Kuinka lähellä Iran oli tai on ydinaseen valmistamisessa?

 

Iran on kunnostanut sen ydinlaitoksia viimeisen iskun jälkeen. Ydinase on siis väline, mikä kehittää tarvitsemansa energian fissio tai fuusiorektiosta. Se mitä ydinaseella halutaan saavuttaa määrittelee sen, miten vaikeita tai helppoja nuo aseet on valmistaa. Me emme saa siis ajatella automaattisesti niin, että kaikki maailman ydinaseet valmistetaan samalla kaavalla, kuin mitä esimerkiksi Ranska, Iso-Britannia sekä USA niitä valmistavat. 

Jos ajatellaan esimerkiksi tykkilaitetta, niin tuota laitetta ei länsimaissa juurikaan käytetä, koska imploosiopommi eli laite, jossa  pallon muotoista fissiomateriaalin kappaletta puristetaan yhteen vaatii vähemmän fissiokelpoista  materiaalia. Kuitenkin ensimmäisessä operationaalisessa ydinaseessa eli "Little Boy"-pommissa käytettiin tykkilaitetta. Ja jos ydinaseen rakentajalle riittää, että ase sanoo "pum" ja räjäyttää kaupungin ilmaan, niin hän ilmeisesti valitsisi tykkilaitteen. Siinä kaksi fissiomateriaalin kappaletta ammutaan yhteen. Tykkilaite on helpompi valmistaa kuin imploosiolaite. 

Se vaatii vähemmän edistynyttä teknologiaa. Eli riittää että kaksi tykkiä ampuu fissiopommit toisiaan päin. Eli tuollainen primitiivinen ase tietenkin riittää erittäin hyvin pelotteluun. Se miten sitten Iran olisi rakentanut USAan kantavan ohjuksen, voidaan käsittää muutenkin kuin vain siten, että tuo ohjus laukaistaan Iranin maaperältä. Iran voi käyttää esimerkiksi rahtialusta kuljettamaan tuo ohjus laukaisupisteeseen, sekä sitten laukaista sen tuosta aluksesta. Jos ajatellaan esimerkiksi Iranin johdon asennetta ihmisten uhraamiseen, niin kun ohjus on laukaistu, niin silloin alus menettää merkityksensä. Eli me oletamme helposti niin, että kaikki maailman sotavoimat yrittävät tuon laukaisun jälkeen pelastaa aluksen miehistön. Mutta voidaan sanoa, että Iran ei ehkä samalla tavalla välitä noista miehistä kuin joku Ranska tai Britannia. 

Samoin esimerkiksi rahtilaiva joka on täytetty litium-paristoilla ja jonka sisällä räjäytetään ydinpommi voi toimia niin sanottuna "maailmanloppukoneena". Jos ydinpommi ympäröidään parilla tonnilla litiumia, niin silloin ase voi räjähtäessään tuhota erittäin suuren alueen. Ja juuri tällaiset aseet ovat todella palottavia. 

Iran ilmeisesti halusi tai haluaa yhä tehdä ydinaseita. Tietenkin me muistamme varmasti senkin, että ensin USA erosi sopimuksesta, jossa Iran pidättäytyi kauan sitten valmistamasta ydinpommia. Se miksi USA sitten irtosi tuosta sopimuksesta saattaa johtua eräästä toisesta vastaavasta sopimuksesta, jonka ansiosta Pohjois Korea sai aikoinaan ruoka- ja muuta vastaavaa apua vastineeksi siitä, ettei tuo maa kehitä ydinaseita. Pohjois Korean kohdalla tuo valtio salli reaktorien sinetöinnin sekä valvontakamerat noiden ydinvoimaloiden ovelle. Mutta kukaan ei sitten muistanut sitä, että Pohjois Korean asevoimat yksinkertaisesti kaivoivat tunnelit noihin laitoksiin, ja jatkoivat työtään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja sitten eräänä kauniina päivänä Pohjois Korea teki ydinkokeen, mikä tietenkin aiheutti vakavan tilanteen. Sekä tuon sopimuksen raukeamisen. 

Voidaan todennäköisesti sanoa, että Pohjois Korean eliitti todellisuudessa pisti taskuunsa suurimman osan tuohon maahan toimitetuista elintarvikkeista sekä muusta avusta, mikä oli tarkoitettu nälkää näkevien ihmisten auttamiseen. Eli samalla tavalla voidaan sanoa, että Iran ei ole myöskään herättänyt luottamusta omilla toimillaan. Jos sopimuksia noudatetaan vain silloin kun se hyödyttää omaa itseä, on  sopimusten tekeminen täysin turhaa. Siis olisiko Iran pystynyt tekemään oikean ydinaseen. Ilmeisesti tuo valtio olisi pystynyt rakentamaan jonkinlaisen alkeellisen pommin, joka olisi ehkä räjäytetty joko radiosignaalin tai barometrilaukaisimen avulla. 

Vasen

Oikea

"Vasemmassa satelliittikuvassa näkyy Isfahanin ydinlaitoksen tuntumassa oleva luolaston sisäänkäynti 24. tammikuuta, oikeanpuoleisessa 13. helmikuuta. Maamassoilla on tukittu luolaston sisäänkäynti. Kuvat: Planet Labs PBC (vasen), Planet Labs PBC (oikea)" (https://yle.fi/a/74-20213550?)

Vasen

Oikea

"Vasen kuva on Isfahanista 6.12.2025, oikea 24.1.2026. Tuhoutuneelle alueelle on ilmaantunut uusi rakennus. Kuvat: Planet Labs PBC (vasen), Planet Labs PBC (oikea)" (https://yle.fi/a/74-20213550?)

(https://yle.fi/a/74-20213550?)

Ydinaseita on kahta pääasiallista tyyppiä. 

1) Ydinpommit. Eli räjähdysvaikutukseen perustuvat ydinaseet. 

2) Radiologiset aseet. Kyseiset aseet aiheuttavat säteilymyrkytyksen, Tunnetuin noiden aseiden käyttötapaus on entisen KGB-mies Aleksandr Litvinenkon murha Iso-Britannissa. Tuo tapaus tunnetaan nimellä "Polonium murha"

 

Noita aseita ovat esimerkiksi polonium tai muut radioaktiiviset aineet, joita käytetään radioaktiivisen säteilyn tuottamiseen. Esimerkiksi terroristien on joskus pelätty asettavan radiumia dynamiittipötkön ympärille ja räjäyttävän tuon laitteen. Samoin poloniumia on käytetty murhassa sen aiheuttaman radioaktiivisen säteilyn takia. 

