Kiina ja ilmeisesti jotkut muutkin maat vainoavat toisinajattelijoita Interpolin avulla

Interpol on kansainvälinen poliisiorganisaatio, jonka tehtäviin on kuulunut kansainvälisten rikollisjärjestöjen valvonta. Kyseessä on organisaatio, joka koordinoi eri valtiollisten poliisien toimintaa, tai ainakin sen kuuluisi olla tällainen toimija. Mutta kuten tiedämme, niin eri maailman valtioilla on erilaisia käsityksiä rikollisuudesta, ja vasta nyt on ilmeisesti havahduttu siihen, että jotkut valtiot käyttävät Interpolia väärin. 

Eli ne käyttävät tekaistuja etsintäkuulutuksia mahdollisista talous- tai jopa henkirikoksista saattaakseen esimerkiksi poliittisia toisinajattelijoita oman maansa viranomaisten huostaan sekä mahdollisesti hyvinkin ikäviin oloihin vankiloihin, joiden tarkoitus on pitää sisällään lähinnä poliittisia rikollisia eli lähinnä henkilöitä, jotka ovat uskaltaneet sanoa valtion johdon vastaisia mielipiteitä. Interpolin hyväksikäyttö noiden ihmisten jäljittämisessä ei ole aivan uusi ajatus. 1930 ja  -40 luvuilla natsit käyttivät Interpolia erittäin pahasti hyväkseen, ja 1940-luvun alussa se oli käytännössä täysin SS-miesten hallussa. Interpol ei siis itse tutki rikoksia, vaan auttaa poliiseja verkostoitumaan, ja jakamaan tietoja keskenään. 

Interpolin tietokantojen väärinkäyttö on pelottavan helppoa. Kun poliisijärjestöä rakennettiin, niin unohdettiin se, että jossain maassa poliisi saattaa lavastaa henkilön rikolliseksi.  Jos esimerkiksi Kiinan tiedustelu haluaa tietää jonkun sen kansalaisen olinpaikan tai oleskelumaan, niin sen täytyy vain tekeytyä rikospoliisiksi ja sitten väittää tuota kohdetta huumekauppiaaksi, ihmiskauppiaaksi tai sarjamurhaajaksi, ja näin sitten poliisijärjestöjen välinen yhteistyö mahdollistaa henkilön paikantamisen. Ja tietenkin Kiinan viranomaiset voivat tuoda jonnekin rikospaikalle esimerkiksi kupin, jota joku toisinajattelija on käyttänyt vankilassa. Tuolloin esimerkiksi turvallisuuspalvelu voi murhata toisen toisinajattelijan jossain maassa, ja sitten vaikka heittää tuollaisen kupin lattialle, jolloin kyseisen toisinajattelijan etsintäkuulutus voidaan näin saattaa voimaan. Tuollaisen palvelun voi tietenkin saada myös turisti, joka vierailee väärässä maassa. 

Järjestöön kuuluu 196 jäsenmaata, ja juuri se että aloite Interpolin kautta tehtävään etsintäkuulutukseen tulee kansalliselta viranomaiselta on heikkous. Eli siis Interpolin ylläpitämiin kansainvälisiin sormenjälkirekistereihin, joissa on esimerkiksi lasten hyväksikäyttörikoksista, terrorismista, ihmiskaupasta ja muista vastaavista rikoksista epäiltyjen tai rikospaikalta otettujen sormenjälkien rekisteri voi pitää sisällään myös muista kuin ns. "oikeista rikoksista" epäiltyjen rikollisten sormenjälkiä. Interpoliin tuodaan sormenjälkiä jotta niitä voidaan verrata kansainvälisellä tasolla, ja tuota menetelmää voidaan käyttää tehokkaasti myös esimerkiksi sarjamurhaajien etsimiseen. 

