Suomi on putoamassa tekoälyn kehityksessä alaspäin

Ihmiset suhtautuvat tekoälyyn tällä hetkellä jotenkin ylikriittisesti. Eli kielteisesti. Syytä tähän kielteiseen suhtautumiseen, jossa jokaisen tekoälyn tekemä virhe julkistetaan suureen ääneen, ja jokainen tekoälyn kehittämiseen tähtäävä hanke leimataan maailmanlopun välineeksi, joka ei tee mitään muuta kuin laukaise ydinaseita on tämän päivän uutistrendi. Siis tekoäly on väline joka muuttaa maapallon hiukkaspilveksi. Tekoälyssä ei ole mitään hyvää. Ja sitten vain haukkumaan kaikkea mitä tekoäly nyt ylipäätään tekee. 

Eli jostain luin, että ainakin joidenkin ihmisten mielestä on "kypsää" tai "aikuista" suhtautua kaikkeen uuteen negatiivisesti. Tai sitten joidenkin ihmisten mielestä tietokone- tai ICT-ammattilaiset ovat jotenkin lapsellisia, kun he tuijottavat kaiken päivää jotain tietokoneruutua. On jotenkin muodikasta käyttää näistä ihmisistä sanaa "koodari", mikä ei ehkä kerro kaikkea edes ohjelmoinnista. Kaikki mitä tapahtuu näiden "koodarien" eli koodin kirjoittajien, ohjelmistotestaajien SQL-tietokantaohjelmoijien, käyttöliittymäsuunnittelijoiden, tietoverkko-asiantuntijoiden ja muiden asiantuntijoiden ruudulla on jotenkin lapsellista. 

Näihin ihmisiin suhtaudutaan jotenkin kroonisesti siten, että he ovat lököttäviin farmareihin pukeutuvia epäsosiaalisia nörttejä, ja kaikki mitä he tekevät on jotenkin sellaista, että se pitää välittömästi tyrmätä. Eli negatiiviset kommentit kuten "itse en valitsisi ICT-alaa", tai miten vähän hakijoita tälle alalle nyt ylipäätään on, tai miten olisi kannattanut opiskella mieluummin putkimieheksi tai jäädä siivoojaksi on vakiintunut tapa käsitellä ICT-alaa. 

ICT-ala on siis välttämätön paha, joka mielellään ulkoistetaan pois toimistosta, jossa tietenkin työskennellään linjakkaassa harmaassa puvussa, ja keskustellaan henkevistä asioista koko päivän. Se että yhtiöt siirtävät oman mikrotukensa jonnekin kauas Prahaan tai Delhiin Intiaan varmaan kuulostaa hyvältä. Se toki saattaa aiheuttaa sen, että tuo ulkoistettu ICT-palvelu kopioi tietoja jonnekin intialaiselle palvelimelle, joka saattaa olla yhteydessä vaikka Pekingissä olevaan palvelimeen ei ilmeisesti aiheuta mitään tietoturvaongelmia. Meillä kun uskotaan sopimuksiin. Ja jos sopimuksessa sattuu lukemaan että tietojen välittäminen kolmansille osapuolille on kiellettyä, niin sitä varmaan tuolla Delhissä uskotaan ja totellaan. Eli tuo ajattelutapa poikii loistavan säästökohteen. 

Jos vaikka jokainen suomen kansalainen ja suomeen saapuva allekirjoittaa paperin, että hän ei mene toisen ihmisen asuntoon, niin silloin ei asuntoja edes tarvitse lukita. Se mikä ehkä unohtuu on se, että rikolliset ja ulkomaiden tiedustelupalvelut eivät ehkä jokaista allekirjoitettua paperia noudata. 

Jos yhtiön tietoturva sattuu pettämään, niin tietenkin paikalle kutsutaan "todelliset asiantuntijat" eli asiasta tehdään rikosilmoitus, ja jäädään sitten odottelemaan oikeuden päätöstä. Ja kun hakkerin todetaan operoineen Kiinasta, niin tuohon idän ihmemaahan lähetetään suoraan pyyntö aloittaa oikeudenkäynti. Se mikä asiassa ei ehkä ole realistista on se, että osa noista hakkereista työskentelee valtion eli Kiinan kansantasavallan palveluksessa. 

Mutta siis jos emme saa ketään asiantuntijoita, niin emme kykene kehittämään yhtään mitään. 

Meillä on tällä hetkellä sellainen trendi, että tekoäly nähdään lähinnä ihmisten kilpailijana. Joten sen takia tekoälyyn suhtaudutaan "kriittisesti". Se tarkoittaa tietenkin sitä, että tekoälyyn suhtaudutaan kielteisesti, ja sen kehittämistä halutaan rajoittaa kaikin mahdollisin tavoin. Eli tekoälybottien kehittämisessä tarvittavaa dataa ei saisi antaa noille yhtiöille, jotka kehittelevät näitä tuotteita, koska se ilmeisesti loukkaa jonkun ihmisen tekijänoikeuksia tai oikeusturvaa. Siis jos ihminen nyt käyttää tekoälyä ilmaiseksi, niin toki voidaan olettaa että tuo yhtiö, joka tarvitsee dataa tekoälyn kouluttamiseen tietenkin ilmoittaa siitä, että he käyttävät tekoälyä kielimallin kehittämiseen. 

Tietenkin tuollainen asia pitäisi ilmoittaa, mutta kuitenkin jostain noiden yhtiöiden pitäisi sitä dataa saada, ja jos sitten joku haluaa sitä antaa esimerkiksi käyttöoikeutta vastaan, niin varmaan aikuisella ihmisellä on oikeus noitakin tietoja jakaa. Mutta tekoälyn käytössä ilmeisesti tärkeää ei ole se, että mitä tehdään. 

Vaan se on tärkeää että kuka tekee. Siis tekoälyn käyttö on asia, jossa puhutaan paljon siitä, että miten tekoäly vaarantaa sen ja  sen työpaikan tietoturvan, tai miten tekoäly työntää tietoa amerikkalaisten ICT-jättien haltuun. Samalla toki maamme oikeusministeriö ulkoistaa äänestystietoa Amazonin pilvipalveluun, joka on ainakin tällä hetkellä saanut kuuluisuutta siitä, että tuo työpaikka hiillostaa ohjelmoijia. Eli Amazon on ilmoittanut, että se haluaa palauttaa työntekijät työpaikalle, ja viimeksi tuo työpaikka on vaatinut ohjelmoijilta eli koodareilta 10 kertaista panosta, tai  työntekijä saa lähteä opettelemaan koodausta jonnekin muualle.  

