Tekoälystä on tulossa uusi sijoituskupla

Tekoäly on varmaan seuraava IT kupla. Tuo kupla syntyy siitä, kun sijoittajat kilpaa syytävät rahaa tekoälyn kehitykseen. Tuo yhtöihin pumpattu raha kasvattaa niiden arvoa. Mutta samalla tavalla se kiihdyttää prosessia, joka muuttaa yhtiön pääasiallisen tulonlähteen osakkeista saatavaksi tuloksi. Ja se että pääosa yhtiö tuloista tulee sijoituksista tekee siitä erittäin herkän kohteen. Osakekaupan ja muun sijoitustoiminnan kautta saatava tulo tietenkin kasvattaa yhtiön arvoa. Ja kun osakekauppaa tekevät ihmiset katsovat yhtiön arvon kehitystä, niin he huomaavat yhtiön arvon kohoavan, koska osakemyynti kasvattaa yhtiön arvoa. Tuo sitten kiihdyttää sijoituksia kyseiseen yhtiöön. 

Eli raha vetää rahaa puoleensa. Tuo osakemyynnin kautta saatava tulo on kuitenkin sikäli epävarmaa, että se ei perustu tuotteen myymiseen. Ja jossain vaiheessa osakkeen arvo kasvaa niin suureksi, että suurmistajat katsovat saavansa tavoittelemansa voittoa noista osakkeista, ja panevat osakkeensa myyntiin. Tuolloin järjestelmä havaitsee että suuri määrä tietyn yhtiön osakkeita on vapautunut markkinoille, ja muutkin alkavat myydä hallussaan olevia osakkeita. Seuraavaksi yhtiön arvo alkaa laskea, mikä voi johtaa paniikkiin, ja sitten seuraa tilanne, jota kutsutaan kuplan puhkeamiseksi. 

Syy miksi tekoälyyhtiöt keräävät rahaa sijoituksista johtuu siitä, että ne rakentavat usein kahta versiota tuotteestaan. Toinen versio on ilmainen, ja sen tarkoitus on se, että kuluttajat pääsevät tutustumaan tuotteeseen. Ja heillä on sitten mahdollisuus ostaa täydellisempi tuote. Eli nuo ilmaisohjelmat eivät tuo yhtiöille rahaa, mutta ne ovat tärkeä väline, kun asiakkaita houkutellaan uuden tuotteen ääreen. Ja varsinkin arkikäytössä ainakin itse koen ilmaisversiot riittäviksi. Mutta teollisessa tuotannossa tilanne on toinen, eli siellä tarvitaan kohdennettuja ominaisuuksia, joita ei ohjelmistojen ilmaisissa versioioissa ole tajolla. 

Tekoälyn kkohdalla on sanottava että se on uutta ja ihmeellistä. Kuluttajat ovat vasta saaneet vähän aikaa tutustua tekoälyihin, joissa on vielä paljon "lasten tauteja". Mutta kuluttajien kannalta asia on niin, että koska tekoäly on uutta ja ihmeellistä eikä heillä ole vertalukohteita menneisyyteen, niin kuluttajat eivät tiedä paremmasta. 

Tekoäly on  samanlainen tuote kuin muutkin vastaavat tuotteet. Se on uutta ja ihmeellistä, joten se tietenkin kiinnostaa myös esimerkiksi sijoittajia. Tekoälyä voidaan siis verrata sijoituskoheena esimerkiksi nettimarkkinointiin, joka aikoinaan synnytti valtavan IT-kuplana tunnetun ilmiön. Nettimarkkinointi oli aikoinaan myös uusi ja ihmeellinen asia, ja netin avulla saatiin aikaan tilanne, jossa pienikin toimija sai saman kattavuuden kuin suuret toimijat. 

Tuolloin kauan sitten ajateltiin, että hyvin tehty markkinointimateriaali sekä suuri kattavuus takaavat sen, että yritys kykenee toimimaan sekä sen, että yritys on loistava sijoituskohde. Internet-markkinointi johti siihen, että rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Kaikkien yritysten piti saada omat kotisivut internetiin, ja sen takia interneti-makkinointiin erikoistuneet yritykset saivat tuolloin valtavasti töitä. 

Tuolloin kauan sitten kotisivuja tehtiin pääosin käsin koodaamalla, ja nettiohjelmointi oli uutta. Netissä oli vain muutamia kotisivuja, ja nettimarkkinointia hoitelevia yrityiksiä oli vain muutamia, joten jos kotisivut olivat jonkun näköisiä, niin niiden avulla saatiin kalasteltua asiakkaita. Ja se tietenkin puhalsi valtavasti rahaa noihin nettimarkkinointiin erikoistuneisiin yrityksiin, joilla oli siis palvelin ja taidot tehdä kotisivuja, joissa oli yhteystiedot. 

Kotisivut latautuivat minuuteissa, joten sen takia pelkkä klikkaus toi asiakkaita, kun asiakkaat eivät enää ehtineet odotella uusia kotisivuja. Mutta sitten ajat muuttuivat. Nettiin ilmaantui miljoonia uusia kotisivuja, joiden takia ei pelkkä kotisivu netissä taannut klikkauksia, eivätkä klikkaukset taanneet enää myyntiä. Netin nopeuden lisääntyessä piti kotisivuille saada uusia asioita, joilla herätettiin ihmisten kiinnostusta tuotteisiin. Netin nopeuden lisääntyessä alkoivat ihmiset vertailla hintoja. Ja kun kotisivut latautuivat muutamassa sekunnissa, niin silloin oli aina aikaa vertailla hintoja, sekä lukea tarkemmin palveluehtoja. 

Seuraava askel olikin sitten interaktiivinen, sosiaaliseen mediaan perustuva markkinointi. Kotisivujen lisäksi esimerkiksi sosiaalinen media on tarjonnut alustan, jossa voidaan yhtiöille antaa palautetta niiden palveluista. Toki nuo alustat saattavat löytyä myös esimerkiksi hotellipalveluita välittäviltä kotisivuilta. Ongelma nimittäin sosiaalisen median kanssa on se, että pitäisi noiden palautteen antajien asiakkuus pitäisi varmistaa, ja sen takia avoin sosiaalinen media on melko epävarma alusta palautteen keräämistä varten. Nimittäin avoimessa sosiaalisessa mediassa kuka vain voi esittää olevansa jonkun hotellin asiakas. 

