Venäjän etu olisi se, että Droneja putoaisi Suomeen sekä Baltiaan.

Kouvolaan pudonnut drooni on AN-196-mallinen. (YLE)

Ukrainan drone-iskujen kohteena on ollut Venäjälle ainakin melkoisen  tärkeitä kohteita, eli kyseessä on öljyterminaaleihin kohdennettu hyökkäys. Tarkoitus lienee sulkea Venäjän öljy- ja kaasu kuljetukset Itämeren kautta. Mutta kuten olemme saaneet lukea, niin Suomeen on pudonnut ainakin pari dronea. Syynä Ukrainan mukaan on ollut Venäjän harjoittama häirintä, mutta samalla olemme unohtaneet sen, että Venäjän etu olisi se, että noita droneja putoaisi enemmän baltiaan sekä Suomeen, eli maihin jotka ovat tukeneet Ukrainaa erittäin voimakkaasti. 

Tarkoitus olisi silloin saada aikaan juopa Ukrainan sekä sen tukijoiden välille. Mutta samalla on mahdollista, että jossain Valko-Venäjällä operoiva Venäjän tiedustelun niin sanottu “likaisten temppujen osasto” voisi laukaista droneja Ukrainasta lähtevien dronejen sekaan, ja nuo dronet voidaan suunnata tarkoituksella esimerkiksi Suomeen ja Baltiaan. 

Dronet ovat uuden sukupolven aseita. Ne ovat halpoja. Ja niiden avulla voidaan vahingoittaa suuriakin infrastruktuurin osia. Osuessaan esimerkiksi sähköverkon tukijärjärjestelmiin kuten muuntajiin voi pienikin drone saada aikaan laaja-alaista tuhoa. 

Niitä voidaan pitää eräänlaisina “köyhän miehen” risteilyohjuksina, joiden rakentaminen ei vaadi niin paljon varoja kuin risteilyohjusten. Dronet ovat siis uusi uhka, jota vastaan on kohtalaisen vaikea puolustautua. Hitaasti liikkuvat dronet voidaan aina tuhota melko helposti, jos ne sitä ennen havaitaan. Mutta juuri tämä asia tekee droneista erittäin vaarallisia. Ne voidaan helposti kuljettaa kohteiden lähelle, ja sitten vain päästää irti. Dronet voivat tehdä kamikaze-iskuja. Mutta ne voidaan varustaa myös esimerkiksi kertasingoilla. Eli drone voi olla vaarallinen esimerkiksi lentokonetta vastaan käytettäessä. Ja nuo välineet kehittyvät jatkuvasti. 

Suomeen pudonneet dronet ovat tietojen mukaan An-196 tyyppisiä pitkän matkan koneita, jotka voivat kuljettaa noin 50-75 kiloa räjähteitä. Noiden lennokkien kantomatka on noin 1000 kilometriä, joten niiden avulla voidaan tarpeen tullen hankkia myös tiedustelutietoa. Eli nuo dronet voivat kuvata alueita, ja lähettää tiedot Starlinkin kautta tosiaikaisena Ukrainan päämajaan. Eli myös kamikaze-drone voi välittää tietoa alueesta joka jää sen lentoreitille. Joten ehkä tuollainen kyky olisi hyvä myös Suomelle. 

Mutta siis kuten tiedämme, niin tekeville sattuu. Dronet voivat harhautua reitiltään monista syistä. Tekninen vika tai häirintä voi aiheuttaa sen, että drone lentää vieraaseen maahan. Nuo verraten hitaat lennokit ovat osoittaneet, että maamme puolustusvoimilla on petrattavaa tällaisten uhkien torjunnassa. Dronet ovat uusi ja kehittyvä aselaji. 

Ne ovat tällä hetkellä tehokkaita välineitä. Samalla kuitenkin pitää huomioida se, että droneja opitaan torjumaan. Eli sota on kilpailu, jossa ase ja vasta-ase kilpailevat keskenään. Kaikki nykyisin käytössä olevat aseet ovat olleet jossain määrin käänteen tekeviä. Ja joka kerran niitä vastaan on kehitetty aseita. Joten drone tuskin on tuossa kuviossa mikään poikkeus. 

https://yle.fi/a/74-20218381

https://yle.fi/a/74-20010573

https://yle.fi/a/74-20217966

https://fi.wikipedia.org/wiki/An-196_Ljutyi

Älypuhelinten kieltäminen ei poista perusongelmia.

Kouluissa osattiin kiusata toisia, ja tehdä muitakin asioita kuin seurata opetusta. Siis muistelen kaukaisia kultaisia aikoja, jolloin itse tuota peruskoulua kävin. Silloin ei ollut läppäreitä eikä kännyköitä. Mutta oppitunneilla joku keksi aina välillä muutakin tekemistä kuin opetuksen seuraaminen. Siis eturivin päälle heiteltiin kaikenlaista tavaraa kuten karkkiparereita pastilleja sekä monia muita asioita. Ja sitten tietenkin noista asioista keskusteltiin välillä jälki-istunnossa. Joku saattoi lukea tunnilla esimerkiksi Aku Ankkaa ja joku sai aina jäädä vähän yksin, kun hänen seuransa oli niin kauhean tylsää. Koulukiusaamista ei tuolloin tapahtunut, kun kaikki siihen liittyvät asiat laitettiin kiusatun liiallisen herkkyyden piikkiin. 

Kun opettajilla ja henkilökunnalla oli vaitiolovelvollisuus, niin kiusaaminen ei ehkä tullut esimerkiksi yleiseen tietoon. Kiusaajat varmasti pitivät huolen siitä, että asiat kerrottiin kaunistellen. Eli jos jonkun päälle oli heitetty vettä, niin silloin unohdettiin mainita että tuo vaatteiden kasteleminen tapahtui 20 asteen pakkasessa tai vesi jota käytettiin oli tulikuumaa. Siis kiusaamisesta ei puhuttu. Ja jos siitä sitten puhuttiin, niin kyseessä oli yksittäistapaus. Kun kaikilla oli vaitiolovelvollisuus, niin asioista voitiin vaieta. Oli tärkeämpää pitää yllä julkisivua kouluista, joissa ei kiusaamista tapahtunut. Jos kiusaamiseen käytettiin esimerkiksi puhelinsoittoja, niin silloin ei noista asioista jäänyt mitään todisteita. Mutta sitten kiusaajat alkoivat kiusata muita sosiaalisessa mediassa. Juuri tuo asia sitten aiheutti sen, että ihmiset näkivät mitä kaikkea kiusaamiseen oikeasti liittyi. 

Tekniikkaa on aikoinaan ihannoitu jopa niin paljon, että lapsilta vietiin kynät ja paperit, kun kaikkien asioiden piti muuttua digitaaliseksi. Kaikilla piti olla älypuhelin, ja kaikki asiat piti tehdä erilaisilla tietokoneilla. Jos asiaa ei voitu tehdä ruudulla, niin silloin sitä ei enää ollut. Siis niin asioista ajateltiin joskus kauan sitten. Älypuhelimesta tuli pakollinen asia. Sitä alettiin käyttää luokissa ja kesken oppitunteja. Ja sitten tuo paljon puhuttu heiluri heilahti takaisin alkuun. Tekniikka joka alussa nähtiin upeana, uutena ja viehättävään asiana alettiin nähdä demonina. Tekniikka oli siis syypää kaikkiin ongelmiin, mikä tietenkin ratkaistaan sillä, että kännyköiden täyskielto pannaan toimeen. Ja siinä sitten on kaikki ongelmat ratkaistu. 

Kun ennen opettaja sai ottaa esimerkiksi Aku Ankan pois oppilaalta tai käskeä laittaa korvalappustereot pulpettiin, jos niitä kuunneltiin kesken tunnin, niin nyt sitten älypuhelimia ei saanutkaan enää ottaa pois. Ja tietenkään niitä ei saa käyttää edes välitunneilla. Se kun saattaa vaikeuttaa oppilaiden kontaktien ottamista. Mutta jos syytämme tekniikkaa kaikesta, niin onko tekniikka itse syyllinen, vai löytyykö syytä ehkä sitten kuitenkin sieltä kännykän ja selkänojan välistä. Jos syytämme tekniikkaa siitä, että nuoret eristäytyvät, niin me sitten kohtaamme tilanteen, missä syytämme älypuhelinta tai tahdotonta olentoa. 

Älypuhelimen syyttäminen on helppoa. Älypuhelin ei puolustaudu. Sen kieltäminen on helppo tie, ja siksi kai se tie on valittu. Niin kouluissa voidaan taas kerran huokaista helpotuksesta. Asiat on ratkaistu niin, että kaikki voivat taas seisoa hymyillen kuvissa, eikä mitään sellaista päädy julkisuuteen, joka voisi antaa väärän kuvan koulusta, jonka imagoa tietenkin varjellaan viimeiseen asti. Mutta ratkaiseeko tuo kännyköiden tai älypuhelinten kieltäminen oikeastaan mitään? Olen itse käynyt koulua aikana, jolloin edes tavallisia kännyköitä ei ollut olemassa.Muistan kuinka silloinen Neuvostoliiton johtaja Gorbatshov soitti kännykkäpuhelun Moskovaan keskeltä katua. Tuolloin kännyköitä oli vain suurilla johtajilla. Kukaan 15-vuotias ei tuolloin edes voinut kuvitella hankkivansa kännykkää. Ja silloinkin kouluissa oli rauhattomuutta. 

Peruskoulua pidettiin välttämättömyytenä. Se oli asia jonka käyminen oli joissain perheissä itsestään selvyys, Hyvä koulumenestys takasi paikan lukiossa, josta pääsi sitten opiskelemaan insinööriksi, lääkäriksi tai joksikin lakimieheksi. Mutta sitten alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Myyntimiehet sekä kaiken maailman NHL-tähdet valtasivat sanomalehtien sivut. Ihmisille alettiin opettaa niin, että rahaa saa varmasti muuten kuin istumalla jossain tylsässä luokassa lukemalla tylsiä kirjoja. Jos myi esimerkiksi pölynimureita ovelta ovelle, niin voi saada vaikka 1200 euroa päivässä. 

Siis henkilö myi tällöin 8 imuria päivässä, ja myynnistä saatava provisio oli tuolloin 150 euroa. Ja NHL tähti voi saada vaikka 100 miljoonaa vuodessa. Joten kuka nyt enää sitten viitsii mitään kouluja käydä. Televisio täyttyi aidoista ihmisistä, jotka olivat vaihtaneet esimerkiksi merikapteenin ammatin matruusin rooliin samalla laivalla. Eli he olivat sitten jättäneet koulun kesken, kun opintotuki oli niin pieni. Ja laivan matruusina ansaitsi paremmin. Samoin tietenkään mikään muu asia ei voinut tuoda ihmisille julkisuutta kuin joku Mount Everestin matka. Se mitä tuo matka sitten maksoi, ja mistä rahat oli haettu ei sitten kukaan viitsinyt mainita. 

Kyllä oppilaat osaavat toisiaan kiusata ilman kännyköitä ja sosiaalista mediaa. Kouluissa oli silloinkin yksinäisyyttä sekä niitä oppilaita, joita ei paljon joukkoon kaivattu. Eli kännykkäkielto voi tietenkin parantaa esimerkiksi koulun mainetta, mutta samalla kuitenkaan se ei poista kouluista niiden perusongelmaa. Eli kiusaaminen ja syrjintä eivät poistu sillä, että kännykät kielletään jossain peruskouluissa. Kiusaaminen ei myöskään poistu sillä, että teetetään pakolla ryhmätöitä, joissa sitten toimitaan siten, että yksi tekee työt, ja muut keskustelevat henkevästi siitä miten ensi viikonloppuna pukeudutaan kotibileisiin. 

Siis tuollaiseen toimintaan ei välttämättä tarvita älypuhelinta. Sitä ilmeni jo kauan ennen älypuhelinten ilmaantumista markkinoille. Älypuhelinten ja tekoälyn kieltämistä perustellaan sillä, että lapset eivät opi, jos he eivät joudu tekemään mitään itse. Kynän ja paperin käyttö muistiinpanojen tekemiseen on perusteltua, koska niiden avulla henkilö pysyy paremmin hereillä kuin pelkästään kuuntelemalla. Samoin tiedon prosessointiin osallistuu tuolloin suurempi määrä neuroneja. Joten oppiminen on tuolloin tehokkaampaa. Mutta samalla kuitenkin meidän pitää muistaa, että kynä ja paperi eivät ratkaise mitään, jos niihin piirrellään esimerkiksi auringon ja pilvien kuvia. 

Jos ihmistä ei kannusteta opiskelemaan, vaan kaikki mielenkiinto kohdistuu muuhun kuin kouluun, niin silloin varmasti ei ihminen opi yhtään mitään. Jos ihminen ei koe opiskelua mielekkäänä asiana, josta hänelle on hyötyä, niin silloin varmasti hän löytää mielenkiinnon kohteita muualta kuin koulun penkiltä. Kaikissa kouluissa opetetaan asioita jotka eivät ole kiinnostavia. Ja ihmisten pitää oppia siihen, että kaikki asiat mitä missäkin tehdään eivät ole kiinnostavia. Maailmassa tehdään paljon asioita, jotka eivät ole kiinnostavia tai mukavia. 

Kännykkäkielto voi olla asia, mikä parantaa oppimista. Mutta pahimmillaan se on asia, minkä rikkomisesta tulee statussymboli. Tai sitten siitä tulee asia, johon saa ostaa poikkeuksia. Uskoisin että ne jotka kokevat koulun tärkeäksi sen takia, että sen kautta pääsee jatkoon eivät nytkään räpelöi kännykkää jossain luokassa, vaan he kuuntelevat opetusta. Mutta ne jotka eivät sitten koe opetusta tärkeäksi räpelöivät kännykkää tai sitten tekevät jotain muuta mielenkiintoista kuin katselevat tylsiä asioita jostain taululta. Oppilaiden turhautuminen sekä monet muut asiat eivät ole sellaisia, että niitä ratkotaan kieltämällä älypuhelimia. On hienoa että oppilaiden sosiaaliseen kehitykseen on kiinnitetty huomiota. Mutta samalla pitää muistaa sekin asia, että jos jossain opetetaan niin, että "kaikkia ei tarvitse ottaa mukaan", niin se varmaan sitten aiheuttaa sitä syrjäytymistä jatkossakin. 

https://yle.fi/a/74-20216958

Pienydinvoimala on halvempi kuin suuri ydinvoimala.

