lauantai 4. huhtikuuta 2026

Ei ole olemassa täysin vedenpitävää tietoturvaratkaisua.





Tietoturva on asia, mikä on muuttumassa erittäin tärkeäksi. Mutta voidaan sanoa, että mikään ratkaisu ei ole täysin turvallinen. Jos tallennamme tiedot esimerkiksi verkkoon tai pilveen, niin me emme tiedä lopultakaan, että missä nuo tiedot oikeasti säilytetään. Ja silloin on vaarana se, että ne päätyvät esimerkiksi itämafian tai FSBn sekä tietenkin NSAn käsiin. Samalla tietenkin älypuhelimia syytetään tietoturvan tuhoamisesta, eikä myöskään kvanttiteknologia ole suojassa siltä, että tuota tekniikkaa vastustetaan esimerkiksi sen takia, että se se tuhoaa perinteisen salauksen. Samoin GSM puhelimia voidaan aina salakuunnella satelliittien avulla. Mutta sitten tietenkin me voimme siirtyä esimerkiksi USB-tikkujen käyttäjiksi. 

USB tikku kulkee taskussa, siihen voi tallettaa tietoa, eikä tuohon tietoon pääse ulkopuolinen käsiksi. Tai sitten tietenkin joku voi varastaa tuon tikun, tai se voi pudota vaikkapa bussin lattialle. Sen voi unohtaa kahvilan pöydälle yms. Ja sitten esimerkiksi Kiinan tulli voi vaikka vilkaista tuon tikun sisältöä, eli nuo tulli-sedät ja tädit pyytävät turistia hetkeksi kanssaan takahuoneeseen, ja sitten he pyytävät lupaa vilkaista tikun sisältöä. Jos henkilö kieltäytyy, niin silloin parhaassakin tapauksessa Kiinan viranomaiset saattavat kyseisen turistin suoraan takaisin lähtöportille, ja seuraa matka kohti kotia. 

Pahimmassa tapauksessa taas edessä on putkareissu, ja syytteenä vakoilu. Eli kun vaihdamme USB tikun kaltaisiin varusteisiin, niin siirrämme vain tietoturvariskin toiseen paikkaan. Voidaan sanoa, että USB-tikku vie tiedot NSAn käsistä, mutta se siirtää ne naapurin "Maken" käsiin. 

Varmasti kaikki ovat kuulleet erilaisista kryptaus-ohjelmista, mutta sitten noita ohjelmia pitäisi vielä käyttää, jotta tikulla olevat tiedot ovat todella kryptattuja. Eli mikään salaus ei ole tehokas, jos sitä ei viitsitä käyttää. Meistä jokainen on kuullut siitä, kuinka esimerkiksi sosiaalista mediaa käytetään ihmisten huijaamiseen. Samalla kuitenkin unohdamme autuaasti sen, että sosiaalisen median kautta ei juurikaan huijausviestejä lähetellä. 

Lähes kaikki yritykset kalastella pankkitunnuksia tapahtuvat SMS-viestien sekä puhelimen välityksellä. Eli vanha kunnon pilasoittelu on edelleen voimissaan. Eli pankkitietoja kalasteltiin joskus 1980-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Henkilö soitti puhelun, ja sitten hän vain pyysi allekirjoitusta esimerkiksi johonkin valtakirjaan, joka lähetettiin johonkin tiettyyn osoitteeseen. Tuo valtakirja oli siten tehty, että sen omistaja saattoi nostaa pankkitilin tyhjäksi. Tai sitten soitettiin puhelu, jonka soittaja esittäytyi pulassa olevaksi serkuksi. Ja pyysi vastaanottajaa lähettämään rahaa. Tällaiselta toiminnalta ei älypuhelimen kieltäminen ole koskaan suojellut. 

