Kun siirrämme työt tekoälylle, niin menetämme tuohon työhön kuuluvan osaamisen.

Tekoäly on vain viimeinen niitti jatkumossa, joka on lähtöisin jostain Fordin tehtailta 1920-luvulla. Tai ehkä tuon äärimmäisen tuottavuuden maksimoinnin juuret ulottuvat johonkin Rooman valtakuntaan sekä orjuuteen. Orjuutta alettiin vastustaa siksi, että se toi ryypiskelevät yläluokan nuoret kapakoihin. Ja kun tuota joutilasta yläluokkaa aletaan käsitellä, niin tietenkin tuota joukkoa varten oli armeija. Joutilaan yläluokan nuoret lähetettiin siirtomaihin sotimaan. Ja joutilaan alaluokan jäsenet toimivat noiden yläluokasta lähtöisin olevien upseerien alaisina. 

Orjuus  vei siis työt palkkaa nauttivilta työläisiltä kuten sepiltä sekä muilta käsityöläisiltä. Samoin puimuri, kehruukone sekä höyrykone saivat aikaan valtavan työttömien orjien joukon. Kun koneet veivät orjien työt, niin he sitten jäivät työttömiksi, mikä kohotti mahdollisuutta kapinaan. Eli orjuuden vastustaminen ei ollut niin yksioikoista, kuin me nykyään toivoisimme sen olevan. Äärimmäinen kapitalismi, eli voittojen maksimointi on asia, mikä aiheuttaa sen, että ihmisten työt ulkoistetaan tekoälylle. 

Tekoäly on vain viimeinen vaihe jatkumossa, jossa me siirrämme työtä tekoälylle. ensin työ siirrettiin orjille. Sitten se siirrettiin mekaanisille koneille. Kun puhutaan tekoälyn vievän työpaikkoja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että tekoäly vie työpaikkoja, jotka on jo kauan sitten ulkoistettu ulkomaille. 

Kun me teemme elämästämme mukavan, niin menetämme taidot, jotka olivat ennen luonnollisia. Kun ihmiskunta alkoi viljellä maata sekä asua kaupungeissa, niin silloin menetimme ne taidot, jotka olivat luonnollisia metsästäjä-keräilijöille. kun ryhdyimme asumaan taloissa, niin tietenkin tarvitsemme insinööritaitoja. Kun ryhdyimme valmistamaan kemiallisia lääkkeitä, niin samalla unohdimme sen perinteisen yrttilääkinnän, joka piti esi-isämme terveinä. Ja nykyään sitten antropologit hädissään etsivät sitä asiaa, mikä esimerkiksi pitää jotkut primitiiviset heimot hengissä keskellä viidakkoa. Noita taitoja tarvittaisiin varmaan monissa paikoissa. Kun rakensimme tehtaita, niin menetimme kykymme käyttää luonnonvaroja säästeliäästi. 

Tekoäly ei ole syyllinen siihen, mitä ihmiset tekevät. Ihmiset päättävät siitä, mihin tekoälyä käytetään. Eli me voisimme käyttää tekoälyä siten, että se antaa yritysten henkilökunnalle aikaa perehdyttää uusia työntekijöitä. Mutta ihmiset tekevät päätöksiä. 

Eli teemme helposti sen valinnan, että irtisanomme työntekijöitä, koska tekoälyn avulla työntekoa saadaan tehostettua. Tekoäly ei nosta automaattisesti tuottavuutta. Sen käyttöä pitää opetella. Samoin tekoäly saattaa aiheuttaa sen, että yritys alkaa polkea paikallaan. Tekoäly ei ole järin hyvä innovoija, eli siltä puuttuu täysin tai ainakin melkein luovuus. Joten yhtiö joka käyttää tekoälyä saattaa unohtaa tuotteiden päivityksen. 

Tuotekehitys eli tuotteiden päivitys on asia, jolla tuotteita muutetaan siten, että ne vastaavat asiakkaiden tarpeita. Sekä tietenkin niiden pitää vastata asiakkaan tahtoa. Jos asiakas ei katso tarpeelliseksi ostaa tuotetta, niin se tarkoittaa sitä, että tuote jää hyllyyn. Mutta palaamme siihen, mitä työmarkkinoilla pitäisi voida muuttaa palataan myöhemmin tämän tekstin loppupuolella. 

Sanotaan että tekoälyn vaikutus saattaa tuntua ensimmäiseksi juuri ohjelmistoalalla. Tekoäly koodaa nopeammin, paremmin sekä tehokkaammin kuin ihminen. Tekoälyn ominaisuuksiin kuuluu se, että se kykenee generoimaan valtavan määrän koodia lyhyessä ajassa. Tuo ominaisuus tekee siitä tehokkaan. Se mihin tämä tie johtaa voi olla sellainen, että periaatteessa ihmiset eivät enää osaa koodata ollenkaan. 

He vain jakelevat käskyjä tekoälylle, joka generoi koodin. Se mikä tehostaa tuota tietä on se, että koodin laatuun ei enää nykyään osata kiinnittää huomiota. Ajatellaan että ainoa asia, mikä kiinnostaa kuluttajaa eli asiakasta on ohjelman toimivuus.  On aivan samantekevää miten paljon kuollutta koodia mikäkin ohjelma sisältää. Ainoastaan sillä mikä näkyy ulospäin on merkitystä. 

Kun ihminen siirtää omat työnsä tekoälylle, niin silloin kadotamme ehkä hyvinkin nopeasti nuo taidot, jotka tekoäly vie ihmisiltä. Sen takia maailman johtava tekoälyasiantuntija on syystäkin huolissaan sekä vaatii nykyaikaisen yhteiskunnan sekä liike-elämän arvojen muuttamista. Nykyään ihmisiä kiinnostaa vain talous. Tai oikeastaan ihmisiä kiinnostaa vain raha. Yhtiöiden keskeinen tehtävä on tuoda rahaa niiden omistajien taskuun, ja sen takia ihmisten palkkaaminen ei ole kannattavaa. Jos tekoälyn ohjaama robotti oppii jotain asioita, niin nuo asiat on helppo sitten skaalata yli koko järjestelmän. Juuri tuo asia tekee tekoälystä niin tehokkaan suorittajan. 

Tekoälyagentti voidaan kouluttaa tekemään melkein mitä hyvänsä, ja sitten nuo taidot, mitä tekoälyagentilla on, voidaan suoraan skaalata kaikkiin järjestelmässä oleviin tekoälyihin. Ja juuri tehokkuus alentaa ihmisten kilpailukykyä tekoälyyn verrattuna. Mutta tekoälyssä on muutakin kuin vain se, että se kykenee tekemään työtä 24/7. Tekoälyn kohdalla kustannukset rakentuvat siten, että tekoälystä koituvat maksut ovat siis ne lisenssimaksut, joita tuosta välineestä maksetaan. Tekoäly ei tarvitse esimerkiksi lääkäriä, se ei sairastu eikä se pidä taukoja. Tekoälystä ei tarvitse maksaa mitään työttömyysvakuutusmaksuja. Eli sen aiheuttamat kustannukset ovat paljon alempia kuin ihmisten. 

Kun sitten pohditaan sitä, mikä vei meidät tähän tilanteeseen, niin silloin meidän pitää muistaa se, että vaikka sanomme, että tekoäly antaa yrityksille mahdollisuuden irtisanoa ihmisiä. Mutta se ei ole aivan koko totuus. Me olemme siis jo tehneet työvoimaa sekä sen ulkoistamista koskevia päätöksiä ennen kuin tekoäly on jyrännyt työpaikoilla. Meillä on ollut tarjota töitä. Mutta noita töitä on ulkoistettu esimerkiksi Kiinaan, tai muihin halpatuotantomaihin. Kun töitä siirretään esimerkiksi Kiinaan sekä Intiaan, niin silloin suomalaiset tai EU-maista kotoisin olevat työläiset eivät saa noita töitä. Työtä on mutta se tehdään muualla kuin Euroopassa. 

