Valtio-omisteisen internetin hyödyistä ja haitoista on keskusteltu kautta aikojen. Eli sama asia mikä koskee Yleisradiota, mikä on myös valtio-omisteinen media on siirtynyt tai siirtymässä koskemaan internetiä. Sanotaan että jos valtiossa ajatellaan esimerkiksi tiedon julkistamisesta tai sananvapaudesta samalla tavalla kuin Suomessa tai länsimaissa on totuttu näkemään, niin valtio-omisteinen media takaa sen, että kaikkia osapuolia kuunnellaan, ja kaikki näkemykset saavat yhtä paljon julkisuutta. Mutta sitten seuraa pieni muistutus.
Venäjällä valtio päättää saako media toimilupaa, ja valtio valvoo kaikkea mitä mediassa julkaistaan. Valtio ei kuitenkaan salli sitä, että esimerkiksi Vladimir Putinista tai mistään hänen lähipiirinsä kuuluvasta ei kirjoiteta negatiivisia asioita. Eli media on tuolloin muuttunut valtiollisen johdon tiedotuskanavaksi. Yksityisten mediatalojen kohdalla saattaa sensuuri iskeä siinä tapauksessa, että siellä julkaistut artikkelit ovat ristiriidassa sen pääomistajien edun kanssa. Eli kaikella on aina hintansa. Valtio-omisteinen media joutuu miellyttämään omia esimiehiään. Mutta sama koskee myös yksityistä mediaa.
Parhaimmillaan media on asia, joka paljastaa epäkohtia. Mutta pahimmillaan media on asia, joka tukahduttaa kaiken vastustuksen. Ja meidän pitää muistaa se, että esimerkiksi Venäjällä medialla on sellainen rooli, että se on valtiovallan vallankäytön ja propagandan väline. Mutta samalla tavalla periaatteessa myös yksityinen media on jonkun toimijan väline, jolla tuo toimija voi tuoda niitä näkökohtia ihmisten tietoon, jotka palvelevat tuon toimijan omia näkemyksiä parhaiten. Eli tuolloin nostetaan ihmisten tietoon asioita, joista he pitävät, kuten esimerkiksi petovahingot silloin, jos halutaan lisätä kaatolupia.
Tai sitten media voi nostaa esiin pelkästään uuden hankkeen työllistävät vaikutukset, unohtaen samalla esimerkiksi mainita, että se tuo kaikki työntekijät sen kaupungin ulkopuolelta, jossa projekti pannaan toimeen. Eli kukaan ei ole tuolloin valehdellut. Se on vain käsitellyt asiaa jonkun toimijan näkökulmasta, joka hyötyy projektista. Eli esimerkiksi se on jäänyt mainitsematta, että kuinka monta poroa karhu on oikeasti vienyt tai montako poronkasvattajaa noissa kunnissa nyt sattuu olemaan, tai sitten on unohtunut mainita se, että päästäkseen työhön vaikkapa uuteen kaivokseen, pitää olla sellainen koulutus, jota ei kellään koko paikkakunnalla satu olemaan. Ja sitten työpaikat menevät jonnekin muualle kuin omaan kuntaan.
Eli työväki tuodaan jostain kaukaa tekemään kaikki työt, ja paikalliset sitten vain jäävät edelleen työttömiksi. Sitten vain jälkeenpäin todetaan, että olisi pitänyt kysyä tarkemmin, että kuinka monta työpaikkaa tuo projekti tuo paikalliselle väestölle? Ja jos sitten oikein hyvin tuo projekti ajoitetaan, niin silloin saadaan nuo uudet työläiset, jotka ovat äänioikeutettuja ollessaan Suomen kansalaisia, äänestämään omissa kuntavaaleissa, mikä voi pienessä kunnassa merkitä suurta muutosta kunnan poliittisiin valtasuhteisiin.
Kaikkeen mediaan kuuluu yksi kultainen sääntö. Omaa ajattelua ei saa koskaan luovuttaa millekään medialle. Ja esimerkiksi tekoäly on yksi median muodoista. Mediaa tarkkaillaan, koska sen tarkoitus on estää tiettyjä ääriaineksia toimimasta.
Mutta kun esimerkiksi katsomme Venäjää, niin siellä mediaa tarkkaillaan sekä sensuroidaan siksi, koska sen tehtävä on tukea Vladimir Putinia sekä hallitusta ja muuta olemassa olevaa järjestelmää. Se mikä on ääriryhmän tuntomerkki on tietenkin kaikille selvä, mutta sitten joku kysyy, että mitä tarkoittaa "tietenkin"?
Ääriryhmän käsite on nimittäin riippuvainen siitä, missä valtiossa ollaan. Ääriryhmä voi tarkoittaa jotain pomminheittäjä-kiihkoilijoita tai se voi tarkoittaa yksinkertaisesti henkilöä, joka ärsyttää tai muuten koetaan kiusallisena joko valtion tai mediatalon omistajan näkökulmasta. Ja kaikki jotka ovat minua tai sinua vastaan eli esittävät mielipiteitä, joita me vain emme voi hyväksyä tai jota emme halua katsoa voidaan nimittää ääri-ilmiöksi.
Vastuu median käytöstä on tietenkin käyttäjällä itsellään. Mutta miten käyttäjä voi omasta puolestaan varmistua siitä, että media on neutraali? Käyttäjällä pitäisi olla paremmat tiedot siitä, että kuka omistaa hänen internet-palveluntarjoajansa. Samoin omistajien pitäisi olla paremmin näkyvissä myös muissa medioissa, mutta ongelma on siinä, että varsinkin Venäjän sekä Kiinan tapauksessa saattaa tuo varsinainen omistaja kätkeytyä pitkän yritysketjun taakse.