Mutta kuten olemme huomanneet,  niin Amazon on alan edelläkävijä, josta haetaan kaikki mahdolliset mallit. Siis tuohon palveluun tietenkin kannattaa sijoittaa esimerkiksi maamme väestötietojärjestelmä. Sekä tietenkin jokainen työpaikka on jotenkin velvollinen ottamaan mallia Amazonista. Tekoälyn tekijät eivät ole tietääkseni vastuussa siitä, miten heidän tuotettaan käytetään. Mutta varmasti jäämme jälkeen kehityksessä, jos emme sitten lähde oikeasti tukemaan tekoälyn kehitystä. Mutta pääasia tässä asiassa lienee se, että matkustamme kolmena päivänä viikossa työpaikalle. Ja tietenkin joka kerran kun työnantaja komentaa alaiset työpaikalle, niin varmaan joku media sitten hurraa tuolle päätökselle, jolla näytetään koko maailmalle, kuka on pomo. 

Se että meillä lähdetään kouluttamaan esimerkiksi suurta joukkoa nosturinkuljettajia ei varmaan kehitä tekoälyä ollenkaan. Tekoälyn kouluttaminen ja koodipohjan kehittäminen eivät ole kaksi aivan samaa asiaa. Tekoälyn kehittäminen vaatii tiettyä osaamista. Elli algoritmi toimii tekoälyn takana. Ja tekoälyn kouluttaja sitten yhdistää ulkoa tulevan datan toimintamalliin, joka sitten liitetään tuohon algoritmiin. Ja jokainen noista asioista vaatii tietenkin oman ammattitaitonsa. Nosturinkuljettaja ei varmaan vie ICT-alaa kovin paljon eteenpäin. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomi-uhkaa-pudota-tekoalykehityksen-vauhdista/9128988

Tekoäly ei vie nosturin kuljettajan töitä.

Käytännönläheisissä ammateissa on maamme tulevaisuus. Eli me pääsemme jatkossakin hyville tuloille, jos vaikka ryhdymme torninosturin kuljettajiksi. Siis kysyntää noille ammattimiehille on todella paljon, ja palkkakin on hulppeat 4600 euroa kuukaudessa. Sitten varmaan joku on lukenut sen, että työantajat eivät turhasta maksele. Eli joku asia tuossa torninosturin kuljettamisessa on sellaista, että siinä saa hyvää palkkaa. Samoin jos esimerkiksi ryhdymme teollisuuden prosessin valvojiksi, niin voimme varmaan sitten maksaa sen perjantaisen oluen suuresta palkastamme. Toki se mitä prosesseja me sitten valvomme jää joskus unholaan. Valvommeko terästeolisuuden vai paperiteollisuuden prosesseja on sitten toinen juttu. 

Periaatteessa yksi prosessinvalvoja voi operoida etäkäytön avulla useita paperikoneita, ja etäkäytön sekä virtuaalitodellisuuden avulla voi tuollainen torninosturin kuljettaja työskennellä etänä. Ja tietenkin tekoäly voi ohjata tulevaisuudessa myös esimerkiksi torninostureita sekä aianakin jotain teollisuuden prosesseja. Eli tekoälyn avulla voidaan myös niitä paperikoneiden toimintoja ohjata. Eli periaatteessa juuri erilaisten automaatioprosessien valvonta voidaan siirtää ainakin osittain tekoälyn hoidettavaksi. Samoin torninosturien toiminta on sellaista, että tekoälyä voidaan kouluttaa tuohon toimintaan melko helposti. Tekoäly ei ole asia, mikä pysyy poissa esimerkiksi rakennustyömaalta. 

Rakennustyön suurin ongelma on se, että kyseinen ala on suhdanne-herkkää. Samoin noiden rakennusten paikat siirtyvät aina kun rakennus tulee valmiiksi. Eli seuraava rakennus on sitten ehkä 200 km päässä edellisestä. Ja jos sitten rakennuksille ei tule tilauksia, niin seuraavaksi lähtee myös nosturin kuljettaja etsimään uutta työtä. 

Siis jos haluamme nostaa maatamme lamasta, niin on kaksi tapaa tehdä tuo asia. On mahdollista perustaa esimerkiksi sijoitusyhtiöitä, jotka sitten ostavat ja myyvät osakkeita. Noiden yritysten tulos voi olla jopa miljardeja euroja plussan puolella. Ja sitten toinen mahdollisuus on se, että ryhdymme vaikka innovoimaan jotain uusia tuotteita. Se mitä sitten tarkoittaa saattaa vaikuttaa hukan erikoiselta. Nimittäin juuri se että kehitetään jotain uutta ei tuota kovin paljon voittoa. 

Ja juuri esimerkiksi sijoitusyhtiöt, jotka voivat tehdä. jopa miljardien edestä voittoa eivät vie teknologiaa kovin paljon eteenpäin. Käytännön läheisten ammattien opiskeleminen tarkoittaa sitä, että johtotason paikat siirtyvät niille, joilla on sitä teoreettista osaamista. Eli jos kotimaista työvoimaa koulutetaan niihin käytännön läheisiin tehtäviin, niin silloin johtajat palkataan ulkomailta. Siis eikö tulevaisuus olekin hyvän näköinen. Suomalaiset voivat jatkossakin työskennellä niissä käytännön tehtävissä, eli putkimies varmaan saa hyvää palkkaa, jos vain saa töitä. Ja ehkä jossain vaiheessa sitten myös uudisrakennusten tuotanto alkaa pudota. Ehkä sitten myöskään torninosturien kuljettajille ei ole enää työtä. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/naita-toita-tekoaly-ei-vie-hs-palkka-jopa-4600-euroa/#c5f28d29

Tekeekö tekoäly meistä tyhmiä?