Tekoälyn käyttö tietenkin mahdollistaa sen, että työpaikat tai työ voidaan vetää pois Kiinasta, mutta robottien työskennellessä tehtaassa, ei ole olemassa työpaikkaa, joka voidaan antaa ihmisille. tekoälylle voidaan ulkoistaa lähes kaikki asiat. Älylasien kautta voi tekoäly pelata shakkia. Tekoäly voi näyttää pelaajalle miten nappeja pitää siirtää. Eli tuolloin pelaajan suhde tekoälyyn muuttuu siten, että hän ottaa käskyjä tekoälyltä. Hän siis antaa päätösvallan tekoälylle. Jos shakkia pelataan älylasit silmillä, ja pelaaja seuraa tekoälyn antamia käskyjä, niin tietenkin voidaan kysyä, että onko shakkipeli pelaajan vai esimerkiksi Chat GPTn voitto? 

Eli töitä voi olla todella paljon, mutta ne eivät enää päädy ihmisille. Jos työpaikka siirretään esimerkiksi juuri Kiinaan, niin EU-maan työntekijän kannalta on aivan sama, että tekeekö tuon työn robotti vai annetaanko se kiinalaisille työntekijöille. Kiinassa tehtävä työ on osittain muuttunut sekä poliittiseksi että myös valtion turvallisuteen liittyväksi ongelmaksi. Kiinan tapauksessa esimerkiksi Kiinan asevoimat voivat täysin laillisesti kopioida Kiinassa tehtäviä tuotteita omiin tarpeisiinsa. Samoin Kiinan asenne esimerkiksi sen vähemmistöjä kohtaan aiheuttaa kitkaa EUn, USAn sekä Kiinan suhteisiin. 

Samoin kasvava työttömyys on muuttunut krooniseksi ongelmaksi sekä EUssa että myös USAssa. Kun valtion, yksilön sekä yritysten ja niiden johtajien edut eivät kohtaa. Yhtiön johdolle on aivan samantekevää, millä tavalla heidän johtamansa yhtiöt tuottavat rahaa. Poliittisten päättäjien visioiden kantomatka on vain sen maan rajoille asti, jota he johtavat. Yhtiöiden tuotteiden pitää olla mahdollisimman halvalla valmistettuja, sekä niiden pitää pyöriä mahdollisimman pienellä henkilöstöllä. Juuri tämän takia esimerkiksi kausi- tai sesonkityöntekijät ovat vallanneet useita eri aloja. 

Samoin työntekijöiden korvaaminen on tehty niin helpoksi kuin on mahdollista. Kun Henry Ford kehitt liukuhihnan, niin hän integroi ihmiset tuotantovälineeseen. He tekivät samaa työtä jatkuvasti. Liukuhihnatyö merkitsi sitä, että työntekijän koulutus kesti vajaa 15 minuuttia. työntekijän korvaaminen oli helppoa. Fordin ajatus oli se, että ihmisten piti olla sopivia koneelle. Koneita ei koskaan säädetty ihmistä varten. Ihmisiä oli tarjolla yllin kyllin, ja siksi voitiin valita työntekijöitä, joita varten liukuhihnan korkeus voidaan säätää standardin mukaiseksi. Tai oikeastaan töihin valittavat ihmiset voitiin sovittaa liukuhihnan mukaan. Samalla tavalla voidaan sanoa, että nykyään ihmisiä sovitetaan siten, että heidän pitää mukautua tekniikkaan. 

Tekniikkaa ei koskaan muuteta ihmisille sopivaksi. Kun työntekijän työtä arvioidaan vain palkan mukaan, niin tulee halvemmaksi säätää ihmistä kuin koneita. Palkka on siis vain välttämätön paha, joka pitää maksaa. Ihmisiä säädetään nykyään näyttöjen mukaan. Pitää ostaa laseja, joilla sinivalo saadaan suodatettua pois. näyttöjen kirkkautta ei voida koskaan säätää. Työpaikalla on moottoroidut kirjoituspöydät siellä, missä asiakkaat sattuvat käymään. Se että henkilö tekee työtä kotonaan esimerkiksi sängyllä maaten ei tule kysymykseen. Exceliä ei voi mitenkään täyttää missään muualla kuin työpöydän ääressä pomon tuijottaessa olan yli. 

Nimittäin sitä vain ei voida sallia, että työläinen tekisi mitään muuta kuin istuisi työpöydän ääressä. Tietenkään etätyö ei tule kysymykseen, kun konttorilla ei silloin istu valkoiseen paitaan ja solmioon pukeutuvia ihmisiä. Työnjohdon asema ei silloin tule tarpeeksi hyvin esille esimerkiksi sillä, että heillä on oma työhuone, jos työväki vain istuu kotonaan. Siis työpaikkaa ei ole tarkoitettu sosiaalisten suhteiden hoitamista varten. Eli jos liian usein naama näkyy kahviautomaatin läheltä tarpeeksi usein, niin työnjohto katsoo, että töitä ei ole tarpeeksi, joten seurauksena on potkut. 

Työtehtävät pilkotaan niin pieniin palasiin kuin mahdollista. Ja jokaista palasta suorittaa eri ihminen. Juuri tuo malli, missä ihmisen tekemä työ on mekaanista sekä mahdollisimman yksinkertaista kannustaa ulkoistamaan työpaikkoja roboteille. Työelämässä ainoa asia mikä merkitsee on se, että työ on virheetöntä. Virheetöntä työtä pidetään itsestäänselvyytenä. Ja usein vain huonosti tehty työ aiheuttaa palautetta. Ihmistä joka työn tekee ei tarvitse arvostaa. Riittää että hän tekee työnsä hyvin, ja sitten lähtee kotiinsa eikä puhu asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Jos hän tekee virheen, niin illalla hän kuulee että aamulla ei töihin tarvitse tulla. Työntekijän tehtävä on tehdä työnsä kuuliaisesti. 

Kun puhutaan työstä, joka siirretään roboteille, niin silloin tietenkin ensin mieleen tulevat mekaaniset tehtävät jotka vaativat vähän koulutusta. Noissa tehtävissä ei ehkä tienaa aivan niin hyvin, että tuolla palkalla muutenkaan kukaan eläisi. Töitä esimerkiksi kaupan hyllyttäjällä saattaa olla pari tuntia päivässä, eli he joutuvat hankkimaan muita tulonlähteitä, jotta he kykenevät maksamaan esimerkiksi asumisensa sekä ruokansa. 

Yksi asia mikä tietenkin aiheuttaa ongelmia on erityisesti valtion antama palkkatuki. Kun työtöntä työllistetään, niin palkkatuen ajatus varmaan oli se, että työtön voisi valtion tuella päästä kokeilemaan työtä, ja jos sitten työ miellyttää yritystä, niin se voi palkata tuon henkilön. Kun työtön on palkattu, niin hän sitten maksaa palkkatuen takaisin veroina. Tuo asia ei sitten enää muuttunut teoriasta käytäntöön. 

Palkkatuki teki mahdolliseksi sen, että yritys voisi palkata siivoojia tai muita vastaavia työntekijöitä puoleen hintaan. Valtio maksoi puolet palkasta, ja sitten kun tuli vakinaistamisen aika, niin sanottiin ettei työ joko kelvannut, tai sitten tarve työvoiman palkkaamiseen päättyi. Työ jota palkkatuella teetetään oli yleensä jotain aputyötä. Tai sitten työtä jota ei kukaan muu viitsinyt tai halunnut tehdä. Samoin yleinen trendi muuttui sellaiseksi, että työntekijöitä palkattiin esimerkiksi työvoimapalvelusta. 

1980-luvun juppi-ajan jäljet näkyvät vielä nykyäänkin työmarkkinoilla. Talouden ylikuumeneminen teki liike-elämästä sellaisen, että rahaa kykeni jokainen tekemään ilman mitään koulutusta. Koulutus nähtiin vain sellaisten ihmisten toimintana, jotka eivät halunneet totella työnjohtajia. Tai jotka eivät vielä olleet saaneet kutsua työelämään. Rahan tekeminen oli pääroolissa jokaisessa yhtiössä. 

Jos vain joku kustannus saatiin sitten vieritettyä jonkun toisen ihmisen päälle, niin myös toimittiin. Se aiheutti työpaikan ilmapiirin muutoksen myrkylliseksi. Kilpailuttaminen loi asetelman, missä kukaan ei uskaltanut myöntää virheitään. Samoin kyräily sekä muut vastaavat asiat aiheuttivat loppuun palamista. Kun työntekijä ei enää jaksanut tehdä työtä, niin hän sitten lähti eläkkeelle. Se millä hänestä koituvat kulut saadaan pienennettyä on se, että hän jättäisi myös koulut käymättä.

