Ydinaseita ja miinasopimusta.

Yllä: Panavia Tornado IDS  kylvää pommeja sekä miinoja JP233 yksiköstä 

Syy Israelin iskuun Iraniin saattaa olla ainakin osittain Trumpin politiikka. Jos Trump ja hänen MAGA-liikkeensä päättäisivät vetäytyä Lähi-Idästä, niin silloin Israel olisi jäänyt yksin. Eli Israelin hallitus saattaa tulkita tiedustelutietoa eri tavalla kuin esimerkiksi Washingtonin esikunta.  Iranin ydinlaitteita vastaan suoritettu isku on periaatteessa ollut samantyyppinen kuin se, mitä Israel teki vuonna 1981 Saddam Husseinin Osirak reaktoria vastaan. Tulloin Israel tulkitsi tuon reaktorin olevan ydinaseita tai niihin tarvittavaa plutoniumia valmistava laitos. 

Tuolloin isku, koodimeltään "Operaatio Opera" ajoitettiin niin, että reaktori oli loppusilausta vaille valmis. Ja sen avulla Israel tuhosi tärkeän reaktorin. Jos ajatellaan ydinaseita tai ydinlaitoksia koskevia iskuja, niin iskujen ajoitus on tärkeää jos halutaan aiheuttaa maksimaalista vahinkoa. Ydinlaitoksiin kohdistettujen iskujen teho on parhaimmillaan silloin, jos laitoksia pommitetaan silloin kun ne ovat juuri valmistuneet. 

Tuolloin täsmäaseet tuhoavat laitoksen suojarakenteen sekä niiden sisällä olevat laitteet, joiden hankkiminen on vaikeaa valtiolle, joka on ydinlaitteita koskevassa vientikiellossa. Tuon jälkeen jos hyökkääjä haluaa saada aikaan vielä täydellisempää tuhoa, niin se voi odottaa että reaktori aloittaa toimintansa. Tuolloin myös radioaktiivinen polttoaine leviää ympäriinsä ja sen korkea radioaktiivisuus estää esimerkiksi asiakirjojen pelastamisen tuosta laitoksesta. Siis onko Iranilla ollut valmisteilla ydinaseita on tietenkin kiistanalaista, mutta se mitä noilla iskuilla Israel saavutti on varmasti sisäinen konsensus. 

Ongelmana ovat tietenkin laitokset jotka valmistavat “keltaista kakkua” eli korkeasti rikastettua uraania (Highly Enriched Uranium, HEU). Tuo materiaali ei ole yhtä sopivaa ydinaseiden valmistukseen kuin plutonium. Mutta meidän pitää muistaa se, että ensimmäinen ydinpommi “Little Boy” käytti nimenomaan uraania. Kyseiset laitokset voivat siis valmistaa kömpelön ydinpommin ilman reaktoria, mutta siis kun puhutaan siitä, että asetta käytetään kaupungin tai avoimella maalla olevan joukko-osaston tuhoamiseen, niin silloin noiden aseiden ei tarvitse olla kovin kehittyneitä. Ja jos jollain terroristilla on tuollainen pommi, niin he voivat kuljettaa sen vaikka rekalla operaatio alueelle, ja räjäyttää tuon ultimaattisen autopommin. 

Miinat voivat olla myös offensiivinen ase. 

Ja sitten miinasopimukseen. Suomi siis ilmoitti irroittautuvansa Ottawan sopimuksesta. Tuolloin puhuttiin tietenkin siitä että miinat ovat puolustuksellisia aseita. Mutta ilmasta kylvettäviä miinoja voidaan käyttää myös offensiivisesti. Hyvänä esimerkkinä merimiinojen offensiivisesta käytöstä on Itämerellä suoritettu miinoitus offensiivi joka edelsi Hitlerin hyökkäystä Neuvostoliittoon. Tuolloin Suomen ja Saksan laivastot kylvvät valtavan määrän miinoja Itämereen. Tuon operaation tarkoitus oli sulkea Neuvostoliiton laivat Leningradin eli nykyisen Pietarin satamiin. 

Samalla tavalla maalla voi hyökkääjä sulkea offensiivisen miinoitteen avulla vastapuolen sotajoukkoja tukikohtiin. Samoin miinoja voidaan kylvää asevoimien harjoitusalueille. Pahimmillaan miinojen avulla voidaan tehdä sellaisia sotarikoksia joissa esimerkiksi viljapeltoon voidaan pudottaa ilmasta miinoja. Persianlahden sodassa Panavia Tornado IDS koneet pudottivat JP233 levittimestä sekä pommeja että henkilömiinoja kiitoradoille. Noiden miinojen tarkoitus oli estää kiitoratojen korjaaminen. Mutta tietenkin tuollaista välinettä voidaan käyttää esimerkiksi myös moottoriteiden tuhoamiseen sekä miinojen kylvämiseen myös esimerkiksi maastoon, jolloin tarkoitus on estää vihollisen liikehtiminen. 

