Drooniparvet voivat dominoida taistelukenttiä kunnes joku keksii laukaista ydinpommin lähiavaruudessa. Tuollainen lähiavaruudessa laukaistava ydinase kytkee sähkölaitteet sekä elektroniikan pois päältä. Eli drooniparvien sekä tekoälyn aikakaudella 1960-luvun alussa kehitetty ase voi muuttua ratkaisevaksi. Jos ydinase laukaistaan lähiavaruudessa se tuhoaa kaiken elektroniikan vaikutusalueeltaan. EMP pommien avulla voidaan vaikuttaa hyviin tehokkaasti myös miehistön radioihin sekä tutkiin ja muihin laitteisiin.
Tekoälyn sekä hajautetun laskennan käyttö esimerkiksi sotilasvälineissä on tietenkin kiehtova ajatus. Eli täysin automatisoidut järjestelmät suorittavat iskut, ja miehet istuvat poteroissa tai kodeissaan sekä syövät sipsejä. Ehkä tällöin ajatellaan karrikoiden, että tekoälyt tekevät perinteisistä aseista tarpeettomia. Siis ne eivät tätä tee. Periaatteessa robotit voivat hoitaa tykkien suuntaamisen sekä laukaisemisen etäkäytön avulla, ja robotit voivat tehdä paljon muitakin asioita, mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi EMP-pommit on keksitty. EMP pommi on periaatteessa lähiavaruudessa laukaistava ydinase, joka kehittää hyvin voimakkaan sähkömagneettisen impulssin.
Tuon aseen tehon koki Havaijin saarilla oleva Honolulun kaupunki vuonna 1962, kun 1,4 megatonnin Dominic Starfish Prime ydinräjähde räjäytettiin tuon kaupungin yläpuolella. Starfish Primen kehittämä EMP impulssi aiheutti lukuisia hälyttimien laukeamisia sekä muita vastaavia asioita, kuten sulakkeiden palamista yms. Samoin puhelimet pirisivät ympäri Honolulun kaupunkia. Tuolloin kyseessä oli hyvin primitiivinen sähköverkko, joka ei ollut lähellekään yhtä haavoittuva tai herkkä kuin nykyiset tietoverkot ovat. EMP aseiden avulla voidaan tekoäly kytkeä pois päältä hyvin tehokkaasti.
Ja nykyisin EMP aseet eivät enää vaadi esimerkiksi ydinaseiden olemassaoloa. Jos esimerkiksi tutkan säteilytehoa nostetaan tarpeeksi, niin silloin myös tutka toimii EMP aseena. Tuolloin tutkalaitteet voidaan varustaa suurteho-kondensaattoreilla, jotka voivat antaa niille erittäin voimakkaan jännitepiikin. Tuollaiset tutkat voivat tuhota sekä satelliitteja että drooniparvia. Ja jos sitten EMP aseita on käytetty, niin se muuttaa tilanteen siten, että tavallisia sotilaita sekä perinteisiä aseita tarvitaan taas.
Siis nykyään tilanne on se, että kukaan ei oikeastaan voi arvailla, mitä tekniikan kehitys tuo tullessaan, ja uusiin välineisiin liittyy aina sekaannuksia sekä erilaisia shokkiefektejä. Mutta pian niille taas kehitetään vasta-aseita, ja sitten vasta-aseille kehitetään vasta-aseita. Eli Javelin ohjukset ovat olleet hyvin tehokkaita Ukrainassa, mutta noita ohjuksia vastaan on kehitetty esimerkiksi luoteja ampuvia järjestelmiä, joiden tarkoitus on tuhota kohti lentäviä ohjuksia. Ja ehkä hyvinkin pian uusia tankkeja aletaan varustella EMP järjestelmillä, joiden tarkoitus on tuhota ohjusten elektroniikkaa sekä tietenkin myös miehistön radiota sekä muita välineitä, joita käytetään yhteydenpitoon.
Kehitys aiheuttaa sen, että enää ei voida olettaa edes kehittyneimpienkään asejärjestelmien säilyttävän tehonsa kovin pitkän aikaa. Kun ensimmäiset suihkuhävittäjät aikoinaan kohosivat taivaalle, niin muut maat olivat aluksi järkyttyneitä. Mutta sitten muutkin maat alkoivat hankkia suihkuhävittäjiä, jotta ne voivat vastata suihkuhävittäjien ja pommikoneiden aiheuttamaan uhkaan. Ja seuraava askel ovat olleet erilaiset ydinohjukset, joita vastaan on kehitetty sekä kehitteillä erilaisia torjunta-ohjuksia.
Ennen ensimmäistä Persianlahden sotaa ballistista ohjusta on pidetty lähes mahdottomana torjua. Mutta sitten Patriot-ohjukset onnistuivat ampumaan niitä alas tai tuhoamaan ballistisia ohjuksia. Ja sitten alettiin kehitellä sellaisia ohjuksia, joiden isku perustuu EMP pulsseihin. Ensin kohteen päällä laukaistaan EMP ase, jonka tehtävä on raivata muille ohjuksille tietä.
Toinen tapa estää puolustusta tuhoamasta ohjusta, on varustaa se hypersoonisella aliohjuksella. Tuolloin ohjus lentää ilmakehän yläpuolelle, ja sitten syöksyy takaisin ilmakehään, jolloin sen scramjet moottori voidaan käynnistää. Tällainen ohjus voi läpäistä korkealla olevaa puolustusta tehokkaasti, mutta kehitteillä on tutkasatelliitteja, joiden avulla tuo ehkä 9-10 kertaa äänen nopeudella kulkeva ohjus voidaan havaita, ja laser-aseisiin sekä mikroaaltoihin perustuvia välineitä, joiden avulla noihin ohjuksiin voidaan vaikuttaa.
Tällaisen kehityksen seuraava vaihe on ehkä ollut puolustukselliset EMP aseet, joiden tarkoitus on tuhota kohti tulevien lentokoneiden sekä ohjusten elektroniikkaa. Ja kierre tietenkin jatkuu edelleen. Asevarustelu jatkuu tällä hetkellä kiivaampana kuin koskaan ennen.
Tutka oli ollut pitkään laite, jonka on sanottu tekevän sotalaivoista sekä muista välineistä voittamattomia. Mutta sitten kehitettiin tutka-ja radiolähteisiin hakeutuvia ohjuksia, sekä ehkä nykyään myös tykistön ammuksia ja liitopommeja. Nuo aseet estävät tutkien käytön sekä samalla niitä voidaan käyttää muita radiolähettimiä vastaan. Eli tutkamaaleja vastaan hakeutuvat ohjukset saattavat myös käyttää EMP taistelukärkiä, joissa kohdetta yritetään lamauttaa voimakkailla radio-impulsseilla, ja sitten tuo kohdejärjestelmä voi vastata tähän uhkaan omilla radiosäteilyyn suuntuvilla asejärjestelmillään kuten laser- ja konetykkien yhdistelmillä. Aseiden ja vasta-aseiden kehitys aiheuttaa sen, että äsken niin voittamattomaksi luultu asejärjestelmä saattaa muuttua hyvin nopeasti vaarallisemmaksi omille kuin vihollisille.
https://en.wikipedia.org/wiki/Starfish_Prime
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.