Paholaisten asianajajat ja psykologinen päätöksenteko.

Opposition tehtävä demokratiassa on saada hallitus näkemään omat virheensä. Puolustusasianajajan tehtävä oikeussalissa on saada tuomari näkemään mahdolliset virheet ja heikkoudet sekä syyttäjän että poliisin suorittamassa tutkinnassa. Ja myös tiedustelupalvelut ovat myös ottaneet käyttöön “paholaisen asianajajat”, joiden tehtävä on saada tiedustelun johto havaitsemaan heikkoudet ja virheet, joita joku raportti sisältää. Samoin noita ammattimaisia vastaväittäjiä käytetään ehkä myös varsinaisten sotilasoperaatioiden suunnittelussa. Eli tehtävä suoritetaan ikään kuin tietokonepelin kaltaisessa ympäristössä, jossa operaation johto sekä muut siihen osallistuvat tahot pelaavat vastustajia vastaan, jotka eivät tiedä että kyseessä on joku operaatiosuunnitelma. 

Tuon mallin tarkoitus on siis selvittää se, mikä on omassa suunnitelmassa menossa väärin. Juuri oman virheen huomioiminen on vaikeaa, varsinkin jos itse on virittyneessä mielentilassa. Mikäli suunnitelmissa on jotain vikaa, niin tehtävä voi epäonnistua. Jos ajatellaan esimerkiksi Osama bin Ladenin surmaamista, niin operaatio meni osittain pieleen. Mikäli USAn laivaston erikoisjoukot olisivat tuoneet Bin Ladenin elävänä ja kuulustelleet häntä pentothalin eli totuusseerumin avulla, niin se olisi varmasti auttanut vaientamaan erilaisia salaliittoteorioita. 

Ja arvatkaa vaan mitä olisi tapahtunut, jos Delta Force olisi surmannut Venezuelan presidentti Maduron tuossa sieppaus operaatiossa. Mutta kuten tiedämme niin asioista voidaan aina keskustella. Maduron puolesta ei kukaan varmaan käy itkemässä. Mutta se mitä tässä sitten opimme on se, että Maduron kohdalla hänen tietonsa esimerkiksi USAn ja Euroopan alueella operoivista Etelä-Amerikan huumemafian, eli kartellin kontakteista varmaan ovat erittäin kiinnostavia. 

Samoin Bin Ladenin kohdalla olisi varmaan ollut mukavaa kuunnella hänen itsensä tietoja esimerkiksi niistä henkilöistä, jotka ovat ostaneet Afganistanista heroiinia, ja vastineeksi ehkä antaneet asuntoja tai muita asioita noiden islamistien käyttöön. Itse uskoisin että islamistien terrori saa rahoitustaan juuri huumekaupasta. Eli Afganistanin oopiumi-viljelijät varmaan ovat haluttuja kumppaneita esimerkiksi eurooppalaisille huumekauppiaille. Juuri terrorismin ja huumekaupan kohdalla esimerkiksi tiedustelusatelliitit ovat kyvyttömiä etsimään muita kuin terroristien leirejä tai huumeviljelmiä.

 Silloinkin satelliittien pitää löytää esimerkiksi aseita näistä leireistä. Mutta kun huume ja aseet sekä terroristit on lastattu autoihin tai lentokoneisiin, niin noita toimijoita ei enää löydetä ihmisten seasta. Ja sen takia nimenomaan terroristien pidättäminen auttaa myös yhteyshenkilöiden löytämiseen. Mutta tiedämme että ilman tarkkaa tiedustelua ja pikkutarkkaa valmistelua noita iskuja ei voida tehdä. Juuri nimenomaan loistava valmistelu teki Normandian maihinnoususta mahdollisen. Joukot tunsivat kohteensa jopa paremmin kuin saksalaiset. Ja samalla tavalla ilman pikkutarkkaa valmistelua olisivat Maduron kaappaaminen tai pidätys, sekä iranin islamistijohtajan Ali Khamenein surmaaminen ollut mahdotonta. 

Tiedustelussa ja iskuissa käytettiin esimerkiksi tekoäly agentteja, joiden avulla operaattorit voivat seurata kohteitaan reaaliajassa. Seuranta tapahtui ilmeisesti hakkeroitujen liikenne valvontakameroiden kautta. Samoin esimerkiksi puhelinverkko katkaistiin buuttaamalla järjestelmä tietyllä hetkellä. Saattaa olla että Khameneille soitettiiin varmistuspuhelu, jolla varmistettiin. että hän olisi oikeassa paikassa hetkellä, jolloin pommit osuivat hänen palatsinsa kattoon. Ja muuttivat sen raunioiksi. Samanlaista toimintaa epäillään käytetyn mm. Irakin johtajan Saddam Husseinin poikien eliminoinnissa. Eli saattaa olla, että NSAn tai jonkun muun tiedustelupalvelun agentit olivat urkkineet Saddamin poikien puhelinnumeron, ja sitten soittaneet heille. Ja sen jälkeen 101 ilmakuljetus divisioonan sotilaat saattoivat paikallistaa nuo henkilöt. Kuusi tuntia kestäneen tulitaistelun jälkeen molemmat Husseinin pojat, haidän henkivartijansa ja seurassaan ollut 14 vuotias Qusain poika surmattiin. Tuollaisissa operaatioissa paikkatieto on erittäin tärkeää. 

Paholaisen asianajajat olisivat varmaan asioita, joita kannattaisi harkita myös liike-elämässä. He voisivat saada aikaan sen, että myös yritysten johto alkaisi huomata omia virheitään paljon entistä paremmin. Jos ajatellaan esimerkiksi Saddam Husseinia tai jotain muuta diktaattoria, niin heidän kyvyttömyytensä kuunnella muita kuin itseään on aiheuttanut sen, että he eivät ole ottaneet huomioon toimiensa seurauksia. Jos heillä olisi ollut oppositio, niin he eivät olisi toimineet kuten he toimivat. 

Lyhytaikainen voitto saa aikaan sen, että ihmiset muuttuvat lyhyt näköisiksi. He ajattelevat ehkä ensimmäistä askelta eli jotain operaatiota. Mutta he eivät näe tuon teon taakse. Eli he eivät ajattele sitä, mitä seuraamuksia jollain teolla on. Se mikä on maailman reaktio mihinkin asiaan on eri asia. Jos Irak olisi tuolloin kauan sitten vuonna 1990  hyökännyt esimerkiksi johonkin bantu-valtioon, niin siitä asiasta ei ehkä olisi noussut kriisiä nimeltään Desert Storm. 

Mutta kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin, mikä oli ja on edelleen tärkeä USAn liittolainen sen omistaman öljyn takia, niin silloin USAn johtama liittouma ryntäsi Kuwaitin puolelle. Siis tietenkin tuon operaation moraalisessa puolessa saattaa olla hiukan parantamista. Mutta kuten tiedämme, niin jos joku operaatio eskaloituu ihmisten bensiini laskuun, niin se tietenkin edesauttaa maailman myötätuntoa. Se että Irakin johto toimi omaa kansaansa kohtaan kuten se toimi, niin se edesauttoi sotilasoperaation toimeenpanon hyväksymisessä. Sen jälkeen Irak viivytteli esimerkiksi YKn asettamien pakotteiden toimeenpanemisessa. Yhdessä vuoden 2001 terrori-iskujen kanssa nuo teot saivat George W. Bushin hyökkäämään myös Irakiin. 

