Kannattaako tekoälyä käyttää opetuksessa?

Kerran eräs opettaja kysyi minulta, että kumpaa itse tulet tänne tekemään? Tuletko oppimaan asioita, vai tuletko vain saamaan hyviä numeroita? Siis tuon kysymyksen sisältö on avautunut itselleni vasta vuosia myöhemmin. Jokainen meistä voisi varmaan teettä omia töitään jollain muulla toimijalla kuten valmiilla insinöörillä tai tekoälyllä, tai suoraan ulkoistaa koko koulun jollekin "Jamesille", joka sitten varmaan suoriutuisi tehtävistä hyvin. Se että meidän itsemme ei silloin tarvitse edes osata lukea tai kirjoittaa on varmaan jäänyt joskus mainitsematta. 

Jos valmis insinööri tekee koulutettavan tehtäviä, niin hän toimii silloin vastuuttomasti. Hän sitoo tuon alaisensa uran itseensä. Eli jos hän joutuu pois tuosta työpaikasta, niin opiskelija jonka työt hän tekee ei varmasti osaa työtään. Ja ajatelkaa jos siltainsinöörinä toimii henkilö, joka ei osaa tehdä siltoja. Hyvä numero ei takaa osaamista, jos se saadaan menetelmillä, joita ei voida hyväksyä. 

Oikeissa paikoissa käytettynä tekoäly on loistava väline. Mutta jos ajatellaan että esimerkiksi koko oppiminen ulkoistetaan tekoälylle, niin silloin mennään suoraan metsään. Tekoälyn käyttöä opetuksessa tulisi tarkastella siten, että se on eräänlainen internetin jatke, väline joka kannustaa sekä tukee oppimista. Mutta väärin käytettynä tekoäly sitten muuttaa koulut sellaisiksi, että niiden avulla pääsee kouluista läpi, ilman että henkilö osaa edes lukea ja kirjoittaa. Jos haluamme ulkoistaa myös ajattelun tekoälylle, niin tämä on se oikea tie. Jos meitä syytätetään siitä, että annamme tekoälyn tehdä aina vain enemmän päätöksiä, niin tietenkin voimme todeta tilanteen siten, että yhä enemmän teemme sitä, mitä tekoäly ehdottaa. 

Tuolloin tekoälyn tekemät ehdotukset muuttuvat käskyiksi. Juuri työelämän hektisyys vaatii sitä, että tekoälyä käytetään. Koska aika on rahaa, niin kukaan ei juurikaan ehdi pohtia sitäkään, että mitä tekoäly oikeastaan ehdotti. Nykyään ei työelämässä ole aikaa juurikaan harrastaa syvällisiä filosofisia keskusteluja. Riittää että alainen tottelee. Ja se on kehitys, joka vie kohti tilannetta, jossa ulkoistamme koko ajattelumme tekoälylle. Miksi ajattelemme mitään, kun rahaa voi saada jostain muualta?

Jos kaikki tehtävät mitä teemme ulkoistetaan tekoälylle, niin silloin emme enää ehkä saa noita taitoja sekä asioita takaisin. Jos tekoälyyn perustuvat koodaustyökalut tulevat jokapäiväisiksi, niin kukaan ei ehkä sitten enää tee työtä peruskoodin kanssa. Eli kadotamme silloin alemman tason ohjelmointitaidot. Aivan kuten olemme kadottaneet esimerkiksi hylkeiden harppuunapyyntiin liittyvät taidot.

Näin voimme luoda suuren ikäluokan joka ei itse oikeastaan osaa yhtään mitään. Jos ulkoistamme oppimisen tekoälylle, niin palaamme siihen suureen luontoon, jossa esi-isämme istuivat puissa syömässä banaania. Ehkä jonkun tavoite on se, että palaamme puun oksalle istumaan, ja dronet tuovat nuo banaanit meille. Jos joku muu tekee kaikki asiat, niin silloin me itse emme opi mitään. 

Tekoäly on asia, millä voidaan tuottaa paljon virheettömiä töitä. Mutta se minkä me tuolloin unohdamme on se, että tuolla tavalla emme opi mitään. Siis tekoäly asetetaan tuolloin sen paljon puhutun "Jamesin" tai vastuuttoman insinöörin asemaan, joka tekee koululaisten tehtäviä. Se että koulunkäynti on tylsää on varmaan erittäin tunnettu repliikki. Kuitenkin kouluja pitää käydä, jos ihminen ajattelee sitä, että hän haluaa esimerkiksi ekonomin paperit itselleen. 

Tekoälyn käyttö kouluissa ei ole ehkä asia, mikä vastaa tarkoitustaan. Tekoäly voi suoraan sanottuna tehostaa työelämää, mutta se mikä tehostaa työelämää saattaa aiheuttaa muita ongelmia. Eli kun tehtävä siirretään suoraan tekoälylle, niin silloin tehtävän tekijäksi määrätty henkilö ei sen kautta opi yhtään mitään. Kun ihmisen oppimista halutaan tehostaa, niin silloin kannattaa luottaa edelleen paperiin sekä kynään. 