Mutta vastuu siitä, että haettava henkilö todella on sarjamurhaaja ja että sormenjälki on todella otettu murhapaikalta on poliisilla, joka tuon rekisteröinnin tekee. Tuolloin usein unohdetaan, että on maita, joissa poliisin ensisijainen tehtävä on puolustaa hallitusta. Eli noissa poliittisen poliisin tehtävissä saattaa joskus poliisilta unohtua totuus. On hyvin houkuttelevaa kirjoittaa jostain poliittisesta vastustajasta etsintäkuulutus, ja väittää häntä vaikkapa sarjamurhaajaksi. Tuolloin tuon henkilön asunnosta haetaan vain sormenjälki, joka syötetään Interpolin rekisteriin. Ja sitten esimerkiksi Kiinan viranomaiset voivat etsiä sen kautta kohteensa olinpaikkaa. 

https://yle.fi/a/74-20158469

https://www.interpol.int/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Interpol

Tuotantoketjut ja niiden vaikutus kansalliseen turvallisuuteen.

Tuotantoketjujen ongelma on siinä, että toisessa maassa tapahtuvaa tuotantoa ei kyetä valvomaan. Eli mikään tuotantolinjalla oleva valvontakamera ei kykene suojelemaan tuotetta viranomaisilta, jotka haluavat käyttää tuotetta ihmisten ja organisaatioiden valvontaan. Meillä länsimaissa on totuttu siihen, että viranomaisten tehtävä on estää teollisuus- että muu vakoilu. Kiinassa taas vakoilu on normaali valtion tiedon hankintaan liittyvä malli. Tuossa maassa lakia luetaan niin, että jos Kiinan kansanarmeijan etu niin vaatii, niin Kiinalaiset hakkerit saavat etsiä tietoja kaikista maailman yhtiöistä, eikä heidän tarvitse kysellä siihen lupaa. 

Kiinan viranomaisten suorittama laaja teollisuusvakoilu on tullut länsimaille yllätyksenä. Mutta jos ajatellaan Kiinan asennetta, eli sitä että tarkoitus pyhittää keinot, niin siellä ei mikään laki turvaa tekijänoikeuksia. Kiinan viranomaiset saattavat jopa myydä länsimaisista yhtiöistä varastettua tietoa myös kolmansille osapuolille. Samoin Kiinalaisten puhelinten paikannus on ilmeisesti mahdollista myös site, että vaikkapa matkapuhelimen ostaja ei edes huomaa sitä, että kiinalaiset valvovat hänen sijaintiaan. Nykyään tuotantoa siirretään yhä enemmän robottien hoidettaviksi. Joten ehkä tulevaisuudessa myöskin Kiinassa alkavat työpaikat kadota kuin noita tehtäviä siirretään roboteille. Ja siksi esimerkiksi tullit ovat ongelmallisia. Jos työt vedetään pois Kiinasta jonnekin automaattiseen tehtaaseen, niin silloin ne eivät ehkä tuo työpaikkoja yhdellekään ihmiselle koko maailmassa. 

Kriisin sattuessa saattaa olla niin, että tuo maa jossa tuotantolinjat sijaitsevat voi jättää nut alueellaan valmistetut tuotteet satamaan. Ja perustelu on se, että vihollisuuksien takia tuota tavaraa ei saa toimittaa perille. Sen takia myös Kiinan ja USAn konflikti saattaa aiheuttaa sen, että USA ei saa omistamiaan tuotteita pois Kiinasta. 

