Älypuhelinten kieltäminen ei poista perusongelmia.

Kouluissa osattiin kiusata toisia, ja tehdä muitakin asioita kuin seurata opetusta. Siis muistelen kaukaisia kultaisia aikoja, jolloin itse tuota peruskoulua kävin. Silloin ei ollut läppäreitä eikä kännyköitä. Mutta oppitunneilla joku keksi aina välillä muutakin tekemistä kuin opetuksen seuraaminen. Siis eturivin päälle heiteltiin kaikenlaista tavaraa kuten karkkiparereita pastilleja sekä monia muita asioita. Ja sitten tietenkin noista asioista keskusteltiin välillä jälki-istunnossa. Joku saattoi lukea tunnilla esimerkiksi Aku Ankkaa ja joku sai aina jäädä vähän yksin, kun hänen seuransa oli niin kauhean tylsää. Koulukiusaamista ei tuolloin tapahtunut, kun kaikki siihen liittyvät asiat laitettiin kiusatun liiallisen herkkyyden piikkiin. 

Kun opettajilla ja henkilökunnalla oli vaitiolovelvollisuus, niin kiusaaminen ei ehkä tullut esimerkiksi yleiseen tietoon. Kiusaajat varmasti pitivät huolen siitä, että asiat kerrottiin kaunistellen. Eli jos jonkun päälle oli heitetty vettä, niin silloin unohdettiin mainita että tuo vaatteiden kasteleminen tapahtui 20 asteen pakkasessa tai vesi jota käytettiin oli tulikuumaa. Siis kiusaamisesta ei puhuttu. Ja jos siitä sitten puhuttiin, niin kyseessä oli yksittäistapaus. Kun kaikilla oli vaitiolovelvollisuus, niin asioista voitiin vaieta. Oli tärkeämpää pitää yllä julkisivua kouluista, joissa ei kiusaamista tapahtunut. Jos kiusaamiseen käytettiin esimerkiksi puhelinsoittoja, niin silloin ei noista asioista jäänyt mitään todisteita. Mutta sitten kiusaajat alkoivat kiusata muita sosiaalisessa mediassa. Juuri tuo asia sitten aiheutti sen, että ihmiset näkivät mitä kaikkea kiusaamiseen oikeasti liittyi. 

Tekniikkaa on aikoinaan ihannoitu jopa niin paljon, että lapsilta vietiin kynät ja paperit, kun kaikkien asioiden piti muuttua digitaaliseksi. Kaikilla piti olla älypuhelin, ja kaikki asiat piti tehdä erilaisilla tietokoneilla. Jos asiaa ei voitu tehdä ruudulla, niin silloin sitä ei enää ollut. Siis niin asioista ajateltiin joskus kauan sitten. Älypuhelimesta tuli pakollinen asia. Sitä alettiin käyttää luokissa ja kesken oppitunteja. Ja sitten tuo paljon puhuttu heiluri heilahti takaisin alkuun. Tekniikka joka alussa nähtiin upeana, uutena ja viehättävään asiana alettiin nähdä demonina. Tekniikka oli siis syypää kaikkiin ongelmiin, mikä tietenkin ratkaistaan sillä, että kännyköiden täyskielto pannaan toimeen. Ja siinä sitten on kaikki ongelmat ratkaistu. 

Kun ennen opettaja sai ottaa esimerkiksi Aku Ankan pois oppilaalta tai käskeä laittaa korvalappustereot pulpettiin, jos niitä kuunneltiin kesken tunnin, niin nyt sitten älypuhelimia ei saanutkaan enää ottaa pois. Ja tietenkään niitä ei saa käyttää edes välitunneilla. Se kun saattaa vaikeuttaa oppilaiden kontaktien ottamista. Mutta jos syytämme tekniikkaa kaikesta, niin onko tekniikka itse syyllinen, vai löytyykö syytä ehkä sitten kuitenkin sieltä kännykän ja selkänojan välistä. Jos syytämme tekniikkaa siitä, että nuoret eristäytyvät, niin me sitten kohtaamme tilanteen, missä syytämme älypuhelinta tai tahdotonta olentoa. 

Älypuhelimen syyttäminen on helppoa. Älypuhelin ei puolustaudu. Sen kieltäminen on helppo tie, ja siksi kai se tie on valittu. Niin kouluissa voidaan taas kerran huokaista helpotuksesta. Asiat on ratkaistu niin, että kaikki voivat taas seisoa hymyillen kuvissa, eikä mitään sellaista päädy julkisuuteen, joka voisi antaa väärän kuvan koulusta, jonka imagoa tietenkin varjellaan viimeiseen asti. Mutta ratkaiseeko tuo kännyköiden tai älypuhelinten kieltäminen oikeastaan mitään? Olen itse käynyt koulua aikana, jolloin edes tavallisia kännyköitä ei ollut olemassa.Muistan kuinka silloinen Neuvostoliiton johtaja Gorbatshov soitti kännykkäpuhelun Moskovaan keskeltä katua. Tuolloin kännyköitä oli vain suurilla johtajilla. Kukaan 15-vuotias ei tuolloin edes voinut kuvitella hankkivansa kännykkää. Ja silloinkin kouluissa oli rauhattomuutta. 

Peruskoulua pidettiin välttämättömyytenä. Se oli asia jonka käyminen oli joissain perheissä itsestään selvyys, Hyvä koulumenestys takasi paikan lukiossa, josta pääsi sitten opiskelemaan insinööriksi, lääkäriksi tai joksikin lakimieheksi. Mutta sitten alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Myyntimiehet sekä kaiken maailman NHL-tähdet valtasivat sanomalehtien sivut. Ihmisille alettiin opettaa niin, että rahaa saa varmasti muuten kuin istumalla jossain tylsässä luokassa lukemalla tylsiä kirjoja. Jos myi esimerkiksi pölynimureita ovelta ovelle, niin voi saada vaikka 1200 euroa päivässä. 

Siis henkilö myi tällöin 8 imuria päivässä, ja myynnistä saatava provisio oli tuolloin 150 euroa. Ja NHL tähti voi saada vaikka 100 miljoonaa vuodessa. Joten kuka nyt enää sitten viitsii mitään kouluja käydä. Televisio täyttyi aidoista ihmisistä, jotka olivat vaihtaneet esimerkiksi merikapteenin ammatin matruusin rooliin samalla laivalla. Eli he olivat sitten jättäneet koulun kesken, kun opintotuki oli niin pieni. Ja laivan matruusina ansaitsi paremmin. Samoin tietenkään mikään muu asia ei voinut tuoda ihmisille julkisuutta kuin joku Mount Everestin matka. Se mitä tuo matka sitten maksoi, ja mistä rahat oli haettu ei sitten kukaan viitsinyt mainita. 

Kyllä oppilaat osaavat toisiaan kiusata ilman kännyköitä ja sosiaalista mediaa. Kouluissa oli silloinkin yksinäisyyttä sekä niitä oppilaita, joita ei paljon joukkoon kaivattu. Eli kännykkäkielto voi tietenkin parantaa esimerkiksi koulun mainetta, mutta samalla kuitenkaan se ei poista kouluista niiden perusongelmaa. Eli kiusaaminen ja syrjintä eivät poistu sillä, että kännykät kielletään jossain peruskouluissa. Kiusaaminen ei myöskään poistu sillä, että teetetään pakolla ryhmätöitä, joissa sitten toimitaan siten, että yksi tekee työt, ja muut keskustelevat henkevästi siitä miten ensi viikonloppuna pukeudutaan kotibileisiin. 

Siis tuollaiseen toimintaan ei välttämättä tarvita älypuhelinta. Sitä ilmeni jo kauan ennen älypuhelinten ilmaantumista markkinoille. Älypuhelinten ja tekoälyn kieltämistä perustellaan sillä, että lapset eivät opi, jos he eivät joudu tekemään mitään itse. Kynän ja paperin käyttö muistiinpanojen tekemiseen on perusteltua, koska niiden avulla henkilö pysyy paremmin hereillä kuin pelkästään kuuntelemalla. Samoin tiedon prosessointiin osallistuu tuolloin suurempi määrä neuroneja. Joten oppiminen on tuolloin tehokkaampaa. Mutta samalla kuitenkin meidän pitää muistaa, että kynä ja paperi eivät ratkaise mitään, jos niihin piirrellään esimerkiksi auringon ja pilvien kuvia. 