Hyökkäys irakiin vuonna 2003 oli seurausta joukosta tapahtumista, jotka saivat USAn hallinnon tulkitsemaan tiedustleuraportteja siten, että Saddam Hussein olisi valmis käyttämään kaasuaseita myös USAssa. Noita tapahtumia edelsi Saddamin viivyttely asetarkastajia kohtaan. Samoin ase-tarkastajien uhkailu. Sekä myös tietenkin vuoden 2001 World Trade Centeriin suunnattu itsemurha-terroristien isku saivat aikaan pelon ilmapiirin. Ja tietenkin se, että Saddam oli vuonna 1988 käyttänyt ilmeisesti hermokaasua siviilejä vastaan Halabjan joukkomurhassa. Tuolloin vuonna 2003 ei ilmeisesti tiedetty varmasti oliko Saddam tuon iskun takana, ja hän oli kohdellut omaa kansaansa rautaisella kouralla. Joten sen takia ei voitu olla varmoja siitä, että halusiko Saddam käyttää kaasua myös USAn kansalaisia vastaan. Bushin hallinto virittyi sellaiseen tilaan, että se halusi nähdä massatuhoaseita paikassa, missä niitä ei ollut. 

Eli Saddam Husseinin kommentit saivat aikaan sen, että Bushin hallinto päätti hyökätä sekä Afganistanin Taliban-hallinnon, että myös Irakin johtajan Saddam Husseinin kimppuun. Eli tuo vuoden 2003 uusi sota joka tunnetaan nimellä “Iraqi Freedom” ei alkanut yhdestä väärästä raportista. Se johtui siitä, että USAn johto näki Saddam Husseinin nöyryyttävän sitä. Samoin Saddam Husseinin rautainen ote Irakista saivat USAn toimimaan vaillinaisten tiedustelutietojen pohjalta. Siis Saddam Husseinin esiintyminen, yhdessä Syyskuun 11. 2003 terrori-iskujen kanssa loivat pohjan tilanteeseen, missä USAn johto sitten luokitteli epävarmoja raportteja siten, että niitä pidettiin täysin varmoina tapauksina. Tuolloin USAssa pelättiin uusia terrori-iskuja. 

Ja yhdessä tuota 9.11.2001 world Trade Centeriin kohdistuneita  terrori-iskuja tapahtuneet tapahtumat saivat Bushin hallinnon päättämään hyökkäyksestä Irakiin. Eli esimerkiksi Irakin  omien kurdi kansalaisten pommittaminen hermokaasulla oli teko, joka sai Saddamin näyttämään paholaiselta. Eli pelättiin että Saddam käyttää kemiallisia aseita esimerkiksi USAn siviiliväestöä vastaan. Ajatusmalli kulki näin: “kun Saddam teki tuon kaasuhyökkäyksen Halabjan kaupunkia ja sen siviiliväestöä vastaan, niin mitä hän voisi tehdä jotain ulkomaalaisia vastaan”.

Ja juuri se että nuo 9.11 WTC iskun tehneet terroristit olivat niin sanottuja itsemurha-terroristeja aiheutti äärimmäisen pelon. Se että terroristit eivät välittäneet omasta hengestään aiheutti pelon, että mitä jos joku laukaisee hermokaasu panoksen vaikkapa New Yorkin maanalaisessa. Tuollaisten asioiden takia tiedustelun raportteja luettiin hiukan toisin, kuin miten niitä olisi pitänyt lukea. Irakilla oli kemiallisia aseita, se oli käyttänyt niitä, ja Saddam oli viivytellyt tarkastuksissa, ja uhkaillut tarkastajia. Joten sen takia USAn hallitus päätteli, että Saddamilla oli kemiallisia aseita sekä halu käyttää niitä.  

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011995079.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_W._Bush

https://fi.wikipedia.org/wiki/Halabjan_joukkomurha

https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Osama_bin_Laden

https://fi.wikipedia.org/wiki/Osama_bin_Ladenin_kuolema

https://fi.wikipedia.org/wiki/Qusai_Hussein

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saddam_Hussein

https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._p%C3%A4iv%C3%A4n_terroriteot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Udai_Hussein

Me emme saa ajatella, että tekoäly on ainakaan vielä erossa ihmisten arvomaailmasta.

Tekoäly on väline, jonka kouluttaminen vaatii ihmistyötä. Ihmisten kouluttama tekoäly jakaa sellaista tietoa kuin sen kouluttajat sen haluavat jakavan. Ja juuri sen takia me emme voi koskaan oikeasti erottaa tuota välinettä ihmisistä. Tekoälyn omistavat yhtiöt päättävät siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei ole sopivaa aineistoa. Tekoälyn kouluttaminen tapahtuu lomakkeiden avulla. Eli se on melko rutiininomaista työtä, jossa ei suuria muutoksia tehdä. Ja sanotaan että suurin osa tekoälyn kehityksestä eli kouluttamisesta kuluu tekoälyn hienosäätöön.

Tekoälyn kohdalla hienosäätö on sitä, että sen pitäisi estää haitalliset vastaukset. Se miten haitallinen tai käyttäjää vahingoittava vastaus määritellään onkin sitten asia, josta voidaan keskustella. Yleensä tuo määritelmä tehdään siksi, että tekoälylle saadaan lisää käyttäjiä. Eli tässä tapauksessa markkinavoimat määrittelevät tekoälyn moraalin. 

Tekoälyn kouluttaminen eli hienosäätö ei ole kovin syvällistä toimintaa. Siinä katsotaan sitä, että onko tekoälyn vastaus linjassa yhtiön politiikan kanssa. Se ei siis ole sama asia kuin tekoälyn kouluttaminen. Vaikka kouluttamiseen voidaan käyttää hiukan vastaavan kaltaisia välineitä. Mutta jos väline näyttää vain esimerkiksi lähdeluettelon, jonka joku sitten hyväksyy, niin silloin väliin putoaa varmasti myös vastauksia, jotka eivät ole sitä, mitä niiden pitäisi olla. 

 Eli Apple, jonka tuotekehitystä YLEn juttu kuvailee on liikeyritys. Liikeyritysten tehtävä on tehdä voittoa. Ja juuri tuon ajattelutavan perusteella esimerkiksi tiettyjen valtioiden johtoa ei saisi arvostella, koska se vaikuttaa negatiivisesti asiakassuhteisiin.

Samalla meidän pitää muistaa sekin, että jokaisen työpaikan pitää miellyttää sen omistajia sekä johtokuntaa. Eli yrityksen johto määrittelee sen, mikä on käyttäjälle hyväksi ja mikä pahaksi.  Tekoälyn kohdalla on se vaara, että juuri tuo markkina-aseman tavoittelu saa aikaan sen, että joku saa päähänsä ryhtyä muuttelemaan vastauksia, joita tekoäly antaa sellaiseen muotoon, että se palvelee jonkun markkina-alueen johdon tai yrityksen oman johdon etua. Esimerkiksi ympäristörikkomuksia voidaan vääristellä vastauksissa, jotka sivuavat näitä aiheita. 