Tuolloin esimerkiksi nopeasti lentävät taistelukoneet voivat kylvää miinoja maanteille, joita pitkin vihollinen tuo varusteita rintamalle. Samoin esimerkiksi miinat voidaan kuljettaa hyökkäävän vihollisen taakse drooneilla tai vastapuolen taakse kylvetyt miinat voivat estää täydennysten saapumisen etulinjaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/JP233

https://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Opera

https://fi.wikipedia.org/wiki/Osirak

Droonit muuttivat sodankäynnin peruuttamattomasti

Droonit muuttivat sodankäynnin peruuttamattomasti, ja se että kykenemme valmistautumaan tämän uuden tulokkaan saapumiseen on äärimmäisen tärkeää. Se että voimmeko jättää esimerkiksi koko armeijan iskuvoiman droonien varaan on tietenkin kysymysmerkki, mutta voidaan sanoa, että droneila ja tekoälyllä voidaan tietenkin täydentää asevoimien iskukykyä. Ja yhdessä tekoälyn kanssa käytettäessä dronet ovat tappavia välineitä. Dronet voidaan tietenkin varustaa optisilla, akustisilla sekä mahdollisesti myös seismisillä sensoreilla. 

Ne voivat osoittaa kohteita joko GPS-järjestelmän kautta, tai sitten niissä voi olla laser tai joku LED teknologiaan perustuva väline, jolla ne ohjaavat isompia ohjuksia kohteisiin. Toisiotutkavastaajalla eli trasnponderilla varustettu drone voi lähettää paikannussignaalia myös tutkan avulla maaliin hakeutuville ohjuksille. 

Siis FPV- tai tekoälyn ohjaama drone voi odotella esimerkiksi jossain junanvaunussa tai vaikka jäteastiassa piilossa, ja jos yksi droneista tähystää tai dronella on jonkinlainen endoskooppikamera, niin se voi automaattisesti tunnistaa kohteita. Noissa tapauksissa yksi drone etsii kohteita, ja sitten mielenkiintoisen kohteen ilmaantuessa näkyviin nuo tunnustelijat kutsuvat muut dronet paikalle. 

Dronet aiheuttavat pelkoa, koska esimerkiksi Kim Jong-Unin kaltaiset ihmiset voivat lähettää niitä mannertenvälisillä ohjuksilla toiselle puolen maailmaa. Ja sitten niitä voidaan ohjata satelliittien kautta vaikka suoraan Kimin toimistosta. Jos nuo dronet asetetaan sellaiseen säiliöön, joka kestää ilmakehään palaamisen aiheuttaman kuumuuden, niin nuo dronet voivat surmata jopa yksittäisiä henkilöitä. Toisaalta drone voi vaania esimerkiksi ydinohjuksen tai eesimerkiksi ohjussiilon luukun lähellä, ja yrittää sujauttaa termobaarisen räjähteen ohjuksen viereen kun luukkua avataan. Jos tuollainen räjähde räjähtää ohjuksen vieressä, niin se voi painaa ohjuksen siilon seinämää vasten tai rikkoa sen aerodynaamisen kuoren. 

Eli noiden aseiden kohteen tunnistus- ja hyökkäys sensorit tunnistavat henkilön hänestä otetun kuvan perusteella. Ja sitten ne hyökkäävät kohteen kimppuun. Dronet voidaan varustaa ainakin normaaleilla, kemiallisilla, biologisilla sekä myös radiologisella aseella. Drone voi syytää kohteen päälle vaikka radiumia. 

Sitten kun dronet ovat tarpeeksi lähellä lupaavaa ajoneuvo tai muuta muodostelmaa, niin ne lähtevät hyökkäykseen. Tekoälyä käyttävä droneryhmä tarvitsee siis vain paikannuslaitteen, jos sen pitää hyökätä kiinteää kohdetta vastaan. Ja sitten nuo dronet vain lähtevät iskuun. Se miten drone eroaa esimerkiksi tavallisesta ohjuksesta on se, että nuo välineet voivat lennähtää esimerkiksi peltoon ja sitten vaania siellä esimerkiksi lentokoneita, jotka tulevat kentälle tehtävistään. 