Iran olisi ehkä voinut muuttaa jonkun sen F-5 Tiger II tai jonkun muun hävittäjän droneksi, joka kuljettaa tuollaista ehkä mahdollisesti Hiroshiman pommin tasoista laitetta. Kohteen kannalta toki on aivan yhdentekevää. miten kehittynyttä teknologiaa ydinaseessa on. Riittää että ase kykenee tuottamaan 1-15 kt. räjähdystehon. Jos taas ajattelemme, että kaikki maailman ydinaseet ovat sellaisia, että niissä on teknisesti viimeisen päälle olevia ratkaisuja, kuten huippu tarkka maaliin hakeutumisjärjestelmä, niin nuo aseet ovat vaikeita rakentaa. 

Mutta jos riittää se, että pommi räjähtää ja sen tarkoitus on vain kylvää terroria, niin silloin myös primitiiviset laitteet ovat välineitä, joilla voidaan kylvää pelkoa sekä kauhua. Siis oliko Iranilla suunnitelma ydinaseen valmistamiseksi. Vastaus on siitä erikoinen, että nyt jos asiaa kysytään Teheranista, niin varmasti tuollaista suunnitelmaa ei ollut. Se olisiko sitten Iran kyennyt tuon pommin valmistamaan parissa viikossa? Se riippuu paljon siitä, miten nopeasti tuo maa aloitti uraanin rikastamisen sille asteelle, että se kykenisi rakentamaan pommin. 

Se riippuu myös siitä, millaisia pommeja Iran aikoisi rakentaa. Kaikkia ydinaseita ei välttämättä tarvitse kuljettaa lentokoneella tai raketilla kohteeseensa. Vaan esimerkiksi laivaan tai sukellusveneeseen piilotettu pommi voi tehdä samalla tavalla tuhoa kuin lentokoneesta pudotettu ase. Ja periaatteessa myös terroristit voivat koota ja laukaista yksinkertaisia ydinaseita jossain kaupungeissa. 

https://yle.fi/a/74-20213550? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Litvinenko

Iranin johtajan kuolema on esimerkki siitä, miten paljon tietoa ihmisestä voidaan hankkia.

Ali Khamenein kuolema kertoo siitä, miten tärkeässä asemassa paikkatieto on tämän päivän sodankäynnissä. Israelin ampumat ohjukset osuivat kirurgisen tarkasti Khamenein palatsiin, surmaten hänet ja joukon Iranin hallinnon avainhenkilöitä. Isku suoritettiin ballistisilla ohjuksilla, ja sen onnistuminen riippui tarkasta ajoituksesta sekä erittäin tarkasta paikkatiedosta. 

Khamenei ei ollut iskun hetkellä turvassa bunkkerissaan. Vaan palatsinsa kokoushuoneessa avainasemassa olevien ministereidensä kanssa. Tarpeellinen tieto, joka mahdollisti tuon iskun oli saatu hakkeroitujen liikennevalvonta kameroiden kautta. Ja tekoäly agentit olivat lajitelleet tuota tietoa. Eli tekoäly osoitti jälleen kerran kykynsä käsitellä suuria määriä dataa. Ali Khamenein tapauksessa se, että tuo mies piti kokouksia tavallisessa talossa teki iskusta mahdollisen. 

Mutta tietenkin voidaan aina spekuloida sillä, että mitä jos Khamenei olisi pitänyt tuon neuvottelussa omassa bunkkerissaan. Olisiko hän nyt sitten elossa juhlistamassa fatwoja amerikkalaisille ja heidän liittolaisilleen. Mutta sanotaan että Khameneilla saattoi olla bunkkerissaan asioita, joita hän ei halunnut muiden lähipiirinsä jäsenten näkevän. 

Samalla kun päivittelemme sitä, miten tarkasti tuo isku oli tehty, niin huomaamme, että turvallisuus on aina kokonaisvaltaista. Jopa muutaman minuutin aikaikkuna sallii hyvin tarkan iskun, joka tapahtuu jopa tuhansien kilometrien päästä. Eli pelkkä välimatka ei suojele enää nykyaikaisilla asejärjestelmiltä kuin ennen. Ja juuri täsmäpommien käyttö aiheuttaa sen, että esimerkiksi valtion päämieheen voidaan kohdistaa henkilökohtaista uhkaa. 

Mutta mitä jos tuollaiset ballistiset ohjukset varustettaisiin Massive Ordnance Penetrator, MOP pommeilla? Blue Sparrow ei ehkä tuollaista hyötykuormaa kykene kuljettamaan, mutta maasta laukaistava ballistinen ohjus kykenisi ehkä kuljettamaan tuollaista 9000kg pommia. 

Eli juuri nuo bunkkerit ovat asioita, joiden takia esimerkiksi Israelin pitää pohtia sellaisten ballististen ohjusten valmistamista, jotka voivat kantaa Massive Ordnance Penetrator, MOP pommeja kohteisiinsa. Tuollaisten ohjusten tarve on jatkuvasti kasvanut. MOP pommien käyttö esimerkiksi juuri komentobunkkereita sekä mahdollisesti myös kovan luokan diktaattorien henkilökohtaisia suojabunkkereita vastaan olisi varmasti tehokasta. 

Tietenkin B-2 ja ehkä jossain vaiheessa palveluskäyttöön astuva B-21 “Raider” pommikone voivat kuljettaa noita MOP pommeja. Mutta kuitenkin esimerkiksi pitkän matkan ballistinen tai ristelyohjus, joka kuljettaa MOP pommia olisi varmasti jotenkin turvallisempi laite käyttäjälleen kuin stealth pommikone. Jos Ukrainalla olisi sellainen ohjus, jonka avulla se kykenisi lähettämään bunkkerin murskaajapommin suoraan Kremliin. Tuollainen ase antaisi strategisen uhan pitkällä rintaman takana oleville komentajalle. Tai ehkä tulevaisuudessa tällaisia iskuja tullaan tekemään donejen tai miehittämättömien lentokoneiden tai kiertoradalla tapahtuvan pommituksen avulla. 

Kuitenkin tämä isku kertoo siitä, että nykyään riittää että vastapuoli saa tietää jonkun houkuttelevan kohdan omassa puolustuksessa. Sen jälkeen hyökkäys voidaan toteuttaa hyvin tehokkaasti. Periaatteessa jos esimerkiksi saattueiden kohde tiedetään varmasti, niin kohteeseen voidaan ampua ohjuksia niin, että saattueet ovat perillä samalla hetkellä kuin ohjukset osuvat kohteeseen. Tuo tietenkin edellyttää sitä, että saattueen aikataulu tiedetään minuutilleen. 

https://yle.fi/a/74-20213267?