"Tekoälyn hienosäädön tärkeimpiä tavoitteita on suodattaa pois tekoälyn haitalliset vastaukset." (YLE)

"– Me koulutettiin tekoälylle moraalia ja etiikkaa, kuvailee MOT:n haastattelema ”Mirka”."(YLE)

"Moraalin määritteli Applen guideline, eli ohjeistus. Ohje oli monisatasivuinen tiedosto, jossa määriteltiin, millaiset vastaukset olivat haitallisia." (YLE)

"– Mä kutsuin sitä Applen raamatuksi, Mirka sanoo." (YLE)

"MOT on saanut käsiinsä kuvamateriaalia ohjeista. Niissä listataan Applen esimerkkejä ”kiistanalaisista” puheenaiheista, kuten maahanmuutosta, sodista ja abortista." (YLE)

"Lisäksi ohjeissa listataan puheenaiheita, joihin saattaa liittyä alueellisia rajoituksia. Tällaista voi ohjeiden mukaan olla esimerkiksi vallanpitäjän negatiivinen kuvailu." (YLE)

 Hienosäätö on asia jonka aikana tekoälyn kehittäjät vertaavat dataa, jonka tekoäly hankkii dataan, jonka he voivat itse hakea internetistä. Siis periaatteessa voidaan sanoa, että kouluttaja joko hylkää tai hyväksyy tekoälyn antamia vastauksia. Ja juuri tämä asia on sellainen, että sen eettisyydestä voidaan aina hiukan keskustella. Tekoälyn antamia vastauksia sensuroidaan siksi, että osa niistä vaarantaa esimerkiksi kansallista turvallisuutta. Mutta suurinta osaa sensuroidaan siksi, että yhtiöt vain eivät halua menettää joitain markkinoita. 

Kukaan ihminen ei ole täysin vapaa arvoista. Toisen ihmisen arvomaailma voi poiketa toisen ihmisen arvomaailmasta hyvinkin paljon. Ja esimerkiksi Aasian väkirikkaat valtiot ovat loistavia markkinaympäristöjä, joissa esimerkiksi tekoälyn kaltaisille sovelluksille olisi paljon kysyntää. Mutta samalla osassa noista maista vaietaan kipeistä asioista. Se että noista asioista ei saa puhua merkitsee sitä, että tekoälyä kehittävät yhtiöt valitsevat kahden asian väliltä. Joko nuo yritykset kieltävät vaikean asian. Tai sitten he eivät saa markkinoida tuotettaan noissa maissa. 

Samoin se että tekoälyn omistavat yhtiöt pitävät päämajaansa USAssa tarkoittaa sitä, että noissa yhtiöissä pitää noudattaa USAn lakeja, mutta samalla nuo yhtiöt valitsevat joskus linjan, jossa ne pääsevät vähällä. Esimerkiksi liian myönteinen suhtautuminen esimerkiksi aborttiin saattaa aiheuttaa ongelmia joidenkin ärhäköiden tahojen kanssa, ja jos suhtautumista pidetään liian vanhoillisena, niin sekin sitten saa aikaan vihaa. Se että nämä asiat ovat vaikeita tarkoittaa sitä, että on helpompi siirtää ne jonnekin, jossa niistä ei näe. 

Jos puhutaan esimerkiksi suppeista kielimalleista, jotka toimivat samalla tavalla kuin laajat kielimallit, niin niiden kohdalla kouluttaminen on helpompaa. Tarvitaan vähemmän työtä ja vähemmän dataa kuin laajojen kielimallien kouluttamisessa. Mutta tietenkään uudet suppeat kielimallit eivät ole samalla tavalla monipuolisia kuin laajat. Kun tekoälyä koulutetaan, niin silloin tietenkin käytössä pitää olla aikaa sekä ihmisiä. 

Se mikä tekoälyn kohdalla on oikeastaan mukavaa katsella on se, että ensimmäistä kertaa ihmiset näkevät kuinka paljon työtä ICT-alalla todellisuudessa tehdään. Suurin osa ohjelmointityöstä kuluu ohjelmistojen hienosäätöön. Ja siellä kaukana ICT-alan toimistoissa saattaa yhdellä tai kahdella ohjelmoijalla olla valtava työtaakka. Se että toisten yhtiöiden välineitä käytetään oman tekoälyn kehittämiseen ei ole kovin hyvän näköistä. Mutta jos työtä on paljon, ja aikaa on vähän, niin silloin ei muuta voida tehdä. 

https://yle.fi/a/74-20224113

Tekoäly äärimmäisenä ilmiönä

Ajattele pinnallisesti, niin olet tehokas. 

Tekoälyn sanotaan olevan sellainen, että se ei kykene esimerkiksi tekemään tohtorin väitöskirjaa. Se että tekoäly ei vielä tähänkään pysty ei välttämättä tee tekoälystä huonoa työkalua. Nimittäin tekoälyn kohdalla tilanne on sama kuin ihmisten kohdalla. Me emme normaalissa kirjoittelussa tai normaalissa työssämme tee juurikaan töitä, jotka ovat tohtorin väitöskirjan tasoisia. Siis tohtorin väitöskirja on yksi esimerkki äärimmäisestä kirjallisesta tuotannosta, joka pitää tehdä tiettyjen kaavojen mukaan. Ja suurin osa tohtoreista tekee väitöskirjan vain kerran elämässään. Tuo on yksi esimerkki siitä, miten äärimmäinen asia muuttaa tekoälyn surkeaksi toimijaksi, joka ei mitään muutakaan osaa. 

Siis tekoälyn osaaminen tai osaamatta jättäminen riippuu siitä, miten tekoälyä käytetään. Tai siitä, miten laadukasta tuo tekoälyn käyttämä datasetti oikeastaan on. Tekoälyn ongelma on siinä, että se ei itseasiassa tiedä mitään. Aivan kuten ihminenkin, niin tekoälyn käyttämä algoritmi on kuin tyhjä taulu. Siis tekoäly ei oikeasti erota Aku Ankkaa tieteellisestä lähteestä, jos sille ei tuota asiaa kerrota. Hyvin harvoin tulemme ajatelleeksi sitä, että ihminenkään ei luonnostaan erota Aku Ankkaa tieteellisestä julkaisusta. Siis myös ihmisen on opittava periaatteessa kaikki asiat ihan itse. 

Tekoäly siis on vain väline, joka prosessoi tietoa. Eli toisin sanoen, se etsii ja yhdistelee tietoa erilaisista lähteistä. Se mikä aiheuttaa tekoälyn tekemät virheet on se, että tekoäly tai laaja kielimalli vain käyttää vääriä lähteitä. Ja sitten se paljon puhuttu välikommentti. Miten monta kertaa meistä kukaan edes vaivautuu tarkastamaan lähteitä, joita käytämme? Eli kun Googletamme jonkun asian, niin viitsimmekö edes vaivautua hakemaan tietoa muista lähteistä, joiden avulla voisimme varmistaa sen, että joku tarina on totta. 

