Tässä taas on netissä ollut joukko kirjoituksia, joiden mukaan se ja se suuri toimija on asettanut tiukkoja rajoituksia etätyölle. Eli etätyö lisää stressiä, on vahingollista sosiaalisille suhteille, koska ennen aina työporukat lähtivät kaljalle viikon päätteeksi, käymään läpi sitä mitä on viikolla tapahtunut. Ja pomotkin ovat kuulemma istuneet tuohon pöytään tai tiskin ääreen, ja sitten on voitu puhua mitä huvittaa. Toki alainen on saattanut tuollaisen oluen ja viinan vauhdittaman avautumisen kohdalla kokea muutamaa päivää myöhemmin tilanteen, jossa hänen nimensä on lisätty listalle, jossa luetellaan ne, joiden koulutus on vanhentunutta tai jotka muuten vähennetään YT-neuvottelujen yhteydessä.
Samoin jos sitten esimerkiksi toimistolla eivät työt ole oikein sujuneet, niin riitti vain että kohottaa kättä, ja sitten tuli tukea olan taakse seisomaan, ja neuvomaan sitä miten asiat pitäisi tehdä. Eli kuten tiedämme, niin etätyö tuo eteemme lohduttoman näyn: tyhjät parkkipaikat, tiukat säännöt joita pitää tietenkin jatkuvasti noudattaa, ilman että pomo tulee sanomaan, että pidä vessa ja tupakka ja kahvitaukoja vähän vähemmän, ja sitten taas työ sujuvat paremmin. No aina pomot eivät viitsi hokea samasta asiasta montaa kertaa, vaan alaisen on pyydetty palauttamaan toimiston avaimet, ja häntä on pyydetty lähtemään etsimään uusia haasteita vaikkapa työvoimatoimiston kautta.
Kun etätyöt kielletään, niin saamme toki rauhoitettua oman kotimme. Koti ei ole töitä varten. Se on seurustelua sekä perheen kanssa olemista varten. Kotona vietetty aika on tietenkin pyhitettyä, ja omat lapset voivat sitten vaikka lähteä jääkiekkotreeneihin. Noin vanhemmat saavat laatuaikaa yhdessäoloon, kun jälkikasvu tulee vaikkapa kymmenen jälkeen illalla kotiin erilaisten harrastusten parista.
Samalla me kaikki olemme sitten vapaa-ajallemme vapaita kuin taivaan linnut ja voimme lähetä pelaamaan vaikka sulkapalloa. Eikä meidän tarvitse itsenäisesti tai omatoimisesti tehdä yhtään mitään. Kotona emme varmaan sitten enää tietokonetta edes avaisi, jos meillä ei olisi epäinhimillistä etätyötä, jossa koko aikamme on niin tarkoin säädettyä, että emme edes vessassa ehdi käydä. Joten sen takia me kaikki haluamme kirmata joukolla kohti työpaikan kahvi tai minun tapauksessani kaakaoautomaattia, jonka ääressä vietetty aika on varmasti sellaista, että pomo pitää sitä työaikana. Ilmeisesti kuitenkin jossain vaiheessa tulee vastaan se, että työajaksi ei katsota esimerkiksi kahviautomaatilla vietetty parin tunnin mittaista aikaa, vaikka siinä töitä kännykän avulla voidaankin tehdä.
Kun jäämme työpaikalta kotiin tekemään etätyötä, niin silloin jää esimerkiksi työpaikan kautta saatu leasing-BMW, Audi tai Mercedeksen citymaasturi käyttämättä. Samoin kukaan ei käyttäisi pomojen parkkipaikkoja, joten tietenkin palaamme toimistolle. Eihän kukaan edes voisi kuvitella, että BMWn citymaasturi jää parkkiin aamulla, ja silloin naapurikin voisi kuvitella että olemme menettäneet ajokortin, ja siirtyneet sen takia julkisen liikenteen käyttäjiksi.
Tai sitten olemme jääneet työttömiksi, mikä on vielä pahempaa. Jos jäämme työttömiksi, niin silloin varmasti sekin asia muistetaan, että sillä mitä tehdään ei ole väliä, vaan mitä tahansa työtä on otettava, jos sitä vain on saatavilla.
Eli miksi me ylipäätään olemme lähteneet tekemään etätyötä, kun maailma on täynnä ihania toimistoja, sekä miellyttäviä pomoja, jotka niin mieluisasti meitä kaikkia opastavat työtehtävissä. Meistä kukaan ei varmaan ole sellainen, että hän haluaisi jäädä kotiin, kun taivaalta sataa räntää, vaan haluamme täysin sydämin lähteä kohti toimistoa, jossa miellyttävän yhteishengen vallitessa voimme vapaasti puhua asioista, jotka askarruttavat mieltämme. Jos tekisimme etätyötä, niin varmasti meidän ovellamme seisoisi joku lehtimies kertomassa, että kaikki muutkin ovat asettaneet uusia tiukkoja vaatimuksia etätyölle, joten voisitteko tekin olla samassa rintamassa, niin saadaan tuo konsensus pidettyä.
Se että joku lähtee sooloilemaan varmasti tekee asioista vähän vaikeita, kun meillä Suomessa on aina totuttu siihen, että työnjohtajien pitää päästä selän taakse kurkistelemaan, ettei yhtiön kallista aikaa kulutella johonkin turhaan, kuten kahvitaukoihin tai muun median kuten sosiaalisen median käyttöön. Se että joku nyt luottaa työntekijään sen verran, että uskoo että hän ehtii tehdä työt sovittuun hetkeen mennessä on varmaan maailman surkein pomo.
Hän ei osoita johtajuutta, ja kehitä sellaisia ajatuksia, että hän voisi jotenkin vähän määrätä sitä, miten alainen käyttää työpäiväänsä. Eli miltä sellainen johtajuus näyttää, että johtaja tuijottaa ruutua lasittunein silmin, ja alaiset tekisivät töitä ikään kuin itseohjautuvasti, jolloin johtajan työaika jäisi ongelmien kuten riitojen ratkaisuun. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työpäivän aluksi jaetaan tehtävät, joita alaisten pitäisi osata tehdä ilman jatkuvaa ohjausta. Eli rutiinitehtävien kohdalla ei pitäisi mitään erityistä ohjauskeskustelua tarvita ainakaan kovin montaa kertaa. Jos rutiinitehtävien kohdalla tarvitaan jatkuvasti ohjauskeskusteluja tai huomautuksia siitä, miten ne tulisi tehdä, niin osaako työntekijä työtään vai ei? Jos työntekijä ei osaa työtään, niin hänet ainakin ennen erotettiin armotta. Ja ehkä hän saattaa sitten valehdella naapurilleen tekevänsä etätyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.