Dronet voivat operoida autonomisesti käyttäen kuvan tunnistamiseen perustuvia algoritmejä. Samoin niissä voi olla esimerkiksi mikrofoneja, joiden avulla ne tunnistavat lentokoneiden tai muiden kohteiden ääni jäljen. Tuollainen dronertyhmä tai parvi voidaan myös pudottaa maastoon, ja kun sopiva kohde saapuu niiden näköpiiriin, niin ne voivat hyökätä kohteitaan vastaan. 

Dronet voidaan kätkeä miltein minne vain. Ne voivat toimia esimerkiksi jostain jäteauton lavalta tai junanvaunusta. Kyseiset laitteet voidaan pudottaa esimerkiksi lentokoneista noille alueille, ja sitten ne lentävät suoraan vaikkapa viljavaunuihin, kuten ilmeisesti on käynyt eräässä tapauksessa, jossa Ukrainan dronet ovat hyökänneet tuhoisasti erään kuljetuksen kimppuun. Dronet voivat pienestä koostaan huolimatta vahingoittaa esimerkiksi lentokoneita, sähkön siirtoon tarvittavia kaapeleita sekä muuntajia, sekä muita elektroniikkalaitteita. 

Samoin jos drone katkaisee esimerkiksi rautatiekiskon junan edestä tai hyökkää esimerkiksi öljynjalostamon krakkaustornin yläosia vastaan, niin siilloin edessa voi olla todella suuret vauriot. Drone on väline joka on helppo hankkia, ja se on helppo muuttaa iskuvälineeksi. Uskoisin että myös esimerkiksi rikollisjengit ovat kiinnostuneita tämän kaltaisista välineitä. Ne voivat olla seuraavan sukupolven salamurhavälineitä, joiden torjuntaan pitää panostaa, tai sitten voivat kalliit suihkuhävittäjät jäädä kentälle. 

Drone ei ehkä ole väline, joka korvaa kaiken perinteisen aseistuksen kentällä. Mutta se on väline, joka muuttuu erittäin vaaralliseksi. Sen avulla voidaan täydentää esimerkiksi alueen valvontaa. Ja droneparvien kohdalla suurin ongelma on niiden suuri määrä sekä pieni koko, mikä tekee niistä erittäin vaikeita kohteita, ja suuren dronejen määrän takia esimerkiksi ammukset voivat loppua kesken. FPV-dronet pakottavat käyttämään aseita, ja sen takia niiden käyttö kuluttaa ammuksia, varsinkin jos dronet väistelevät. 

Dronet voivat liikkua ilmassa, maanpinnalla sekä meren pinnan alapuolella. Eli toinen sukellusvene voi laukaista noita droneja jos sitä uhataan. Sitten nuo pienet dronet voivat etsiytyä kohti tuota ahdistelijaa. 

Ja ne voidaan varustaa tehokkailla räjähteillä sekä tiedustelulaitteilla. Eli drone voi kiinnittää itsensä esimerkiksi sukellusveneen runkoon, ja kuunnella sen sisällä tapahtuvia keskusteluja. Toki sukellusveneen runkoon sijoitetun tyhjiökerroksen avulla voidaan sen äänieristystä palauttaa merkittävästi. 

Tai sitten tuollainen drone voi räjäyttää aukon veneen kylkeen tai nokkaan. Toisaalta drone voi esimerkiksi lähettää akustisia signaaleja tuon sukellusveneen runkoon, mikä varmasti häiritsee sen sisällä tapahtuvaa toimintaa, nuo signaalit häiritsevät sen mittauslaitteita kuten sonaria ja hydrofoneja. Akustisia signaaleja lähettävä drone voi myös esimerkiksi lähettää paikannussignaalia torpedoille tai jopa suunnata subliminaalisia eli infra- ja ultraääntä veneen runkoon. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/droonit-muuttivat-sodank%C3%A4ynnin-peruuttamattomasti-eik%C3%A4-sit%C3%A4-tajuta-ulkomailla-kertovat-ukrainalaiset/ar-AA1Gg5ao?ocid=hpmsn&cvid=d63a4c3f961b4f01bf8a1e54e25a89d7&ei=14

https://www.verkkouutiset.fi/a/droonit-iskivat-taas-venajan-juna-yllatettiin-massiivinen-maara-sotakalustoa-liekeissa/#ff4ceefe

Törkeän sisällön jakaminen sosiaalisessa mediassa tapahtuu usein siksi, että henkilö haluaa sen kautta huomiota.

