Laivat jotka saattavat muuttaa historiaa

"Ammoniakilla merille. Tämä Viking Energy -alus seilaa huoltamaan merituulivoimaloita. Wärtsilä muuttaa sen kulkemaan ammoniakilla vuonna 2026" (Tekniikka&Talous, Wärtsilältä maailman ensimmäinen ammoniakilla kulkeva laiva 2026 – Huoltaa merituulivoimaloita)

Wärtsilä on kehittämässä laivaa joka tulevaisuudessa käyttää ammoniakkia polttoaineenaan. Tuota alusta tullaan ehkä käyttämään merellisten tuulivoimapuistojen huoltamiseen. Mutta kuten tiedämme, niin samanlainen alus voisi käyttää myös suoraan vetyä polttoaineenaan. Tuolloin tuulipuisto saattaisi kehittää vetyä, elektrolyysin avulla. Ja tuo vetykaasu voidaan siirtää suoraan samoihin säiliöihin ammoniakin kanssa. Ja ammoniakki tai joku muu vastaava kaasu voisi toimia varokaasuna, jonka haju varoittaa jos aluksen vetytankkiin tulee vuoto. 

Mutta ehkä tämäkin ratkaisu voisi olla vielä hieman innovatiivisempi sekö omaperäisempi. Eli ehkä tuo alus voitaisiin varustaa esimerkiksi Flettner sylintereillä eli roottoripurjeella, joiden avulla se voisi kehittää itse vetyä sisäisessä elektrolyysikammiossa. Tuolloin sylinteri pyörittää generaattoria, mikä antaa sähkövirtaa elektrolyysilaitteistolle, jonka avulla voidaan vedyn ja hapen lisäksi tuottaa esimerkiksi natriumia sekä klooria. 

Brittiläinen startup-yritys Drift Energy kehittää purjealuksia, jotka tuottavat vetyä vedenalaisilla turbiineilla. Jahdin käyttötarkoitus ei ole lomaveneily vaan tuulen voimalla tapahtuva energian tuotanto. Neljä kiinteää purjetta kuljettaa 58-metristä alusta eteenpäin, ja tuossa aluksessa oleva laitteisto joka voisi käsittää roottoripurjeet sekä aurinkopaneelit tuottaisi vetyä sen sisällä. (Tekniikka&talous, Onko tässä vaihtoehto merituulivoimalle? Täysin uudenlainen purjealus tuottaisi 150 000 vetykiloa vuodessa)

Tulevaisuudessa valtamerellä saattaisi liikkua purjealuksia, joissa on vedenlainen roottoripurje, jonka avulla nuo laivat voivat tuottaa vetyä ja happea. Eräissä suunnitelmissa tuollaiset alukset kulkisivat kiinteiden purjeiden avulla, mutta toki ne voisivat olla tehokkaampia jos ne varustetaan neljällä roottoripurjeella. 

Mutta periaatteessa siis aivan tavallinen LNG alus voidaan varustaa noilla roottoreilla, joilla voidaan kehittää happea sekä vetyä laivan liikkuessa. Tuo sylinterijärjestelmä voisi olla sekä veden alla että veden päällä, jolloin se tehostaa energian tuotantoa, mikä taas tehostaa elektrolyysiprosessia. Tuollaista laitteiden avulla voidaan siis myös tuottaa ainakin natriumia jota ehkä tulevaisuudessa käytetään enemmän paristoissa. 

"Tuulienergiaa käyttävä Flettner-roottorilla kulkeva alus Buckau, joka myöhemmin nimellä Baden Baden ylitti Atlantin." (Wikipedia, Roottoripurje)

Ja ehkä joskus vielä näemme merillä "vihreän ikiliikkujan", joka kehittää itse oman vetypolttoaineensa. Tuolloin alus voisi liikkua pääasiassa roottoripurjeiden avulla, ja nuo samat purjeet voidaan tietenkin liittää generaattoreihin sekä ne voivat pyörittää myös potkureita. Eli nämä roottoripurjealukset voisivat olla nopeita sekä ympäristöystävällisiä laitteita. Ja vetyä voidaan polttaa myös esimerkiksi turbiineissa tai tavallisissa mäntämoottoreissa. Mutta sitä voidaan käyttää myös polttokennoissa, jotka tuottavat sähköä myös sähkömoottoreille. 

Roottoripurjeiden salaisuus on siinä, että ne voidaan helposti ympäröidä esimerkiksi suojaverkolla. Ja nämä Flettner roottorit voidaan sijoittaa esimerkiksi meren pohjaan, jossa ne tuottavat sähköä hyödyntämällä merivirtoja. Tai sitten niitä voidaan sijoittaa myös kaupunkialueelle, koska ne vievät vähemmän tilaa. Eräissä malleissa noita roottoripurjeita voidaan sijoittaa lautoille. Eli esimerkiksi öljynporauslautta voidaan varustaa myös vedenlaisilla putkilla, jotka vetävät vettä Arkhimedeen ruuvin yli, ja tuo kairaruuvi pyörittää generaattoreita. Ehkä tällaiset asiat ovat niitä, jotka kuuluvat jonnekin tulevaisuuteen, mutta maailma tarvitsee innovaatioita. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/onko-tassa-vaihtoehto-merituulivoimalle-taysin-uudenlainen-purjealus-tuottaisi-150000-vetykiloa-vuodessa/45d0eb12-aba4-463f-a5cb-a018d2113952

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/wartsilalta-maailman-ensimmainen-ammoniakilla-kulkeva-laiva-2026-huoltaa-merituulivoimaloita/74fc7272-2ad6-44b2-a0cc-11b028d82ddf

https://fi.wikipedia.org/wiki/Magnuksen_ilmi%C3%B6

https://fi.wikipedia.org/wiki/Roottoripurje

Tekoäly tekee stealth tekniikasta entistä tehokkaampaa.

 

Kiinan uusi stealth-korvetti muistuttaa huomattavasti ruotsalaista Visby-luokan alusta 

Kiinan kansanarmeijan laivasto on saanut ensimmäisen uuden sukupolven stealth aluksen, joka kuitenkin muistuttaa hiukan Visby-luokan korvetteja. Nuo uuden sukupolven stealth alukset ovat sitä, mitä nykyaikainen laivasto etsii. Dronejen sekä noin 1000 kilon taistelukärjillä varustettujen ohjusten aikakaudella ei laivojen pitää etsiä perinteisen panssarin rinnalle uusia tekniikoita, joiden avulla varsinkin pienet sota-alukset voivat operoida niin, etteivät niitä kohti ammutut ohjukset suoraan osu. Tietenkin esimerkiksi CIWS tykit, joiden tarkoitus on suojella alusta ohjuksilta sekä pommeilta ovat tärkeitä, mutta nuo varusteet tietenkin kuluttavat ammuksia tai laser aseiden ollessa kyseessä energiaa. 

Mikään alus ei voi loputtomasti käyttää tulivoimaa, ja sen takia myös stealth-teknologiaa ollaan yhä enemmän kehitetty myös laivastoa varten. Stealth- ja anti-stealth järjestelmien kuten optisesti hakeutuvien pommien sekä ohjusten aikaan voidaan puhua kilpailusta, jossa välillä voitolla ovat hyökkääjät sekä välillä taas puolustajat. Esimerkiksi koneiden ääniin on nykyään kiinnitetty entistä enemmän huomiota, ja erilaisten tyhjiöön perustuvien eristysten avulla voidaan estää esimerkiksi turbiinien ääntä välittymästä aluksen läheisyyteen. Ja äänettömyys on tärkeää erityisesti sukellusveneen torjunnassa. 

Yllä: Visby-luokan korvetti

Kun tekoäly yhdistetään neuroverkkoihin sekä esimerkiksi Poincarén otaksumaan tai Poincarén konjektuuriin, niin saadaan väline, joka muuttaa suunnittelutyön täysin. 

"Poincarén otaksuma eli Poincarén konjektuuri on puhtaasti matemaattinen otaksuma, joka käsittelee ominaisuuksia, jotka erottavat kolmiulotteiset pallopinnat muista kolmiulotteisista monistoista. Kolmiulotteinen pallopinta tarkoittaa neliulotteisen pallon kolmiulotteista pintaa. Otaksuman mukaan monisto, jolla on tiettyjä kolmiulotteisen pallopinnan ominaisuuksia, on aina käytännössä sama asia kuin kyseinen pallopinta. Konjektuuri on nimetty Henri Poincarén mukaan, joka muotoili väitteen vuonna 1904". (Wikipedia, Poincarén otaksuma)

"Jos kaksiulotteisessa kompaktissa kappaleessa jokainen silmukka voidaan vetää esteettä yhteen pisteeseen, silloin kappaleen pinta on topologisesti homeomorfinen pallopinta. Konjektuuri otaksuu saman olevan totta kaikkien 3- ja useampiulottuvuuksisten kappaleiden kanssa." (Wikipedia, Poincarén otaksuma)

"Poincarén konjektuuri oli yksi Clay-instituutin Millennium-ongelmista, joiden ratkaisijalle on luvassa miljoona dollaria. Se on ainoa Millennium-ongelma, joka on tähän mennessä ratkaistu. Todistuksen konjektuurin paikkansapitävyydestä teki vuonna 2002 Grigori Perelman, joka kuitenkin kieltäytyi palkinnosta".  (Wikipedia, Poincarén otaksuma)

Tekoälyn ohjaamat aseet ovat erittäin tehokkaita. Yksin tekoäly ei ole niin kamalan upea asia. Mutta jos se liitetään esimerkiksi Poincarén otaksumaan eli Poincarén konjektuuriin, niin silloin voidaan luoda sellainen väline, jolla saadaan aikaan uuden sukupolven ratkaisuja sekä suurella nopeudella tapahtuvaan lentämiseen sekä erilaisten pintojen suunnitteluun. 

Kun tekoäly yhdistetään Poincarén otaksumaan, niin saadaan väline, jonka avulla saadaan aikaan esimerkiksi laitteisto, jonka avulla voidaan laskea mikä tahansa muoto maailmassa. Poincarén otaksuma tai Poincarén konjektuuri on väline, jolla voidaan tehostaa sekä kehitellä uusia aerodynaamisia sekä hydrodynaamisia malleja. Mutta samalla tuon konjektuurin käyttö tekee mahdolliseksi kehitellä uuden sukupolven stealth-ratkaisuja, joiden avulla voidaan laivaston sekä ilmavoimien iskukykyä tehostaa. 

Se kenellä on maailman paras tekoäly merkitsee hyvin paljon silloin, kun lasketaan erilaisia muotoja sekä sitä miten esimerkiksi ääni- tai radioaalto kimpoaa siitä. Kehittynyt tekoäly tekee mahdolliseksi linkittää valtavia määriä tietokoneita suureksi neuroverkkokonaisuudeksi, jossa tekoäly eli älykäs käyttöjärjestelmä voi jakaa tehtäviä eri työasemien kesken. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/vuodetut-kuvat-n%C3%A4ytt%C3%A4v%C3%A4t-kiinan-uuden-h%C3%A4iveh%C3%A4vitt%C3%A4j%C3%A4aluksen/ar-AA1pFfOq?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=2825dd0e091d45828534988b861bc2f9&ei=144

https://fi.wikipedia.org/wiki/Poincar%C3%A9n_otaksuma

https://fi.wikipedia.org/wiki/Visby-luokka_(korvetti)

Onko firman tuleva malli etätyö, lähityö, vai hybridityö. Miten pomolle vain sopii..?

Yllä Pomo eli Roope-Ankka yllättää alaisensa velttoilemasta työpaikalla. Työaika on kallista, joten sen takia sen käyttöä pitää valvoa erittäin tarkasti. 