"Yksi laitosvaihtoehto on suomalaisen Steady Energyn suunnittelema pelkkää kaukolämpöä tuottava ydinlaitos. Kuva: Steady Energy Oy" (YLE, Helsinkiin noussee uusi pienydinvoimala – Helenillä on sille kolme mahdollista paikkaa)

Pienydinvoimaloiden verkosto olisi asia, mikä korjaa tulevaisuudessa yhden länsimaisen yhteiskunnan suurimmista ongelmista. Tuo ongelma koskee nimenomaan sähkön jakelua. Eli sähkön tarve kasvaa jatkuvasti. Datakeskukset ovat asia, jota voidaan pitää useiden nykyisten prosessien kannalta välttämättömyytenä. Ja samalla tietenkin riippuvuus sähköverkosta ja sähkönjakelusta on elintärkeää asia. Joten aina on vaarana myös se, että joku tahallaan haluaa katkaista sähköt maastamme. Tuo sähkön katkaisu voi tapahtua esimerkiksi sähkön jakeluun tai sähkön tuotantoon liittyviin järjestelmiin kohdistuvan fyysisen tai tietokone-ohjelmien kautta tapahtuvan vaikuttamisen kautta.

Eli jos joku haluaa kylvää sekasortoa, niin hän voi valita esimerkiksi juuri sähköverkon kohteekseen. Jos sähkön jakelu katkeaa suurelta alueelta, niin silloin myös viestivälineet ovat tilassa, jossa ne eivät voi toimia. Samalla myös polttoaineen jakelu muuttuu mahdottomaksi, jos käytössä ei ole käsin käytettäviä pumppuja. Myöskään sähköjunat ja monet muut vastaavat asiat eivät toimi, jos käytössä ei ole varajärjestelmiä. 

Sähköjärjestelmien kaatuminen estää myös sähköä käyttävien polttoainepumppujen käytön. Sähkön jakeluun voidaan vaikuttaa esimerkiksi ampumalla kiväärillä muuntoasemien eristeitä hajalle. Ja jos sitten tuollaisesta sabotaasista jää joku kiinni, niin hän voi aina väittää olevansa yksin toimiva aktivisti. Esimerkiksi FSB etsii tuollaisia naiiveja nuoria, joille he voivat teettää juuri tuollaisia sabotaasi-iskuja. 

Ukrainassa on huomattu se, kuinka haavoittuva sähköverkko oikeasti on. Ja jos maahamme rakennetaan uusia suuria ydinvoimaloita, niin ongelma on se, että jos tuo voimala kohtaa esimerkiksi hybridivaikuttamista, kuten tietokoneviruksia sekä mahdollisesti drone- tai ohjusiskuja, niin silloin tuo ydinvoimala on poissa pelistä. Ja sen jälkeen kyseisen voimalan jälkeensä jättämä aukko energian tuotannossa pitäisi jollain tavalla paikata. Vaihtoehto suurille ydinvoimaloille on pienten ydinvoimaloiden verkosto. 

Jos yksi ydinvoimala tuottaa esimerkiksi 200 megawatin tehon, ja sitten tuo voimala joutuu katkaisemaan toimintansa, niin silloin 200 megawattia katoaa saman tien verkosta. Jos tuo 200 megawattia tuotetaan 20 voimalan avulla, ja yksi noista voimaloista katoaa verkosta, niin silloin verkosta katoaa vain 10 megawattia. Kyseiset luvut eivät ole todellisuudesta, vaan laitoin ne tähän siksi, että niitä on helpompi laskea. Eli kyse on esimerkistä, jolla yritän havainnollistaa juuri pienten voimaloiden verkoston etua. Venäjän toimittama öljy ja kaasu ovat asioita, joista meidän pitää päästä eroon. Ydinvoima olisi yksi asia, joka voisi korvata tuon öljyn sekä kaasun, mutta sitten ongelma on siinä, että jos maahamme rakennetaan yksi uusi suuri ydinvoimala, niin silloin varmasti voimme sanoa laittavamme kaikki munat yhteen koriin. 

(https://yle.fi/a/74-20192484)

Jos tuota pienydinvoimalaa ajatellaan esimerkiksi vedenkeittimenä, niin todellisuudessa ydinvoimaloiden tapa tuottaa sähköä on aina sama. Reaktori kuumentaa väliainetta eli esimerkiksi vettä, joka johdetaan sitten turbiinin pyörän läpi. Eli pienydinvoimala voi tuottaa samalla sekä sähköä että kaukolämpöä. Se kuinka paljon tehoa tuo laitteisto antaa riippuu siitä, että mitä väliainetta reaktori kuumentaa. Jos kuumennettava aine on esimerkiksi hiilivety, niin silloin putkistoon saadaan enemmän painetta pienemmällä teholla. 

Pienydinvoimalan teho on yleensä alle 1000 megawattia. Mutta niiden rakentaminen on halvempaa. Ja niiden sijainti voidaan salata. Periaatteessa pienitehoinen pienydinvoimala voidaan asentaa esimerkiksi mobiilialustalle, jolloin se voidaan siirtää tarvittaessa mihin vain. Tuollaista liikuteltavaa reaktoria voidaan hyödyntää onnettomuusalueilla, mutta samalla sen avulla voidaan myös tuottaa energiaa esimerkiksi laivoille tai jopa lentokoneille. Eli noita liikuteltavia ydinreaktoreita, (Portable Nuclear Reactor, PONU) kehitellään jatkuvasti, koska niiden avulla voidaan ydinvoimala viedä sinne, missä niitä tarvitaan. 

Me voisimme siirtyä esimerkiksi vetytalouteen melko nopeasti, jos sitten voimme tuottaa vetyä siten, että se olisi kannattavaa. Vedyn tuotanto esimerkiksi merivedestä elektrolyysin avulla on tunnettu jo parin sadan vuoden ajan. Kuitenkin esimerkiksi jos metaania tai muita hiilivetyjä voidaan puhdistaa siten, että niistä erotetaan hiili, niin silloin tietenkin saadaan hiilidioksidipäästäjä pudotettua. 

Ideaalista olisi tietenkin sekin, että tuo korvaava energian tuotanto tapahtuisi jollain uusiutuvalla energianmuodolla. Mutta jos asiaa ajatellaan esimerkiksi drone-puolustuksen kannalta, niin silloin tietenkin puhutaan lasereihin ja mahdollisesti myös mikroaaltoihin perustuvista asejärjestelmistä, jotka tarvitsevat tuekseen varmoja energianlähteitä. Mutta kun olemme ydinvoiman pauloissa, niin meidän kannattaa myös tietenkin ajatella muitakin energian muotoja, joista maalämpö voisi olla houkutteleva. Eli laser- tai tutka-asema voidaan varustaa myös maalämpökaivolla, jonka avulla tuotetaan energiaa paikallisesti. 

Siis suurin ongelma varsikin nykyaikaisten puolustuslaitteiden kohdalla on niiden energiantarve. Jos esimerkiksi tutka-asemalle sähköä toimittava kaapeli katkaistaan, niin silloin ei tuota tutkaa eli normaalia tai laseriin perustuvaa lidar-tutkaa käyttävä asema ei kykene toimimaan, jos se sitten ei saa mistään virtaa. Ja voidaan sanoa, että energia-infrastruktuuri on yksi kaikkein haavoittuvimmista kohteista. 

https://yle.fi/a/74-20192484

 https://yle.fi/a/74-20217199

https://www.greenmemag.com/science-technology/the-portable-nuclear-reactor-that-could-run-for-three-years/

Terminator-elokuva on tarkoitettu varoitukseksi ei ohjeeksi

 

Asevoimien ongelma on siinä, että niiden pitää olla pelottavia. Asevoimat jota ei pelätä ovat turhia asioita. Pienet valtiot hyötyvät tietenkin myös roboteista enemmän kuin suuret valtiot. Eli pienet valtiot eivät kykene ylläpitämään samanlaisia miljoonien miesten asevoimia kuin suuret valtiot. Ja robottien ajatellaan olevan yksi vastaus siihen ongelmaan, että suuret valtiot kerran toisensa jälkeen kävelevät pienten valtioiden yli. Miljoonien miesten asevoimat voivat tehdä suurempia tappioita kuin esimerkiksi Suomen asevoimat. Eli Venäjän asevoimat voivat menettää miljoona miestä. Mutta mitä jos Suomi menettäisi miljoona miestä jossain sodassa? Kestäisikö meidän maamme tuota menetystä? 

Kenraalien mielestä tulevaisuudessa sodan yksi avaintekijöistä tulee olemaan automatisoitujen drone parvien käyttö. Tällä hetkellä esimerkiksi panssarivaunut eivät ehkä kykene toimimaan esimerkiksi Ukrainan rintamalla. Mutta panssarivaunut kehittyvät kaiken aikaa, ja ehkä hyvinkin nopeasti tankkeihin tulee lasereihin sekä muihin elektromagneettisen säteilyn aallonpituuksien hyödyntämiseen perustuvia suojalaitteita kuten suunnattuja EMP aseita sekä laser-järjestelmiä joilla droneja voidaan torjua. Eli tällä hetkellä voidaan sanoa, että kehitys ei lepää laakereillaan. Ja kuten me ehkä tiedämme, niin Terminator-elokuvien tappaja-robotit ovat ehkä aivan pian ovella. 

DNAn ohjaamat nanorobotit ovat välineitä, jotka mullistavat lääketeollisuuden. Mutta ne mullistavat monia muitakin asioita. Nanorobotteja voidaan pitää tulevaisuuden aseina. Samat robotit jotka louhivat esimerkiksi kasvainsoluja voivat toimia myös aseina. Tuolloin robotit ohjelmoidaan hyökkäämään niin sanottuja vääriä soluja vastaan. Eli ne voivat muuttaa ihmisen nesteeksi jos ne tuhoavat solujen rakenteita. 

Kyseiset robotit kykenevät hyvin monimutkaisiin itsenäisiin operaatioihin, ilman että niitä täytyy jatkuvasti ohjata ulkopuolelta. Noita nanorobotteja tai niihin perustuvaa teknologiaa voidaan käyttää myös suurempien robottien ohjaamiseen. Tuolloin nanorobotit voi vaihtaa tietoja mikroprosessorien kanssa sähköisten impulssien avulla. Tuolloin tällaiset DNAn ohjaamat nanorobotit voivat toimia robottien hermosoluina. Nuo keinotekoiset neuronit voivat tehdä roboteista vähintään yhtä älykkäitä kuin ihmiset. 

Terminator on tarkoitettu varoitukseksi eikä opiksi. Mutta kuten tiedämme, niin asevoimien ongelma on se, että sotilaiden ja varsinkin komentoketjun alapäässä olevien miesten värvääminen on vaikeaa, ja vaikeaa on myös noiden henkilöiden sitouttaminen tehtäviin. Mutta kuten tiedämme, niin lähitulevaisuudessa voi taistelukenttä kuulua roboteille. Mutta jos ajatellaan että esimerkiksi robotteja ohjataan jostain data keskuksesta, niin tuon keskuksen päälle voidaan pudotella pommeja. 

Samoin noihin robottien automatisoituihin tuotanto- yksiköihin voidaan vaikuttaa joko tietokonevirusten tai EMP aseiden avulla. Siis periaatteessa EMP on vain jännitepiikki, joka voidaan antaa esimerkiksi kondensaattorin avulla. Ehkä tulevaisuudessa kaupungeissa on EMP laitteita, joiden avulla robotteja voidaan eliminoida. EMP aseet ovat voimakkaisiin elektromagneettisiin pulsseihin perustuvia laitteita, jotka vaikuttavat myös valokuitujen kautta ohjattaviin droneihin. Samoin esimerkiksi laser voi leikata dronen ohjaus langat poikki. 

Kuva 2) Nanorobotit ovat tulevaisuuden välineitä sekä sodassa että rauhassa. 

Toisaalta jos taas esimerkiksi puhutaan siitä, miten helppoa dronen kauko-ohjaimen häirintä on. Niin jammer-laitteen heikkous on siinä, että niiden pitää toimia sillä taajuudella millä droneja kauko-ohjataan. Jammer laitteen toiminta perustuu siihen, että dronen kauko-ohjaus-signaali peitetään toisella signaalia. Tuolloin jammer-laitteen paikka voidaan paljastaa radiosuuntimalaitteen avulla. Ja siihen voidaan suunnata joko tykistön tulta tai sitten se voidaan tuhota esimerkiksi radiolähettimiin hakeutuvilla ohjuksilla. Samoja ohjuksia joita käytetään esimerkiksi tutkien tuhoamiseen voidaan käyttää myös noissa tehtävissä. 

Samoin tuollaiset AGM-88 HARM (High-speed Anti-Radiation Missile)-tyyppiset aseet voivat toimia myös IT-ohjusten rinnalla. Tuolloin tutkaan hakeutuvat ohjukset hakeutuvat lentokoneiden jammer-laitteisiin. Samoin noita ohjuksia voidaan käyttää kaikkien muidenkin taistelun koordinaatioon käytettävien radiolaitteiden tuhoamiseen.

Tietokonevirukset eli varsinkin niin sanotut loogiset pommit voivat tuhota hyvin monimutkaisia kieli malleja yksinkertaisesti poistamalla kovalevyjen tietokantoja, eli jos esimerkiksi data keskusten tietoturva ei ole kunnossa, niin niiden toiminnan estäminen esimerkiksi tietokonevirusten avulla voi olla melko helppoa. Tai sitten niihin voidaan sujauttaa droneja, jotka tekevät piirilevyihin fyysisiä vaurioita. Agentti voi katkaista niiden virransyötön vaikka katkaisemalla niiden virtakaapelit. Eli kun robotteja valmistetaan, niin tietenkin niiden pitäisi saada tarvitsemansa ohjelmistot. Jos noita ohjelmistoja sotketaan, niin seurauksena on drone joka ei kykene toimimaan. 