Jos vain yhdessä lähteessä kerrotaan jostain asiasta, niin silloin voidaan olettaa, että tarina ei ole aivan totta. Siis tietenkin on mahdollista, että useissa lähteissä käytetään yhtä tiettyä kotisivua lähteenä. Ja sen takia mahdolliset lähteet kannattaa katsoa tarkasti. Mutta siis kuinka monta kertaa päivässä me teemme niin? Ja montako linkkiä me käymme läpi, jotta saamme tietää, monessako lähteessä jotain asioita on mainittu, ja onko siellä jokaisessa käytetty samoja lähteitä, jotka ehkä pyörivät tietyn kotisivun ympärillä. Siis tuolloin lähteiden käyttö muistuttaa "mind mapia", jossa kaikki sivut käyttävät yhtä ja samaa lähdettä. 

Mutta sitten siitä tekoälyn huonoudesta. Tekoälyn epäonnistumisia niputetaan aivan uudella tavalla. Tekoäly ei siis tuo mitään hyvää, ja aivomätä vain lainehtii ruuduilla. Mutta samalla me voimme kysyä, että miksi näin on päässyt tapahtumaan? Nykyiset työelämän standardit ovat sellaisia, että niissä painotetaan tehokkuutta. Tehokkuus määritellään siten, että miten suuren määrän koodia kukakin pystyy kirjoittamaan, tai kuinka monta asiakastapausta henkilö kykenee käsittelemään. Eli nykyinen työelämä suosii sellaista tapaa toimia, missä mennään eikä meinata. 

Toisin sanoen riittää että ihminen osaa oman työnsä, hän tekee työnsä hyvin. Työpaikalla ei koskaan saa rikkoa rytmiä, joten juuri tämän takia ihmisille ei jää aikaa kovin syvällisiin filosofisiin pohdintoihin. Pinnallinen ajattelu on siis valttia. Riittää että työntekijä tekee työnsä, kuten on määrätty, eikä hänen tarvitse koskaan ajatella sitä, mitä varten joku asia tehdään. Ja juuri tämä pinnallinen ajattelutapa on sellainen, mikä saa aikaan virheiden kasaantumista. Jos järjestelmässä on virheitä. Niin silloin virheet joita ei korjata kertautuvat. 

Pinnalliset tekevät suuria voittoja. Kun ihminen istuu esimerkiksi pörssisalissa ja tuijottelee sijoituksia, niin hän voi tehdä valtavan suuria voittoja sijoittamalla oikein. Siis oikein tehty sijoitus merkitsee oikeasti sitä, että henkilö siirtää rahaa yhtiöön, joka tekee voittoa. Ja tietenkin henkilön pitää olla nopea, tai sitten hän saattaa menettää kaikki rahansa. Joten hänen ei tarvitse seurata suinkaan yhtiön nimeä tai yhtiön kurssia. Riittää että hän tuijottaa yhtiön tuloksen edessä olevaa plus tai miinus merkkiä tai tekstin väriä. Jos tulos on vihreä tai plussalla, niin kohteen arvo on kohoamassa. Ja jos osakkeen arvon edessä on miinus tai käyrä on punaisella on yhtiön arvo putoamassa. Eli sijoittajan ei tarvitse tietää kohteestaan muuta kuin että nouseeko sen käyrä vai laskeeko se. Sijoittaja ei siis oikeastaan tiedä edes kohteena olevan yhtiön nimeä tai sen toimialaa. Ja kun on nopea niin saa suuria voittoja. 

Kun teemme työtä, niin meitä kilpailutetaan. Se että kuka tekee eniten hyvää työtä ratkaisee. Ja jos sitten tekoälyä lähdetään kilpailuttamaan ihmisten kanssa, niin tietenkin jos tekoäly tekee vähemmän virheitä kuin ihminen, niin se on silloin parempi valinta. Ja tuo asia kuvastaa koko työelämän tapaa käsitellä ihmistä. Ihminen on ikään kuin järjestelmän osanen. Välttämätön hammaspyörä koneessa, jonka nimi on yhtiö tai tuotantoyksikkö. Tekoälyn etu on se, että se ei pidä taukoja. Eli tekoälyä voidaan verrata veturiin, joka vei hevosilta työt. Veturi saattaa olla hevosta hitaampi. 

Mutta jopa nuo ensimmäiset veturit, jotka olivat hevosta hitaampia olivat hevosta tehokkaampia. Ne kykenivät pitämään samaa vauhtia yllä pidempään kuin hevonen jaksoi juosta. Jolloin matkasta löytyi kulminaatiopiste. Piste jonka jälkeen hevonen jäi noiden noin 20 km/h kulkevien alkeellisten junien jälkeen. Siis aluksi juna hävisi hevoselle, mutta sitten se löi hevosen kestävyydessä. Juna voi pitää yllä 20 km/h tuntinopeutta jopa satojen kilometrien matkan, mutta hevonen ei samaan pysty. Samoin ihminen saattaa tehdä jotain tehtäviä tekoälyä nopeammin, mutta tekoäly voi ylläpitää samaa laskenta- ja analyysinopeutta yllä jopa kuukausia ilman taukoja. 

Samoin kun teemme työtä, niin emme suinkaan juttele naapuritoimiston juristien kanssa ihmisoikeuksista. Eikä naapurin juristi keskustele kanssamme palomuurien säädöistä tai virustorjunnasta. Meillä kaikilla on oma selkeä roolimme, jonka ulkopuolella on asia joka ei kuulu meille. Se tehostaa työelämää ja työntekoa. Mutta samalla se sitten tietenkin tekee työelämästä yksitoikkoista. Tuo ajattelutapa merkitsee sitä, että työntekijältä ei tarvitse vaatia kovin laaja-alaista osaamista. Kun kaikissa työtehtävissä häärivät eri miehet, niin silloin tietenkin työntekijän korvaaminen on helpompaa. Ihminen voi mennä lakkoon, mutta tekoäly ei tätä tee. Ihmiset ovat nykyaikaisessa työelämässä vain koneiston osanen. 

Suomi on putoamassa tekoälyn kehityksessä alaspäin

Ihmiset suhtautuvat tekoälyyn tällä hetkellä jotenkin ylikriittisesti. Eli kielteisesti. Syytä tähän kielteiseen suhtautumiseen, jossa jokaisen tekoälyn tekemä virhe julkistetaan suureen ääneen, ja jokainen tekoälyn kehittämiseen tähtäävä hanke leimataan maailmanlopun välineeksi, joka ei tee mitään muuta kuin laukaise ydinaseita on tämän päivän uutistrendi. Siis tekoäly on väline joka muuttaa maapallon hiukkaspilveksi. Tekoälyssä ei ole mitään hyvää. Ja sitten vain haukkumaan kaikkea mitä tekoäly nyt ylipäätään tekee. 