Sosiaalisen median äärimmäinen käyttömalli ovat erityisesti äärimmäisen ilkeät päivitykset, joiden avulla ihmiset ilmeisesti hakevat huomiota. Törkeällä sekä negatiivisella sisällöllä on tietenkin sellainen vaikutus, että ihmiset varmasti klikkaavat noita sivuja tai niillä saadaan muuten huomiota. Mutta muuten sitten tällainen toiminta on joko arveluttavaa sekä ehkä osittain myös kiellettyä. Samalla kuitenkin me voimme sanoa, että sosiaalisessa mediassa sisältöä jakavat henkilöt ottavat ilmeisesti mallia niin sanotusta “virallisesta mediasta”, jossa huomiota haetaan kaiken maailman kiihkouskovaisten kautta. Eli jos virallinen media retostelee jollain ääriliikkeiden luottamuksella, ja muuttuu erilaisten kansallismielisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden mainos kanavaksi, niin siitä sitten otetaan mallia vähän joka puolella. 

Sillä mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä, on sanonta, joka pätee myös sosiaaliseen mediaan. Sanotaan että “huono tapahtuma on on aina hyvä uutinen”. Eli hyvä uutinen on median näkökulmasta asia, mikä lisää lehden myyntiä. Ja ihmiset ostavat lehtiä tehokkaammin, jos sen kannessa on kuva sodasta tai katastrofista. Tuolloin ajatellaan siten, että ihmiset ostavat huonoja uutisia sisältävän lehden, koska he ajattelevat jotenkin alitajuisesti, että heidän täytyy ehkä jotenkin reagoida tuohon huonoa tai negatiivista asiaa korostavaan otsikkoon. 

Eli huonoilla asioilla on sellainen vaikutus, että niihin täytyy reagoida välittömästi, mutta positiivisiin asioihin ei tarvitse niin nopeasti reagoida. Eli jos rosvo tyhjentää pankkitiliäni, niin minun pitää reagoida siihen välittömästi. Mutta jos omistamalleni pankkitilille putoaa vaikka lottovoitto, niin ne rahat voivat maata tililläni vaikka työpäivän loppuun. Kun ihmiset käsittelevät tietoa niin tietenkin ensisijaisesti he kiinnittävät huomiota asioihin, jotka ovat sellaisia, että ne vaativat reaktiota. 

Kun halutaan miellyttää esimerkiksi suurta enemmistöä, niin silloin astutaan usein sellaiseen ansaan, mitä kutsutaan nimellä globalisaation hämäämä. Eli me ihmiset emme käsitä sitä, että ympäröimme itsemme sellaisilla ihmisillä, jotka jakavat samat arvot kuin me itse, ja ovat muutenkin itsemme kaltaisia, niin kohtamme tilanteen, missä alamme ehkä pitää hyvinkin pienen marginaalisen ääriryhmän käsityksiä sellaisina, että kaikki muutkin ihmiset jakavat ne joko lokaalilla tai globaalilla tasolla. Juuri se että kaikki ne joiden kanssa vietämme aikaa tekee meistä haavoittuvaisia.

Jos sanotaan että joku amerikkalainen ääriryhmän edustaja omistaa viisi kappaletta rynnäkkökiväärejä, ja riehuu aseistettuna kadulla, niin onko tuo sellaisen keskimääräisen amerikkalaisen normaali toimintatapa. Siis omistaako jokainen amerikkalainen aseen, ja uskooko hän kirjaimellisesti Raamatun sanaan? Tai onko joka ainoa moottoripyöriä harrastava henkilö joku Helvetin enkeli? Kyseessä on äärimmäinen esimerkki rikollisesta MC-kerhosta, ja sanotaan että noin 1% kaikista motoristeista aiheuttaa ongelmia lainvalvojille. 

Eli edustavatko nuo MC-miehet oikeasti suurta enemmistöä, vaikka heistä tehdään kilpaa erilaisia suuren luokan lehtiotsikoita. Siis sanotaan että 99% lehtiotsikoista syntyy siitä, että 1% joukosta tekee erilaisia rikoksia. 

Jos ajatellaan esimerkiksi ääriliikkeitä, niin voimme tietenkin hakea historiasta IKLn, joka oli maassamme näkyvä osa 1930-luvun fasistista liikehdintää. Tuo fasistinen liike haki tukea vanhoillis-lestadiolaisten piireistä. Ja juuri tuo IKLn liitto vanhoilisten lestadiolaisten kanssa sai aikaan sen, että kaupunkilaiset kokivat tuon liikkeen jotenkin vieraana, vaikka myös kaupunkilaisten piireissä vaikutti voimakas antikommunistinen suuntaus. Juuri univormu, uskonto sekä muut ulkopuolelle sulkeva asenne tekivät IKLstä jotenkin pelottavan. 