Mutta sitten vähän pidemmällä olevassa tulevaisuudessa roboteille kyllä keksitään vastatoimia, joista osa vaikuttaa vain robotteihin. Siis nyt on nyt, ja tulevaisuudessa sitten on jotain muuta edessä. Eli se mitä nyt tehdään saattaa olla hyvinkin nopeasti vanhenevaa teknologiaa. Droneparviin voidaan vaikuttaa esimerkiksi EMP pommeilla. Tai niiden raketeilla ammuttavilla versioilla. Samoin tietokoneviruksia sekä muita vastaavia asioita voidaan käyttää droneja sekä muita robotteja vastaan.Dronet ovat uusi kyky, johon ei vielä oikein olla osattu varautua. Mutta kuten todettua on, niin robotit eivät vieläkään korvaa täysin ihmistä. 

https://scitechdaily.com/dna-robots-are-coming-tiny-machines-that-could-transform-medicine-and-technology/

https://www.tekniikkatalous.fi/kumppanisisallot/unikie/tekoalykeskusteluun-ilmestyi-uusi-termi-fyysinen-tekoaly-joko-tiedat-mita-se-tarkoittaa-kaytannossa/?utm_creative_format=carousel

https://www.tivi.fi/uutiset/a/530619dd-4a0d-46db-99ea-5bbae10e5eab

https://fi.wikipedia.org/wiki/AGM-88_HARM

Tekoäly tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan. Mutta miten paljon se vaikuttaa on sitten kysymys, johon me emme osaa vastata.

Tekoälyn vaikutus ei tule ainakaan vielä näkymään esimerkiksi ammateissa, jotka vaativat pitkää ja syvällistä pohdintaa. Tai ammateissa, joissa käsillä pitää tehdä monimutkaisia asioita. Mutta ammatit joissa riittää esimerkiksi pelkkä tietyn yhden muuttujan tuijottaminen ovat uhattuina. Se että ammatissa käsitellään tietoa pintapuolisesti varmasti saa aikaan sen, että tekoäly peittoaa ihmiset mennen tullen. 

Tekoälyn on parhaimmillaan silloin kun sen pitää seurata rajoitettua, tarkasti tiettyyn määrämuotoon tehtyä tietoa. Samoin jos käytetty tai käytettävissä oleva tieto on tietyllä tavalla kasvamista, niin silloin tekoäly toimii paremmin kuin ihminen. Ja juuri esimerkiksi monet tietojenkäsittelyn ammatit kuten ohjelmoija sekä mikrotukihenkilö ovat toimijoita, jotka voivat sanoa ainakin osittain hyvästit omalle työlleen. 

Nimenomaan ohjelmointityössä tekoälyn pitää tehdä koodia sen mukaan, millaisia ohjeita tai käskyjä se saa. Periaatteessa koodaaminen on melko mekaanista työtä, jos ohjelmoija osaa työnsä ja hänellä on selkeästi annetut ohjeet miten toimia. Ongelma mikä johtaa tekoälyn yleistymiseen on se, että kaikilla ICT-alan yhtiöillä ei vain ole mahdollisuutta saada palvelukseensa kokeneita sekä ammattinsa osaavia koodareita. Joten tekoäly vie ainakin sen kaavamaisen osan koodausta, mikä käsittää esimerkiksi tietokantojen liittämisen käyttöliittymään. 

Eli voidaan sanoa että mitä enemmän työtä tehdään mekaanisesti sekä mitä enemmän työssä toistuvat samat vaiheet, niin sitä enemmän tekoäly noita paikkoja uhkaa. Tekoäly voi korvata sotilaan, mutta se ei samalla tavalla kykene korvaamaan poliisia. Syy tähän on se, että periaatteessa sotilas tekee vain kahdenlaisia päätöksiä. Ampuuko hän edessään olevaa kohdetta vai ei? 

Poliisin pitää tehdä monia muitakin asioita, kuten ottaa ihmisiltä lausuntoja sekä tutkia rikospaikkoja. Kun puhutaan tekoälyn vaikutuksista, niin tietenkin se mitä tekoäly voi tehdä riippuu siitä,mitä välineitä sillä on. Fyysinen tekoäly eli periaatteessa tekoälyn ohjaama ihmistä muistuttava robotti voisi hiukan autettuna selvitä suurimmasta osasta fyysisistä tehtävistä, joita ihminen tekee päivittäin.

Fyysinen tekoäly on tietenkin paljon muutakin kuin vain joku ihmistä muistuttava robotti. Se voi olla esimerkiksi uuni, joka tunnistaa ruoan joka sinne laitetaan. Ja sitten tuo uuni valitsee paistolämpötilan sekä ajan, jonka tuo ruoka tarvitsee kypsyäkseen. Samaa uunia voidaan käyttää myös esimerkiksi laboratoriossa muodostamaan tarkasti määrätty lämpötila, jota esimerkiksi entsyymien ja proteiinien reaktiot tarvitsevat. Siis samaa teknologiaa voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. 

Tekoäly voi vaikuttaa ympäristöönsä erilaisten robottien sekä muiden manipulaattorien kuten laserin tai paineilman avulla. Mutta uskaltaako kukaan oikeasti antaa tekoälyn tehdä leikkauksia. Tekoäly-assistentti on tekoäly joka toimii yhteistyössä ihmisten kanssa. Se voi seurata leikkauksia ja sitten kertoa kirurgille, oliko esimerkiksi kasvaimesta poistettu tarpeeksi kudosta. 

Se mitä sitten tekoäly ei tee, varmasti on myös mielenkiintoinen kysymys. Tekoäly voi tehdä mitä vain. Mutta tekoälyn osaamis skaala on suppeampi kuin ihmisen. Tekoäly tekee siis erittäin hyvin työt, jotka määritellään tarkasti, ja jotka tehdään suppeassa sekä kontrolloiduissa ympäristössä. 

Mikäli ympäristö sitten pitää sisällään esimerkiksi “mustia joutsenia”, eli harvinaisia mutta samalla mahdollisia asioita. Juuri noiden ehkä mahdollisesti vain kerran koko ihmiskunnan historiassa tapahtuvat asiat voivat olla mahdollisia. Mutta niitä ei juurikaan edes kyetä ennakoimaan. 

Tai niitä ei ainakaan ole koskaan edes määritelty tekoälyn toimintamallin. Eikä niitä kukaan itseään tervejärkisten kirjoissa olevana pitävä edes kuvittele olevan mahdollisia. Kuka olisi esimerkiksi kuvitellut, että joukko terroristeja kaappaa pari lentokonetta, ja lentää ne parin pilvenpiirtäjän kylkeen. Samoin monet ajattelevat että ihminen ei voi kuolla meteoriitin takia.  

Mutta todellisuudessa yksi ihminen on oikeasti kuollut meteoriitin osumaan. Tällaiset asiat ovat sellaisia että tekoäly ei niitä osaa ottaa huomioon. Tai oikeastaan tekoälyä ei ole varmaan koskaan koulutettu huomioimaan tuollaisia asioita. Tekoäly osaa reagoida asioihin, jotka sille on opetettu. Mutta kuitenkaan tekoäly ei välttämättä osaa reagoida muihin asioihin. Tekoäly siis osaa reagoida sellaisiin asioihin kuten osakkeen arvon muutos. Mutta se ei sitten osaa välttämättä ajaa autoa jossain normaalissa liikenteessä. 

https://yle.fi/a/74-20215560

ht

tps://yle.fi/a/74-20216789

Iran saattaa myydä öljyä jopa USAn markkinoille.

Kun USA hyökkäsi Iranin kohteita vastaan, niin silloin Trump “unohti” mainita asiasta sen liittolaisille. Iran kyllä tietää oman asemansa, ja se tietää varmasti mitä seurauksia Hormuzin salmen sekä Punaisenmeren sulkemisella on maailman öljyn ja kaasun markkinoille. Tukemalla Jemenin huthi-kapinallisia, Ja ilmeisesti myös provosoimalla heitä kapinaan voi Iran saada hallintaansa tuon Punaisenmeren reitin, jonka kautta öljyä ja kaasua voidaan kuljettaa Euroopan markkinoille Suezin kanavaa. 

Hormuzin salmen kautta kulkee 20% koko maailman öljyvaroista, ja Punaisen meren kautta noin 10-12% mikä tarkoittaa että  30% maailman öljyntuotannosta kulkee alueen läpi, joka on jossain määrin Iranin ja sen liittolaisten hallinnassa. Tämä luku on ilmeisesti peräisin ajalta ennen Ukrainan sotaa. Ja tietenkin Iran näki Ukrainan sodan tilaisuutena korottaa vaikutusvaltaansa maailman öljyn sekä kaasun markkinoilla. 

Ennen Ukrainan sotaa Venäjä tuotti öljystä 14% ja maakaasusta 25%. Eli sen osuus maakaasun tuotannosta oli neljännes. Se oli maailman toiseksi suurin maakaasun tuottaja. Eli tällä hetkellä noin 25% maakaasusta ja 14% öljystä on virallisesti poissa markkinoilta Ukrainan sodan takia. Samalla myös Punaisen meren laivaliikenne on välillä pudonnut 70%. Sen takia tällä hetkellä Hormuzin salmen läpi kulkee paljon enemmän kaasua ja öljyä kuin normaalisti. 

Ja sen takia Iran kokee olevansa vahvoilla. Iranin ase noissa operaatioissa on fundamentalistinen Islam. 

Eli en tiedä moniko imaami saa salaa rahoitusta Iranin hallitukselta. Mutta imaamit voivat hyvin toimia Iranin agentteina. Esimerkiksi juuri köyhät sekä lähes lukutaidottomat ihmiset ovat hyvää maaperää fundamentalisteille. Fundamentalistit tietenkin nimeävät länsimaat suoraan tahoiksi, jotka  ovat vastuussa ihmisten tilanteesta. Ja onhan merirosvous mukavampaa työtä kuin vaikkapa talojen maalaaminen. Aseet sekä muut vastaavat asiat tietenkin kasvattavat heikkoa itsetuntoa. Se tukeeko Iran suoraan esimerkiksi Somalian rannikon merirosvoja on tietenkin asia, josta ei kukaan voi ottaa selvää. Mutta siis huthi-kapinalliset voivat luovuttaa noille merirosvoille aseita, ja saada vastineeksi esimerkiksi khat-huumetta. 

Ainoa asia joka tuolloin auttaa olisi se, että esimerkiksi Omanin rannikolle rakennetaan terminaali, Se asia sitten vaatii laaja konsensusta. Ja löytyykö Persianlahdelta sitten tuota poliittista tahtoa on toinen asia.. Ja kolmas asia on se, että se sitten lisää Omanin sulttaanikunnan arvoa maailman öljymarkkinoilla. Ja mikäli öljyä sekä kaasua lähdetään kuljettamaan tankkereiden avulla Hyväntoivonniemen ympäri. Silloin laivojen pitää ajaa pitkällä Somalian rannikosta ja se lisää kuljetuskustannuksia.

Se lisää sitten tietenkin öljyn ja kaasun kuljetusten pituutta.  Samoin se vaikeuttaa mahdollisuutta reagoida esimerkiksi kulutuksen nopeaan muutokseen. Tuolloin olisi hyvin vaikeaa saada öljyä ja kaasua markkinoille nopeasti, jos esimerkiksi Eurooppaan tulee kulutuspiikkejä. Mikäli sitten ajatellaan sitä tilannetta, mikä Trumpin hallinnolla on tällä hetkellä, niin se sallii kuitenkin Iranin myydä öljyä maailmalle. Eli tilanne on jotenkin outo. “Parhaassa” tapauksessa USA ostaa Iranin öljyä omaan jakeluun. 

Näin USA sitten rahoittaa vihollisensa sotaa. Siis tietenkään öljyn ja kaasun ostot Iranista eivät näy minkään valtion tilastoissa. Vaan öljy ostetaan välittäjien kautta. Tuolloin välittäjä joka toimii esimerkiksi Kiinassa tai jossain muussa maassa ostaa tuon öljyn ja kaasun Iranilta. Sen jälkeen välittäjä myy tuon tuotteen eteenpäiin, ja silloin tullaan sellaiseen kysymykseen, että tietääkö asiakas tuon öljyn ja kaasun alkuperää? Iranin kaasu ja öljy ovat olleet “hiukan” kuuma peruna jossain Euroopassa sekä USAssa. Iranin islamistinen hallitus huutaa kuolemaa länsimaille, joten sen takia Iranilla on vähän ystäviä. 

Mutta samalla Iran on kuitenkin öljyntuottajamaa. Sen öljy sekä kaasu kyllä kelpaavat maailman markkinoille. Ongelma on vain tuon valtion harjoittama fundamentalismi. Jos joku maa virallisesti ostaa iranilaista öljyä, niin seuraukset voivat olla noita kauppaa tekevien henkilöiden poliittinen itsemurha. Joten tietenkin esimerkiksi Kiina tai joku muu valtio ovat loistavia välittäjiä tällaisissa kaupoissa. Kauko-Itä ja Afrikka ovat täynnä köyhiä valtioita, joille tällainen bisnes tietenkin tuo kauan kaivattua pääomaa. 

Kun öljy ja  kaasu ohjataan jonnekin terminaaliin, joka sijaitsee jossain kolmannessa maassa, niin öljyä ja kaasua koskevissa maksuissa ei vastaanottajana näy Iran. Se tekee tuosta kaupasta helpon. Se että maksaako joku noiden öljy- ja kaasu kauppojen yhteydessä myös esimerkiksi “suojelurahaa” eli rahaa siitä, että Iranin tukemat järjestöt eivät hyökkää noita kuljetuksia vastaan. 