Eli jostain luin, että ainakin joidenkin ihmisten mielestä on "kypsää" tai "aikuista" suhtautua kaikkeen uuteen negatiivisesti. Tai sitten joidenkin ihmisten mielestä tietokone- tai ICT-ammattilaiset ovat jotenkin lapsellisia, kun he tuijottavat kaiken päivää jotain tietokoneruutua. On jotenkin muodikasta käyttää näistä ihmisistä sanaa "koodari", mikä ei ehkä kerro kaikkea edes ohjelmoinnista. Kaikki mitä tapahtuu näiden "koodarien" eli koodin kirjoittajien, ohjelmistotestaajien SQL-tietokantaohjelmoijien, käyttöliittymäsuunnittelijoiden, tietoverkko-asiantuntijoiden ja muiden asiantuntijoiden ruudulla on jotenkin lapsellista. 

Näihin ihmisiin suhtaudutaan jotenkin kroonisesti siten, että he ovat lököttäviin farmareihin pukeutuvia epäsosiaalisia nörttejä, ja kaikki mitä he tekevät on jotenkin sellaista, että se pitää välittömästi tyrmätä. Eli negatiiviset kommentit kuten "itse en valitsisi ICT-alaa", tai miten vähän hakijoita tälle alalle nyt ylipäätään on, tai miten olisi kannattanut opiskella mieluummin putkimieheksi tai jäädä siivoojaksi on vakiintunut tapa käsitellä ICT-alaa. 

ICT-ala on siis välttämätön paha, joka mielellään ulkoistetaan pois toimistosta, jossa tietenkin työskennellään linjakkaassa harmaassa puvussa, ja keskustellaan henkevistä asioista koko päivän. Se että yhtiöt siirtävät oman mikrotukensa jonnekin kauas Prahaan tai Delhiin Intiaan varmaan kuulostaa hyvältä. Se toki saattaa aiheuttaa sen, että tuo ulkoistettu ICT-palvelu kopioi tietoja jonnekin intialaiselle palvelimelle, joka saattaa olla yhteydessä vaikka Pekingissä olevaan palvelimeen ei ilmeisesti aiheuta mitään tietoturvaongelmia. Meillä kun uskotaan sopimuksiin. Ja jos sopimuksessa sattuu lukemaan että tietojen välittäminen kolmansille osapuolille on kiellettyä, niin sitä varmaan tuolla Delhissä uskotaan ja totellaan. Eli tuo ajattelutapa poikii loistavan säästökohteen. 

Jos vaikka jokainen suomen kansalainen ja suomeen saapuva allekirjoittaa paperin, että hän ei mene toisen ihmisen asuntoon, niin silloin ei asuntoja edes tarvitse lukita. Se mikä ehkä unohtuu on se, että rikolliset ja ulkomaiden tiedustelupalvelut eivät ehkä jokaista allekirjoitettua paperia noudata. 

Jos yhtiön tietoturva sattuu pettämään, niin tietenkin paikalle kutsutaan "todelliset asiantuntijat" eli asiasta tehdään rikosilmoitus, ja jäädään sitten odottelemaan oikeuden päätöstä. Ja kun hakkerin todetaan operoineen Kiinasta, niin tuohon idän ihmemaahan lähetetään suoraan pyyntö aloittaa oikeudenkäynti. Se mikä asiassa ei ehkä ole realistista on se, että osa noista hakkereista työskentelee valtion eli Kiinan kansantasavallan palveluksessa. 

Mutta siis jos emme saa ketään asiantuntijoita, niin emme kykene kehittämään yhtään mitään. 

Meillä on tällä hetkellä sellainen trendi, että tekoäly nähdään lähinnä ihmisten kilpailijana. Joten sen takia tekoälyyn suhtaudutaan "kriittisesti". Se tarkoittaa tietenkin sitä, että tekoälyyn suhtaudutaan kielteisesti, ja sen kehittämistä halutaan rajoittaa kaikin mahdollisin tavoin. Eli tekoälybottien kehittämisessä tarvittavaa dataa ei saisi antaa noille yhtiöille, jotka kehittelevät näitä tuotteita, koska se ilmeisesti loukkaa jonkun ihmisen tekijänoikeuksia tai oikeusturvaa. Siis jos ihminen nyt käyttää tekoälyä ilmaiseksi, niin toki voidaan olettaa että tuo yhtiö, joka tarvitsee dataa tekoälyn kouluttamiseen tietenkin ilmoittaa siitä, että he käyttävät tekoälyä kielimallin kehittämiseen. 

Tietenkin tuollainen asia pitäisi ilmoittaa, mutta kuitenkin jostain noiden yhtiöiden pitäisi sitä dataa saada, ja jos sitten joku haluaa sitä antaa esimerkiksi käyttöoikeutta vastaan, niin varmaan aikuisella ihmisellä on oikeus noitakin tietoja jakaa. Mutta tekoälyn käytössä ilmeisesti tärkeää ei ole se, että mitä tehdään. 

Vaan se on tärkeää että kuka tekee. Siis tekoälyn käyttö on asia, jossa puhutaan paljon siitä, että miten tekoäly vaarantaa sen ja  sen työpaikan tietoturvan, tai miten tekoäly työntää tietoa amerikkalaisten ICT-jättien haltuun. Samalla toki maamme oikeusministeriö ulkoistaa äänestystietoa Amazonin pilvipalveluun, joka on ainakin tällä hetkellä saanut kuuluisuutta siitä, että tuo työpaikka hiillostaa ohjelmoijia. Eli Amazon on ilmoittanut, että se haluaa palauttaa työntekijät työpaikalle, ja viimeksi tuo työpaikka on vaatinut ohjelmoijilta eli koodareilta 10 kertaista panosta, tai  työntekijä saa lähteä opettelemaan koodausta jonnekin muualle.  

Mutta kuten olemme huomanneet,  niin Amazon on alan edelläkävijä, josta haetaan kaikki mahdolliset mallit. Siis tuohon palveluun tietenkin kannattaa sijoittaa esimerkiksi maamme väestötietojärjestelmä. Sekä tietenkin jokainen työpaikka on jotenkin velvollinen ottamaan mallia Amazonista. Tekoälyn tekijät eivät ole tietääkseni vastuussa siitä, miten heidän tuotettaan käytetään. Mutta varmasti jäämme jälkeen kehityksessä, jos emme sitten lähde oikeasti tukemaan tekoälyn kehitystä. Mutta pääasia tässä asiassa lienee se, että matkustamme kolmena päivänä viikossa työpaikalle. Ja tietenkin joka kerran kun työnantaja komentaa alaiset työpaikalle, niin varmaan joku media sitten hurraa tuolle päätökselle, jolla näytetään koko maailmalle, kuka on pomo. 

Se että meillä lähdetään kouluttamaan esimerkiksi suurta joukkoa nosturinkuljettajia ei varmaan kehitä tekoälyä ollenkaan. Tekoälyn kouluttaminen ja koodipohjan kehittäminen eivät ole kaksi aivan samaa asiaa. Tekoälyn kehittäminen vaatii tiettyä osaamista. Elli algoritmi toimii tekoälyn takana. Ja tekoälyn kouluttaja sitten yhdistää ulkoa tulevan datan toimintamalliin, joka sitten liitetään tuohon algoritmiin. Ja jokainen noista asioista vaatii tietenkin oman ammattitaitonsa. Nosturinkuljettaja ei varmaan vie ICT-alaa kovin paljon eteenpäin. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomi-uhkaa-pudota-tekoalykehityksen-vauhdista/9128988

Tekoäly ei vie nosturin kuljettajan töitä.

