Tekeekö tekoäly kahden viikon työt? Se riippuu laatumäärityksestä.

 

Eli jos riittää että ohjelma vain toimii, Niin tekoäly voi kyllä tehdä kahden viikon työt. Sekä viedä työpaikan monilta koodien kanssa työskenteleviltä. 

ICT-ala on perinteisesti ollut erittäin hektistä, ja tuotekehityksen sykli on ollut erittäin nopeaa. Tekoäly on lisännyt kyseisen syklin nopeutta. Eli periaatteessa tekoälyn aikakaudella tekoäly lisää nopeutta sekä tehokkuutta, ja  sen seuraukset voivat olla erittäin rajut. Eli osaaville koodareille, jotka osaavat tehdä koodia sekä etsiä virheitä on varmasti jatkossa töitä, mutta samalla kuitenkin ne, jotka eivät ole kovin varmoja tapauksia putoavat pois. Tekoäly on monen teknologian yhdistelmä, ja sanotaan että samat asiat mitkä ovat nykyään arkipäivää ovat olleet mielikuvitusta noin kymmenen vuotta sitten. Tekoälyn kyky generoida koodia sekä laskentatehon räjähdysmäinen kasvu aiheuttaa tekoälyn kehityksen nopeuden räjähdysmäiseen kasvuun. 

Tekoäly kehittyy niin nopeasti, että periaatteessa edessä on tilanne, jossa uusia ominaisuuksia tulee viikoittain tai jopa nopeammin. Se miksi näin tapahtuu on verinen kilpailu tekoälyn kuninkuudesta. Tekoäly vaatii paljon laskentatehoa. Ja juuri tuo  aiheuttaa valtavan sähkölaskun. Tekoäly-yhtiöt kilpailevat asiakkaista, ja jotta voidaan taata asiakkaiden kiinnostus tuotteisiin, niin siksi tekoälyihin pitää jatkuvasti lisätä uusia ominaisuuksia. Se taas tarkoittaa sitä että tekoälyä varten pitää rakentaa jatkuvasti uusia datakeskuksia. Eli mikropiirien kysyntä räjähtää, ja samoin se että tekoälyä pyörittävät serverit toimivat jatkuvasti tehonsa ylärajoilla lisää kustannuksia. 

Työpaikkojen pitää saattaa työkalunsa sellaiseen kuntoon, että tekoälyä voidaan niissä käyttää. Jos käytetään vanhentuneita järjestelmiä, niin se tarkoittaa sitä että järjestelmä avaa ovensa hyökkääjille. Eli tekoälyn avulla tehdyt virukset ja haittaohjelmat tulevat yleistymään. Ja noiden ohjelmien ongelma on se, että niiden koodi on varmasti hyvin monimutkaista. Eli vaikka tekoälyn avulla ei periaatteessa kyetä tekemään haittaohjelmia, niin jossain kaukana idässä saattaa jo olla käytössä esimerkiksi Chat GPTn tai Geminin “paha kaksonen”, eli tekoäly, jolla noiden maiden tiedustelupalvelut kirjoittavat haitta-ohjelmia, joilla varastetaan tietoja eri palvelimilta. 

Aina kun tekoälyä kehitetään, niin silloin tietenkin pitää uusia palvelimia perustaa. Jos taas tekoälyä ei kehitellä, niin silloin asiakkaat kaikkoavat toisten palveluntarjoajien asiakkaiksi. Tekoäly voi siis olla vuosisadan ICT-kupla, mutta samalla sen on kupla joka tuo rahaa. Se että tekoälyt ottavat osaa tekoälyn kehittämiseen tietenkin nopeuttaa tuota kehitysprosessia. Ja juuri se että tekoälyn kehitys nopeutuu kaiken aikaa aiheuttaa tilanteen, jossa ehkä parissa kuukaudessa syntyy teknologioita, joiden ansiosta ehkä hyvinkin tuoretta tekniikkaa uhkaa nopea vanhentuminen. 