Tässä taas on netissä ollut joukko kirjoituksia, joiden mukaan se ja se suuri toimija on asettanut tiukkoja rajoituksia etätyölle. Eli etätyö lisää stressiä, on vahingollista sosiaalisille suhteille, koska ennen aina työporukat lähtivät kaljalle viikon päätteeksi, käymään läpi sitä mitä on viikolla tapahtunut. Ja pomotkin ovat kuulemma istuneet tuohon pöytään tai tiskin ääreen, ja sitten on voitu puhua mitä huvittaa. Toki alainen on saattanut tuollaisen oluen ja viinan vauhdittaman avautumisen kohdalla kokea muutamaa päivää myöhemmin tilanteen, jossa hänen nimensä on lisätty listalle, jossa luetellaan ne, joiden koulutus on vanhentunutta tai jotka muuten vähennetään YT-neuvottelujen yhteydessä. 

Samoin jos sitten esimerkiksi toimistolla eivät työt ole oikein sujuneet, niin riitti vain että kohottaa kättä, ja sitten tuli tukea olan taakse seisomaan, ja neuvomaan sitä miten asiat pitäisi tehdä. Eli kuten tiedämme, niin etätyö tuo eteemme lohduttoman näyn: tyhjät parkkipaikat, tiukat säännöt joita pitää tietenkin jatkuvasti noudattaa, ilman että pomo tulee sanomaan, että pidä vessa ja tupakka ja kahvitaukoja vähän vähemmän, ja sitten taas työ sujuvat paremmin. No aina pomot eivät viitsi hokea samasta asiasta montaa kertaa, vaan alaisen on pyydetty palauttamaan toimiston avaimet, ja häntä on pyydetty lähtemään etsimään uusia haasteita vaikkapa työvoimatoimiston kautta. 

Kun etätyöt kielletään, niin saamme toki rauhoitettua oman kotimme. Koti ei ole töitä varten. Se on seurustelua sekä perheen kanssa olemista varten. Kotona vietetty aika on tietenkin pyhitettyä, ja omat lapset voivat sitten vaikka lähteä jääkiekkotreeneihin. Noin vanhemmat saavat laatuaikaa yhdessäoloon, kun jälkikasvu tulee vaikkapa kymmenen jälkeen illalla kotiin erilaisten harrastusten parista. 

Samalla me kaikki olemme sitten vapaa-ajallemme vapaita kuin taivaan linnut ja voimme lähetä pelaamaan vaikka sulkapalloa. Eikä meidän tarvitse itsenäisesti tai omatoimisesti tehdä yhtään mitään. Kotona emme varmaan sitten enää tietokonetta edes avaisi, jos meillä ei olisi epäinhimillistä etätyötä, jossa koko aikamme on niin tarkoin säädettyä, että emme edes vessassa ehdi käydä. Joten sen takia me kaikki haluamme kirmata joukolla kohti työpaikan kahvi tai minun tapauksessani kaakaoautomaattia, jonka ääressä vietetty aika on varmasti sellaista, että pomo pitää sitä työaikana. Ilmeisesti kuitenkin jossain vaiheessa tulee vastaan se, että työajaksi ei katsota esimerkiksi kahviautomaatilla vietetty parin tunnin mittaista aikaa, vaikka siinä töitä kännykän avulla voidaankin tehdä.

Kun jäämme työpaikalta kotiin tekemään etätyötä, niin silloin jää esimerkiksi työpaikan kautta saatu leasing-BMW, Audi tai Mercedeksen citymaasturi käyttämättä. Samoin kukaan ei käyttäisi pomojen parkkipaikkoja, joten tietenkin palaamme toimistolle. Eihän kukaan edes voisi kuvitella, että BMWn citymaasturi jää parkkiin aamulla, ja silloin naapurikin voisi kuvitella että olemme menettäneet ajokortin, ja siirtyneet sen takia julkisen liikenteen käyttäjiksi. 

Tai sitten olemme jääneet työttömiksi, mikä on vielä pahempaa. Jos jäämme työttömiksi, niin silloin varmasti sekin asia muistetaan, että sillä mitä tehdään ei ole väliä, vaan mitä tahansa työtä on otettava, jos sitä vain on saatavilla. 

Eli miksi me ylipäätään olemme lähteneet tekemään etätyötä, kun maailma on täynnä ihania toimistoja, sekä miellyttäviä pomoja, jotka niin mieluisasti meitä kaikkia opastavat työtehtävissä. Meistä kukaan ei varmaan ole sellainen, että hän haluaisi jäädä kotiin, kun taivaalta sataa räntää, vaan haluamme täysin sydämin lähteä kohti toimistoa, jossa miellyttävän yhteishengen vallitessa voimme vapaasti puhua asioista, jotka askarruttavat mieltämme. Jos tekisimme etätyötä, niin varmasti meidän ovellamme seisoisi joku lehtimies kertomassa, että kaikki muutkin ovat asettaneet uusia tiukkoja vaatimuksia etätyölle, joten voisitteko tekin olla samassa rintamassa, niin saadaan tuo konsensus pidettyä. 

Se että joku lähtee sooloilemaan varmasti tekee asioista vähän vaikeita, kun meillä Suomessa on aina totuttu siihen, että työnjohtajien pitää päästä selän taakse kurkistelemaan, ettei yhtiön kallista aikaa kulutella johonkin turhaan, kuten kahvitaukoihin tai muun median kuten sosiaalisen median käyttöön. Se että joku nyt luottaa työntekijään sen verran, että uskoo että hän ehtii tehdä työt sovittuun hetkeen mennessä on varmaan maailman surkein pomo. 

Hän ei osoita johtajuutta, ja kehitä sellaisia ajatuksia, että hän voisi jotenkin vähän määrätä sitä, miten alainen käyttää työpäiväänsä. Eli miltä sellainen johtajuus näyttää, että johtaja tuijottaa ruutua lasittunein silmin, ja alaiset tekisivät töitä ikään kuin itseohjautuvasti, jolloin johtajan työaika jäisi ongelmien kuten riitojen ratkaisuun. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työpäivän aluksi jaetaan tehtävät, joita alaisten pitäisi osata tehdä ilman jatkuvaa ohjausta. Eli rutiinitehtävien kohdalla ei pitäisi mitään erityistä ohjauskeskustelua tarvita ainakaan kovin montaa kertaa. Jos rutiinitehtävien kohdalla tarvitaan jatkuvasti ohjauskeskusteluja tai huomautuksia siitä, miten ne tulisi tehdä, niin osaako työntekijä työtään vai ei? Jos työntekijä ei osaa työtään, niin hänet ainakin ennen erotettiin armotta. Ja ehkä hän saattaa sitten valehdella naapurilleen tekevänsä etätyötä. 

Tekoäly ei ajattele, eli se ei voi luoda mitään uutta.

Tekoäly on loistava väline silloin kuin sen pitää analysoida tarkasti määriteltyä lineaarista luku tai oliojoukkoa kuten DNA:n emäspareja. Tekoäly voi silloin katkoa DNAn tai muun oliojoukon pätkiksi ja ajaa nuo pätkät useisiin analysaattoreihin. Siis DNAn emäsparit tekevät siitä oliojoukon. Samoin tekoäly voi analysoida esimerkiksi tähtien kehittymistä seuraamalla miljoonia tähtiä samaan aikaan. Mutta tekoälyn ongelma on siinä, että se yhdistelee vain olemassa olevaa tietoa, eikä siis tekoäly kykene luomaan mitään uutta pelkästään abstraktiosta. 

Kun tekoälyä pyydetään tai käsketään tekemään esimerkiksi talon piirustus, niin silloin se vain etsii keskiarvotalon, ja sitten sen kautta rakentaa uuden mallin. Eli se hiukan tyylittelee taloa jonka vaalinta perustuu tiettyihin keskiarvoihin. Tekoälyn algoritmi yksinkertaisesti etsii tiettyjä sanoja, joita ovat "piirrä" ja "talo". Sen jälkeen algoritmi lähtee etsimään kuvia talosta, jota sen pitäisi piirtää. Siis tekoäly on periaatteessa vain äärimmäisen kehittynyt ohjelmointieditori, joka yhdistelee asioita keskenään. 

Kun netti täyttyy tekoälyjen luomasta materiaalista, niin tuullaan tilanteeseen, missä tekoälyt opettavat toisiaan. Ja koska tekoäly ei itse ajattele, niin se aiheuttaa tilanteen, jossa lapsi tai joku stereosetti alkaa opettaa lapsia. Siis jos opettaja ei tunne opettamaansa aihetta, tai ymmärrä tekstin sisältöä, niin vaarana on se, että opettaja opettaa asioita väärin. Siis tekoäly ei oikeasti ymmärrä mitä sen luoma teksti sisältää, joten sen manipulointi on periaatteessa todella helppoa. Jos tekoäly käyttää suojaamatonta lähdettä, niin sen antamia tuloksia voidaan manipuloida lähteen sisällön kautta. 

Siis tekoälyä ei pyydetä vaan se toimii samalla tavalla käskyjen kautta kuin muutkin tietokoneohjelmat. Mutta sitten kun ajattelemme tilannetta, missä netti täyttyy tekoälyn luomasta sisällöstä, niin kohtaamme ilmiön, jossa tekoäly alkaa muotoilla ja kierrättää tekstejä, joita on tehnyt joko toinen tekoäly tai pahimmassa tapauksessa tekoäly sitten kierrättää omia tekemiään tekstejä. Ja siitä saattaa seurata jopa kielimallin korruptoituminen. 

Kun tekoäly yhdistelee tekstejä tai lähteitä, niin ongelma on siinä että tekoäly kehittyy jatkuvasti. Sen takia esimerkiksi vanhentuneiden kielimallien luomat tekstit voivat tulla uusien tekoälymallien käyttöön, ja pahimmillaan joku ohjelmoija käyttää huomaamattaan vanhentuneita malleja. Siis tekoälyn kierrättäessä esimerkiksi jotain toisten tekoälyjen eli kielimallien tekemää tekstiä, niin silloin saattaa käydä niin, että jos alkuperäisen lähteen luonut tekoäly on käyttänyt väärennettyä lähdettä, niin se saattaa tehdä tekstistä puppua. 

Tekoälyjen kielimallit ovat usein hyvin suojattuja. Mutta jos ne käyttävät Wikipedian kaltaisia avoimia lähteitä, niin lähteen sisältöä manipuloimalla voidaan tekoälyä manipuloida antamaan vääriä vastauksia lähes jokaiseen kysymykseen. Tekoälyn ongelma on siinä, että se saattaa valita käyttämänsä aineiston siten, että se käyttää hyväkseen page rankia. 

Tuolloin tekoäly yksinkertaisesti valitsee kotisivuja, jotka ovat nousseet korkealle hakutuloksissa. Ja hakutuloksia voi syntyä yksinkertaisesti siten, että ihmiset klikkaavat jotain kotisivua. Tuolloin täydellistä sontaa sisältävä sivu voi päätyä tekoälyn lähteeksi. Ja sitä että tunnistaako tekoäly esimerkiksi sanoja, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä voidaan kysyä. Eli käyttääkö tekoäly oikeasti sellaisia algoritmeja joiden avulla se voi erottaa merkitykselliset sanat merkityksettömistä merkkijonoista. Tai milloin tuo ominaisuus on sitten tullut tekoälyihin. 

Kenen ehdoilla järjestelmiä kehitetään?

Tekoäly sekä sen eri sovellukset ovat välineitä, joiden pitäisi nostaa tuotantomallit sekä muut vastaavat asiat uudelle tasolle. Tekoäly aiheuttaa muutoksia, jotka eivät aina ole positiivisia, mutta joiden kanssa pitää vain voida elää. Siis jos emme kehitä tekoälyä, niin silloin joku muu sen tekee. Ja sen takia me olemme kehittämässä uutta välinettä, joka tuo toivon sekä samalla myös epätoivon miljoonille tai anteeksi miljardeille ihmisille, mutta samalla kun syytämme tekoälyä vähän kaikesta, niin me  samalla unohdamme autuaasti, että ihminen tekee päätökset siitä miten tekoälyä käytetään. 