Siis muistiinpanojen tekeminen tehostaa oppimista siksi, että sen avulla ihminen käyttää datan analysointiin suurempaa aivokapasiteettia kuin, jos hän vain istuu paikallaan tuijottaen ruutua. Se että olemmeko auditiivisia, visuaalisia vai kineettisiä henkilöitä on vanha, ja ehkä myös hyvä kysymys. Nykyään voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että jokainen ihminen maailmassa on oikeastaan yhdistelmä noita neljää perustyyppiä. Ja mitä aktiivisempi ihminen oikeasti on seuratessaan opetusta, niin sitä tehokkaammin ja syvemmin hän oppii asioita. 

Siis kynän ja kumin käyttö oikeasti ovat asioita, joilla oppimisesta tehdään aktiivista. Aktiivinen oppija ei siis välttämättä esitä mukavia kysymyksiä opettajalle, vaan hän seuraa opetusta sekä kirjoittaa asioita muistiin. Tuolla tavalla hän lisää tapahtumaa tai asiaa käsittelevien hermosolujen määrää. Ja sen pitäisi sitten auttaa ihmistä syväoppimaan asioita. Syväoppiminen tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee arvioimaan asioiden merkityksiä sekä sitä, että miten esimerkiksi oma työ liittyy kokonaisuuteen. Hän kykenee myös tunnistamaan tarpeita sekä niihin liittyviä haasteita, vaikka opettaja ei ehkä kaikkia asioita muista tai ehdi kertoa. 

Jokainen asia mikä kouluissa opetetaan sisältää merkityksiä, joita ei suoraan nähdä. Kynä, kumi sekä paperi ovat asioita, joiden avulla saadaan oppimisesta kaikki irti. Eli esimerkiksi kirjoja voidaan aina selailla kotona tai lukea tabletilta, ja se mikä sitten tietenkin merkitsee sitä, että kirjat voidaan avata kotona. Mutta se asia mikä joka kerran pitäisi opettajien muistaa on se, että heidän tehtävänsä olisi varmaan puhua eli opettaa asioita luokissa. Jos opettaja istuu koko tunnin luokan edessä ja käskee oppilaita itsenäisesti lukemaan esimerkiksi uskontoa tai määrää vain tekemään tehtäviä, niin silloin opettaja ei kyllä tee sitä työtä mistä hänelle maksetaan. Opettajan tehtävä on siis esitellä ratkaisuja ongelmiin, ja sitten määrätään kotitehtävät, joiden avulla oppilaat tai opiskelijat voivat itsenäisesti kehittää omia ongelmanratkaisukykyjään. 

Mutta jos opettaja ei viitsi suorastaan esitelmöidä eli opettaa mitään, niin hän ei sitten varmaan saa mitään menemään oppilaan tai opiskelijan päähän. Jos oppilaat siirtävät kaikki tehtävänsä tekoälyn suoritettaviksi, niin silloin he eivät tule oppimaan yhtään mitään. Tekoälyn käyttö on asia, mikä vastaa oppimisen kannalta tilannetta, että joku "James" käy sitten koulua sekä tekee kaikki tehtävät jonkun pikku prinssin tai pikku prinsessan puolesta. Tehtävät voivat olla sitten aivan oikein tehtyjä, mutta niiden arvo oppimisen kehittämisessä on tasan nolla. Jopa vasta puhumaan oppinut 3-vuotias osaa jakaa tehtäviä muille. Hän ei kyllä sitten osaa varmaan aivan kaikkia asioita, mitä tehtävän tekeminen vaatii. Ja siksi tekoälyn käyttö väärässä paikassa aiheuttaa sen, että koulusta saattaa päästä läpi osaamatta edes lukea tai kirjoittaa. 

Mikäli yleinen asenne koulua ja kotitehtäviä kohtaan on se, että ne ovat periaatteessa rangaistus, tai että ne ovat vain harrastusten tiellä, niin se varmasti heijastuu opintosuoritteisiin. Ja kuten alussa kirjoitin niin on ihmisen oma asia, miten hän sitten asennoituu omaan opiskeluunsa. Jos hän kokee koulun penkillä istumisen turhaksi, niin se ehkä on hänen oma asiansa. Eli jos tavoite on jääkiekkoilija tai hampurilaispaikan työntekijä, niin silloin se on oppilaan itsensä ja hänen vanhempiensa asia. Mutta jos jonkun toisen mielestä heidän tavoitteensa on esimerkiksi opettaja tai insinööri, niin se myös pitäisi sallia. 

https://yle.fi/a/74-20214351