Jos ihmistä ei kannusteta opiskelemaan, vaan kaikki mielenkiinto kohdistuu muuhun kuin kouluun, niin silloin varmasti ei ihminen opi yhtään mitään. Jos ihminen ei koe opiskelua mielekkäänä asiana, josta hänelle on hyötyä, niin silloin varmasti hän löytää mielenkiinnon kohteita muualta kuin koulun penkiltä. Kaikissa kouluissa opetetaan asioita jotka eivät ole kiinnostavia. Ja ihmisten pitää oppia siihen, että kaikki asiat mitä missäkin tehdään eivät ole kiinnostavia. Maailmassa tehdään paljon asioita, jotka eivät ole kiinnostavia tai mukavia. 

Kännykkäkielto voi olla asia, mikä parantaa oppimista. Mutta pahimmillaan se on asia, minkä rikkomisesta tulee statussymboli. Tai sitten siitä tulee asia, johon saa ostaa poikkeuksia. Uskoisin että ne jotka kokevat koulun tärkeäksi sen takia, että sen kautta pääsee jatkoon eivät nytkään räpelöi kännykkää jossain luokassa, vaan he kuuntelevat opetusta. Mutta ne jotka eivät sitten koe opetusta tärkeäksi räpelöivät kännykkää tai sitten tekevät jotain muuta mielenkiintoista kuin katselevat tylsiä asioita jostain taululta. Oppilaiden turhautuminen sekä monet muut asiat eivät ole sellaisia, että niitä ratkotaan kieltämällä älypuhelimia. On hienoa että oppilaiden sosiaaliseen kehitykseen on kiinnitetty huomiota. Mutta samalla pitää muistaa sekin asia, että jos jossain opetetaan niin, että "kaikkia ei tarvitse ottaa mukaan", niin se varmaan sitten aiheuttaa sitä syrjäytymistä jatkossakin. 

https://yle.fi/a/74-20216958

Pienydinvoimala on halvempi kuin suuri ydinvoimala.

"Yksi laitosvaihtoehto on suomalaisen Steady Energyn suunnittelema pelkkää kaukolämpöä tuottava ydinlaitos. Kuva: Steady Energy Oy" (YLE, Helsinkiin noussee uusi pienydinvoimala – Helenillä on sille kolme mahdollista paikkaa)

Pienydinvoimaloiden verkosto olisi asia, mikä korjaa tulevaisuudessa yhden länsimaisen yhteiskunnan suurimmista ongelmista. Tuo ongelma koskee nimenomaan sähkön jakelua. Eli sähkön tarve kasvaa jatkuvasti. Datakeskukset ovat asia, jota voidaan pitää useiden nykyisten prosessien kannalta välttämättömyytenä. Ja samalla tietenkin riippuvuus sähköverkosta ja sähkönjakelusta on elintärkeää asia. Joten aina on vaarana myös se, että joku tahallaan haluaa katkaista sähköt maastamme. Tuo sähkön katkaisu voi tapahtua esimerkiksi sähkön jakeluun tai sähkön tuotantoon liittyviin järjestelmiin kohdistuvan fyysisen tai tietokone-ohjelmien kautta tapahtuvan vaikuttamisen kautta.

Eli jos joku haluaa kylvää sekasortoa, niin hän voi valita esimerkiksi juuri sähköverkon kohteekseen. Jos sähkön jakelu katkeaa suurelta alueelta, niin silloin myös viestivälineet ovat tilassa, jossa ne eivät voi toimia. Samalla myös polttoaineen jakelu muuttuu mahdottomaksi, jos käytössä ei ole käsin käytettäviä pumppuja. Myöskään sähköjunat ja monet muut vastaavat asiat eivät toimi, jos käytössä ei ole varajärjestelmiä. 

Sähköjärjestelmien kaatuminen estää myös sähköä käyttävien polttoainepumppujen käytön. Sähkön jakeluun voidaan vaikuttaa esimerkiksi ampumalla kiväärillä muuntoasemien eristeitä hajalle. Ja jos sitten tuollaisesta sabotaasista jää joku kiinni, niin hän voi aina väittää olevansa yksin toimiva aktivisti. Esimerkiksi FSB etsii tuollaisia naiiveja nuoria, joille he voivat teettää juuri tuollaisia sabotaasi-iskuja. 

Ukrainassa on huomattu se, kuinka haavoittuva sähköverkko oikeasti on. Ja jos maahamme rakennetaan uusia suuria ydinvoimaloita, niin ongelma on se, että jos tuo voimala kohtaa esimerkiksi hybridivaikuttamista, kuten tietokoneviruksia sekä mahdollisesti drone- tai ohjusiskuja, niin silloin tuo ydinvoimala on poissa pelistä. Ja sen jälkeen kyseisen voimalan jälkeensä jättämä aukko energian tuotannossa pitäisi jollain tavalla paikata. Vaihtoehto suurille ydinvoimaloille on pienten ydinvoimaloiden verkosto. 

Jos yksi ydinvoimala tuottaa esimerkiksi 200 megawatin tehon, ja sitten tuo voimala joutuu katkaisemaan toimintansa, niin silloin 200 megawattia katoaa saman tien verkosta. Jos tuo 200 megawattia tuotetaan 20 voimalan avulla, ja yksi noista voimaloista katoaa verkosta, niin silloin verkosta katoaa vain 10 megawattia. Kyseiset luvut eivät ole todellisuudesta, vaan laitoin ne tähän siksi, että niitä on helpompi laskea. Eli kyse on esimerkistä, jolla yritän havainnollistaa juuri pienten voimaloiden verkoston etua. Venäjän toimittama öljy ja kaasu ovat asioita, joista meidän pitää päästä eroon. Ydinvoima olisi yksi asia, joka voisi korvata tuon öljyn sekä kaasun, mutta sitten ongelma on siinä, että jos maahamme rakennetaan yksi uusi suuri ydinvoimala, niin silloin varmasti voimme sanoa laittavamme kaikki munat yhteen koriin. 

(https://yle.fi/a/74-20192484)

Jos tuota pienydinvoimalaa ajatellaan esimerkiksi vedenkeittimenä, niin todellisuudessa ydinvoimaloiden tapa tuottaa sähköä on aina sama. Reaktori kuumentaa väliainetta eli esimerkiksi vettä, joka johdetaan sitten turbiinin pyörän läpi. Eli pienydinvoimala voi tuottaa samalla sekä sähköä että kaukolämpöä. Se kuinka paljon tehoa tuo laitteisto antaa riippuu siitä, että mitä väliainetta reaktori kuumentaa. Jos kuumennettava aine on esimerkiksi hiilivety, niin silloin putkistoon saadaan enemmän painetta pienemmällä teholla. 

Pienydinvoimalan teho on yleensä alle 1000 megawattia. Mutta niiden rakentaminen on halvempaa. Ja niiden sijainti voidaan salata. Periaatteessa pienitehoinen pienydinvoimala voidaan asentaa esimerkiksi mobiilialustalle, jolloin se voidaan siirtää tarvittaessa mihin vain. Tuollaista liikuteltavaa reaktoria voidaan hyödyntää onnettomuusalueilla, mutta samalla sen avulla voidaan myös tuottaa energiaa esimerkiksi laivoille tai jopa lentokoneille. Eli noita liikuteltavia ydinreaktoreita, (Portable Nuclear Reactor, PONU) kehitellään jatkuvasti, koska niiden avulla voidaan ydinvoimala viedä sinne, missä niitä tarvitaan. 

Me voisimme siirtyä esimerkiksi vetytalouteen melko nopeasti, jos sitten voimme tuottaa vetyä siten, että se olisi kannattavaa. Vedyn tuotanto esimerkiksi merivedestä elektrolyysin avulla on tunnettu jo parin sadan vuoden ajan. Kuitenkin esimerkiksi jos metaania tai muita hiilivetyjä voidaan puhdistaa siten, että niistä erotetaan hiili, niin silloin tietenkin saadaan hiilidioksidipäästäjä pudotettua. 