Eli Iranin yhteyksiä esimerkiksi Afrikan sarven merirosvoihin ei olla varmasti kovin paljon päästy tutkimaan. Mutta Somalian merirosvot kyllä pelaavat peliä Iranin sekä samalla myös Venäjän pussiin. Jos öljyä ja kaasua ei voida myöskään kuljettaa esimerkiksi Somalian rannikon ohi, niin silloin edessä on tilanne, jossa Iran voi yrittää ostaa itselleen rauhaa. Iranissa tiedetään että tuolla öljyn hinnalla on heijastus esimerkiksi USAn sisäpolitiikkaan. Ja jos sitten polttoaineiden hinta nousee tarpeeksi korkealle, niin USAn johto saadaan taipumaan. Jos bensiinin hinta nousee liikaa, niin Valkoinen talo kohtaa painostusta. Eli jos Trumpin republikaanit häviävät välivaalit, niin silloin Trump ei kykene ajamaan läpi lakeja. Ja pahimmillaan häntä voi odottaa myös virkasyyte. 

Mutta tilanne kansainvälisillä öljy- ja kaasu markkinoilla on tällä hetkellä sellainen, että myös suuri osa Venäjän öljystä ja kaasusta on poissa markkinoilta. Eli se tietenkin lisää Iranin sodan vaikutuksia. Iran ei välttämättä ole mikään mallikelpoinen valtio. Mutta se hallitsee tällä hetkellä eräitä maailman tärkeimmistä meri reiteistä. Toista se hallitsee itse. Ja toista se hallitsee äärijärjestön kautta. Se luo tilanteen, missä Iran käyttää valtaa suureen osaan maailman energiasta. 

Ongelma on sitten siinä, että on myös muita öljyn tuottajia kuin Iran. Juuri Hormuzin ja Punaisenmeren kriisin kaltaiset asiat ovat sellaisia, että ne kohottavat raakaöljyn hintaa. Ja jos raakaöljyn hinta on tarpeeksi korkea, niin silloin myös niiden öljy- ja kaasukenttien hyödyntäminen muuttuu kannattavaksi, mitkä eivät ennen kannattaneet. Hormuzin salmen sekä Punaisenmeren kriisit siis tuovat rahaa myös niiden öljy tuottajien taskuun, joiden kentät sijaitsevat Arabian ulkopuolella. Siis myös amerikkalaiset öljyn- ja kaasun tuottajat varmasti käärivät valtavia voittoja, jos öljyn hinta nousee yli sataan euroon barelli. Ja juuri tämä kehitys saa sitten maailman kääntämään katseensa myös niihin kenttiin, joita ei ennen ole kannattanut hyödyntää. 

Se että öljy loppuu maailmasta aiheuttaa tilanteen, jossa sitä etsitään epätoivoisesti myös Antarktikselta ja muualta vastaavilta alueilta. Öljy tietenkin ruokkii diktaattorien valtakoneistoa. Ja se tarjoaa valtavia voittoja niille, jotka pääsevät hyödyntämään tuota tuotetta. Jos maailma siirtyisi vetytalouteen, niin arabit ja Iran sekä Putin eivät enää saisi rahoitusta omille toimilleen. Mutta kuten olemme huomanneet, niin aina kun puhutaan vetytaloudesta, niin noiden hankkeiden kustannukset nousevat välittömästi pääasialliseksi puheenaiheeksi. Eli missään nimessä öljy ja kaasu eivät voi aiheuttaa yllättäviä kustannuksia. Sotalaivojen käyttö tankkereiden saattamiseen ei varmasti ole liian kallista. Niin kauan kuin maakaasu ja öljy pyörittävät maailmaa, niin kauan saavat islamistit rahoitusta toiminnalleen. 

https://fi.beincrypto.com/raakaoljyn-hinta-voi-laskea-vaikka-hormuz-uhkaa/

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9319532

Ekstrovertti, introvertti ja Wall Street.

Miksi ekstrovertti pärjää muka paremmin kuin introvertti? Ekstrovertti ja introvertti ovat toistensa vastakohtia. Ulospäin suuntautumista pidetään ainakin jossain tapauksissa asiana, joka vie henkilön uraa eteenpäin. Siis ekstrovertti pärjää työelämässä siksi, että hän osaa tehdä itsestään näkyvämmän. Eli ekstrovertti kommunikoi enemmän, hän kertoo vitsejä sekä on muutenkin seurallinen ihminen.  Hän osaa esittää asiansa hauskasti ja sen takia häntä saatetaan kuunnella mieluummin kuin introverttiä ihmistä. Introvertin ongelma on siinä, että hän harkitsee sanomisiaan enemmän kuin ekstrovertti. Hän saattaa rajoittaa kommunikoinnin koskemaan työtehtäviä, mikä tietenkin tekee hänestä hiukan kuivahkon oloisen seuralaisen. 

Ja juuri se että introvertti ei juurikaan kerro mitään muista kuin työhön liittyvistä asioista ainakaan työkavereille saattaa aiheuttaa sen, että häntä ei aina muisteta noteerata. Sisäänpäin suuntautunut henkilö saattaa tehdä työnsä hyvin, tai ehkä vielä paremmin kuin ekstrovertit ihmiset, mutta hän osaa tai kykenee markkinoimaan itseään paremmin. Ekstrovertin työntekijän työaika saattaa kulua kaiken maailman jaaritteluun, mutta hän nyt vain sattuu olemaan se paljon puhuttu “Hyvä tyyppi” , mitä työpaikoilla arvostetaan. 

Mutta kun puhutaan siitä, miten “minä ensin-tyypit pärjäävät, niin ehkä meidän kannattaisi matkustaa 1980-luvun Wall Streetille sekä sen sijoituksia hoitaviin yhteisöihin ja yrityksiin. Nio sijoitusyhtiöt saattoivat tehdä muutamassa minuutissa miljoonia tai jopa miljardeja dollareita voittoa, ja sitten muutamassa minuutissa nuo voitot muuttuvat tuhkaksi. Noissa sijoitus yrityksissä työskenteli paljon täysin kouluttamattomia ihmisiä, joilla oli mahdollisuus tehdä suuria määriä rahaa. Tuo raha sitten tietenkin kulutettiin erilaisissa diskoissa, kun voittoja lähdettiin juhlimaan. Ja juhlia oli tietenkin joka ilta. 

Noissa yhtiöissä oli käytössä sellainen palkkiojärjestelmä, jonka mukaan se joka teki vähiten tulosta sai potkut. Tuo tietenkin suosi niitä “minä ensin” ihmisiä. Tuohon elämäntapaan kuului tieteniin kokaiini sekä non-stop bileet. Jos tuota kehitystä ajatellaan yhteiskunnan näkökulmasta, niin nuo ihmiset tekivät paljon rahaa. He kuluttivat paljon rahaa. Heitä esiteltiin televisiossa. Mutta samalla voidaan sanoa, että nuo ihmiset eivät koskaan kyenneet suunnittelemaan esimerkiksi avaruussukkulaa. Mutta kuka siitä välitti. Riitti että ihminen tekee paljon rahaa.  

Voidaan sanoa että juuri tuo yhdistelmä, jossa huonoin saa potkut, sekä huumeiden ja alkoholin liikakäyttö tietenkin suosivat pinnallisia ihmisiä, jotka olivat valmiit puukottamaan toisia selkään sekä samalla toimimaan pelkästään omaa etuaan ajaen. He olivat pinta jengi, joka elämää sekä autoja ja muita leluja esiteltiin kaikkialla. Nuo ihmiset antoivat kaikkialla hyvin ammattimaisen kuvan itsestään. Mutta todellisuudessa riitti, että osasi katsoa oliko joku teksti tai numero vihreä vai punainen. Vihreä oli nouseva osake. Siihen kannattaa sijoittaa. Ja kun väri muuttuu punaiseksi kannattaa rahat vetää pois tuosta kohteesta, koska noiden osakkeiden hinta laskee. 

Mutta siis oli ihmisiä jotka tekivät rahaa jossain kulisseissa. Ja sitten oli ihmisiä jotka esittelivät rahaa jossain diskoissa. Ja suurin osa TV-ohjelmista käsitteli nimenomaan jälkimmäisiä. Eli introvertti voi pärjätä paremmin kuin ekstrovertti, mutta hän ei ehkä tuo tuota asiaa esille samalla tavalla kuin ekstrovertti. Ja se saattaa aiheuttaa sellaisen kuvan synnyn, jossa ekstrovertti muka pärjää paremmin kuin introvertti. Ekstrovertti on sosiaalinen joten hänellä on suuret kaveripiirit. Ja se luo kuvan sosiaalisesti aktiivisesta, pidetystä menestyjästä, joka tekee valtavasti rahaa. 

Liike-elämä suosi ihmisiä jotka olivat menneet samaan muottiin. Miksi kukaan palkkaisi “erilaisia,, kun he voivat saada samanlaisia, kun he itse”. Työelämä ei enää suosinut silmälaseja käyttäviä hiljaisia individualisteja. Se suosi ihmisiä jotka olivat samassa muotissa sekä samaa ihmistyyppiä johtajien kanssa. Kun ihminen palkattiin, niin tietenkin ensimmäiseksi piti ajatella, että miten tuosta henkilöstä päästään eroon. Se mihin yhtiöön sijoittaja työnsi rahojaan ei merkinnyt mitään. Vain sillä minkä värinen teksti ruudulla oli merkitsi jotain. Ihmisten ei tarvinnut ajatella. Riitti että he klikkaavat oikealla hetkellä oikeaa hiiren nappia. Kun osake on vihreä, niin sitä kannattaa ostaa. Jos sitten käyrän nousu hidastuu, niin kannattaa myydä, ja jos henkilö odottaa sekunnin, niin hän voi menettää kymmeniä tuhansia euroja tai dollareita. 

Oli tärkeää tavata oikeita ihmisiä. Oli tärkeää että oikea johtaja löysi tuon sijoittaja-agentin. Oikeat suhteet veivät pitkälle. 

“Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo, että hän on voinut seurata luento-pyyntöjen perusteella, minkälaista ihmiskuvaa yhteiskunnassa kulloinkin arvostetaan. 1980-luvulla arvostettiin toiset huomioon ottavaa lasta. 1980–1990-lukujen taitteessa alettiin pelätä, että lapsesta tulee liian kiltti puolustaakseen itseään. Tästä edettiin itsetunnon merkityksen korostamiseen ja edelleen kohti itsekkyyttä. Nyt työpaikoilla arvostetaan professorin mukaan ekstroverttejä työntekijöitä, vaikka ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että he olisivat itse työssä parempia kuin introvertit.” (Uusisuomi, ”Minä itse” -ajattelu ryöstäytyi käsistä, sanoo Liisa Keltikangas-Järvinen – Tyrmää käsityksen menestyjistä työpaikoilla)Oli tärkeää tavata oikeita ihmisiä. Oli tärkeää että oikea johtaja löysi tuon sijoittaja-agentin. Oikeat suhteet veivät pitkälle. 

Ekstrovertit menestyvät siksi, että he ovat enemmän esillä. 1990-luvulla maahamme asettui sellainen käsitys, että ihmisillä pitää olla kaiken aikaa ikään kuin jalka joka oven välissä. Se että ihminen toi itseään esille oli tärkeämpää kuin se, miten ihminen toi itseään esille. Viittaamisen tarkoitus oli se, että kaikki saisivat vastata. Mutta sitten tuo tapa ilmeisesti unohtui. Se mitä tehtiin muuttuu merkityksettömäksi. Riitti että tehtiin jotain. 

Kun 1980-luvulla oli tapana se, että oppilaat viittaavat kouluissa, kun opettaja esittää kysymyksen, niin seuraavana vuosikymmenenä peruskouluun ilmaantui tapa, jossa opettajan kysyessä jotain vastaus huudettiin välittömästi. Se oliko vastaus sitten oikein tai väärin oli yhdentekevää. Riitti että oppilas vain sanoi jotain. Sillä pääsi esille. Sillä sai kavereita. Ja sillä voitiin muille antaa kuva rohkeasta henkilöstä, joka ei paljon muuta halunnut kuin tehdä rahaa. 

Se mitä sitten tuo aiheutti oli se, että vapaa-aika muuttuu tärkeämmäksi kuin työ. Ihminen joka työpäivän jälkeen lähti kotiin oli hissukka. Juhlimisesta tuli työn jatke. Wall Streetin pörssihait saattoivat tehdä miljoonia muutamassa minuutissa, ja noita miljoonia sitten käytettiin baareissa sekä diskoissa. juhlista tuli yhtä vakava ja tärkeä asia kuin työ. Kun bileet kestivät aamu kahteen tai kolmeen, ja sitten aamulla lähdettiin töihin, niin silloin jaksamista tehostettiin tietenkin kokaiinin avulla. Noissa toimistoissa oli pukupakko,. Tietenkin tuo puku teetettiin, koska rahaa piti näyttää ja käyttää.

 Kukaan noista sijoittajista ei ollut ehkä käynyt edes peruskoulua. Mutta se että rahaa tehtiin varmasti sai aikaan huomiota. Samalla tietenkin yhtiöiden tapa kannustaa työntekijöitä tekemään tulosta suosi ihmisiä, jotka toimivat “minä ensin-periaatteella”. Eli se joka teki noissa yhtiöissä vähiten tulosta sai aina potkut. Joten koko elämä oli bileitä sekä hektistä toimintaa, jossa sitten lopulta ihminen paloi melko nopeasti loppuun. 

Kun alettiin puhua siitä, että introvertit eivät pärjää, niin silloin sana “introvertti” ymmärrettiin siten, että toiset huomioon ottava ja toistenkin etua ajatteleva pohtiva ihminen on niin sanottu introvertti. Introvertti oli siis se “hissukka”, jonka kanssa ei kannattanut tuhlata aikaa, kun sitä todellista “menoa” sai sitten siellä jossain diskoissa, johon lähdettiin suuren ekstrovertti joukon kanssa. Tuo käsitys siitä, että työpaikka on vain paikka, josta haetaan rahaa bilettämiseen soveltui yhteen sen käsityksen kanssa, että ekstrovertit pärjäävät paremmin. 

