyrä on punaisella on yhtiön arvo putoamassa. Eli sijoittajan ei tarvitse tietää kohteestaan muuta kuin että nouseeko sen käyrä vai laskeeko se. Sijoittaja ei siis oikeastaan tiedä edes kohteena olevan yhtiön nimeä tai sen toimialaa. Ja kun on nopea niin saa suuria voittoja. 

Kun teemme työtä, niin meitä kilpailutetaan. Se että kuka tekee eniten hyvää työtä ratkaisee. Ja jos sitten tekoälyä lähdetään kilpailuttamaan ihmisten kanssa, niin tietenkin jos tekoäly tekee vähemmän virheitä kuin ihminen, niin se on silloin parempi valinta. Ja tuo asia kuvastaa koko työelämän tapaa käsitellä ihmistä. Ihminen on ikään kuin järjestelmän osanen. Välttämätön hammaspyörä koneessa, jonka nimi on yhtiö tai tuotantoyksikkö. Tekoälyn etu on se, että se ei pidä taukoja. Eli tekoälyä voidaan verrata veturiin, joka vei hevosilta työt. Veturi saattaa olla hevosta hitaampi. 

Mutta jopa nuo ensimmäiset veturit, jotka olivat hevosta hitaampia olivat hevosta tehokkaampia. Ne kykenivät pitämään samaa vauhtia yllä pidempään kuin hevonen jaksoi juosta. Jolloin matkasta löytyi kulminaatiopiste. Piste jonka jälkeen hevonen jäi noiden noin 20 km/h kulkevien alkeellisten junien jälkeen. Siis aluksi juna hävisi hevoselle, mutta sitten se löi hevosen kestävyydessä. Juna voi pitää yllä 20 km/h tuntinopeutta jopa satojen kilometrien matkan, mutta hevonen ei samaan pysty. Samoin ihminen saattaa tehdä jotain tehtäviä tekoälyä nopeammin, mutta tekoäly voi ylläpitää samaa laskenta- ja analyysinopeutta yllä jopa kuukausia ilman taukoja. 

Samoin kun teemme työtä, niin emme suinkaan juttele naapuritoimiston juristien kanssa ihmisoikeuksista. Eikä naapurin juristi keskustele kanssamme palomuurien säädöistä tai virustorjunnasta. Meillä kaikilla on oma selkeä roolimme, jonka ulkopuolella on asia joka ei kuulu meille. Se tehostaa työelämää ja työntekoa. Mutta samalla se sitten tietenkin tekee työelämästä yksitoikkoista. Tuo ajattelutapa merkitsee sitä, että työntekijältä ei tarvitse vaatia kovin laaja-alaista osaamista. Kun kaikissa työtehtävissä häärivät eri miehet, niin silloin tietenkin työntekijän korvaaminen on helpompaa. Ihminen voi mennä lakkoon, mutta tekoäly ei tätä tee. Ihmiset ovat nykyaikaisessa työelämässä vain koneiston osanen.