Mutta onko asia näin? Tekoäly sekä muotoutuvat neuroverkot saavat aikaan sen, että tekoälyt alkavat kehittää toisia tekoälyjä, ja sen takia tekoälyn kehityksen nopeus voi olla suurempi kuin mitä on ennustettu. Tekoälyn teho perustuu pilvipalveluiden rajattomaan kapasiteettiin. Samoin tekoälyt voivat vaihtaa koodia keskenään. Eli jos tekoälyllä ei ole jotain taitoa, niin tekoäly voi sitä tiedustella muilta tekoäly pilviltä. Siis jokainen tekoäly eli laaja kielimalli on asia, mikä pyörii pilvipalvelimella. 

Tuo järjestelmä on kokonaisuus, mikä jakautuu useiden palvelinten päälle. Jos tekoälylle opetetaan uusia asioita riittää, että luodaan suppea kielimalli, joka sitten ladataan jollekin palvelimelle. Sen jälkeen tuo suppea kielimalli eli tekoäly-agentti koulutetaan suorittamaan tiettyjä tehtäviä. Tämän jälkeen tuo tekoäly-agentti liitetään takaisin laajan tekoälyn muodostamaan kokonaisuuteen. Tuolloin jokainen taito mitä tekoälyllä on on kuin Lego-palikka. Noita palikoita voidaan luoda ihmisten toimesta tai toisen tekoälyn avulla. Ja ne mahdollistavat tekoälyn valtavan voimakkaan kumuloitumisen. Eli niiden taito- sekä osaamis-skaala kasvaa jatkuvasti. 

Tekoälyä koulutetaan kuin ihmistä. Sen takia tekoäly-agentit eivät ole suoraan käyttökelpoisia, vaan niiden toimintaa pitää hioa. Ja tietenkin esimerkiksi tietokonepelejä voidaan käyttää tekoälyjen rakenteen sekä niiden reaktioiden muokkaamiseen. 

Tekoäly ei ehkä tee automaattisesti kahden viikon töitä kerralla, eli se vaatii tietenkin ohjausta. Ja tekoälyn käytössä tietenkin tärkeää on tietää se, mitä milläkin kerralla halutaan tehdä. Tekoäly on siis tehokas vain jos sille annetut ohjeet ovat yksiselitteisiä sekä helposti ymmärrettäviä. Samoin tekoäly on juuri niin hyvä kuin sen käyttämä data on. 

Eli jos käytettävissä oleva datasetti on huonolaatuista sekä sekavaa, niin silloin ei paraskaan tekoäly saa mitään aikaiseksi. Samoin jos tekoälyn käyttäjä antaa sekavia ohjeita, niin silloin tulos voi olla erittäin surkea. Siis tulos on juuri niin hyvää, kuin tekoälyn käyttämä data, eli tietovaranto ja ohjeet joita tekoäly saa määräävät tuotteen laadun. Se mitä sitten ohjelmoidaan ratkaisee sen, mitä tekoälyltä voidaan odottaa, ja mitä sitä saa odottaa. Suurin osa tietokoneohjelmista, joita nykyään ohjelmoidaan liittyvät erilaisiin peleihin, tai sitten erilaisiin tietoturvaan, sekä automatiikkaan liittyviin asioihin. 

Mikäli koodaaja ei osaa työtään, niin hänet usein irtisanotaan melko helposti. Se että asuntovelallinen henkilö voi joutua esimerkiksi muuttamaan kadulle, jos hän sattuu mokaamaan työssään tietenkin aiheuttaa tilanteen, joka niin sanotusti kannustaa salaamaan tuota osaamattomuutta. Ja se sitten poikii tilanteen, jossa esimerkiksi tekoäly agentteja käytetään vapaa-aikana tekemään koodia, jonka “jokainen aloittelija” kuulemma osaa. Tai sitten tuosta asiasta on joku antanut vinkkiä “venäläiselle ystävälle”, joka ystävällisesti ojentaa nuo koodit USB-tikulla tuolle koodarille. Eli salaamisen ilmapiiri yhdessä äärimmäisen kilpailutuksen kanssa kannustaa ihmisiä tekemään vilppiä. Jos sanotaan että tekoäly tekee 2 viikon työn muutamassa päivässä, niin se ei ehkä tarkoita sitä, että koodareista voidaan luopua. 