Teollisuus vastaa taas kysyntään siten, että se tuottaa tuotteita, joita siltä tilataan. Eli teollisuuden tai yritysten on vastattava tarpeeseen, tai asiakkaat kääntyvät sellaisten yhtiöiden puoleen, jotka vastaavat niiden tarpeisiin. Ja kuten me varmaan tiedämme, niin sotilaan tarpeet ovat erilaisia, kuin esimerkiksi perheenäidin. 

Mutta sitten kun lähdemme tekemään tuotetta, niin meidän pitää muistella Maslowin tarvehierarkiaa, jossa perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen seuraa uusia tarpeita. Ja markkinoinnin perusajatus on siinä, että ihmisille luodaan uusi tarve, jonka takia he ostavat uusia tuotteita tai palveluita. Tietenkin meidän pitää muistaa se, että jokainen yhtiö väittää tekevänsä tuotteita ihmisille, ja että yhtiöissä johtaminen tapahtuu ihmiskeskeisesti. 

Ja silloin meidän pitää muistaa se, että sana "ihminen" on myös merkitsevä. Yhtiöissä ja niiden asiakkaissa on paljon erilaisia ihmisiä. On demokraattisia, ja epädemokraattisia valtioiden ja yhtiöiden johtajia, omistajia, vartijoita, siivoojia, sekä pizzakuskeja, sotilaita, ja poliiseja. Kaikilla noilla ihmisillä on omat tarpeensa sekä omat käsityksensä siitä, miksi he tarvitsisivat esimerkiksi droneja. Nimittäin samalla teknologialla voi olla useita käyttötarkoituksia. 

Eli he kaikki näkevät pizzan kuljettamiseen tarkoitetun dronen hiukan eri tavalla. Ja kun tuotteita kehitettään, niin silloin meidän pitää kysyä, että tehdäänkö kehitystyötä insinöörien eli kehittäjien itsensä näkökulmasta vai tehdäänkö sitä esimerkiksi yhtiöiden markkinointiosastojen näkökulmasta. 

Näet pizzoja parvekkeille tuova drone on tietenkin mielenkiintoinen väline, joka tuo yhtiölle julkisuutta. Sama drone voi toki viedä myös räjähteitä eri kohteisiin. Joten tuollainen pizzamiesten vehje voi olla hyvin vaarallinen väärissä käsissä. Mutta samalla unohdamme, että myös henkilöauton tai puukon antaminen vääriin käsiin aiheuttaa vaaratilanteita. Ja tietenkin dronejen avulla voidaan vankiloihin toimittaa aseita tai huumeita. 

Dronea voidaan verrata leikkuupuimuriin, jonka historia kulkee seuraavasti: Viljankorjuu oli hyvin työläs tehtävä ja apuneuvoja siihen kehitettiin 1700-luvun lopusta alkaen, kun muu tekninen kehitys antoi siihen mahdollisuuksia. Toimivan puimakoneen rakensi Andrew Meikle vuonna 1786 ja niittokoneen Patrick Bell vuonna 1826.Englannissa patentoitiin vuonna 1799 elonkorjuukone. Hiram Moore esitteli vuonna 1835 ensimmäisen hevosvetoisen leikkuupuimurin. Lyhteiden tekeminen oli käsityötä kunnes Cyrus McCormick vuonna 1870 teki koneen, joka leikkasi viljan ja sitoi sen rautalangoilla lyhteiksi. 

Syy miksi tuo kone menestyi ei johtunut yksistään siitä, että se olisi tehokkaampi kuin orjat. Vaan myös siitä, että se oli mielenkiintoinen väline. Kaikki ihmiset olivat nähneet pelloilla hääriviä hikisiä miehiä ja naisia, mutta kone joka yksin teki noiden miesten työt ja sitoi lyhteet kiinnosti ihmisiä enemmän kuin hikiset miehet jossain pelloilla. Samoin orjuuden kieltäminen sai aikaan sen, että alettiin etsiä koneita, joilla ihmisiä voitiin korvata. Syy tuohon oli paitsi taloudellinen, mutta samalla myös kyse oli turvallisuudesta. Osa ihmisistä jotka olivat pitäneet orjia pelkäsivät kostoa, ja leikkuupuimuri ei tullut kostoretkille. 

Syy miksi jotkut kauppaketjut ovat alkaneet käyttää robotteja tavaroiden toimittamiseen on se, että ne koetaan turvallisemmiksi sekä tietenkin kiinnostavammiksi kuin lähetit. Lähettien huonoja palkkoja kritisoidaan jatkuvasti, ja jos robotti toimittaa tavarat koteihin tai kotioville, niin silloin ei yhteystietoja tai henkilöllisyystodistuksia tarvitse näyttää ventovieraille. Eikä robotti myöskään virtsaa nurkalle, jos se ei vessassa ole ehtinyt käydä. Samoin robotti ei niistä nenäänsä hanskaan, jolla se kantaa pizzoja koteihin. Tuon takia myös arkiset myymälät ovat alkaneet käyttää robotteja. Noiden robottien avulla tietenkin kerätään tietoja esimerkiksi suurempien robottien kuten robottibussien ohjausjärjestelmien kehittämistä varten. 

Kuva: Vantaan Sanomat

Ihmiset odottavat tekoälyltä liikaa.

Tekoälyn käyttöön liittyy monia ongelmia, joista pienin ei ole se, että tekoälyn oletetaan pystyvän sellaisiin asioihin mihin se ei pysty. Tekoäly voi antaa vinkkejä siitä, miten jossain tilanteessa pitäisi tai kannattaisi toimia. Mutta päätökset siitä, noudatetaanko tekoälyn antamia vinkkejä vai jatketaanko entiseen tapaan. Tekoäly on loistava väline jolla voidaan analysoida sekä hallita valtavia kokonaisuuksia, ja sen takia tekoäly on hyvä assistentti työpaikoilla. 

Mutta tekoälyn ei saa antaa ajatella ihmisten puolesta. Me emme voi laittaa kaikkia maailman asioita tekoälyn syyksi. Eli tekoälyä on turha syyttää esimerkiksi maapallon ilmaston lämpenemisestä tai talouden lamasta. Ihminen on tehnyt valinnat, jotka aiheuttavat nykyisen tilanteen. Tekoäly ei ajattele, se vain kerää tietoa useista lähteistä ja sitten yhdistää tuon tiedon uudeksi kokonaisuudeksi.

Tekoälyn oletetaan ajattelevan ihmisten puolesta, ja tekevän päätöksiä samalla tavalla kuin ihminen tekee. Tekoäly ei ajattele kuten ihminen, eikä se myöskään ajattele siinä mielessä, kuin miten me ajattelun tunnemme. Siis meidän pitäisi ajatella niin, että tekoäly vain kokoaa valmista materiaalia tietystä sivujoukosta, ja sitten lajittelee tai kopioi nuo sivut vastaukseen, jota se väittää itsensä luomaksi. 

Se miten tekoäly selviää esimerkiksi plagioinnista on se, että se osaa etsiä synonyymeja sanoille, joita se löytää käyttämistään lähteistä. Ja sitten tekoäly vain muuttaa esimerkiksi sanan "segregaatio" "sosiaaliseksi eristäytymiseksi". Eli noin sitten tekoäly luo uutta, mutta se että tekoäly ei ajattele tekee siitä epäluotettavan. Tekoäly osaa yhdistellä ja muutella saamaansa dataa, mutta se ei kuitenkaan osaa arvioida tekstiä, mitä se milloinkin sattuu käyttämään. Ja sen takia esimerkiksi tekoälyn käyttämien kotisivujen sisältöä muuttamalla tekoäly saadaan suoltamaan väärää tietoa. 

Siis tekoäly ei ole valehtelija sanan varsinaisessa merkityksessä. Valehtelu edellyttää sitä, että valehtelija ymmärtää ja tiedostaa valehtelevansa. Ja tekoäly ei tiedä kertovansa valheita, jos sen käyttämät lähteet sisältävät valheellista tietoa. Sen takia tekoälyn käyttöön työelämässä täytyy perehtyä, ja tietenkin tekoälyn käyttäjän pitää kyetä arvioimaan tekstiä tai dataa, jota tekoäly tuottaa. Ja aina kannattaa myös katsella millaista tietoa tekoälyn käyttämät lähteet sisältävät. 

Jos vertaamme tekoälyä esimerkiksi johonkin fyysiseen esineeseen, niin me voisimme verrata sitä robottiin, joka osaa poimia tietyn määrän papereita tietyistä laatikoista. Sen jälkeen tuo robotti yksinkertaisesti vain laittaa nuo paperit tiettyyn järjestykseen. Eli osaako tekoäly sitten ajatella itsenäisesti? Tekoälyn kohdalla nuo laatikot ovat kotisivuja tai tietokantoja, jotka on ryhmitelty tiettyjen kategorioiden mukaan. Ja paperit ovat kotisivuja joita robotti leikkelee ja yhdistelee uuteen järjestykseen. Kun tekoälyltä pyydetään jotain, niin se osaa valita tiedot tietokannoista, joiden tuntomerkit sopivat sen saamaan tehtävään. 

Tekoäly voi esimerkiksi vertailla röntgenkuvia keskenään, ja nähdä sitä kautta, että onko henkilön keuhkoissa tai muualla kehossa muutoksia. Kyseinen ominaisuus on muunneltu kasvojen vertailuohjelma, jonka tekoäly sitten liittää itseensä. Ja jos muutoksia on havaittavissa, niin tekoäly huomaa ne erittäin nopeasti. Samoin jos tekoäly etsii tiettyjä soluja verinäytteestä, niin se on todella loistava väline tällaiseen tarkoitukseen. Tuolloin tekoäly vain vertailee solujen kuvia niihin kuviin, joita se saa mikroskoopista. 

Eli tekoäly vain havainnoi yhtäläisyyksiä tai erovaisuuksia röntgen- tai mikroskooppikuvissa. Mutta vielä en aivan antaisi tekoälyn tehdä diagnooseja tai antaisi tekoälyn ohjaamalle robotille täysiä lääkärin valtuuksia. Tekoäly on väline joka kykenee etsimään eroavaisuuksia tietystä datamassasta. Mutta tekoäly ei vielä korvaa ihmistä täysin. 

Ihmiset muuten sekoittavat robotit sekä tekoälyn keskenään. Tekoäly on tietokone-ohjelma joka ohjaa robotteja tai tietokoneita. Robotti ei välttämättä käytä tekoälyä kuten me olemme uskoneet. Eli ihminen voi kauko-ohjata robottia, joka sitten toimii kauko-ohjauksessa ihmisen komennossa. Tuollainen robotti voi toki tehdä leikkauksia sekä toimia muutenkin samoissa tehtävissä kuin ihminen. 

BCI (Brain Computer Interface)-käyttöliittymä tarkoittaa sitä, että ihminen kommunikoi tietokoneen kanssa käyttäen EEG signaaleja. Esimerkiksi Elon Muskin Neuralink on esimerkki BCI-mikropiiristä, joka asennetaan henkilön aivoihin, ja jonka kautta hän kykenee ottamaan yhteyttä tietokoneeseen. Tuollaisen välineen avulla voisi lääkäri työskennellä etänä siten, että hän ohjaa robottia omilla aivoaalloillaan. Kyseiset robotit käyttävät tekoälyä BCI-laitteiden välittämän EEG-käyrän dekoodaamiseen. 

Eli tekeekö tuolloin lääkärin työtä tekoäly vai ihminen? Siinä on vähän vakava kysymys. Eli ihminen periaatteessa tekee päätökset ja ohjaa robottia. Mutta tuolloin tekoäly sitten koodaa ja dekoodaa dataa, joka vaeltaa käyttäjän ja koneen välillä. 

Muutosvastarinta on aina otettava huomioon, kun uudistuksia tehdään.