Vai tekikö IKLstä pelottavan sen suhde maanomistajiin? Jos ihminen ei miellytä maanomistajaa, niin hän saa lähteä kävelemään. Voidaan sanoa, että osa pohjanmaan puukkojunkkari perinteestä liittyy nimenomaan maanomistukseen. Jos renki tappeli isännän kanssa, niin hän sai etsiä uuden isännän tai hakea raivaus lupaa, eli lupaa perustaa oman tilan. Eli ehkä puukkojunkkarit ottivat kaiken irti maanomistuksesta. Samoin vanhoillislestadiolaiset omistivat paljon maata tuolloin IKLn kulta-aikaan. Ja sen takia kaikki eivät uskaltaneet puhua pahaa noista miehistä ja naisista, joiden luvalla he saattoivat asua jossain talossa. 

Mutta kuten me tiedämme, niin sosiaalisessa mediassa voidaan jakaa, tai jättää jakamatta jotain asioita, joita emme ehkä voi missään tapauksessa hyväksyä. Se että haluammeko jakaa sellaista materiaalia eteenpäin saattaa aiheuttaa ongelmia sen kanssa, että tietenkin on asioita, joiden pitäisi tulla yleisön tietoon. Onko koulukiusaajien keskustelujen jakamatta jättäminen tai niiden välittäminen ryhmän ulkopuolelle itsesensuuria? Vai pitäisikö muidenkin nähdä mitä nuo ihmiset puhuvat. Sanotaan että esimerkiksi koulukiusaajia saattaa olla erittäin pieni määrä oppilaiden ja opiskelijoiden kokonaismäärästä, mutta ongelma on siinä, että kiusaajat kasaantuvat tiettyihin kouluihin. Eli lokaalilla tasolla heidän määränsä on melko pieni, mutta samalla lokaalilla tasolla heillä saattaa olla enemmistö. Samoin jos me istumme jossain MC-kerhon päämajassa, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, missä me näemme vain MC-miehiä. 

Ja jos sitten emme muita ihmisiä edes tunne, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä voimme olettaa että kaikki ihmiset ovat tuollaisen MC-kerhon jäseniä. Koska näemme tai kuuntelemme vain kaltaisiamme ihmisiä, niin helposti oletamme, että kaikki ovat kaltaisiamme. Sanotaan että ääriliikkeiden kelkkaan on helppoa lähteä. Noiden liikkeiden jäsenet ovat erittäin sanavalmiita, varsinkin silloin jos he ovat enemmistönä. He saattavat käyttää värikästä kieltä, ja kun kuuntelemme kaiken maailman V-alkuisia huomautuksia, niin silloin unohdamme sen, että puheessa pitäisi olla muutakin sisältöä kuin asiat, jotka jokainen meistä voi tarkastaa. Jokainen meistä haluaa nähdä itsensä oikeassa olevana. 

Mutta se että ihminen on oikeassa ei tee hänestä suosittua. Suosio ja oikeassa oleminen ovat kaksi eri asiaa. Samoin on eri asia vakuuttaa ihmiset siitä, että on oikeassa, kuin vain hokea omaa agendaa. Juuri yksinkertaistaminen tekee ääriliikkeiden sanomasta tehokkaan. Kun ihminen istuu pöydän ääressä ja tuijottaa papereihinsa joita hän peittelee käsiensä sisään ja kertoo tarinoita toisten tuloista tai terveystiedoista, niin hän saattaa vaikuttaa jämerältä sekä tehokkaalta. Toki hän varmaan käyttää silloin kaikille avoimia lähteitä, joita jokainen voi saada käyttöönsä ilman mitään sen suurempia kommervenkkejä. 

Samoin jos joku upseeri kertoo julmia lukuja punnertamisesta, niin tietenkin meille kaikille tulee varmaan mieleen, että tuo upseeri ehkä suorittaa nuo punnerrukset aivan itse. Meistä jokainen on suorittanut enemmän tai vähemmän julmia punnerrusten määriä armeijassa, ja tietenkään se että joku muu niitä suorittaa, ei kehitä omaa kuntoa yhtään parempaan suuntaan. Jokainen ihminen osaa karjua, että “sata punnerrusta  saa suorittaa”, mutta jos noiden punnerrusten halutaan kehittävän omaa hauislihasta, niin silloin ne pitäisi suorittaa ihan itse. 