Kun Steve Jobs loi aikoinaan osan Applen tuotantoketjusta, jota kutsutaan maailman tehokkaimmaksi, niin hän ei varmaan koskaan kuvitellut, että tuo tuotantoketju saattaisi vaarantaa jopa USAn kansallisen turvallisuuden. Kun Applen tuotantoketjuja luotiin, niin tuo yhtiö ulkoisti tuotantonsa Kiinaan, mikä johtui siitä, että Kiinassa tuotantoketju on paljon joustavampi kuin USAssa sekä muissa länsimaissa. Riittää että soitetaan viereiseen tehtaaseen, ja pyydetään ruuveja tai johtoja. Tuo loistava sekä joustava ketju tekee mahdolliseksi loistavan ja tehokkaasti optimoitavan tuotannon. Mutta tuolloin Steve Jobs ja kumppanit eivät ilmeisesti muistaneet sitä, että Kiina on periaatteessa komentotaloudessa oleva maa. Periaatteessa siis valtio kontrolloi kaikkea tuotantoa, eikä tuon takia tarvita mitään kovin suuria muodollisuuksia tai byrokratiaa. 

Samoin Kiinan työläisillä ei ole samaa irtisanomista koskevaa suojaa tai muita oikeuksia kuin länsimaisilla työntekijöillä. Eli tuon takia tuollainen tuotantoketju on niin äärettömän tehokas, ja sitä voidaan syystä pitää kapitalismin eli globaalin markkinatalouden helmenä. Periaatteessa siis länsimaihin jää ainoastaan tuotteiden suunnittelu, ja käytännössä kaikki tuotanto tapahtuu Kiinassa. Mutta kuten tiedämme, niin tällaisesta ketjusta hyötyy tietenkin Kiinan kansanarmeija, joka varmaan tarvitsee kannettavia tietokoneita sekä esimerkiksi älykkäitä viestintä- ja ohjaustekniikkaan liittyviä ratkaisuja. Noissa ratkaisuissa tarvitaan tehokkaita mikropiirejä, joita Applen kaltaiset yhtiöt tuovat Kiinaan, tai valmistavat niitä Kiinassa lisenssillä. 

**********************************

Ovatko kiinalaiset hakkerit olleet hiukan liian onnekkaita tai taitavia? Eli tapahtuuko Kiinan tietomurto siten, että ensin vastapuolelle sujautetaan esimerkiksi läppäri, jonka mikropiireihin on asennettu haittaohjelma, joka avaa käytävän palomuuriin. Ja tuollaisen ohjelman voi Kiinalainen vakooja asentaa esimerkiksi tuotantolinjalla oleviin tietokoneisiin.

**********************************

Tuolloin noita samoja mikropiirejä siirretään tietenkin myös esimerkiksi ohjuksiin, niiden tukilaitteisiin sekä erilaisiin simulaattoreihin, joilla voidaan mallintaa uutta aerodynamiikkaa sekä muita vastaavia ratkaisuja. Kun Jobs perusti tuon tuotantoketjunsa, niin silloin Kiina ei ollut vielä samalla tavalla edistynyt supervalta kuin nykyään. Tuolloin uskottiin siihen, että Kylmä Sota ei palaa. Eikä myöskään Kiinan uskottu kohoavan sille tasolle, että se kykenee horjuttamaan USAn sekä Venäjän asemaa maailman kahtena johtavana supervaltana. Kiinan asemaa USAn nähden vahvistaa tietenkin sen suuret harvinaisten maametallien esiintymät. Samoin se että koska tuotanto siirrettiin aikoinaan Kiinaan, niin länsimaissa tai USAssa ei ole sellaisia tuotantolinjoja, jotka voivat vastata tarpeeseen sekä kysyntään.

Kiinan lentokalusto oli pääosin vanhentunutta eikä sen asevoimia pidetty kovin tehokkaina, vaikka kiinalaisten valmistamat Silkworm ohjukset osoittivat tehonsa Persianlahdella 1980-luvulla. Mutta vasta kun korkean teknologian yritykset toivat tuotantonsa Kiinaan alkoi sen Kansanarmeija saada yllättäen monia uusia aseita kuten esimerkiksi hypersoonisia ohjuksia käyttöönsä. Kiinan hakkerit olivat todella tehokkaita, ja he saattoivat saada haltuunsa suuren määrän länsimaiden aseteknologiaa koskevaa ilmeisesti salaista tietoa. 