 

Miksi me emme siirry etätyöhön? Tietenkään esimerkiksi siivooja ei voi käydä etätyössä, mutta miksi merkonomien pitää käydä toimistolla? Siksi että me olemme aina ennenkin käyneet toimistolla, ja sen takia me emme voi siirtyä etätyöhön. Etätyö olisi ehkä ekologista, oikein toteutettuna tehokasta, mutta samalla sitä vastustetaan todella paljon. Siis onko syynä muutosvastarinta, vai jotain paljon enemmän, kuin vain se, että kaikkea uutta pitää vastustaa viimeiseen asti. 

Yhtiön johtajien ajattelutapa on eri kuin esimerkiksi insinöörien. He ajattelevat asioista niin, että liikevoitto mittaa sen, mikä on oikea ja mikä on väärä tapa toimia. Ihmiset voivat olla erittäin luovia sekä innovatiivisia, mutta jos heidän ajatuksiaan ei lähdetä toteuttamaan, niin niistä innovaatioista ei ole mitään hyötyä. Ja jos yhtiötä ajetaan eteenpäin pelkästään voiton maksimointia ajatellen, niin jokainen asia minkä yhtiö joutuu investoimaan on tietenkin poissa yhtiön voitoista. 

ICT-alalla ei pitäisi etätyön esteenä olla esimerkiksi ATK-käyttötaito. Mutta kuten tiedämme, niin usein ICT-alan yhtiöiden omistajat eivät itse ole ICT alalla. He saattavat olla esimerkiksi pankki, talous tai finanssialalla. Ja noista aloista erityisesti pankki- ja siihen liittyvä vakuutusala ovat vanhoillisimpia, mitä maailmasta löytyy. 

Yhtiöiden painoarvo voi määräytyä kahdella tai kolmella tavalla. Joko niiden varallisuuden tai työllistävyyden mukaan. Jollain pörssissä operoivalla sijoitusyhtiöllä voi olla valtava varallisuus, mutta niiden työllistävyys on heikko. Eli noiden yhtiöiden kautta kulkee valtavia rahavirtoja, joita käsittelee ehkä vajaa 20 henkilöä. 

Pankit taas ovat laitoksia, joilla on rahaa. Mutta pankkien rahat ovat hiukan toisenlaista pääomaa kuin sijoitusyhtiön. Ja kuitenkin pankit ovat länsimaisen rahapolitiikan kulmakiviä. Samalla pankit ovat kaikkein vanhoillisimpia toimijoita. Niiden sisäiset toimintatavat eivät juurikaan ole muuttuneet, vaikka tietenkin ATK on tullut pöydille, ja nettipankin kautta voidaan hoitaa pankkiasioita. Jos pankkiasioita hoideteen etänä, niin miksi muutkin työtehtävät eivät suju etänä? 

Eli tietokone on korvannut pankkivirkailijat. Mutta muuten asioita käsitellään pankeissa aivan kuten 200 vuotta sitten, ja syy miksi pankit eivät uudistu on se, että pankkien ei tarvitse uudistua. Ja juuri pankinjohtajat ovat ihmisiä, jotka valitaan erittäin huolellisesti. Ja juuri noiden johtajien  valinnassa auttaa, jos sattuu omaamaan lapsuudesta asti suhteita niihin ihmisiin, jotka tekevät päätöksiä pankinjohtajien nimittämisestä. 

Rakennus- ja hoitoalat ovat sikäli olleet poliitikoille mieleen, että ne ovat suuria työllistäjiä. Ja poliitikot saavat ääniä vain luonnollisilta ihmisiltä. Ja tästä sitten tietenkin voimme vetää sellaisen johtopäätöksen, että poliitikot haluavat suosia aloja, joiden työllistävyys on suuri.

Ja kolmas painarvon määrittäjä on yhtiön sisältämä ammattitaito. Lakimiesten vaikuttavuus jokapäiväisessä elämässä on suurempi kuin insinöörien. Jos lakimies huomaa rikoksen tai laittomuuden, ja hän reklamoi asiasta, niin silloin tietenkin tuo reklamaatio vaikuttaa asioihin. 

Kun maailman vähiten innovatiiviset ihmiset johtavat maailman innovatiivisimpia ihmisiä, niin tuloksena on usein melko suuria ristiriitoja. Eli kun puhumme etätöistä tai muista vastaavista asioista, niin huomaamme että siitä ei juurikaan edes haluta löytää mitään haluta löytää mitään hyvää. Etätyö tuhoaa ihmisen uran, koska hän ei pääse silloin istumaan konsernijohtajan pöytään ruokatunnilla, ja tuomaan esiin omia mielipiteitään asioista, joiden avulla yhtiötä pitäisi johtaa ja kehittää. 

No kaikki yhtiöt eivät ole suuria konserneja, joten ehkä joissain pienemmissä yhtiöissä jopa aloittelevat työntekijät pääsevät istumaan suuren johtajan kanssa samaan pöytään, ja keskustelemaan asioista lautasten yli. No, ehkä olen tässä vähän ilkeä, mutta kuitenkin tietyissä tilanteissa jopa työharjoittelija saattaa päästä keskustelemaan ruokapöydässä suurten johtajien kanssa.  Ja tuo tapaus on se, että sattuu olemaan suuren johtajan perhetuttu tai perheenjäsen. 

Segregaatio eli sosiaalinen eristäytyminen takaa sen, että ihminen ympäröi itsensä ihmisillä, joilla kaikilla on samanlainen tausta. Segregaation eli sosiaalisen eristäytymisen taustalla on ajatus siitä, että kenenkään ei tarvitse sietää ihmisiä, joiden kanssa heillä on erilaisia mielipiteitä. Pahimmillaan segregaatio aiheuttaa sen, että ihmisen ympärillä on vain sellaisia ihmisiä, joilla on täysin samat ajatukset kuin mitä joukon keskushahmolla. 

Ja sitten tietenkin kohtaamme tilanteen, missä yhtiöiden hallintoneuvostoissa saatetaan hokea sitä, mitä suurin osakkeenomistaja sanoo. Tuolloin muu johtokunta vastaa kaikuna siihen, mitä heille sanotaan. Ja se sitten tuo ongelmia. Näet esimerkiksi lainopilliset ja muut neuvonantajat ovat sitä varten, että heidän tehtävänsä on neuvoa yrityksen johtoa siitä, miten heidän oikeasti pitäisi toimia. 

Mutta se mikä tuollaisen tilaneteen aiheuttaa on segregaatio, eli sosiaalinen eristäytyminen. Silloin rikkaat ikään kuin pakkautuvat samoihin kouluihin, ja sitten seurauksena on se, että kun rikkaiden ja vaikutusvaltaisten perheiden lapset menevät työelämään, niin heillä on jo valmiit suhteet, joiden avulla pääsee istumaan oikeisiin pöytiin, ja keskustelemaan oikeiden henkilöiden kanssa. Ja tietenkin liikesuhteita voidaan solmia myös esimerkiksi päivällisillä tai muissa sosiaalisissa tilanteissa. 

Se miksi segregaatio aiheuttaa haluttomuutta uudistaa yhtiöitä on se, että "vanhallakin mallilla on pärjätty". Ja koska kaikkien muiden kohdalla kyseinen malli on toiminut satoja vuosia, niin miksi kukaan edes haluaa muuttaa mitään. Kun ihminen ympäröi itsensä ihmisillä, jotka ajattelevat samalla tavalla kaikista asioista, niin se tarkoittaa sitä, että ajattelumaailma yksipuolistuu. Uusia ideoita ei enää saada tuotua niihin piireihin, joissa tehdään päätöksiä siitä, mitä tuotetaan tai siitä, miten tuotanto tapahtuu. 

Mikäli yhtiö ei kykene tuottamaan uusia tuotteita, niin sen tuoteperhe vanhentuu. Ihmisille pitää tarjota jotain uutta aina silloin tällöin. Tai sitten omat tuotteet eivät enää mene kaupaksi. Se että yhtiön tuotteita ostetaan tuo sille myyntivoittoa, joka sitten joko jaetaan osakkaiden kesken tai käytetään yhtiön kehittämiseen. Tietenkin on olemassa esimerkiksi sijoitusyhtiöitä, jotka käyvät kauppaa osakkeilla, ja nämä yhtiöt ovat niitä, joiden tuote on periaatteessa markkinoiden tuntemuksen kautta saatava liikevoitto. Mutta yleensä yhtiöt joiden tuotteet päätyvät tavallisten ihmisten käyttöön ovat juuri perinteisiä yhtiöitä, joiden tuotteet ovat konkreettisesti käsin kosketeltavia. 

Tai ehkä esimerkiksi web-sovellukset ovat niitä tuotteita, joilla on suurempi vaikutus kuin jollain kännykällä. Mutta noita applikaatiota varten pitää ostaa kännykkä. Vai voimmeko sanoa, että myös mobiilisovellus on kineettinen tuote, joka on yhdistetty laitteeseen jota kännykäksi kutsutaan. 

Maailmaa pitäisi kehittää ihmisten ehdoilla.

Maailmaa pitäisi kehittää ihmisten ehdoilla. Siitä kaikki ovat vähintään samaa mieltä. Mutta esimerkiksi siitä, millaisten ihmisten ehdoilla maailmaa kehitetään. Kun me keskustelemme siitä mitä ihminen tarvitsee, niin me sitten kohtaamme sellaisen asian, missä se mitä ihminen tarvitsee poikkeaa huomattavasti siitä, mitä ihminen todella tarvitsee. Ja sitten se kenen tarpeita erityisesti otetaan huomioon on aina vähintään hiukan eriäviä käsityksiä. Mikäli ajattelemme tarpeita ammatillisesta näkökulmasta, niin sotilas tarvitsee erilaisia asioita kuin esimerkiksi kirjanpitäjä. Samalla tavalla voimme ajatella, että esimerkiksi yhtiöt erikoistuvat. Ne pyrkivät vastaamaan oman asiakasryhmänsä tarpeisiin. Ja sen takia meillä on erilaisia yhtiöitä, jotka keskittyvät tiettyiin kohderyhmiin. 

Mutta sitten kohtaamme sen asian, että yhtiön johdon, yhtiön työntekijöiden sekä osakkeenomistajien edut saattavat olla eriäviä. Samalla tietenkin meidän pitäisi erottaa toisistaan lyhyt- ja pitkäkestoiseen sijoitustoimintaan tähtäävien sijoittajien edut. Lyhytkestoinen sijoittaminen on tapa, jossa kurssinousussa olevien yhtiöiden osakkeita ostetaan, ja sitten ne saatetaan myydä heti eteenpäin. Ja tuolla tavoin pyritään saamaan sitten voittoa osakkeista. Ja juuri tuo lyhytkauppa on se, missä tehdään niitä miljoonia. Mutta samalla sen kautta voidaan hävitä miljoonia euroja tai dollareita muutamassa minuutissa. 

Voiko nykyään enää kukaan oikeasti vastata työelämän tarpeisiin? Välillä vaaditaan lisää digilaitteita, välillä taas digilaitteita halutaan kieltää, koska ne vievät yhtiön työntekijöiltä aikaa olla sosiaalisia. Samoin yhtenä päivänä etätöitä ylistetään, ja kaikilla pitäisi olla etätyötä. Ja välillä taas etätyön tuottavuus on todella alhainen, joten sen takia kaikkien pitäisi tulla toimistolle. Eikä kukaan voi sijoittaa 150 euroa esimerkiksi kirjoituspöytään, ja jokaisen työntekijän tulee istua 8h tuijottamassa läppärin kameraa. Eli he eivät saa edes kahvikuppia täyttää ilman työnjohdon lupaa. 