Mutta siis jos tekoäly tekee 20 000 riviä koodia muutamassa minuutissa, niin se tietenkin helpottaa työtä. Mutta samalla se tarkoittaa, että edessä on enemmän tarkastettavaa koodia. Ja sitten tietenkin tärkein unohtui. Suurimmalle osalle käyttäjistä riittää se, että ohjelma toimii. He eivät välitä siitä, miten huonoa tai hyvää koodi oikeasti on. 

Siis tavallinen ihminen ei ehkä ole koskaan edes nähnyt mitään ohjelmointikoodia, tai hän ei ole ehkä koskaan ainakaan kirjoittanut yhtään ohjelmakoodia, eli edes “Hello world” sanoja ei normaali keskivertoihminen ole koskaan tehnyt ruudulle millään ohjelmointikielellä. Eli se kelpaako ohjelma sellaisenaan riippuu siitä, millaisen määrittelyn ovat ohjelmoijat saaneet. Suurin osa ohjelmoinnista on joka tapauksessa testaamista. Eli ohjelman koodista etsitään virheitä sekä asioita, jotka voivat vaarantaa ohjelman toiminnan. Ja tämä prosessi on käytössä läpi koko ICT-alan robottien käyttöjärjestelmistä mobiilipeleihin. 

Ohjelmointi ei ole oikeastaan mikään kovin suosittu opiskelun aihe. Ohjelmoijista levitellään sellaista kuvaa, että he ovat sellaisia epäsosiaalisia hissukoita, jotka ovat päätyneet alalleen, koska he eivät ole muualle päässeet. Ja juuri ohjelmoijat tekevät ohjelmistot, joita käytetään lähes kaikkialla. He tekevät älypuhelinten sekä tietokoneiden käyttöjärjestelmät. Sekä tietenkin ohjelmoivat jokaisen robotin käyttämät ohjelmistot. Ilman ohjelmistoja esimerkiksi dronet ja kaikki muutkin nykyaikaisen sodankäynnin välineet ovat “pelkkää romurautaa”. 

Jos puhutaan siitä, mitä EU tällä hetkellä tarvitsisi on toimisto-ohjelmisto, jota voidaan käyttää ilman, että tieto kulkee tiettyjen yhtiöiden kautta. Ongelma on siinä että nuo ohjelmat ovat niitä jokapäiväisiä, tylsän näköisiä asioita, joilla kirjoitamme kaikki mahdolliset raportit. Kukaan ei varmaan koskaan halua seurata tylsän näköisen ohjelman käyttöä, kun tarjolla on paljon muita, näyttävämpiä sekä enemmän mielenkiintoisia aiheita. 

Mikäli puhutaan siitä, että avoimen lähdekoodin sovellukset ovat turvallisia siksi, että niiden lähdekoodin voi ihminen tarkastaa, Niin silloin tietenkin oletetaan, että lähdekoodin tarkastaja tietää mitä mikäkin koodin pätkä pitää sisällään, ja miten tuo koodi sitten vaikuttaa sekä kommunikoi tietokoneen kanssa. Jos koodia ei osata tulkita, niin silloin voi haittaohjelma läpäistä seulan. Väärässä kohdassa oleva haittaohjelma voi suoraan ladata kaiken mitä tietokoneella tehdään hakkereiden käsiin. 

Ja juuri esimerkiksi toimistosovellukset ovat niitä tylsän näköisiä sovelluksia, joiden kautta voidaan valvoa kaikkea toimiston nettiliikennettä. Se että noita taulukkolaskenta- sekä tekstinkäsittely-ohjelmia ei ole kovin paljon markkinoilla tekee asioista hiukan vaikean. Tarjolla on käytännössä kolme vaihtoehtoa, eli Microsoftin, Googlen sekä Linuxin tarjoamat vaihtoehdot. Se mikä tekee esimerkiksi Linuxin vaihtoehdosta ongelmallisen on virheen havaitsemisen puute. Toinen mikä rajoittaa näiden sovellusten käyttöä on se, että jos ohjelmisto ohjelmoidaan vapaaehtoistyönä, niin ohjelmoijien sitouttaminen projektiin voi olla hankalaa. Eli jos joku tarjoaa palkallisia töitä kesken projektin, niin silloin varmasti vapaaehtoistyö jää vähän vähemmälle. 