Mikäli maamme korkeakoulut vaikka muutetaan maksullisiksi, eli maksullisuus ulotetaan opetukseen, niin se varmaan takaa sen, että vain ne joilla on kultalusikka suussaan voi noita kouluja käydä. Korkeakoulussa opiskelija joutuu ostamaan tietokoneen, hän joutuu itse hankkimaan asunnon. Sekä kustantamaan myös omat ateriansa. Tuolloin opiskelun sijasta voisi tuo ylioppilas vaikka siirtyä siivoamaan rappukäytäviä. Hän voi sitten kierrättää nuo rahat takaisin esimerkiksi viemällä palkkansa Oy Alkoholiliike ABhen. 

Esimerkiksi ovelta-ovelle kauppiaat saivat uuden motivoivan palkkamallin. Siinä palkka maksetaan sen mukaan mitä ihminen myy. Se miten monta laitetta saadaan myytyä ratkaisee palkan. Jos tuo kaupparatsu ei saa koneita myytyä, niin silloin hän ei myöskään saa palkkaa. Ja se sitten saattaa hiukan hitsata hermoon. 

Kun pankkikriisi iski, niin seuraavaksi ne työntekijät, joita ei tarvittu saivat lähteä. Kun ihminen on ikään kuin osa harmaata massaa, niin hänet on helppo korvata. Ihminen nähdään tuossa mallissa koneen osana. Hän on välttämätön paha, joka korvataan uudella työntekijällä. Tuolloin ihmisille esitettiin uusi yhteiskuntamalli. Kun kansa ei miellytä poliitikkoja, niin silloin tietenkin pitää kansa vaihtaa. 

Eli työntekijöiden työsopimuksia tehdään määräaikaiseksi sekä työläisiä irtisanotaan aina kun se vain on mahdollista. Juuri tämä kehitys saa aikaan sen, että töitä ei vain enää ole. Tai työtä teetetään mieluusti ulkomaisella työvoimalla, joka palkataan johonkin toiseen maahan rekisteröidyn työnvälitystä harjoittaman työvoimapalvelu yhtiön kautta. Kun työntekijät sekä urakka tilataan ulkomailta. 

Tuolloin TEL ja muut maksut maksetaan siihen maahan, josta työväki tilataan.  Niin työmaalle ei enää tarvitse suomalaisia työntekijöitä palkata. Ulkomainen työntekijä voidaan poistaa maasta välittömästi urakan jälkeen, niin he eivät enää sitten rasita sosiaalivirastoa. Joten seuraava looginen askel on se, että erityisesti mekaanista työtä aletaan teettää roboteilla. Robotti tekee aina mitä käsketään. Robotti ei lakkoile eikä valita. Eli sen takia töitä siirretään roboteille. Tekoälyt eivät saa burnoutia. Eivätkä ne koskaan esimerkiksi nuku pommiin. 

Joten minkä asian pitäisi muuttua, jos haluamme että ihmiset tekisivät töitä pidempään. Tai että töitä nyt ylipäätään olisi tarjolla? Meidän pitäisi hyväksyä sekin asia, että olemme vain ihmisiä. Me ihmiset teemme virheitä. Jos me voisimme hyväksyä virheet sekä sen, että kukaan ei ole seppä syntyessään, niin emme ehkä menettäisi kaikkia työpaikkoja tekoälylle. Kun meidän virtaviivainen työelämä tarvitsee valmiiksi koulutettuja mestareita, mutta emme vain halua kouluttaa heitä itse, niin se aiheuttaa sen paljon puhutun tietoturvaongelman. 

Jos joudumme palkkaamaan mestareita maasta, jossa emme edes ole koskaan käyneet, tai jos emme edes koskaan näe niitä mestareita, niin silloin voi olla edessä tilanne, jossa tuotteet kuten koodit ja muut asiat joutuvat vihamielisten tahojen käsiin. Kun työelämä tarvitsee osaajia, niin se merkitsee sitä, että työpaikat ukkoutuvat. Niissä pidetään kynsin hampain kiinni niistä työntekijöistä, joilla on vuosikymmenien mittainen työura takanaan. Uusien työntekijöiden palkkaaminen ei ole kannattavaa, koska nuorilta puuttuu näyttö sekä vankka kokemus. Kukaan ei muutenkaan ehdi heitä perehdyttää, kun yrityksillä on kaiken aikaa kiire. Eikä kukaan halua riveihinsä keltanokkaa, joka voi tehdä virheitä asiakkaan edessä. 

Kun sanotaan että koulutus ei kannata, niin uusia osaajia ei enää muutenkaan kehity missään. Eli tietenkin tekoälyn avulla voidaan luoda sellainen työpaikka, jossa uusia työntekijöitä myös ehditään kouluttaa. Mutta tietenkin me käytämme tekoälyä niin, että sen ansiosta saadaan työntekijöitä vähennettyä  entisestään. Noin ei työpaikoilla ole edelleenkään aikaa opastaa uusia työntekijöitä. Ja sitten seuraukset alkavat näkyä. Kun vanhat konkarit jäävät eläkkeelle, niin heidän työlleen ei löydy jatkajaa. Tai jatkajat löytyvät jostain ulkomailta. Kun ihminen on olemassa vain eräänlaisena työkaluna, niin silloin hän ei varmasti jaksa tehdä työtä. 

Tekoäly vie kaikki työt, jotka me voimme sille siirtää, koska me emme arvosta työn tekijöitä. Vain tehdyllä työllä on merkitystä. Ja juuri tuo asenne luo tarvetta tai halua saada aikaan tilanne, jossa ihmiset siirretään pois, koska tekoäly on ihmistä tehokkaampi. Siis pelkkä tehokkuus ajattelusta luopuminen voisi auttaa asiaa. Tuohon tehokkuus malliin kuuluu ajattelutapa, jonka mukaan työpaikka eli yritys on pelkkä rahantekokone, jonka ainoa olemassaolon tarkoitus on se, että se tuottaa mahdollisimman suurta voittoa. Ihmisen rooli tuossa koneessa on se, että hän tekee mahdollisimman paljon töitä, mahdollisimman pienellä palkalla. Ja se sitten saa aikaan tilanteen, missä tekoälyn avulla voidaan poistaa lisää ihmisiä työpaikoilta, jossa heidät nähdään vain kulueränä. 

https://yle.fi/a/74-20243082

Vastaamon tietomurrosta ja arkaluonteisten papereiden säilyttämisestä.

Onko terapiapalvelu Vastaamon hakkeri Aleksanteri Kivimäki kadonnut vapaaehtoisesti? Vai onko hänet ehkä “pantu katoamaan”. Vastaamon jutussa Kivimäen käsiin päätyi paljon henkilökohtaista ja arkaluonteista tietoa sisältäviä asiakirjoja. Joten jos Kivimäki on kadonnut, niin itse olisin hänestä hyvin huolissani. Psykiatristen papereiden ja terapian yhteydessä saatujen tietojen kanssa pitäisi aina olla hiukan” varovainen. Kun ihminen kokee että hänen sisintään pilkataan, niin hän saattaa muuttua arvaamattomaksi. Eli joku voi kokea tarvetta tehdä pahaa Kivimäelle. Kivimäen olinpaikka ei ole hänen asianajajansa tiedossa. Mikä voi aiheuttaa syvää huolta. 

Tai sitten voi olla mahdollista, että Kivimäki ei sittenkään toiminut aivan yksin. Eli oliko joku Vastaamon työntekijä antanut Kivimäelle tuon serverin salasanan. Jos näin on, niin miten tuo hypoteettinen henkilö olisi löytänyt Kivimäen? Oliko joku esitellyt heidät toisilleen, vai olisivatko he sitten ehkä kohdanneet sosiaalisessa mediassa? Jos joku Vastaamon työntekijä on päättänyt käyttää saamiaan tietoja kiristämiseen, niin hän tietenkin tarvitsi jotain Kivimäen kaltaista lavastamaan tietomurron. Siis tuo henkilö ei olisi voinut suoraan kopioida palvelinten tietoja jonnekin nettiin. Tuo henkilö ei välttämättä olisi ollut terapeutti, vaan hän on voinut olla joku, jolla on muuten pääsy serverille. Oliko siis tuo serverin huono suojaus vahinko vai tahallinen teko? Palataan tuohon asiaan tekstin loppupuolella.  