Se tekeekö tekoäly meistä tyhmiä riippuu siitä, että ulkoistammeko me ajattelumme tekoälylle. Siis jos asennoidumme tekoälyyn siten, että tottelemme sokeasti sitä, mitä tekoäly sanoo, niin varmasti meidän oma osaamisemme sekä kykymme analysoida tietoa laskee. Eli tekoäly perii tuolloin työnjohdon aseman, ja ryhtyy jakamaan meille käskyjä. Tekeekö tekoäly meistä tyhmiä riippuu siitä, että annammeko sen ajatella puolestamme. Eli jos emme viitsi lukea mitään, vaan kaikki aikamme menee erilaisten viihdetoimintojen käyttöön, niin silloin tekoäly voi alentaa kognitiivista kapasiteettiamme. Mikäli vain kysymme tekoälyltä asioita, emmekä edes viitsi lukea näitäkään vastauksia, niin se varmasti ei ole meille hyväksi. 

Tekoäly muuttaa joka tapauksessa työelämää. Mutta tekeekö se meistä tyhmiä? Vastaus riippuu siitä, miten me käytämme tekoälyä. Tekoälyn avulla voidaan työskentelyä tehostaa, ja se tietenkin on yritysten omistajien etu. Toisaalta taas tekoäly vie työpaikkoja sekä veronmaksajia. Me voimme siis käyttää tekoälyä niin, että tarkastamme kaikki sen antamat tulokset. Ja sitten korjaamme noita asioita, joita tekoäly tekee väärin. Mutta sitten toisaalta, kuinka monta kertaa normaalissa työelämässä käytetään dataa sillä tavalla, että esimerkiksi analysoijan pitää etsiä tieto vapaasta tai avoimesta internetistä? 

Tuollainen asia tietenkin on välttämätöntä, jos haluamme tehdä esimerkiksi tohtorin väitöskirjan, mutta usein yhtiön sisäiset raportit tehdään sellaisen tiedon perusteella, joka on yhtiön itsensä tuottamaa. Ja tietenkin työnantajat varmaan haluavat käyttää tekoälyjä, jotka eivät koskaan mene lakkoon tai pidä ylimääräisiä kahvitaukoja. Siis se mitä työpaikalla tehdään pitäisi olla yhtä tärkeää, kuin miten monta tuntia siellä vietetään. Oleskelu työpaikalla ei ole ehkä kaikkein järkevin asia, mitä ihmiset sitten voivat tehdä. Kun työpaikalla ei tehdä työtä, niin se saattaa aiheuttaa turhautumista. Ihminen kokee pitkästymistä, niin silloin ilma täyttyy paperipalloista, joilla pelataan roskakori-koripalloa. 

Siis tietenkin kahvitaukoja voidaan aina laskea. Mutta jostain syystä kahvi- ja tupakkatauot eivät ole poissa työnantajien maksamasta ajasta. Työelämä ei meillä houkuttele kovin syvällisiin pohdintoihin. Meillä houkutellaan siihen, että työnantajan edustaja, jota työnjohtajaksi kutsutaan antaa käskyt. Työnantaja sitten maksaa siitä, että alaiset tottelevat noita käskyjä. "Katse koneeseen" on työpaikan ohje numero yksi. Samoin jos virheitä tehdään niin, ensin katsotaan joku muu, jonka päälle virheet voidaan sysätä. Ja sitten vasta lähdettään tekemään pohdintoja asioista. Asioita voidaan pohtia hyvinkin syvällisesti esimerkiksi jossain työajan jälkeisessä ravintola-illassa. Tai siellä voidaan haukkua jotain työkaveria, joka ei ole aivan yhtä sosiaalinen kuin muut. 

Mutta siis kuinka usein me ihmiset nyt sitten tarkastamme ylipäätään mitään kirjoituksia, tai niissä käytettäviä lähteitä? Varmaan joku tohtoriksi väittelevä tekee tällaisia asioita. Mutta miten on se tavallinen työläinen, joka tekee esimerkiksi kirjanpitotyötä? Tarkastaako hän ehkä lähteitä kovin tarkasti? Ja miten hän sitten käsittelee lähteitä? Siis kun luet tätäkin tekstiä, niin klikkaatko koskaan tekstin lopussa olevaa linkkiä, tai katsotko edes sitä, millaisia lähteitä nyt olen sattunut löytämään? Joku tekoälypomo on sanonut, että tekoäly vähentää saastuttamista. 

Mutta siis tekoäly vähentää saastuttamista vain silloin, jos se aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät kotiin tekemään etätyötä. Jos ihmiset purjehtivat toimistolle käyttämään tekoälyä, niin silloin se ei varmasti koskaan tuota saastuttamista vähennä. Mutta siis tekeekö tekoäly meistä tyhmiä? Siis tekoäly on asia joka varmasti tehostaa työelämää. Sen tarkoitus olisi siis vähentää työntekijän kuormitusta, mutta jos se aiheuttaa sitten irtisanomisia, niin silloin tekoäly ei varmasti tuota kuormitusta vähennä. 

Kuormituksen väheneminen johtaa tietenkin siihen, että työntekijä saa lisää vapaa-aikaa. Tuo asia houkuttelee työnantajia tekemään henkilöstön vähennyksiä. Mutta voidaan aina leikkiä sitä, että mitä jos työnantaja ei tekisi noita vähennyksiä? Se miten sitten asiat menevät, riippuu työntekijöistä. Me voimme viettää kahdella tavalla tuota lisääntynyttä vapaa-aikaa. Eli voimme lukea kirjoja, kehittää omia taitojamme, käydä lenkillä, tai vaikka karatetunneilla. Voimme lukea uutisia jostain YLEn kotisivuilta. Tai sitten voimme suoraan katsella jääkiekon MM-kisoja, jotka varmaan ovat erittäin mielenkiintoista katsottavaa. 

Mutta siis se että työ annetaan täysin tekoälyn tehtäväksi varmaan aiheuttaa jonkinlaista aivokuolemaa. Nimittäin jos käytämme tekoälyä, niin viitsimmekö lukea tekoälyn antamia vastauksia, vai liitetäänkö ne sitten raporttiin Copy-paste (Ctrl+C. Ctrl+V) menetelmällä? Siis se että me emme viitsi yksinkertaisesti edes lukea tekoälyn antamia vastauksia varmaan kyllä näkyy jossain. Mutta  jossain istuu tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka teettävät omia töitään muilla. On ihmisiä jotka kopioivat kaverin papereista erilaisia matematiikan tai kemian tehtäviä. Siis tässä vain omaa peruskouluani muistelen. Eli jos ihminen ei sitten itse viitsi mitään tehdä, niin oppiiko hän muuallakaan yhtään mitään? 