Ideaalista olisi tietenkin sekin, että tuo korvaava energian tuotanto tapahtuisi jollain uusiutuvalla energianmuodolla. Mutta jos asiaa ajatellaan esimerkiksi drone-puolustuksen kannalta, niin silloin tietenkin puhutaan lasereihin ja mahdollisesti myös mikroaaltoihin perustuvista asejärjestelmistä, jotka tarvitsevat tuekseen varmoja energianlähteitä. Mutta kun olemme ydinvoiman pauloissa, niin meidän kannattaa myös tietenkin ajatella muitakin energian muotoja, joista maalämpö voisi olla houkutteleva. Eli laser- tai tutka-asema voidaan varustaa myös maalämpökaivolla, jonka avulla tuotetaan energiaa paikallisesti. 

Siis suurin ongelma varsikin nykyaikaisten puolustuslaitteiden kohdalla on niiden energiantarve. Jos esimerkiksi tutka-asemalle sähköä toimittava kaapeli katkaistaan, niin silloin ei tuota tutkaa eli normaalia tai laseriin perustuvaa lidar-tutkaa käyttävä asema ei kykene toimimaan, jos se sitten ei saa mistään virtaa. Ja voidaan sanoa, että energia-infrastruktuuri on yksi kaikkein haavoittuvimmista kohteista. 

https://yle.fi/a/74-20192484

 https://yle.fi/a/74-20217199

https://www.greenmemag.com/science-technology/the-portable-nuclear-reactor-that-could-run-for-three-years/

Terminator-elokuva on tarkoitettu varoitukseksi ei ohjeeksi

 

Asevoimien ongelma on siinä, että niiden pitää olla pelottavia. Asevoimat jota ei pelätä ovat turhia asioita. Pienet valtiot hyötyvät tietenkin myös roboteista enemmän kuin suuret valtiot. Eli pienet valtiot eivät kykene ylläpitämään samanlaisia miljoonien miesten asevoimia kuin suuret valtiot. Ja robottien ajatellaan olevan yksi vastaus siihen ongelmaan, että suuret valtiot kerran toisensa jälkeen kävelevät pienten valtioiden yli. Miljoonien miesten asevoimat voivat tehdä suurempia tappioita kuin esimerkiksi Suomen asevoimat. Eli Venäjän asevoimat voivat menettää miljoona miestä. Mutta mitä jos Suomi menettäisi miljoona miestä jossain sodassa? Kestäisikö meidän maamme tuota menetystä? 

Kenraalien mielestä tulevaisuudessa sodan yksi avaintekijöistä tulee olemaan automatisoitujen drone parvien käyttö. Tällä hetkellä esimerkiksi panssarivaunut eivät ehkä kykene toimimaan esimerkiksi Ukrainan rintamalla. Mutta panssarivaunut kehittyvät kaiken aikaa, ja ehkä hyvinkin nopeasti tankkeihin tulee lasereihin sekä muihin elektromagneettisen säteilyn aallonpituuksien hyödyntämiseen perustuvia suojalaitteita kuten suunnattuja EMP aseita sekä laser-järjestelmiä joilla droneja voidaan torjua. Eli tällä hetkellä voidaan sanoa, että kehitys ei lepää laakereillaan. Ja kuten me ehkä tiedämme, niin Terminator-elokuvien tappaja-robotit ovat ehkä aivan pian ovella. 

DNAn ohjaamat nanorobotit ovat välineitä, jotka mullistavat lääketeollisuuden. Mutta ne mullistavat monia muitakin asioita. Nanorobotteja voidaan pitää tulevaisuuden aseina. Samat robotit jotka louhivat esimerkiksi kasvainsoluja voivat toimia myös aseina. Tuolloin robotit ohjelmoidaan hyökkäämään niin sanottuja vääriä soluja vastaan. Eli ne voivat muuttaa ihmisen nesteeksi jos ne tuhoavat solujen rakenteita. 

Kyseiset robotit kykenevät hyvin monimutkaisiin itsenäisiin operaatioihin, ilman että niitä täytyy jatkuvasti ohjata ulkopuolelta. Noita nanorobotteja tai niihin perustuvaa teknologiaa voidaan käyttää myös suurempien robottien ohjaamiseen. Tuolloin nanorobotit voi vaihtaa tietoja mikroprosessorien kanssa sähköisten impulssien avulla. Tuolloin tällaiset DNAn ohjaamat nanorobotit voivat toimia robottien hermosoluina. Nuo keinotekoiset neuronit voivat tehdä roboteista vähintään yhtä älykkäitä kuin ihmiset. 

Terminator on tarkoitettu varoitukseksi eikä opiksi. Mutta kuten tiedämme, niin asevoimien ongelma on se, että sotilaiden ja varsinkin komentoketjun alapäässä olevien miesten värvääminen on vaikeaa, ja vaikeaa on myös noiden henkilöiden sitouttaminen tehtäviin. Mutta kuten tiedämme, niin lähitulevaisuudessa voi taistelukenttä kuulua roboteille. Mutta jos ajatellaan että esimerkiksi robotteja ohjataan jostain data keskuksesta, niin tuon keskuksen päälle voidaan pudotella pommeja. 

Samoin noihin robottien automatisoituihin tuotanto- yksiköihin voidaan vaikuttaa joko tietokonevirusten tai EMP aseiden avulla. Siis periaatteessa EMP on vain jännitepiikki, joka voidaan antaa esimerkiksi kondensaattorin avulla. Ehkä tulevaisuudessa kaupungeissa on EMP laitteita, joiden avulla robotteja voidaan eliminoida. EMP aseet ovat voimakkaisiin elektromagneettisiin pulsseihin perustuvia laitteita, jotka vaikuttavat myös valokuitujen kautta ohjattaviin droneihin. Samoin esimerkiksi laser voi leikata dronen ohjaus langat poikki. 

Kuva 2) Nanorobotit ovat tulevaisuuden välineitä sekä sodassa että rauhassa. 

Toisaalta jos taas esimerkiksi puhutaan siitä, miten helppoa dronen kauko-ohjaimen häirintä on. Niin jammer-laitteen heikkous on siinä, että niiden pitää toimia sillä taajuudella millä droneja kauko-ohjataan. Jammer laitteen toiminta perustuu siihen, että dronen kauko-ohjaus-signaali peitetään toisella signaalia. Tuolloin jammer-laitteen paikka voidaan paljastaa radiosuuntimalaitteen avulla. Ja siihen voidaan suunnata joko tykistön tulta tai sitten se voidaan tuhota esimerkiksi radiolähettimiin hakeutuvilla ohjuksilla. Samoja ohjuksia joita käytetään esimerkiksi tutkien tuhoamiseen voidaan käyttää myös noissa tehtävissä. 

Samoin tuollaiset AGM-88 HARM (High-speed Anti-Radiation Missile)-tyyppiset aseet voivat toimia myös IT-ohjusten rinnalla. Tuolloin tutkaan hakeutuvat ohjukset hakeutuvat lentokoneiden jammer-laitteisiin. Samoin noita ohjuksia voidaan käyttää kaikkien muidenkin taistelun koordinaatioon käytettävien radiolaitteiden tuhoamiseen.

Tietokonevirukset eli varsinkin niin sanotut loogiset pommit voivat tuhota hyvin monimutkaisia kieli malleja yksinkertaisesti poistamalla kovalevyjen tietokantoja, eli jos esimerkiksi data keskusten tietoturva ei ole kunnossa, niin niiden toiminnan estäminen esimerkiksi tietokonevirusten avulla voi olla melko helppoa. Tai sitten niihin voidaan sujauttaa droneja, jotka tekevät piirilevyihin fyysisiä vaurioita. Agentti voi katkaista niiden virransyötön vaikka katkaisemalla niiden virtakaapelit. Eli kun robotteja valmistetaan, niin tietenkin niiden pitäisi saada tarvitsemansa ohjelmistot. Jos noita ohjelmistoja sotketaan, niin seurauksena on drone joka ei kykene toimimaan. 