Mutta kuten me tiedämme, niin kiinnostavuus lisää sijoituksia. Ja sijoitukset kohottavat yhtiöiden osakkeiden arvoa. Nuo sijoitukset sitten puhaltavat yhtiöön tyhjää rahaa, mikä tietenkin takaa sen, että yhtiö kasvaa kuin ilmapallo. Ja sitten ennemmin tai myöhemmin käy niin, että sijoittajat löytävät uuden kohteen. Mikäli sijoittajat eivät saa rahoilleen vastinetta, niin he vievät rahansa pois tuosta yhtiöstä. Ja jos yhtiön pääasiallinen tulonlähde on osakeiden myynnistä saatavat tulot, niin se varmasti aiheuttaa pettymyksen. 

Tekoälyn muuttuessa osaksi arkea sen viehätys katoaa.

Tällä hetkellä tekoäly on valtavassa nosteessa. Sen kehittämiseen satkasataan valtavasti rahaa, ja samalla ei ole varmaan yhtään tieteen ja tekniikan tai ylipäätään elämän osa-aluetta, jossa tekoälyä ei olla kokeiltu. Tekoäly on samanlainen hype tai buumi kuin aikoinaan internet oli. Siitä odotettiin suurta mullistusta, ja sitä internet tietenkin oli. Mutta sitten intener muuttui jokaipäiväiseksi työkaluksi, joka on nmykyään lähes välttämättömyys. 

Samalla kun internet muuttui arkipäiväiseksi asiaksi, niin silloin se menetti sädekhänsä, ja siitä tuli osa monnen ihmisen elämää sekä vapaalla että myös töissä. Sosiaalinen media on myös muuttanut ihmisten elämää. Kauan sitten sosiaalinen media oli uutta, outoa sekä viehättävää, ja sitä vastustettiin kautta koko yhteiskunnan. Eli kaikki aika kuulemma kului sosiaalisessa mediassa, jossa kerrottiin mitä mielenkiintoisempia asioita ihmisten yksityiselämästä. 

Ja kuitenkin sosiaalinen media muuttui kanavaksi, jota nosrmaali ihminen saattaa kerran pari päivässä vilkaista. Eli uutuuden viehätyksen kadotessa sekä kilpailevien kanavien lisääntyessä alkaa sosiaalisen median päivät olla ohi. Samoin myös esimerkiksi YouTuben katsoja- tai klikkausten määrä on laskenut. Ehkä syynä tuohon on tekoäly. Tekoälyn avulla voidaan etsiä tehokkaasti mitä tietoa hyvänsä. En tiedä seuraako YooTube sitä, kuinka pitkään käyttäjä katsoo mitäkin filmiä, vai seuraako se pelkkiä klikkauksia. 

Koska tekoäly voi etsiä tietoa tai tiettyjä filmejä hyvin täsmällisesti, niin se laskee tietenkin noita vajaa viisi sekuntia kestävien katseluiden määrää, ja sen takia tekoälyt voivat laskea myös erityisesti toistopalveluiden kävijä tai klikkausten määriä. Se miten suoratoistopalvelut sitten laskevat käyttäjiään on jääny hiukan hämäräksi. Eli laskeeko suoratoistopalvelu sitä, jos joku sattuu katsomaan sieltä vaikka 3 h dokumentin. Tuosta ei kovin montaa klikkausta tule, vai huomioiko palvelu sen, että kuinka pitkään mitäkin ohjelmaa on katsottu. 

Tekoälyn rajoitukset ovat asioita, joiden avulla ihmisten elämää pitäisi suojella. Mutta sitten kun kysymme, että mitä elämää tai asiaa me haluamme tai edes voimme suojella, niin silloin kohtaamme esimerkiksi Kiinan kaltaisia valtioita. Noissa valtoissa valtio ei ole erehtyväinen, ja sen takia valtio voi valvoa omasta mielestään mitä se haluaa. Se mikä sitten saa aikaan erittäin mielenkiintoisia asioita koskien esimerkiksi USAn preidentinvaaleja, niin silloin tietenkin puhutaan yksilönvapaudesta ja muista upeista asioista. 

Ja kuitenkin joka kerran kun joku terroristi satuu ampumaan muutamia ihmisiä, niin sanotaan että heidän sähköpostinsa tai kännykkäliikenteen tarkkailu olisi ehkä voinut antaa viranomaisille varooituksen. Ja sitten taas tuhlataan muutamia miljardeja dollareita muutamiin oikeusjuttuihin, joissa ratkaistaan se, että ylittääkö vai alittaako viranomainen toimivaltiuutensa. Eli kukaan ei taaskaan tee mitään oikein. Jos viranomaiset keräävät tietoja jokaisesta ihmisestä, niin silloin viranomaiset ylittävät toimivaltuutensa. Mutta sitten taas kysytään, että miten esimerkiski epäillyt valitaan, eli millainen käytös riittää siihen, että henkilöä ja hänen toimintaansa saa valvoa. 

Israelin asevoimat käyttää tekoälyä Gazassa. Sitä käytetään henkilöiden tunnistamiseen sekä samalla iskujen kohdentamiseen. Ja miksi ei käytettäisi? Asevoimien tarkoitus on olla kova, tehokas sekä pelottava. Joten miksi tekoälyä ei käytettäisi noissa operaatioissa? 

Sosiaalista mediaa syytetään paikaksi, jossa kaiken maailman höyrypäät vaaihtavat ajatuksiaan. Mutta olisiko joku porttikäytävä tai rappusyvennys parempi paikka kiihkoilla? Se että joku vaahtopää on kirjoittanut sosiaaliseen mediaan tietynlaisia päivityksiä on saattanut aiheuttaa sen, että poliisi on saanut estettyä esimerkiksi kouluampumisia. Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi hijattain vaasalaisnaisen vankeuteen siksi, että hän oli suunnitellut koulampumista. 

Tuo nainen oli ladannut nettiin manifestin, ja hän oli lähtenyt koululle mukanaan pistooli ja muutamia lippaita. Hän oli kuitenkin pitänyt koulun oppilaita liian nuorina, ja palannut kotiinsa, jossa poliisi hänet sitten pidätti. Tuossa tapauksessa sosiaaliseen mediaan kirjoitettu mannifesti oli aiheuttanut ilmoituksen. Ja onni oli siinä, että tuo nainen päätti olla toteuttamatta tekoaan, koska poliisi ei häntä ollut koulun pihalta saanut kiinni. 