Jollasta voi tulla Suomen uusi Nokia. Mutta mitä muuta se voisi olla?

Jollan kaltaisille tuotteille on tai ainakin niille pitäisi olla kysyntää. Tällainen tuote joka valmistetaan Euroopassa auttaa Eurooppaa itsenäistymään USAn suuryritysten hallitseman sateenvarjon alta. Se että tuotetta tehdään Suomessa tietenkin toisi rahaa maamme kassaan. Mutta se että suomalaiset viranomaiset voivat seurata koodausta tekee tuotteesta turvallisen. Eli sen takia ainakin maamme viranomaisten kannattaisi panostaa tällaiseen järjestelmään. Tuon järjestelmän kaltaisten tuotteiden tulevaisuus riippuu siitä, miten paljon tuota järjestelmää tuetaan, ja miten paljon esimerkiksi oheis- eli käyttäjälle ilmaisia oheistuotteita kuten sovelluksia siihen saadaan. 

Jollan kaltaisten tuotteiden ongelma on siinä, että niitä ei ehkä tunneta maailmalla kovin hyvin. Se voi olla taloudellisesti huono asia, mutta samalla tietenkin meidän pitää muistaa sellainen asia, että mikäli käyttöjärjestelmää jaetaan ympäri maailmaa, niin lopulta joku niistä jakeluun annetuista  kappaleista päätyy hakkereiden käsiin. Ja tällöin meidän pitää huomioida sekin asia, että Kaukoidässä hakkerit toimivat valtion valvonnassa. Heitä ei sen takia voida haastaa oikeuteen, eikä hallitus jaa heidän nimiään. 

Suurin ongelma tällaisissa hyvin alkavissa projekteissa on se, että hyvin menestyvät yritykset ostetaan pois maastamme. Kun yritys siirtyy ulkomaiseen omistukseen, niin silloin tuo ulkomainen omistaja päättää siitä, missä yritys jatkaa toimintaansa. Mikäli yritys poistuu Suomesta, niin se ei enää maksa veroja tänne. Eikä sen toimintaa voida valvoa maamme viranomaisten toimesta. Kun yritys on poistunut maastamme, niin se noudattaa uuden kotimaansa lakeja. Ja yksi suuri motiivi tehdä yritysosto on ostaa kilpailija pois markkinoilta. 

Tuote on muutakin kuin vain esine, tai palvelu jota markkinoidaan ihmisille. Tuote on mielikuvia, sekä myös tunnettavuutta. Mutta se on myös oheistuotteita, joita tuote tuo mukanaan. Me emme ehkä  enää osta matkapuhelinta siksi, että joku puhelin on helppo käyttää. Tai ehkä perinteinen puhelu on periaatteessa toissijainen asia, vaan me ostamme älypuhelimen siksi, että sillä voi tehdä kaikkea muutakin kuin vain puhua puheluita. 

Eli puhelimella sekä tabletilla voi olla sellainen käyttö, että sen avulla voidaan tehdä muistiinpanoja, kirjoittaa blogeja yms. Kun sitten puhumme siitä, miksi valitsemme tunnettuja merkkejä, niin tunnettavuus sekä laaja tukiverkosto tuovat turvallisuutta käyttäjän näkökulmasta. Jos tuote hajoaa, niin tuotteen voi silloin melko helposti vaihtaa uuteen. 

Sen takia esimerkiksi sellaiset merkit kuin Samsung menestyvät. Juuri laaja tuki ekosysteemi on asia, mikä tuo Samsungin kaltaisille yrityksille tunnettavuutta. Tunnettavuus tietenkin aiheuttaa myös sen, että ihmiset kokevat tuotteen turvalliseksi. Se mitä insinöörit pitävät turvallisena voi olla tavalliselle ihmiselle, tai “ei insinööreille” syy siihen, että he ostavat tuotetta, joka saattaa olla turvattomampi. 

Samsung käyttää Googlen tekemää Android käyttöjärjestelmää. Tuo ehkä maailman käytetyin mobiilikäyttöjärjestelmä on tietenkin sellainen, että USA voi sen kautta esimerkiksi lukita puhelimia. Mutta tunnettavuus ja laaja käyttö tekee Androidista houkuttelevan kohteen haittaohjelmien. Android puhelimia valmistetaan esimerkiksi Kiinassa, joten on mahdollista, että Kiinassa tai Pohjois Koreassa valmistetaan tai koodataan haittaohjelmia noihin puhelimiin. 

Tietoturvan kannalta Jolla ei ole vielä yhtä houkutteleva kohde haittaohjelmien kirjoittajille kuin Android. Mutta se mitä hakkeri haluaa määrittää sen, miten hän kohdistaa hyökkäyksensä. Jos hakkeri haluaa rahaa, eli hänen motiivinsa ovat taloudellisia, niin hän haluaa varmasti kohdentaa hyökkäyksen mahdollisimman laajalle sektorille. Jos hän taas haluaa varastaa esimerkiksi sotilaallisia salaisuuksia, niin hän saattaa ensinnä udella esimerkiksi mitä käyttöjärjestelmiä pääesikunta käyttää kännyköissä. Esimerkiksi Kiinassa ongelma on siinä, että hakkerointi on tuossa maassa valtion valvomaa työtä. Ja haittaohjelmia voidaan sujauttaa puhelimiin esimerkiksi tehtaassa. Eikä hakkereita, jotka työskentelevät valtiolle voida syyttää mistään. 

Sen takia länsimainen tapa torjua haittaohjelmia on tehoton. Meillä lähdetään siitä että ulkopuolinen hyökkääjä pyrkii saastuttamaan järjestelmiä. Ja tuolloin palomuuri estää hyökkääjää tekemästä kohde järjestelmässä. Sitä että hakkeri toimii valtion valvonnassa ja kykenee testaamaan kirjoittamaan haittaohjelmia normaalissa toimistossa täysin vapaasti, sekä asentamaan noita ohjelmia tehtaassa täysin avoimesti on tilanne, mihin emme ole ehkä varautuneet. 

Eli noita haittaohjelmia voidaan asentaa puhelinten ROM piireihin, ja niiden kautta yrittää saastuttaa länsimaisia verkkoja. Sen takia voidaan sanoa että esimerkiksi kotimainen eli suomalainen Jolla-käyttöjärjestelmä voisi olla parempi esimerkiksi tietoturvan kannalta. Jos ajatellaan että käyttöjärjestelmä koodataan Suomessa, niin silloin maamme tietoturvasta vastaavat viranomaiset voivat seurata tuota koodaus prosessia. Tuolloin voidaan ajatella, että Jollasta voisi olla kaksi versiota. 