Käyttäjällä pitäisi tämän takia olla sellaiset tiedot, että hän kykenee selvittämään onko uutinen tai artikkeli totta vai satua. Ja missään nimessä omaa ajattelua ei kannata tai saa luovuttaa minkään muun median kuin omien aivojen varaan. Tässä tarkoitan että myös esimerkiksi tekoäly on yksi median muodoista.
Kuva: https://interestingengineering.com/science/study-exposes-state-owned-internet-provider-surveillance-in-democracies
Mikä estää republikaanista puoluetta ostamasta esimerkiksi internet-palveluntarjoajaa, ja sitten tarkkailemasta sen kautta kulkevaa verkkoliikennettä?
Jos ajatellaan että mediaa valvotaan, niin onko parempi että sitä valvoo yksityinen taho, joka sattuu omistamaan internet-palveluntarjoajan. Vai että mediaa valvoo joku NSA:n (National Security Agency) kaltainen valtioliorganisaatio? Eli jos pelkäätte että teidän tietonne valuvat Donald Tumpille, niin silloin meidän pitää muistaa, että republikaaninen puolue voi myös omistaa internet-palveluntarjoajan, ja sitä kautta valvoa sen kautta kulkevaa liikennettä. Periaatteessa kuka hyvänsä voi tekoälyn avulla valvoa valtavia datavirtoja, sekä sitten poimia sieltä haluamiaan viestejä. Eli nuo asiat voivat olla muidenkin kuin hallitusten käsissä.
Maailmassa ei ole olemassa täysin neutraalia mediaa. Täysin neutraali media on mahdottomuus, koska toimittajien pitää saada palkkaa työstään, jotta he voivat ostaa sen jokapäiväisen leipänsä. Ja joka tapauksessa mediatalo maksaa toimittajien palkan, ja jos toimittajien työ ei miellytä, niin silloin seuraa potkut tai toimittaja joutuu etsimään uusia työpaikkoja.
Se on se, että myös valtio-omisteiset yhtiöt vastaavat toiminnastaan viimekädessä hallitukselleen. Juuri tuo asia sitten on se, minkä vuoksi valtio-omisteista mediaa kritisoidaan. Sanotaan että valtion omistamassa mediassa pitää muistaa joka tapauksessa kumartaa valtion ylintä johtoa. Eli myös valtio-omisteiseen mediaan pätee se sama sääntö kuin muihinkin työpaikkoihin. Se on se, että "sen lauluja laulat, joka palkkasi maksaa".
Se tekee mediasta hiukan ongelmallisen toimijan. Nimittäin median omistaja on se, joka päättää mitä media julkaisee ja mitä media ei julkaise. Ja mediassa pitäisi olla näkyvissä ne tahot, jotka omistavat mediatalon. Nimittäin mikään ei ole ainakaan ennen estänyt venäläisiä oligarkkeja ostamasta länsimaisia sanomalehtiä, mikä saattaa muuttaa ne Putinin propagandakoneeksi. Mediatalot ovat yhtiöitä siinä missä muutkin. Ja niissä alainen on samalla tavalla vastuussa esimiehelleen kuin muissakin työpaikoissa. Ja esimies voi korvata jokaisen alaisensa sellaisilla, jotka tekevät hänen mielestään parempaa työtä.
Kaikki ovat sitä mieltä että nettitrollaamista sekä muita vastaavia lieve-ilmiöitä on ryhdyttävä suitsemaan, mutta sitten keinoista ollaan kaikkialla eri mielisiä. Ja valtioiden lainsäädäntö on huolestuttavasti jäljessä siitä, mitä meistä jokainen voi netissä tehdä. Meistä jokainen voi nykyään rakentaa Facebookin kaltaisen sosiaalisen median kanavan, ja sitten siellä jakaa mitä mieleen sattuu tulemaan. Ja jos meidät sitten potkitaan pois internetistä, niin silloin me voimme aina syyttää sensuuria sekä joustamattomia virkamiehiä tuosta asiasta.
Tuo sitten aiheuttaa ristiriidan esimerkiksi länsimaiden lainsäädännön sekä viranomaistoiminnan osalta, koska silloin valtiovallan edustajat eivät pääse näkemään tai kuulemaan mitään mitä noissa sosiaalisen median kanavissa sanotaan tai kirjoitetaan. Mutta yksityiset henkilöt voivat tehdä siellä melkein mitä huvittaa. Eli pahimmassa tapauksessa sosiaalinen media muuttuu erilaisten Putinin trollien sekä uusnatsien temmellyskentäksi, jossa he jakavat erilaisia mielipiteitä joka puolelle, ja jos tuohon toimintaan ei puututa, niin silloin ääriryhmät sekä muut vihamieliset toimijat voivat houkutella varsinkin nuorisoa omille alustoilleen, ja sitten alkaa joko käännyttämään heitä, tai sitten he voivat kysellä että tunteeko nuori esimerkiksi poliiseja tai muita vastaavia henkilöitä.
Sosiaalinen media ja muut median osaset ovat sellaisia, että niitä pitää tarkastella sellaisten lasien läpi, joka sallii meidän ajatella sitä, mitä tai ketä nuo mediataloissa julkaistut uutiset palvelevat. Mediatalojen kohdalla olisi varmaan hyvä miettiä sitä, että pitäisikö pääomistajien nimet olla paremmin ihmisten sekä median käyttäjien sekä tilaajien tiedossa? Ja vaikuttaisiko tuo asia sitten ihmisten ajatteluun?
https://interestingengineering.com/science/study-exposes-state-owned-internet-provider-surveillance-in-democracies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.