Kun katsellaan esimerkiksi lehtikuvia Kiinan uusista lentokoneista, niin ainakin osa niistä vaikuttaa hyvin paljon samanlaisilta kuin Amerikkalaiset koneet, joten niiden valmistamisessa on ilmeisesti käytetty hakkereiden anastamaa tietoa. Mutta olivatko kiinalaiset hakkerit ehkä hiukan liian taitavia? Siis voi olla että kiinalaiset ovat saastuttaneet tietokoneita jo niiden valmistusvaiheessa. Koska tietokoneiden kokoonpanolinja on periaatteessa täysin Kiinan valtion valvonnassa, niin Kiinan tiedustelu voi asentaa noihin tietokoneisiin haittaohjelman, jonka kautta sitten voidaan esimerkiksi palomuuriin tehdä aukkoja, joista hakkerit pääsevät sisään järjestelmään. 

Nykyiset tuotantoketjut ovat uhattuna Trumpin tullien takia. Samoin ihmiset ovat heränneet siihen, että kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Jos tärkeitä komponentteja kuten tietokoneita valmistetaan pahimman vihollisen toimesta, niin se saattaa houkutella asentamaan noille koneille erilaisia vakoilu- sekä ansa-ohjelmia, joilla tietokone voidaan saattaa sellaiseen tilaan, että sitä ei voida enää käyttää. Samoin tietokoneelle voidaan asentaa myös viruksia, joilla pyritään saattamaan ainakin osa vastapuolen tietojärjestelmistä toimimattomaan tilaan. 

Pienikin aukko suojauksessa voi aiheuttaa tietoturvan romahtamisen.

 

"Baidu on Kiinan johtava hakukoneyhtiö. Kuvassa Baidun pääkonttori Pekingissä. Kuva: EPA-EFE" (https://yle.fi/a/74-20155168)

Me kaikki tiedämme että pienikin aukko esimerkiksi palomuurissa saa aikaan tietoturvan romahtamisen. Mutta usein me emme muista sitä, että se että itse olemme tietoturvan sisäistäneet ei riitä. Se että unohdamme että kaikki eivät halua tai osaa suojata itseään hakkereilta, saattaa vaarantaa aivan yhtä suuren määrän luottamuksellista tietoa kuin mitä itse käsittelemme. Se että oletamme että kaikki osaavat varoa esimerkiksi sosiaalista hakkerointia, mikä on urkinnan toinen nimi saattaa käydä kalliiksi. 

Ihmisten on tiedettävä että millään säännöillä ei ole mitään merkitystä, jos niitä sääntöjä ei noudateta. Mikäli käyttäjätunnuksia tehdään esimerkiksi mistä tahansa numerosta tulevien soittojen perusteella, niin silloin tuo asia saattaa avata koko järjestelmän hakkereille. 

Hakkerit voivat oikeasti käyttää esimerkiksi sosiaalisen hakkeroinnin menetelmiä saadakseen tietoja, joita emme ehkä edes käsitä olevan tärkeitä tai joiden kautta voidaan ihmisiltä huijata luottamuksellista tietoa. Tässä hyvänä esimerkkinä on teinityttö, joka jakoi Kiinan viranomaisille tietoja erään viestiketjun jäsenten valtion vastaisista mielipiteistä. Kyseinen tyttö on Kiinan johtavan tekoäly- ja hakukoneyhtiön Baidun johtajan tytär. 

Kiinassa viranomaiset myyvät henkilö- ja paikkatietoja melko avoimesti, joten se että Kiinassa joku asia kuten mahdollinen vaitiolo taataan, niin tuo vaitiolo ei ehkä koske oikeastaan ketään. Ja Kiinan valtio valvoo kansalaisiaan erittäin tarkasti. Valtion korruption takia myös periaatteessa kuka hyvänsä voi pyytää Kiinan viranomaisia jäljittämään henkilöitä, joilla on käytössään kiinalainen matkapuhelin. 