Toinen olisi sellainen, että sitä jaetaan asiakkaille, ja toinen voisi olla sellainen, että sitä voisi käyttää vain sellainen asiakaskunta, joka olisi erityisen luotettu ja joka tarvitsee erityistä tavallista suurempaa tai parempaa tietoturvaa. Koska Androidia jaetaan ja asennetaan esimerkiksi Kiinassa, niin on olemassa suuri riski, että näihin puhelimiin asennetaan ohjelmistoja, joiden avulla pyritään urkkimaan tietoja, joiden jakaminen vahingoittaa kansallista turvallisuutta. Aina kun jotain osia tehdään paikassa, mihin kukaan ei pääse tarkastamaan työtä, niin silloin on mahdollista, että tuotteeseen päätyy osia kuten koodia, jota ei sinne haluta. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/5da213ad-1e6f-4d49-80b9-8af01bb0d6de

Iranin drone taktiikka on itseasiassa drone-sodankäynnin ydin.

Kun  vastustajaa kohti lähetetään tarpeeksi drneja, niin lopulta siltä loppuvat ammukset. 

Iran saattaa noudattaa sellaista taktiikkaa, että se vain syöttää droneja vastustajan IT-lle, jotta vastustajan ohjukset sitten lopulta loppuvat. Tällainen taktiikka missä droneja ammutaan jatkuvasti on ongelmallinen, varsinkin jos kohteena on sota-alus. Aluksen suojajärjestelmät voivat tuhota yksittäisiä droneja melko helposti, mutta jos alusta vastaan ammutaan tuhansia droneja, niin sen ammukset loppuvat enemmin tai myöhemmin. CIWS järjestlemät voivat ampua tuhasia laukauksia minuutissa, ja ne on tehty nimenomaan ohjusten torjuntaan. Ongelma on siinä että jopa halpa drone voi kuljettaa esimerkiksi ohjusta, ja jos tuo ajattelutapa, missä vihollinen pakotetaan ampumaan jatkuvasti toimii, niin ennemin tai myöhemmin puolustajien ammukset loppuvat. 

Dronejen käyttö sodassa tulee olemaan aina vain yleisempää. Halvat, tekoälyn ohjaamat dronet ovat välineitä, joilla voidaan iskeä pitkälle vihollisen selustaan. Ja juuri halpa hinta tekee noista välineistä hyvin viheliäisiä. Tekoäly itsessään on halpaa, ja tekoälyohjelma voidaan ladata droneen erittäin helposti. Ja tekoälyä käyttävä drone voi olla riippumaton esimerkiksi GPS-laitteista. Maastovertailu-inertia navigaatiojärjestelmä tarkoittaa sitä, että ohjus tai drone navigoi kohteeseensa maastokuvan perusteella, sekä käyttäen inertia-järjestelmää tuon Tercom (Terrain Contour Matching) järjestelmän tukena. 

Eli ensin voi lentää drone joka kuvaa lentoreitin kohteeseen, ja sitten se lähettää nuo maastokuvat vastaanotinasemaan. Tuon ensimmäisen dronen jälkeen voidaan tuota reittiä pitkin lähettää lisää droneja, jotka voivat automaattisesti tunnistaa kohteensa niistä otettujen valokuvien perusteella, ja image eli kuvavertailun avulla nuo dronet voivat osua hyvinkin tarkasti. Samoin tekoälyä käyttävä drone voi muutella nopeuttaan sekä lentoreittiään, sekä kuljettaa esimerkiksi Stinger, tai joitain muita ilmataistelu, tai vaikkapa tutkamaaleihin hakeutuvia ohjuksia, jotka tietenkin voivat vaurioittaa jopa isoja lentokoneita sekä helikoptereita. Satojen tai jopa thansien kilometrien päästä laukaistavat kamikaze-dronet, jotka kuljettavat esimerkiksi pieniä ilmataisteluohjuksia voivat tuhota tai vaurioittaa vakavasti vastapuolen hävittäjiä. 

Joka tapauksessa drone joka ammutaan pitkältä jonkun suihkuhävittäjän alta säästää miehistöjä. Ja jos "Storm Shadow" tyyppinen ohjus varustetaan esimerkiksi ilmasta-ilmaan ohjuksilla, niin sen torjunnasta tulee vaikeaa.  Jos drone varustetaan jammereilla, niin se voi häiritä vastapuolen lentokoneiden tunnistamisjärjestelmiä. Se voi sitten altistaa omia koneita omalle tulitukselle. 

Nuo oheis- tai aliohjukset voivat myös vaurioittaa sekä tuhota tutkia, sekä radiolähettimiä kuten jammer-laitteita, joiden tehtävä on häiritä dronen ohjaussignaalia. Samoin dronet voidaan suoraan muuttaa sellaisiksi, että osa niistä hyökkää esimerkiksi jammer-laitteita vastaan. Eli tuolloin droneen vain liitetään esimerkiksi laitteisto, jota käytetään AGM-88 HARM ohjuksissa. Drone voidaan ohjelmoida siten, että kun jammer katkaisee signaalin, niin tuo drone sitten hakeutuu automaattisesti jammer laitteeseen. 

Tai sitten ohjaajan täytyy vain painaa autopilotti päälle, ja tuo asia tapahtuu. Jammer-järjestelmän ongelma on siinä, että sen täytyy toimia samalla taajuudella kuin dronen ohjaussignaali. Ja sen takia tuota laitetta vastaan voidaan hyökätä samoilla ohjuksilla, joilla hyökätään tutkia vastaan. Dromet voivat myös kuljettaa mikroaalto- tai EMP taistelukärkiä, jolloin nämä dronet voivat tuhota vihollisen elektroniikkaa. EMP taistelukärki voi myös tuhota suoraan energiaan perustuvia aseita tai niiden ohjaamiseen tarvittavaa elektroniikkaa. 

Tutkaan hakeutuvia droneja sekä ohjuksia voidaan tietenkin käyttää myös AWACS-koneita vastaan. Eli ne ovat todella vaarallisia. Droneista tekee vaarallisen niiden nopea kehityssykli. Ja esimerkiksi ajatus siitä, että yksittäiset dronet eivät ole vaarallisia tai ne on helppo torjua ovat jotenkin absurdeja. Suurikokoinen drone voi kuljettaa sisällään nelikoptereita, jotka vapautuvat kun drone aukaisee niiden kuljetussäiliöt. Ja nuo dronet voivat hyökätä esimerkiksi IT-tykkejä vastaan. Tai ne voivat vaania lentokenttien läheisyydessä sekä tuhota sähkömuuntajia. Ja juuri muuntajien tuhoaminen voi vaikeuttaa esimerkiksi lasereihin perustuvien torjuntajärjestelmien toimintaa. Eli nuo laserit tai muut suoran energian aseet pitäisi varustaa omalla virtalähteellä. 