Maailmassa on ihmisiä, jotka käärivät sätkiä Raamatuista, ja käyttävät kirjoja pöydänjalkana tai kukka-alustana. Noiden ihmisten kehittävät harrastukset varmaan saavat kyyneleitä vanhan filosofin silmiin. Tai ehkä he harrastavat jotain filosofisia keskusteluja ja itsensä kehittäminen voidaan aina käsittää vähintään kahdella tavalla. Toinen on fyysinen itsensä kehittäminen, jota sitten voimme seurata esimerkiksi amerikkalaisella vapaapaini (Wrestling)-kehässä. Tai sitten voimme lukea erilaisia kuuluisien filosofien lauseita, ja ehkä jopa kopioida niitä johonkin vihkoon.  

Me voimme siis tehdä monia asioita. Ja juuri koko asian ongelma on siinä, että työelämässä vaaditaan tehokkuutta siten, että mitä enemmän papereita ihminen pystyy täyttämään, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän saa pitää työpaikkansa. Tuo asia ei kannusta tekemään mitään suuren suuria tai syvällisiä analyysejä tekstien luotettavuudesta. Tehokkuuden mittarina on siis kirjoitettu sanamäärä. Eli kukaan ei varmaan käytä paria tuntia keskellä työpäivää käymällä kirjastossa tai vilkuilemalla jotain yliopistojen tietokantoja. Me siis teemme työtä siksi, että saamme pitää työpaikkamme. Työnantajat taas antaisivat potkut vaikka jokaiselle työntekijälle, jos ne saisivat jonkun muun tekemään työt ihmisten puolesta. Työpaikkojen tarkoitus on maksimoida omistajiensa voitot. Eli niiden tehtävänä ei ole tarjota mitään virikkeitä. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/521da383-67cd-418d-b907-f34b80cde3e6

Tulevaisuuden sodat voittaa se, jolla on enemmän aseita.

Yllä on ukrainalaisen "Wild Hornets" yhtiön video, jossa sen dronet tuhoavat Iranilaisia Shahed-droneja. Se että tulevaisuudessa näissä droneissa voi olla tekoäly, jonka avulla ne voivat tehdä väistöliikkeitä voi tehdä tulevaisuudessa dronen tajunnasta vaikeampaa.  Sanotaan että dronet ovat muuttaneet sotaa peruuttamattomasti, ja jos Suomi ei kykene tähän uhkaan vastaamaan, niin me olemme pulassa. Voidakseen puolustaa maatamme pitää puolustusvoimilla olla kyky torjua kaikkia ajateltavissa olevia uhkia. Ja tietenkin se pitää huomioida, että myös rikolliset voivat käyttää droneja hyökätäkseen kilpailijoidensa tai jopa viranomaisten päälle. 

*******************************************'

Alla ote YLEn artikkelista.

"Tulevaisuuden sotia ei voita se, jolla on hienoimmat aseet

Sotilasprofessori Juha Ratinen arvioi, että Suomi tarvitsee miehitettyjä hävittäjiään muun muassa ilmatilaa loukkaavien koneiden tunnistamiseen.

– Se lisäisi aika paljon riskiä rajalla, jos miehittämättömät alukset tunnistelisivat toisiaan ja tekisivät päätöksiä siitä, tuhoavatko ne toisiaan vai eivät, hän sanoo.

Miehittämättömien ilma-alusten kuten lennokkien määrä tulee kuitenkin lisääntymään ja niiden käyttötarkoitukset laajenemaan, hän uskoo.

Kansainvälisissä arvioissa korostuu käsitys, että tulevaisuuden sodankäynnin voittaa se, joka pystyy kestämään enemmän menetyksiä – ei se, jolla on hienoimmat aseet.

Kuten Eurasia Review toteaa analyysissaan: Jos ase on liian kallis menettäväksi, se on myös liian kallis käytettäväksi. Toinen nyrkkisääntö on, että sodassa vahvoilla on se, joka pystyy menettämään enemmän kalustoa kuin vastapuoli, mutta silti jatkamaan sotaa."

https://yle.fi/a/74-20220413

*******************************************'

Dronet ovat halpoja aseita. Niitä voidaan tuottaa miljoonia. Ja ne voivat tuhota tai vaurioittaa aivan mitä tahansa yksikköä maailmassa. Voidaan sanoa että puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem ennusti tämän kehityksen kirjoissaan "Voittamaton" sekä "Maassa rauha". Lem esitti ajatuksen siitä, että sodankäynti tulee muuttumaan niin, että halvat, massatuotantona valmistettavat robotit tulevat korvaamaan erittäin kalliit ja monimutkaiset asejärjestelmät. Tai oikeastaan asejärjestelmien kehitys tulee jakautumaan kahtia. Eli tuotetaan valtava määrä halpoja droneja, jotka ovat yksinkertaisia ja nopeita valmistaa. Sekä mahdollisesti erittäin kalliita stealth-lentokoneita, joiden tehtävä on kuljettaa noita droneja kohteensa lähelle. 

Dronet ovat osoittaneet, että se joka kykenee valmistamaan enemmän droneja tulee voittamaan sodat. Muutamia satasia maksavat dronet voivat operoida ilmassa, sekä veden alla. Ne voivat pudottaa esimerkiksi pieniä ilmatyynyaluksia, jotka ovat oikeastaan muunneltuja pölynimureita kohdealueelle. Nuo pienet ilmatyynyalukset voivat syöksyä tankkien telojen eteen, tai mahdollisesti ainakin yrittää syöksyä lentokoneiden suojabukkereihin. Sanotaan että kanootti tai moottoroitu kauko-ohjattu lainelauta johon on asennettu kaksi raskasta kertasinkoa voi tuhota jopa kaikkein suurimpia sota-aluksia. Raskaan singon läpäisyvoima on useita metrejä terästä. Joten ne voivat ainakin vahingoittaa jopa lentotukialuksia. 