Samoin työnjohto mielellään antaa kuitenkin esimerkiksi kännykän kotiin, ja sitten esimerkiksi sähköpostien lukeminen on asia, josta keskustellaan. Pitääkö työpaikan maksaa tuostakin ajasta? Samalla kuitenkaan ei muisteta, että on mahdollista estää esimerkiksi työpaikan kännyköiden ja datalaitteiden käyttö työajan ulkopuolella. Ja sen työpaikan kännykän voi jättää myös työpöydälle. Eli jos sattuu olemaan sellainen tapaus, että työpaikalla ei ole etätyötä, niin silloin voidaan työpaikan kännykät sekä läppärit jättää vaikka kotiin. Ja pelit pelataan tietenkin omilla läppäreillä tms. Joten onko niin että noita täpötäyteen kaupunkiasuntoon ahdettuja työpöytiä ei voi käyttää mihinkään muuhun kuin omaan etätyöpäivään? 

Siis kenen tai minkä ehdoilla työelämää kehitetään? Kehitetäänkö sitä osakekauppiaiden, yhtiön johtokunnan vai yhtiön työntekijöiden ehdoilla? Vai kehitetäänkö sitä mahdollisesti tekoälyn, algoritmien sekä muun teknologian ehdoilla? Toisaalta jos ajatellaan että työelämää kehitetään siten, että pääasiallinen fokus on rahan tekemisessä, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että työelämää kehitetään rahan ehdoilla, jolloin kaikesta mistä vain voidaan säästää säästetään. Ja juuri tekniikkakeskeisyys on asia, mikä ei ehkä ole aina täysin ymmärretty. 

Me emme voi kehittää työelämää ilman tekniikkaa. Jos emme hyödynnä tekniikkaa, niin silloin joku muu sitä hyödyntää. Samalla meidän on otettava huomioon se teknologia, jota jo on käytössä. Eli emme voi oikeasti vain sivuuttaa esimerkiksi älypuhelimia, eli se että älypuhelin on jossain laatikossa ei tee siitä olematonta. 

Toki kännykkäparkit ovat hienoja ajatuksia. Mutta niiden pitää olla sellaisia, että niihin voi turvallisin mielin jättää kännykän koko päiväksi. Ja sitten me kohtaamme sellaisen ajatuksen, että mitä jos vaikka meidän työpaikassamme kielletään tekoälyn käyttö? Tekoäly kun ei ole sellainen asia, mikä kuuluu työelämän ajatukseen siitä, että ihmisen pitää tehdä tuottavaa työtä 8 tuntia päivässä, eikä edes kahvilla tai vessassa saisi käydä. Tekoäly voisi olla loistava väline, jonka avulla voidaan lisätä työyhteisön sosiaalisuutta ja aikaa myös esimerkiksi asioiden syvällisempään opetteluun. 

Näin käytettynä tekoäly varmasti auttaa työyhteisöä menestymään. Se antaisi tilaa myös innovoida uusia tuotteita.  Mutta jostain syystä tekoäly nähdään uhkana, josta ei seuraa mitään hyvää. Tekoäly tekee monia asioita nopeammin kuin ihminen tekee siitä välineen, jolla voidaan tehdä paljon hyvää.  Se että esimerkiksi koodaaja voisi hyödyntää tekoälyä ja sen kautta hän saisi myös aikaa sosiaalisten taitojen ylläpitoon koetaan kuitenkin uhkana tai laiskotteluna. Ja se että joku alkaa tehdä töitä nopeammin tietenkin aiheuttaa painetta vähentää työvoimaa, kun mikään työpaikka ei turhasta maksa. 

Nykyisessä työelämässä työntekijä on ikään kuin robotin asemassa. Hänen tehtävänsä on tehdä työtä, mikä tietenkin on varmaan yhtiön edun mukaista. Mutta kun työelämää kehitetään, niin se joka aina ensin kärsii muutoksista on juuri työläinen. Jos yhtiön tulos ei vastaa tavoitetta, niin hän saa lähteä kävelemään. Jos yhtiön tuotantomenetelmät muuttuvat, niin työläisen oletetaan muuttuvan noiden menetelmien mukaan. Kaikki onnittelut onnistuneesta työstä menevät työnjohdolle, mutta työn tekijöitä ei juurikaan käydä onnittelemassa. Eli työntekijän tehtävä on tehdä työt kunnolla, ja jos hän ei sitä osaa, niin silloin hän saa lähteä etsimään uutta työpaikkaa. 

Kertakäyttökulttuuri on nykyään iskenyt myös työelämään. Työläisistä joiden ura on alkanut jossain määrä-aikaisissa työsuhteissa ovat jostain syystä jumittuneet noihin työvoimapalveluiden kautta hankittuihin työpaikkoihin. Eli kun he tulevat sisään yhtiöön, niin noilla pätkätyöläisillä on taskussaan tieto siitä, milloin viimeinen työpäivä on. Nämä pätkätyöläiset ovat ikään kuin kertakäyttötuotteita, jotka kerran kävelevät yhtiöön sisään, ja sitten kun he lähtevät ulos luovutettuaan avaimensa, niin heitä ei enää tuossa samassa yhtiössä kaivata. 

Kuitenkin me voimme varmaan arvottaa asioita siten, että työntekijä on puhelintaan arvokkaampi. Ja sitten kun puhutaan tekoälystä ja sen käytöstä asiakaspalvelussa, niin tekoäly ei suutu eikä tekoälyllä ole huonoja päiviä. Ihmisillä sen sijaan on huonoja päiviä, ja joskus ei asiakaspalvelija enää jaksa hymyillä ja olla asiallinen, mikä sitten vaikuttaa esimerkiksi myyntiin sekä asiakkuuksiin. 

Eli kun pätkätyöläistä ei enää tarvita, niin hänet heitetään roskiin. Noita pätkätöitä tekeviä eivät usein koske esimerkiksi työpaikan muut edut kuin palkka. He saattavat tehdä työtä aivan yksin. Tai sellaiseen aikaan, että kukaan muu ei silloin ole työssä. Ja se mikä usein myös unohtuu on se, että juuri pätkätyöt ovat niitä opiskelijoiden perinteisiä työsuhteita. Mikäli opiskelija ei saa töitä, niin hän joutuu istumaan hyvin tylsillä luennoilla. 

Ihminen kohtelee muita samalla tavoin, kuin häntä itseään on kohdeltu. Ja sen takia meidän pitää muistella sitä, että mistä ne kamalat pomot tulevat? Onko ehkä kenelläkään käynyt mielessä, että esimerkiksi ekonomit joutuvat lukemaan todella paljon, jos mielivät saada tutkinnon valmiiksi? Ja mikä sitten motivoi noita ihmisiä opiskelemaan? 

Pomon paikka työyhteisössä on olla yhteisön ulkopuolella. Työyhteisön sisäisten ristiriitojen ratkaisu on asia, mikä on johtajan työssä kaikkein vaativinta. Jos esimerkiksi vastaan tulee tapaus, jossa toinen työntekijä syyttää toista ahdistelusta, niin silloin pitää tapausta katsella viileästi. Jos väärää ihmistä uskotaan väärässä paikassa, niin seuraukset ovat kamalat. Ja me tiedämme että kaikki ihmiset voivat tai osaavat valehdella. 

Onko agile menetelmä hyvä vai huono toimintamalli?

Modulaarista projektimallia voidaan verrata Lego-rakentamiseen. Samoja moduuleja voidaan käyttää useisiin eri tarkoituksiin. Tuolloin projektin työntekijöiden vastuualue muuttuu kapeammaksi, joten he voivat syventyä tarkemmin kapeamman sektorin osa-alueeseen, mikä toivon mukaan lisää tehokkuutta. Mutta samalla se muuttaa työn yksipuolisemmaksi sekä erottaa projektin osa-alueita toisistaan. 

Varsinkin ohjelmointityössä ns. agile malli on tällä hetkellä suurinta, mitä projektinhallinnan saralla on tehty. Yhtiöt ostavat kilpaa agile-kursseja, jossa tuota mallia opetetaan suurelle joukolle ihmisiä, joiden pitää johtaa projekteja. Usein unohdetaan että mikään teoriassa opetettu malli ei ole sellainen, että se suoraan sopii käytännön elämään. Kun agile mallia siirretään teoriasta käytäntöön, niin esimerkiksi palaverien väli pitää suhteuttaa tarpeeseen. Ja noiden palaverien avulla pitäisi myös kerätä oikeaa tietoa projektin tilasta, eikä vain sitä mitä johtaja haluaa milloinkin kuulla. 

Palaverien tarkoitus ei ole se, että niitä pidetään niiden itsensä takia. Palaverit pidetään siksi, että projekteissa olevat epäkohdat tai ongelmat tulevat esiin. Palaverien tarve korostuu silloin, jos projektissa on ongelmia. Ja jos projekti sujuu kuten pitäisi, niin silloin palavereille ei ole niin suurta tarvetta. Mutta miten saadaan ihmiset kertomaan se, että projektissa on ongelmia?

Ja ongelmat voidaan ratkaista vain, jos ne ovat sellaisten ihmisten tiedossa, jotka voivat niitä ratkoa. Jos ongelma kuten se, että joku ei osaa työtään ei tule esimiesten tietoon, niin silloin ongelmaan ei voida puuttua. Tietenkin ongelmaan puuttujalla pitää olla sellaiset valtuudet, että hän voi joko erottaa pätemättömän työntekijän tai siirtää hänet toisiin tehtäviin. 

Agile tai ns. "Ketterä" kehitysmalli perustuu ajatukseen, että projektin johto kerää jatkuvasti palautetta siitä, mitä alaiset tekevät. Ja usein puhutaan siitä, että kyseinen malli tappaa vähintään luovuuden, lisää stressiä sekä muuttaa projektiryhmien osaamista kapea-alaisemmaksi. Tuo viimeinen asia johtuu siitä, että agile-mallissa projektiryhmän osaset ikään kuin erotetaan toisistaan soluiksi. Tuolloin jokainen solu työskentelee vain yksittäisen projektin osasen tai moduulin parissa. Ja tätä mallia perustellaan sillä, että näin ei ohjelmoijien tai muiden projektityöhön osallistuvien tarvitse osata kaikkea. Riittää että he osaavat oman kapean erikoisalansa, ja sen he sitten osaavat hyvin. Se aiheuttaa tietenkin työn yksipuolistumista sekä lisää omalla tavallaan stressiä. 

Mutta miten sitten tuo oma kapea sektorinen moduuli saadaan liitettyä yhteen muiden kapea-alaisten moduulien kanssa, niin että ne muodostavat dynaamisen kokonaisuuden. Eli periaatteessa agile-malli on sellainen, että siinä käyttöliittymien tekijät työskentelevät ilman yhteydenpitoa muihin projektin osa-alueiden kanssa työskenteleviin henkilöihin. Tuolloin esimerkiksi tietokannat ja muut vastaavat asiat kuten käyttöliittymien yhdistäminen tietokantoihin tehdään kaikki erikseen, ja sitten tietenkin tuo tuo syvällisyyttä, mutta samalla myös yksipuolisuutta projektiin. 

Kuitenkin olisi hyvä tehdä ainakin kerran projektin puolivälin paikkeilla sellainen palaveri, jossa kaikki projektin osa-alueet tai projektitiimit voivat yhdessä pohtia sitä, miten kokonaisuus saadaan toimimaan tehokkaasti sekä näyttämään hyvältä. 

Modulaarisen agile-mallin avulla voidaan luoda erilaisia moduuleja, joita sitten liitetään uusiin projekteihin. Sen takia näitä malleja kutsutaan joskus Lego-projekteiksi. Nuo moduulit ovat ikään kuin Lego-palikoita, joita voidaan liittää toisiinsa useilla eri tavoilla. Idea on se, että esimerkiksi tietokantoja ei tarvitse tehdä erikseen jokaista projektia varten, vaan se riittää, että tietokantojen nimet muutetaan, ja ne asennetaan erinimisiin kansioihin. Tuolloin riittää, että tietokantojen polkujen osoitteet vaihdetaan, mutta se mitä, tällainen tekee tietoturvalle on asia, josta voidaan keskustella. 