Kun sosiaalinen hakkeri iskee, niin hän voi yrittää etsiä henkilön perheenjäseniä tai jopa alaikäisiä lapsia sosiaalisesta mediasta. Sen jälkeen hän saattaa pyrkiä saamaan tuon henkilön käyttämään jotain esimerkiksi Kiinasta tai Venäjältä käsin operoitua sosiaalisen median sovellusta, jossa asiat eivät ole samalla tavalla kuin meillä. Noissa palveluissa saattaa olla joku ikäraja, mutta GRUn sekä Kiinan viranomaisten kanalta ne ovat yhdentekeviä. Siis nuo palvelut eivät noudata edes niiden maiden omia virallisia käytänteitä, jos niiden virallisten käytänteiden huomiotta jättäminen auttaa noiden valtioiden sekä niiden asevoimien tiedustelua niiden päätavoitteessa, mikä on vakoilu. 

Tuolloin esimerkiksi tärkeän johtajan perheenjäseniä voidaan huijata luomaan esimerkiksi uusia käyttäjiä tietojärjestelmiin, joiden avulla vakoojat pääsevät sitten seuraamaan tuotantoprosessia. Tuollaisessa huijauksessa saatetaan käyttää esimerkiksi virtuaalinäyttelijöitä, joiden avulla hakkeri saattaa uskotella olevansa esimerkiksi joku johtaja, jolla on oikeus tuohon tietoon. GRU ja muut vastaavat palvelut saattavat houkutella alaikäisiä käyttämään "itäisiä sosiaalisia medioita" salaa, Varsinkin Venäjällä sekä Kiinassa ei sosiaalisen median palveluilla ole samoja oikeuksia tai velvollisuuksia salata käyttäjiensä tietoja viranomaisilta, joihin myös tiedusteluviranomaiset kuuluvat.

https://yle.fi/a/74-20155168 

Kun ihminen ei erota tekoälyä toisesta ihmisestä...

Tekoälyä voidaan käyttää väärin. Sen varmaan tietää meistä jokainen. Mutta ennen kuin syytämme tekoälyä petoksista ja vilpistä, niin tekoäly itse ei tee vilppiä. Se joka tekee vilppiä on tekoälyä vilppiin käyttävä ihminen. Siis eihän porakonekaan tee murtoja. Ihminen joka käyttää porakonetta on se, joka tekee murron. Siis aivan samalla tavalla kuin porakone, niin myös tekoäly on väline, jonka avulla pahantahtoinen ihminen pettää toista ihmistä. Kun syytettä petoksista luetaan, niin silloin porakoneelle niitä ei voida lukea. Vaan syytteessä on ihminen, joka käyttää tuota konetta väärin. 

Ihminen ei enää välttämättä erota tekoälyä toisesta ihmisestä. Eli periaatteessa voidaan sanoa että tekoäly on läpäissyt Turingin testin. Toki tuo Turingin testin läpäisy voi vaikuttaa pikkuseikalta, mutta se osoittaa ensinäkin sen, että tekoäly kehittyy nopeammin kuin olemme odottaneet. Tai sitten meidän pitää ryhtyä kehittämään uutta versiota tuosta Turingin testistä. Turingin testi ei mittaa suoraan koneen älykkyyttä vaan ihmismäisyyttä. Siis periaatteessa kyse on siitä, että kykeneekö kone jäljittelemään ihmisen reaktioita kun se keskustelee ihmisen kanssa. Tuollaista tekoälyä joka kykenee kaiken lisäksi jäljittelemään ihmisten ääntä voidaan käyttää tietenkin väärin. 

Kun Turingin testi kehitettiin ei tietokoneen koskaan edes pitänyt kyetä sitä läpäisemään. Mutta tuolloin ei ollut olemassa sellaisia välineitä kuin internet, joilla tietokone tai ohjelmisto kykenee hankkimaan melkein rajattomasti tietoa. Turingin testiä kehitettäessä puhuttiin siitä, että tuolloin kaikki tieto mitä tietokoneella oli, piti ladata sille manuaalisesti. 