Mikäli joku joukko vapaaehtoistyönä koodaa jotain sovelluksia, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että koodaajien joukkoon soluttautuu esimerkiksi Kiinan tai Venäjän agentteja. Periaatteessa tekoälyn huijaaminen on melko helppoa. Tuolloin riittää se, että tekoäly saadaan käyttämään vääriä lähteitä. Tai pahimmillaan esimerkiksi palomuurin tai virustorjunnan päivityksen yhteydessä jonkin haittaohjelman koodi voidaan merkitä turvalliseksi. Haittaohjelman saastuttama palomuuri tietenkin avaa portin koko järjestelmään. Eli jos esimerkiksi päivitysten koodaamista ei valvota, niin silloin tietenkin voi joku vihamielinen taho päästä käsiksi sovellusten lähdekoodin valmisteluun. Toisaalta jos esimerkiksi yhtiön palvelimien RAID-5 asetus asetetaan väärin, niin silloin palvelin voi suoraan syöttää koko sisältönsä jonkun hakkerin ylläpitämälle palvelimelle. 

Tuskin kukaan koodari tai insinööri tekee töitä siten, että hän koodaa tavallisia toimistosovelluksia, eli hän tuskin tekee töitä koodaamalla jonkun tekstinkäsittelyohjelman koodi pohjaa, Ja se sitten siirtää dataa amerikkalaisten palvelimille. Eli kun käytämme amerikkalaisten ohjelmoimaa pilvipalvelun kautta käytettävää softaa, niin se varmaan sitoo meitä amerikkalaisiin tuotteisiin. Ja suurimmalle osalle ihmisistä riittää se, että heidän käyttämänsä sovellus toimii ilman virheitä. Se mitä sitten jossain piilossa käyttäjän ulottumattomissa tapahtuu ei ole kuulemma käyttäjän asia. Kuitenkin tuolla poissa käyttäjän näkyvistä tapahtuu asioita, joiden avulla voidaan koko yrityksen liikesalaisuudet dumpata verkkoon. Tekoälyä voidaan pitää välttämättömänä asiana, jos ajatellaan puhtaasti esimerkiksi liikevoittoa. Tekoälyn käyttö kuitenkin maksaa yhteiskunnalle melko paljon. Eli se vie ainakin osan työpaikoista. Samalla kuitenkin meidän pitää muistaa myös se, että jos emme kehitä tekoälyä, niin joku muu sitä sitten kehittelee. 

Se sitten ajaa Eurooppaa entistä ahtaammalle USAn sekä Kiinan välissä. Se että jos rajoitamme tekoälyn kehitystä lakien sekä mielipiteiden muokkaamisen avulla saa aikaan reaktion, missä tekoälyn kehittäjät voivat suoraan siirtyä esimerkiksi amerikkalaisten tai kiinalaisten yhtiöiden palvelukseen. Tuolloin pitää tietenkin huomioida sekin asia, että etätyö mahdollistaa sen, että nuo ilmeisesti melko pätevät ohjelmoijat voivat tehdä työtään esimerkiksi Helsingistä käsin. 

Eli näin saamme sitten ulkoistettua kaikki asiantuntijamme jonnekin Atlantin taakse, mistä he voivat kohdata sellaisen ympäristön, missä he eivät jatkuvasti kohtaa ylettömän toksista kirjoittelua. Mutta ehkä maamme ei sitten heitä halua, ja on helpompi varmaan ostaaa jatkossakin palveluita amerikasta tai Kiinasta. Ja ehkä sitten lopulta puhelimeen vastaa myös suomea puhuva henkilö, kun kaikki maamme koodarit ovat siirtyneet esimerkiksi Microsoftin sekä Googlen riveihin. 

https://www.tivi.fi/uutiset/a/26db5f39-334c-4255-93f9-29596bb8b1c2

https://yle.fi/a/74-20214345?

Tekikö Suomi kalliin virheen, kun se hankki F-35 hävittäjiä?