"Ukrainalainen tiedusteludrooni Leleka 100. Kuva: Jose Colon / Getty Images" (YLE)

Ukraina sekä Iran ovat osoittaneet, että muovisilla tai paperisilla lennokeilla, droneilla saadaan aikaan paljon tuhoisampaa jälkeä kuin kalliilla ja pitkälle kehitetyillä aseilla saadaan. Droneparven tuhoaminen on paljon vaikeampaa kuin jonkun B-2 tai B-21 pommikoneen. Droneja voi olla tuossa parvessa jopa miljoonia. Yhtään niistä ei saa päästä läpi, ja nuo droneparvet ovat sellaisia, että vaikka puolustajan jokainen laukaus osuisi, niin silti voi käydä niin, että ammukset eivät vain riitä noita aseita vastaan. Droneparvet jotka käyttävät hajautettua, pilvipohjaista laskentaa voivat toki suorittaa hyvin monimutkaisia tehtäviä. 

Ja paradoksaalista kyllä esimerkiksi huippukalliin B-21 "Raider" pommikoneen tuhoamiseen tarvitaan ehkä muutamia satasia maksava drone. Tekoälyn avulla voidaan kaikkien dronejen tehoa sekä selviytymis-kykyä parantaa. Dronet siis eivät oikeastaan tarvitse mitään erityisiä ratkaisuja ollakseen tehokkaita. Sama drone voi operoida ilmassa sekä veden alla. Ja jos se varustetaan oikean tyyppisellä taistelukärjellä, niin tuollainen drone voi helposti iskeä reiän lentotukialuksen pohjaan. Periaatteessa jopa pikkupoika voi askarrella kamikaze-dronen omasta harraste lennokistaan. 

Dronen etuna on sen hinta. Samoin niiden kehityssykli voi olla erittäin nopeaa. Tietokoneavusteisten suunnittelu, ja tuotantovälineiden eli CAD/CAM (Computer Aided Manufacturing/ Computer Aided Manufacturing välineet voivat valmistaa droneja erittäin nopeasti. Perinteisten ohjusten käyttö droneparvia vastaan on oikeastaan aika tehotonta. Yksittäinen Sidewinder-ohjus maksaa lähes miljoona euroa, eli tarkalleen ottaen 900 000 dollaria. Mutta yhden dronen hinta on noin 500 dollaria. Hinta on siis ukrainalaisen Tšaika-dronen hinta. Yhden AIM-9X Sidewinder ohjuksen hinnalla saisi siis 1800 Tšaika-droonia.  

Yksi F-35n lentotunti maksaa 40 000 dollaria. Vaikka sanotaan että meilläkin on elektronisen sodankäynnin välineitä, tai että Venäjä kykenee estämään drone-hyökkäyksiä häirinnän avulla, niin kuitenkin sen satamat roihuavat näyttävästi. Eli ei riitä että muutamia droneja saadaan alas. Koko parvi pitää saada toimintakyvyttömäksi. YLEn jutun mukaan jos Hollantiin ammutaan sata dronea, niin se joutuu käyttämään kaikki ohjuksensa. Ja myöskään Suomen ohjusvarasto ei ole loputon. JDAM täsmäpommipaketin kappalehinta on USAn lähteiden mukaan noin 25 000- 85 000 dollaria kappale. Joten noiden pommien hinnalla saisi 50-170 Tšaika-droonia, joiden kantama on noin 750 kilometriä. 

Hieman noita Tšaika-drooneja suurempi Shahed-drone voi kuljettaa mukanaan pienempiä droneja, jotka voivat olla hyvin vaarallisia. Kyseinen drone voidaan varustaa tietenkin myös pienillä ilmataistelu-ohjuksilla kuten olkapäältä laukaistavilla SA-7/SA-14 sekä Stinger-ohjuksilla. Tai sitten jos ajatellaan esimerkiksi nopeampia Geran-3 droneja, niin nuo dronet voivat tietenkin hyökätä myös ilma-alusten kimppuun. Osuessaan esimerkiksi stealth-hävittäjään, niin tuollainen ohjus voi jopa tuhota sen ilmassa. 

https://yle.fi/a/74-20183558

https://yle.fi/a/74-20220413

https://www.armyrecognition.com/archives/archives-land-defense/land-defense-2024/boeing-secures-7-5-billion-contract-with-us-air-force-for-guided-bomb-kits

https://en.wikipedia.org/wiki/9K32_Strela-2

https://en.wikipedia.org/wiki/9K34_Strela-3

https://en.wikipedia.org/wiki/FIM-92_Stinger

https://en.wikipedia.org/wiki/Northrop_Grumman_B-21_Raider

Kun droonit Suomeen putosivat

Venäjä varmasti ainakin pyrkii häiritsemään droneja, jotka on suunnattu venäjän tärkeitä vientisatamia vastaan. Nuo satamat takaavat sen, että Venäjä kykenee viemään öljyä sekä kaasua ulkomaille, jossa noihin laivoihin lastataan esimerkiksi droneja. Venäjän varjolaivaston aluksia kannattaa aina pitää silmällä, koska mikä tahansa laiva voi toimia drone-alustana. Dronet voivat toimia monella tavalla, eli niiden avulla voidaan salakuljettaa huumeita ja aseita esimerkiksi Suomeen. Maahan pudonnut kamikaze-drone on aina vaarallinen. 

Niiden taistelukärki voi sisältää melko vähän räjähteitä, mutta jos niissä on niin sanottu termobaarinen räjähde, niin silloin käsikranaatin kokoinen pommi voi surmata ihmisen 30 metrin säteellä. Droneissa voi olla myös esimerkiksi panssarintorjuntaan tarkoitettu taistelukärki, joka voi olla esimerkiksi ontelokärki, tai hiilivedyllä boostattu versio noista panssarintorjuntaan tarkoitetuista välineistä.

 Jälkimmäisessä tapauksessa onteloammuksen tyhjään tilaan on kaadettu esimerkiksi bensiiniä tai jotain muuta hiilivetyä, jonka tarkoitus on lisätä panoksen suunnatun räjähdysvaikutuksen (SRV)-suihkun tehoa. Osuessaan sukellusveneeseen tuo kärki voi tehdä reiän sen runkoon. Toisaalta dronessa voi olla myös esimerkiksi kylkimiina tai vastaava Explosively formed penetrator (EFP) panos. 