Mutta sitten vähän pidemmällä olevassa tulevaisuudessa roboteille kyllä keksitään vastatoimia, joista osa vaikuttaa vain robotteihin. Siis nyt on nyt, ja tulevaisuudessa sitten on jotain muuta edessä. Eli se mitä nyt tehdään saattaa olla hyvinkin nopeasti vanhenevaa teknologiaa. Droneparviin voidaan vaikuttaa esimerkiksi EMP pommeilla. Tai niiden raketeilla ammuttavilla versioilla. Samoin tietokoneviruksia sekä muita vastaavia asioita voidaan käyttää droneja sekä muita robotteja vastaan.Dronet ovat uusi kyky, johon ei vielä oikein olla osattu varautua. Mutta kuten todettua on, niin robotit eivät vieläkään korvaa täysin ihmistä. 

https://scitechdaily.com/dna-robots-are-coming-tiny-machines-that-could-transform-medicine-and-technology/

https://www.tekniikkatalous.fi/kumppanisisallot/unikie/tekoalykeskusteluun-ilmestyi-uusi-termi-fyysinen-tekoaly-joko-tiedat-mita-se-tarkoittaa-kaytannossa/?utm_creative_format=carousel

https://www.tivi.fi/uutiset/a/530619dd-4a0d-46db-99ea-5bbae10e5eab

https://fi.wikipedia.org/wiki/AGM-88_HARM

Tekoäly tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan. Mutta miten paljon se vaikuttaa on sitten kysymys, johon me emme osaa vastata.

Tekoälyn vaikutus ei tule ainakaan vielä näkymään esimerkiksi ammateissa, jotka vaativat pitkää ja syvällistä pohdintaa. Tai ammateissa, joissa käsillä pitää tehdä monimutkaisia asioita. Mutta ammatit joissa riittää esimerkiksi pelkkä tietyn yhden muuttujan tuijottaminen ovat uhattuina. Se että ammatissa käsitellään tietoa pintapuolisesti varmasti saa aikaan sen, että tekoäly peittoaa ihmiset mennen tullen. 

Tekoälyn on parhaimmillaan silloin kun sen pitää seurata rajoitettua, tarkasti tiettyyn määrämuotoon tehtyä tietoa. Samoin jos käytetty tai käytettävissä oleva tieto on tietyllä tavalla kasvamista, niin silloin tekoäly toimii paremmin kuin ihminen. Ja juuri esimerkiksi monet tietojenkäsittelyn ammatit kuten ohjelmoija sekä mikrotukihenkilö ovat toimijoita, jotka voivat sanoa ainakin osittain hyvästit omalle työlleen. 

Nimenomaan ohjelmointityössä tekoälyn pitää tehdä koodia sen mukaan, millaisia ohjeita tai käskyjä se saa. Periaatteessa koodaaminen on melko mekaanista työtä, jos ohjelmoija osaa työnsä ja hänellä on selkeästi annetut ohjeet miten toimia. Ongelma mikä johtaa tekoälyn yleistymiseen on se, että kaikilla ICT-alan yhtiöillä ei vain ole mahdollisuutta saada palvelukseensa kokeneita sekä ammattinsa osaavia koodareita. Joten tekoäly vie ainakin sen kaavamaisen osan koodausta, mikä käsittää esimerkiksi tietokantojen liittämisen käyttöliittymään. 

Eli voidaan sanoa että mitä enemmän työtä tehdään mekaanisesti sekä mitä enemmän työssä toistuvat samat vaiheet, niin sitä enemmän tekoäly noita paikkoja uhkaa. Tekoäly voi korvata sotilaan, mutta se ei samalla tavalla kykene korvaamaan poliisia. Syy tähän on se, että periaatteessa sotilas tekee vain kahdenlaisia päätöksiä. Ampuuko hän edessään olevaa kohdetta vai ei? 

Poliisin pitää tehdä monia muitakin asioita, kuten ottaa ihmisiltä lausuntoja sekä tutkia rikospaikkoja. Kun puhutaan tekoälyn vaikutuksista, niin tietenkin se mitä tekoäly voi tehdä riippuu siitä,mitä välineitä sillä on. Fyysinen tekoäly eli periaatteessa tekoälyn ohjaama ihmistä muistuttava robotti voisi hiukan autettuna selvitä suurimmasta osasta fyysisistä tehtävistä, joita ihminen tekee päivittäin.

Fyysinen tekoäly on tietenkin paljon muutakin kuin vain joku ihmistä muistuttava robotti. Se voi olla esimerkiksi uuni, joka tunnistaa ruoan joka sinne laitetaan. Ja sitten tuo uuni valitsee paistolämpötilan sekä ajan, jonka tuo ruoka tarvitsee kypsyäkseen. Samaa uunia voidaan käyttää myös esimerkiksi laboratoriossa muodostamaan tarkasti määrätty lämpötila, jota esimerkiksi entsyymien ja proteiinien reaktiot tarvitsevat. Siis samaa teknologiaa voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. 

Tekoäly voi vaikuttaa ympäristöönsä erilaisten robottien sekä muiden manipulaattorien kuten laserin tai paineilman avulla. Mutta uskaltaako kukaan oikeasti antaa tekoälyn tehdä leikkauksia. Tekoäly-assistentti on tekoäly joka toimii yhteistyössä ihmisten kanssa. Se voi seurata leikkauksia ja sitten kertoa kirurgille, oliko esimerkiksi kasvaimesta poistettu tarpeeksi kudosta. 

Se mitä sitten tekoäly ei tee, varmasti on myös mielenkiintoinen kysymys. Tekoäly voi tehdä mitä vain. Mutta tekoälyn osaamis skaala on suppeampi kuin ihmisen. Tekoäly tekee siis erittäin hyvin työt, jotka määritellään tarkasti, ja jotka tehdään suppeassa sekä kontrolloiduissa ympäristössä. 

Mikäli ympäristö sitten pitää sisällään esimerkiksi “mustia joutsenia”, eli harvinaisia mutta samalla mahdollisia asioita. Juuri noiden ehkä mahdollisesti vain kerran koko ihmiskunnan historiassa tapahtuvat asiat voivat olla mahdollisia. Mutta niitä ei juurikaan edes kyetä ennakoimaan. 

Tai niitä ei ainakaan ole koskaan edes määritelty tekoälyn toimintamallin. Eikä niitä kukaan itseään tervejärkisten kirjoissa olevana pitävä edes kuvittele olevan mahdollisia. Kuka olisi esimerkiksi kuvitellut, että joukko terroristeja kaappaa pari lentokonetta, ja lentää ne parin pilvenpiirtäjän kylkeen. Samoin monet ajattelevat että ihminen ei voi kuolla meteoriitin takia.  

Mutta todellisuudessa yksi ihminen on oikeasti kuollut meteoriitin osumaan. Tällaiset asiat ovat sellaisia että tekoäly ei niitä osaa ottaa huomioon. Tai oikeastaan tekoälyä ei ole varmaan koskaan koulutettu huomioimaan tuollaisia asioita. Tekoäly osaa reagoida asioihin, jotka sille on opetettu. Mutta kuitenkaan tekoäly ei välttämättä osaa reagoida muihin asioihin. Tekoäly siis osaa reagoida sellaisiin asioihin kuten osakkeen arvon muutos. Mutta se ei sitten osaa välttämättä ajaa autoa jossain normaalissa liikenteessä. 

https://yle.fi/a/74-20215560

ht

tps://yle.fi/a/74-20216789

Iran saattaa myydä öljyä jopa USAn markkinoille.

Kun USA hyökkäsi Iranin kohteita vastaan, niin silloin Trump “unohti” mainita asiasta sen liittolaisille. Iran kyllä tietää oman asemansa, ja se tietää varmasti mitä seurauksia Hormuzin salmen sekä Punaisenmeren sulkemisella on maailman öljyn ja kaasun markkinoille. Tukemalla Jemenin huthi-kapinallisia, Ja ilmeisesti myös provosoimalla heitä kapinaan voi Iran saada hallintaansa tuon Punaisenmeren reitin, jonka kautta öljyä ja kaasua voidaan kuljettaa Euroopan markkinoille Suezin kanavaa. 

Hormuzin salmen kautta kulkee 20% koko maailman öljyvaroista, ja Punaisen meren kautta noin 10-12% mikä tarkoittaa että  30% maailman öljyntuotannosta kulkee alueen läpi, joka on jossain määrin Iranin ja sen liittolaisten hallinnassa. Tämä luku on ilmeisesti peräisin ajalta ennen Ukrainan sotaa. Ja tietenkin Iran näki Ukrainan sodan tilaisuutena korottaa vaikutusvaltaansa maailman öljyn sekä kaasun markkinoilla. 

Ennen Ukrainan sotaa Venäjä tuotti öljystä 14% ja maakaasusta 25%. Eli sen osuus maakaasun tuotannosta oli neljännes. Se oli maailman toiseksi suurin maakaasun tuottaja. Eli tällä hetkellä noin 25% maakaasusta ja 14% öljystä on virallisesti poissa markkinoilta Ukrainan sodan takia. Samalla myös Punaisen meren laivaliikenne on välillä pudonnut 70%. Sen takia tällä hetkellä Hormuzin salmen läpi kulkee paljon enemmän kaasua ja öljyä kuin normaalisti. 