Käytännönläheisissä ammateissa on maamme tulevaisuus. Eli me pääsemme jatkossakin hyville tuloille, jos vaikka ryhdymme torninosturin kuljettajiksi. Siis kysyntää noille ammattimiehille on todella paljon, ja palkkakin on hulppeat 4600 euroa kuukaudessa. Sitten varmaan joku on lukenut sen, että työantajat eivät turhasta maksele. Eli joku asia tuossa torninosturin kuljettamisessa on sellaista, että siinä saa hyvää palkkaa. Samoin jos esimerkiksi ryhdymme teollisuuden prosessin valvojiksi, niin voimme varmaan sitten maksaa sen perjantaisen oluen suuresta palkastamme. Toki se mitä prosesseja me sitten valvomme jää joskus unholaan. Valvommeko terästeolisuuden vai paperiteollisuuden prosesseja on sitten toinen juttu. 

Periaatteessa yksi prosessinvalvoja voi operoida etäkäytön avulla useita paperikoneita, ja etäkäytön sekä virtuaalitodellisuuden avulla voi tuollainen torninosturin kuljettaja työskennellä etänä. Ja tietenkin tekoäly voi ohjata tulevaisuudessa myös esimerkiksi torninostureita sekä aianakin jotain teollisuuden prosesseja. Eli tekoälyn avulla voidaan myös niitä paperikoneiden toimintoja ohjata. Eli periaatteessa juuri erilaisten automaatioprosessien valvonta voidaan siirtää ainakin osittain tekoälyn hoidettavaksi. Samoin torninosturien toiminta on sellaista, että tekoälyä voidaan kouluttaa tuohon toimintaan melko helposti. Tekoäly ei ole asia, mikä pysyy poissa esimerkiksi rakennustyömaalta. 

Rakennustyön suurin ongelma on se, että kyseinen ala on suhdanne-herkkää. Samoin noiden rakennusten paikat siirtyvät aina kun rakennus tulee valmiiksi. Eli seuraava rakennus on sitten ehkä 200 km päässä edellisestä. Ja jos sitten rakennuksille ei tule tilauksia, niin seuraavaksi lähtee myös nosturin kuljettaja etsimään uutta työtä. 

Siis jos haluamme nostaa maatamme lamasta, niin on kaksi tapaa tehdä tuo asia. On mahdollista perustaa esimerkiksi sijoitusyhtiöitä, jotka sitten ostavat ja myyvät osakkeita. Noiden yritysten tulos voi olla jopa miljardeja euroja plussan puolella. Ja sitten toinen mahdollisuus on se, että ryhdymme vaikka innovoimaan jotain uusia tuotteita. Se mitä sitten tarkoittaa saattaa vaikuttaa hukan erikoiselta. Nimittäin juuri se että kehitetään jotain uutta ei tuota kovin paljon voittoa. 

Ja juuri esimerkiksi sijoitusyhtiöt, jotka voivat tehdä. jopa miljardien edestä voittoa eivät vie teknologiaa kovin paljon eteenpäin. Käytännön läheisten ammattien opiskeleminen tarkoittaa sitä, että johtotason paikat siirtyvät niille, joilla on sitä teoreettista osaamista. Eli jos kotimaista työvoimaa koulutetaan niihin käytännön läheisiin tehtäviin, niin silloin johtajat palkataan ulkomailta. Siis eikö tulevaisuus olekin hyvän näköinen. Suomalaiset voivat jatkossakin työskennellä niissä käytännön tehtävissä, eli putkimies varmaan saa hyvää palkkaa, jos vain saa töitä. Ja ehkä jossain vaiheessa sitten myös uudisrakennusten tuotanto alkaa pudota. Ehkä sitten myöskään torninosturien kuljettajille ei ole enää työtä. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/naita-toita-tekoaly-ei-vie-hs-palkka-jopa-4600-euroa/#c5f28d29

Tekeekö tekoäly meistä tyhmiä?

Se tekeekö tekoäly meistä tyhmiä riippuu siitä, että ulkoistammeko me ajattelumme tekoälylle. Siis jos asennoidumme tekoälyyn siten, että tottelemme sokeasti sitä, mitä tekoäly sanoo, niin varmasti meidän oma osaamisemme sekä kykymme analysoida tietoa laskee. Eli tekoäly perii tuolloin työnjohdon aseman, ja ryhtyy jakamaan meille käskyjä. Tekeekö tekoäly meistä tyhmiä riippuu siitä, että annammeko sen ajatella puolestamme. Eli jos emme viitsi lukea mitään, vaan kaikki aikamme menee erilaisten viihdetoimintojen käyttöön, niin silloin tekoäly voi alentaa kognitiivista kapasiteettiamme. Mikäli vain kysymme tekoälyltä asioita, emmekä edes viitsi lukea näitäkään vastauksia, niin se varmasti ei ole meille hyväksi. 

Tekoäly muuttaa joka tapauksessa työelämää. Mutta tekeekö se meistä tyhmiä? Vastaus riippuu siitä, miten me käytämme tekoälyä. Tekoälyn avulla voidaan työskentelyä tehostaa, ja se tietenkin on yritysten omistajien etu. Toisaalta taas tekoäly vie työpaikkoja sekä veronmaksajia. Me voimme siis käyttää tekoälyä niin, että tarkastamme kaikki sen antamat tulokset. Ja sitten korjaamme noita asioita, joita tekoäly tekee väärin. Mutta sitten toisaalta, kuinka monta kertaa normaalissa työelämässä käytetään dataa sillä tavalla, että esimerkiksi analysoijan pitää etsiä tieto vapaasta tai avoimesta internetistä? 

Tuollainen asia tietenkin on välttämätöntä, jos haluamme tehdä esimerkiksi tohtorin väitöskirjan, mutta usein yhtiön sisäiset raportit tehdään sellaisen tiedon perusteella, joka on yhtiön itsensä tuottamaa. Ja tietenkin työnantajat varmaan haluavat käyttää tekoälyjä, jotka eivät koskaan mene lakkoon tai pidä ylimääräisiä kahvitaukoja. Siis se mitä työpaikalla tehdään pitäisi olla yhtä tärkeää, kuin miten monta tuntia siellä vietetään. Oleskelu työpaikalla ei ole ehkä kaikkein järkevin asia, mitä ihmiset sitten voivat tehdä. Kun työpaikalla ei tehdä työtä, niin se saattaa aiheuttaa turhautumista. Ihminen kokee pitkästymistä, niin silloin ilma täyttyy paperipalloista, joilla pelataan roskakori-koripalloa. 