Jos joku sattuu olemaan eri mieltä ääriliikkeiden kanssa, niin silloin tulee vähintään turpiin. Tai sitten he eivät vain viitsi katsoa mitään todisteita, koska asia on jo loppuun käsitelty. Eikä ketään muutenkaan kiinnosta mikään, mitä joku nörtti sattuu sanomaan tai tekemään. Suosittu ihminen osaa sanoa, että “saatanan tunarit”, mutta sitten kun pitäisi löytää vaihtoehto tuolle tunaroinnille, niin niitä keinoja ei sitten ehkä löydykään. Mutta mitä se ketään kiinnostaa, kun ihminen voi peittää osaamattomuutensa tai keinojen puutteen esimerkiksi äärimmäisiin kiroilusarjoihin. 

Mutta mikä on sitten tuo positiivinen uutinen? Lehdet ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka diplomi-insinööri muutti tittelinsä lähihoitajaksi tai joogaopettajaksi. Ja siinä sitten kerrotaan kuinka tuollainen ihminen saa kaikki asiat paljon helpommin. Kääntöpuolta emme sitten enää näekään. Kun katsomme esimerkiksi niitä ammatteja, joissa kuulemma ansaitaan paremmin kuin kouluja käymällä, tai niissä voi jopa tuntea tekevänsä työtä, jonka sisältö on yleishyödyllistä tai altruistista kutsumustyötä. 

Noissa ammateissa tietenkin on oltava joku lupa, johon vaikutetaan tuon työn ulkopuolelta. Esimerkiksi lähihoitajan työ on riippuvainen siitä, miten lääkärit kirjoittavat tuolle henkilölle esimerkiksi B-todistuksia. Samoin noissa ammateissa kuten myyntimies on esimiehen asema korostetusti korkea. Eli myyntimies joka ei saa tavaraa myytyä ei välttämättä saa palkkaa ollenkaan. Samoin noita ihmisiä koulutetaan paljon kortistoon, niin se tietenkin kehittää johtajan asemaa niin, että ihmisen työ riippuu johtajan hyvästä tahdosta. 

Onko ajattelumme romahtanut?

René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, 

Onko ajattelumme romahtanut? Huomasin tämän kysymyksen eilen netissä, ja sitä sitten pohdin tässä puoli yötä. Siis olemmeko siirtäneet ajattelumme Chat-GPTlle ja muille tekoälyille? Siinä vasta kysymys, johon voimme etsiä vastausta kysymälle, miksi joku opiskelija käskee Chat-GPTn tai jonkun muun tekolyn tehdä referaatin kurssikirjasta, ja antaa sen sitten kurssitehtävän vastauksena jollekin professorille? Kun tuo paperi on palautettu, niin siitä puuttuvat vasta-argumentit lähes kokonaan. Eli opiskelija ei tuolloin ole ilmeisesti ymmärtänyt sitä, että hänen pitäisi uskaltaa myös kyseenalaista asioita, joita hän edessään näkee. 

Eli opiskelija ei oikeastaan käytä kuin yhtä lähdettä, jota hän sitten esittelee kurssitehtävän ratkaisuna tai kurssiraporttina. Siis miksi opiskelija tekee niin? Kun aikoinaan itse istuin yliopiston penkillä, niin oma professorini kysyi minulta, “oletko täällä oppimassa asioita, vai oletko täällä vain saadaksesi hyviä arvosanoja?”. Tuota kysymystä voidaan käyttää myös siihen, että miksi ihminen käyttää Chat GPTtä tehtävän ratkaisuun, eikä edes viitsi katsoa kirjaa tai muita lähteitä? Siis oppiiko hän siinä sitten kovin paljon uusia asioita? 

Eli kuten tiedämme niin ajattelun voi aina luovuttaa koneelle. Tai ajattelun voi aina luovuttaa jollekin muulle ihmiselle. Tuolloin asian sanoja on “Professori X” ei siis se ihminen, joka kirjoittaa tätä tekstiä. Eli minä en ole silloin se ajattelija, jonka ajatuksia tämä teksti ilmentää. Voin aina lainailla Dalai Laman ajatuksia, tai lukea Ciceron kirjoituksia, ja tehdä niistä referaatteja, mutta ovatko ne sitten ihan omia ajatuksiani? Siis kuka vain voi hakea Ciceron kootut teokset suoraan jostain kirjakaupasta, ja sitten vain kirjoittamaan niitä lainauksia. Eli tuolloin luovutamme ajattelun Cicerolle ja vain toistamme tuon miehen kirjoittamia tekstejä. Ja onko Chat GPT ottamassa Ciceron ja Dalai Laman paikan ajatusten generaattorina? Tekoäly ei siis muuten suoranaisesti ajattele. Se vain yhdistää dataa eri lähteistä. 