Dronejen ongelma on niiden halpa hinta. Jos noita laitteita ammutaan tarpeeksi kohti vihollista, niin niiden torjunnasta tulee vaikeaa. Vaikka jokainen ammus osuisi, niin jos kohdetta vastaan lentää tuhansia droneja, niin lopulta myös ammukset loppuvat. Eli tämän takia on ainakin kehitteillä laser- ja mikroaaltoihin perustuvia laitteita, joilla voidaan tuhota kokonaisia drone parvia. Laseri voivat käyttää samaa teknologiaa mikä on kehitetty laser-säteisiin perustuviin hyttysansoihin. Eli tuossa tapauksessa laserin teho on suurempi, ja tietenkin laitteen pitää tunnistaa nuo dronet, joita sen pitäisi tuhota. 

Jammereita on muuten kahdenlaisia. On olemassa jammereita, joilla estetään dronen radiokommunikaatio. Mutta on myös olemassa niin sanottuja EMP-aseita. Noiden aseiden tehtävä on tuhota dronejen ohjauselektroniikka kohdentamalla niihin voimakasta elektromagneettista säteilyä. EMP aseet voivat tietenkin myös palvella hyökkääjän tarkoitusta, jos niitä käytetään esimerkiksi suoran energian aseiden elektroniikan tuhoamiseen. 

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/d5a72bd2-3757-42db-807b-0930f1974aa2

Tekoäly on riippuvainen datasta, jota se käyttää.

Tekoälyn käyttöä sekä yritysten että muiden organisaation toiminnassa sekä tuotannossa tehostetaan. Ja tuo tehostaminen aiheuttaa ongelmia. Arvostelijat sanovat, että tekoäly antaa huonoja vastauksia, eli sen takia se olisi huono tai muuten epäasiallinen työväline. Tekoälyn antamat vastaukset riippuvat siitä, mitä lähteitä tekoäly käyttää. Samoin tekoälylle annettujen komentojen pitää olla täsmällisiä sekä pelkistettyjä. Jos tekoälyn halutaan hakevan tietoa laajalta alueelta, niin silloin tekoälyn hankkima tieto on pakostakin pintapuolista. 

Mikäli tekoälyn käyttämiin parametreihin ei lisätä sellaisia määreitä, kuin että tekoälyn pitäisi käyttää viimeisintä mahdollista tietoa, niin vastaukset voivat olla vanhentuneita. Tietenkin käyttäjien pitää  määritellä tekoälyn käyttämät tietolähteet niin, että tekoäly käyttää vain niitä lähteitä, joihin voidaan hyvällä syyllä pitää luotettavina. Tekoäly ei varsinaisesti ajattele. Se yhdistää tietoa eri lähteistä. Mutta se ei kuitenkaan ymmärrä lähteiden sisältöä. 

Tekoälyprojektissa kannattaa muistaa seuraavat asiat. 

1) Muista aina KISSAP (Keep it so simple as possible). Tosin sanoen, pidä kaikki mahdollisimman yksinkertaisena. Eli mitään mitä ei käytetä ei kannata myöskään liittää järjestelmään. 

2) Kannattaa miettiä mihin tekoälyä halutaan käyttää. 

3) Kannattaa miettiä mitä tietolähteitä eli tietokantoja tekoälyn kannattaa käyttää. 

4) Jos käytössä on oma tietokanta, niin se kannattaa järjestää eli eheyttää sekä puhdistaa turhasta dataroskasta. 

Tekoälyjä on periaatteessa kahdenlaisia. 

Laajat kielimallit, Large Language Models (LLM) ovat tekoälyjä, jotka etsivät tietoa koko internetin alueelta. 

Suppeat kielimallit, Small Language Models (SLM) ovat suppeampia tekoälyjä, jotka käyttävät lähteitä kapeammalla sektorilla. Noita pieniä tai suppeita kielimalleja kutsutaan joskus AI-agenteiksi. Niiden tehtävä on esimerkiksi seurata vaikkapa pörssikursseja, ja suorittaa osto tai myyntitapahtumia jos osakkeet käyttäytyvät tietyllä tavalla. 

Eli periaatteessa LLM voidaan verrata esimerkiksi tietosanakirjaan tai peruskoulun oppilaaseen, joka saattaa tietää useita asioita hyvin laajalta alueelta. Mutta tuo tieto saattaa olla hyvin pintapuolista. SLM taas on kuin joku professori, joka tietää toki oman alansa asiat erittäin syvällisesti. Mutta samalla sen osaaminen saattaa olla hyvin kapeaa. 

Mutta tekoäly ei voi koskaan antaa vastauksia, jotka ovat laadukkaampia kuin sen käyttämät tietolähteet. Kun esimerkiksi yhtiö aloittaa tekoälyprojektin, niin sen pitää määritellä mitä tietokantoja tekoäly käyttää. Jos tekoälyn halutaan käyvän läpi koko internetin sisältö, niin silloin sen antamista vastauksista saattaa puuttua syvällinen tieto. Jos taas yhtiö haluaa käyttää omia datavarastojaan noissa projekteissa, niin sitä ennen kannattaa kuitenkin tietokannat laittaa kuntoon, eli tietovarannot kannattaa puhdistaa vanhentuneesta tiedosta. 

Samoin tietokantojen eheytys sekä turhan tiedon poisto kannattaa suorittaa sitä ennen. Kun tekoälyä lähdetään hyödyntämään, niin tietenkin henkilökunnan pitää tottua sekä opetella käyttämään tuota välinettä. Mutta jos siis tieto mitä tekoäly käyttää ei ole laadukasta, niin silloin ei tekoälykään voi tuottaa laadukkaita vastauksia. Tekoälyä voidaan huijata vaihtamalla sen käyttämän lähteen sisältö, mikä ei välttämättä ole kovin vaikea prosessi. 

Aiheuttaako internet sekä älypuhelin aivomätää?

 

Aiheuttaako internet sekä älypuhelin aivomätää? Tai pitäisikö älypuhelin kieltää alle 18 vuotiailta, kuten futurologi Roope Mokka on esittänyt. Hänen mielestään älypuhelimet vievät lapsilta vapauden. Siis mitä ne vievät lapsilta? Sosiaalisen median lukutaito tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee erottamaan milipiteen totuudesta. Eli se että ihminen etsii draamaa, hakee tietoja jostain äärimmäisestä asiasta, kuten ääriliikkeiden edustajien mielipiteitä vääristää hänen mielikuvansa siitä, millainen on niin sanottu enemmistön mielipide. Tai mikä on sovelias tapa ilmaista omia mielipiteitä. Eli pahimmillaan internetistä tulee ikään kuin elokuvien jatke. Paikka jossa jaetaan tietoa, ja mielipiteitä, jotka ovat jonkun muun sinne tuomia. Ennen kuin tuomitsen jonkun ideologiasta, niin voin sanoa, että kaikilla ihmisillä on oma ideologia. 