Sosiaalinen media on antanut aivan uuden tavan kiusata muita. Mutta samalla sosiaalinen media on paljastanut sen, että koulukiusaaminen on ehkä paljon yleisempää kuin ennen on uskottu. Ennen kyseisestä ilmiöstä puhuttiin vain yksittäistapauksina. Eli sosiaalinen media kiusaamisalustana on hyvin ikävä asia, mutta toisaalta sinne jää jäljet, joita voidaan käyttää todisteina näistä teoista. Eli asioista voidaan aina ajatella myös toisin. 

Mikäli ajattelemme esimerkiksi Syyskuun 11.päivän terrori-iskuja vuonna 2001, niin tuolloin oli kyse teosta, jonka tekivät ihmiset, joilla ei ollut ennestään mitään rikosrekisteriä. Sama kaava on toistunut muissakin vastaavissa itsemurha-iskuissa. Tekijöitä ei ole voitu kuullustella tai heidän sähköpostejaan ei olla seurattu, koska heillä ei ollut ennestään mitään rikosrekisteriä. Tällainen tekotapa, jossa tekijä yllättäen kävelee johon paikkaan ja räjäyttää itsensä on vieras. Samoin jos tekijä ei esimerkiksi jatkuvasti liiku alamaailmassa, ei häntä voida lain mukaan salakuunnella. Koska henkilöllä ei ole ennestään mitään rikosrekisteriä tai suhteita alamaailmaan, tekee se mahdottomaksi kuunnella heidän keskustelujaan. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010508683.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._p%C3%A4iv%C3%A4n_terroriteot

Generatiivisten tekoälyjen pahansuovat kloonit aiheuttavat kasvavia tietoturvariskejä.

Tekoälyt ovat mullitavia välineitä. Ja erityisen mullistavia ovat niin sanotut generatiiviset tekoälyt, joiden kanssa voi kuka tahansa joutua tai päästä tekemisiin. Normaalisti myös ilmaisista tekoälysovelluksista on poistettu mahdollisuus generoida viruksia tai haittaohjelmistoja, mutta todellisuudessa maailmalla on kaupan tekoälysovelluksia, joilla voidaan tehdä noita haittaohjelmistoja. Se mikä aiheuttaa erityisiä ongelmia on, että voidakseen toimia tehokkaasti virustorjuntaohjelmistot tarvitsevat näytteitä niistä koodeista, joita haittaohjelmissa käytetään. Toisin sanoen, virustorjunta etsii haittaohjelmia tutkimalla koodeja, joita tietokoneelle ladataan, ja virustorjunta vertaa noita koodeja niihin koodeihin, mitä niiden tietokannoissa on. 

Juuri nuo tietokannat ovat niitä, mistä sitten hakkerit voivat hankkia vinkkejä siihen, miten haittakoodia kirjoitetaan. Toinen tapa tunnistaa virus on se, että esimerkiksi ohjelmointityökaluun on asennettu tunnistin, joka tunnistaa haittaohjelman koodin. Ja sen takia normaaleilla editoreilla ei voida ainakaan kovin tehokkaasti valmistaa haittaohjelmia. Pahimmassa tai parhaassa tapauksessa yritys luoda haittaohjelmia tuottaa ilmoituksen viranomaisille siitä, että editoria käytetään laittomaan tarkoitukseen. 

Se mikä tekee tekoälypohjaisesta virus- tai haittaohjelma generaattorista vaarallisen on se, että se kykenee generoimaan valtavan pitkiä koodeja erittäin nopeasti. Ennen virusten sekä muiden haittaohjelmien kirjoittaminen oli vaativa prosessi, jossa piti käsitellä valtavaa määrää koodia. Varsinkin monimutkaisia vakoiluohjelmia oli yksin toimivien hakkerien vaikea kirjoittaa, koska niissä vaaditaan monimutkaisia koodilistoja. Samoin hakkerien kyky hankkia esimerkiksi kehittyneitä ohjelmointieditoreja on ollut rajallinen. 

Myös sellaisten editorien hankinta, jotka eivät raportoi virusten tai vakoiluohjelmien kirjoittamisesta niiden valmistajille on hankalaa. Myös haittaohjelmien testaus on vaikeaa, ja juuri testaus on se vaihe, jossa hakkereita paljastuu erittäin usein. Kuitenkin kun kommunistihallinto kaatui itäisessä Euroopassa syntyi rikollisjengejä joilla oli suhteita sekä mahdollisuus värvätä ohjelmoijia sekä hankkia toimitiloja kyseisille operaatioille. Huono elintaso teki mahdolliseksi sen, että rikolliset saattoivat hankkia palvelukseensa kymmeniä tai jopa satoja ohjelmoijia, jotka sitten työskentelivät jossain varastoissa, joissa kirjoitettiin erilaisia uusia haittaohjelmia. Eli noissa ohjelmissa saattaa olla tuhansia tai jopa  kymmeniä tuhansia rivejä koodeja. Ja se tekee niistä vaarallisia. Ennen tietokonevirukset olivat ainoita haittaohjelmia. Ne olivat vain jonkun ilkeyttään kirjoittamia piloja. 

Myöhemmin kun tietokonerikollisuus on muuttunut ammattimaisemmaksi on viruksia käytetty siihen, että niiden avulla hakkerit pääsevät soluttautumaan palvelinten lähelle. Yksi tapa murtaa vanhanaikainen järjestelmä oli lähettää disketti jossa oli haittaohjelma kohdejärjestelmän mikrotukihenkilöille. Jos nuo henkilöt eivät olleet varuillaan tuo disketti asensi sellaisen ohjelman, joka aktivoi modeemin keskellä yötä. Ja sitten kopioi tiedot modeemin kautta jonnekin verkon yli. Tuollainen hyökkäys oli melko helposti torjuttavissa, koska modeemin puhelinnumerot sekä puhelulistat paljastivat hakkerien osoitteen. Yhteen aikaan uskottiin jopa siihen, että ADSL modeemit ja kiinteät tietoverkot lopettavat hakkeroinnin. Mutta kuten olemme huomanneet, niin näin ei ole käynyt. 

Tietokoneviruksia on käytetty siihen, että kohdejärjestelmä on tuhottu, ja sitten sinne on uudelleen asennuksen yhteydessä sujautettu haittakoodi. Tai sitten noiden järjestelmien RAID-5 varmuuskopiointi on asennettu niin, että niissä olevat tiedot on ohjattu suoraan hakkereiden palvelimille. Kuitenkin se että nykyään voidaan generoida nopeasti monimutkaista koodia saa aikaan sen, että haittaohjelmat muuttuvat monimutkaisemmiksi, ja ne kykenevät kiertämään valvonta-ohjelmat melko tehokkaasti. 