Mutta internetin aikaan tietokone voi automaattisesti etsiä tietoa, jota sen käyttäjä tai kehittäjä eivät edes tiedä olevan olemassa. Turingin testin läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että tekoälyä aletaan entistä enemmän käyttää esimerkiksi puhelinmyyjinä tai asiakaspalvelijoina. Mutta ne voivat myös toimia tehokkaina propagandan sekä disinformaation levittämisessä. Tekoälyn vastaukset voidaan tahallaan muotoilla siten, että ne miellyttävät ihmistä joka niitä käyttää. Samoin tekoäly voi seurata sitä, että miten sen vastapuoli reagoi tuohon sen jakamaan tietoon. Se voi huomioida jos vastapuoli ärsyyntyy jotenkin sen antamasta informaatiosta. 

Ja juuri disinformaation suurin ongelma on siinä, että disinformaatiota jaetaan siinä muodossa, että se miellyttää kohderyhmää. Disinformaation ja propagandan ero on siinä, että disinformaatio saattaa olla täysin tekaistua tietoa. Eli disinformaation tuottaja valmistaa ikään kuin romaanin tai elokuvan, jota sitten "myydään" ihmisille täytenä totena. Propaganda ei välttämättä perustu suoranaisesti tekaistuun tietoon. Se saattaa pitää sisällään esimerkiksi oikeaksi todistettavan tiedon siitä, että asevoimat ovat edenneet kaksi kilometriä. 

Tuolloin ehkä unohdetaan mainita siitä, että eteneminen saattoi maksaa esimerkiksi 10 000 miestä.  Koko disinformaation ja propagandan myyminen perustuu juuri klusteriajatteluun. Eli ihmisille kootaan mielenkiintoiselta näyttävä klusteri eli tietorypäs, jossa sitten on muutamia hyvinkin räikeitä kohtia, joita voidaan helposti osoittaa vääriksi. Tuolloin klusteriin upotetaan sydäntä särkeviä tarinoita, joilla saadaan metsä piilotettua yksityiskohtiin. Se että joku asia ei tapahtunut esimerkiksi jossain tietyssä paikassa ei merkitse sitä, että tuo asia ei olisi jossain muualla tapahtunut. Ihmisille myydään silloin asioita, joita he haluavat kuulla. 

Klusteriajattelun avulla ihmisille myytiin mm. Brexit sekä Donald Trumpin valtaan pääsy. Ihmiset näkivät vain sen kuinka heille luvattiin halpaa viinaa sekä uusia työpaikkoja, eli Brexit oli ratkaisu, jolla oman maan talous saatiin nousuun. Lehdistö rakasti Brexitiä. Se oli asia jolla talous saatiin kohoamaan, EU kaadettua eikä sen jälkeen olisi huolen häivää. Ulkomaalaisten siirtäminen pois maasta vapauttaisi työpaikat suoraan Britannian kansalaisille, ja kaikki olivat onnellisia. Se mitä työpaikkoja vapautuisi on sitten toinen asia. Eli viihtyykö kukaan niin sanottuun kantaväestöön kuuluva noissa työpaikoissa, joita on annettu ulkomailta tuleville siirtotyöläisille. 

Sitä kuinka moni työpaikka edes päätyy Amerikkaan tai Britanniaan ei välttämättä ole muistettu mainita. Jos keskustellaan esimerkiksi mineraaleista, niin Ukrainan uraaniesiintymiä ei voida suoraan ulkoistaa USAaan. Vaan uraani pitää ensin louhia ylös, jotta se voidaan siirtää rikastuslaitokseen. Tuolloin työtä tulee lähinnä noiden rikastuslaitosten työntekijöille, eikä esimerkiksi Kalliovuorten mainari saa yhtään työtuntia tuosta uraanista. 