Mutta onko esimerkiksi tapaukset joissa arkaluonteista tietoa sisältäviä arkistokaappeja on joutunut roskalavalle todella vahinkoja, vai onko huolimattomuus tahallisuutta?

Kun laatikkokaupalla salassa pidettävää tietoa lojuu jonkun vanhan baarin tiskillä, niin silloin on aivan pakko kysyä, että voiko tämä olla pelkkää sattumaa? Kun koululaisia sekä ilmeisesti myös henkilökuntaa koskevia arvioita varastoidaan, niin eikö ole olemassa mitään muuta tilaa kuin joku vanha baari, jossa sitten sälytetään ihmistä koskevia arkaluonteisia asiakirjoja. 

Jos tällaisessa vanhassa baarissa pidetään sellaisia asiakirjoja, joiden sisältö on arkaluonteista, niin onko ne mahdollisesti jätetty tahallaan pöydälle, jotta niitä voidaan sieltä käydä etsimässä. Tätä tapausta missä vanhasta baarista löytyy psykologin arvioita voidaan verrata sellaisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi sairaaloiden papereita on päätynyt esimerkiksi roskalavalle. Jos esimerkiksi koko arkistokaappi sisältöineen päätyy jonnekin roskalavalle tai vanhaan baariin, niin eikö esimerkiksi muuttomiehille tule mieleen, että katsoo että nuo kaapit ovat tyhjiä. 

Joten onko noita papereita toimitettu lavoille tahallaan eli onko ajatuksena ehkä ollut jonkinlainen kiristys. Toisin sanoen miten noita papereita sitten käsitellään ylipäätään. Arkaluonteisia tietoja päätyy aina välillä tahoille, joille niitä ei ole tarkoitettu. Kun noita tapauksia sattuu, niin muistetaanko niistä aina tiedottaa niin sanottuja asianosaisia? Vai annetaanko asioiden olla, koska se saattaa vaarantaa sairaalan tai jonkun muun toimijan mainetta? Jos esimerkiksi tiettyjen lääkärintodistusten malleja löytyy jostain roskalavoilta, niin joku voi myös käyttää niitä esimerkiksi lääkärintodistusten väärentämiseen. 

Tuollaiset väärennetyt lääkärintodistukset voivat aiheuttaa aivan yhtä suurta vahinkoa, kuin aidot? Kun lääkärintodistuksia tai psykologin arvioita löytyy jostain, niin se merkitsee erittäin usein vaikeuksia jollekin. Lukeeko oikeastaan kukaan noita papereita? Vai luetaanko niistä vain otsikot? Tai ymmärtääkö tavallinen ihminen, joka ei noita papereita käsittele ainakaan päivittäin sitä, mitä niissä oikeasti lukee? Kun ihmisestä pyydetään jotain lausuntoja, ja jos tuon lausunnon antaja on vaikkapa psykiatri, niin silloin ainakin joskus ajatellaan, että kyseinen henkilö on oikeasti käyttäytynyt jotenkin epäilyttävästi. Ja psykiatrisista potilaista tai psykiatrilla käyvistä henkilöistä on ainakin joidenkin ihmisten silmissä sellainen kuva, että he ovat kaikki niin sanottuja namusetiä. 

Mieleen muuten tuli se, että antoiko joku Vastaamon työntekijä ehkä servereiden salasanat Aleksanteri Kivimäelle. 

Näistä tietoturvaloukkauksista voidaan sitten siirtyä siihen paljon puhuttuun Vastaamon tapaukseen. Vastaamon tapauksessa voidaan hyvin kysyä, että toimiko hakkeri Aleksanteri Kivimäki oikeasti aivan omasta aloitteestaan? Kivimäki oli saanut käsiinsä terapiaa tarjoavan konsulttiyhtiön Vastaamon servereiden salasanat, ja hän oli sitten niitä hyväksi käyttäen hankkinut tietoja, jotka ovat monelle henkilökohtaisia. Kivimäki sanoi että serveri oli suojattu niin sanotulla vakio tai oletus salasanalla. Onko jokaisessa serverissä sitten sama oletussalasana? 

Vai onko joku antanut Kivimäelle nuo kirjautumistiedot? Tuo joku voi olla kuka vain, joka saa serverin salasanat käyttöönsä. Jos jokaisessa serverissä on tehtaalla asetettu oletussalasana, niin silloin Kivimäki on saattanut saada sen joltain toiselta serveriltä. Tai sitten Kivimäki on ehkä löytänyt tuon salasanan sen haltijan pöydältä. Mutta miten Kivimäki on päässyt siihen työhuoneeseen, missä tuota salasanaa säilytetään, tai muuten saanut sen haltuunsa.  

Itse en kovin usein ole nähnyt servereitä, joilla olisi joku valmiiksi tehtaalla asetettu salasana, vaan noissa välineissä salasana asetetaan itse. Tietenkin salasana voi olla “123”-tyyppinen. Mutta serverit eivät aina hyväksy aivan kaikkein helpoimpia salasanoja. Jos asiaa ajatellaan niin, että joku Vastaamon työntekijä olisi myynyt noita tietoja, niin tietenkin hänen pitäisi jotenkin selittää se, miten nuo tiedot ovat päätyneet vääriin käsiin, eli yleiseen levitykseen jossain sosiaalisen median alustoille. Mikäli ajatellaan että joku Vastaamon oma työntekijä on myynyt noita tietoja, niin tietenkin hänen pitää silloin lavastaa jonkinlainen tietomurto, jotta nuo paperit saadaan siirrettyä Internetiin. 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6c81c2e4-7730-4d7a-8517-db2f244660c3

https://yle.fi/a/74-20242743

Tiedustelun merkitys nykyisessä sodassa on olennainen.

Yllä: Lockheed U-2

Pekka Toverin mukaan poliitikot eivät usein ymmärrä tiedustelun merkitystä. Tiedustelun eli vakoilun sekä vastavakoilun merkitys on siinä, että sen avulla etsitään valtion sisäisiä sekä ulkoisia uhkia, Ilman tiedustelua ei tykistö tiedä mihin se ampuu. Tai valtion johto ei tiedä millaisiin sotilaallisiin uhkiin sen pitää varautua. Mitään asevoimaa ei voida pitää loputtomiin valmiudessa. Mutta nykyinen sodankäynti korostaa yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta. Ja juuri tuo asia tekee strategisesta tiedustelusta erittäin olennaisen asian. 

Ilman tietoa siitä mitä välineitä vastapuoli aikoo käyttää, mitä joukkoja se aikoo lähettää ja mitkä ovat sen tavoitteet, on armeija pulassa. Esimerkiksi laskuvarjojoukkojen isku kannattaisi torjua niin, että noita joukkoja kuljettavat koneet ammutaan alas. Kyseisten joukkojen koulutus on erittäin hyvä, mutta esimerkiksi jopa huonosti koulutettu mies kykenee ampumaan nuo koneet alas IT tykeillä ja ohjuksilla. Siis noita joukkoja ei kannata päästää maahan asti. 

Eli sota ei ole mitään urheilua. Se on kilpailua siitä kumpi tuhoaa vastustajia tehokkaammin sekä siitä, kuka kykenee korvaamaan tappiot tehokkaimmin. Juuri noihin eliittijoukkoihin kohdistuvat tappiot ovat vaikeimpia korvattavia. Joukkojen koulutus kestää pitkään. Niihin kuuluvien pitää olla motivoituneita sekä pitää huolta kunnostaan. Sekä tietenkin osattava käyttää uusimpia varusteita. Mikään 6 viikkoa koulutettu mies ei ole samantasoinen kuin 2-3 vuotta koulutettu laskuvarjojääkäri. Eli pelkkä määrä ei riitä korvaamaan tappioita. Korvaavan kaluston sekä miesten pitää olla samalla tasolla kuin niiden jotka on menetetty rintamalla tai taistelussa rintaman takana. 