Joskus tätä mallia verrataan tilanteeseen, jossa auton moottori, jarrut sekä runko suunnitellaan erikseen. Siis kun esimerkiksi ohjelmistoja tehdään, niin silloin käyttöliittymän pitäisi toimia tehokkaasti sekä luotettavasti yhdessä kokonaisuuden kanssa. Tietoturva on nykyään jokaisen  huulilla oleva asia, ja se pitäisi integroida jokaiseen tuotteeseen, eli se ei saa olla mikään erillinen, kaikesta irrallaan oleva abstraktio. Agile malli voi olla erittäin hyvä ja tehokas tapa hallita projekteja. Sen takia tuon asian tiimoilta pidetään erittäin paljon koulutuksia. 

Mutta jos agile mallia toteutetaan väärin, niin siitä tulee valtava stressitekijä. Siis jos agile mallia viedään käytäntöön, niin silloin pitäisi muistaa se, että palavereja ei pidetä niiden itsensä takia. Samoin palavereissa alaisten pitäisi uskaltaa tuoda esiin myös se, jos työ ei onnistu. Joten olisi ehkä hyvä kysyä kaikilta erikseen esimerkiksi ryhmäsähköpostin tai pikaviestimen välityksellä, että onko heillä jotain ilmoitettavaa? Ja samalla pitäisi esimiehen myös käväistä katsomassa, miten työ oikeasti edistyy. Nimitäin ongelma on siinä, että esimiehille kerrotaan paljon sellaista, mitä alaiset luulevat heidän haluavan kuulla. 

Ja esimerkiksi oman epäonnistumisen myöntäminen on asia, mistä on työelämässä tehty jotenkin noloa. Sen takia joissakin yhtiöissä on sellainen ilmapiiri tai asenne, että omaa osaamattomuutta salaillaan loppuun asti, koska alainen pelkää saavansa potkut. 

https://www.tivi.fi/uutiset/tietoturvalegenda-tylyttaa-agile-menetelmia-tuhoavat-innovaatiot/d27d8cff-64e7-4777-afce-34ba0ef7360b

Biomimetiikka jäljittelee luontoa.

Biomimetiikka on tieteen osa-alue joka jäljittelee luontoa. Luontoa voidaan jäljitellä monella tavalla. Esimerkiksi B-2 "Spirit" stealth pommikone on saanut inspiraation haukasta. Ja kuten yllä olevasta kuvasta voitte nähdä, niin haukka on hyvin paljon B-2 pommikoneen näköinen. Samoin eräitä stealth-veneitä on rakennettu siten, että ne jäljittelevät muotoilultaan pesässään istuvaa rastasta. Mutta biomimetiikka on paljon muutakin kuin vain muodon jäljittelemistä. 

Erittäin mielenkiintoinen toiminnallisten ominaisuuksien jäljittely on tankkeihin sekä lentokoneisiin suunniteltu LCD pinta, jonka avulla kyseinen väline muuttuu läpinäkyväksi. Tuollainen järjestelmä perustuu vastakkaisella puolella oleviin kameroihin, joiden avulla kohteen pinta saadaan jäljittelemään kameleontin ihoa. Kun toisella puolen oleva kamera lähettää kuvan toisella puolen oleviin näyttöihin, niin silloin kohde muuttuu läpinäkyväksi.

Haukka yllä ja B-2 Spirit alla ovat esimerkki biomimetiikasta. 

Biomimetiikka voi tarkoittaa myös esimerkiksi elävien organismien toimintojen jäljittelemistä. Esimerkiksi itseään kopioivat robotit, joita kutsutaan Von Neumann-koneiksi jäljittelevät solujen jakautumista. Periaatteessa me voisimme tehdä keinotekoisen, tekoälyn ohjaaman keinotekoisen organismin hyvin helposti. Tuo keinotekoinen solu voisi olla tehdas, joka hyödyntää robotteja raaka-aineiden etsinnässä, ja sitten kyseinen väline voisi toimia kuin valtava 3D printteri, joka luo uusia automaattisia tehtaita. 

DNA molekyyli pitää sisällään kaiken geneettisen tiedon, jota solu tai mikä tahansa muu elävä olento tarvitsee kyetäkseen kopioimaan itsensä. Joten voimme sanoa, että DNA molekyylit ovat molekyylien kokoisia Von Neumann koneita. Ja vasta vähän aikaa sitten ovat Tokion yliopiston tutkijat onnistuneet luomaan epäorgaanisen kaksoiskierremolekyylin, joka käyttäytyy kuin DNA. 

Kyborgi heinäsirkka. 

Tuollainen keinotekoinen DNA molekyyli voi ohjata esimerkiksi nanokoneita. Ja biotekniikka hämärtää elävän olennon ja robotin välistä eroa. Esimerkiksi bakteeri joka on ohjelmoitu tuhoamaan muita bakteereja voidaan määritellä biorobotiksi. Ja mikropiirien avulla ohjattua bakteeria voidaan kutsua miniatyyriseksi kyborgiksi 

Samoin hyönteiset, joita ohjataan mikropiireillä voivat olla biorobotteja. Jo nyt on käytössä esimerkiksi kyborgi-torakoita, joita ohjataan mikropiireillä. Mutta myös esimerkiksi yksittäisiä soluja sekä basilleja on varustettu mikropiireillä, joiden avulla niiden toimintaa manipuloidaan. 

Mutta kuten tiedämme, niin Von Neumann-kone voi olla myös virtuaalinen. Tuo virtuaalinen Von Neumann kone on tietokonevirus. Kyseessä on tietokoneohjelma joka tekee itsestään kopioita, joten se käyttäytyy kuin oikea, luonnollinen virus. 

Biomimetiikan äärimmäinen sovellus ovat tekoälyt, jotka toimivat kuin ihmisen aivot. Nuo tekoälyt ovat valtavan suuria tietokantarakennelmia, jotka osaavat yhdistellä tietokantoja uusiksi muotoutuviksi kokonaisuuksiksi.  Jos tuollainen tekoäly kytketään yhteen fyysisen robotin kanssa, niin silloin tekoäly voi muodostaa uusia tietokantayhteyksiä kuten ihmisaivot tekevät. 

Jos robotti ei osaa jotain asiaa, niin silloin ohjelmoijat luovat sille uuden tietokannan. Tuo tietokanta pitää tietenkin kytkeä toiseen tietokantaan, joka sisältää kuvauksen tapahtumasta, johon kyseinen tietokanta reagoi. Kuten huomaamme, niin biomimetiikka on hyvin laaja ja mielenkiintoinen tieteenala, joka tekee mahdolliseksi luoda uusia ja tehokkaita koneita. 

Mutta biomimetiikkaa käytetään myös markkinoinnissa. Eli mediakanavan kannalta on aivan sama mitä sen sivuilla esitetään, oli se perinteinen tai sosiaalisen median kanava. Se millä on väliä on se, että ihmiset kerääntyvät seuraamaan kanavalla näkyviä mainoksia, sekä ostamaan paljon niillä näkyviä tuotteita. 

Mutta kuten tiedämme, niin biomimetiikkaa käytetään ilmeisesti jo nyt sosiaalisen median ja käyttäytymistieteiden yhdistelmissä. Eli käyttäytymisemme määrittelee sitä, mitä sosiaalinen media näyttää meille mihinkin kellonaikaan. Käyttäytymistieteet ovat uusi markkinoinnin väline, ja markkinoinnin tarkoitus on luoda meille tarve hankkia jotain uutta. Ja kun hankimme jotain uutta, niin samalla kerromme jotain itsestämme uusille algoritmeille. Mainonnan tarkoitus on pakottaa tai luoda tarve hankkia uutta. Eli kun saamme ilmaiseksi käyttää jotain tuotetta, niin se ei tarkoita sitä, että emme anna tuotteelle mitään. 

Kun puhutaan esimerkiksi mainosrahoitteisesta mediasta, niin silloin median kannalta tärkeintä on se, että ihmiset näkevät sen mainokset. Se mitä muuta ihmiset sitten tekevät on median kannalta aivan sama, kunhan se saa aikaan sen, että ihmiset katsovat sen alustalla esitettyjä mainoksia. Siis tuon asian kannalta tärkeintä ei ole se, mitä median sisältö on. Tärkeintä on se, että ihmiset katsovat mainoksia. 

Sosiaalisen median käyttö on yksityiselle käyttäjälle usein ilmaista, ja sen takia sitä käytetään paljon. Mainostajat maksavat sosiaalisen median vaatimat palvelimet ja muut vastaavat asiat. Eli mainostajien tarkoitus on saada ihmiset katsomaan mainoksia, mikä tietenkin tuo tarpeen kohdentaa mainoksia tietyille kohderyhmille. Ja siksi sosiaalisen median algoritmit keräävät meistä kaikista tietoja. Se että on olemassa maksullisia sovelluksia, joiden vakuutetaan olevan sellaisia ettei dataa kerätä ei takaa sitä, etteikö sovellus kuitenkin kerää dataa. 

Tuo kerätty tieto tietenkin tekee mahdolliseksi rakentaa meistä kaikista psykologisia profiileja, mutta sitten me kohtaamme toisen raadollisen asian. Nimittäin sosiaalinen media on vain yksi medioista, jotka kilpailevat keskenään siitä, miten paljon me käytämme niiden ääressä aikaa. Jos istumme kaiken aikaa sosiaalisessa mediassa, niin joku muu media menettää siinä sitten katsojan, joka voisi käyttää aikansa tuon toisen median mainosten parissa. Eli kuten me tiedämme, niin me TVssä ei elokuvia esitetä siksi, että katsojat pitävät niistä. Niitä esitetään siksi, että niiden avulla kerätään katsojia katsomaan mainoksia. 

https://scitechdaily.com/dna-doppelgangers-scientists-develop-artificial-molecules-with-life-like-properties/

https://yle.fi/a/74-20104143

Mitä yhteistä on Tsushiman Salmen meritaistelulla, tekoälyllä sekä Venäjän asevoimien uudistuksilla?

Venäjän asevoimien uudistaminen on varmaan ollut pitkään esimerkiksi Vladimir Putinin asialistalla. Mutta ongelmia on tullut eteen, ja se mikä sitten on suoraan sanottuna estänyt uudistamisen on muutosvastarinta. Eli kukaan ei halua luopua asemastaan siksi, että asevoimien toimintaa saadaan tehostettua, mikä on sitten ollut esimerkiksi Ukrainan pelastus. Tuolla tavoin voidaan sanoa, että historia toistaa taas itseään totutulla tavalla. 

Tsushiman salmen meritaistelussa vuonna 1905 Venäjän ylivoimainen laivasto hyökkäsi Japanin alivoimaisen laivasto-osaston kimppuun, ja silloin Venäjän laivaston ylivoiman piti olla musertava. 11 taistelulaivaa vastaan neljä taistelulaivaa olivat voimasuhteet, joiden takia Venäjä uskoi voittavansa helposti. Toki Japanilla oli hienoinen ylivoima panssariristeilijöissä ja panssarikansiristeilijöiden määrissä, mutta nämä alukset eivät pärjäisi taistelulaivoille. Venäjän upseerit eivät kuitenkaan ottaneet huomioon torpedoita, ja japanilaiset torpedoveneet upottivat tai kaappasivat Venäjän laivaston. 18 sota-alusta upposi, ja Japani valtasi kuusi noista venäläisistä aluksista. Japani menetti itse vain kolme torpedovenettä. 

Sanotaan että Tsushiman tappio johtui siitä, että venäjän laivaston upseerit eivät olleet päivittäneet koulutustaan, ja he eivät näin ollen osanneet varautua torpedoveneiden iskuihin. Sama asia sitten on ollut Venäjän asevoimien kompastuskivi meidän päiviimme asti. Venäläiset upseerit eivät käy jatkokoulutuksessa tai asevoimien varustusta ei haluta uusia, koska se vaatisi upseereilta uudelleen kouluttautumista. Ja kuten tiedämme, niin venäläisellä upseerilla on paljon muutakin tekemistä kuin istua jossain kursseilla, joissa käydään läpi uusia asejärjestelmiä. 