Drone on erittäin tarkka väline, jos sen ohjaaja vain saa pidettyä yhteyden tuohon laitteeseen. 

Aluksi sanottiin, että nuo dronet ovat An-196 "Ljutyi" droneja, mutta nyt ainakin yhden niistä väitetään olevan halvempia "Chaika" droneja. Saattaa olla että Chaika muistuttaa erittäin paljon ulkoisesti kalliimpaa "Ljutyi"-dronea. Tuo yhdennäköisyys voi olla tarkoituksellista. Eli Chaika voi tuolloin toimia yhdessä kalliimman dronen kanssa. Eikä noita droneja silloin erota toisistaan. 

Ainakin osa droneista joita Suomeen on pudonnut ovat "vain" 750 km kantavia halpoja droneja, jotka on ilmeisesti laukaistu Venäjän alueelta. Siis ne ilmeisesti ovat Ukrainalaisten sinne kuljettamia, ja sitten etä-ohjaaja laukaisee ne joka maanteiltä tai jostain telineestä. Nuo halvat dronet voivat olla sellaisia, että niitä käytetään joka tapauksessa yhdessä kalliimpien dronejen kanssa. Eli tällöin iskuille saadaan kattavuutta, ja tietenkin tekoäly voi tehdä niistä autonomisempia kuin on ilmoitettu. Tuolloin drone käyttäisi inertian ja maalikameran yhdistelmää. Eli laite vertaa sen tietokoneen muistissa olevaa kuvaa kuvaan, jota tuo dronen kamera lähettää. 

Periaatteessa tuollainen drone voisi lentää kohteeseen pelkän kameran ja konenäön avulla, jolloin dronen reitti on kuvattu ja tallennettu dronen muistiin. Tuo laite voisi käyttää myös esimerkiksi liikennevalvontaan tarkoitettua tutkaa luomaan niin sanottu "köyhän miehen" TERCOM-laite. Tuollainen liikennevalvontatutka toimi esimerkiksi Huygens-laskeutujan sensorina, kun tuo laskeutuja laskeutui Saturnuksen Titan-kuun pinnalle vuonna 2005. Eli melko pienellä satsauksella voidaan toteuttaa melkein suurvaltojen laitteiden tasoinen ratkaisu. 

Tuolloin tutka seuraa maaston muotoja, ja tietokone ohjaa dronea kuten se ohjaa myös esimerkiksi Tomahawk-risteilyohjuksia. Ja kun drone saapuu tietylle etäisyydelle, niin se voi siirtyä käyttämään maalikameraa, sekä kuvan vertailu-ohjelmistoa kohteen tunnistamisessa. Jos sitten puhutaan Venäjän provokaatiosta, niin Venäjä varmasti hyötyisi siitä, että nuo dronet putoaisivat Suomeen. Siis Venäjä voisi tietenkin laukaista droneja kohti Suomea, ja sitten yrittää vierittää syyn Ukrainan niskoille. Mutta kuten tiedämme, niin dronejen käyttö sodassa yleistyy. 

Pienikin drone voi olla hyvin vaarallinen, jos se vain kykenee tekemään reiän esimerkiksi sukellusveneiden runkoihin. Tiedetään että Venäjällä valmistaudutaan ehkä jo salaa Putinin jälkeiseen aikaan. Se mitä tämä Putinin jälkeinen aika tuo sisällään on epävarmuus. Mutta samalla voidaan sanoa, että Putinin aika varsinkin tässä viimevaiheessa on ollut myös epävarmaa. Ja siksi droneja voidaan laukaista myös venäläisten itsensä toimesta. Tuolloin kohteena voi olla kilpaileva oligarkki tai joku, joka on herättänyt paljon pelkoa. 

Tekoälyllä boostattujen dronejen avulla voidaan iskeä pitkälle vihollisen selustaan. Tuolloin dronet voidaan kätkeä esimerkiksi junaan tai johonkin rekkaan, ja tietyssä pisteessä nuo laitteet lähtevät iskuun. Tuolloin operaattori määrittelee GPS pisteen, jonka sisällä drone aktivoituu. Ja sitten ne lähtevät suorittamaan tehtävää. Eli drone hakeutuu kohteeseensa konenäön avulla. 

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011942334.html

https://yle.fi/a/74-20218714

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ontelokranaatti

https://en.wikipedia.org/wiki/Explosively_formed_penetrator

Voiko CIAn huippusensori "Ghost Murmur" olla totta?

 

Huhujen mukaan amerikkalaisen lentäjän pelastusoperaatiossa käytettiin sensoria, jonka koodinimi on "Ghost Murmur". Järjestelmä olisi siis eräänlainen kvanttitutka, joka kykenee havaitsemaan ihmisen sydämen sykkeen 40 kilometrin päästä? Voisiko tuollainen laite olla olemassa? Siis kvanttisensorit ovat erittäin herkkiä, mutta riittääkö niiden herkkyys tuollaiseen toimintaan? Monet tiedemiehet eivät usko tuollaisen sensorin olemassaoloon ainakaan siinä muodossa, kuin mitä lehdissä sanotaan. Mutta jos tuo "Ghost Murmur" on totta, niin se olisi melkoinen teknologian läpimurto, ja ehkä tuollaisten sensorien avulla voidaan jossain vaiheessa sitten lukea myös ajatuksia. Eli tällöin kvanttisensori havainnoisi pään sisäisten magneettikenttien vuorovaikutusta, ja sitten se voisi lukea ihmisen mieltä. Tai jopa vaikuttaa ihmisen ajatteluun noiden kenttien välityksellä. 

Mutta sitten voidaan sanoa, että on mahdollista että tuo paljon puhuttu sensori olisi tahallista disinformaatiota. Toki on mahdollista, että henkilön ruumiintoimintoja ja sijaintia tarkkaillaan paljon arkisemmilla välineillä kuin jollain kvanttitutkilla. Tällöin kyseessä voi olla esimerkiksi tavallinen älykello, joka välittää tietoa henkilön ruumiintoiminnoista sekä sijainnista. 

Voisiko kyseessä olla eräänlainen GPS laite, joka asennetaan henkilöön kirurgisesti? 