Tiedustelupalvelun tehtävä on hankkia tietoa vastustajan toiminnasta. Ja jos ajatellaan esimerkiksi sotilaallista toimintaa, niin monissa tapauksissa se, mitä vastapuoli ei halua muille kertoa on se, mikä pitäisi saada selville. Vastapuoli voi vakuutella rauhan tahtoaan, Ja kirjoitella alle mitä tahansa sopimuksia. Jos vastapuolena on Venäjä, niin Venäjä on valtava alue. Siis vaikka emme näkisi joukkojen keskityksiä rajan läheisyydessä, niin nuo joukot voivat valmistautumassa Siperiassa. Tuolta kaukaa ne voidaan tuoda alueelle joko rautateitse. Tai sitten ilmasiltaa käyttäen. 

Strategiset kuljetuslentokoneet voivat kuljettaa miehiä sekä jopa raskaita varusteita tuhansien kilometrien matkan. Tässä tapauksessa ei riitä, että suomalaiset ja muut NATO-joukot istuskelevat Suomen rajalla ja kiikaroivat vastustajien toimintaa. Ilman pitkälle vastapuolen alueelle ulottuvaa tiedustelua voidaan maassamme olevat joukot kohdata hyvinkin suuria tappioita, jos vihollinen pääsee yllättämään. 

Nykyaikaisten hybrdiuhkien aikaan ei hyökkäys välttämättä ala maan rajojen ulkopuolelta. Vastapuoli saattaa rekrytoida paikallisia rikollisia toimimaan omaksi hyödykseen. Sähköverkon vahingoittaminen, kansanedustajiin kohdistuva uhkailu sekä monet muut ilkeät asiat saattavat olla sellaisia, että niitä ei ehkä välttämättä osata tai haluta suoraan yhdistää esimerkiksi Venäjään. Kun tekijöinä on paikallisia tai kolmannesta maasta kotoisin olevia palkkasotureita, niin silloin voi Kremlin johto selvitä ilman, että sitä edes osataan epäillä näistä teoista. 

Tiedustelun ongelma on siinä, että ollakseen tehokas, sen pitää pystyä keräämään tietoa myös silloin, jos tekijöinä on oman maan kansalaisia. Tiedustelu perustuu pitkälti niin sanottuun laittomaan tiedonhankintaan. Ilman tuota tietoa ei varautuminen sekä uhilta suojautuminen ole mahdollista. Ilman taktista tiedustelutietoa eivät asevoimat  kykene iskemään tarkasti viholliseen. 

Tiedustelun tarkoitus on auttaa valtiota varautumaan uhkaan, mikä siihen ehkä kohdistuu. Tiedustelun toimialat ovat sotilastiedustelu, mikä tarkoittaa sitä, että hankitaan tietoa vastapuolen aseistuksesta, tuki-infrastruktuurista sekä mahdollisesti myös joukkojen keskittämisestä. Poliittisen tiedustelun tarkoitus on analysoida sitä, että luodaanko esimerkiksi rajan takana sellaista tahtotilaa, jossa hyökkäys pienempään naapurimaahan on mahdollinen. 

Vihollisen informaatio-operaatiot voivat antaa erittäin tarkan kuvan siitä, mikä on vihollisen heikkous. Siis jos ajattelemme että “siitä puhe, mistä puute”, niin tietenkin vastapuolella on intressi saada esimerkiksi tekoälyn kehitys loppumaan.Strategisen tiedustelun tarkoitus on siis havaita mahdollinen vihamielinen toiminta sekä välineet, joita siihen on varattu. Nykyaikaisen sodankäynnin silmiinpistävä piirre on nopeasti kehittyvät tilanteet. 

Eli strateginen kuljetuskalusto tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi nopeasti liikuteltavia ohjuksia voidaan nopeasti siirtää rajan tuntumaan. Samoin laskuvarjojoukkoja voidaan koota periaatteessa jopa tuhansien kilometrien päässä niiden kohteesta, ja nuo joukot voidaan pahimmassa tapauksessa havaita vasta, kun laskuvarjodivisioonan etjoukko hyppää koneesta ulos. Tuolloin voi reagointi olla muutamasta minuutista kiinni. Pahimmillaan tuo hyppy tapahtuu jonkun ilmavoimien tukikohdan päällä. Ja nopeasti alueelle siirrettävät ohjukset ja dronet voivat aiheuttaa hyvin pahoja tappioita.  

Periaatteessa Iskander ohjukset voidaan siirtää esimerkiksi Sortavalan, Viipurin ja Murmanskin lentokentiille Il-76 kuljetuskoneilla. Ne voidaan ajaa kentälle, ja sitten 500 kilometriä kantavat taktiset ohjukset voidaan saman tien laukasta. Sekä Tampere että Helsinki ja Turku ja myös Pori ovat merkittävistä lentokentistä Viipurista laukaistavien Iskanderien toimintasäteen sisällä. Ja jos osa noista ohjuksista laukaistaan Murmanskista, niin näin saadaan aikaan peittoalue, joka peittää käytännössä koko Suomen. Tällaiseen toimintaan pitää aina varautua. Kun ohjukset ovat matkalla, niin niitä ei enää sitten voida muuten torjua, kuin IT- ohjuksilla. 

Juuri tuo sodankäyntitapa jossa sotaa käydään pitkältä rintaman takaa  luo tarpeen myös tehdä iskuja pitkälle. Nykyiset nopeasti liikuteltavat asejärjestelmät kuten Iskander ovat erittäin vaikeasti löydettävissä. joten periaatteessa iskut kannattaa suunnata tehtaaseen, joka valmistaa noita ohjuksia. Ongelma on siinä, että nuo ohjukset saatetaan valmistaa jopa tuhansien kilometrien päässä sieltä, missä niitä  

Sodankäynnin muuttuessa pitää uusiin uhkakuviin pystyä vastaamaan. Jos niihin ei pystytä vastaamaan, niin seuraukset ovat oman valtion muuttuminen raunioiksi. Kun teemme päätöksiä, niin meidän pitää muistaa kokonaiskuva. Meillä voi olla omia arvojamme, meillä voi olla laki, mutta samalla meidän pitää muistella sitä, että maailmassa on toimijoita, joille sopimukset ja lakikirjat ovat pelkkää vessapaperia. Jos luotamme sokeasti siihen, että vastapuoli noudattaa sopimuksia, niin olemme sitten pahasti vipuun. 

Vaikka meillä olisi erilaisia Open skies sopimuksia, niin noiden sopimusten ongelma on aina niiden valvonnassa. Jos esimerkiksi ylilento pitää ilmoittaa esimerkiksi kolme tuntia ennen lentoa, niin ohjukset voidaan siirtää pois silmistä esimerkiksi kuljetuslentokoneisiin, jotka nostavat nuo ohjukset taivaalle. Eli tuolla tavalla voidaan ohjuksia siirtää pois tarkastajien silmistä. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä tiedustelun kanssa. Kun halutaan luotettavaa sekä käyttökelpoista tietoa vastapuolen toiminnasta, niin ainoa keino on suorittaa sitä oikeaa vakoilua. 

Päästävätkö demokraatit käsistään mahdollisuuden hyödyntää Trumpin epäsuosiota?

Presidentti Trumpin kannatus on erittäin alhaalla. Hän on aloittanut sodan, josta hän ei sitten enää pääsekään irti. Samoin hän ei ole onnistunut luomaan työpaikkoja, eikä hän ole myöskään vastannut tiettyihin yksityiselämäänsä koskeviin kysymyksiin. Samoin joidenkin mielestä “teflon don” on kiinnostuneempi Valkoisen Talon tanssisalista, jonka edestä piti osa taloa purkaa pois. Trumpin lähentyminen Pohjois Korean johdon kanssa ei varmaan lämmitä ainakaan osaa amerikkalaisista. Mutta miksi USAn oppositio eli demokraatit eivät hae Trumpin erottamista? Miksi he sallivat Trumpin jatkaa linjalla, joka varmaan ei ole ainakaan USAlle mitenkään hyödyllinen? Heillä olisi tuhannen taalan paikka. 