Mutta syy siihen, miksi ajattelumme on romahtamassa on se, että moderni yhteiskunta tukee kehitystä, jossa ei omia aivoja paljon tarvitse vaivata. Pelätään että ihminen, alainen nolaa jonkun suuren johtajan. Nyky-yhteiskunnassa ajattelu pitää suoraan luovuttaa joko hevoselle, koska sillä on isompi pää, tai sitten ajattelu pitää luovuttaa jollekin suurelle gurulle. Ja syy tähän ajattelun romahtamiseen on se, että pinnalliset ihmiset menestyvät rahallisesti. Kun ihminen ajattelee, niin hän voi tehdä virheitä. 

Kun puhutaan ajattelusta, ja erityisesti oman ajattelun esiin tuomisesta, niin miten kuvittelette sen vaikuttavan omaan ajatteluun, jos joka kerran kun ihminen puhuu, kysyy tai ehdottaa jotain niin vastaus on, että “ei”. Tai ehkä se ei vaikuta ihmisen ajatteluun, mutta se vaikuttaa haluun tuoda omia näkemyksiä sekä ajatuksia muiden tietoon. Ja juuri se ajatus minkä ihminen haluaa jakaa toisten kanssa on se, mihin muut sitten voivat halutessaan tarttua. Mutta jos ihminen ei halua vastata toisen ajatukseen muuten kuin tiuskimalla, että “kuka sinulta on mitään kysynyt”, niin silloin toisen halu tuoda omia mielipiteitä esille varmasti saadaan tapettua. 

Virheitä ei nyky-yhteiskunnassa voida tai osata sietää. Ihmiset pelkäävät tehdä virheitä, joten he siirtävät ajattelun oikeuden koneelle. Tai he ovat siirtäneet sen oikeuden suoraan ensin jollekin Cicerolle, joka sitten istui pari tuhatta vuotta sitten jossain Rooman senaatissa. Juuri ajattelun tuhoaminen aiheuttaa sen, että yhteiskuntamme ei kykene kehittymään. Kun “Vanhassa on aina vara parempi”, niin varmaan jatkamme samaa vanhaa tietä kohti tuhoa, mikä johtuu kyvyttömyydestä luoda uutta. 

Pinnallisuus sekä se, että työ saadaan nopeasti tehdyksi riittää. Ja ajattelun voi aina siirtää johtajalle, joka sitten päättää mitä tehdään, ja muiden tehtävä on vain totella. Se että ihminen tekisi itse asioita on työelämässä aivan vieras asia. Kaikki ruuvit kiinnitetään porakoneilla, koska se on nopeampaa kuin ruuvimeisselin käyttö. Ja jos porakoneista sitten loppuu akku, niin kaikki ovat kädet sivuilla seisomassa, kun ei osata enää käyttää tavallista ruuvimeisseliä. 

Se että ihminen ajattelee itse ei sovi tämän päivän yhteiskuntaan. Jos johtaja antaa ohjeita, niin siinä ei paljon omia aivoja edes haluta käyttää. Kaikki lukee ihmisen edessä valmiiksi kirjoitettuna, joten miksi omia aivoja edes kannattaa yrittää käyttää. Se vie vain aikaa ja siinä voidaan vaikka tehdä virheitä. Juuri se että emme uskalla tehdä virheitä estää meitä tuomasta omia ajatuksiamme toisten tietoon. Tai sitten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että haluaako kukaan esittää omia näkemyksiään asioista että pidämmekö toisia jotenkin parempina kuin itseämme. 

Meidän yhteiskunnassamme opetetaan kunnioittamaan muita, mutta me emme kykene kunnioittamaan muita, ellemme kunnioita itseämme. Se että toinen ihminen on vanha, ei tee hänestä joka asian osaajaa. Saattaa olla että vanha karismaattinen henkilö, jolla on ikää noin 45 vuotta on viettänyt 20 vuotta vankilassa, ja sitä ennen pyörinyt erilaisissa päihteitä väärin käyttävien henkilöiden joukossa.. Eli korkea ikä ei välttämättä tarkoita korkeaa ammattitaitoa. 

On paljon helpompi referoida esimerkiksi Sydänmaanlakan kirjoittamia johtamisen oppaita, kuin yrittää kehittää omia ajatuksia. Siinä sitten jokainen meistä saa sanoa ylpeästi, että ajatukset esitti “Herra Sydänmaanlakka” eikä siis yksikään niistä ole omani. Nän sitten suuri johtaja näkee minussa kaltaisensa, ja ottaa minut avosylin vastaan. Ja lopulta näitä Cicerojen lainaajia istuu paljon jonkun pöydän ääressä hokemassa Ciceron tekstejä, eikä mitään uusia asioita edes kannata esittää, kun firma pyörii niin hyvin vanhojen tapojen ja asioiden varassa. 