Samoin vaikka yhtiöiden tulos olisi kuinka hyvä tahansa, niin työläiset eivät välttämättä saa yhtään senttiä noista tuloista. Ne saattavat suoraan päätyä suurosakkaiden sekä johtokunnan taskuun. Mutta siis tekoäly voisi vastata, että nuo uraaniesiintymät voivat tuoda työpaikkoja esimerkiksi uraaniteollisuuteen. Työpaikat voivat syntyä esimerkiksi myös eläkkeelle jäämisen yhteydessä. Eli tapa millä työpaikka syntyy voi olla melko erilainen, kuin mitä olemme ajatelleet. Ja kahden työntekijän eläköityminen voi myös muodostaa kaksi uutta työpaikkaa. Tekoäly ei tuolloin valehtele, jos se sanoo että tietylle toimialalle syntyy työpaikkoja. Se ei kertonut työpaikkojen määrää ja kaksi uutta rekrytointia ovat uusia työpaikkoja. 

https://www.is.fi/digitoday/art-2000011143646.html

Kaikki uusi luo hypeä. Mutta milloin hype luo uutta?

Tekoälyn kehittämistä varmasti ohjasi ainakin ennen hype. Suuri ja mullistava Chat GPT tuli markkinoille noin kuusi vuotta sitten, ja tuolloin tietenkin puhuttiin paljon siitä, miten tekoäly kaappaa vallan sekä vie työpaikat ihmisiltä. Silloin lähes jokainen asia, mitä tekoäly tai laaja kielimalli sai aikaan seurattiin silmä tarkkana, ja lähes jokainen juttusarja uudesta välineestä päätyi vähintään tuomiopäivän skenaarioihin, joissa tekoäly luo terminaattoreita, jotka kaappaavat vallan sekä tietenkin tuhoavat ihmiskunnan. 

Mutta nyt kuuden vuoden kuluttua tekoälyn hype on alkanut laskea. Tekoälyn kehitys ei ole siis mitenkään kovin hidasta, mutta sitä on opeteltu myös käyttämään tehokkaammalla tavalla. Mutta siis voimmeko me joskus tehdä niin sanotun keinotekoiseen yleisälyn tai yleisen tekoälyn (AGI, Artificial General Intelligence), joka osaa ja tietää kaiken? Onko olemassa ihmisiä, jotka osaavat ja tietävät kaiken? Siis mitä varten me lähdemme aina siitä, että jos tekoäly ei osaa kaikkea mahdollista, niin se on täysi fiasko, floppi jota ei edes kehdata esitellä? 

Tekoälyn kehittämisen suurin ongelma on se, että sitä kehitetään yksityisten toimijoiden toimesta. Koska kehittäjänä on yksityisten yhtiöiden klusteri, jossa toimijat ovat kuitenkin erillään toisistaan, niin se merkitsee sitä, että tuo kehitystyö on hyvin hajallaan. Yksityiset yritykset eivät kykene kilpailulainsäädännön takia tekemään yhteistyötä tekoälynkään saralla. Eli niin kauan kuin tekoälyä kehitetään pelkästään yksityisten toimijoiden toimesta, niin tekoälyn kehittäminen tapahtuu ilman mitään sen suurempaa koordinaatiota. Asioita vaikeuttaa se, että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään, ja heille luodaan raameja, mikä saa heidät sitten viemään asiantuntemuksensa jonnekin missä sitä joku ehkä voisi arvostaa. 

Ja yksi noista tahoista on tietenkin Elon Musk sekä muut vastaavat toimijat, joiden visiot ulottuvat heidän pöytäänsä pidemmälle. Tekoäly on huomisen mahdollisuus, joka tarkoittaa sitä, että sillä on vielä paljon annettavaa. Sekä tietenkin tekoäly myös ottaa asioita pois. Mutta kuitenkin jos emme saa tekoäly-yhtiöitä pysymään EUssa sekä mieluiten Suomessa, niin niistä saatavat verorahat että myös tietotaito valuvat Donlad Trumpin sekä muiden maiden taskuihin. Ja esimerkiksi Kiinan kansantasavalta on varmaan erittäin kiinnostunut tekoälyn kehittämisestä. 