Länsimaissa hakkeroinnin torjunta perustuu pitkälti siihen, että viranomaiset jäljittävät hakkerit verkkoliikenteen perusteella, kunhan he ovat ensin saaneet ilmoituksen hakkereista. Mutta tuo taktiikka ei pure esimerkiksi turvallisuuspalvelun tai asevoimien tiedustelun valvonnassa toimiviin hakkereihin.

Tietokoneiden avulla tapahtuva vakoilu on erittäin hyvää bisnestä. Väitetään että esimerkiksi Pohjois-Korea kauppaa tietoja, joita se on saanut  hakkeroinnin avulla, ja sitten vastikkeeksi tuo valtio pyytää esimerkiksi elektroniikkaa. Korruptio saa aikaan sen, että vaikka hakkerit olisivat toimineet tiedustelun laskuun, niin heidän hankkimiaan tietoja voidaan kaupata netissä, ja tietenkin esimerkiksi aseisiin liittyvää tuotekehitystä koskevat tiedot ovat sellaisia, että niitä myös halutaan ostaa. 

Tekoälypohjaiset editorit ovat asioita, jotka mullistavat myös hakkeroinnin. Tuollaisten editorien avulla voi yksittäinen hakkeri valmistaa ohjelmiston, jossa on jopa miljoonia koodirivejä. Juuri tuo kompleksinen koodi tekee mahdolliseksi sen, että ohjelmistoissa on useita toimintoja. Pahimmassa tapauksessa haittaohjelma tuhoaa ensin esimerkiksi kohdejärjestelmän palomuurin tai virustorjuntaohjelmiston, ja sitten korvaa sen omalla ohjelmallaan. Tuollainen vakoiluohjelma voi valvoa kaikkea tietoa, mikä kulkee koneen ja verkon välillä. 

Onko tekoäly hype vai oikeasti hyödyllinen tuote?

Me emme tiedä tekoälyn kaikkia mahdollisuuksia. Ja voimme olla varmoja siitä, että vaikka tekoälyn kehitystä sääteleviä lakeja säädetään, niin se tulee jatkossa olemaan yhä suuremmassa roolissa yhteiskunnassamme. Tekoälyn merkitys on varmasti suuri, ja tietenkin me kaikki olemme samalla toiveikkaita, että myös huolissamme siitä, mihin kehitys vie. Tekoälyn kehityksessä on varmasti paljon hypeä, kuten oli aikoinaan Internetissä, sekä kaikissa muissakin tietotekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Eli kaiken uuden kohdalla on olemassa ennustuksia sekä odotuksia, joita ei koskaan ehkä voida osittain onneksi toteuttaa. Mutta sitten voimme siirtyä miettimään sitä, mitä tarkoittaa esimerkiksi se paljon puhuttu sana "koskaan". 

Tuo sana "koskaan" ei varmasti ole mikään todellinen "koskaan". Se voi tarkoittaa esimerkiksi ihmisen elämän pituista aikaa. Ja tuo paljon puhuttu "koskaan" voi olla lyhyempi aika kuin mitä olemme edes osanneet kuvitella. Mikäli joku olisi kuvaillut nykyaikaisia tietokoneita sekä internetiä joskus 1970-luvun alussa, kun Advanced Research Projects Agency Network (ARPANET) verkkoa vielä rakennettiin, niin hänet olisi varmaan leimattu hulluksi. 

Tuolloin kauan sitten ei kukaan ollut ennustanut sitä, että nykyään tekoälyn eli puheeseen reagoivan käyttöliittymän kautta voidaan robotteja sekä tietokoneita ohjata normaalin puheen välityksellä, tai että tekoäly voi periaatteessa tehdä esimerkiksi tietokonesalauksista samalla tavalla historiaa kuin kvanttitietokonekin tulee tekemään. Tuolloin tekoäly vain jakaa esimerkiksi kaapatun viestin useille palvelimille, ja jokainen palvelin aloittaa koodin murtamisen tietystä kohtaa lukusuoraa, jonka alkuluvut on tehty käyttäen Riemannin konjektuuria.

Eli jokainen palvelin ottaa tuolloin käsittelyyn esimerkiksi miljoona alkulukua, ja sitten kokeilee niitä vuoron perään tuohon viestiin. Se että esimerkiksi tekoäly voi rakentaa neuroverkon johon kuuluu tuhansia työasemia, jotka voidaan muuttaa sekunneissa tuohon koodin murtoon tarvittaviksi palvelimiksi tekee tekoälystä tehokkaan välineen. 

Tekoäly voi siis rakentaa virtuaalisen kvanttitietokoneen. Tekoälyä voidaan verrata internetin kehitykseen ylipäätään. Aikoinaan internetiä ympäröi valtava hype, ja sitä vastustettiin, koska siellä olevaa tietoa ei ollut varmennettu. Samoin ihmisten yksityisyydestä keskustellaan yhä vilkkaammin. Se että tekoäly kuuluu ehkä tulevaisuudessa jollain tavalla jokaisen ihmisen elämään ei vapauta ihmistä ajattelusta. Ajattelu on ihmisen oikeus. Toki me voimme ulkoistaa myös ajattelun suoraan tekoälylle. 

Ja tietenkin aina puhutaan siitä, että esimerkiksi internet vie ihmisten yksityisyyden sekä tekoäly voi kapinoida, mutta samalla kuitenkin tekoälyn käyttöä koskevia rajoituksia perustellaan jotenkin oudosti. Puhutaan siitä että tekoäly vie meidän työpaikkamme, mutta samalla unohdetaan se, että osa noista työpaikoista, mitä tekoäly uhkaa on joka tapauksessa ulkoistettu ulkomaalaisille vierastyöläisille. Samoin työpaikkojen toimistopakkoa perustellaan sosiaalisuudella. Kun joku työpaikka ilmoittaa, että työntekijöiden on palattava toimistolle, niin sille hurrataan.