Ekstrovertit eivät tietenkään olleet käyneet mitään kouluja, ja ohjelmat kuvasivat lähinnä heidän vapaa-aikaansa. Tuolloin henkilöstä luotiin kuva ammattilaisena, joka kävi töissä jossain suuressa elektroniikka-alan yhtiössä. Sitten kuva siirtyi discoon, jossa kaikilla meni sitten todella kovaa. Luotiin kuva siitä, että oikea johtaja toimii kuten jossain diskobile-sarjassa toimittiin. Ja tietenkin esimerkiksi koodaajat ja muut jotka olivat työssä tuotekehityksen parissa eivät kelvanneet mihinkään. Kun joku pukumies sanoi sitten, että hän ei koodaajia ja devaajia palkkaisi, niin hän tietenkin loi kuvan siitä, että pelkkä puku oli asia, joka takasi menestyksen. Eli koulua kävivät vain ne hiljaiset hissukat, joilla ei ollut oikeita suhteita, joita sai tutustumalla ihmisiin, menemällä juttelemaan ihmisten kanssa, ja tietenkin menemällä mukaan kaikkeen mahdolliseen diskossa ja diskon vessassa tapahtuvaan toimintaan kuten kokaiinin käyttöön. 

Kun suuri juppi-aika alkoi, niin silloin tietenkin kaikkien piti pukeutua pukuun. Kukaan ei saanut käydä kouluja, vaan kaikkien piti mennä suoraan jonnekin töihin. Työpaikka oli tietenkin joku myyntiedustaja. Ja mitä sitten jos mitään koulutusta nyt ei vain sattunut olemaan. Riitti että tuo henkilö sai pari miljoonaa vuodessa. Se miten menestystä alettiin mitata oli puhdas raha. Jos rahaa ei tullut, niin ihminen oli epäonnistunut. Se mikä sitten lisäsi tätä käsitystä oli se, että lehdet täyttyivät erilaisten jääkiekkoilijoiden kuvista, sekä tarinoista siitä, miten monta miljoonaa tuollainen henkilö voi saada ilman, että hän käy edes peruskoulua. 

Miksi kukaan haluaa olla virkamies, tai joku tylsä insinööri, kun ihminen voi kerran tehdä rahaa vaikka myymällä pölynimureita, ja sitten illalla ne rahat voidaan vaikka kuluttaa paikallisessa diskossa. Se mitä tuo ajattelutapa sitten aiheutti maamme teollisuudelle oli tuhoisa. Kun meillä ei ole enää tarjolla insinöörejä, niin silloin meidän pitää joko ostaa ulkomailta insinöörejä, tai sitten meidän pitää luopua erilaisista projekteista. Siis pinnallisuus sekä lyhytjännitteisyys ja esimerkiksi bilettäminen ovat asioita, jotka voidaan liittää 1980-luvun loppuun. Ja tuolloin syntyi tapa jossa ajatellaan, että on oikein käyttää kyynärpäitä, kun etsitään yhä korkeampaa tai paremmin palkattua paikkaa. 

Koskaan ei oikea johtaja vietä kauaa jossain yrityksessä, vaan hän alkaa välittömästi pestin saatuaan etsiä uutta työpaikkaa. Näin hän ei myöskään ehdi kehittää jotain yhtiöitä tai sen infrastruktuuria. Riittää että hän tekee rahaa ja paljon. Samoin tietty elämäntapa sai aikaan sen, että tietyistä ihmisistä saatiin aikaan mielenkiintoisia ohjelmia, joiden avulla nimenomaan pinnallista elämäntyyliä osattiin markkinoida ihmisille, jotka halusivat toimintaa. Haluttiin näyttää suurta draamaa. Haluttiin kertoa tarinoita ihmisistä, jotka toteuttivat amerikkalaista unelmaa jossain Wall Streetiin pörssisalilla. 

Tavallinen opiskelija ei juuri draamaan ainesta tarjoa. Joten sen takia haluttiin tehdä filmiä opiskelijoiden juhlimisesta ja muistakin asioista. Se miten esimerkiksi joka viikonloppuinen juhliminen liittyy johonkin opiskeluun ei sitten välttämättä ole kovin tarkasti avattu. Koskaan noissa filmeissä ei kuvattu sitä arkista tylsää opiskelua. Oli vain “cooleja” ihmisiä, joilla oli aina kivaa. Eikä mikään koodaava nörtti ollut henkilö, josta tuota draamaa saatiin aikaan. Kaikki lukivat tietenkin lääketieteellisessä, kävivät töissä hampurilaisravintolassa ja tekivät muutakin coolia. Eli jokainen voi miettiä että onko tuo kuva jostain opiskelijoiden elämästä oikea? Tai ehkä nuo ihmiset sitten siirtyivät myöhemmin kun heidän opinto-oikeutensa poistettiin Wall Streetin osakkeiden pariin.  

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/288afcf6-02ad-46a9-a00c-647705da49b8

Kannattaako tekoälyä käyttää opetuksessa?

Kerran eräs opettaja kysyi minulta, että kumpaa itse tulet tänne tekemään? Tuletko oppimaan asioita, vai tuletko vain saamaan hyviä numeroita? Siis tuon kysymyksen sisältö on avautunut itselleni vasta vuosia myöhemmin. Jokainen meistä voisi varmaan teettä omia töitään jollain muulla toimijalla kuten valmiilla insinöörillä tai tekoälyllä, tai suoraan ulkoistaa koko koulun jollekin "Jamesille", joka sitten varmaan suoriutuisi tehtävistä hyvin. Se että meidän itsemme ei silloin tarvitse edes osata lukea tai kirjoittaa on varmaan jäänyt joskus mainitsematta. 

Jos valmis insinööri tekee koulutettavan tehtäviä, niin hän toimii silloin vastuuttomasti. Hän sitoo tuon alaisensa uran itseensä. Eli jos hän joutuu pois tuosta työpaikasta, niin opiskelija jonka työt hän tekee ei varmasti osaa työtään. Ja ajatelkaa jos siltainsinöörinä toimii henkilö, joka ei osaa tehdä siltoja. Hyvä numero ei takaa osaamista, jos se saadaan menetelmillä, joita ei voida hyväksyä. 

Oikeissa paikoissa käytettynä tekoäly on loistava väline. Mutta jos ajatellaan että esimerkiksi koko oppiminen ulkoistetaan tekoälylle, niin silloin mennään suoraan metsään. Tekoälyn käyttöä opetuksessa tulisi tarkastella siten, että se on eräänlainen internetin jatke, väline joka kannustaa sekä tukee oppimista. Mutta väärin käytettynä tekoäly sitten muuttaa koulut sellaisiksi, että niiden avulla pääsee kouluista läpi, ilman että henkilö osaa edes lukea ja kirjoittaa. Jos haluamme ulkoistaa myös ajattelun tekoälylle, niin tämä on se oikea tie. Jos meitä syytätetään siitä, että annamme tekoälyn tehdä aina vain enemmän päätöksiä, niin tietenkin voimme todeta tilanteen siten, että yhä enemmän teemme sitä, mitä tekoäly ehdottaa. 

Tuolloin tekoälyn tekemät ehdotukset muuttuvat käskyiksi. Juuri työelämän hektisyys vaatii sitä, että tekoälyä käytetään. Koska aika on rahaa, niin kukaan ei juurikaan ehdi pohtia sitäkään, että mitä tekoäly oikeastaan ehdotti. Nykyään ei työelämässä ole aikaa juurikaan harrastaa syvällisiä filosofisia keskusteluja. Riittää että alainen tottelee. Ja se on kehitys, joka vie kohti tilannetta, jossa ulkoistamme koko ajattelumme tekoälylle. Miksi ajattelemme mitään, kun rahaa voi saada jostain muualta?

Jos kaikki tehtävät mitä teemme ulkoistetaan tekoälylle, niin silloin emme enää ehkä saa noita taitoja sekä asioita takaisin. Jos tekoälyyn perustuvat koodaustyökalut tulevat jokapäiväisiksi, niin kukaan ei ehkä sitten enää tee työtä peruskoodin kanssa. Eli kadotamme silloin alemman tason ohjelmointitaidot. Aivan kuten olemme kadottaneet esimerkiksi hylkeiden harppuunapyyntiin liittyvät taidot.

Näin voimme luoda suuren ikäluokan joka ei itse oikeastaan osaa yhtään mitään. Jos ulkoistamme oppimisen tekoälylle, niin palaamme siihen suureen luontoon, jossa esi-isämme istuivat puissa syömässä banaania. Ehkä jonkun tavoite on se, että palaamme puun oksalle istumaan, ja dronet tuovat nuo banaanit meille. Jos joku muu tekee kaikki asiat, niin silloin me itse emme opi mitään. 

Tekoäly on asia, millä voidaan tuottaa paljon virheettömiä töitä. Mutta se minkä me tuolloin unohdamme on se, että tuolla tavalla emme opi mitään. Siis tekoäly asetetaan tuolloin sen paljon puhutun "Jamesin" tai vastuuttoman insinöörin asemaan, joka tekee koululaisten tehtäviä. Se että koulunkäynti on tylsää on varmaan erittäin tunnettu repliikki. Kuitenkin kouluja pitää käydä, jos ihminen ajattelee sitä, että hän haluaa esimerkiksi ekonomin paperit itselleen. 

Tekoälyn käyttö kouluissa ei ole ehkä asia, mikä vastaa tarkoitustaan. Tekoäly voi suoraan sanottuna tehostaa työelämää, mutta se mikä tehostaa työelämää saattaa aiheuttaa muita ongelmia. Eli kun tehtävä siirretään suoraan tekoälylle, niin silloin tehtävän tekijäksi määrätty henkilö ei sen kautta opi yhtään mitään. Kun ihmisen oppimista halutaan tehostaa, niin silloin kannattaa luottaa edelleen paperiin sekä kynään. 

Siis muistiinpanojen tekeminen tehostaa oppimista siksi, että sen avulla ihminen käyttää datan analysointiin suurempaa aivokapasiteettia kuin, jos hän vain istuu paikallaan tuijottaen ruutua. Se että olemmeko auditiivisia, visuaalisia vai kineettisiä henkilöitä on vanha, ja ehkä myös hyvä kysymys. Nykyään voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että jokainen ihminen maailmassa on oikeastaan yhdistelmä noita neljää perustyyppiä. Ja mitä aktiivisempi ihminen oikeasti on seuratessaan opetusta, niin sitä tehokkaammin ja syvemmin hän oppii asioita. 

Siis kynän ja kumin käyttö oikeasti ovat asioita, joilla oppimisesta tehdään aktiivista. Aktiivinen oppija ei siis välttämättä esitä mukavia kysymyksiä opettajalle, vaan hän seuraa opetusta sekä kirjoittaa asioita muistiin. Tuolla tavalla hän lisää tapahtumaa tai asiaa käsittelevien hermosolujen määrää. Ja sen pitäisi sitten auttaa ihmistä syväoppimaan asioita. Syväoppiminen tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee arvioimaan asioiden merkityksiä sekä sitä, että miten esimerkiksi oma työ liittyy kokonaisuuteen. Hän kykenee myös tunnistamaan tarpeita sekä niihin liittyviä haasteita, vaikka opettaja ei ehkä kaikkia asioita muista tai ehdi kertoa. 

Jokainen asia mikä kouluissa opetetaan sisältää merkityksiä, joita ei suoraan nähdä. Kynä, kumi sekä paperi ovat asioita, joiden avulla saadaan oppimisesta kaikki irti. Eli esimerkiksi kirjoja voidaan aina selailla kotona tai lukea tabletilta, ja se mikä sitten tietenkin merkitsee sitä, että kirjat voidaan avata kotona. Mutta se asia mikä joka kerran pitäisi opettajien muistaa on se, että heidän tehtävänsä olisi varmaan puhua eli opettaa asioita luokissa. Jos opettaja istuu koko tunnin luokan edessä ja käskee oppilaita itsenäisesti lukemaan esimerkiksi uskontoa tai määrää vain tekemään tehtäviä, niin silloin opettaja ei kyllä tee sitä työtä mistä hänelle maksetaan. Opettajan tehtävä on siis esitellä ratkaisuja ongelmiin, ja sitten määrätään kotitehtävät, joiden avulla oppilaat tai opiskelijat voivat itsenäisesti kehittää omia ongelmanratkaisukykyjään. 

Mutta jos opettaja ei viitsi suorastaan esitelmöidä eli opettaa mitään, niin hän ei sitten varmaan saa mitään menemään oppilaan tai opiskelijan päähän. Jos oppilaat siirtävät kaikki tehtävänsä tekoälyn suoritettaviksi, niin silloin he eivät tule oppimaan yhtään mitään. Tekoälyn käyttö on asia, mikä vastaa oppimisen kannalta tilannetta, että joku "James" käy sitten koulua sekä tekee kaikki tehtävät jonkun pikku prinssin tai pikku prinsessan puolesta. Tehtävät voivat olla sitten aivan oikein tehtyjä, mutta niiden arvo oppimisen kehittämisessä on tasan nolla. Jopa vasta puhumaan oppinut 3-vuotias osaa jakaa tehtäviä muille. Hän ei kyllä sitten osaa varmaan aivan kaikkia asioita, mitä tehtävän tekeminen vaatii. Ja siksi tekoälyn käyttö väärässä paikassa aiheuttaa sen, että koulusta saattaa päästä läpi osaamatta edes lukea tai kirjoittaa. 