Ja tuo asenne johtaa tietenkin siihen, että kalusto joka sopeutetaan vanhentuneisiin taktiikoihin aiheuttaa suuria ongelmia nykyaikaista sodankäyntiä ajatellen. Saattaa olla että Venäjällä pelätään sitä, että alainen huomaa esimiehen olevan jotenkin ulkona jostain ratkaisuista, ja sen takia tuota koulutusta ei päivitetä. Ja sen ajattelutavan seuraukset ollaan huomattu esimerkiksi Tsushman salmessa vuonna 1905, ja paljon myöhemmin Ukrainan sodassa. 

Tekoäly on uusin sekä pelätyin väline. Se aiheuttaa mullistuksen sekä siviilien että sotilaiden toimintatavoissa. Tekoälyn sekä laajojen kielimallien avulla voidaan koko taistelukenttä verkottaa yhteen. Ja sen takia tekoälyyn pitää suhtautua välineenä, jonka avulla voidaan toimintaa tehostaa läpi koko komentoketjun. Jos tekoälyyn suhtaudutaan väärin, eli sen käyttöönotto tai kehitys kielletään, niin edessä saattaa olla tappioita, jotka ovat tuon legendaarisen Tsushiman salmen tappion veroisia. 

Tekoäly voi tehostaa työelämää monella tavalla, mutta jos sitä ei osata käyttää oikein, niin silloin tuloksena on helvetti. Nykyaikaiseen työelämään kuuluu omien taitojen ylläitäminen sekä myös osaamisen päivittäminen siten, että osaaminen vastaa nykyajan vaatimuksia. Jos emme kykene vastaamaan nykyajan asettamiin vaatimuksiin tai käyttää uusia työkaluja, niin voimme olla varmoja siitä, että me emme tule menestymään. Tuon takia myös yliopistossa opiskelleiden pitäisi aina silloin tällöin vaivautua kursseille tai sitten itse opiskeltava uusia asioita. Kuitenkin pahin karhunpalvelus koko yhteiskunnalle tehdään silloin, jos lähdemme suoraan estämään tekoälyn käyttöä, koska pelkäämme omien työpaikkojemme puolesta. 

Liike-elämässä tekoäly on loistava apuri. Jos haluamme esimerkiksi sijoittaa osakkeisiin, niin tekoäly joka voi seurata tuhansia tai jopa miljoonia kohteita tekee tappioiden tekemisestä mahdottoman. Eli tekoäly voi sijoittaa rahaa jopa miljooniin kohteisiin sekä myydä ja ostaa osakkeita erittäin nopeaan tahtiin. Tuolloin ehkä tuhansia kauppasuorituksia tehdään sekunnin sisällä. Ja mikään ihminen ei tuota asiaa kykene edes käsittelemään. Tuolla tavoin voidaan suurella määrällä pieniä panoksia tehdä suurta voittoa. 

Tekoäly on väline, joka voi tehostaa kaikkea mahdollista työtä. Se voi valita esimerkiksi autojen reitit siten, että ajan ja polttoaineen käyttö on mahdollisimman tehokasta. Samoin se voi suunnitella reitit sekä verkottaa työmaat siten, että esimerkiksi tauot pidetään synkronoidusti. Tekoäly voi myös neuvoa esimerkiksi asentajia siinä, että mitä heidän pitäisi tehdä. Eli se voi kaivaa kytkentäkaaviot ja muut tarvittavat ohjeet valmiiksi sekä myös tilata mahdolliset erikoistarvikkeet. Joten jos kohtaamme uusia haasteita, niin meidän pitää vain kyetä mukautumaan tilanteeseen sekä hankittava sellaiset taidot, että voimme vastata haasteeseen. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/karu-arvio-venajan-laivastosta-lahinna-neuvostoajan-jaanteita/#af0c6c1a

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsushiman_meritaistelu

Tekoäly voi tehdä paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa.

Tekoälyn negatiivisia puolia hehkutetaan paljon, mutta samalla unohdamme sen että yhden kauhistus on toisen mielestä täysin oikein. Eli vaikka EUssa hehkutetaan tekoälyn kehityksen moraalista sekä eettistä ohjaamista lainsäädännön kautta, niin me valitettavasti emme elä maailmassa, missä kaikki ihmiset noudattavat samaa moraalis-eettistä koodistoa, kuin mihin olemme EUssa ja länsimaissa tottuneet. Se mikä on hyvää ja mikä on pahaa riippuu ihmisen omasta ajattelutavasta sekä tahdosta. Joten me varmaan kaikki joudumme myöntämään, että esimerkiksi Putin sekä hänen tukijansa ovat henkilöitä, joiden mielestä tarkoitus pyhittää keinot. 

Putin ja hänen taustavoimansa sekä liittolaisensa ovat varmasti kiinnostuneita esimerkiksi tekoälyn tiedustelu- ja valvontasovelluksissa sekä niiden kehittämisessä. Tekoälyn avulla voidaan esimerkiksi vakoiluohjelman koodia muunnella erittäin tehokkaasti. Ja juuri tämä ominaisuus saa aikaan sen, että tekoäly on niin tehokas väline varsinkin väärin käytettynä. 

Se mikä sitten on tekoälyn väärinkäyttöä on taas siitä kiinni, mikä määritellään väärinkäytöksi. Kun Israelin asevoimat käyttää tekoälyä pyssymiesten tunnistamisessa, niin Israelin asevoimien mielestä kyseessä on tietenkin tekoälyn oikea käyttö. Jos taas salamurhaaja käyttää lennokkia murhatessaan vaikkapa työnantajansa poliittisen vastustajan, niin se on lennokkien sekä tekoälyn väärin käyttöä. Ja lennokit voidaan varustaa kasvojen tunnistamiseen perustuvilla kohteentunnistus ohjelmistoilla. Ja noiden lennokkien tai nelikopterien avulla voidaan suorittaa isku keskelle väkijoukkoa. 

Kub me pohdimme esimerkiksi autoritaristen valtioiden johtajien suhdetta tekoälyyn sekä sen käyttöön, niin heidän näkökulmansa mukaan valtion eli heidän itsensä turvallisuus menee kaikkien muiden asioiden ohitse. Ja sen takia he panostavat tekoälyn käyttöön sekä kohdennetuissa asejärjestelmissä sekä ihmisten valvonnassa. Periaatteessa jo nykyinen teknologia mahdollistaa esimerkiksi automaattisen kasvojen tunnistamiseen perustuvan droonien avulla tehdyn hyökkäyksen sekä salamurhan keskellä väkijoukkoa. Tekoäly on periaatteessa pelkkä tietokoneohjelma, jonka koodi voidaan teettää esimerkiksi jossain BRICS maassa. 

Ja vaikka esimerkiksi henkilöiden kasvojen tunnistamiseen valmistetun koodin tuottamista EUssa rajoitetaan ankarasti, niin kuitenkin kuka tahansa voi matkustaa vaikkapa Intiaan sekä tehdä siellä tilauksen tuollaisesta ohjelmistosta. Ja sitten huonosti palkatut intialaiset koodaajat hoitelevat tuon tuotteen USB tikulle, jonka voi mukavasti tuoda taskussa kotimaahan sekä ladata johonkin drooniin.  Kun siis puhumme tekoälystä, niin puhumme samalla monitoimisesta työkalusta, joka tulee mullistamaan ihmisten elämän.

Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi tietoturvasta vastaavien ihmisten pitää tuntea vihollisensa. Heidän pitää myös kyetä luomaan vastatoimenpiteitä tekoälyn tuomia uhkia vastaan. Ja samalla tietenkin ihmisten pitää huomioida sekin, että yksityisyyttä voidaan käyttää väärin, eli vaikka kukaan meistä ei halua, että meitä kuvataan kalsareissa, niin myöskään paikallinen huumekauppias ei varmaan halua menettää yksityisyyttään. Ja tietenkin myös esimerkiksi Vladimir Putin varmasti haluaa tietää aivan kaiken mitä hänestä puhutaan. 

Se mikä tekee jokaisesta tuotteesta turvattoman on se, että sen tuottaja ei tunne sitä, mihin tuotetta voidaan käyttää. Mikään tuote ei ole puhtaasti hyvää palveleva asia. Vaan jokaista tietoturvatuotetta voidaan käyttää väärin. Jos ihminen tilaa tuotteen jossa on tietyt ominaisuudet, niin silloin pitää tilauksen vastaanottajan tajuta tuosta vaatimusmäärittelystä, jos tuotteen tilaaja aikoo tehdä tuotteella asioita mitä hän ei halua muiden tietävän, kuten esimerkiksi valvoo alaisten koteja jonkun valvontaohjelman avulla. Tietyt ominaisuudet tekevät ohjelmistosta valvonta- tai jopa hyökkäysvälineen, ja jos noita ominaisuuksia vaaditaan, niin silloin pitää tilauksen vastaanottajalla pirahtaa hälytyskello, että tuotetta aiotaan käyttää vakoiluun tai jopa ohjuksen ohjausjärjestelmissä. 

Tekoälyn kehittämistä säätelevä laki on oikeasuuntainen toimenpide. Mutta me emme voi odottaa, että V. Putin sekä muut BRICS johtajat noudattavat samoja periaatteita. On naiivia olettaa etteivät esimerkiksi rikolliset käytä tekoälyä. Kun tekoälyn kehittämistä johdetaan, niin silloin tietenkin johtajan täytyy tuntea tuotteensa sekä tuotteen erityispiirteet.

Pahimmillaan tuossa johtamisessa tehdään sellainen virhe, että aletaan johtaa yhtiöitä tai niissä tapahtuvaa kehitystä, eikä tiedetä mitä oikeastaan edes johdetaan. Ja jos sitten lähdetään ottamaan vääriä tilauksia sisään, niin silloin pahimmassa tapauksessa joku tilaa FSBlle uuden valvontaohjelman suomalaisesta yhtiöstä. Se että laki on olemassa ei riitä, sitä pitää myös valvoa. Samalla kuitenkin pitää huolehtia siitä, että kyber- ja muu valtiollinen turvallisuus on taattua myös silloin jos Venäjä kehittää tekoälyyn perustuvia kyberhyökkäysvälineitä. Jos emme kykene vastaamaan tuohon uhkaan, niin silloin olemme pulassa. 

https://yle.fi/a/74-20102199

EU sai vihdoin aikaan tekoälyä säätelevän lainsäädännön.

Tekoäly jaetaan neljään kategoriaan.

"Säädös luokittelee tekoälyjärjestelmät neljään eri luokkaan. Suurin osa järjestelmistä – esimerkiksi roskapostisuodattimet – kuuluu minimaalisen riskin luokkaan. Tähän luokkaan kuuluvilla järjestelmillä ei ole tekoälysäädöksessä asetettuja velvoitteita."  (Tivi.fi/EU:n tekoälysäädös tuli voimaan – tällainen tekoäly on nyt kiellettyä)

"Erityisen avoimuusriskin luokkaan kuuluvat muun muassa tekoälykeskustelusovellukset ja syväväärennökset. Näiden järjestelmien pitää kertoa käyttäjilleen, että he ovat vuorovaikutuksessa koneen kanssa tai katselevat keinotekoisesti luotua sisältöä. " (Tivi.fi/EU:n tekoälysäädös tuli voimaan – tällainen tekoäly on nyt kiellettyä)

"Suuren riskin järjestelmiin kohdistuu tiukkoja vaatimuksia. Järjestelmiä käyttäessä täytyy hyödyntää muun muassa riskienvähentämisjärjestelmiä, yksityiskohtaista dokumentointia ja ihmisten suorittamaa valvontaa. Tähän luokkaan kuuluvat esimerkiksi rekrytoinnissa käytettävät tekoälysovellukset. " (Tivi.fi/EU:n tekoälysäädös tuli voimaan – tällainen tekoäly on nyt kiellettyä)

"Jotkut tekoälyjärjestelmät ovat nyt täysin kiellettyjä. Kielletyn luokan tekoälyjärjestelmät muodostavat komission mukaan ”selkeän uhan ihmisten perusoikeuksille.” Näihin järjestelmiin kuuluu esimerkiksi työpaikalla käytettävät tunteentunnistusjärjestelmät ja lainvalvontaan tarkoitetut reaaliaikaiseen biometrisen etätunnistamisen järjestelmät." (Tivi.fi/EU:n tekoälysäädös tuli voimaan – tällainen tekoäly on nyt kiellettyä)

Tekoälyä säätelevä lainsäädäntö on saatu aikaan EUssa, mikä tietenkin selkiyttää tekoälyn kehittämistä sekä sitä, mitä kaikkea tekoäly saa tehdä. Tekoälyn kohdalla ollaan puhuttu esimerkiksi siitä, miten tekoälypohjaiset järjestelmät havainnoivat tunnetiloja tai tunnistavat ihmisiä kadulta. Noiden järjestelmien kieltäminen on tietenkin äärimmäisen tärkeää yksityisyyden kannalta, mutta samalla kuitenkin herää muutamia muita kysymyksiä. Ja yksi niistä koskee tekoälyn kehittämistä ylipäätään. Tekoäly kehitettiin aluksi välineeksi, jonka avulla vähennetään stressiä. Mutta se on muuttumassa välineeksi, jonka avulla ihmisiä irtisanotaan. Sekä työelämän stressiä lisätään. 