Siis tietenkin kahvitaukoja voidaan aina laskea. Mutta jostain syystä kahvi- ja tupakkatauot eivät ole poissa työnantajien maksamasta ajasta. Työelämä ei meillä houkuttele kovin syvällisiin pohdintoihin. Meillä houkutellaan siihen, että työnantajan edustaja, jota työnjohtajaksi kutsutaan antaa käskyt. Työnantaja sitten maksaa siitä, että alaiset tottelevat noita käskyjä. "Katse koneeseen" on työpaikan ohje numero yksi. Samoin jos virheitä tehdään niin, ensin katsotaan joku muu, jonka päälle virheet voidaan sysätä. Ja sitten vasta lähdettään tekemään pohdintoja asioista. Asioita voidaan pohtia hyvinkin syvällisesti esimerkiksi jossain työajan jälkeisessä ravintola-illassa. Tai siellä voidaan haukkua jotain työkaveria, joka ei ole aivan yhtä sosiaalinen kuin muut. 

Mutta siis kuinka usein me ihmiset nyt sitten tarkastamme ylipäätään mitään kirjoituksia, tai niissä käytettäviä lähteitä? Varmaan joku tohtoriksi väittelevä tekee tällaisia asioita. Mutta miten on se tavallinen työläinen, joka tekee esimerkiksi kirjanpitotyötä? Tarkastaako hän ehkä lähteitä kovin tarkasti? Ja miten hän sitten käsittelee lähteitä? Siis kun luet tätäkin tekstiä, niin klikkaatko koskaan tekstin lopussa olevaa linkkiä, tai katsotko edes sitä, millaisia lähteitä nyt olen sattunut löytämään? Joku tekoälypomo on sanonut, että tekoäly vähentää saastuttamista. 

Mutta siis tekoäly vähentää saastuttamista vain silloin, jos se aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät kotiin tekemään etätyötä. Jos ihmiset purjehtivat toimistolle käyttämään tekoälyä, niin silloin se ei varmasti koskaan tuota saastuttamista vähennä. Mutta siis tekeekö tekoäly meistä tyhmiä? Siis tekoäly on asia joka varmasti tehostaa työelämää. Sen tarkoitus olisi siis vähentää työntekijän kuormitusta, mutta jos se aiheuttaa sitten irtisanomisia, niin silloin tekoäly ei varmasti tuota kuormitusta vähennä. 

Kuormituksen väheneminen johtaa tietenkin siihen, että työntekijä saa lisää vapaa-aikaa. Tuo asia houkuttelee työnantajia tekemään henkilöstön vähennyksiä. Mutta voidaan aina leikkiä sitä, että mitä jos työnantaja ei tekisi noita vähennyksiä? Se miten sitten asiat menevät, riippuu työntekijöistä. Me voimme viettää kahdella tavalla tuota lisääntynyttä vapaa-aikaa. Eli voimme lukea kirjoja, kehittää omia taitojamme, käydä lenkillä, tai vaikka karatetunneilla. Voimme lukea uutisia jostain YLEn kotisivuilta. Tai sitten voimme suoraan katsella jääkiekon MM-kisoja, jotka varmaan ovat erittäin mielenkiintoista katsottavaa. 

Mutta siis se että työ annetaan täysin tekoälyn tehtäväksi varmaan aiheuttaa jonkinlaista aivokuolemaa. Nimittäin jos käytämme tekoälyä, niin viitsimmekö lukea tekoälyn antamia vastauksia, vai liitetäänkö ne sitten raporttiin Copy-paste (Ctrl+C. Ctrl+V) menetelmällä? Siis se että me emme viitsi yksinkertaisesti edes lukea tekoälyn antamia vastauksia varmaan kyllä näkyy jossain. Mutta  jossain istuu tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka teettävät omia töitään muilla. On ihmisiä jotka kopioivat kaverin papereista erilaisia matematiikan tai kemian tehtäviä. Siis tässä vain omaa peruskouluani muistelen. Eli jos ihminen ei sitten itse viitsi mitään tehdä, niin oppiiko hän muuallakaan yhtään mitään? 

Maailmassa on ihmisiä, jotka käärivät sätkiä Raamatuista, ja käyttävät kirjoja pöydänjalkana tai kukka-alustana. Noiden ihmisten kehittävät harrastukset varmaan saavat kyyneleitä vanhan filosofin silmiin. Tai ehkä he harrastavat jotain filosofisia keskusteluja ja itsensä kehittäminen voidaan aina käsittää vähintään kahdella tavalla. Toinen on fyysinen itsensä kehittäminen, jota sitten voimme seurata esimerkiksi amerikkalaisella vapaapaini (Wrestling)-kehässä. Tai sitten voimme lukea erilaisia kuuluisien filosofien lauseita, ja ehkä jopa kopioida niitä johonkin vihkoon.  

Me voimme siis tehdä monia asioita. Ja juuri koko asian ongelma on siinä, että työelämässä vaaditaan tehokkuutta siten, että mitä enemmän papereita ihminen pystyy täyttämään, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän saa pitää työpaikkansa. Tuo asia ei kannusta tekemään mitään suuren suuria tai syvällisiä analyysejä tekstien luotettavuudesta. Tehokkuuden mittarina on siis kirjoitettu sanamäärä. Eli kukaan ei varmaan käytä paria tuntia keskellä työpäivää käymällä kirjastossa tai vilkuilemalla jotain yliopistojen tietokantoja. Me siis teemme työtä siksi, että saamme pitää työpaikkamme. Työnantajat taas antaisivat potkut vaikka jokaiselle työntekijälle, jos ne saisivat jonkun muun tekemään työt ihmisten puolesta. Työpaikkojen tarkoitus on maksimoida omistajiensa voitot. Eli niiden tehtävänä ei ole tarjota mitään virikkeitä. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/521da383-67cd-418d-b907-f34b80cde3e6

Tulevaisuuden sodat voittaa se, jolla on enemmän aseita.

Yllä on ukrainalaisen "Wild Hornets" yhtiön video, jossa sen dronet tuhoavat Iranilaisia Shahed-droneja. Se että tulevaisuudessa näissä droneissa voi olla tekoäly, jonka avulla ne voivat tehdä väistöliikkeitä voi tehdä tulevaisuudessa dronen tajunnasta vaikeampaa.  Sanotaan että dronet ovat muuttaneet sotaa peruuttamattomasti, ja jos Suomi ei kykene tähän uhkaan vastaamaan, niin me olemme pulassa. Voidakseen puolustaa maatamme pitää puolustusvoimilla olla kyky torjua kaikkia ajateltavissa olevia uhkia. Ja tietenkin se pitää huomioida, että myös rikolliset voivat käyttää droneja hyökätäkseen kilpailijoidensa tai jopa viranomaisten päälle. 

*******************************************'

Alla ote YLEn artikkelista.

"Tulevaisuuden sotia ei voita se, jolla on hienoimmat aseet

Sotilasprofessori Juha Ratinen arvioi, että Suomi tarvitsee miehitettyjä hävittäjiään muun muassa ilmatilaa loukkaavien koneiden tunnistamiseen.

– Se lisäisi aika paljon riskiä rajalla, jos miehittämättömät alukset tunnistelisivat toisiaan ja tekisivät päätöksiä siitä, tuhoavatko ne toisiaan vai eivät, hän sanoo.