Toimistoissa toki työskentelee paljon ihmisiä, joille työpaikka ei tuo sosiaalisia kontakteja. Noita vuokratyöläisiä näkee kaikkialla. Heille ei koko päivänä sanota yhtään sanaa. Noilla henkilöillä ei myöskään ole ehkä samoja etuja kuin vakituisella työväellä. Eli he eivät saa ruokaetuja tai muita työpaikan palveluita. Samoin heille ei ole omaa toimistoa, vaan kaikkialla näytetään, miten omaa väkeä osataan palkita, samalla kuin noiden vuokratyöläisten kohdalla jokaista minuuttia vahditaan. Siis etätyön suurin ongelma on siinä, että se vaatii hiukan oma-aloitteisuutta. Eli kotona tehtävä työ vaatii sitä, että henkilö osaa työnsä. Sekä sen että henkilö kykenee keskittymään työhönsä. Mikäli ihminen on niin ääniherkkä, että jokainen risahdus toimiston ulkopuolella saa aikaan keskittymisen herpaantumisen sekä karjaisun "häivy", niin hän ilmeisesti voi ostaa esimerkiksi korvatulpat. 

Eikä kukaan voi oikeasti olla sitä mieltä, että aamulla on mukavaa tulla töihin kahvikoneen viereen, jos kahvikone ei ole käytössä, ja kaikki kääntävät selkänsä. Siis työpaikoilla odotetaan yleensä työsuoritteita, ja muutenkaan toisia ei yleensä saa häiritä. Jos työtehtävät on kerran opetettu, niin ihmiset eivät saa yleensä jatkuvasti kysellä apua. Tai jos apua jatkuvasti tarvitaan, niin työntekijät saavat lähteä uusiin tehtäviin eli työvoimatoimistoon. Aamulla ei varmaan ole kovin mukavaa lähteä työpaikalle, jossa kukaan ei puhu koko päivänä yhtään mitään. Ja ainakin minä itse jäisin kotiin tekemään työtä jos aamulla sataa vettä kaatamalla. 

Eikä tekoäly tai internet ole niitä asioita, jotka vievät yksityisyyden. Toki myös periteisiin lehtiin kirjoittavat journalistit ovat onnistuneet tuhoamaan ihmisten yksityisyyden täysin. Samalla tavalla naapurin mummo saattaa kytätä naapureitaan ovisilmän kautta, ja sitten levitellä asioita kaikkialle, ja ehkä joku isännöitsijä on tuollaisen naapurin tekemien ilmoitusten perusteella lähtenyt hakemaan ehkä hyvinkin aiheetonta häätöä jollekin toiselle  asukkaalle. 

Tuolloin on joskus käynyt niin, että naapuri ei vain voi hyväksyä toisen kotiintuloaikoja, ja sitten lähdetään levittelemään asioita ympäriinsä, ja seuraavaksi sitten tuo kyttäämisen uhri muuttuu joksikin muuksi kuin vain normaaliksi naapuriksi. Hän muuttuu yhteiskunnalliseksi uhaksi, moraalisen rappion ruumiillistumaksi, joka pitää välittömästi poistaa asunnostaan, jotta "kunnon ihmisten" ei tarvitse moista moraalittomuutta katsella. 

Ihmiset vievät yksityisyyden toisiltaan samalla tavalla kuin tekoäly ja internet. Eli esimerkiksi perinteinen analoginen puhelinkeskus voidaan muuttaa vakoiluvälineeksi samalla tavalla kuin internet. Toisaalta naapurin mummo on usein myös ollut väline, joka antaa tietoja viranomaisille. Nuo tiedot joita ihminen jakaa ovat kuitenkin yleensä hiukan valikoivia. Eli aina jotain jää kertomatta. Tietokone ei valikoi tietoa mitä se kerää. 

Seuraavaksi sitten menemme siihen miksi tekoälyä vastustetaan. Vastustetaanko sitä siksi, että se tekee työpäivästä helpomman. Se antaa työläiselle aikaa, ja se tietenkin kismittää joitain ihmisiä. Eli vastustammeko tekoälyä siksi, että se vie tiettyjä statuksia työpaikoilta? Vai vastustammeko me tekoälyä siksi, että me pelkäämme omien työpaikkojemme puolesta? Vai siksi että me uskomme sen olevan joku uhka? Ja mille tekoäly on oikeasti uhka? Viekö se ehkä sellaisia työpaikkoja, joissa tehdään sellaista työtä, jota kukaan muu ei ehkä halua tehdä? Siis haluaisitko ehkä olla itse joku polkupyörälähetti? 

Tai haluaisitko ehkä noita ihmisiä tuomaan pizzoja omaan kotiisi? Siis oletko koskaan edes nähnyt noita lähettejä jossain baarissa tauoilla? He eivät ehkä saa edes käyttää vessoja, ja sitten mieleen tulee se, että miten mahdollisesti he nuo tarpeet hoitavat? Ehkä joku Siwa-robotti saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa polkupyöräilijä tai rullatuolin käyttäjä ei ehkä pääse siitä ohitse, tai ehkä joku Siwa robotti saa tietää, missä henkilö asuu. Mutta samalla tavalla, samat tiedot saa myös tuollainen fillarilähetti käyttöönsä, kun hän lähtee tuomaan lähetystä. 

Kun me puhumme työstä, niin onko joku ruokalähetti oikeasti moraalinen valinta? Tai onko tämä seuraava malli sitten sellainen, että me haluaisimme että meidän kohdallamme toimitaan tällä tavalla? Eli seuraava malli esineellistää ihmistä. Siis vierastyöläinen voi olla rahallisesti halvempi vaihtoehto kuin robotti, mutta sitten kun vierastyöläisille pitää myös määrä-aikaisten sopimusten kohdalla maksaa palkkaa, eli kun vanha lähtee, ja uusi työläinen tulee sisään, niin hänelle pitää samalla tavoin maksaa työstään. Robotin kohdalla kertainvestointi riittää. Samoin jos ajattelemme työelämää etiikan ja moraalin kannalta, niin me voimme kyllä sanoa, että ihminen ei ole robotti. Tai ehkä haluaisimme itse lähteä tekemään jotain lähettityötä tavalla jota äsken kuvailin. 

Kun me lähdemme pohtimaan esimerkiksi etätyötä, niin olemme sen tilanteen edessä, että etätyö tulee yleistymään. Halusimme tai emme, niin muutto maaseudulle on asia, mikä saattaa venyttää työmatkoja jopa satoihin kilometreihin. Eli se tarkoittaa sitä, että työmatkat voivat olla todella pitkiä. Ja vaikka sanotaan, että etätyö valuttaa sen edut hyvin toimeentulevien sekä koulutettujen ihmisten syliin, niin samalla voimme kuitenkin todeta, että muutenkin toimistoissa työskentelee paljon ihmisiä, joiden työ on pääasiallisesti erilaisten Excel-taulukoiden tai World-tiedostojen käsittelyä. 