Voi olla että "Ghost Murmur on ihmisen kehoon asennettu implantti, jonka sisällä oleva radiolähetin-vastaanotin kommunikoi muun kannettavan elektroniikan kuten kännykän, satelliittipaikantimen tai jonkun muun yhteydenpitolaitteen avulla. Kyseinen sensori voi olla erittäin huomaamaton. Sekä erittäin helposti paikallispuudutuksessa asennettava. 

Se voi olla lähes täysin litteä ja sijaita paikassa, jossa siihen kohdistuu mahdollisimman vähän ulkoista rasitusta. Tuollaisia kohtia ovat esimerkiksi luiden pinnat, ja varsinkin kalloluun pintaan asennettu lähetin voi tarkkailla ihmisen aivokäyrää. Tuollainen paperia ohuempi sensori voi kommunikoida ulkoisten lähettimien kuten kannettavan GPS laitteen kanssa, tai sitten se voidaan toki havaita hyvin tehokkaalla kvanttitutkalla. Toisaalta "Ghost Murmur" voi olla eräänlainen transponder, joka aktivoidaan lentokoneen tutkan kautta annettavalla herätesignaalilla. 

Mutta tuolloin laite paljastaisi "vain" ihmisen sisään asennetun lähettimen. Toki esimerkiksi miniatyyrinen GPS lähetin voidaan asentaa henkilön kirurgisesti. Tuollainen lähetin voidaan asentaa esimerkiksi nenäonteloon. Eli näissä olettamuksissa lähden siitä, että nuo sensorit asennetaan paikallispuudutuksessa. Ja ne voivat saada virtansa samoista paristoista, mitä käytetään esimerkiksi sydämentahdistimessa. Tuollaiset sensorit tietenkin kertovat esimerkiksi jos henkilö on ottanut paikannuslaitteen pois ranteestaan. Tai ehkä nuo sensorit käyttävät hermostosta keräämäänsä sähköä, jolloin niiden havaitseminen voi olla erittäin vaikeaa. 

https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/nyp-cian-huipputyokalu-auttoi-havittajalentajan-paikallistamisessa-tunnistaa-sydamensykkeen-kilometrien-paasta/

Kun tekoälyä käytetään "liikaa", niin kukaan ei kysy miksi tähän tilanteeseen on tultu.

Kukaan ei koskaan ei koskaan kysy että miksi näin tapahtuu? Tekoäly ei saisi korvata terapeutteja tai ystäviä. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin, että kaikki eivät osaa hakea tai saa lähetettä terapiaan. Kaikilla ei ole ystäviä, joille voi puhua tunteista tai mistään muusta kuin jääkiekkotuloksista. Jos muutenkaan ei ole rahaa, niin ulos on turha lähteä muuta kuin kiertämään pururataa. Joten miten ihminen saa aikansa kulumaan? 

Tekoälyä voidaan verrata uuteen internetiin tai videopeleihin. On ihmisiä jotka viettävät kaiken aikansa tekoälyn parissa, ja tietenkin tuo asia kauhistuttaa joitakin psykologeja. Tekoäly tuhoaa nuorison, nuoriso viettää liikaa aikaa tekoälyn parissa. Eli sanoma on sama kuin jossain tietokonepelejä käsittelevissä ohjelmissa. Nuori istuu kaiken päivää pelaamassa tietokoneella, tai juttelemassa jonkun Chat GPTn kanssa. Ja sitten joukko hyvin koulutettuja ammattilaisia kertoo siitä, miten nuoret tuhoavat elämänsä tuon välineen kanssa. 

Tuolloin tietenkin toimittaja esittelee mielellään, miten näiden ihmisten vanhemmat ovat huolissaan, ja varmaan kaikki näkevät miten se tai tämä voi pahoin. Mutta kuten tiedämme, niin ihminen jonka kanssa voidaan jutella olisi parempi kuin tekoäly. Se että tekoälyn liikakäyttäjä on usein samaa mieltä varmasti saa aikaan monia ajatuksia. Mutta siis kysymykseen "miksi joku viettää kaiken aikansa tekoälyn parissa" ei olla koskaan ajateltu kysyä. Kaikilla ihmisillä ei ole kavereita, joille voi puhua muusta kuin edellisestä kapakkaillasta. Siis ihmissuhteistamme valtaosa on pinnallisia. Kavereita kyllä löytyy. Heidän kanssaan voi puhua jääkiekosta, tai siitä kuka seuraavaksi avaa minkäkin viemärin. Mutta mitään syvällisempää tunne-elämän kartoittamista ei noiden ihmisten kanssa viitsi ryhtyä tekemään. 

Tai sitten on olemassa ihmisiä joille ei voi puhua yhtään mitään. Eli edes jääkiekosta ei noiden ihmisten kanssa voi puhua. Eli varmaan moni asia olisi toisin, jos meillä kaikilla olisi joku, jonka puoleen voimme kääntyä silloin, kun meitä ahdistaa. Mutta samalla unohdetaan sekin, että myös iloisista asioista pitäisi voida puhua. Ja sitten samalla kaikilla pitäisi olla ystäviä, mutta maailma ei ole ideaalinen paikka. 

Siis ystävä on ihminen jonka kanssa voisi puhua myös sellaisista asioista, jotka kiinnostavat itseä ilman että ne aiheuttavat negatiivisia tunteita, ystävät olisivat aidosti kiinnostuneita siitä, mitä mieltä keskustelukumppani on, ja jonka voi hakea vaikka juomaan olutta jonnekin terassille. Aitoa ystävyyttä kuvaillaan usein tasa-arvoiseksi asiaksi. Tasa-arvo on siis sitä, että kumpikin tuo ystävyyteen jotain omaa. Siis todellinen ystävä ei häpeä lähteä kaverinsa kanssa istumaan ulos kahville. Hän ei etsi seuraavaa tapaamisaikaa almanakasta. Eikä katso seinällä olevaa kelloa, kun toinen puhuu asioista, jotka häntä kiinnostavat. Samoin toisen pitäisi myös sitten antaa toiselle aikaansa. 

Me kaikki olemme kuulleet sellaisia lauseita, kuin että "on jokaisen oma asia, kenen kanssa viettää aikaansa". Ja se saattaa tarkoittaa sitä, että joku viettää aikaa pääosin itsekseen. Siis on totta että me emme halua kaikkia ihmisiä omaan elämäämme. Mutta silti tuo syrjiminen on ikävää. 