Mikäli yleinen asenne koulua ja kotitehtäviä kohtaan on se, että ne ovat periaatteessa rangaistus, tai että ne ovat vain harrastusten tiellä, niin se varmasti heijastuu opintosuoritteisiin. Ja kuten alussa kirjoitin niin on ihmisen oma asia, miten hän sitten asennoituu omaan opiskeluunsa. Jos hän kokee koulun penkillä istumisen turhaksi, niin se ehkä on hänen oma asiansa. Eli jos tavoite on jääkiekkoilija tai hampurilaispaikan työntekijä, niin silloin se on oppilaan itsensä ja hänen vanhempiensa asia. Mutta jos jonkun toisen mielestä heidän tavoitteensa on esimerkiksi opettaja tai insinööri, niin se myös pitäisi sallia. 

https://yle.fi/a/74-20214351

Tekeekö tekoäly kahden viikon työt? Se riippuu laatumäärityksestä.

 

Eli jos riittää että ohjelma vain toimii, Niin tekoäly voi kyllä tehdä kahden viikon työt. Sekä viedä työpaikan monilta koodien kanssa työskenteleviltä. 

ICT-ala on perinteisesti ollut erittäin hektistä, ja tuotekehityksen sykli on ollut erittäin nopeaa. Tekoäly on lisännyt kyseisen syklin nopeutta. Eli periaatteessa tekoälyn aikakaudella tekoäly lisää nopeutta sekä tehokkuutta, ja  sen seuraukset voivat olla erittäin rajut. Eli osaaville koodareille, jotka osaavat tehdä koodia sekä etsiä virheitä on varmasti jatkossa töitä, mutta samalla kuitenkin ne, jotka eivät ole kovin varmoja tapauksia putoavat pois. Tekoäly on monen teknologian yhdistelmä, ja sanotaan että samat asiat mitkä ovat nykyään arkipäivää ovat olleet mielikuvitusta noin kymmenen vuotta sitten. Tekoälyn kyky generoida koodia sekä laskentatehon räjähdysmäinen kasvu aiheuttaa tekoälyn kehityksen nopeuden räjähdysmäiseen kasvuun. 

Tekoäly kehittyy niin nopeasti, että periaatteessa edessä on tilanne, jossa uusia ominaisuuksia tulee viikoittain tai jopa nopeammin. Se miksi näin tapahtuu on verinen kilpailu tekoälyn kuninkuudesta. Tekoäly vaatii paljon laskentatehoa. Ja juuri tuo  aiheuttaa valtavan sähkölaskun. Tekoäly-yhtiöt kilpailevat asiakkaista, ja jotta voidaan taata asiakkaiden kiinnostus tuotteisiin, niin siksi tekoälyihin pitää jatkuvasti lisätä uusia ominaisuuksia. Se taas tarkoittaa sitä että tekoälyä varten pitää rakentaa jatkuvasti uusia datakeskuksia. Eli mikropiirien kysyntä räjähtää, ja samoin se että tekoälyä pyörittävät serverit toimivat jatkuvasti tehonsa ylärajoilla lisää kustannuksia. 

Työpaikkojen pitää saattaa työkalunsa sellaiseen kuntoon, että tekoälyä voidaan niissä käyttää. Jos käytetään vanhentuneita järjestelmiä, niin se tarkoittaa sitä että järjestelmä avaa ovensa hyökkääjille. Eli tekoälyn avulla tehdyt virukset ja haittaohjelmat tulevat yleistymään. Ja noiden ohjelmien ongelma on se, että niiden koodi on varmasti hyvin monimutkaista. Eli vaikka tekoälyn avulla ei periaatteessa kyetä tekemään haittaohjelmia, niin jossain kaukana idässä saattaa jo olla käytössä esimerkiksi Chat GPTn tai Geminin “paha kaksonen”, eli tekoäly, jolla noiden maiden tiedustelupalvelut kirjoittavat haitta-ohjelmia, joilla varastetaan tietoja eri palvelimilta. 

Aina kun tekoälyä kehitetään, niin silloin tietenkin pitää uusia palvelimia perustaa. Jos taas tekoälyä ei kehitellä, niin silloin asiakkaat kaikkoavat toisten palveluntarjoajien asiakkaiksi. Tekoäly voi siis olla vuosisadan ICT-kupla, mutta samalla sen on kupla joka tuo rahaa. Se että tekoälyt ottavat osaa tekoälyn kehittämiseen tietenkin nopeuttaa tuota kehitysprosessia. Ja juuri se että tekoälyn kehitys nopeutuu kaiken aikaa aiheuttaa tilanteen, jossa ehkä parissa kuukaudessa syntyy teknologioita, joiden ansiosta ehkä hyvinkin tuoretta tekniikkaa uhkaa nopea vanhentuminen. 

Mutta onko asia näin? Tekoäly sekä muotoutuvat neuroverkot saavat aikaan sen, että tekoälyt alkavat kehittää toisia tekoälyjä, ja sen takia tekoälyn kehityksen nopeus voi olla suurempi kuin mitä on ennustettu. Tekoälyn teho perustuu pilvipalveluiden rajattomaan kapasiteettiin. Samoin tekoälyt voivat vaihtaa koodia keskenään. Eli jos tekoälyllä ei ole jotain taitoa, niin tekoäly voi sitä tiedustella muilta tekoäly pilviltä. Siis jokainen tekoäly eli laaja kielimalli on asia, mikä pyörii pilvipalvelimella. 

Tuo järjestelmä on kokonaisuus, mikä jakautuu useiden palvelinten päälle. Jos tekoälylle opetetaan uusia asioita riittää, että luodaan suppea kielimalli, joka sitten ladataan jollekin palvelimelle. Sen jälkeen tuo suppea kielimalli eli tekoäly-agentti koulutetaan suorittamaan tiettyjä tehtäviä. Tämän jälkeen tuo tekoäly-agentti liitetään takaisin laajan tekoälyn muodostamaan kokonaisuuteen. Tuolloin jokainen taito mitä tekoälyllä on on kuin Lego-palikka. Noita palikoita voidaan luoda ihmisten toimesta tai toisen tekoälyn avulla. Ja ne mahdollistavat tekoälyn valtavan voimakkaan kumuloitumisen. Eli niiden taito- sekä osaamis-skaala kasvaa jatkuvasti. 

Tekoälyä koulutetaan kuin ihmistä. Sen takia tekoäly-agentit eivät ole suoraan käyttökelpoisia, vaan niiden toimintaa pitää hioa. Ja tietenkin esimerkiksi tietokonepelejä voidaan käyttää tekoälyjen rakenteen sekä niiden reaktioiden muokkaamiseen. 

Tekoäly ei ehkä tee automaattisesti kahden viikon töitä kerralla, eli se vaatii tietenkin ohjausta. Ja tekoälyn käytössä tietenkin tärkeää on tietää se, mitä milläkin kerralla halutaan tehdä. Tekoäly on siis tehokas vain jos sille annetut ohjeet ovat yksiselitteisiä sekä helposti ymmärrettäviä. Samoin tekoäly on juuri niin hyvä kuin sen käyttämä data on. 

Eli jos käytettävissä oleva datasetti on huonolaatuista sekä sekavaa, niin silloin ei paraskaan tekoäly saa mitään aikaiseksi. Samoin jos tekoälyn käyttäjä antaa sekavia ohjeita, niin silloin tulos voi olla erittäin surkea. Siis tulos on juuri niin hyvää, kuin tekoälyn käyttämä data, eli tietovaranto ja ohjeet joita tekoäly saa määräävät tuotteen laadun. Se mitä sitten ohjelmoidaan ratkaisee sen, mitä tekoälyltä voidaan odottaa, ja mitä sitä saa odottaa. Suurin osa tietokoneohjelmista, joita nykyään ohjelmoidaan liittyvät erilaisiin peleihin, tai sitten erilaisiin tietoturvaan, sekä automatiikkaan liittyviin asioihin. 

Mikäli koodaaja ei osaa työtään, niin hänet usein irtisanotaan melko helposti. Se että asuntovelallinen henkilö voi joutua esimerkiksi muuttamaan kadulle, jos hän sattuu mokaamaan työssään tietenkin aiheuttaa tilanteen, joka niin sanotusti kannustaa salaamaan tuota osaamattomuutta. Ja se sitten poikii tilanteen, jossa esimerkiksi tekoäly agentteja käytetään vapaa-aikana tekemään koodia, jonka “jokainen aloittelija” kuulemma osaa. Tai sitten tuosta asiasta on joku antanut vinkkiä “venäläiselle ystävälle”, joka ystävällisesti ojentaa nuo koodit USB-tikulla tuolle koodarille. Eli salaamisen ilmapiiri yhdessä äärimmäisen kilpailutuksen kanssa kannustaa ihmisiä tekemään vilppiä. Jos sanotaan että tekoäly tekee 2 viikon työn muutamassa päivässä, niin se ei ehkä tarkoita sitä, että koodareista voidaan luopua. 

Mutta siis jos tekoäly tekee 20 000 riviä koodia muutamassa minuutissa, niin se tietenkin helpottaa työtä. Mutta samalla se tarkoittaa, että edessä on enemmän tarkastettavaa koodia. Ja sitten tietenkin tärkein unohtui. Suurimmalle osalle käyttäjistä riittää se, että ohjelma toimii. He eivät välitä siitä, miten huonoa tai hyvää koodi oikeasti on. 

Siis tavallinen ihminen ei ehkä ole koskaan edes nähnyt mitään ohjelmointikoodia, tai hän ei ole ehkä koskaan ainakaan kirjoittanut yhtään ohjelmakoodia, eli edes “Hello world” sanoja ei normaali keskivertoihminen ole koskaan tehnyt ruudulle millään ohjelmointikielellä. Eli se kelpaako ohjelma sellaisenaan riippuu siitä, millaisen määrittelyn ovat ohjelmoijat saaneet. Suurin osa ohjelmoinnista on joka tapauksessa testaamista. Eli ohjelman koodista etsitään virheitä sekä asioita, jotka voivat vaarantaa ohjelman toiminnan. Ja tämä prosessi on käytössä läpi koko ICT-alan robottien käyttöjärjestelmistä mobiilipeleihin. 

Ohjelmointi ei ole oikeastaan mikään kovin suosittu opiskelun aihe. Ohjelmoijista levitellään sellaista kuvaa, että he ovat sellaisia epäsosiaalisia hissukoita, jotka ovat päätyneet alalleen, koska he eivät ole muualle päässeet. Ja juuri ohjelmoijat tekevät ohjelmistot, joita käytetään lähes kaikkialla. He tekevät älypuhelinten sekä tietokoneiden käyttöjärjestelmät. Sekä tietenkin ohjelmoivat jokaisen robotin käyttämät ohjelmistot. Ilman ohjelmistoja esimerkiksi dronet ja kaikki muutkin nykyaikaisen sodankäynnin välineet ovat “pelkkää romurautaa”. 

Jos puhutaan siitä, mitä EU tällä hetkellä tarvitsisi on toimisto-ohjelmisto, jota voidaan käyttää ilman, että tieto kulkee tiettyjen yhtiöiden kautta. Ongelma on siinä että nuo ohjelmat ovat niitä jokapäiväisiä, tylsän näköisiä asioita, joilla kirjoitamme kaikki mahdolliset raportit. Kukaan ei varmaan koskaan halua seurata tylsän näköisen ohjelman käyttöä, kun tarjolla on paljon muita, näyttävämpiä sekä enemmän mielenkiintoisia aiheita. 

Mikäli puhutaan siitä, että avoimen lähdekoodin sovellukset ovat turvallisia siksi, että niiden lähdekoodin voi ihminen tarkastaa, Niin silloin tietenkin oletetaan, että lähdekoodin tarkastaja tietää mitä mikäkin koodin pätkä pitää sisällään, ja miten tuo koodi sitten vaikuttaa sekä kommunikoi tietokoneen kanssa. Jos koodia ei osata tulkita, niin silloin voi haittaohjelma läpäistä seulan. Väärässä kohdassa oleva haittaohjelma voi suoraan ladata kaiken mitä tietokoneella tehdään hakkereiden käsiin. 

Ja juuri esimerkiksi toimistosovellukset ovat niitä tylsän näköisiä sovelluksia, joiden kautta voidaan valvoa kaikkea toimiston nettiliikennettä. Se että noita taulukkolaskenta- sekä tekstinkäsittely-ohjelmia ei ole kovin paljon markkinoilla tekee asioista hiukan vaikean. Tarjolla on käytännössä kolme vaihtoehtoa, eli Microsoftin, Googlen sekä Linuxin tarjoamat vaihtoehdot. Se mikä tekee esimerkiksi Linuxin vaihtoehdosta ongelmallisen on virheen havaitsemisen puute. Toinen mikä rajoittaa näiden sovellusten käyttöä on se, että jos ohjelmisto ohjelmoidaan vapaaehtoistyönä, niin ohjelmoijien sitouttaminen projektiin voi olla hankalaa. Eli jos joku tarjoaa palkallisia töitä kesken projektin, niin silloin varmasti vapaaehtoistyö jää vähän vähemmälle. 

Mikäli joku joukko vapaaehtoistyönä koodaa jotain sovelluksia, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että koodaajien joukkoon soluttautuu esimerkiksi Kiinan tai Venäjän agentteja. Periaatteessa tekoälyn huijaaminen on melko helppoa. Tuolloin riittää se, että tekoäly saadaan käyttämään vääriä lähteitä. Tai pahimmillaan esimerkiksi palomuurin tai virustorjunnan päivityksen yhteydessä jonkin haittaohjelman koodi voidaan merkitä turvalliseksi. Haittaohjelman saastuttama palomuuri tietenkin avaa portin koko järjestelmään. Eli jos esimerkiksi päivitysten koodaamista ei valvota, niin silloin tietenkin voi joku vihamielinen taho päästä käsiksi sovellusten lähdekoodin valmisteluun. Toisaalta jos esimerkiksi yhtiön palvelimien RAID-5 asetus asetetaan väärin, niin silloin palvelin voi suoraan syöttää koko sisältönsä jonkun hakkerin ylläpitämälle palvelimelle. 

