Hakkerit käyttävät nykyään paljon avoimen lähdekoodin ohjelmia sekä Python- sekä JAVA ohjelmointikieliä, mikä tietenkin on selitettävissä sillä, että osaa noista ohjelmistoista ei tarvitse mitenkään rekisteröidä. Avoimen lähdekoodin verkon hallintaan sekä verkkoliikenteen analysointiin tarkoitetut ohjelmat eivät vaadi useinkaan rekisteröintiä, mikä tietenkin vaikeuttaa hakkerien jäljittämistä.
Samoin se että JAVA sekä Python ovat suosittuja ohjelmointikieliä takaa sen, että niistä on paljon lähdemateriaalia netissä. JAVA sekä Python ovat myös ohjelmointikieliä, joihin saa paljon avoimen lähdekoodin editoreja, joita ei siis tarvitse rekisteröidä. Samoin noiden kielten opiskelu on helppoa runsaan materiaalin sekä sen takia, että kyseinen kieli on helppo omaksua.
Samoin avoien lähdekoodin ohjelmat sallivat usein monia asennuksia. Tuolloin hakkeri voi poistaa ohjelman, joka tekee hänestä epäilyttävän sekä asentaa sen uudestaan esimerkiksi koulu- tai työpäivän jälkeen.
Normaalien maksullisten ohjelmien kohdalla on sellainen ongelma, että niiden maksutietojen perusteella noiden ohjelmien käyttäjät voidaan jäljittää tehokkaasti. Joten avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttöön ei liity samanlaista kiinnijäämisen riskiä kuin maksullisten ohjelmien käyttöön, joten sen takia hakkerit käyttävät niitä sekä haittaohjelmien kirjoittamiseen sekä verkon haisteluun, eli tuota työkalua käytetään sekä verkossa olevien takaporttien etsintään sekä myös paljastamaan mahdollisia jäljitys yrityksiä. Eli nuo työkalut paljastavat jäljitys-signaalin.
Se että noita ohjelmointikieliä tai niillä kirjoitettuja ohjelmia ajetaan niin sanotun moottorin päällä tekee kyseisistä ohjelmointikielistä sikäli turvallisia, että niillä kirjoitetut ohjelmat eivät ylivuototapauksessa kaada koko käyttöjärjestelmää. Sen takia niitä käytetään ohjelmoinnin opetuksessa. Tuo ohjelmiston ajaminen moottorin eli palvelimen päällä tekee siitä päällisin puolin turvallisen, mutta kuitenkin tuo asia saa jotkut käyttäjät tuudittautumaan sen luulon varaan, että noiden tuvallisten ohjelmointikielten avulla ei voisi luoda haitta-ohjelmia. Suurin osa virustorjunta-ohjelmista on ennen etsinyt lähinnä C-tai C++ kielillä kirjoitettuihin ohjelmiin piilotettuja järjestelmän kaiutus-komentoja, joilla esimerkiksi poistetaan tiedostojärjestelmä eli levykirjanpito.
Tuollaiset ohjelmat olivat yksinkertaisesti kovalevyn tuhoamiseen sekä kiusantekoon tarkoitettuja ohjelmia. Ja ensin ajateltiin, että tietokoneviruksia kirjoittelevat nuoret, joilla ei ole muuta tekemistä. Mutta sitten alettiin epäillä, että joku vakavampi taho tartuttaa tietokoneita, jotta se kykenisi asentamaan esimerkiksi vakoilu-ohjelmia tuolle kohdekoneelle. Kyseinen uhka koski ennen lähinnä valtion tietokonekeskuksia sekä joitakin tutkimuslaitoksia. Mutta nykyään hakkerit käyttävät hienostuneempia ohjelmia, joilla ongitaan tietoja tietokoneilta.
Nämä kalastelu-ohjelmat tai vakoiluohjelmat saattavat äänittää kaiken ruudulla tapahtuvan toiminnan, sekä sitten lähettää tuon tiedon suoraan ohjelman tekijöille. Nuo henkilöt saattavat yrittää tyhjentää uhrin pankkitilin, mutta he saattavat myös etsiä esimerkiksi nettituttavuuksia, joilla on tärkeää tietoa esimerkiksi salaisten lentokoneiden ja avaruusalusten valmistamisesta sekä niihin liittyvästä tutkimuksesta. Vakoiluohjelmat eivät välttämättä hälytä kovin helposti esimerkiksi virustorjunta-ohjelmissa.
Vakoiluohjelmia ei oikeastaan osattu pelätä ennen siksi, että nuo ohjelmat ovat melko monimutkaisia verrattuna perinteisiin dataviruksiin, jotka vain tuhoavat kovalevyjä. Mutta kun alkoi paljastua tietomurojen sarjoja, jotka ovat johtaneet Kauko-Itään eli ensin Kiinaan ja sitten Pohjois-Koreaan, niin ihmisten silmät alkoivat aueta. Noissa valtioissa hakkerit toimivat lähes pelkästään valtion valvonnassa, minkä takia heitä ei edes voida saada oikeuteen.
Eli Kiinan- sekä Pohjois-Korean ja ilmeisesti myös Venäjän asevoimilla on kybertiedusteluun koulutettuja yksiköitä. Ukraina sekä Myanmar ovat myös hyödyntäneet kybertiedustelua ennakkoluulottomasti sekä sotilasoperaatioissa, mutta myös erilaisissa valvontatehtävissä. Se mikä erityisesti eräissä BRICS-maissa houkuttelee nuoria hakkereiksi sekä valvonta-ohjelmistojen kehittäjiksi on se, että noissa tehtävissä saa internetiä käyttää vapaammin kuin tavallisesti. Eli noita henkilöitä ei sensuuri koske samalla tavalla kuin tavallista kansalaista.
Ja noihin maihin on helppoa uittaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Eli yhteistoimintamies tai agentti vain marssii kirjastoon sekä lataa kovalevylle täysin laillisia ohjelmia, jotka sitten kuljetetaan noihin BRICKS maihin. Samoin BRICKS-maissa valmistettuja haitta- ja valvontatyökaluja on saattanut vuotaa länsimaisille rikollisille, jotka ovat avustaneet esimerkiksi Kiinan sekä Pohjois-Korean agentteja hankkimaan vaikkapa toimitiloja itselleen.
Verkottunut internet on romuttanut sen mallin, missä jollain tiedolla ei ole merkitystä. Kaikilla mahdollisilla tiedoilla on joku merkitys. Ja vaikka itse emme olisi mitenkään kiinnostavia henkilöitä, niin meidän sosiaaliseen verkostoomme saattaa kuulua henkilöitä, joilla on pääsy johonkin tietokantaan, joka saattaa pitää sisällään puolustus- tai teollisuussalaisuuksia. Ja hankkimalla tietoja jostain tuollaisen henkilön sosiaalisista suhteista, niin silloin voivat tiedustelun agentit yrittää päästä tuon henkilön kotiin tai ujuttautua hänen lähipiiriinsä sekä asettaa valvontalaitteita heidän koteihinsa.
https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/tahan-ollaan-menossa-avointa-lahdekoodia-ja-suosittua-ohjelmointikielta-kaytetaan-yha-useammissa-hyokkayksissa/
Kuvat: Muropaketti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.