Ja sen takia Iran kokee olevansa vahvoilla. Iranin ase noissa operaatioissa on fundamentalistinen Islam. 

Eli en tiedä moniko imaami saa salaa rahoitusta Iranin hallitukselta. Mutta imaamit voivat hyvin toimia Iranin agentteina. Esimerkiksi juuri köyhät sekä lähes lukutaidottomat ihmiset ovat hyvää maaperää fundamentalisteille. Fundamentalistit tietenkin nimeävät länsimaat suoraan tahoiksi, jotka  ovat vastuussa ihmisten tilanteesta. Ja onhan merirosvous mukavampaa työtä kuin vaikkapa talojen maalaaminen. Aseet sekä muut vastaavat asiat tietenkin kasvattavat heikkoa itsetuntoa. Se tukeeko Iran suoraan esimerkiksi Somalian rannikon merirosvoja on tietenkin asia, josta ei kukaan voi ottaa selvää. Mutta siis huthi-kapinalliset voivat luovuttaa noille merirosvoille aseita, ja saada vastineeksi esimerkiksi khat-huumetta. 

Ainoa asia joka tuolloin auttaa olisi se, että esimerkiksi Omanin rannikolle rakennetaan terminaali, Se asia sitten vaatii laaja konsensusta. Ja löytyykö Persianlahdelta sitten tuota poliittista tahtoa on toinen asia.. Ja kolmas asia on se, että se sitten lisää Omanin sulttaanikunnan arvoa maailman öljymarkkinoilla. Ja mikäli öljyä sekä kaasua lähdetään kuljettamaan tankkereiden avulla Hyväntoivonniemen ympäri. Silloin laivojen pitää ajaa pitkällä Somalian rannikosta ja se lisää kuljetuskustannuksia.

Se lisää sitten tietenkin öljyn ja kaasun kuljetusten pituutta.  Samoin se vaikeuttaa mahdollisuutta reagoida esimerkiksi kulutuksen nopeaan muutokseen. Tuolloin olisi hyvin vaikeaa saada öljyä ja kaasua markkinoille nopeasti, jos esimerkiksi Eurooppaan tulee kulutuspiikkejä. Mikäli sitten ajatellaan sitä tilannetta, mikä Trumpin hallinnolla on tällä hetkellä, niin se sallii kuitenkin Iranin myydä öljyä maailmalle. Eli tilanne on jotenkin outo. “Parhaassa” tapauksessa USA ostaa Iranin öljyä omaan jakeluun. 

Näin USA sitten rahoittaa vihollisensa sotaa. Siis tietenkään öljyn ja kaasun ostot Iranista eivät näy minkään valtion tilastoissa. Vaan öljy ostetaan välittäjien kautta. Tuolloin välittäjä joka toimii esimerkiksi Kiinassa tai jossain muussa maassa ostaa tuon öljyn ja kaasun Iranilta. Sen jälkeen välittäjä myy tuon tuotteen eteenpäiin, ja silloin tullaan sellaiseen kysymykseen, että tietääkö asiakas tuon öljyn ja kaasun alkuperää? Iranin kaasu ja öljy ovat olleet “hiukan” kuuma peruna jossain Euroopassa sekä USAssa. Iranin islamistinen hallitus huutaa kuolemaa länsimaille, joten sen takia Iranilla on vähän ystäviä. 

Mutta samalla Iran on kuitenkin öljyntuottajamaa. Sen öljy sekä kaasu kyllä kelpaavat maailman markkinoille. Ongelma on vain tuon valtion harjoittama fundamentalismi. Jos joku maa virallisesti ostaa iranilaista öljyä, niin seuraukset voivat olla noita kauppaa tekevien henkilöiden poliittinen itsemurha. Joten tietenkin esimerkiksi Kiina tai joku muu valtio ovat loistavia välittäjiä tällaisissa kaupoissa. Kauko-Itä ja Afrikka ovat täynnä köyhiä valtioita, joille tällainen bisnes tietenkin tuo kauan kaivattua pääomaa. 

Kun öljy ja  kaasu ohjataan jonnekin terminaaliin, joka sijaitsee jossain kolmannessa maassa, niin öljyä ja kaasua koskevissa maksuissa ei vastaanottajana näy Iran. Se tekee tuosta kaupasta helpon. Se että maksaako joku noiden öljy- ja kaasu kauppojen yhteydessä myös esimerkiksi “suojelurahaa” eli rahaa siitä, että Iranin tukemat järjestöt eivät hyökkää noita kuljetuksia vastaan. 

Eli Iranin yhteyksiä esimerkiksi Afrikan sarven merirosvoihin ei olla varmasti kovin paljon päästy tutkimaan. Mutta Somalian merirosvot kyllä pelaavat peliä Iranin sekä samalla myös Venäjän pussiin. Jos öljyä ja kaasua ei voida myöskään kuljettaa esimerkiksi Somalian rannikon ohi, niin silloin edessä on tilanne, jossa Iran voi yrittää ostaa itselleen rauhaa. Iranissa tiedetään että tuolla öljyn hinnalla on heijastus esimerkiksi USAn sisäpolitiikkaan. Ja jos sitten polttoaineiden hinta nousee tarpeeksi korkealle, niin USAn johto saadaan taipumaan. Jos bensiinin hinta nousee liikaa, niin Valkoinen talo kohtaa painostusta. Eli jos Trumpin republikaanit häviävät välivaalit, niin silloin Trump ei kykene ajamaan läpi lakeja. Ja pahimmillaan häntä voi odottaa myös virkasyyte. 

Mutta tilanne kansainvälisillä öljy- ja kaasu markkinoilla on tällä hetkellä sellainen, että myös suuri osa Venäjän öljystä ja kaasusta on poissa markkinoilta. Eli se tietenkin lisää Iranin sodan vaikutuksia. Iran ei välttämättä ole mikään mallikelpoinen valtio. Mutta se hallitsee tällä hetkellä eräitä maailman tärkeimmistä meri reiteistä. Toista se hallitsee itse. Ja toista se hallitsee äärijärjestön kautta. Se luo tilanteen, missä Iran käyttää valtaa suureen osaan maailman energiasta. 

Ongelma on sitten siinä, että on myös muita öljyn tuottajia kuin Iran. Juuri Hormuzin ja Punaisenmeren kriisin kaltaiset asiat ovat sellaisia, että ne kohottavat raakaöljyn hintaa. Ja jos raakaöljyn hinta on tarpeeksi korkea, niin silloin myös niiden öljy- ja kaasukenttien hyödyntäminen muuttuu kannattavaksi, mitkä eivät ennen kannattaneet. Hormuzin salmen sekä Punaisenmeren kriisit siis tuovat rahaa myös niiden öljy tuottajien taskuun, joiden kentät sijaitsevat Arabian ulkopuolella. Siis myös amerikkalaiset öljyn- ja kaasun tuottajat varmasti käärivät valtavia voittoja, jos öljyn hinta nousee yli sataan euroon barelli. Ja juuri tämä kehitys saa sitten maailman kääntämään katseensa myös niihin kenttiin, joita ei ennen ole kannattanut hyödyntää. 

Se että öljy loppuu maailmasta aiheuttaa tilanteen, jossa sitä etsitään epätoivoisesti myös Antarktikselta ja muualta vastaavilta alueilta. Öljy tietenkin ruokkii diktaattorien valtakoneistoa. Ja se tarjoaa valtavia voittoja niille, jotka pääsevät hyödyntämään tuota tuotetta. Jos maailma siirtyisi vetytalouteen, niin arabit ja Iran sekä Putin eivät enää saisi rahoitusta omille toimilleen. Mutta kuten olemme huomanneet, niin aina kun puhutaan vetytaloudesta, niin noiden hankkeiden kustannukset nousevat välittömästi pääasialliseksi puheenaiheeksi. Eli missään nimessä öljy ja kaasu eivät voi aiheuttaa yllättäviä kustannuksia. Sotalaivojen käyttö tankkereiden saattamiseen ei varmasti ole liian kallista. Niin kauan kuin maakaasu ja öljy pyörittävät maailmaa, niin kauan saavat islamistit rahoitusta toiminnalleen. 

https://fi.beincrypto.com/raakaoljyn-hinta-voi-laskea-vaikka-hormuz-uhkaa/

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9319532

Ekstrovertti, introvertti ja Wall Street.