USAn presidentin erotessa valta siirtyy varapresidentille. Joka olisi vallassa presidentin valtakauden loppuun asti. Jos Trump siis olisi eronnut, niin Vance olisi virassaan vuoteen 2029 asti, jolloin uusi presidentti astuu virkaansa. Virkaan astumispäivä on siis Tammikuussa. Ja periaatteessa koko edellinen vuosi on erilaisia vaalitapahtumia. Mutta vaikka esivaalien alku on edellisen vuoden Tammikuussa noin vuotta ennen uuden presidentin virkaanastujaista, Niin kätännössä puoleiden ehdokkaiden pitää aloittaa kampanjansa hyvissä ajoin ennen virallista esivaalien alkua. Esivaaleissa valitaan siis puolueen virallinen vaaliehdokas. Ja toisesta ehdokkaasta eli republikaanisen puolueen tai demokraattisen puolueen ehdokkaasta tulee USAn presidentti. 

Syy tähän outoon toimintaan saattaa löytyä Valkoisesta Talosta. Demokraateille Trump on mieluisampi kuin hänen seuraajansa. Jos presidentti erotetaan, niin hänen seuraajansa on lain mukaan varapresidentti. Eli jos Trump nyt joutuisi oikeuteen, ja hänet katsottaisiin kyvyttömäksi toimimaan presidentin tehtävissä, niin hänen valtansa perijä on varapresidentti J.D Vance. Vance olisi virassaan sen ajan, mitä Trump olisi ollut. Eli ensi vuonna hän joutuisi sitten kuitenkin vaaleihin. 

Mainen osavaltion vaalitulokset vuoden 2024 presidentinvaaleissa. 

Ja Vance on paljon Trumpia nuorempi. Trump on siis vanha ja väsynyt, mutta jos hänet korvataan Vancella, niin silloin demokraateilla olisi vastassaan nuorempi sekä ehkä myös taitavampi mies. Ja presidentin valta siirtyisi kokonaan Vancelle. Se ketä tämä hyödyttäisi ei ole sitten ainakaan demokraatit. Jos demokraatit haluavat saada muutoksen Valkoiseen Taloon, niin heidän pitäisi sitten ensi vuonna ryhtyä kamppailemaan mahdollisesti Vancea tai jotain muuta ehdokasta vastaan, jota Vance haluaa tukea. Toisaalta voidaan ajatella että demokraattien leirissä lasketaan mahdollisuutta siihen, että oma leiri syrjäyttäisi Trumpin. Eikä siis vielä ole vaalien aika. Vaalit ovat vasta vuonna 2028, joten tietenkin demokraatit voivat pelätä sitä, että Trumpin liian aikainen syrjäyttäminen saisi republikaanit hinaamaan suosiotaan ylöspäin. 

Siis tuolloin ajatellaan että Trump vetäisi oman puolueensa mukaan pohjamutiin. Trumpin toimintatapa on ollut sellainen, että muut eivät ole juurikaan päässeet esiin hänen hallituksessaan. Eli ministerit eivät ole saaneet tuotua omaa kantaansa asioihin esille, vaan heidän roolinsa on ollut toimia Trumpin leimasimena. Ja juuri se että Trump on muuttanut republikaanisen puolueen omaksi välineekseen, jossa ihmisten ainoa tehtävä on totella häntä saattaa olla jatkojen kannalta vaikeaa. Mikäli Trump nyt sitten päättäisi jäädä Valkoiseen Taloon esimerkiksi varapresidentiksi, niin hän ei kuitenkaan voisi päästä enää presidentiksi, vaikka presidentti eroaisi. Hän voisi myös jatkaa hallituksen neuvonantajana. Mutta kummassakin tapauksessa vastuu päätöksistä on aina ministereillä tai presidentillä. 

Se että Trump halusi ja haluaa johtaa kaikkea estää muita pääsemään pinnalle, eli muu puolue jää ikään kuin harmaaksi massaksi. Kun halutaan päästä presidentiksi, niin silloin pitää kyetä erottumaan massasta. Pitää uskaltaa tuoda esiin sellaisia ajatuksia, jotka sitten käyvät yksiin myös äänestäjien arvomaailman sekä tarpeiden kanssa. Siis keskiössä on se, että äänestäjien pitää kokea saavansa hyötyä ehdokkaasta. Jokaisella edustajalla on oma kannattajajoukko takanaan. Jokaisessa vaalipiirissä tai osavaltiossa erilaiset tarpeet, ja erilaiset ongelmat. Turismista elvä Florida ei ole sama asia kuin esimerkiksi joku Wisconsin, vaikka molemmat osavaltiot menivät Trumpin taakse. 

Jos ihminen lupaa paljon, niin hänen on myös annettava paljon. Jos hän pettää lupaukset, niin sillä voi olla vielä pahemmat seuraukset. Kun esimerkiksi puhutaan siitä kuka äänestää ja ketä, niin pienen Mainen osavaltion vaalipiireistä sekä äänten jakautumisesta Kamala Harrisin sekä Trumpin välillä voimme huomata sellaisen asian, että rannikolla eli kaupungeissa Harrisia äänestettiin paljon. Mutta maalla harvemmin asutuilla alueilla eli maaseudulla äänet menivät Trumpille. Juuri Maine kuvaa USAn politiikan suurta ongelmaa. Tuo ongelma on siinä, että koska esimerkiksi presidentinvaaleissa valitsijamiehet ovat päärooleissa. Ja voittaja saa taakseen kaikki osavaltion valitsijamiestä lukuun ottamatta paria yksittäistapausta. Niin se houkuttelee ehdokkaita lupaamaan paljon enemmistölle. 

Eli juuri tuon enemmistön takia USAn vaaleissa erityisesti uskonnolliset yhteisöt sekä ammattiyhdistys näyttelee suurta roolia. Jos löytyy suuri joukko ihmisiä, joilla on yhtenevät arvot, niin noille ihmisille kannattaa luvata paljon. Vaikka Trump hävisi Mainessa, niin hän sai kuitenkin keskilännen suurten osavaltioiden äänet taakseen. Koska ehdokkaiden saamat äänimäärät ovat melko lähellä toisiaan, niin se sitten nostaa erilaisten mahdollisesti hyvinkin radikaalien liikkeiden arvoa politiikassa. Kun ajatellaan esimerkiksi George Bush Jr.n saamaa vaalivoittoa, jossa vajaa 600 floridassa annettua ääntä ratkaisi. Niin se kertoo siitä, että jokainen liike, joka voi saada ihmisiä äänestämään voi muuttua ratkaisijaksi noissa vaaleissa. 

Tuon takia poliitikkojen pitää tutkia tarkasti sitä, mikä on esimerkiksi minkäkin piirikunnan pääasiallinen elinkeino. Mikä on minkäkin piirikunnan väestöjakauma. Sekä tietenkin tulo- ja koulutustaso, ovat niitä, jotka auttavat valitsemaan sitä, millaisia asioita poliitikot lupaavat erityisesti presidentinvaaleissa.  

Juuri sen takia USAn politiikassa suuret ammattiliitot sekä uskonnolliset ryhmät ovat erittäin tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kuljetusalan liittojen asema USAssa on verraten suuri, jos kuljettajien määrää ajatellaan. Mutta jos sitten suuri määrä ihmisiä muuttaa toisiin osavaltioihin juuri ennen vaaleja, niin he voivat menettää äänioikeuden. Eli rekkakuskit voivat olla tärkeässä vaa'ankieliasemassa jossain osavaltiossa, missä kannatusluvut menevät hyvin lähelle toisiaan. Koska ehdokkaiden saamat äänimäärät ovat hyvin lähellä toisiaan, eli eroa saattaa olla vain prosentin verran, niin se nostaa erilaisten liikkeiden voimaa. Jos paikallinen pastori saa pari-kolme ihmistä matkustamaan vaalipaikalle, niin se voi olla ratkaisevaa. 

https://uselectionatlas.org/RESULTS/state.php?year=2024&f=0&off=100&elect=0&fips=23&submit=Retrieve

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_presidentinvaalit_2024

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_W._Bush#Presidenttin%C3%A4_2001%E2%88%922009

Meidän pitäisi olla huolissamme ihmisistä. Eikä rahasta.