Eli kun tekoäly tuo kaiken maailman taivaanrannanmaalaushetkiä työpaikalle, niin silloin tietenkin johtaja raportoi, että työläisillä on liikaa vapaata. Ja se aiheuttaa tietenkin tarpeen vähentää työläisten määrää. Yhtiö ei maksa turhasta, mutta onko tuossa tapauksessa tekoälyn syy se, että työntekijöitä irtisanotaan siksi, että tekoäly antaa heille vapaa-aikaa? Vai onko syy jossain muualla? Onko se miten tekoälyn avulla kehitetään työelämää kiinni esimerkiksi luutuneista asenteista? Eli ihmiset antavat potkut töistä eikä tekoäly. Jos yhtiön johto kokee asian niin, että tekoäly antaa heille mahdollisuuden antaa potkut puolelle työväestä, niin se on yhtiön johdon asia. Tuolloin itsestäni tuntuu ainakin siltä, että työntekijä on yhtiölle vain välttämätön paha. 

Kun ajatellaan esimerkiksi ulkomaista työvoimaa, niin nykyään on ilmeisesti trendikästä palkata ulkomaisia osaajia, joiden takia suomalaiset eivät voi edes ajatella kilpailevansa noiden työläisten kanssa. Kun sitten internet teki mahdolliseksi siirtää kaiken ICT-alaan liittyvän koodauksen Intiaan, missä työläisten palkat ovat paljon EUta alhaisempia, niin silloin ei kukaan älähtänyt. Eikä jatkuva kilpailuasetelman ylläpitäminen työpaikoilla aiheuttanut ollenkaan stressiä. Mutta nyt kun työvoima korvataan kokonaan tekoälyllä, niin johan on stressin taso melkoinen. Kun tekoäly korvaa ihmiset, niin se sitten auttaa vähentämään myös noita intialaisia työntekijöitä. 

Mutta samalla kuitenkin tilanne on ollut jo pitkään sellainen, että suomalaiset koodaajat eivät kykene kilpailemaan palkassa eivätkä osaamisessa intialaisten kanssa. Kun ihminen ei pääse töihin valmistumisen jälkeen, niin silloin hän ei pääse myöskään kehittämään omaa ammattitaitoaan sekä osaamistaan. Ja sen takia on ollut taloudellisesti järkevämpää palkata intialaisia koodaajia. Mutta sitten me voimme kohdata sen julman totuuden, että Intia on BRICS maa, jonka kautta esimerkiksi vientikiellossa olevia ohjelmiston kehittämiseen tarkoitettuja työkaluja voi joutua Venäjälle. Ja siksi koodauksen siirtäminen Intiaan on hiukan arveluttavaa. 

Tekoäly joka havainnoi tunteita aiheuttaa lisää kysymyksiä. Eli pitääkö tekoälyn olla oikeasti sellainen, että se kykenee kaikkeen mahdolliseen sekä mahdottomaan? Vai riittääkö se että tekoälyn avulla voidaan tehdä esimerkiksi tietokoneohjelmia. Tekoäly on väline jonka olisi tarkoitus muuttaa työelämää inhimillisemmäksi sekä samalla antaa ihmisille aikaa tehdä asioita, joiden avulla tuotteesta tulee parempi sekä asiakastyytyväisyys kasvaa. Mutta tekoäly on tuonut työpaikoille aivan uuden ilmiön. Eli sen että työntekijöitä kuormitetaan uusilla tehtävämäärillä, joiden avulla on mahdollista vähentää työväkeä, sekä teettää samaa työmäärää puolitetulle työväen määrälle. 

Eli se miksi tekoäly kehitettiin on tuossa mallissa käsitetty siten, että sen avulla voidaan vähentää henkilöstökuluissa, ja samalla myös jakaa tehtäviä entistä pienemmälle ihmistyöläisten joukolle. Tuolla tavoin saadaan sitten maksimoitua yhtiön tuottavuus siten, että saadaan vähän enemmän työläisiä siirtymään kohti työvoimatoimistoa. Mutta miksi tuottavuus ja kannattavuus maksimoidaan siten, että työnantaja irtisanoo pari työntekijää? Onko työvoiman irtisanominen oikeasti niin helppoa sekä mukavaa, että se on kannattavampaa kuin vähentää työtaakkaa tekoälyn avulla. 

https://www.finnet.fi/tekoaly-mahdollistaa/

https://www.tivi.fi/uutiset/eun-tekoalysaados-tuli-voimaan-tallainen-tekoaly-on-nyt-kiellettya/08b42be7-1f22-46d6-9068-caf5120a2c53

Negatiivinen kannustin estää kehitystä.

Me kaikki tiedämme, että juuri mielikuvitus, eli kyky abstraktiin ajatteluun on asia, mikä tekee meistä ihmisiä. Kun rakennamme tuotteita sekä liiketoimintaa noiden tuotteiden ympärille, niin meidän pitäisi ajatella ensinnäkin kokonaisuuksia. Eli kaiken pitää näyttää hyvältä, tuntua hyvältä sekä erityisesti olla turvallisia. 

Ja erityisesti tietoturvan kohdalla jatkuva uuden kehittäminen on erittäin tärkeää. Rikolliset ovat taitavia rakentamaan haittaohjelmia, joten tietoturvayhtiön pitää kyetä vastaamaan haasteisiin. Eli rikollisten uusia hyökkäystapoja varten pitää jatkuvasti kehittää uusia vastatoimia, tai haittaohjelmat pääsevät levittäytymään verkkoon. Uusi uhka vaatii uusia vastatoimia. Ja kuitenkin maassamme jostain syystä väheksytään tuotekehitystä. 

Negatiivinen kannustin on asia, mikä leimaa maamme työelämää. Eli heti kun joku keksii jotain uutta, niin silloin löytyy välittömästi kriittinen taho, joka sitten kehittää mallin, jonka mukaan tuossa uudessa asiassa on vain negatiivisia asioita. Eli kun tekoälyä ja verkotettuja toimintamalleja etsitään, niin silloin ei noista malleista edes yritetä löytää muuta kuin uhkakuvia, ja tekoäly tietenkin vain haittaa niitä suuria konkareita, joita työelämä ilmeisesti vilisee pilvin pimein. Tai siltä ainakin itsestäni tuntui, kun aikoinaan etsin ensimmäistä työpaikkaa ICT-alalta. Jokaisen oven takana istui insinööri, jolla oli työkokemusta 20 vuotta ja vähän päälle. Seuraavaksi sitten seuraa pieni opastus siitä, miten saadaan kaikki uudet ideat tapettua alkuunsa.  

Uudet ratkaisut voisivat tietenkin olla tehokkaita, ne voisivat antaa tilaa tehdä parempaa työtä sekä samalla kehitellä lisää uusia asioita, mutta kun niitä tekevät ihmiset ovat jotenkin tylsiä, epäsosiaalisia sekä lapsellisia. Ja tietenkään esimerkiksi teekkariksi, eli teknisen korkeakoulun opiskelijaksi, joka sitten joskus valmistuu insinööriksi sekä tekniikan tohtoriksi ei valikoidu kuin joku, joka ei muualle pääse. Ja päälle joku suuri johtaja voi kertoa ihmisille, että hän ei ainakaan tekniikkaa tai varsinkaan tietojenkäsittelyä viitsisi lukea. Samalla kaikki jotka kehittelevät uusia asioita voidaan suoraan leimata sellaisiksi vähän lapsellisiksi ihmisiksi, joilla vain on hyvä mielikuvitus. 

Tämän ajattelutavan mukaan aikuinen ihminen kun ei mielikuvitusta käytä, vaan hän pitäytyy niissä "tässä ja nyt" ajattelumalleissa, joiden avulla jo hänen esi-isänsä on tehnyt paljon rahaa. Mutta sitten kun tätä mallia lähdetään kriittisesti tarkastelemaan, niin voidaan kuitenkin todeta, että kehitys merkitsee uusia tuotteita. Ja jokainen yhtiö elää periaatteessa uuden innovaation kautta. Mikäli uusia tuotteita ei saada markkinoille, niin silloin kiinnostus yhtiötä sekä sen tuotetta kohtaan lakkaa. Jos esimerkiksi joku yhtiö tekee loistavan puhelin applikaation, niin hetken päästä tuo applikaatio löytyy jokaisesta puhelimesta, ja sen jälkeen yhtiön pitäisi löytää uusia tuotteita, joita se voi markkinoida, jotta rahan tulo yhtiöön säilyy. 

Kun sijoittaja valitsee sijoituskohteen, niin hän tietenkin odottaa saavansa rahalleen vastiketta. Tuo vastike on siis se paljon puhuttu voitto. Eli jos sijoittaja on ostanut 100€ arvosta osakkeita, niin hän odottaa saavansa  esimerkiksi 110€ tai enemmän jokaista sijoittamaansa satasta kohden. Mikäli yhtiö ei ole tunnettu, tai sitten se ei muuten ole vakuuttava, niin silloin yrittäjä sijoittaa rahansa jonnekin muualle. Yksi syy siihen, miksi yhtiö saa sijoituksia on se, että se ylipäätään tunnetaan. Jos sijoittaja ei edes tiedä yhtiön olemassaolosta, niin hän tuskin siihen sijoittaa rahojaan. 

Kuitenkin jokaisen yhtiön normaali ansaintalogiikka pyörii yhtiön tuotteiden ympärillä. Tai sitten pois voidaan laskea esimerkiksi kryptovaluuttayhtiöt. Tai onhan niilläkin tuote, jonka nimi on kryptovaluutta. Jos kukaan ei osta yhtiön tuotteita, niin se tekee silloin tappioita. Joten rahan pumppaaminen tappioita tekevään yhtiöön ei ehkä ole ainakaan liiketoiminnan näkökulmasta katsottuna järkevää. Joku Venäjän tiedustelupalvelu voi taas olla taho, joka sijoittaa rahaa konkurssikypsiin korkean teknologian yrityksiin, joiden koneet se voi sitten laivata Venäjälle. 

Kun yhtiö lähtee tekemään uutta ja ihmeellistä, niin sen pitää muistaa sekin, että uusi ja ihmeellinen ei ole välttämättä sellainen asia, mikä kiinnostaa ostajia. Eli jokaiseen tuotteeseen liittyy riski. Jos yhtiö jättäytyy vanhan tuotteen varaan, niin se saattaa silti menettää asiakkaitaan hyvinkin nopeasti, jos kilpailija tuo laadukkaamman sekä paremman tuotteen markkinoille.