Ja nuo työt voidaan kyllä hoidella etänä. Se miten juuri tällaiset asiat ovat tulleet nyt esiin ovat mysteeri. Eihän merkonomikaan ole tullut työpaikalle toimistoon siksi, että naapurin rakennusfirman työläiset saapuvat rakennuksille joka aamu. Ehkä rakennusmies ei suoraan voi siirtää töitään tietoverkkoon, mutta merkonomi voi tehdä kaikki työnsä etänä. Toisaalta taas uudet ja kehittyneet robotit aiheuttavat sen, että varmaan kohta myös rakennusmiesten töitä siirretään ihmisen kaltaisille roboteille. Eli mikään työpaikka ei ole enää niin varma kuin ennen. 

Tekoälyn vahvuudet ja heikkoudet paljastuvat vasta kun sitä on käytetty jonkin aikaa.

Yllä oleva kuva on luotu tekoälyn avulla

Periaatteessa tietokoneohjelma on kuten mikä tahansa muukin tekninen väline. Tekoäly on siis tietokoneohjelma, joka osaa etsiä tietoa internetistä, ja yhdistellä tietoa uudeksi kokonaisuudeksi. Ja tällä hetkellä hypetys tekoälyn ympärillä on kovempi kuin koskaan ennen. Se onko tekoäly internetin historian suurin floppi vai jymymenestys riippuu siitä, miten sitä käytetään sekä siitä, miten tekoäly onnistuu palvelemaan käyttäjiään. Tekoälyä voidaan verrata uusiin autoihin. Ne ovat erittäin hyviä esimerkiksi koeajossa, mutta se kuinka paljon vastiketta rahalleen asiakas saa paljastuu vasta myöhemmin. 

Samoin vasta kun tekoäly on ollut käytössä laajalti pidemmän ajan, niin siitä saadaan tietoa, joka kertoo onko tekoäly onnistunut vai epäonnistunut. Tässä kohdassa minun pitää huomauttaa yhdestä asiasta. Tekoäly ei sovellu kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, mutta kuitenkin oikein käytettynä, paikassa jossa sen käyttö on relevanttia sekä sellaista, että se tehostaa prosesseja, niin se voi tehdä elämästä helppoa. Toki tekoälyn avulla voidaan myös tehdä paljon hallaa työyhteisölle. 

Eli tekoäly voidaan ymmärtää välineenä, jonka avulla voidaan vähentää puolet työvoimasta, ja sitten keskittää jäljelle jääneille työläisille kaksi kertaa enemmän töitä. Pahimmillaan tekoäly antaa mahdollisuuden kilpailuttaa työvoimaa erittäin tehokkaasti, ja samalla sen avulla voidaan tuhota koko työyhteisö. Oikein käytettynä tekoäly vähentää työntekijöiden työtaakkaa sekä antaa vapaa-aikaa sekä vähentää kiirettä. Mutta tuo asia sitten voidaan käyttää työvoiman vähentämiseen. Eli työpaikalle ei tulla aikaa viettämään on hokema, minkä me usein kuulemme työelämässä. 

Työpaikalla pitää työtä olla niin, että kukaan ei istu minuuttiakaan toimettomana, tai sitten työnantajien rahoja menee turhuuteen. Miksi työpaikoilla ylipäätään järjestetään mitään innovaatiopalavereja, kun vastaavia asioita voidaan ulkoistaa konsulteille? Mikäli tuota konsulttia ajatellaan tarkemmin, niin onko hän ehkä niin paljon paremmin perillä työyhteisön tarpeista kuin oma väki? 

Ja tekoälyn kohdalla suurin ongelma lienee se, että tuota apuvälinettä jostain syystä vastustetaan siksi, että se saattaa helpottaa työpäivää. Tuo työpäivän helpotus toki voidaan käyttää työpaikan toimintojen kehittämiseen sekä innovaatioihin, mutta jostain syystä tätä luovaa mallia karsastetaan. 

Mutta miksi sitä karsastetaan? Miksi välineitä jotka voivat vähentää stressiä sekä kehittää työyhteisöä vastustetaan? Ehkä syynä on yleinen muutosvastaisuus. Tai sitten joku suuren luokan johtaja pelkää työpaikkansa puolesta. Tai sitten voidaan vastata sillä tavalla, että tuo toimintatapa ei vain sovi työyhteisöön. Mutta siis miksi innovaatio sekä jatkuva innovaatioprosessi eivät ole sopivia työyhteisön välineitä? Ehkä niitä konsultteja on helpompi palkata, kuin ottaa oman väen innovaatiokapasiteetti käyttöön. 

Tekoäly tulee muuttamaan internetiä lopullisesti

 

Googlen ja muiden perinteisten hakukoneiden käyttö hakukoneena on muuttunut tehottomaksi. Internetin tietomäärän kasvaminen aiheuttaa ongelmia siksi, että perinteiset hakukoneet antavat valtavan määrän sivuja jokaisella haulla. Ja valtavaan sivujoukkoon pesiytyy usein asiavirheitä. Eli kun esimerkiksi indeksoitu hakukone tekee kopion kotisivusta, niin vaikka sivulla olisi virhe, joka on korjattu, niin saattaa mennä pitkän aikaa, että indeksisivu, joka on ladattu jonnekin hakukoneen omalle palvelimelle päivittyy. Toinen ongelma on se, että käyttäjän pitää kahlata valtavan pitkä sivulista läpi, jos hän haluaa tietoja jostain vähän harvinaisemmasta asiasta. Ja sitten hänen pitää valita sivut, joita hän haluaa lukea. 

Tekoäly tekee tietenkin hauista tehokkaamman. Perinteinen hakukone etsii tietoa lähinnä nettisoitteiden perusteella. Mutta tekoäly voi myös etsiä tietoja kotisivujen sisällöstä. Jos tekoäly tietää esimerkiksi sen, miksi henkilö hakee jotain tietoja, niin tekoäly voi silloin etsiä tehokkaammin dataa, joka täyttää tietyt standardit. Eli se voi käydä katsomassa vaikkapa ohjeet siitä, miten jotain tehtäviä pitäisi tehdä, ja sitten etsiä sellaisia kotisivuja, jotka ovat luotettavien tahojen kuten yliopistojen, länsimaisten valtion laitosten tai vaikkapa tunnustettujen tutkimuslaboratorioiden kuten CERNin ylläpitämiä. 