Olemme huolissamme tekoälystä, mutta samalla emme tee asialle mitään. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun yhtiöiden tehtävänä on maksimoida omistajiensa voitot. Yksi asia mitä me ehkä voisimme tehdä on se, että meidän pitää alkaa muuttaa yhteiskunnan tulojen eli verotuksen rakenteita. Meidän pitää hyväksyä sekin asia, että tulevaisuudessa saattaa olla ihmisiä, jotka hakevat töitä koko elämänsä. Eli meidän kannattaa miettiä myös sitä, miten yhteiskunta asennoituu työttömiin. Me voimme pitää esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien siirtämistä sairaseläkkeelle loistavana ratkaisuna. 

Mutta tuollaisten ratkaisujen seurauksena voivat sosiaalisten ongelmien kasautuminen muuttaa säästöt suuremmiksi menoiksi. Siis hoitojen keskiössä pitäisi olla hoidettava itse. Kun ihminen tulee hoidon piiriin, niin häneltä voidaan tietenkin viedä esimerkiksi edunvalvonnan kautta oikeus käyttää omia rahojaan. Tuo asia saattaa muuttaa tilanteen siten, että henkilöllä ei ole varaa käydä edes hampurilaisella. Kun ihminen sairastuu, niin hänet varmasti jätetään pois kaikista normaaleista menoista. 

Häntä tuskin viitsitään kutsua mihinkään juhliin ilman vanhempia. Ja varmaan kaikille kerrotaan, että tuo työkyvyttömyyseläkeläinen poistuu samalla hetkellä vanhempiensa kanssa. Ja tuo pyyntö sitten varmaan esitetään mieluummin vanhemmille. Näin voidaan potilaan tai työkyvyttömyyseläkeläisen rajoitettua asemaa korostaa. Sekä samalla muistutetaan muita toisen alisteisesta asemasta. Näin ei kukaan pääse unohtamaan sitä, että toista kuuluu katsoa alaspäin. Kun 25-30 vuotias mies tai nainen ohjataan “kohteliaasti” ovelle, ja häntä pyydetään poistumaan, niin se varmaan aiheuttaa hänessä pientä vihaa. Ja kaikkialla muistutetaan siitä, miten hänen vanhempiensa kanssa on puhuttu sitä ja tätä. Tuo toiminta on tietenkin laillista. 

Mutta jatkuva epäkunnioittava asenne saattaa aiheuttaa sitä vihaa, joka patoutuu vuosien ajaksi. Siis jos ihmistä ärsytetään ja häntä kohdellaan vuosien ajan alentavasti sekä halventavasti. Niin se saattaa aiheuttaa vihaa, joka ehkä joskus purkautuu ikävällä tavalla. Kun toinen on rajoitetusti oikeustoimikelpoinen, niin jotkut ottavat asiat niin, että se oikeuttaa heitä huutelemaan hänelle, esittämään esimerkiksi väitteitä jostain henkirikoksista sekä levittelemään joka paikassa  hänen asioitaan. Siinä sitten varmaan työkyky paranee huomattavasti, kun ihmistä syrjitään kaiken aikaa. 

Kun toinen ei osaa mitään, eli hänen työtään ei arvosteta tai häntä kohdellaan kuin ilmaa, niin silloin varmaan ei itsetunto ole paras mahdollinen. Sosiaalisen median kielto voi auttaa asiaa, ainakin niiden mielestä jotka ovat tuohon syrjimiseen osallistuneet. Eipä sitten pääse vääriä asioita leviämään tahoille,joille niitä ei haluta levitettävän. Kun kieltoja määrätään, niin tietenkin pitäisi kysyä, että ketä kielto palvelee?

Palveleeko se sitä, jota sen pitäisi palvella. Kiusaaminen voi tietenkin vähentyä, mutta silloin tällöin mieleen tulee sekin asia, että tuo kielto voi myös auttaa kiusaajia peittelemään toimintaansa. Jos itse olisin kiusaaja, niin silloin varmaan haluaisin että kaikki tuohon toimintaan liittyvät asiat ratkaistaan jossain missä muut eivät sitä näe. 

Vaitiolovelvollisuus koskee henkilökuntaa, mutta sukulaiset saavat toki kertoa tuon potilaan sairaudesta kaikelle kansalle. Samoin ennen esimerkiksi psykiatrisilla potilailla oli oma alennusluokka HKLn kuukausilipulla. Tuo alennusryhmä oli kaikkien tiedossa. Eli noiden hiukan kiusallisten asioiden selvittämiseen ei tarvittu muuta kuin bussikuski. 

Jostain syystä hoitoon lähetetty suoraan eristetään ns. terveistä ihmisistä. Hänet ympäröidään sairailla ihmisillä, joiden jutut ovat tietenkin sitä mitä tällaisilla ihmisillä on. Kun ihminen sitten kokee syyllistämistä alaspäin katsomista sekä häpeää, niin silloin hän varmasti joutuu ongelmiin. Tuollainen henkilö saattaa etsiä sitä paljon puhuttua olkapäätä jostain nahkaliivejä käyttävästä Harley Davidson miehestä. Kun ihmiselle jaetaan pillereitä ja hän ei itsekään oikein ymmärrä mitä hän niillä tekee, niin se varmasti ajaa varsinkin nuoren henkilön kohdalla hänet suoraan johonkin narkomaanien joukkoon. Sieltä varmaan löytyy niitä selkään taputtelijoita. 

Riittämättömyyden tunne sekä häpeä varmaan saavat aikaan sen, että ihminen kokee elämänsä turhaksi. Ja kun mitään jutun aiheita ei ole, niin silloin hän jää pois tuosta seurasta, joka voisi ehkä pitää häntä jaloillaan. ihminen etsiytyy seuraan, jossa hänet hyväksytään. Ja pahimmassa tapauksessa esimerkiksi niin sanottu puiston baari on se, mistä tuo henkilö sitten löytää seuraa. Siellä pillereiden sekä viinan ja tinnerin väärinkäyttäjät istuskelevat ja kuuntelevat, mitä toisella on asiaa. 

Kun ihminen syrjäytyy, alkoholisoituu sekä sitten ajautuu ehkä rikoksiin, tai esimerkiksi aivovamman takia yhteiskunnan elätettäväksi, niin silloin hän pikemminkin luo ongelmia kuin ratkaisee niitä. Vankien vartiointi maksaa, samoin erilaiset maksansiirrot sekä poliisipartioiden jatkuva tarve luovat pikemminkin kustannuksia kuin säästöjä. Jos ihminen jää kotiin istumaan, niin siitä ei sitten enää ole pitkää matkaa siihen, kun hän alkaa istua puiston penkillä ja juoda viinaa. Ihminen on sosiaalinen eläin. Hän haluaa varmasti joskus muita ihmisiä ympärilleen. Ja mistä niitä löytyy? Tietenkin paikallisesta ravintolasta löytyy sitä seuraa. Kun rahat eivät enää riitä ravintolassa istumiseen, niin seuraavaksi siirrytään kohti puiston pelkkiä, ja lähdetään hakemaan juotavaa esimerkiksi Oy Alko Abstä. Tai sitten voidaan siirtyä kotipolttoisiin. 

Ja miksi me olemme huolissamme tekoälystä? Siksi että tuo asia vie ihmisten työpaikat. Mutta kun me kehitämme erilaisia malleja, joilla tekoälyä kehitetään, säädellään tai ihmisiä työllistetään, niin kohtaamme seinän. Tuon seinän nimi on se, että yhtiöiden tehtävä on maksimoida niiden omistajien saamat voitot. Voiton maksimointi on siis asia, mikä sitten tekee tekoälystä houkuttelevan työkalun.

Me voimme ajatella niin, että esimerkiksi koodaaja tai kokenut koodaaja tekee työtä paremmin kuin tekoäly. Mutta mistä saamme sitten kokeneen koodaajan, jos kukaan ei päästä aloittelevia koodaajia töihin? Eli kokemus syntyy vain työn kautta, ja jos koodaaja ei saa tehdä työtä, johon hänellä on koulutus, niin silloin hän ei myöskään opi mitään. Mutta siis yhtiöiden velvollisuus ei ole tukea ihmisten oppimista. Niiden velvollisuus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. 