Kaikesta tehokkuudestaan huolimatta tekoäly on periaatteessa samanlainen tietokone- tai tietojenkäsittelyjärjestelmä kuin muutkin. Siinä on neljä pääasiallista tasoa. Ohjelmisto, käyttöjärjestelmä, sekä kernel ja varsinainen mikropiiri. Tekoäly voi olla joko ohjelmisto, se voi olla integroitu käyttöjärjestelmään tai tuo ohjelmisto eli algoritmijoukko voi olla esimerkiksi kernelissä, joka tarkoittaa mikropiirien sisäistä ohjelmistoa. Mikäli tekoäly on integroitu kerneliin niin se luo kuvan "rautapohjaisesta tekoälystä". Tekoäly on siis ohjelmiston ja fyysisen laitteen yhteistoimintaa. 

Tekoälyä eli laajaa kielimallia ei varmasti kukaan voi edes kuvitella lataavansa omalle kotikoneelleen, koska tekoäly vaatii suunnattomasti laskentatehoa. Joten tekoälyssä laaja kielimalli ohjaa syötteen palvelimelle, mikä tarkoittaa datakeskusta ja suorittaa operaation datakeskuksen tietokoneilla. Nuo tietokoneet vaativat saman verran sähköä kuin pieni kaupunki. Joten myös rautaa on kehitettävä. Siis nykyaikaiset tietokoneet eivät riitä tekoälyn vaatimaan kapasiteettiin. Joten sekä tietokoneiden että ohjelmistojen arkkitehtuuria on kehitettävä. 

Yksi vastaus olisi ehkä aivoja jäljittelevä mikropiirien joukko, jossa mikropiirit toimivat kuin neuroni sekä sen peilineuroni. Tuolloin tietokoneeseen jäljennetään ihmisaivot. Eli nuo mikroprosessorit voivat toimia neljän prosessorin jonoissa. Tuolloin jonon äärimmäiset prosessorit ovat neuroni sekä sen peilineuroni. Ja keskellä olevat prosessorit jäljittelevät väliaivoja. Tuolloin kone analysoisi tuossa tasossa sen, mikä tieto sille on hyödyllistä ja minkä tiedon se voi unohtaa. Jokainen noista prosessoreista voisi pitää sisällään erittäin pienen muistiyksikön sekä ohjelmiston joka liittää tämän fyysisen rakenteen neuroverkoksi.  Mutta noita mikropiirejä tarvitaan valtava määrä. Eli vaaditaan erittäin laaja neuroverkko, joka vaatii joko valtavasti sähköä, tai kvanttitietokoneita. 

Kuinka me voimme edes kuvitella että joku perinteinen järjestelmä kykenee valvomaan sekä suorittamaan samaan aikaan jopa miljardeja algoritmeja? Siis meidän pitää kehittää sekä ohjelmistoja että fyysisiä koneita eli rautaa, jotta voimme ryhtyä rakentamaan yleistä tekoälyä. Ja vaikka meillä olisi maailman hienoin laskin, ja kaikki muut mahdolliset välineet, niin meidän tekoälymme ei ehkä saa kahvipannua päälle, koska siinä ei ole liitintä jolla kahvipannu saadaan täytettyä sekä kytkettyä päälle. Tuohon toimintaan tekoälymme tarvitsee tietenkin robotin joka täyttää suodattimen sekä myös samalla laittaa vettä pannuun ja kytkee virran päälle. 

https://www.tivi.fi/uutiset/tekoalyn-hypekayra-kaantyi-laskuun-supertekoalyn-kehittamisessa-ollaan-vaaralla-tiella/5f2a181c-e1f6-4b62-9316-a0317566f873