Ei ole olemassa ihmistä jolla ei ole jotain käsitystä jostain asiasta. Tuo käsitys tietenkin muodostuu omien subjektiivisten kokemusten kautta. Jos jotain tapahtuu, niin juuri minä, oman elämäni päähenkilö olen sen asian näkijä ja kokija. Meidän kaikkien kokemusmaailma sekä omat ajatuksemme ovat subjektiivisia, vaikka emme tietenkään sitä halua ajatella. Meidän on kerta kaikkiaan mahdoton olla olematta subjektiivisia. Kaikki mielentilamme, ajatuksemme sekä kaikki se mitä tunnemme ovat juuri meihin vaikuttavia asioita. Ne muodostuvat kokemusmaailmastamme. Tuo maailma koostuu fyysisestä sekä myös henkisestä tai välillisestä kokemuksesta. Se miten asennoidumme erilaisiin asioihin muokkaa sitä, miten tarkasti etsimme niistä virheitä. Jos etsimme pelkkiä virheitä, niin silloin meiltä saattaa jäädä koko asian sisältö täysin pimeäksi. Tilannetta voidaan verrata esimerkiksi tapaukseen jossa kirjoitelmasta on arvioitu pelkkä kielioppi kuten pisteiden sekä pilkkujen oikeat paikat, ja tekstin varsinaiseen sisältöön ei sitten ole kiinnitetty ollenkaan huomiota. 

Me voimme kehittää kieltoja, joiden avulla voimme rajoittaa sekä ainakin omasta mielestämme suojella lapsia. Mutta meidän pitäisi kyetä myös perustelemaan nuo kiellot. Eli se että joku sattui ottamaan uimahallissa kuvan omasta keski-ikäisen miehen vartalostani ja laittamaan sen internetiin sattui juuri minulle. Minä voin tietenkin ottaa tuosta asiasta hernettä nenään. Voin suuttua siitä, jyristä ja salamoida, mutta oikeuttaisiko se koko alaikäisten joukkoa koskevaan kännyköiden täyskieltoon? Siis itse en ole huomannut onko minua kuvattu noissa paikoissa, mutta jos sitä tapahtuu, niin se tapahtuu juuri minulle. Jos se tapahtuisi vaikka naapurilleni, niin silloin asia voidaan tietenkin painaa huumorilla. Mutta odotas kun se oman elämme päähenkilö, eli minä, joka katsoo peilistä  joutuu tuollaisen vääryyden kohteeksi. 

Samalla tavalla voimme ajatella esimerkiksi kriminaalipolitiikasta. Me kaikki haluamme olla humaaneja sekä kukaan meistä ei tietenkään halua kovia rangaistuksia. Paitsi silloin jos paikallisella nakkikioskilla sattuu tulemaan pieni tappelu. Silloin juuri se "minä" oman elämäni päähenkilö on se, joka viedään sairaalaan kylkiluut murtuneena. Tuossa tapauksessa eivät sitten enää rangaistusasteikot riitä, kun lähdetään hakemaan oikeutta. Siis se joka itsen potkii varmasti on vähintään sarjamurhaaja, ja hänen kohdallaan ei mitään armoa edes saisi osoittaa. 

Jos vastaava asia sattuu jollekin muulle, niin silloin edessä on tilanne, jossa voidaan vaikka kertoa pari hyvää vitsiä, ja kuten tiedämme, niin "pojat ovat poikia" eli "noin voi käydä kenelle tahansa". Kun asia sattuu jollekin toiselle, niin silloin on helppoa vähätellä tuota tekoa. Mutta kun itse joutuu vastaavan teon kohteeksi, niin silloin asia on aivan päin vastoin. Tuota tarkoittaa kokemuksen subjektiivisuus. Vain minä itse voin kokea sen, miltä tuntuu kun käsi katkeaa. Joku toinen voi kuvailla tuota asiaa, mutta vain se jonka käsi katkesi todella tietää miltä se tuntuu.

Paikka jossa ihminen selaa sekä etsii tietoa tai tiedoksi naamioituja mielipiteitä, joka tukee hänen omia ajatuksiaan sekä ideologiaansa. Siis mikä on oikeaa tai mikä on väärää tietoa? Aivan siinä vasta hyvä kysymys. Kysymys on siitä, miten laitteita käytetään. Tai oikeastaan kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kumpi on parempi kirja vai joku elokuva? Elokuvat ovat jonkun toisen esittämiä asioita. Ne ovat ikään kuin valmiimmin käsiteltyä tai osaksi valmiiksi pureskeltua materiaalia, joissa esitetään toisen ihmisen näkemys asiasta. Elokuva ja kirja eivät ole sama asia. Kirjassakin esitetään toisen ihmisen ajatuksia, näkemyksiä sekä myös toisen ihmisen tuottamia asioita tai olioita. Kuten filosofiassa asiat on tapana ilmaista. 

Kun ihminen lukee kirjaa, tai tekstiä niin hänen aivoillaan on tilaa tuottaa omia näkemyksiä asioista. Eli teksti antaa tuolloin vain kehyksen sille, miten aivot muokkaavat mielessämme noita kielikuvia, jotka on vangittu tietynlaiseen tekstiin. Kun ihminen näkee kaiken valmiiksi pureskeltuna tai valmiiksi käsiteltynä, niin hän ei ehkä osaa tai edes halua kuvitella sitä, mikä olisi lopputulos, jos kirjan teksti muuttuisi kuvaksi hänen mielessään. Eli valmiiksi pureskeltu ajatus antaa ihmisille valmiin kattauksen siitä, mikä olisi jonkun toisen mielestä hyvä tai jopa loistava tapa pureskella tai pohtia asioita, 

Tai mikä olisi minkäkin asian kohdalla paras tai oikea tapa toimia. Ihmisillä pitää olla tilaa ajatella. Heillä pitää olla tilaa ja osaamista sekä uskallusta luoda uusia asioita ja uusia malleja. Se että me käytämme internetiä päivittäin tai jatkuvasti saattaa olla tehokas tapa tehdä töitä. Mutta miten sitten opimme ajattelemaan itse ihan niillä omilla aivoillamme. Kun me kohtaamme Internetin, niin silloin tietenkin voimme etsiä sieltä kaikkein äärimmäisimpiä malleja, joiden kautta sitten annamme lopulta jonkun toisen muodostaa malli, joka on jollekin kuin suoraan taivaasta. Mutta sitten kun puhumme toimintamalleista sekä ajattelusta, niin me kaikki varmaan haluamme kuulla, että ei ole olemassa muuta kuin se tapa, joka on sama kuin meillä. 