Tuskin kukaan koodari tai insinööri tekee töitä siten, että hän koodaa tavallisia toimistosovelluksia, eli hän tuskin tekee töitä koodaamalla jonkun tekstinkäsittelyohjelman koodi pohjaa, Ja se sitten siirtää dataa amerikkalaisten palvelimille. Eli kun käytämme amerikkalaisten ohjelmoimaa pilvipalvelun kautta käytettävää softaa, niin se varmaan sitoo meitä amerikkalaisiin tuotteisiin. Ja suurimmalle osalle ihmisistä riittää se, että heidän käyttämänsä sovellus toimii ilman virheitä. Se mitä sitten jossain piilossa käyttäjän ulottumattomissa tapahtuu ei ole kuulemma käyttäjän asia. Kuitenkin tuolla poissa käyttäjän näkyvistä tapahtuu asioita, joiden avulla voidaan koko yrityksen liikesalaisuudet dumpata verkkoon. Tekoälyä voidaan pitää välttämättömänä asiana, jos ajatellaan puhtaasti esimerkiksi liikevoittoa. Tekoälyn käyttö kuitenkin maksaa yhteiskunnalle melko paljon. Eli se vie ainakin osan työpaikoista. Samalla kuitenkin meidän pitää muistaa myös se, että jos emme kehitä tekoälyä, niin joku muu sitä sitten kehittelee. 

Se sitten ajaa Eurooppaa entistä ahtaammalle USAn sekä Kiinan välissä. Se että jos rajoitamme tekoälyn kehitystä lakien sekä mielipiteiden muokkaamisen avulla saa aikaan reaktion, missä tekoälyn kehittäjät voivat suoraan siirtyä esimerkiksi amerikkalaisten tai kiinalaisten yhtiöiden palvelukseen. Tuolloin pitää tietenkin huomioida sekin asia, että etätyö mahdollistaa sen, että nuo ilmeisesti melko pätevät ohjelmoijat voivat tehdä työtään esimerkiksi Helsingistä käsin. 

Eli näin saamme sitten ulkoistettua kaikki asiantuntijamme jonnekin Atlantin taakse, mistä he voivat kohdata sellaisen ympäristön, missä he eivät jatkuvasti kohtaa ylettömän toksista kirjoittelua. Mutta ehkä maamme ei sitten heitä halua, ja on helpompi varmaan ostaaa jatkossakin palveluita amerikasta tai Kiinasta. Ja ehkä sitten lopulta puhelimeen vastaa myös suomea puhuva henkilö, kun kaikki maamme koodarit ovat siirtyneet esimerkiksi Microsoftin sekä Googlen riveihin. 

https://www.tivi.fi/uutiset/a/26db5f39-334c-4255-93f9-29596bb8b1c2

https://yle.fi/a/74-20214345?

Tekikö Suomi kalliin virheen, kun se hankki F-35 hävittäjiä?

F-35 Lightning II

Kun Suomen ilmavoimat hankki F-35 Lightning II hävittäjiä, niin dronejen tehoa ei oltu vielä nähty tässä mittakaavassa, kuin mitä ne Ukrainassa ovat toimineet. Dronet ovat halpoja ja niitä voidaan tuottaa valtavia määriä. Ja jos droneparvi saadaan F-35n lähelle, niin ne voivat tuhota tai vahingoittaa tuota konetta erittäin pahasti. Samoin dronet voivat vaarantaa esimerkiksi stealth-laivojen turvallisuuden, koska pienetkin dronet voivat vahingoittaa stealth-rakenteiden pinnoitteita. Ja se voi tuhota niiden rakenteen, ja poistaa täten stealth-ominaisuudet kyseiseltä materiaalilta. Se että droneja käytetään aiheuttaa sen, että samalla tietenkin törmäämme sellaiseen ongelmaan, että dronet pitää saada lähelle kohteitaan. Ja juuri stealth hävittäjä voi toimia kantolaitteena. 

Mutta voidaan ajatella, että oikeastaan kukaan ihminen maailmassa ei ole voinut ennakoida tämän hetken tilannetta. Droneparvet voivat odotella maassa, ja sitten iskeä juuri kun lentokoneet ovat lähdössä. Eli tekikö maamme virheen valitessaan F-35den? Vastaus on se, että pahin mahdollinen virhe on se, että lähdetään liikaa tekemään vain yhtä järjestelmää. Eli asevoimia sekä iskukykyä pitäisi kehittää kokonaisuutena sekä suunnitelmia päivittää tietyn ajan välein. 

Droneparvi siis kylvetään noista koneista, ja sitten nämä pienet herhiläiset hakeutuvat enemmän tai vähemmän itsenäisesti kohteisiinsa. Dronet ovat sellaisia, että ne voivat laskeutua maahan, ja vaania kohdettaan kuten lentokonetta, joka käyttää läheistä kiitorataa. Sen jälkeen drone voi laukaista vaikka kertasingon tuota konetta kohti. Drone voi myös kohdentaa tulta esimerkiksi vihollisen lentotukikohtia vastaan. Samoin dronet voivat vahingoittaa sota-alusten tulenjohtolaitteita kuten tutkaa tai jos esimerkiksi ontelo-ammusta käyttävä panssarintorjuntaan tarkoitettu drone iskee sukellusvenettä vastaan, niin se voi puhkaista sukellusveneen rungon. Tai osuessaan esimerkiksi sota-aluksen ohjukseen, voi drone aiheuttaa hyvinkin pahoja tuhoja, jos ohjuksen polttoaine räjähtää tuossa tilanteessa. 

Droneparvet voivat myös tuhota esimerkiksi Iskander-tyyppisiä ohjuksia. Eli periaatteessa dronet voivat tuhota myös esimerkiksi strategisia helposti liikuteltavia ydinaseita. Jos liikuteltava ydinase havaitaan, niin sen tuhoaminen on periaatteessa aivan yhtä helppoa kuin esimerkiksi panssarivaunun. Eli yksi singon laukaus voi räjäyttää mobiilialustalla olevan ballistisen ydinaseen. 

Liikuteltavan ydinaseen suojelu perustuu siihen, että tuollainen ohjus on vaikeasti havaittava. Jos tuollainen ohjus havaitaan, niin se voidaan tuhota panssarintorjunta-aseella. 

Tai sitten se voi räjäyttää reikiä sen runkoon. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi sitä, että maamme ei välttämättä hanki ydinaseita, niin tietenkin esimerkiksi GLSDB (Ground Launched Small Diameter Bomb) -ohjusten kaltaiset, mutta suuremmat  erittäin tarkat ohjukset, jotka voivat kuljettaa sekä MOP-pommien pienennettyjä versioita ja myös esimerkiksi droneparvia voivat tuhota myös liikuteltavia ydinaseita sekä muita vastaavia kohteita, jotka ovat noiden aseiden kantaman sisällä. Myös GLSDB ohjukset voivat saada uuden ja tehokkaamman boosterin joka voisi perustua johonkin luotainrakettiin voi aiheuttaa sen, että tuollainen ase sitten voisi iskeä vaikka ydinsukellusveneeseen Kuolan niemimaalla. Tuolloin drone joka ensin laukaistaan kohteen lähelle voi ohjata tuollaisen täsmäaseen kohteeseensa. 

Siis GLSDB voi toimia mallina myös suuremmille täsmäohjuksille, joiden kantolaitteet voivat perustua esimerkiksi Pershing-ohjuksiin. Samoin jos täsmäohjukset varustetaan oikean tyyppisillä taistelukärjillä, niin ne voivat vahingoittaa tai tuhota myös siiloihin sijoitettuja ydinaseita. 

Eli stealth-hävittäjä tai pommikone voi kantaa esimerkiksi MOP pommia tai sen pienempää versiota ja sitten yrittää pudottaa tuon panssarin murskaajapommin vihollisen SS-18 siilon katolle. Periaatteessa ensin voidaan pudottaa drone, joka ohjataan suoraan ohjussiilon luukun päälle, ja sitten tuohon luukkuun suunnataan bunkkerinmurskaajapommi. Samoin bunkkerin murskaajaa tai droneja voidaan käyttää sukellusvenetukikohtia vastaan. Eli dronet voivat pujahtaa noihin bunkkereihin sisään, ja vaurioittaa siellä olevia laitteita sekä sukellusveneitä.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011874969.html

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011881288.html

Tekoäly muuttaa yhteiskuntaa sekä sen päätöksentekoa pysyvästi.

Sanotaan että tekoly uhkaa demokratiaa, koska sosiaalisen median algoritmit ohjaavat tietoa ihmisten silmien eteen. Se että tietyt asiat nostavat tietyn tyyppisten asioiden prioriteettia aiheuttaa tietenkin vääristymän varsinkin sosiaalisen median alustalla jaetussa tiedossa. Eli algoritmit ohjaavat lukijoita sekä esimerkiksi ihmisiä sellaisten kirjoitusten sekä muiden julkaisujen ääreen, jotka keräävät paljon klikkauksia. 

Ja juuri tällainen toiminta tietenkin suosii sellaisia julkaisuja, jotka pitävät sisällään värikästä kieltä sekä erilaisia "kiinnostavia" komponentteja, kuten yksinkertaistettuja väitteitä, negatiivisia sekä ihon alle meneviä, iskeviä sanontoja ja erityisesti äärimmäisen "mielenkiintoisia" eli negariivisia juttuja. Kun juttu otsikoidaan äärimmäisen negatiiviseksi, niin silloin ihmisille luodaan ikään kuin tarve ostaa lehtiä tai lukea kirjoituksia. Internet on muutenkin sellainen ympäristö, että se suosii pinnallista ajattelua. Ja tietenkin herkullisimmat aiheet ovat löytyneet jostain äärimmäisistä ilmiöistä. Se tietenkin kärjistää ihmisten näkemien uutisten sekä muiden kirjoitusten sisältöä. Mutta lukeeko kukaan noista kirjoituksista muuta kuin otsikoita? Ja miten tuo pinnallinen ajattelu ylipäätään ilmenee? Hyvä esimerkki lienee osakesijoittaminen. 

Jos ajatellaan esimerkiksi osakesijoittamista, niin tuossa maailmassa rahaa tehdään siten, että kohteita klikataan hiirellä eli osakkeita ostetaan ja myydään seuraamalla sitä, miten osakkeen arvo käyttäytyy. Se mitä osakesijoittaja seuraa on se, että onko osakkeiden arvon edessä plus tai miinusmerkki. Sijoittajan ei tarvitse tietää kohteestaan mitään. Hänen ei tarvitse tietää kohteen tuotetta tai missä  maissa se toimii. Rittää että osakekurssin edessä onn plus tai miinus merkki, tai että väri on vihreä, mikä tarkoittaa nousevaa arvoa. Tai että väti on punainen, mikä tarkoittaa tietenkin laskevaa osakkeen arvoa. 

Eli jos arvo on punaisella mikä tarkoittaa osakkeen hinnan laskua, niin silloin osakesijoittaja myy osakkeet, jos oman osakekannan arvo on vihreällä, niin osakkeiden arvo kohoaa. Tuolloin osakkekauppias ei siis oikeastaan seuraa muuta kuin osakkeiden väriä. Sillä mitä yhtiötä hän ostaa tai myy ei ole mitään väliä. Internet suosii sellaisia ihmisiä sekä tekstejä, joilla saadaan paljon klikkauksia. Se kuinka moni noita tekstejä tai videoita oikeasti katsoo, tai kuinka pitkään noita tekstejä luetaann tai videoita katsotaan on samantekevää. Eli ihmiset ehkä lukevat vain otsikot, ja sitten taas klikataan seuraavalle sivustolle. 

Tekoäly on myös auheuttanut sen, että esimerkiksi ihmisten älykkyysosamäärä ei ole enää niin suuressa roolissa, kun puhutaan liike-elämässä menestymisestä. Tekoäly voi hoitaa sijoittamisen sekä periaatteessa koko yrityksen johtotehtävät. Koska tekoäly tekee esimerkiksi raportit muutamassa minuutissa, niin se merkitsee sitä, että tekoälyn käyttöön ei oikeastaan tarvita mitään muuta kuin oikeai kysymykset tai klikkaus oikeaan kohtaan. Jos henkilö käyttää tekoälyä tarpeeksi tehostaakseen työntekoaan, niin periaatteessa hänen ei tarvitse myöskään lukea raportteja loppuun. Riittää että tekoäly vain poimii sellaisen tiedon, mikä on tuon henkilön tehtävän kannalta olennaista. Joten johdon kannalta olennaista on se, että yhtiö menestyy hyvin. Eli yhtiön johdon täytyy vain tietää että yhtiö on tehnyt paljon rahaa sen omistajille. 

Muuta ei sitten enää tarvitakaan. Jos yhtiö tekee taas tappiota, niin silloin täytyy vain lisätä sen tuotteen myyntiä, joka tuo eniten rahaa. Sekä tietenkin sellaisten tuotteiden valmistus pitää tämän näkemyksen mukaan lopettaa, joka tuottaa eniten tappiota. Jos puhutaan sitten siitä, mikä tuo itsessään vähiten voittoa, niin se tietenkin on tuotekehitys. Ja jos sitten ajatellaan että toimitusjohtaja on töissä ehkä 1-3 vuoden pätkän kerrallaan, niin se että esimerkiksi tuotekehitys pysäytetään saattaa tuoda lyhyellä aikavälillä paljon säästöjä, ja jos sitten myynti on niin sanotusti pysynyt samana, niin silloin yhtiö voi tehdä paljonkin voittoa. 

Mutta yritysten säästöjen takia sen tuotteet voivat muuttua vanhentuneiksi. Kukaan ei osta vanhentuneita tuotteita. 

Mutta tällä hetkellä suuri ongelma on siinä, että työelämä jostain syystä suosii lyhytnäköisen voiton tuottamista. Ja juuri tämä tapa mahdollistaa erilaiset kikkailut tulonlähteillä. Yritys voi esimerkiksi ottaa lainoja, ja sitten jos niiden takaisinmaksu alkaa vasta parin vuoden päästä, niin nuo lainat voidaan merkitä positiiviseksi kassavirraksi. 