Miksi ekstrovertti pärjää muka paremmin kuin introvertti? Ekstrovertti ja introvertti ovat toistensa vastakohtia. Ulospäin suuntautumista pidetään ainakin jossain tapauksissa asiana, joka vie henkilön uraa eteenpäin. Siis ekstrovertti pärjää työelämässä siksi, että hän osaa tehdä itsestään näkyvämmän. Eli ekstrovertti kommunikoi enemmän, hän kertoo vitsejä sekä on muutenkin seurallinen ihminen.  Hän osaa esittää asiansa hauskasti ja sen takia häntä saatetaan kuunnella mieluummin kuin introverttiä ihmistä. Introvertin ongelma on siinä, että hän harkitsee sanomisiaan enemmän kuin ekstrovertti. Hän saattaa rajoittaa kommunikoinnin koskemaan työtehtäviä, mikä tietenkin tekee hänestä hiukan kuivahkon oloisen seuralaisen. 

Ja juuri se että introvertti ei juurikaan kerro mitään muista kuin työhön liittyvistä asioista ainakaan työkavereille saattaa aiheuttaa sen, että häntä ei aina muisteta noteerata. Sisäänpäin suuntautunut henkilö saattaa tehdä työnsä hyvin, tai ehkä vielä paremmin kuin ekstrovertit ihmiset, mutta hän osaa tai kykenee markkinoimaan itseään paremmin. Ekstrovertin työntekijän työaika saattaa kulua kaiken maailman jaaritteluun, mutta hän nyt vain sattuu olemaan se paljon puhuttu “Hyvä tyyppi” , mitä työpaikoilla arvostetaan. 

Mutta kun puhutaan siitä, miten “minä ensin-tyypit pärjäävät, niin ehkä meidän kannattaisi matkustaa 1980-luvun Wall Streetille sekä sen sijoituksia hoitaviin yhteisöihin ja yrityksiin. Nio sijoitusyhtiöt saattoivat tehdä muutamassa minuutissa miljoonia tai jopa miljardeja dollareita voittoa, ja sitten muutamassa minuutissa nuo voitot muuttuvat tuhkaksi. Noissa sijoitus yrityksissä työskenteli paljon täysin kouluttamattomia ihmisiä, joilla oli mahdollisuus tehdä suuria määriä rahaa. Tuo raha sitten tietenkin kulutettiin erilaisissa diskoissa, kun voittoja lähdettiin juhlimaan. Ja juhlia oli tietenkin joka ilta. 

Noissa yhtiöissä oli käytössä sellainen palkkiojärjestelmä, jonka mukaan se joka teki vähiten tulosta sai potkut. Tuo tietenkin suosi niitä “minä ensin” ihmisiä. Tuohon elämäntapaan kuului tieteniin kokaiini sekä non-stop bileet. Jos tuota kehitystä ajatellaan yhteiskunnan näkökulmasta, niin nuo ihmiset tekivät paljon rahaa. He kuluttivat paljon rahaa. Heitä esiteltiin televisiossa. Mutta samalla voidaan sanoa, että nuo ihmiset eivät koskaan kyenneet suunnittelemaan esimerkiksi avaruussukkulaa. Mutta kuka siitä välitti. Riitti että ihminen tekee paljon rahaa.  

Voidaan sanoa että juuri tuo yhdistelmä, jossa huonoin saa potkut, sekä huumeiden ja alkoholin liikakäyttö tietenkin suosivat pinnallisia ihmisiä, jotka olivat valmiit puukottamaan toisia selkään sekä samalla toimimaan pelkästään omaa etuaan ajaen. He olivat pinta jengi, joka elämää sekä autoja ja muita leluja esiteltiin kaikkialla. Nuo ihmiset antoivat kaikkialla hyvin ammattimaisen kuvan itsestään. Mutta todellisuudessa riitti, että osasi katsoa oliko joku teksti tai numero vihreä vai punainen. Vihreä oli nouseva osake. Siihen kannattaa sijoittaa. Ja kun väri muuttuu punaiseksi kannattaa rahat vetää pois tuosta kohteesta, koska noiden osakkeiden hinta laskee. 

Mutta siis oli ihmisiä jotka tekivät rahaa jossain kulisseissa. Ja sitten oli ihmisiä jotka esittelivät rahaa jossain diskoissa. Ja suurin osa TV-ohjelmista käsitteli nimenomaan jälkimmäisiä. Eli introvertti voi pärjätä paremmin kuin ekstrovertti, mutta hän ei ehkä tuo tuota asiaa esille samalla tavalla kuin ekstrovertti. Ja se saattaa aiheuttaa sellaisen kuvan synnyn, jossa ekstrovertti muka pärjää paremmin kuin introvertti. Ekstrovertti on sosiaalinen joten hänellä on suuret kaveripiirit. Ja se luo kuvan sosiaalisesti aktiivisesta, pidetystä menestyjästä, joka tekee valtavasti rahaa. 

Liike-elämä suosi ihmisiä jotka olivat menneet samaan muottiin. Miksi kukaan palkkaisi “erilaisia,, kun he voivat saada samanlaisia, kun he itse”. Työelämä ei enää suosinut silmälaseja käyttäviä hiljaisia individualisteja. Se suosi ihmisiä jotka olivat samassa muotissa sekä samaa ihmistyyppiä johtajien kanssa. Kun ihminen palkattiin, niin tietenkin ensimmäiseksi piti ajatella, että miten tuosta henkilöstä päästään eroon. Se mihin yhtiöön sijoittaja työnsi rahojaan ei merkinnyt mitään. Vain sillä minkä värinen teksti ruudulla oli merkitsi jotain. Ihmisten ei tarvinnut ajatella. Riitti että he klikkaavat oikealla hetkellä oikeaa hiiren nappia. Kun osake on vihreä, niin sitä kannattaa ostaa. Jos sitten käyrän nousu hidastuu, niin kannattaa myydä, ja jos henkilö odottaa sekunnin, niin hän voi menettää kymmeniä tuhansia euroja tai dollareita. 

Oli tärkeää tavata oikeita ihmisiä. Oli tärkeää että oikea johtaja löysi tuon sijoittaja-agentin. Oikeat suhteet veivät pitkälle. 

“Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo, että hän on voinut seurata luento-pyyntöjen perusteella, minkälaista ihmiskuvaa yhteiskunnassa kulloinkin arvostetaan. 1980-luvulla arvostettiin toiset huomioon ottavaa lasta. 1980–1990-lukujen taitteessa alettiin pelätä, että lapsesta tulee liian kiltti puolustaakseen itseään. Tästä edettiin itsetunnon merkityksen korostamiseen ja edelleen kohti itsekkyyttä. Nyt työpaikoilla arvostetaan professorin mukaan ekstroverttejä työntekijöitä, vaikka ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että he olisivat itse työssä parempia kuin introvertit.” (Uusisuomi, ”Minä itse” -ajattelu ryöstäytyi käsistä, sanoo Liisa Keltikangas-Järvinen – Tyrmää käsityksen menestyjistä työpaikoilla)Oli tärkeää tavata oikeita ihmisiä. Oli tärkeää että oikea johtaja löysi tuon sijoittaja-agentin. Oikeat suhteet veivät pitkälle. 

Ekstrovertit menestyvät siksi, että he ovat enemmän esillä. 1990-luvulla maahamme asettui sellainen käsitys, että ihmisillä pitää olla kaiken aikaa ikään kuin jalka joka oven välissä. Se että ihminen toi itseään esille oli tärkeämpää kuin se, miten ihminen toi itseään esille. Viittaamisen tarkoitus oli se, että kaikki saisivat vastata. Mutta sitten tuo tapa ilmeisesti unohtui. Se mitä tehtiin muuttuu merkityksettömäksi. Riitti että tehtiin jotain. 

Kun 1980-luvulla oli tapana se, että oppilaat viittaavat kouluissa, kun opettaja esittää kysymyksen, niin seuraavana vuosikymmenenä peruskouluun ilmaantui tapa, jossa opettajan kysyessä jotain vastaus huudettiin välittömästi. Se oliko vastaus sitten oikein tai väärin oli yhdentekevää. Riitti että oppilas vain sanoi jotain. Sillä pääsi esille. Sillä sai kavereita. Ja sillä voitiin muille antaa kuva rohkeasta henkilöstä, joka ei paljon muuta halunnut kuin tehdä rahaa. 