On ikään kuin modernia ja edustavaa jättää omat ajatukset pois, ja seurata vain muiden kirjoittamia ohjeita ja määräyksiä. Itse olen kuullut joskus sellaisiakin sanoja, kuin että olisi jotenkin parempi sanoa, että “Professori X” on sanonut näin tai että Cicero on sanonut noin. Näin ihminen se pieni kynäniekka, joka kohottaa kulmiaan, ja jolta kukaan ei koskaan ole mitään kysynyt ei kirjoita mitään, mikä vie keneltäkään turhaan aikaa. Kun ihminen lähtee työelämään pitää hänen olla sellainen harmaan massan osanen, joka ei pyri saamaan mitään erikoista aikaan. Hänen ei pidä edes ajatella muuta kuin sitä, että hänet voidaan helposti korvata, eikä kukaan häntä paljon kaipaile. 

Erilaisuuden sekä erikoisuuden tavoittelu eli individualismi on nyky-yhteiskunnassa kiellettyä. Individualismi kuuluu Ciceroille sekä Dalai Lamoille, jotka asuvat jossain kaukana Tiibetissä tai elivät pari tuhatta vuotta sitten. Näin kukaan ei voi kysyä suoraan Dalai Lamalta, että kannattaako työnhakijan kirjoittaa esimerkiksi jostain sellaisesta asiasta kuin hyvästä kielitaidosta tai sitten jostain muusta vastaavasta asiasta CVhen, vai kannattaako hänen tehdä samanlainen CV kuin viidellä vierustoverilla, joilla on viiden vuoden työkokemus takanaan. Ajattelu tekee meistä ihmisiä. Omat ajatuksemme tekevät meistä ainutkertaisia, eli niitä joita ei voi niin vain korvata. 

Kuten kirjoituksen alussa mainitsiin, niin René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, että kykymme ajatella on romahtanut. Se mikä ajattelun romahduttaa on vaatimus siitä, että ihminen ei saa käyttää omia aivojaan mihinkään muuhun kuin toisten palvelemiseen. Ihmisten ajattelu tukahdutetaan sillä, että kaikki mitä toinen ajattelee tai jota hän tuo esille tyrmätään valtavalla auktoriteetin ja vyörytyksen avulla. “eihän kukaan halua käyttää turhaan tärkeää aikaa kuuntelemalla toisten suun pieksentää”. 

Aamupalavereissa ei kukaan viitsi edes vaivautua tuomaan mitään uusia asioita tuolle johtoryhmälle. Aitoa keskustelua tai mitään muuta kuin käskyjen vastaanottamista ei edes haluta kuunnella. Eli palaveri muuttuu monologiksi, jossa johtaja jakaa käskyjä, eikä kukaan edes yritä kertoa muuta, kuin niitä asioita, joilla palaverista tehdään mahdollisimman lyhyt. 

Eli vastuu kaikista mahdollisista asioista siirretään jonnekin muualle. Ja onhan kaikilla jo kiire syömään. Se että kaikilla on samanlaiset vaatteet, samanlainen ajattelutapa sekä tausta saattaa tietenkin muuttaa yhtiön tuotevalikoiman jotenkin yksipuoliseksi. Mutta kukapa niitä uusia tuotteita edes viitsii lähteä kehittämään, kun ne kuitenkin tyrmätään jossain palaverissa. Eli uuden kehittely tietenkin vie hieman aikaa, mutta sitten jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, että joku kehittää mallin jolla omat patentit voidaan kiertää. Tuolloin saattavat omat tuotteet jäädä kaupan hyllyille, mutta mitäpä se ketään johtajaa kiinnostaa, varsinkin jos hän jää eläkkeelle joskus puolen vuoden  päästä. 

Siinä pöydällä kun vain sattuu olemaan ne valmiiksi kirjoitetut ohjeet, mitä joku johtaja on kirjoittanut. Joten tietenkin me kaikki voimme varmaan kaikki noudattaa noita ohjeita, ja miksi niistä mitään keskusteluja pitäisi käydä, kun kaikki asiat ovat jo valmiiksi paperilla. Joten ehkä seuraava askel jonka yhtiömme ottaa on se, että me alaiset saamme lähteä etsimään työvoimatoimiston kautta uusia haasteita, jotka liittyvät työelämään. Ja meidät sitten korvataan roboteille. Näin ei meidän tarvitse sitten enää kuluttaa turhaan aikaa keskustelemalla siitä, mitä joku esimies on suuressa viisaudessaan kirjoittanut.