Kun tekoälyn hintaa verrataan esimerkiksi koodarien saamiin palkkoihin, niin meidän pitää silloin ajatella kokonaisuutta, eli työvoima on muutakin kuin vain pelkkä palkkakulu. Työläisten ongelma on työnantajan kannalta se, että he eivät jaksa tehdä työtä 24/7, eikä myöskään ole mitään takeita siitä, että työntekijä on aamulla tulossa etätöihin tai toimistolle. Nimittäin jokaisella meillä on myös krapulapäiviä, sekä tietenkin myös erilaisia muita ongelmia, kuten huonosti nukuttuja öitä. Tai sitten voi olla että olemme olleet jossain ulkona hiukan liian ohut paita päällä, ja saamme siitä sitten nuhan. Ja silloin ei ehkä työ suju missään muodossa. Sitten tulevat myös esimerkiksi kilpailijalta tulevat työtarjoukset. 

Eli kokenut ja hyvää työtä tekevä henkilö voi helposti vaihtaa työpaikkaa, jos hän sattuu olemaan tunnettu. Mikään ei siis takaa sitä, että osaava työntekijä on vielä seuraavana vuotena oman yhtiön käytettävissä. Tekoäly on siltä kannalta parempi vaihtoehto. Se on tietenkin uskollinen eli se ei ole kuuden kuukauden kuluttua kilpailijan paita päällä. Kun työelämää hallitsee nykyään epävarmuus, niin silloin tietenkin stressi sekä pelko siitä, että ihminen tekee työnsä väärin saavat aikaan sen, että työt eivät suju. Ja jos työt eivät suju, niin silloin edessä on siirtyminen työttömyyskassaan. Maassamme on kautta aikojen osattu siivota erilaisia arkistoja sekä tilastoja. 

Työttömien määrää on osattu laskea siten, että heidän työkykyään arvioidaan viimeisen päälle. Jos työtön siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, niin hän sitten ei enää tuota tilastoa rumenna. Mutta seuraavaksi voidaan kysyä, että millä tuo työkyvyttömyyseläkeläinen sattuu elämään? Eli hänestä koituvat kustannukset siirtyvät joka tapauksessa veronmaksajien harteille. Yhtiöiden tehtävänä ei siis ole olla sosiaalitoimisto. Yhtiöiden omistajien  etu on se, että työt tehdään mahdollisimman halvalla. Siis jos työpaikkoja on, niin toki työvoimaa voidaan palkata esimerkiksi Schengen-alueen ulkopuolelta. Eli mikään rakennustyö tai muukaan työpaikka ei välttämättä tuo työpaikkoja edes EUn alueelle. 

Kun puhutaan työn teettämisestä EUn ulkopuolisen alueen toimijoilla, niin silloin voi käydä niin, että koko Schengen-alue jää ilman verotuloja. Koreasta sekä esimerkiksi Thaimaasta sekä Filippiineiltä palkattavat sairaanhoitajat ovat esimerkki vallitsevasta kehityksestä. Tietenkin töitä on. Ja siivousala vetää varmasti. Samoin rakennusalalta varmasti löytyy töitä. Mutta löytyykö noita töitä sitten vielä ehkä kahden tai kolmen vuoden kuluttua?Ja miten sitten noita töitä jaksetaan tehdä? Kuinka monta vuotta ihminen jaksaa tehdä töitä paikassa, jossa ainoa palaute on negatiivista? 

Tai ehkä tuotakin asiaa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Se mitä näkökulmaa ei turhan usein muisteta, on työntekijän näkökulma. Tietenkin meillä voi olla laki, joka pakottaa ottamaan mitä tahansa työtä, mitä nyt vain satutaan tarjoamaan. Laeilla sekä määräyksillä voidaan asioita hoitaa. Mutta jos ihminen nyt vain ei sitten viihdy työssään, niin silloin hän saattaa joko turvautua alkoholiin, kun hän palautuu työviikon jälkeen.  Poliisi ei saa mennä ilman asetta rappukäytävään. Mutta 17-vuotias siivooja saa toki työskennellä samoissa rappukäytävissä. Jos joku päihteiden väärinkäyttäjä sattuu häntä uhkailemaan, niin mitä kukaan siitä välittää. 

Tuo uhkailtu saa tietenkin hakeutua johonkin kriisiapuun ja ehkä hän pääsee sitten vielä työkyvyttömyyseläkkeelle. Itse olen kohdannut noin 12-vuotiaita joulukalenterin kauppaajia, jotka soittavat ovikelloa. Ainakin joskus 15-20 vuotta sitten noita tapauksia näkyi paljon juuri ennen joulua. Noiden lasten työturvallisuudesta ei juurikaan välitetty. Ja ainakin omaan mieleeni tuli välillä se, että mitä jos joku “Jammu Setä” eli pedofiili sattuu avaamaan oven? 

Tai sitten hän vain jättää saapumatta töihin. Hän siis rikkoo lakia, ja hän saa rangaistuksen. Ehkä 4-5 kk karenssia kiinnostaa tuota ihmistä. Mutta jossain vaiheessa ihmisen mitta voi tulla täyteen. Ja ehkä sitten tuo henkilö hakeutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos hän sattuu juomaan viinaa oikein kunnolla, niin hän saattaa aiheuttaa työkyvyttömyyden eskaloitumista. Eli hän saattaa uhkailla siivoojia. Mutta mitäpä siitä kukaan välittää. Uusia siivoojia on varmaan paljon tulossa, kun kaiken maailman insinöörit vaihtavat tuohon koronaviruksen vastaiseen rintamaan.  Kun ensimmäinen kosketus työelämään on surkea, niin silloin ei varmaan tee mieli tehdä töitä. 

Jos joku väittää tehneensä 30 vuotta töitä siivousfirmassa, niin silloin kyllä itse kysyisin, että mitä tehtäviä tuo henkilö on sitten oikein tehnyt? Onko hän oikeasti tehnyt mitään töitä? Työpaikalla on tietenkin oikeus vaatia työssä tiettyä laatua. Mutta samalla vaatimukset siitä, että työ pitää osata heti ensimmäisestä päivästä lähtien aiheuttavat stressiä. Työelämästä on tullut paikka, missä ihmiset poltetaan loppuun. Työntekijät ovat nykyään entistä useammin yksin työtehtäviensä kanssa.

Palavereja pidetään tarkan aikataulun mukaan. Eikä kukaan edes ajattele esittää siellä muuta kuin palaveriin kuuluvia asioita. Eli kiireiset johtajat eivät ehdi mitään muita asioita tehdä, kun he ryntäävät palaverista toiseen. Ja kaikki asiat pitää tehdä siten, että niistä ei synny ylimääräisiä kustannuksia. Mitään muuta kommunikointia kuin sitä, mikä liittyy palaveriin ei usein harjoiteta. Jos sanotaan että kahvikupin keittäminen vie tehokasta työaikaa, niin silloin meidän pitää huomioida myös sellainen asia, että myöskään kahviautomaatilla roikkuminen ei ole tehokasta työajan käyttöä. Siis minun ei tarvitse istua kahvinkeittimen vieressä, kun se valmistaa suodatinkahvia. Voin aivan hyvin jättää tuon keittimen yksin keittiöön ja palata koneen ääreen. Tai voin vaikka siirtää läppärin tuonne keittiöön jos haluan. 

Naapurihuoneessa istuvan työntekijän kanssa keskustellaan pikaviestinten välityksellä. Käytävät ovat tyhjiä. Joten miksen jäisi suosiolla kotiin tekemään etätyötä? Jos en jotain osaa, niin vanhempi työntekijä kuitenkin näyttää asiat minulle etätyöpöydän kautta. Ja ehkä sitten jossain palaverissa voi joku sanoa vaikka että on kaunis päivä, tai etätyö on kivaa, jos ulkona sataa räntää. Siis joka tapauksessa keitän kahvit ennen palaveria. Istun palaveriin, ja katselen sitten tekstiä jonka tekoäly kääntäjä tuottaa englantia puhuvan intialaisen työkaverin puhuessa minulle jostain Mumbaissa sijaitsevasta toimistosta. Eli tekoälyn sekä robottien käyttöönotto on vain osa tuota loogista kehitystä. Se vaikuttaa erityisen paljon aloille, joissa tehdään mekaanista työtä. Eli kerran toisensa jälkeen rajoitetussa ympäristössä toistuvat suoritteet on helppo jäljentää roboteille. Robotti on lenkki tekoälyn ja fyysisen suoritteen välillä. Ja se muuttaa tekoälyn fyysiseksi välineeksi.