Se mitä sitten tuo aiheutti oli se, että vapaa-aika muuttuu tärkeämmäksi kuin työ. Ihminen joka työpäivän jälkeen lähti kotiin oli hissukka. Juhlimisesta tuli työn jatke. Wall Streetin pörssihait saattoivat tehdä miljoonia muutamassa minuutissa, ja noita miljoonia sitten käytettiin baareissa sekä diskoissa. juhlista tuli yhtä vakava ja tärkeä asia kuin työ. Kun bileet kestivät aamu kahteen tai kolmeen, ja sitten aamulla lähdettiin töihin, niin silloin jaksamista tehostettiin tietenkin kokaiinin avulla. Noissa toimistoissa oli pukupakko,. Tietenkin tuo puku teetettiin, koska rahaa piti näyttää ja käyttää.

 Kukaan noista sijoittajista ei ollut ehkä käynyt edes peruskoulua. Mutta se että rahaa tehtiin varmasti sai aikaan huomiota. Samalla tietenkin yhtiöiden tapa kannustaa työntekijöitä tekemään tulosta suosi ihmisiä, jotka toimivat “minä ensin-periaatteella”. Eli se joka teki noissa yhtiöissä vähiten tulosta sai aina potkut. Joten koko elämä oli bileitä sekä hektistä toimintaa, jossa sitten lopulta ihminen paloi melko nopeasti loppuun. 

Kun alettiin puhua siitä, että introvertit eivät pärjää, niin silloin sana “introvertti” ymmärrettiin siten, että toiset huomioon ottava ja toistenkin etua ajatteleva pohtiva ihminen on niin sanottu introvertti. Introvertti oli siis se “hissukka”, jonka kanssa ei kannattanut tuhlata aikaa, kun sitä todellista “menoa” sai sitten siellä jossain diskoissa, johon lähdettiin suuren ekstrovertti joukon kanssa. Tuo käsitys siitä, että työpaikka on vain paikka, josta haetaan rahaa bilettämiseen soveltui yhteen sen käsityksen kanssa, että ekstrovertit pärjäävät paremmin. 

Ekstrovertit eivät tietenkään olleet käyneet mitään kouluja, ja ohjelmat kuvasivat lähinnä heidän vapaa-aikaansa. Tuolloin henkilöstä luotiin kuva ammattilaisena, joka kävi töissä jossain suuressa elektroniikka-alan yhtiössä. Sitten kuva siirtyi discoon, jossa kaikilla meni sitten todella kovaa. Luotiin kuva siitä, että oikea johtaja toimii kuten jossain diskobile-sarjassa toimittiin. Ja tietenkin esimerkiksi koodaajat ja muut jotka olivat työssä tuotekehityksen parissa eivät kelvanneet mihinkään. Kun joku pukumies sanoi sitten, että hän ei koodaajia ja devaajia palkkaisi, niin hän tietenkin loi kuvan siitä, että pelkkä puku oli asia, joka takasi menestyksen. Eli koulua kävivät vain ne hiljaiset hissukat, joilla ei ollut oikeita suhteita, joita sai tutustumalla ihmisiin, menemällä juttelemaan ihmisten kanssa, ja tietenkin menemällä mukaan kaikkeen mahdolliseen diskossa ja diskon vessassa tapahtuvaan toimintaan kuten kokaiinin käyttöön. 

Kun suuri juppi-aika alkoi, niin silloin tietenkin kaikkien piti pukeutua pukuun. Kukaan ei saanut käydä kouluja, vaan kaikkien piti mennä suoraan jonnekin töihin. Työpaikka oli tietenkin joku myyntiedustaja. Ja mitä sitten jos mitään koulutusta nyt ei vain sattunut olemaan. Riitti että tuo henkilö sai pari miljoonaa vuodessa. Se miten menestystä alettiin mitata oli puhdas raha. Jos rahaa ei tullut, niin ihminen oli epäonnistunut. Se mikä sitten lisäsi tätä käsitystä oli se, että lehdet täyttyivät erilaisten jääkiekkoilijoiden kuvista, sekä tarinoista siitä, miten monta miljoonaa tuollainen henkilö voi saada ilman, että hän käy edes peruskoulua. 

Miksi kukaan haluaa olla virkamies, tai joku tylsä insinööri, kun ihminen voi kerran tehdä rahaa vaikka myymällä pölynimureita, ja sitten illalla ne rahat voidaan vaikka kuluttaa paikallisessa diskossa. Se mitä tuo ajattelutapa sitten aiheutti maamme teollisuudelle oli tuhoisa. Kun meillä ei ole enää tarjolla insinöörejä, niin silloin meidän pitää joko ostaa ulkomailta insinöörejä, tai sitten meidän pitää luopua erilaisista projekteista. Siis pinnallisuus sekä lyhytjännitteisyys ja esimerkiksi bilettäminen ovat asioita, jotka voidaan liittää 1980-luvun loppuun. Ja tuolloin syntyi tapa jossa ajatellaan, että on oikein käyttää kyynärpäitä, kun etsitään yhä korkeampaa tai paremmin palkattua paikkaa. 

Koskaan ei oikea johtaja vietä kauaa jossain yrityksessä, vaan hän alkaa välittömästi pestin saatuaan etsiä uutta työpaikkaa. Näin hän ei myöskään ehdi kehittää jotain yhtiöitä tai sen infrastruktuuria. Riittää että hän tekee rahaa ja paljon. Samoin tietty elämäntapa sai aikaan sen, että tietyistä ihmisistä saatiin aikaan mielenkiintoisia ohjelmia, joiden avulla nimenomaan pinnallista elämäntyyliä osattiin markkinoida ihmisille, jotka halusivat toimintaa. Haluttiin näyttää suurta draamaa. Haluttiin kertoa tarinoita ihmisistä, jotka toteuttivat amerikkalaista unelmaa jossain Wall Streetiin pörssisalilla. 

Tavallinen opiskelija ei juuri draamaan ainesta tarjoa. Joten sen takia haluttiin tehdä filmiä opiskelijoiden juhlimisesta ja muistakin asioista. Se miten esimerkiksi joka viikonloppuinen juhliminen liittyy johonkin opiskeluun ei sitten välttämättä ole kovin tarkasti avattu. Koskaan noissa filmeissä ei kuvattu sitä arkista tylsää opiskelua. Oli vain “cooleja” ihmisiä, joilla oli aina kivaa. Eikä mikään koodaava nörtti ollut henkilö, josta tuota draamaa saatiin aikaan. Kaikki lukivat tietenkin lääketieteellisessä, kävivät töissä hampurilaisravintolassa ja tekivät muutakin coolia. Eli jokainen voi miettiä että onko tuo kuva jostain opiskelijoiden elämästä oikea? Tai ehkä nuo ihmiset sitten siirtyivät myöhemmin kun heidän opinto-oikeutensa poistettiin Wall Streetin osakkeiden pariin.  

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/288afcf6-02ad-46a9-a00c-647705da49b8

Kannattaako tekoälyä käyttää opetuksessa?

Kerran eräs opettaja kysyi minulta, että kumpaa itse tulet tänne tekemään? Tuletko oppimaan asioita, vai tuletko vain saamaan hyviä numeroita? Siis tuon kysymyksen sisältö on avautunut itselleni vasta vuosia myöhemmin. Jokainen meistä voisi varmaan teettä omia töitään jollain muulla toimijalla kuten valmiilla insinöörillä tai tekoälyllä, tai suoraan ulkoistaa koko koulun jollekin "Jamesille", joka sitten varmaan suoriutuisi tehtävistä hyvin. Se että meidän itsemme ei silloin tarvitse edes osata lukea tai kirjoittaa on varmaan jäänyt joskus mainitsematta. 

Jos valmis insinööri tekee koulutettavan tehtäviä, niin hän toimii silloin vastuuttomasti. Hän sitoo tuon alaisensa uran itseensä. Eli jos hän joutuu pois tuosta työpaikasta, niin opiskelija jonka työt hän tekee ei varmasti osaa työtään. Ja ajatelkaa jos siltainsinöörinä toimii henkilö, joka ei osaa tehdä siltoja. Hyvä numero ei takaa osaamista, jos se saadaan menetelmillä, joita ei voida hyväksyä. 