Kukaan ei ole kiinnostunut siitä, miten hienoja asioita mikäkin yhtiö voisi tehdä. Tai kukaan joka tekee päätöksiä yhtiöissä ei ole kiinnostunut miten monta juttua johonkin tekniikan sanomiin joku yhtiö saa aikaan. Yhtiön kannattavuutta mitataan vain sillä, miten paljon rahaa ne tuovat yhtiöiden omistajien taskuun. Ja juuri tällainen ajattelutapa suosii tekoälyn käyttöä. Tekoälyn tarkoitus on siis tehostaa toimintaa. 

Tuo tehostaminen ymmärretään siten, että kuluja on jatkuvasti karsittava. Tekoäly mahdollistaa säästämisen henkilöstökuluissa. Se tarkoittaa sitä, että henkilökuntaa voidaan vähentää, mikä sitten tietenkin tuo lisää rahallista voittoa yritykselle. Mutta tuon voiton seurauksena saattaa koko yritys kaatua siihen, että sillä sen tuotteet eivät menesty. Mikäli tätä asiaa ajatellaan esimerkiksi lyhytaikaisen tulosjohtamisen näkökulmasta, niin tietenkin kaikki ikävät asiat on helppoa sysätä seuraavien johtajien niskoille. Yritysten tulosta voidaan arvioida positiivisen kassavirran suuruutena. Se miten paljon voittoa sekä tappiota yritys on tehnyt tietyllä tilikaudella on asia, mitä voidaan käyttää yrityksen terveydentilan mittarina. 

Yleensä vain se paljonko yhtiö tuo voittoa kiinnostaa. Se miten tuota voittoa tehdään ei ole ehkä kaikkein kiinnostavimpia asioita. Saattaa olla että yritysten ottamien lainojen takaisinmaksu alkaa vasta muutaman vuoden päästä. Ja jos yhtiötä johtaa joku johtaja, joka on ehkä vain vuoden verran enää töissä, niin hän voi aivan hyvin siirtää tuon lainan takaisinmaksun seuraajilleen. Voittoa voidaan tehdä monella tavalla. Se voi perustua myytyihin tuotteisiin. Tai sitten se voi perustua  toimitilojen myymiseen, vekseleihin, lottovoittoihin sekä pankkilainoihin. Jos lainan takaisinmaksu alkaa vasta parin vuoden päästä, niin silloin tuo laina lisää yrityksen nettovarallisuutta. Saattaa olla niin, että markkinoilla seurataan vain nettovarallisuuden kehitystä, ei sitä mistä rahaa tulee. 

Työelämä on muuttnut sellaiseksi, että siellä ei oikeastaan ole mitään väliä sillä, miten paljon tuottavaa työtä ihminen tekee. Riittää että istuu paikalla, ja jakaa työajan siten, että mahdollisesti kymmenen raporttia tehdään niin, että ne valmistuvat työajan sisällä. Eli työ tahdistetaan siten, että henkilö voi  näyttää tekevänsä työtä koko päivän.  Se että työajalla avataan esimerkiksi joku Iltapäivälehti on pahan näköistä. Ja se että ihmisellä on edessään tyhjä ruutu, näyttää myös pahalta. Jos työtä ei riitä koko kahdeksan tunnin ajaksi, niin se merkitsee välittömästi YT-neuvotteluja. 

Riittää että ihminen näyttää tehokkaalta, mikä sitten tarkoittaa sitä että hän tuijottaa jotain Excel-taulukkoa koko ajan, ja sitten vain kirjoittaa numeroita siihen tahtiin, että hän voi näyttää työpäivän olevan täynnä työtä. Se että töissä olisi vapaa-aikaa on tietenkin asia, mikä saa ihmisen näyttämään tehottomalta. Tehottomuus taas tarkoittaa sitä, että tehoton henkilö vähennetään hyvin nopeasti. 

Se että ihminen tekee jotain mikä nyt näyttää liittyvän työhön on tärkeämpää kuin se, että ihminen tekisi jotain hyödyllistä. Ihminen on hyödyllisen ja tehokkaan näköinen, kun hän tulee aamulla toimistolle, ja sitten suoltaa ulos 15 sivuisen raportin, josta suurin osa on sitten erilaisia numeroita sekä myynti-tai ostotapahtumia. Se lukeeko kukaan noita raportteja on sitten vähän eri asia. Eli tämä hyösyllinen työ saattaa päätyä suoraan arkistoon, mikä sitten tarkoittaa käytännössä roskakoria. Kukaan ei oikeasti lue arkistoituja raportteja. Mutta se että raportteja tehdään antaa erittäin tehokkaan kuvan siitä, miten yhtiö tekee asioita. 

Se tehdäänkö työtä kotona tai toimistossa on yhtiön kannalta aivan sama. Mutta se miten sitten esimerkiksi työ näyttää ulospäin on asia, mitä pidetään tärkeänä. Miksi ihminen kutsutaan toimistolle? Koska se antaa kuvan loistavasti organisoidusta sekä tehokkaasta organisaatiosta. Kun etätyöpäiviä vähennetään, niin tietenkin se nähdään tapana luoda tehokas työpäivä. Toki se että miten ihmiset aikansa käyttävät voi olla jotain muutak kuin sitä, mistä työnantaja maksaa. Kun työntekijä nousee kotonaan koneen äärestä, ja käy keittämässä kahvia tai vessassa, niin se nähdään eri tavalla kuin jos hän tekisi saman asian jossain toimistossa. Jos asenne etätyötä kohtaan on jo valmiiksi negatviinen, niin silloin kaikki katkot, mitä työaikaan tulee tietenkin näyttävät suuremmilta kuin mitä ne oikeasti ovat. 

Työmatka on ollut osa ihmisten statusta. Se on ulospäin näkyvä osa siitä, että ihminen kuuluu työvoimaan. Hänellä on töitä jos hän aamulla hyppää autoonsa, ja sitten nokka kohti maailman ääriä, eli esimerkiksi Vantaalla olevaa toimistohotellia. Jos auto jää aamulla hankeen ja asunnossa on valot koko päivän, niin se merkitsi ennen työttömyyttä. Työttömyys taas oli asia, mihin suhtauduttiin erittäin negatiivisesti. Ja ennen asenne oli se, että työtä sai jos sitä vain haki. Ja ehkä yksi syy miksi etätyöstä löytyy niin paljon negatviisia asioita on juuri tällainen asenne, jossa etätyön tekijä pelkää leimautuvansa työttömäksi. Tai ehkä etätyö vain koetaan jotenkin sellaisena, että siitä halutaan kerätä vain sitä negatiivista dataa..

Eli ihmiinen jolla on negatviinen ennakkokäsitys näistä asioista saattaa laskea työpäivän aikana pidettyjä taukoja kuten vesilasin täyttöjä, vessassa käyntejä tai pyykkikoneen täyttämistä eri tavalla, kuin ihminen joka on suhtautunut asiaan positiivisesti tai neutraalisti. Se että joku amerikkalainen yhtiö kuten Amazon käskee työntekijöitä takaisin työpaikalle tietenkin antaa selkärankaa vastaaville tarpeille Suomessa. Tutkimukset sekä kaiken maaiilman käyrät tietenkin näyttävät vain sitä, mitä niiden tukitsijat haluavat niiden näyttävän. Joten tietenkin sen takia esimerkiksi tietyt yhtiöt ovat lähteneet siirtämään työntekijöitä takaisin toimistolle. Eli käyrien halutaan tuolloin osoittavan sen, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti onnellisempia ja heillä on paremmat ylenemisen mahdollisuudet kuin niillä, jotka tekevät työtä kotoaan käsin. 

https://yle.fi/a/74-20214134

https://yle.fi/a/74-20212825

Suomi salli ydinaseet alueellaan.

 

"Yhdysvaltalaisilla F-35-hävittäjillä on kyky kantaa B61-ydinpommeja, joita on sijoitettu myös Eurooppaan. Myös Suomi on hankkimassa näitä hävittäjiä. Kuva: AOP" (https://yle.fi/a/74-20213938)

Me voimme lähteä siitä, että Putinin doktriinit ovat samanlaista paperia kuin tuon valtion muutkin asiakirjat. Eli niitä noudatetaan silloin jos Putin sattuu niistä hyötymään. Suomi toimi tässä tapauksessa saatavilla olevan tiedon varassa. Se tarkoittaa sitä, että ehkä meidän jälkipolvemme arvioivat sitä, mitä tästä päätöksestä seuraa. Mutta tämänhetkisen tiedon mukaan on maamme etu, että emme sulje yhtään asejärjestelmää pois omasta puolustuksestamme. Tietenkin me kohtaamme välillä melko erikoisen kysymyksen, eli olisiko Venäjä pidättäytynyt käyttämästä ydinaseita maatamme kohtaan, jos meidän lakimme kieltäisi ydinaseiden kauttakulun sekä sijoittamisen maamme alueelle. 

Vastaus on se, että Venäjän doktriini kieltää ydinaseiden ensikäytön, mutta toisaalta Venäjän laki kieltää myös esimerkiksi hyökkäyssodan. Eli kuten voimme historiankirjasta vilkaista, niin Suomella oli esimerkiksi vuonna 1939 voimassa oleva hyökkäämättömyyssopimus Stalinin kanssa, ja silti Stalin hyökkäsi Suomeen. Toki Stalinin toiminta ei ollut aivan niin suoraviivaista, kuin jotkut ovat ehkä kuvitelleet. Tuolloin 30.11.1939 Stalin istutti Terijoelle Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen, jota hän kutsui "Suomen kansan hallitukseksi", ja sen jälkeen tuo Stalinin määräämä hallitus kutsui Neuvostoliiton joukot Suomeen. 

Mikäli puhutaan sitten esimerkiksi siitä mahdollisesta Suomenlahden sulkemisesta Porkkalan kohdalla, johon ei sitten ryhdytty, kun Neuvostoliitto oli tukikohdat Virosta ottanut, niin meidän pitää muistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin maassamme ei ollut tarpeeksi miinoja tuon Porkkalan sulun sekä eteläisen rannikon suojaamiseen. Ja toiseksi mikäli Viro olisi sallinut tuon sulkumiinoitteen, niin Neuvostoliitto olisi hyökännyt Viroon. Suurin osa maamme miinoista oli peräisin Ensimmäisen Maailmansodan ajoilta, eikä maassamme valmistettu torpedoita tai miinoja. Samoin meidän pitää huomioida sekin, että Neuvostoliitto olisi tuolloin voinut vakuutella ystävyyttään Virolle, joka ei sitten ehkä olisi tuota sulkua sallinut. Ja olisiko tuo ohut miinasulku sitten laskettu suomalaisten miinojen avulla. Ja miten sitten loppua eteläistä rannikkoa olisi puolustettu?

Eli jos ajattelemme esimerkiksi Venäjän doktriinin sitovuutta näissä asioissa, niin nuo doktriinit ovat periaatteessa pelkkää paperia. Putin on arvaamaton, ja hän voi aivan helposti määrätä kenraaleitaan käyttämään ydinaseita. Ja Putinilla on tapana nimittää tärkeisiin asemiin ihmisiä, jotka tottelevat häntä ilman kysymyksiä. Venäjä voisi siis käyttää ydinaseita tilanteessa, jossa sen konventionaalinen iskuvoima ei riitä ratkaisun saavuttamiseen. Ja ydinaseiden käyttö tietenkin on näissä tapauksissa erittäin houkuttelevaa. 

Siis siihen ei kannata tuudittautua että ydinaseita ei käytetä ensin, jos niitä sattuu olemaan varastossa. Mikäli haluamme rakentaa eurooppalaisen puolustuksen sillä tavalla, että myös Putin ja muut maat sitä kunnioittavat, niin meidän pitää silloin kyetä sanomaan, että tässä maailmantilanteessa emme voi mitenkään sulkea mitään asejärjestelmiä pois malleista, joilla rakennetaan sitä puolustusta, joka sopii sekä NATOlle että myös Suomelle. Siis jos ajattelemme lakeja, niin olemme varmaan kaikki huomanneet, miten helppoa erilaisia lakeja on kiertää. Samoin lakeja on erittäin helppoa muuttaa. Samoin sopimukset ovat pahimmillaan pelkkää paperia. 

Mikäli ajattelemme esimerkiksi tätä meidän edesmennyttä lakiamme, joka on kieltänyt ydinaseiden tuomisen Suomeen, niin meidän kannattaa muistella vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimusta, jonka maamme johto teki Neuvostoliiton silloisen ulkoministeri tai ulkoasiain komissaari Maksim Litvinovin kanssa. Tuo sopimus aiheutti sen, että maamme ei pitänyt huolta puolustuksesta, ja sitten vuonna 1939 oli armeijamme lähes ilman varusteita. Eli voidaan sanoa, että Maksin Litvinov saattoi olla osa suunnitelmaa, jolla naapurivaltioiden asevoimaa heikennetään, ja sitten Stalin ajatteli vain ottavansa maamme haltuunsa, kuten hän otti Viron, Latvian sekä Liettuan. Neuvostoliitto oli vuonna 1920 tunnustanut noiden maiden suvereniteetin. Samoin Stalin oli vuonna 1939 vaatiessaan tukikohtia Baltiasta luvannut olla puuttumatta maiden sisäisiin asioihin. Mutta vuonna 1940 hän liitti Baltian Neuvostoliittoon. 

Samoin meidän pitää muistaa myös sellainen asia, että Venäjää ei mitenkään velvoiteta missään sopimuksissa välttämään ydinaseiden sijoittamista Kuolan alueelle sekä Pietarin ja Kaliningradin ympäristöön. Eli ajatus ydinaseettomasta pohjolasta oli asia, mikä teki pohjolasta alttiin Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän uhkailulle. Samoin tietenkin suomettumisen aikana ydinaseettomuus tarjosi ainakin joillekin poliitikoille mahdollisuuden suoraan vedota siihen, että Neuvostoliitto uhkaa ydinaseella, jos sitä ei totella. 

https://yle.fi/a/74-20213938

https://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_maiden_miehitys

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6myyssopimus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus