Kun droonit Suomeen putosivat

Venäjä varmasti ainakin pyrkii häiritsemään droneja, jotka on suunnattu venäjän tärkeitä vientisatamia vastaan. Nuo satamat takaavat sen, että Venäjä kykenee viemään öljyä sekä kaasua ulkomaille, jossa noihin laivoihin lastataan esimerkiksi droneja. Venäjän varjolaivaston aluksia kannattaa aina pitää silmällä, koska mikä tahansa laiva voi toimia drone-alustana. Dronet voivat toimia monella tavalla, eli niiden avulla voidaan salakuljettaa huumeita ja aseita esimerkiksi Suomeen. Maahan pudonnut kamikaze-drone on aina vaarallinen. 

Niiden taistelukärki voi sisältää melko vähän räjähteitä, mutta jos niissä on niin sanottu termobaarinen räjähde, niin silloin käsikranaatin kokoinen pommi voi surmata ihmisen 30 metrin säteellä. Droneissa voi olla myös esimerkiksi panssarintorjuntaan tarkoitettu taistelukärki, joka voi olla esimerkiksi ontelokärki, tai hiilivedyllä boostattu versio noista panssarintorjuntaan tarkoitetuista välineistä.

 Jälkimmäisessä tapauksessa onteloammuksen tyhjään tilaan on kaadettu esimerkiksi bensiiniä tai jotain muuta hiilivetyä, jonka tarkoitus on lisätä panoksen suunnatun räjähdysvaikutuksen (SRV)-suihkun tehoa. Osuessaan sukellusveneeseen tuo kärki voi tehdä reiän sen runkoon. Toisaalta dronessa voi olla myös esimerkiksi kylkimiina tai vastaava Explosively formed penetrator (EFP) panos. 

Drone on erittäin tarkka väline, jos sen ohjaaja vain saa pidettyä yhteyden tuohon laitteeseen. 

Aluksi sanottiin, että nuo dronet ovat An-196 "Ljutyi" droneja, mutta nyt ainakin yhden niistä väitetään olevan halvempia "Chaika" droneja. Saattaa olla että Chaika muistuttaa erittäin paljon ulkoisesti kalliimpaa "Ljutyi"-dronea. Tuo yhdennäköisyys voi olla tarkoituksellista. Eli Chaika voi tuolloin toimia yhdessä kalliimman dronen kanssa. Eikä noita droneja silloin erota toisistaan. 

Ainakin osa droneista joita Suomeen on pudonnut ovat "vain" 750 km kantavia halpoja droneja, jotka on ilmeisesti laukaistu Venäjän alueelta. Siis ne ilmeisesti ovat Ukrainalaisten sinne kuljettamia, ja sitten etä-ohjaaja laukaisee ne joka maanteiltä tai jostain telineestä. Nuo halvat dronet voivat olla sellaisia, että niitä käytetään joka tapauksessa yhdessä kalliimpien dronejen kanssa. Eli tällöin iskuille saadaan kattavuutta, ja tietenkin tekoäly voi tehdä niistä autonomisempia kuin on ilmoitettu. Tuolloin drone käyttäisi inertian ja maalikameran yhdistelmää. Eli laite vertaa sen tietokoneen muistissa olevaa kuvaa kuvaan, jota tuo dronen kamera lähettää. 

Periaatteessa tuollainen drone voisi lentää kohteeseen pelkän kameran ja konenäön avulla, jolloin dronen reitti on kuvattu ja tallennettu dronen muistiin. Tuo laite voisi käyttää myös esimerkiksi liikennevalvontaan tarkoitettua tutkaa luomaan niin sanottu "köyhän miehen" TERCOM-laite. Tuollainen liikennevalvontatutka toimi esimerkiksi Huygens-laskeutujan sensorina, kun tuo laskeutuja laskeutui Saturnuksen Titan-kuun pinnalle vuonna 2005. Eli melko pienellä satsauksella voidaan toteuttaa melkein suurvaltojen laitteiden tasoinen ratkaisu. 

Tuolloin tutka seuraa maaston muotoja, ja tietokone ohjaa dronea kuten se ohjaa myös esimerkiksi Tomahawk-risteilyohjuksia. Ja kun drone saapuu tietylle etäisyydelle, niin se voi siirtyä käyttämään maalikameraa, sekä kuvan vertailu-ohjelmistoa kohteen tunnistamisessa. Jos sitten puhutaan Venäjän provokaatiosta, niin Venäjä varmasti hyötyisi siitä, että nuo dronet putoaisivat Suomeen. Siis Venäjä voisi tietenkin laukaista droneja kohti Suomea, ja sitten yrittää vierittää syyn Ukrainan niskoille. Mutta kuten tiedämme, niin dronejen käyttö sodassa yleistyy. 

Pienikin drone voi olla hyvin vaarallinen, jos se vain kykenee tekemään reiän esimerkiksi sukellusveneiden runkoihin. Tiedetään että Venäjällä valmistaudutaan ehkä jo salaa Putinin jälkeiseen aikaan. Se mitä tämä Putinin jälkeinen aika tuo sisällään on epävarmuus. Mutta samalla voidaan sanoa, että Putinin aika varsinkin tässä viimevaiheessa on ollut myös epävarmaa. Ja siksi droneja voidaan laukaista myös venäläisten itsensä toimesta. Tuolloin kohteena voi olla kilpaileva oligarkki tai joku, joka on herättänyt paljon pelkoa. 

Tekoälyllä boostattujen dronejen avulla voidaan iskeä pitkälle vihollisen selustaan. Tuolloin dronet voidaan kätkeä esimerkiksi junaan tai johonkin rekkaan, ja tietyssä pisteessä nuo laitteet lähtevät iskuun. Tuolloin operaattori määrittelee GPS pisteen, jonka sisällä drone aktivoituu. Ja sitten ne lähtevät suorittamaan tehtävää. Eli drone hakeutuu kohteeseensa konenäön avulla. 

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011942334.html

https://yle.fi/a/74-20218714

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ontelokranaatti

https://en.wikipedia.org/wiki/Explosively_formed_penetrator

Voiko CIAn huippusensori "Ghost Murmur" olla totta?

 

Huhujen mukaan amerikkalaisen lentäjän pelastusoperaatiossa käytettiin sensoria, jonka koodinimi on "Ghost Murmur". Järjestelmä olisi siis eräänlainen kvanttitutka, joka kykenee havaitsemaan ihmisen sydämen sykkeen 40 kilometrin päästä? Voisiko tuollainen laite olla olemassa? Siis kvanttisensorit ovat erittäin herkkiä, mutta riittääkö niiden herkkyys tuollaiseen toimintaan? Monet tiedemiehet eivät usko tuollaisen sensorin olemassaoloon ainakaan siinä muodossa, kuin mitä lehdissä sanotaan. Mutta jos tuo "Ghost Murmur" on totta, niin se olisi melkoinen teknologian läpimurto, ja ehkä tuollaisten sensorien avulla voidaan jossain vaiheessa sitten lukea myös ajatuksia. Eli tällöin kvanttisensori havainnoisi pään sisäisten magneettikenttien vuorovaikutusta, ja sitten se voisi lukea ihmisen mieltä. Tai jopa vaikuttaa ihmisen ajatteluun noiden kenttien välityksellä. 

Mutta sitten voidaan sanoa, että on mahdollista että tuo paljon puhuttu sensori olisi tahallista disinformaatiota. Toki on mahdollista, että henkilön ruumiintoimintoja ja sijaintia tarkkaillaan paljon arkisemmilla välineillä kuin jollain kvanttitutkilla. Tällöin kyseessä voi olla esimerkiksi tavallinen älykello, joka välittää tietoa henkilön ruumiintoiminnoista sekä sijainnista. 

Voisiko kyseessä olla eräänlainen GPS laite, joka asennetaan henkilöön kirurgisesti? 

Voi olla että "Ghost Murmur on ihmisen kehoon asennettu implantti, jonka sisällä oleva radiolähetin-vastaanotin kommunikoi muun kannettavan elektroniikan kuten kännykän, satelliittipaikantimen tai jonkun muun yhteydenpitolaitteen avulla. Kyseinen sensori voi olla erittäin huomaamaton. Sekä erittäin helposti paikallispuudutuksessa asennettava. 

Se voi olla lähes täysin litteä ja sijaita paikassa, jossa siihen kohdistuu mahdollisimman vähän ulkoista rasitusta. Tuollaisia kohtia ovat esimerkiksi luiden pinnat, ja varsinkin kalloluun pintaan asennettu lähetin voi tarkkailla ihmisen aivokäyrää. Tuollainen paperia ohuempi sensori voi kommunikoida ulkoisten lähettimien kuten kannettavan GPS laitteen kanssa, tai sitten se voidaan toki havaita hyvin tehokkaalla kvanttitutkalla. Toisaalta "Ghost Murmur" voi olla eräänlainen transponder, joka aktivoidaan lentokoneen tutkan kautta annettavalla herätesignaalilla. 

Mutta tuolloin laite paljastaisi "vain" ihmisen sisään asennetun lähettimen. Toki esimerkiksi miniatyyrinen GPS lähetin voidaan asentaa henkilön kirurgisesti. Tuollainen lähetin voidaan asentaa esimerkiksi nenäonteloon. Eli näissä olettamuksissa lähden siitä, että nuo sensorit asennetaan paikallispuudutuksessa. Ja ne voivat saada virtansa samoista paristoista, mitä käytetään esimerkiksi sydämentahdistimessa. Tuollaiset sensorit tietenkin kertovat esimerkiksi jos henkilö on ottanut paikannuslaitteen pois ranteestaan. Tai ehkä nuo sensorit käyttävät hermostosta keräämäänsä sähköä, jolloin niiden havaitseminen voi olla erittäin vaikeaa. 

https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/nyp-cian-huipputyokalu-auttoi-havittajalentajan-paikallistamisessa-tunnistaa-sydamensykkeen-kilometrien-paasta/

Kun tekoälyä käytetään "liikaa", niin kukaan ei kysy miksi tähän tilanteeseen on tultu.

Kukaan ei koskaan ei koskaan kysy että miksi näin tapahtuu? Tekoäly ei saisi korvata terapeutteja tai ystäviä. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin, että kaikki eivät osaa hakea tai saa lähetettä terapiaan. Kaikilla ei ole ystäviä, joille voi puhua tunteista tai mistään muusta kuin jääkiekkotuloksista. Jos muutenkaan ei ole rahaa, niin ulos on turha lähteä muuta kuin kiertämään pururataa. Joten miten ihminen saa aikansa kulumaan? 

Tekoälyä voidaan verrata uuteen internetiin tai videopeleihin. On ihmisiä jotka viettävät kaiken aikansa tekoälyn parissa, ja tietenkin tuo asia kauhistuttaa joitakin psykologeja. Tekoäly tuhoaa nuorison, nuoriso viettää liikaa aikaa tekoälyn parissa. Eli sanoma on sama kuin jossain tietokonepelejä käsittelevissä ohjelmissa. Nuori istuu kaiken päivää pelaamassa tietokoneella, tai juttelemassa jonkun Chat GPTn kanssa. Ja sitten joukko hyvin koulutettuja ammattilaisia kertoo siitä, miten nuoret tuhoavat elämänsä tuon välineen kanssa. 

Tuolloin tietenkin toimittaja esittelee mielellään, miten näiden ihmisten vanhemmat ovat huolissaan, ja varmaan kaikki näkevät miten se tai tämä voi pahoin. Mutta kuten tiedämme, niin ihminen jonka kanssa voidaan jutella olisi parempi kuin tekoäly. Se että tekoälyn liikakäyttäjä on usein samaa mieltä varmasti saa aikaan monia ajatuksia. Mutta siis kysymykseen "miksi joku viettää kaiken aikansa tekoälyn parissa" ei olla koskaan ajateltu kysyä. Kaikilla ihmisillä ei ole kavereita, joille voi puhua muusta kuin edellisestä kapakkaillasta. Siis ihmissuhteistamme valtaosa on pinnallisia. Kavereita kyllä löytyy. Heidän kanssaan voi puhua jääkiekosta, tai siitä kuka seuraavaksi avaa minkäkin viemärin. Mutta mitään syvällisempää tunne-elämän kartoittamista ei noiden ihmisten kanssa viitsi ryhtyä tekemään. 

Tai sitten on olemassa ihmisiä joille ei voi puhua yhtään mitään. Eli edes jääkiekosta ei noiden ihmisten kanssa voi puhua. Eli varmaan moni asia olisi toisin, jos meillä kaikilla olisi joku, jonka puoleen voimme kääntyä silloin, kun meitä ahdistaa. Mutta samalla unohdetaan sekin, että myös iloisista asioista pitäisi voida puhua. Ja sitten samalla kaikilla pitäisi olla ystäviä, mutta maailma ei ole ideaalinen paikka. 

Siis ystävä on ihminen jonka kanssa voisi puhua myös sellaisista asioista, jotka kiinnostavat itseä ilman että ne aiheuttavat negatiivisia tunteita, ystävät olisivat aidosti kiinnostuneita siitä, mitä mieltä keskustelukumppani on, ja jonka voi hakea vaikka juomaan olutta jonnekin terassille. Aitoa ystävyyttä kuvaillaan usein tasa-arvoiseksi asiaksi. Tasa-arvo on siis sitä, että kumpikin tuo ystävyyteen jotain omaa. Siis todellinen ystävä ei häpeä lähteä kaverinsa kanssa istumaan ulos kahville. Hän ei etsi seuraavaa tapaamisaikaa almanakasta. Eikä katso seinällä olevaa kelloa, kun toinen puhuu asioista, jotka häntä kiinnostavat. Samoin toisen pitäisi myös sitten antaa toiselle aikaansa. 

Me kaikki olemme kuulleet sellaisia lauseita, kuin että "on jokaisen oma asia, kenen kanssa viettää aikaansa". Ja se saattaa tarkoittaa sitä, että joku viettää aikaa pääosin itsekseen. Siis on totta että me emme halua kaikkia ihmisiä omaan elämäämme. Mutta silti tuo syrjiminen on ikävää. 

Me kaikki puhumme asioista niin, että ne näyttävät oikeastaan hyvältä vain omasta itsestä. Meille kaikille on tärkeää, että meidät hyväksytään. Sitten toisaalta me saatamme puhua vammaisten oikeuksista erittäin paljon. Samalla me unohdamme usein sen, että "vammaisia" on erilaisia. On olemassa niitä paljon puhuttuja näkyvästi vammaisia, jotka ovat jatkuvan silmälläpidon alaisia. On AGU, Angelma, CP ja muita vastaavia ihmisiä. Mutta sitten on niitä, joilla on pieni, mutta samalla rajoittava vamma. 

Aistiyliherkkyys, ADHD, Tourette, autismin kirjo ja monet muut vastaavat asiat ovat sitten niitä, joita ei helposti näe päälle. Jotkut näistä asioista sitten näkyvät jonkinlaisina pakko-oireina, kun kiroiluna, itsekseen puhumisena sekä muina vastaavina asioina. Siis tuollaista ihmistä usein pidetään omituisena, koska hän ei ehkä ole niin sanotusti "näkyvästi vammainen". Ja se että toisen käytös on huomiota herättävää oikeuttaa siis syrjimään tätä henkilöä. Hänet voidaan suoraan sysätä nurkkaan istumaan, jotta muiden ei tarvitse häneen uhrata aikaansa. "Hän on vain outo". Koskaan ei noiden ihmisten omaa näkemystä asioista välitetä esittää televisiossa, kun se ei tarjoa sellaista dramatiikkaa, kuin joku AGU tai vastaava syndrooma. 

Kun puhutaan esimerkiksi ADHDn tai Touretten syndrooman vaikutuksesta elinikään, niin silloin tietenkin meidän pitäisi miettiä sitä, että usein tuollaisesta ihmisestä tulee koulupudokas. Hän saattaa saada erittäin huonon maineen, ja sen takia häntä ei ehkä haluta mukaan mihinkään. Ja sen takia hän saattaa ajautua suoraan esimerkiksi puliukkojen joukkoon. Ammattikoulun tai lukion keskeyttäminen siksi, että henkilö pääsee kokopäiväksi psykiatrian piiriin, eikä hän enää olisi sitten se paljon puhuttu silmätikku saattaa tuntua aluksi oikealta ratkaisulta. Mutta entä sitten joskus 20 vuoden kuluttua?

 Onko silloin ehkä edessä se paljon puhuttu hoidon lopettaminen? Millaiseen tilanteeseen ihminen joutuu silloin, kun hän 20 vuoden päästä joutuu tyhjän päälle? Tai ehkä hän sitten pääsee asumaan johonkin vuokra-asuntoon, taskussaan kansaneläkkeen perusosa. Siinä vasta leveästi elellään, ja paljon ystäviä hankitaan, kun takana on vuosien hoito jossain avohoidossa. Ja psykiatrinen hoito ei mitenkään voi leimata tuota henkilöä. Kun ihminen on ollut jossain varsinkin psykiatrisessa tai päihdehoidossa, niin hän varmasti kokee syrjintää. 

Ammattiauttajia tarvitaan siksi, että joskus asiat vain ovat niin solmussa, että niistä ei voida tai uskalleta kertoa ystäville. Joita kaikilla ei valitettavasti ole. On hienoa ajatella, että työttömät siirretään jonnekin eläkkeelle, mutta eläkkeellä he sitten valitettavan usein syrjäytyvät. Syrjäytyminen muuttuu sitten valitettavan usein alkoholin ja lääkkeiden sekakäytöksi. 

Tietenkin psykiatrian ilosanoma olisi se, että noita liikaa tietokoneen kanssa aikaa viettäviä ihmisiä voidaan viedä vaikka jonnekin osastolle. Näin sitten heidän netin käyttönsä saadaan aisoihin. Se tietenkin myös vie tuollaisen henkilön pois ihmisten silmistä ja mielestä. Ja näin heidän asioitaan ei muiden tarvitse koskaan katsoa mistään. Samoin tietenkin sellaisia asioita kuin keskusteluapu on tarjolla, mutta sitä apua annetaan siis jossain työhuoneessa. Sitä annetaan neljän seinän sisällä, silloin kuin ammattiauttajalla on aika. Ja jossain ainakin olen kuullut, että pääpaino näissä piireissä on ollut lääkityksessä. Lääkitys aiheuttaa siis esimerkiksi painon nousua ja uneliaisuutta. Se taas tarkoittaa sitä, että ihminen saattaa muuttua huomattavan lihavaksi. Eli asia saattaa vaikuttaa erittäin pieneltä, ennen kuin itse sattuu olemaan lihava. 

Silloin varmasti on helppoa solmia uusia ihmissuhteita, kun ihminen on ylipainoinen zombie, jonka vaatteet muistuttavat soputelttaa. Siinä voi jokainen itse miettiä sitä, miksi joku jää neljän seinän sisään, kun henkilö pelkää että hänelle huudellaan. 

Ryhmiä saattaa olla kerran viikossa tai harvemmin. Samoin terapeuttien työnä on tehdä itsestään tarpeettomia. Joten sen takia nämä ryhmät eivät suoraan korvaa oikeaa ystäväpiiriä. 

Ihmisten pitäisi saada oikeita harrastuksia, joiden kautta hän saisi kavereita. Mutta jos sitten lähdetään hakemaan harrastuksia, niin nuo työttömän tulot eivät kovin suuria ole. Joten ehkä sieltä pururadalta löytyy niitä oikeita ystäviä. Eli kun näet jonkun mielenkiintoisen henkilön niin hihaan vain kiinni, ja sitten tekemään tuttavuutta. Ja näin Timo Taikuri ratkaisee kaikki maailman ongelmat muutamassa sekunnissa. 

Riittää että ihminen saa itselleen harrastuksen, sekä sen kautta sitten paljon uusia kavereita, joiden kanssa he voivat sitten tehdä kaikkea jännittävää. Mutta me usein unohdamme sen, että kaikki eivät vain pidä kaikista ihmisistä. Eli kaikki vain eivät ole samanlaisia. Samoin jotkut ihmiset vain jännittävät tuttavuuden tekemistä. Joten kaikki mahdolliset ajanviettotavat eivät sovi kaikille. 

https://yle.fi/a/74-20207229?

Mikä vanhentuneissa käyttöjärjestelmissä viehättää?

Vanhentuneet käyttöjärjestelmät ovat valtava tietoturva-aukko. Jos joku miettii sitä, mitä tarkoittaa se, että riittää että kaikki näyttää hyvältä, niin Saksan Valtion rautatiet etsivät vielä 2024 Windows 3.11 ja MS-DOS osaajia. Ja suuri osa maailman laivoista käyttää tietokoneissaan käyttöjärjestelmänä ikivanhaa Windows XPtä. Miksi kaikki pitää aina tehdä niin halvalla kuin mahdollista? Kaikki käyttöjärjestelmät ovat niin turvallisia, kuin niiden heikoin lenkki on. 

Mikäli hakkeri kykenee tunkeutumaan esimerkiksi Saksan rautateiden tietojärjestelmiin, niin hän kykenee melko helposti poistamaan koko käyttöjärjestelmän. Se merkitsisi sitten sitä, että Saksan rautateiden turvallisuus laskee, vaikka noita järjestelmiä käytetään vain sellaisissa toissijaisessa järjestelmissä kuten veturinkuljettajien näytöissä, jotka välittävät tietoa junan sijainnista. 

Afterdawn kirjoittaa asiasta näin: “Muinaisten käyttöjärjestelmien käyttö ei ole lainkaan tavatonta suljetuissa järjestelmissä, jotka eivät kytkeydy lainkaan internettiin. Windows 3.x -käyttöjärjestelmää käytettäneen Saksan rautateiden lisäksi edelleen useissa kohteissa - verkko osaa vihjata ainakin erilaiset lentokoneiden viihdejärjestelmät ja mm. kauppojen (suljetussa verkossa toimivat) kassajärjestelmät, joissa muinaismuisto elää ja hengittää edelleen.” (Afterdawn, Saksan rautateille haetaan töihin Windows 3.11 ja MS-DOS -osaajaa)

Hacker Newsin keskustelussa aiheesta on selvinnyt lisätietoja työstä ja teknologiasta. Ohjelmistoja ajetaan 166 MHz 80386-yhteensopivilla suorittimilla ja RAM-muistia laitteissa on tarjolla 8 megatavua. Keskusteluketjun mukaan samaista tietonäyttöjärjestelmää käytetään myös Saksan ICE 1 ja ICE 2 -luotijunissa.” (Afterdawn, Saksan rautateille haetaan töihin Windows 3.11 ja MS-DOS -osaajaa)

Sanotaan että monet antiikkiset käyttöjärjestelmät elävät ja hengittävät esimerkiksi kauppojen kassakoneissa, sekä muissa ekosysteemeissä, jotka eivät ole yhteydessä internetiin on varmaan yllätys monille. Kuitenkin voidaan sanoa, että jos järjestelmä välittää tietoa Internetin ylitse, se voidaan hakkeroida. Eli hakkeri hyökkää tuota kohdetta vastaan reitittimen kautta. 

Tai sitten hän ottaa yhteyden koneeseen, jonka kautta noita järjestelmiä tai niiden välittämiä tietoja vaikkapa piirakoiden myynnistä tarkkaillaan. Ja niiden käyttöjärjestelmien asennus uusiin kassakoneisiin tapahtuu usein verkon kautta. Joten tietenkin noille keskus palvelimille, joista käyttöjärjestelmän kopio ladataan voidaan aina hyökätä, ja  niille voidaan ladata haittaohjelmia. Tai hakkeri voi etsiskellä esimerkiksi asiakasrekisteristä asiakkaiden osoitteita tai muuta tietoa. 

Se että kaikkien asioiden täytyy olla kunnossa vain, jos muut näkevät ne on asia, mikä ei välttämättä ole kaikkein paras tapa lähestyä esimerkiksi kriittisiä järjestelmiä. Eräs penetraatiotestaaja on ollut huolissaan siitä, että esimerkiksi kauppa-alusten tietokoneiden käyttöjärjestelmiä pyöritetään edelleen Windows XP:n päällä. Tuon käyttöjärjestelmän tuki on lopetettu Microsoftin puolesta jo vuosia sitten. 

Tuo merkitsee sitä, että uusimmat virustorjuntaan tarkoitetut ohjelmistot eivät mahdollisesti toimi tuollaisen ikivanhan käyttöjärjestelmän kanssa. Ja jos joku sitten pääsee tunkeutumaan laivojen tietojärjestelmiin, niin hän voi kaataa koko aluksen. Eli periaatteessa nyrkkisääntö on se, että aina kannattaa käyttää kaikkein uusimpia mahdollisia sovelluksia, joiden avulla päästään parhaaseen mahdolliseen tietoturvan tasoon. Kun laivojen automatisointia lisätään, niin luulisi että laivanvarustajat panostavat myös tekniikkaan, mikä tekee noista aluksen järjestelmistä turvallisia. 

Ja syy siihen miksi koko Windows uusitaan aika ajoin on ollut se, että kaikista käyttöjärjestelmistä löytyy aukkoja. Lopulta niistä löydettyjen aukkojen määrä kasvaa niin suureksi, että koko käyttöjärjestelmän ydin kannattaa kirjoittaa uudelleen. Se että esimerkiksi öljy- sekä LNG tankkeri kuljettaa öljy- tai kaasu lastiaan sellaisten tietokoneiden avustamana, jotka eivät ole ehkä yhteensopivia minkään muun järjestelmän kanssa aiheuttaa suuren ongelman sekä äärimmäisen vaaratilanteen. Mutta se että tällainen toiminta missä vanhentuneita käyttöjärjestelmiä käytetään laivojen järjestelmien ohjaus tietokoneissa herättää kysymyksen siitä, miten paljon vanhentunutta teknologiaa käytetään sellaisissa järjestelmissä, jotka voivat olla erittäin kriittisiä yhteiskunnan turvaamisen kannalta. 

Mutta siis jos vanhoja käyttöjärjestelmiä käytetään jossain länsimaisissa laivoissa, niin sitten seuraava kysymys olisi mielenkiintoinen: millaisia käyttöjärjestelmiä käytetään esimerkiksi jonkun Venäjän varjolaivaston aluksissa? Ja sitten tietenkin mieleen tulee sekin asia, että onko mahdollista, että jossain Venäjän ydinvoimaloissa käytetään vielä Windows XP:tä vanhempia järjestelmiä? Eli onko tuolla idän ihmemaassa oikeasti käytössä joitakin DOS ohjelmistoja tai palvelimia, jotka toimivat kriittisten järjestelmien ohjauksessa. Saksan Valtion Rautateillä käytetään vielä MS-DOS sekä Windows 3.11 järjestelmiä. 

Nuo antiikkiset järjestelmät ovat ajalta, jolloin Windows pyöri vielä DOS järjestelmän päällä. Windows 3.11 on peräisin vuodelta 1993, ja sitä mikä DOS versio tuota järjestelmää pyörittää ei ole tiedossa. Mutta se on tiedossa, että noin vanhoja järjestelmiä koskee monet rajoitukset, kuten se, että ne tukevat vain 640 kilobitin muistia. DOS järjestelmät ovat sellaisia, että niitä vastaan on hyökätty jo aivan ensimmäisten modeemien käyttöönoton jälkeen. 

Joten varmasti kannattaa miettiä sitä, millainen jarru tällainen todella vanhentunut järjestelmä on muiden teknologioiden käyttöönottoa silmälläpitäen. DOS järjestelmän formatointi on erittäin helppoa. Riittää että tuohon järjestelmään ujutetaan BAT, joka formatoi kovalevyn. Tai että järjestelmään otetaan yhteyttä, ja sitten joku vain formatoi koko käyttöjärjestelmän. Juuri tuo suojausongelma on ollut syy siihen, että esimerkiksi Windows-järjestelmiä on pitänyt kehittää. 

https://dawn.fi/uutiset/2024/01/31/saksa-rautatiet-rekry-ms-dos-ja-windows-3-11

https://www.talouselama.fi/uutiset/a/b8c9eb4a-abee-42b6-a685-3060d55d27f7?ref=ampparit%3A0d43

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Microsoft_Windows_versions

Ei ole olemassa täysin vedenpitävää tietoturvaratkaisua.

Tietoturva on asia, mikä on muuttumassa erittäin tärkeäksi. Mutta voidaan sanoa, että mikään ratkaisu ei ole täysin turvallinen. Jos tallennamme tiedot esimerkiksi verkkoon tai pilveen, niin me emme tiedä lopultakaan, että missä nuo tiedot oikeasti säilytetään. Ja silloin on vaarana se, että ne päätyvät esimerkiksi itämafian tai FSBn sekä tietenkin NSAn käsiin. Samalla tietenkin älypuhelimia syytetään tietoturvan tuhoamisesta, eikä myöskään kvanttiteknologia ole suojassa siltä, että tuota tekniikkaa vastustetaan esimerkiksi sen takia, että se se tuhoaa perinteisen salauksen. Samoin GSM puhelimia voidaan aina salakuunnella satelliittien avulla. Mutta sitten tietenkin me voimme siirtyä esimerkiksi USB-tikkujen käyttäjiksi. 

USB tikku kulkee taskussa, siihen voi tallettaa tietoa, eikä tuohon tietoon pääse ulkopuolinen käsiksi. Tai sitten tietenkin joku voi varastaa tuon tikun, tai se voi pudota vaikkapa bussin lattialle. Sen voi unohtaa kahvilan pöydälle yms. Ja sitten esimerkiksi Kiinan tulli voi vaikka vilkaista tuon tikun sisältöä, eli nuo tulli-sedät ja tädit pyytävät turistia hetkeksi kanssaan takahuoneeseen, ja sitten he pyytävät lupaa vilkaista tikun sisältöä. Jos henkilö kieltäytyy, niin silloin parhaassakin tapauksessa Kiinan viranomaiset saattavat kyseisen turistin suoraan takaisin lähtöportille, ja seuraa matka kohti kotia. 

Pahimmassa tapauksessa taas edessä on putkareissu, ja syytteenä vakoilu. Eli kun vaihdamme USB tikun kaltaisiin varusteisiin, niin siirrämme vain tietoturvariskin toiseen paikkaan. Voidaan sanoa, että USB-tikku vie tiedot NSAn käsistä, mutta se siirtää ne naapurin "Maken" käsiin. 

Varmasti kaikki ovat kuulleet erilaisista kryptaus-ohjelmista, mutta sitten noita ohjelmia pitäisi vielä käyttää, jotta tikulla olevat tiedot ovat todella kryptattuja. Eli mikään salaus ei ole tehokas, jos sitä ei viitsitä käyttää. Meistä jokainen on kuullut siitä, kuinka esimerkiksi sosiaalista mediaa käytetään ihmisten huijaamiseen. Samalla kuitenkin unohdamme autuaasti sen, että sosiaalisen median kautta ei juurikaan huijausviestejä lähetellä. 

Lähes kaikki yritykset kalastella pankkitunnuksia tapahtuvat SMS-viestien sekä puhelimen välityksellä. Eli vanha kunnon pilasoittelu on edelleen voimissaan. Eli pankkitietoja kalasteltiin joskus 1980-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Henkilö soitti puhelun, ja sitten hän vain pyysi allekirjoitusta esimerkiksi johonkin valtakirjaan, joka lähetettiin johonkin tiettyyn osoitteeseen. Tuo valtakirja oli siten tehty, että sen omistaja saattoi nostaa pankkitilin tyhjäksi. Tai sitten soitettiin puhelu, jonka soittaja esittäytyi pulassa olevaksi serkuksi. Ja pyysi vastaanottajaa lähettämään rahaa. Tällaiselta toiminnalta ei älypuhelimen kieltäminen ole koskaan suojellut. 

Pankkitunnukset ovat käteviä välineitä, kun kirjaudutaan sisään johonkin viranomaisten palveluun. Mutta aina on vaarana se, että henkilö sitten kirjautuu vahingossa rikollisten ylläpitämälle huijaussivustolle. Noiden sivujen avulla rikolliset voivat kalastella kirjautumistunnuksia. Jos henkilö käyttää mobiilivarmennetta, niin rikollinen ei saa silloin käsiinsä pankkitunnuksia. Mutta aina on mahdollista, että rikolliset saavat juuri kirjautumisen hetkellä sujautettua noiden kotisivujen tilalle esimerkiksi omat huijaussivustonsa. 

Toki tuon pitää tapahtua samalla hetkellä kun tunnuksella kirjaudutaan sisään. Ja ehkä nuo rikolliset sitten voivat noiden kaapattujen mobiilivarmenteiden kautta ottaa vaikkapa pankkilainoja. Ennen rikolliset käyttivät vastaavaan toimintaan vääriä henkilöllisyystodistuksia. Tai ehkä joku sitten antaa noita mobiilivarmenteita vastaan lainoja. Mobiilivarmenne ei siis kuitenkaan ole esimerkiksi sama asia kuin pankkitunnus. Eli sen käyttö ei kuitenkaan päästä rikollista suoraan pankkitiliin. Siis ostanko äly- vai tavallisen puhelimen, vai ehkä vaihdan kännykän lankapuhelimeen, niin silloin minun pitää muistella noita vanhoja kunnon analogisia lankapuhelimia. 

Tuolloin kauan sitten oli mahdollista murtautua talon puhelinkeskukseen. Sitten vain puhelintöpseli irti, ja oma puhelin tilalle, niin tunkeutuja saattoi soitella mitä puheluita hyvänsä toisten laskuun. Jos lankapuhelin ei käytä alusta-loppuun salausta (end-to-end), niin silloin analogisen puhelun kuunteleminen on aivan lapsellisen helppoa. Periaatteessa tuolloin samaan linjaan kytketään toinen puhelin. Ja jos sitten joku soittaa kyseiseen puhelimeen, niin silloin se signaali mikä normaalisti kytkee puhelimen summerin aktivoi kuuntelun. Eli periaatteessa IP-puhelin eliminoi tämän mahdollisuuden, mutta jos tuo puhelinten välinen linja reititetään uudelleen, eli reitin asennetaan tai ohjelmoidaan siten, että se  kahdentaa signaalin ja ohjaa toisen signaalin esimerkiksi rikollisten palvelimelle, niin silloin IP-puhelinkaan ei  pelasta salakuuntelulta. 

Aina voi käydä niin, että tietokone hajoaa sen, että sen näyttö on pimeänä. Sen jälkeen kone voi joutua hakkereiden käsiin, ja he saattavat pystyä helposti kaivamaan tiedot koneen kovalevyltä, jos tuo kovalevy vain muuten on kunnossa. Eli he voivat käyttää samoja ohjelmia kuin laillisesti toimivat tietojen pelastajat käyttävät. Ja sitten saada käyttöönsä paljon tärkeitä tietoja. Samoin joku voi kirjoittaa salasanan ja käyttäjätunnuksen paperille, ja jättää tuon paperin paikallisen baarin pöydälle. Tai hän voi unohtaa sen alakerran toimiston pöydälle niin, että tuo lappu näkyy ulos. 

Ja sitten riittää että hakkeri vilkaisee ikkunasta sisään kiikarilla. Eli pieninkin tiedonmuru voi avata hakkerille oven jopa parhaiten suojattuun järjestelmään. Henkilö voi unohtaa esimerkiksi puhelimensa pöydälle, ja jos puhelinta ei ole suojattu kunnolla, niin joku ohikulkija voi kokeilla tilata sen kautta salasanat johonkin järjestelmään.

Miksi tekoälyyn ei aina kannata luottaa?

Ihmiset luottavat tekoälyyn liikaa. Kun tekoäly tekee päätöksen tai analysoi dataa, niin se tietenkin kerää tietoa erittäin laajalta alueelta. Se kykenee käsittelemään valtavia datamassoja, mutta tekoälyssä on yksi ongelma. Se ei osaa ainakaan aina epäilemään esimerkiksi saamansa tiedon paikkansapitävyyttä. Tekoäly siis ottaa askeleen ja ryhtyy keräämään sekä analysoimaan tietoa. Mutta se ei ota välttämättä tarvittavaa induktio-askelta. Se ei välttämättä tarkasta lähdettä, jota se käyttää. 

Eli kun puhutaan esimerkiksi liikennevalvontakameroiden hakkeroinnista, niin tekoäly ei ehkä kykene tai osaa seurata sitä, että tuleeko sen hankkima tieto oikeasti tuosta kamerasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tekoäly ei ehkä osaa varmistaa sitä, että tuleeko tuo kuva, jonka se hankkii todella siitä kamerasta, josta sen pitäisi tulla. Eli joku voi yksinkertaisesti liittää esimerkiksi toisen tietokoneen verkkoon kameran paikalle, ja ryhtyä syöttämään esimerkiksi nauhoitteita tuolle tekoälylle. 

Eli tekoäly ei ehkä osaa huomioida sellaista mahdollisuutta, että sen saama tieto voi olla väärennettyä. Tekoäly on siis erittäin hieno algoritmi, jonka pitäisi analysoida saamaansa tietoa. Tekoäly ei kuitenkaan osaa epäillä sitä, että tieto jota se hankkii voi olla väärennettyä tai jotenkin epärelevanttia. Tekoäly ei siis ymmärrä hankkimansa tiedon sisältöä. Se etsii tiedosta sellaista tietoa, joka voi liittyä aiheeseen. Siis se käy läpi joukon läheteitä, joiden sisällön pitäisi vastata sitä, mitä tekoälyn saama tehtävä on. Siis tekoäly käyttää tietynlaisia metodeja, eli esimerkiksi sitä, miten tietyt sanat sisältyvät tekstiin. 

Se että tekoäly ei oikeasti ymmärrä lukemaansa ilmenee siten, että tekoäly saattaa antaa sellaisia vastauksia, jotka eivät liity mitenkään kysymykseen. Periaatteessa tekoälyä voidaan huiputtaa esimerkiksi laittamalla näyttö jonkun kameran eteen, ja näyttämällä sen kautta jotain kuvia. Tekoälyä voidaan myös hämätä esimerkiksi vaihtamalla sen käyttämän lähdetekstin sisältöä. Ja silloin tuloksena voi olla esimerkiksi pelkkää puppua. Tekoäly on parhaimmillaan kontrolloidussa yksinkertaisessa ympäristössä, jossa sen ei tarvitse huomioida esimerkiksi häiriöitä. 

Mikäli ajatellaan sitä, että tekoäly seuraa tiettyä ihmistä kadulla, niin silloin tekoälyn tehtävän kannalta kaikki muut kuin tuo seurattava henkilö ovat häiriöitä. Tuolloin häiritsevän tiedon määrä on moninkertainen siihen tietoon nähden,  mitä tekoäly voi käyttää suorittaakseen tehtävänsä. 

Tekoäly ei koskaan ole parempi kuin sen käyttämä tietolähde on. Hankitun tai käytettävissä olevan tiedon määrä sekä tiedon laatu ovat asioita, joista riippuu se, miten hyvä tai huono tekoäly on. Tekoälyn tuottama tieto on itseasiassa kerätty useista eri lähteistä. Tai siis jos puhutaan tekoälystä joka etsii tietoa internetistä, niin silloin tämä asia on totta. Mutta tekoälyn kohdalla tekoäly voi käyttää myös muita läheteitä kuten videokameraa. Mikäli ajatellaan esimerkiksi nanotekniikan prosesseja, niin silloin tietenkin meidän pitää huomioida sekin asia, että esimerkiksi joku lämpömittari putoaa pois paikaltaan. Ja silloin saattaa nanotekninen prosessi häiriintyä.  

Tuo asia saattaa jäädä tekoälyltä huomaamatta, jos sille ei ole opetettu sitä, miltä esimerkiksi tuo lämpömittari näyttää. Tekoälyn suuri heikkous on siinä, että tuo väline ei oikeastaan tiedä mitään. Me kaikki tiedämme miltä lämpömittarin pitäisi näyttää. Mutta tekoäly ei tuota asiaa tiedä automaattisesti. Jokainen asia mikä tekoälyn pitää huomioida pitää kertoa sille erikseen. Mekään emme siis automaattisesti tiedä miltä lämpömittarin pitäisi näyttää, mutta opimme tuon asian hyvin nuorina. Periaatteessa myöskään ihminen ei opi mitään automaattisesti. Joten myös ihmistä voidaan opettaa väärin. Toki on olemassa sellaisia lajityypillisiä pelkoja kuten hämähäkkien ja käärmeiden pelko. Mutta suurin osa asioista, joita teemme pitäisi opetella erikseen. Myökään lapsi ei opi mitään automaattisesti. Ja sen takia meidän pitää olla tarkkana siitä, mitä opetamme lapsillemme. 

https://tekniikanmaailma.fi/ala-luota-koneeseen/

Kukaan ei osannut ennakoida dronen tehoa.

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Suomesta puuttuu tehokas dronen torjunta. Samoin maastamme ilmeisesti puuttuu myös ainakin osittain kyberturvallisuus, mikä tietenkin tekee niistä aseista vielä pelottavampia. Mutta toisaalta tietokonevirusten avulla voidaan taistella droneja vastaan. Eli jos niiden tuotantolinjan tietokoneet saastutetaan tietokonevirusten avulla, niin se voi estää dronen tarvitseman tietokoneohjelmiston siirron palvelimelta droneen. Tai se voi estää dronen tarvitseman digitaalisen ohjausjärjestelmän käytön.

Suomi ei ole ainoa maa, joka ei ole valmistautunut drone-iskuihin. Shahed-131 ja Geran 3 dronet ovat osoittaneet, että verraten alkeellista tekniikkaa käyttävät dronet voivat olla vaarallisia. Onneksi esimerkiksi Shahed-droneissa ei käytetä esimerkiksi sähkömoottoreita ja stealth materiaaleja. Tuolloin noiden dronien havaitseminen olisi todella vaikeaa. Dronet ovat tulleet taistelukentälle jäädäkseen. Ne ovat nopeuttaneet kaikkia sotaan liittyviä syklejä erittäin paljon. Ja juuri se että pienikokoinen mutta vaarallinen drone on lähes täysin alustasta vapaa tekee siitä vaarallisen. 

Se voidaan tuoda kohteen lähelle huomaamatta, ja sitten lähettää hyökkäykseen. Drone voidaan pudottaa maahan, ja sitten se vain odottaa käskyä lähteä hyökkäykseen. Dronet ovat uusi ja pelottava järjestelmä. Droneparvi voidaan ampua toiminta-alueelle esimerkiksi ballististen ohjusten avulla. Eli toiselta puolen maailmaa lähetetty ballistinen ohjus voi näin ollen toimia salamurhavälineenä. Tuolloin kyseinen ohjus toimittaa joko itsenäisesti toimivan tai satelliitin kautta ohjattavan dronen. kohdealueelle. Toisaalta tuollainen joko tuliaseella tai räjähteellä varustettu drone voidaan ohjata kohteeseensa esimerkiksi suurlähetystöön sijoitetun datalinkin avulla, tai ohjaaja voi ottaa sen hallintaan dronen laskeuduttua ilmakehän läpi. 

Dronea voidaan aina häiritä esimerkiksi jammer-järjestelmällä, mutta jotta tuo järjestelmä olisi tehokas, pitäisi jammerin olla päällä. Jos tuo laite ei ole käynnissä, niin jammerilla ei tee mitään. 

Tietenkin drone voidaan varustaa tällaista jammeria silmällä pitäen. Eli jos tuo ohjaussignaali katkeaa, niin drone voi silloin aktivoida esimerkiksi laitteen, jonka avulla se hakeutuu radioaaltoja lähettävään kohteeseen. Siis tällainen tekniikka tietenkin poikii aseiden ja vasta-aseiden kehityksen, jonka erittäin nopea sykli aiheuttaa sen, että periaatteessa kaikki kehitetyt ratkaisut ovat ehkä hyvinkin nopeasti muuttuneet vanhentuneiksi tai tehottomiksi. Ja pahimmillaan vanhentunut ratkaisu on vaarallisempi sen käyttäjille kuin vastapuolelle. Dronet ovat pahimmillaan pieniä ja erittäin vaikeasti havaittavia. Se mikä sitten tekee tilanteesta vielä vakavamman on se, että esimerkiksi F-35-hävittäjät ovat paljon haavoittuvampia kuin esimerkiksi joku 2. maailmansodan Spitfire. 

Kun puhutaan dronejen aiheuttamasta uhasta, niin samalla unohdetaan että esimerkiksi kyberturvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Nimittäin jos esimerkiksi looginen pommi eli mahdollisesti internetin yli koodilla aktivoitava tietokonevirus tuhoaa esimerkiksi tutkajärjestelmien tietokoneiden käyttöjärjestelmät, niin silloin tietenkään droneja vastaan ei voitaisi taistella. Mutta samalla tietenkin voimme miettiä tilannetta, jossa drone-tehtaan tietokoneisiin tehdään murto, ja sitten niiden sisältö tuhotaan. 

Tuolloin droneihin ei voida ladata niiden tarvitsemia tietokoneohjelmia. Dronen ohjaamisessa korostuu nimenomaan tietokoneiden sekä koodatun ohjaussignaalin tarve. Ja jos esimerkiksi dronen tietokoneisiin asennetaan viruksia, tai niiden ohjausjärjestelmän tietokoneohjelmisto tuhotaan tietokonevirusten avulla, niin silloin droneilla ei tee mitään. Paraskaan automaattinen tuotantojärjestelmä ei voi toimia, jos sen ohjainohjelmistot tuhotaan. kyberhyökkäysten avulla voidaan aina yrittää vaikuttaa esimerkiksi dronejen aiheuttamaan uhkaan. 

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011912515.html