Tekoäly on loistava väline silloin kuin sen pitää analysoida tarkasti määriteltyä lineaarista luku tai oliojoukkoa kuten DNA:n emäspareja. Tekoäly voi silloin katkoa DNAn tai muun oliojoukon pätkiksi ja ajaa nuo pätkät useisiin analysaattoreihin. Siis DNAn emäsparit tekevät siitä oliojoukon. Samoin tekoäly voi analysoida esimerkiksi tähtien kehittymistä seuraamalla miljoonia tähtiä samaan aikaan. Mutta tekoälyn ongelma on siinä, että se yhdistelee vain olemassa olevaa tietoa, eikä siis tekoäly kykene luomaan mitään uutta pelkästään abstraktiosta.
Kun tekoälyä pyydetään tai käsketään tekemään esimerkiksi talon piirustus, niin silloin se vain etsii keskiarvotalon, ja sitten sen kautta rakentaa uuden mallin. Eli se hiukan tyylittelee taloa jonka vaalinta perustuu tiettyihin keskiarvoihin. Tekoälyn algoritmi yksinkertaisesti etsii tiettyjä sanoja, joita ovat "piirrä" ja "talo". Sen jälkeen algoritmi lähtee etsimään kuvia talosta, jota sen pitäisi piirtää. Siis tekoäly on periaatteessa vain äärimmäisen kehittynyt ohjelmointieditori, joka yhdistelee asioita keskenään.
Kun netti täyttyy tekoälyjen luomasta materiaalista, niin tuullaan tilanteeseen, missä tekoälyt opettavat toisiaan. Ja koska tekoäly ei itse ajattele, niin se aiheuttaa tilanteen, jossa lapsi tai joku stereosetti alkaa opettaa lapsia. Siis jos opettaja ei tunne opettamaansa aihetta, tai ymmärrä tekstin sisältöä, niin vaarana on se, että opettaja opettaa asioita väärin. Siis tekoäly ei oikeasti ymmärrä mitä sen luoma teksti sisältää, joten sen manipulointi on periaatteessa todella helppoa. Jos tekoäly käyttää suojaamatonta lähdettä, niin sen antamia tuloksia voidaan manipuloida lähteen sisällön kautta.
Siis tekoälyä ei pyydetä vaan se toimii samalla tavalla käskyjen kautta kuin muutkin tietokoneohjelmat. Mutta sitten kun ajattelemme tilannetta, missä netti täyttyy tekoälyn luomasta sisällöstä, niin kohtaamme ilmiön, jossa tekoäly alkaa muotoilla ja kierrättää tekstejä, joita on tehnyt joko toinen tekoäly tai pahimmassa tapauksessa tekoäly sitten kierrättää omia tekemiään tekstejä. Ja siitä saattaa seurata jopa kielimallin korruptoituminen.
Kun tekoäly yhdistelee tekstejä tai lähteitä, niin ongelma on siinä että tekoäly kehittyy jatkuvasti. Sen takia esimerkiksi vanhentuneiden kielimallien luomat tekstit voivat tulla uusien tekoälymallien käyttöön, ja pahimmillaan joku ohjelmoija käyttää huomaamattaan vanhentuneita malleja. Siis tekoälyn kierrättäessä esimerkiksi jotain toisten tekoälyjen eli kielimallien tekemää tekstiä, niin silloin saattaa käydä niin, että jos alkuperäisen lähteen luonut tekoäly on käyttänyt väärennettyä lähdettä, niin se saattaa tehdä tekstistä puppua.
Tekoälyjen kielimallit ovat usein hyvin suojattuja. Mutta jos ne käyttävät Wikipedian kaltaisia avoimia lähteitä, niin lähteen sisältöä manipuloimalla voidaan tekoälyä manipuloida antamaan vääriä vastauksia lähes jokaiseen kysymykseen. Tekoälyn ongelma on siinä, että se saattaa valita käyttämänsä aineiston siten, että se käyttää hyväkseen page rankia.
Tuolloin tekoäly yksinkertaisesti valitsee kotisivuja, jotka ovat nousseet korkealle hakutuloksissa. Ja hakutuloksia voi syntyä yksinkertaisesti siten, että ihmiset klikkaavat jotain kotisivua. Tuolloin täydellistä sontaa sisältävä sivu voi päätyä tekoälyn lähteeksi. Ja sitä että tunnistaako tekoäly esimerkiksi sanoja, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä voidaan kysyä. Eli käyttääkö tekoäly oikeasti sellaisia algoritmeja joiden avulla se voi erottaa merkitykselliset sanat merkityksettömistä merkkijonoista. Tai milloin tuo ominaisuus on sitten tullut tekoälyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.