Pankkitunnukset ovat käteviä välineitä, kun kirjaudutaan sisään johonkin viranomaisten palveluun. Mutta aina on vaarana se, että henkilö sitten kirjautuu vahingossa rikollisten ylläpitämälle huijaussivustolle. Noiden sivujen avulla rikolliset voivat kalastella kirjautumistunnuksia. Jos henkilö käyttää mobiilivarmennetta, niin rikollinen ei saa silloin käsiinsä pankkitunnuksia. Mutta aina on mahdollista, että rikolliset saavat juuri kirjautumisen hetkellä sujautettua noiden kotisivujen tilalle esimerkiksi omat huijaussivustonsa. 

Toki tuon pitää tapahtua samalla hetkellä kun tunnuksella kirjaudutaan sisään. Ja ehkä nuo rikolliset sitten voivat noiden kaapattujen mobiilivarmenteiden kautta ottaa vaikkapa pankkilainoja. Ennen rikolliset käyttivät vastaavaan toimintaan vääriä henkilöllisyystodistuksia. Tai ehkä joku sitten antaa noita mobiilivarmenteita vastaan lainoja. Mobiilivarmenne ei siis kuitenkaan ole esimerkiksi sama asia kuin pankkitunnus. Eli sen käyttö ei kuitenkaan päästä rikollista suoraan pankkitiliin. Siis ostanko äly- vai tavallisen puhelimen, vai ehkä vaihdan kännykän lankapuhelimeen, niin silloin minun pitää muistella noita vanhoja kunnon analogisia lankapuhelimia. 

Tuolloin kauan sitten oli mahdollista murtautua talon puhelinkeskukseen. Sitten vain puhelintöpseli irti, ja oma puhelin tilalle, niin tunkeutuja saattoi soitella mitä puheluita hyvänsä toisten laskuun. Jos lankapuhelin ei käytä alusta-loppuun salausta (end-to-end), niin silloin analogisen puhelun kuunteleminen on aivan lapsellisen helppoa. Periaatteessa tuolloin samaan linjaan kytketään toinen puhelin. Ja jos sitten joku soittaa kyseiseen puhelimeen, niin silloin se signaali mikä normaalisti kytkee puhelimen summerin aktivoi kuuntelun. Eli periaatteessa IP-puhelin eliminoi tämän mahdollisuuden, mutta jos tuo puhelinten välinen linja reititetään uudelleen, eli reitin asennetaan tai ohjelmoidaan siten, että se  kahdentaa signaalin ja ohjaa toisen signaalin esimerkiksi rikollisten palvelimelle, niin silloin IP-puhelinkaan ei  pelasta salakuuntelulta. 

Aina voi käydä niin, että tietokone hajoaa sen, että sen näyttö on pimeänä. Sen jälkeen kone voi joutua hakkereiden käsiin, ja he saattavat pystyä helposti kaivamaan tiedot koneen kovalevyltä, jos tuo kovalevy vain muuten on kunnossa. Eli he voivat käyttää samoja ohjelmia kuin laillisesti toimivat tietojen pelastajat käyttävät. Ja sitten saada käyttöönsä paljon tärkeitä tietoja. Samoin joku voi kirjoittaa salasanan ja käyttäjätunnuksen paperille, ja jättää tuon paperin paikallisen baarin pöydälle. Tai hän voi unohtaa sen alakerran toimiston pöydälle niin, että tuo lappu näkyy ulos. 

Ja sitten riittää että hakkeri vilkaisee ikkunasta sisään kiikarilla. Eli pieninkin tiedonmuru voi avata hakkerille oven jopa parhaiten suojattuun järjestelmään. Henkilö voi unohtaa esimerkiksi puhelimensa pöydälle, ja jos puhelinta ei ole suojattu kunnolla, niin joku ohikulkija voi kokeilla tilata sen kautta salasanat johonkin järjestelmään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Kumpi tekee virheitä, tekoäly vai ihminen?

  Me usein kuvittelemme, että meidän ei tarvitse opetella sellaisia asioita, kuin että Aku Ankka on fiktiota. Mutta tuolloin me erehdymme tu...