Me kaikki puhumme asioista niin, että ne näyttävät oikeastaan hyvältä vain omasta itsestä. Meille kaikille on tärkeää, että meidät hyväksytään. Sitten toisaalta me saatamme puhua vammaisten oikeuksista erittäin paljon. Samalla me unohdamme usein sen, että "vammaisia" on erilaisia. On olemassa niitä paljon puhuttuja näkyvästi vammaisia, jotka ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia. On AGU, Angelma, CP ja muita vastaavia ihmisiä. Mutta sitten on niitä, joilla on pieni, mutta samalla rajoittava vamma. 

Aistiyliherkkyys, ADHD, Tourette, autismin kirjo ja monet muut vastaavat asiat ovat sitten niitä, joita ei helposti näe päälle. Jotkut näistä asioista sitten näkyvät jonkinlaisina pakko-oireina, kun kiroiluna, itsekseen puhumisena sekä muina vastaavina asioina. Siis tuollaista ihmistä usein pidetään omituisena, koska hän ei ehkä ole niin sanotusti "näkyvästi vammainen". Ja se että toisen käytös on huomiota herättävää oikeuttaa siis syrjimään tätä henkilöä. Hänet voidaan suoraan sysätä nurkkaan istumaan, jotta muiden ei tarvitse häneen uhrata aikaansa. "Hän on vain outo". Koskaan ei noiden ihmisten omaa näkemystä asioista välitetä esittää televisiossa, kun se ei tarjoa sellaista dramatiikkaa, kuin joku AGU tai vastaava syndrooma. 

Kun puhutaan esimerkiksi ADHDn tai Touretten syndrooman vaikutuksesta elinikään, niin silloin tietenkin meidän pitäisi miettiä sitä, että usein tuollaisesta ihmisestä tulee koulupudokas. Hän saattaa saada erittäin huonon maineen, ja sen takia häntä ei ehkä haluta mukaan mihinkään. Ja sen takia hän saattaa ajautua suoraan esimerkiksi puliukkojen joukkoon. Ammattikoulun tai lukion keskeyttäminen siksi, että henkilö pääsee kokopäiväksi psykiatrian piiriin, eikä hän enää olisi sitten se paljon puhuttu silmätikku saattaa tuntua aluksi oikealta ratkaisulta. Mutta entä sitten joskus 20 vuoden kuluttua?

 Onko silloin ehkä edessä se paljon puhuttu hoidon lopettaminen? Millaiseen tilanteeseen ihminen joutuu silloin, kun hän 20 vuoden päästä joutuu tyhjän päälle? Tai ehkä hän sitten pääsee asumaan johonkin vuokra-asuntoon, taskussaan kansaneläkkeen perusosa. Siinä vasta leveästi elellään, ja paljon ystäviä hankitaan, kun takana on vuosien hoito jossain avohoidossa. Ja psykiatrinen hoito ei mitenkään voi leimata tuota henkilöä. Kun ihminen on ollut jossain varsinkin psykiatrisessa tai päihdehoidossa, niin hän varmasti kokee syrjintää. 

Ammattiauttajia tarvitaan siksi, että joskus asiat vain ovat niin solmussa, että niistä ei voida tai uskalleta kertoa ystäville. Joita kaikilla ei valitettavasti ole. On hienoa ajatella, että työttömät siirretään jonnekin eläkkeelle, mutta eläkkeellä he sitten valitettavan usein syrjäytyvät. Syrjäytyminen muuttuu sitten valitettavan usein alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöksi. 

Tietenkin psykiatrian ilosanoma olisi se, että noita liikaa tietokoneen kanssa aikaa viettäviä ihmisiä voidaan viedä vaikka jonnekin osastolle. Näin sitten heidän netin käyttönsä saadaan aisoihin. Se tietenkin myös vie tuollaisen henkilön pois ihmisten silmistä ja mielestä. Ja näin heidän asioitaan ei muiden tarvitse koskaan katsoa mistään. Samoin tietenkin sellaisia asioita kuin keskusteluapu on tarjolla, mutta sitä apua annetaan siis jossain työhuoneessa. Sitä annetaan neljän seinän sisällä, silloin kuin ammattiauttajalla on aika. Ja jossain ainakin olen kuullut, että pääpaino näissä piireissä on ollut lääkityksessä. Lääkitys aiheuttaa siis esimerkiksi painon nousua ja uneliaisuutta. Se taas tarkoittaa sitä, että ihminen saattaa muuttua huomattavan lihavaksi. Eli asia saattaa vaikuttaa erittäin pieneltä, ennen kuin itse sattuu olemaan lihava. 

Silloin varmasti on helppoa solmia uusia ihmissuhteita, kun ihminen on ylipainoinen zombie, jonka vaatteet muistuttavat soputelttaa. Siinä voi jokainen itse miettiä sitä, miksi joku jää neljän seinän sisään, kun henkilö pelkää että hänelle huudellaan. 

Ryhmiä saattaa olla kerran viikossa tai harvemmin. Samoin terapeuttien työnä on tehdä itsestään tarpeettomia. Joten sen takia nämä ryhmät eivät suoraan korvaa oikeaa ystäväpiiriä. 

Ihmisten pitäisi saada oikeita harrastuksia, joiden kautta hän saisi kavereita. Mutta jos sitten lähdetään hakemaan harrastuksia, niin nuo työttömän tulot eivät kovin suuria ole. Joten ehkä sieltä pururadalta löytyy niitä oikeita ystäviä. Eli kun näet jonkun mielenkiintoisen henkilön niin hihaan vain kiinni, ja sitten tekemään tuttavuutta. Ja näin Timo Taikuri ratkaisee kaikki maailman ongelmat muutamassa sekunnissa. 

Riittää että ihminen saa itselleen harrastuksen, sekä sen kautta sitten paljon uusia kavereita, joiden kanssa he voivat sitten tehdä kaikkea jännittävää. Mutta me usein unohdamme sen, että kaikki eivät vain pidä kaikista ihmisistä. Eli kaikki vain eivät ole samanlaisia. Samoin jotkut ihmiset vain jännittävät tuttavuuden tekemistä. Joten kaikki mahdolliset ajanviettotavat eivät sovi kaikille. 

https://yle.fi/a/74-20207229?