Miehittämättömien ilma-alusten kuten lennokkien määrä tulee kuitenkin lisääntymään ja niiden käyttötarkoitukset laajenemaan, hän uskoo.

Kansainvälisissä arvioissa korostuu käsitys, että tulevaisuuden sodankäynnin voittaa se, joka pystyy kestämään enemmän menetyksiä – ei se, jolla on hienoimmat aseet.

Kuten Eurasia Review toteaa analyysissaan: Jos ase on liian kallis menettäväksi, se on myös liian kallis käytettäväksi. Toinen nyrkkisääntö on, että sodassa vahvoilla on se, joka pystyy menettämään enemmän kalustoa kuin vastapuoli, mutta silti jatkamaan sotaa."

https://yle.fi/a/74-20220413

*******************************************'

Dronet ovat halpoja aseita. Niitä voidaan tuottaa miljoonia. Ja ne voivat tuhota tai vaurioittaa aivan mitä tahansa yksikköä maailmassa. Voidaan sanoa että puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem ennusti tämän kehityksen kirjoissaan "Voittamaton" sekä "Maassa rauha". Lem esitti ajatuksen siitä, että sodankäynti tulee muuttumaan niin, että halvat, massatuotantona valmistettavat robotit tulevat korvaamaan erittäin kalliit ja monimutkaiset asejärjestelmät. Tai oikeastaan asejärjestelmien kehitys tulee jakautumaan kahtia. Eli tuotetaan valtava määrä halpoja droneja, jotka ovat yksinkertaisia ja nopeita valmistaa. Sekä mahdollisesti erittäin kalliita stealth-lentokoneita, joiden tehtävä on kuljettaa noita droneja kohteensa lähelle. 

Dronet ovat osoittaneet, että se joka kykenee valmistamaan enemmän droneja tulee voittamaan sodat. Muutamia satasia maksavat dronet voivat operoida ilmassa, sekä veden alla. Ne voivat pudottaa esimerkiksi pieniä ilmatyynyaluksia, jotka ovat oikeastaan muunneltuja pölynimureita kohdealueelle. Nuo pienet ilmatyynyalukset voivat syöksyä tankkien telojen eteen, tai mahdollisesti ainakin yrittää syöksyä lentokoneiden suojabukkereihin. Sanotaan että kanootti tai moottoroitu kauko-ohjattu lainelauta johon on asennettu kaksi raskasta kertasinkoa voi tuhota jopa kaikkein suurimpia sota-aluksia. Raskaan singon läpäisyvoima on useita metrejä terästä. Joten ne voivat ainakin vahingoittaa jopa lentotukialuksia. 

"Ukrainalainen tiedusteludrooni Leleka 100. Kuva: Jose Colon / Getty Images" (YLE)

Ukraina sekä Iran ovat osoittaneet, että muovisilla tai paperisilla lennokeilla, droneilla saadaan aikaan paljon tuhoisampaa jälkeä kuin kalliilla ja pitkälle kehitetyillä aseilla saadaan. Droneparven tuhoaminen on paljon vaikeampaa kuin jonkun B-2 tai B-21 pommikoneen. Droneja voi olla tuossa parvessa jopa miljoonia. Yhtään niistä ei saa päästä läpi, ja nuo droneparvet ovat sellaisia, että vaikka puolustajan jokainen laukaus osuisi, niin silti voi käydä niin, että ammukset eivät vain riitä noita aseita vastaan. Droneparvet jotka käyttävät hajautettua, pilvipohjaista laskentaa voivat toki suorittaa hyvin monimutkaisia tehtäviä. 

Ja paradoksaalista kyllä esimerkiksi huippukalliin B-21 "Raider" pommikoneen tuhoamiseen tarvitaan ehkä muutamia satasia maksava drone. Tekoälyn avulla voidaan kaikkien dronejen tehoa sekä selviytymis-kykyä parantaa. Dronet siis eivät oikeastaan tarvitse mitään erityisiä ratkaisuja ollakseen tehokkaita. Sama drone voi operoida ilmassa sekä veden alla. Ja jos se varustetaan oikean tyyppisellä taistelukärjellä, niin tuollainen drone voi helposti iskeä reiän lentotukialuksen pohjaan. Periaatteessa jopa pikkupoika voi askarrella kamikaze-dronen omasta harraste lennokistaan. 

Dronen etuna on sen hinta. Samoin niiden kehityssykli voi olla erittäin nopeaa. Tietokoneavusteisten suunnittelu, ja tuotantovälineiden eli CAD/CAM (Computer Aided Manufacturing/ Computer Aided Manufacturing välineet voivat valmistaa droneja erittäin nopeasti. Perinteisten ohjusten käyttö droneparvia vastaan on oikeastaan aika tehotonta. Yksittäinen Sidewinder-ohjus maksaa lähes miljoona euroa, eli tarkalleen ottaen 900 000 dollaria. Mutta yhden dronen hinta on noin 500 dollaria. Hinta on siis ukrainalaisen Tšaika-dronen hinta. Yhden AIM-9X Sidewinder ohjuksen hinnalla saisi siis 1800 Tšaika-droonia.  

Yksi F-35n lentotunti maksaa 40 000 dollaria. Vaikka sanotaan että meilläkin on elektronisen sodankäynnin välineitä, tai että Venäjä kykenee estämään drone-hyökkäyksiä häirinnän avulla, niin kuitenkin sen satamat roihuavat näyttävästi. Eli ei riitä että muutamia droneja saadaan alas. Koko parvi pitää saada toimintakyvyttömäksi. YLEn jutun mukaan jos Hollantiin ammutaan sata dronea, niin se joutuu käyttämään kaikki ohjuksensa. Ja myöskään Suomen ohjusvarasto ei ole loputon. JDAM täsmäpommipaketin kappalehinta on USAn lähteiden mukaan noin 25 000- 85 000 dollaria kappale. Joten noiden pommien hinnalla saisi 50-170 Tšaika-droonia, joiden kantama on noin 750 kilometriä. 

Hieman noita Tšaika-drooneja suurempi Shahed-drone voi kuljettaa mukanaan pienempiä droneja, jotka voivat olla hyvin vaarallisia. Kyseinen drone voidaan varustaa tietenkin myös pienillä ilmataistelu-ohjuksilla kuten olkapäältä laukaistavilla SA-7/SA-14 sekä Stinger-ohjuksilla. Tai sitten jos ajatellaan esimerkiksi nopeampia Geran-3 droneja, niin nuo dronet voivat tietenkin hyökätä myös ilma-alusten kimppuun. Osuessaan esimerkiksi stealth-hävittäjään, niin tuollainen ohjus voi jopa tuhota sen ilmassa. 

https://yle.fi/a/74-20183558

https://yle.fi/a/74-20220413

https://www.armyrecognition.com/archives/archives-land-defense/land-defense-2024/boeing-secures-7-5-billion-contract-with-us-air-force-for-guided-bomb-kits

https://en.wikipedia.org/wiki/9K32_Strela-2

https://en.wikipedia.org/wiki/9K34_Strela-3

https://en.wikipedia.org/wiki/FIM-92_Stinger

https://en.wikipedia.org/wiki/Northrop_Grumman_B-21_Raider