 Tekoälyn ohjaama hakukone toimii siten, että tekoäly on se, mikä käy klikkaamassa kotisivua. Ja interaktiivinen tekoälyn ohjaama hakukone kysyy tietenkin, että mihin sitä halutaan käyttää. Eli onko kyseessä opiskelu, tieteellisen tekstin tuottaminen tai joku muu vastaava asia. Noiden ehkä niin kauhean vaikeilta tuntuvien kysymysten avulla tekoäly luo käyttäjäprofiilin, ja sitten tuon profiilin avulla se optimoi hakutuloksia.  

Sen jälkeen interaktiivinen tekoäly kysyy tehtävän, eli sen kautta se hakee tietoa siitä, millaisia hakutuloksia käyttäjä haluaa tai tarvitsee, ja sitten tekoäly käy kotisivuja läpi etsien dataa, jota käyttäjä voi käyttää työssään. Ja sitten kun käyttäjä on merkinnyt kotisivuja lähdeluetteloon, niin tekoäly oppii niiden kautta yhdistelemään vastaavia kysymyksiä tiettyihin kotisivuihin. Ja sitten tullaan siihen, miten tekoäly tulee muuttamaan internetin perustuksia, jos se ei ole sitä jo muuttanut. 

Tekoäly voi esimerkiksi katkoa lukujonon niin, että kukin palvelin suorittaa rekursiivisen summan laskennan aloittaen sen tietystä kohdasta. Tuolloin palvelinryhmä voi aloittaa esimerkiksi brute force hyökkäyksen kaapattua viestiä vastaan siten, että jokainen palvelin ottaa oman pätkän Reimannin hypoteesin avulla luodusta lukujonosta käyttöönsä. Eli palvelin 1 voi käyttää ensimmäistä miljoonaa Riemannin hypoteesin avulla luotua alkulukujoukkoa, Palvelin 2 ottaa käyttöön seuraavat miljoona alkulukua ja sitten sen jälkeen palvelin kolme aloittaa kahden miljoonan alkuluvun päästä. 

*************************************************************

Tekoäly voi tehdä muutakin kuin pelkkiä palvelunestohyökkäyksiä. Se kykenee myös täyttämään nettipalveluiden hakukenttiä. Ja sen avulla ohjaamaan miljoonia klikkauksia yhtiöille, jotka ovat sellaisten palveluiden asiakkaita, jotka laskuttavat klikkausten lukumäärän perusteella. Eli jos joku yhtiö saa Fonecta Finderissa miljoonia klikkauksia ilman yhtään asiakasta, niin silloin edessä on valtava lasku. 

*************************************************************

Tekoälyn avulla voidaan luoda esimerkiksi virtuaalinen kvanttitietokone, joka kykenee tehokkaasti murtamaan mitä tahansa koodeja. Tuolloin tekoäly voi jakaa esimerkiksi siepatun viestin useille palvelimille, ja sitten nuo palvelimet voivat aloittaa verkotetun brute force hyökkäyksen koodia vastaan. Tuolloin kyseiset palvelimet voivat jakaa tehtäviä keskenään siten, että ne aloittavat koodin murron katkoen Riemannin hypoteesin avulla luotujen alkulukujen sarjoja niin, että palvelimet aloittavat oodin murron kukin omasta kohdastaan tuota sarjaa. 

Se että koodin murto aloitetaan useista kohdista, tekee tuosta prosessista nopeamman sekä tehokkaamman kuin mitä se muuten olisi. Mutta tekoäly voi tehdä muutakin kuin vain murtaa koodeja sekä ohjata tuhansia palvelimia lähettämään echo request pyyntöjä jonnekin reitittimeen. Se voi joko tahallaan tai vahingossa suunnata valtavan määrän nettihakuja tiettyihin hakupalvelimiin. Ja tuollainen asia voi aiheuttaa vakavia tilanteita. 

Tekoälyn toiminta eroaa perinteisestä hyökkäyksestä siinä, että tekoäly voi myös kirjoittaa tai täyttää nettipalvelujen hakukenttiä. Ja sen takia nämä uudet tekoälyn tuomat mahdollisuudet antavat mahdollisuuden pumpata jonkun yhtiön kassan tyhjäksi. Eli mitä jos esimerkiksi Fonecta Finderiin tulee miljoonia klikkauksia jollekin tietylle yhtiölle. 

Jos esimerkiksi tekoäly alkaa toistuvasti hakea tietoja sellaisista palveluista, jotka laskuttavat asiakkaitaan klikkausten perusteella, niin silloin tuollainen toiminta voi aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita. Tuolloin tekoäly voi tehdä miljoonia hakuja suoraan esimerkiksi Fonecta Finderin hakukenttään. Ja se tulee kyllä aika kalliiksi. Mutta siis tekoäly on sekä mahdollisuus että uhka. Se että tiedostamme uhat, sekä osaamme estää niitä tekee internetistä turvallisen. Jos emme tiedosta esimerkiksi Riemannin hypoteesi heikkouksia tai sitä, että joku voi ohjata miljoonia hakuja jonnekin Fonecta Finderiin, niin me emme kykene puolustamaan itseämme tällaisia hyökkäyksiä vastaan. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/tekoaly-ravistelee-netin-perustuksia/6aefd1d8-0f80-4cce-9e61-c2ccf916110e

https://fi.wikipedia.org/wiki/Riemannin_hypoteesi

Työyhteisö on todella hieno asia, jos työyhteisö vain on olemassa.

 

Helsingin yliopiston kotisivuilla on julkaistu essee otsikolla "Mitä tapahtuu, jos menetämme työyhteisön? Tuossa tekstissä professori Kaius Tuori mainitsee siitä, kuinka etätyöstä hyötyvät lähinnä hyväosaiset, jotka voivat sisustaa kotiinsa tukevan kotitoimiston. Samalla tietenkin pelätään sitä, että perinteinen työyhteisö katoaa, ja tilalle tulevat kaiken maailman "teams-yhteisöt", joiden avulla työnantajat voivat säästää ainakin toimistokuluissa. Kotitoimistoissa kalusteet jäävät näet tuon työntekijän itsensä maksettavaksi. 

Siis ihanteellisen maailman työyhteisö on upea paikka ja siinä on mukava kokea yhteenkuuluvuutta. Työpaikalla voidaan keskustella ja vaihtaa mielipiteitä muiden saman alan ihmisten kanssa ja hurrata yhdessä yhteisille onnistumisille sekä samalla itkeä yhteisille epäonnistumisille. 