Oikeissa paikoissa käytettynä tekoäly on loistava väline. Mutta jos ajatellaan että esimerkiksi koko oppiminen ulkoistetaan tekoälylle, niin silloin mennään suoraan metsään. Tekoälyn käyttöä opetuksessa tulisi tarkastella siten, että se on eräänlainen internetin jatke, väline joka kannustaa sekä tukee oppimista. Mutta väärin käytettynä tekoäly sitten muuttaa koulut sellaisiksi, että niiden avulla pääsee kouluista läpi, ilman että henkilö osaa edes lukea ja kirjoittaa. Jos haluamme ulkoistaa myös ajattelun tekoälylle, niin tämä on se oikea tie. Jos meitä syytätetään siitä, että annamme tekoälyn tehdä aina vain enemmän päätöksiä, niin tietenkin voimme todeta tilanteen siten, että yhä enemmän teemme sitä, mitä tekoäly ehdottaa. 

Tuolloin tekoälyn tekemät ehdotukset muuttuvat käskyiksi. Juuri työelämän hektisyys vaatii sitä, että tekoälyä käytetään. Koska aika on rahaa, niin kukaan ei juurikaan ehdi pohtia sitäkään, että mitä tekoäly oikeastaan ehdotti. Nykyään ei työelämässä ole aikaa juurikaan harrastaa syvällisiä filosofisia keskusteluja. Riittää että alainen tottelee. Ja se on kehitys, joka vie kohti tilannetta, jossa ulkoistamme koko ajattelumme tekoälylle. Miksi ajattelemme mitään, kun rahaa voi saada jostain muualta?

Jos kaikki tehtävät mitä teemme ulkoistetaan tekoälylle, niin silloin emme enää ehkä saa noita taitoja sekä asioita takaisin. Jos tekoälyyn perustuvat koodaustyökalut tulevat jokapäiväisiksi, niin kukaan ei ehkä sitten enää tee työtä peruskoodin kanssa. Eli kadotamme silloin alemman tason ohjelmointitaidot. Aivan kuten olemme kadottaneet esimerkiksi hylkeiden harppuunapyyntiin liittyvät taidot.

Näin voimme luoda suuren ikäluokan joka ei itse oikeastaan osaa yhtään mitään. Jos ulkoistamme oppimisen tekoälylle, niin palaamme siihen suureen luontoon, jossa esi-isämme istuivat puissa syömässä banaania. Ehkä jonkun tavoite on se, että palaamme puun oksalle istumaan, ja dronet tuovat nuo banaanit meille. Jos joku muu tekee kaikki asiat, niin silloin me itse emme opi mitään. 

Tekoäly on asia, millä voidaan tuottaa paljon virheettömiä töitä. Mutta se minkä me tuolloin unohdamme on se, että tuolla tavalla emme opi mitään. Siis tekoäly asetetaan tuolloin sen paljon puhutun "Jamesin" tai vastuuttoman insinöörin asemaan, joka tekee koululaisten tehtäviä. Se että koulunkäynti on tylsää on varmaan erittäin tunnettu repliikki. Kuitenkin kouluja pitää käydä, jos ihminen ajattelee sitä, että hän haluaa esimerkiksi ekonomin paperit itselleen. 

Tekoälyn käyttö kouluissa ei ole ehkä asia, mikä vastaa tarkoitustaan. Tekoäly voi suoraan sanottuna tehostaa työelämää, mutta se mikä tehostaa työelämää saattaa aiheuttaa muita ongelmia. Eli kun tehtävä siirretään suoraan tekoälylle, niin silloin tehtävän tekijäksi määrätty henkilö ei sen kautta opi yhtään mitään. Kun ihmisen oppimista halutaan tehostaa, niin silloin kannattaa luottaa edelleen paperiin sekä kynään. 

Siis muistiinpanojen tekeminen tehostaa oppimista siksi, että sen avulla ihminen käyttää datan analysointiin suurempaa aivokapasiteettia kuin, jos hän vain istuu paikallaan tuijottaen ruutua. Se että olemmeko auditiivisia, visuaalisia vai kineettisiä henkilöitä on vanha, ja ehkä myös hyvä kysymys. Nykyään voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että jokainen ihminen maailmassa on oikeastaan yhdistelmä noita neljää perustyyppiä. Ja mitä aktiivisempi ihminen oikeasti on seuratessaan opetusta, niin sitä tehokkaammin ja syvemmin hän oppii asioita. 

Siis kynän ja kumin käyttö oikeasti ovat asioita, joilla oppimisesta tehdään aktiivista. Aktiivinen oppija ei siis välttämättä esitä mukavia kysymyksiä opettajalle, vaan hän seuraa opetusta sekä kirjoittaa asioita muistiin. Tuolla tavalla hän lisää tapahtumaa tai asiaa käsittelevien hermosolujen määrää. Ja sen pitäisi sitten auttaa ihmistä syväoppimaan asioita. Syväoppiminen tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee arvioimaan asioiden merkityksiä sekä sitä, että miten esimerkiksi oma työ liittyy kokonaisuuteen. Hän kykenee myös tunnistamaan tarpeita sekä niihin liittyviä haasteita, vaikka opettaja ei ehkä kaikkia asioita muista tai ehdi kertoa. 

Jokainen asia mikä kouluissa opetetaan sisältää merkityksiä, joita ei suoraan nähdä. Kynä, kumi sekä paperi ovat asioita, joiden avulla saadaan oppimisesta kaikki irti. Eli esimerkiksi kirjoja voidaan aina selailla kotona tai lukea tabletilta, ja se mikä sitten tietenkin merkitsee sitä, että kirjat voidaan avata kotona. Mutta se asia mikä joka kerran pitäisi opettajien muistaa on se, että heidän tehtävänsä olisi varmaan puhua eli opettaa asioita luokissa. Jos opettaja istuu koko tunnin luokan edessä ja käskee oppilaita itsenäisesti lukemaan esimerkiksi uskontoa tai määrää vain tekemään tehtäviä, niin silloin opettaja ei kyllä tee sitä työtä mistä hänelle maksetaan. Opettajan tehtävä on siis esitellä ratkaisuja ongelmiin, ja sitten määrätään kotitehtävät, joiden avulla oppilaat tai opiskelijat voivat itsenäisesti kehittää omia ongelmanratkaisukykyjään. 

Mutta jos opettaja ei viitsi suorastaan esitelmöidä eli opettaa mitään, niin hän ei sitten varmaan saa mitään menemään oppilaan tai opiskelijan päähän. Jos oppilaat siirtävät kaikki tehtävänsä tekoälyn suoritettaviksi, niin silloin he eivät tule oppimaan yhtään mitään. Tekoälyn käyttö on asia, mikä vastaa oppimisen kannalta tilannetta, että joku "James" käy sitten koulua sekä tekee kaikki tehtävät jonkun pikku prinssin tai pikku prinsessan puolesta. Tehtävät voivat olla sitten aivan oikein tehtyjä, mutta niiden arvo oppimisen kehittämisessä on tasan nolla. Jopa vasta puhumaan oppinut 3-vuotias osaa jakaa tehtäviä muille. Hän ei kyllä sitten osaa varmaan aivan kaikkia asioita, mitä tehtävän tekeminen vaatii. Ja siksi tekoälyn käyttö väärässä paikassa aiheuttaa sen, että koulusta saattaa päästä läpi osaamatta edes lukea tai kirjoittaa. 

Mikäli yleinen asenne koulua ja kotitehtäviä kohtaan on se, että ne ovat periaatteessa rangaistus, tai että ne ovat vain harrastusten tiellä, niin se varmasti heijastuu opintosuoritteisiin. Ja kuten alussa kirjoitin niin on ihmisen oma asia, miten hän sitten asennoituu omaan opiskeluunsa. Jos hän kokee koulun penkillä istumisen turhaksi, niin se ehkä on hänen oma asiansa. Eli jos tavoite on jääkiekkoilija tai hampurilaispaikan työntekijä, niin silloin se on oppilaan itsensä ja hänen vanhempiensa asia. Mutta jos jonkun toisen mielestä heidän tavoitteensa on esimerkiksi opettaja tai insinööri, niin se myös pitäisi sallia. 

https://yle.fi/a/74-20214351