Siis sinuna minä tekisin sitä tai tätä. Mutta sinä et voisi olla minä. Sinä et ole minä. Sinä olet sinä, sinulla on tietenkin oikeus ilmaista oma mielipiteesi. Mutta myös meillä muilla on tämä sama oikeus. Varmasti maailma on täynnä ihmisiä, joilla on paremmin perustellut mielipiteet kuin omani ovat. Se mikä sitten tekee noista mielipiteistä sellaisia, että ne ovat parempia kuin omani tai sinun omasi onkin sitten aivan eri juttu. Kolmas osapuoli voi sanoa aina, että hän on ministerien neuvonantaja, tai että hän tekee sitä tai tätä työtä. Mutta tekeekö se noista neuvoista parempia? Siis se että ministeri noudattaa noita neuvoja tekee niistä laajemmin vaikuttavia, mutaa ovatko ne parempia? Ja jos ministeri noudattaa suoraan neuvonantajansa neuvoja, niin kumpi silloin tekee päätöksen? 

Kun puhutaan säästötoimista, niin tietenkin maamme tapa on se, että henkilöstöä vähennetään. Mistään muusta kuin henkilöstön vähennyksistä ei voida edes puhua. Toimitilojen lämpötilaa ei voida mitenkään laskea, tai yhtään turhaa lentomatkaa ei listoilta löydy. Vain se että henkilökuntaa potkitaan pois on merkityksellistä. Lämmitys tai energiakuluista ei voida edes yrittää säästää. 

Ja jos toisen osapuolen neuvot ovat parempia kuin toisen, niin kuka on se, jolle ne ovat parempia. Kuten tiedämme niin älypuhelin pitäisi jonkun mielestä kieltää alle 18 vuotiailta. Toki se syy miksi ne pitäisi kieltää on hiukan eri, eli se riippuu siltä keltä kysytään. Jonkun mielestä ne vievät aikaa urheilulta, ja jonkun mielestä ne vievät ihmisiltä mielikuvituksen. Kolmannen mielestä ne saattavat paljastaa sen, miten joku esimerkillisiä asioita harrastava tai tekevä käyttäytyy muita kohti. Älypuhelin ei ole asia, mikä on itsessään vahingollinen. Se on vahingollinen jos käytämme sitä vahingollisesti. Jos kaikki mitä sanomme tai kirjoitamme on otettu jostain internet-lähteistä, niin se tarkoittaa sitä, että meillä ei ole enää tilaa ajatella. Me emme uskalla esimerkiksi kyseenalaista, haastaa tai luoda uusia suuntaviivoja. 

Meillä on vain tilaa etsiä tietoa sekä referoida jo olemassa olevaa tietoa. Me emme opi sillä tavalla esittämään mitään uusia ajatuksia. Me emme siis voi kehittää mitään uutta, koska kaiken mitä sanomme tai kirjoitamme pitää perustua jonkun toisen sanomiseen. Ja juuri tämä lähtökohta on esimerkiksi tekoälyn käytössä. Tekoäly on loistava työkalu, kun sen pitää etsiä sekä yhdistää jo olemassa olevaa tietoa. Mutta tekoäly on kyvytön käsittelemään puhdasta abstraktiota. Se mikä tällä hetkellä erottaa ihmisen koneesta tai muista eliöistä on meidän kykymme käsitellä abstraktioita sekä luoda mielikuvitus- tai virtuaalisia maailmoja oman mielemme, tai aivojemme sisällä. 

Jos emme koskaan käytä mielikuvitustamme, niin varmaan meidät kyllä tekoäly korvaa hyvin nopeasti. Meitä kehotetaan työelämässä käyttämään tekoälyjä tai muita vastaavia asioita. Se tehostaa meidän työtämme. Meitä ei kehoteta koskaan käymään kirjastossa, koska kirjojen käyttö varmaan vie turhaan sitä kallista työaikaa. Mielikuvitus koetaan jotenkin vahingollisena. Se on työajan haaskausta, että henkilö tuottaa myös omaa tuosta paperille tai ruudulle. Kun puhutaan kirjoista, niin kirja on oikeastaan vain kirjoitetun tekstin toinen nimi. 

Kirjoitettua tekstiä voi kyllä lukea myös tietokoneen näytöltä. Se että tekoälyt ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä ei koskaan ole oikeastaan asia, mitä sen kummemmin olisi kukaan käsitellyt. Eli jos tekoäly toimii neuvonantajana, ja me vain sokeasti noudatamme noita neuvoja, niin se sitten tarkoittaa sitä, että annamme tekoälyn tehdä päätöksen puolestamme. Siis tekoäly saattaa tehdä aivan laillisia päätöksiä, mutta sitten seuraavaksi voimme keskustella noiden päätösten tai ehdotusten etiikasta.

Eli onko eettisesti oikein ulkoistaa YEL- yms. maksut vaikkapa omalle työntekijälle, tekemällä hänestä kevytyrittäjän. Tuo päätös on laillisesti aivan oikea, mutta samalla myös ainakin jonkun mielestä hiukan moraaliton. Jos tekoäly tekisi päätöksiä ilman tietoa muusta kuin lain kirjaimesta, niin hetken päästä koko Suomi olisi täynnä erilaisia versioita Woltista, eli palvelusta joka ulkoisti kaikki työnantajamaksut työntekijöilleen. Tällainen asia on täysin laillista, mutta kuitenkin se jättää suuhun vähän oudon maun siitä, ketä lakien pitäisi oikeastaan palvella.

https://yle.fi/a/74-20206052

Perimetr eli "Kuolleen miehen käsi" estää Venäjän ohjusten tuhoamisen.

 

USA ja Venäjä ovat aina olleet niin sanotusti "rakkaat viholliset". Eli molemmat ovat erittäin voimakkaita maita, mutta jo Kylmän Sodan aikaan pelättiin puolin ja toisin ärsyttämästä vastapuolta liikaa. Ydinaseet ovat ainakin joidenkin käsitysten mukaan maailmanrauhan jo ainakin vuodesta 1950 lähtien. Ja ydinaseet ovat se syy miksi niin sanottua "voiman tasapainoa" ei saisi horjuttaa. Vaikka Venäjää pelätään USAssa, niin Venäjän pelko on asia, jolla voidaan ihmisten huomio kääntää pois oman maan ongelmista. Ulkoinen vihollinen tarjoaa mahdollisuuden kääntää huomiota tuonne maan rajojen ulkopuolelle. 