Siinä on asia mikä saa monet ihmiset hehkuttamaan sitä, että päästään palaamaan toimistolle. Työpaikalla tulee vaihdettua mielipiteitä sekä kuulumisia, ja samalla myös kahvilla voidaan vaikka haukkua pomoa takana päin. Siis parhaimmillaan toimistot ja työyhteisö ovat asioita, jotka tuovat kannustetta ihmisten elämään. Ja jos työntekijä ei osaa, niin vierestä löytyy joku, joka osaa neuvoa miten asiat pitäisi hoitaa. Eli sellaista työelämän toivoisi olevan. 

Nykyisen työelämän suurin ongelma on tuottavuuden maksimointi. Työläinen nähdään välttämättömänä pahana, jonka asema on olla koneen osa. Työläinen on esineellistetty äärimmilleen palvelemaan työpaikkansa etua. Eli hän ei ole yksilö, vaan suoritusautomaatti, jonka tehtävä on luoda virheetöntä suoritetta työpaikalle. Ja jos hän tekee virheen, on vika hänessä. Virheen tehnyttä työläistä kohdellaan samalla tavoin kuin viallista koneen osaa. Jos hän ei kykene tekemään työtään virheettä, niin työntekijä korvataan uudella. 

Työyhteisöistä on tullut sellaisia, että virheitä ei enää uskalleta myöntää. Eikä kukaan uskalla pyytää apua, tai sitten saa helposti osaamattoman ihmisen maineen, ja osaamattomuus tietää välittömästi potkuja. Kun puhutaan siitä, että joissain tapauksissa tekoäly tuottaa lisää työtä, niin silloin unohdetaan se, että myös se, että viereisen pöydän ääressä istuva henkilö vastaa avunpyyntöön sanoen "etsi internetistä", sen sijaan että tarjoaa apuaan tai neuvojaan varmasti aiheuttaa paljon enemmän turhaa työtä, kuin se, että joku antaisi oikeasti neuvoja. 

Tuo paljon puhuttu tuottavuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi provisiopalkan kautta kilpailuttaminen ei kannusta auttamaan nuorempia työntekijöitä, kun "oma lehmä on aina ojassa". Pahimmillaan jopa omat työkaverit koetaan kilpailijoina.  

Yhteisöllisyys voidaan tietenkin tappaa esimerkiksi luomalla voimakas kilpailuasetelma. Tai sitten voidaan muodostaa yhteisö, johon kuuluu työpaikan vakituinen väki. Ja sitten tuon yhteisön ulkopuolelle jätetään kaiken maailman sijaiset, joille ei edes yritetä kehittää mitään yhteisöllistä. Eli joku tulee taloon vaikkapa äitiyslomasijaiseksi, niin hänet saatetaan sijoittaa sellaiseen osaan taloa, että siellä ei kukaan muu vahingossakaan pääse tai ehdi käydä. Työtehtävät saatetaan näyttää kerran, eli hän tekee tietenkin rutiinitehtäviä, tai työtehtäviä ei ole ollenkaan, ja tälle sijaiselle tehdään selväksi, että hänet on palkattu vain sen takia, että työpaikka saa hänestä palkkatukea. 

Mutta elämä ei ole reilu paikka. Eli on työpaikkoja joissa yhteisöllisyys on käytännössä olematonta. Aamulla tullaan töihin, otetaan kahvi jostain koneesta, ja painellaan toimistoon. Sitten ovi lyödään kiinni, ja kukaan ei oikeastaan edes ole koskaan nähnyt sitä henkilöä, joka työskentelee viereisen oven takana, emmekä koskaan ole edes ajatelleet vaihtaa yhtään sanaa muiden työntekijöiden kanssa. Jos työtehtävät vaativat sitä, että työläiset ovat poissa toimistosta, eli he ovat esimerkiksi kiinteistönhuollon tai jonkun muun vastaavan ammatin harjoittajia, niin he ehkä kokoontuvat aamulla johonkin käskynjakoon, ja sitten lähdetään autolla kentälle. 

Siellä ei ehkä nähdä koko päivänä ketään muuta oman työpaikan henkilöä, eikä kommunikaatiokaan ole parasta mahdollista. Samoin jossain asunnonvälityksessä saattaa olla niin, että koko päivä ollaan esittelemässä asuntoja, ja sitten kilpailuasetelma oikeastaan saattaa estää kaiken keskinäisen kommunikaation, varsinkin jos nuo henkilöt toimivat provisiopalkalla. 

Tai sitten työpöydästä tai työhuoneesta tulee sen merkki, että henkilö kuuluu joukkoon. Jos omaa työpöytää tai työhuonetta ei ole, niin silloin henkilö ei kuulu työpaikan vakituiseen väkeen. Tuolloin saattaa työpaikalla olla kaksi tasoa. Ne jotka kuuluvat vakituisesti yhteisöön, ja ne jotka eivät siihen vakituisesti kuulu. Eli tuolloin yhteisössä on "me" eli "omat", ja sitten ovat "vieraat" tai "ne muut", joiden kanssa ei ehkä edes käydä vaihtamassa sanaakaan. Ja silloin ei yhteisöllisyys ulotu läpi koko työyhteisön. 

Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoissa on kiire. Kaikki ihmiset jotka ovat töissä ovat sen tilanteen edessä että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja epävarma tarkoittaa, että edes hyvä koulutus sekä hyvä työkokemus eivät ehkä ole tae siitä, että työpaikka pysyy alla. Kun eletään epävarmaa aikaa, ja irtisanomisia tapahtuu paljon, niin se synnyttää tarpeen varmistaa oma työpaikka, ja sen takia neuvoja ei tarjota kuten ennen tai sosiaalisia hetkiä ei ole enää niin paljon kuin ennen. 

Koska aika on rahaa, niin työyhteisössä ei enää nojailla ovenpieleen ja jutella siitä, mitä voitaisiin tehdä vapaalla. Vaan koko päivä on tehtävä työtä hampaat irvessä, ja jos töissä pidetään liikaa taukoja, niin pomo kysyy helposti, että eikö "Erkillä" ole töitä, ja sitten alkavat YT-neuvottelut. Työyhteisö on siis upea asia, jos se on kannustava. Mutta pahimmillaan se ajaa ihmiset ennenaikaiselle sairaslomalle. 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/yliopistoyhteiso/mita-tapahtuu-jos-menetamme-tyoyhteison