Mutta kun tuota virallista "rakasta vihollista" valitaan, niin tietenkin tuo vihollinen pitää olla sellainen, että oma asevoima ei kykene sitä suoralta kädeltä tuhoamaan. Tietenkin esimerkiksi "Interesting Engineering sivuilla on ollut väite, että USA kykenisi tuhoamaan Venäjän ydinaseet parissa tunnissa. Tuo pari tuntia ei vain ole riittävän lyhyt aika, jotta aseita ei ehditä laukaista. Eli jos ydiniskuvoima putoaa liian alas, niin silloin "Perimetr" niminen järjestelmä suorittaa automatisoidun laukaisun. Tuota järjestelmää kutsutaan nimellä "Kuolleen miehen käsi". Sen tehtävä on varmistaa se, että ydinaseet laukeavat myös silloin, kun niiden käytöstä vastaava henkilökunta on kuollut. 

Eikä kukaan halua sotaa ydinasevaltiota vastaan. 

USAn ulkopolitiikka on aina ollut tasapainoilua Venäjän miellyttämisen sekä sisäpolitiikan välillä. Mikäli Venäjän johtoa painostetaan liikaa, niin se voi käyttää sen ydinaseita. Ja Venäjän sekä Neuvostoliiton ydinaseet ovat aina antaneet syyn vetäytyä tilanteista, jotka eivät ehkä ole aivan niin helposti hoidettavia, kuin niiden pitäisi olla. Samalla tavalla Neuvostoliiton johto sekä myöhemmin siitä mallia ottaneet valtion johtajat ovat mielellään hankkineet ydinaseita. Se miten nuo aseet vaikuttavat esimerkiksi valtion johtajien asemaan on se, että jos valtion johtajat joutuvat eroamaan, niin silloin on vaarana se, että nuo aseet voivat joutua joko rikollisten tai sitten äärinationalististen voimien käsiin. 

Eli ydinaseilla voidaan aina pönkittää omaa asemaa sekä ulko- että sisäpolitiikassa. Venäjän johto on tietenkin ymmärtänyt asiat siten, että ydinaseet ovat asia, jolla estetään ulkomaita puuttumasta Venäjän sisäpoliittiseen tilanteeseen. Tai ylipäätään Venäjän toimintaan. Kun ydinaseita on olemassa, niin niitä voidaan aina käyttää. Ja juuri tuo käytön mahdollisuus on asia, jota pelätään. Ydinaseiden avulla voidaan myös omaa valtaa perustella muille. Eli vaihtoehto omalle valalle on aina kiihkomielinen sotilashallitus. 

Samoin rakas vihollinen on se, johon voidaan aina kääntää huomio, jos itsellä sattuu menemään huonosti. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkausväline myös sisäpolitiikassa. Eli jos joskus syttyy kapinoita, niin valtion johto voi silloin räjäyttää ydinaseet, hyökätä niillä omia sotilaita ja kansaa vastaan, tai suorittaa laukaisun johonkin toiseen maahan, joka sitten joutuu tekemään vastaiskun. Se mitä Venäjä tekee seuraavaksi on tietenkin mielenkiintoista ajatella, koska viimeksi sen Sarmat-ohjuksen laukaisu epäonnistui. 

Sarmat on yksi keskeisistä uusista asejärjestelmistä, ja kyseessä on siis SS-18 ohjuksen seuraajaksi kaavailtu ohjus, joka toki nojaa pitkän matkan R36M2. SS-18 ohjuksen teknologiaan. Kuitenkin voidaan kysyä, että mitä osia SS-18 ohjuksista on muutettu? Eli onko kyseessä esimerkiksi kosmeettinen muutos, jolla vanhoihin sotaratsuihin saadaan lisää puhtia. Voidaan sanoa että on mahdollista, että RS-28 "Sarmat" on siis vain SS-18 joka on muutettu kuljettamaan esimerkiksi Avangard hypersoonista taistelukärkeä. 

Aikoinaan Neuvostoliitossa SS-18 valmistettiin Ukrainassa, ja se tietenkin herättää kysymyksiä siitä, että missä niitä nykyään valmistetaan? Jos taas ajatellaan, että Sarmat kuljettaa 16 taistelukärkeä, niin yksittäisen taistelukärjen teho ei ehkä kovin suuri ole. Eli jos RS-28 ja R-36 ohjuksia vertaillaan, niin mieleen tulee se, että onko noissa uudemmissa ohjuksissa kysymys vain siitä, että kärjet on vaihdettu modernimpiin. 

 RS-28 Sarmat on kohdannut kaksi vastoinkäymistä noin vuoden sisällä. Eli onko noita ohjuksia sabotoitu. Toinen noista onnettomuuksista on tapahtunut vuonna 2024, ja toinen taas on tapahtunut varsin hiljattain eli tämän vuoden Marraskuussa. Saattaa olla että räjähtänyt ohjus on vanhempi R36M", mutta ilmeisesti se oli Sarmat. Siis voi olla että R36M2 (SS-18) on modifioitu siten, että kärkiä ja suuntauslaitteistoa on päivitetty, mutta raketit ovat samoja SS-18 raketteja, niin niissä voi olla hapettumia. 

Jos nuo laukaisut epäonnistuvat, niin se aiheuttaa ongelmia sekä Venäjän johdossa että myös naapurimaissa. Venäjän kaltaisessa maassa ydinaseilla on valtavan suuri sekä monimutkainen rooli sekä kansainvälisissä että sisäpoliittisissa suhteissa. Jos Venäjän johto alkaa kokea joutuvansa ahtaalle, niin se saattaa ehkä pohtia ydinaseita viimeisenä vaihtoehtona valtansa ylläpitämiseen. 

https://www.19fortyfive.com/2025/12/the-russian-militarys-unstoppable-sarmat-icbm-just-failed-again-and-badly/

https://edition.cnn.com/2024/09/24/europe/russia-sarmat-missile-test-failure-intl

https://interestingengineering.com/military/us-allies-edge-over-china-russia

https://www.technology.org/2025/12/02/putins-doomsday-rs-28-sarmat-crashes/

https://en.wikipedia.org/wiki/Avangard_(hypersonic_glide_vehicle)

https://en.wikipedia.org/wiki/Dead_Hand

https://en.wikipedia.org/wiki/R-36_(missile)#R-36M_(SS-18_Mod_1)

https://en.wikipedia.org/wiki/RS-28_Sarmat