F-35 Lightning II

Kun Suomen ilmavoimat hankki F-35 Lightning II hävittäjiä, niin dronejen tehoa ei oltu vielä nähty tässä mittakaavassa, kuin mitä ne Ukrainassa ovat toimineet. Dronet ovat halpoja ja niitä voidaan tuottaa valtavia määriä. Ja jos droneparvi saadaan F-35n lähelle, niin ne voivat tuhota tai vahingoittaa tuota konetta erittäin pahasti. Samoin dronet voivat vaarantaa esimerkiksi stealth-laivojen turvallisuuden, koska pienetkin dronet voivat vahingoittaa stealth-rakenteiden pinnoitteita. Ja se voi tuhota niiden rakenteen, ja poistaa täten stealth-ominaisuudet kyseiseltä materiaalilta. Se että droneja käytetään aiheuttaa sen, että samalla tietenkin törmäämme sellaiseen ongelmaan, että dronet pitää saada lähelle kohteitaan. Ja juuri stealth hävittäjä voi toimia kantolaitteena. 

Mutta voidaan ajatella, että oikeastaan kukaan ihminen maailmassa ei ole voinut ennakoida tämän hetken tilannetta. Droneparvet voivat odotella maassa, ja sitten iskeä juuri kun lentokoneet ovat lähdössä. Eli tekikö maamme virheen valitessaan F-35den? Vastaus on se, että pahin mahdollinen virhe on se, että lähdetään liikaa tekemään vain yhtä järjestelmää. Eli asevoimia sekä iskukykyä pitäisi kehittää kokonaisuutena sekä suunnitelmia päivittää tietyn ajan välein. 

Droneparvi siis kylvetään noista koneista, ja sitten nämä pienet herhiläiset hakeutuvat enemmän tai vähemmän itsenäisesti kohteisiinsa. Dronet ovat sellaisia, että ne voivat laskeutua maahan, ja vaania kohdettaan kuten lentokonetta, joka käyttää läheistä kiitorataa. Sen jälkeen drone voi laukaista vaikka kertasingon tuota konetta kohti. Drone voi myös kohdentaa tulta esimerkiksi vihollisen lentotukikohtia vastaan. Samoin dronet voivat vahingoittaa sota-alusten tulenjohtolaitteita kuten tutkaa tai jos esimerkiksi ontelo-ammusta käyttävä panssarintorjuntaan tarkoitettu drone iskee sukellusvenettä vastaan, niin se voi puhkaista sukellusveneen rungon. Tai osuessaan esimerkiksi sota-aluksen ohjukseen, voi drone aiheuttaa hyvinkin pahoja tuhoja, jos ohjuksen polttoaine räjähtää tuossa tilanteessa. 

Droneparvet voivat myös tuhota esimerkiksi Iskander-tyyppisiä ohjuksia. Eli periaatteessa dronet voivat tuhota myös esimerkiksi strategisia helposti liikuteltavia ydinaseita. Jos liikuteltava ydinase havaitaan, niin sen tuhoaminen on periaatteessa aivan yhtä helppoa kuin esimerkiksi panssarivaunun. Eli yksi singon laukaus voi räjäyttää mobiilialustalla olevan ballistisen ydinaseen. 

Liikuteltavan ydinaseen suojelu perustuu siihen, että tuollainen ohjus on vaikeasti havaittava. Jos tuollainen ohjus havaitaan, niin se voidaan tuhota panssarintorjunta-aseella. 

Tai sitten se voi räjäyttää reikiä sen runkoon. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi sitä, että maamme ei välttämättä hanki ydinaseita, niin tietenkin esimerkiksi GLSDB (Ground Launched Small Diameter Bomb) -ohjusten kaltaiset, mutta suuremmat  erittäin tarkat ohjukset, jotka voivat kuljettaa sekä MOP-pommien pienennettyjä versioita ja myös esimerkiksi droneparvia voivat tuhota myös liikuteltavia ydinaseita sekä muita vastaavia kohteita, jotka ovat noiden aseiden kantaman sisällä. Myös GLSDB ohjukset voivat saada uuden ja tehokkaamman boosterin joka voisi perustua johonkin luotainrakettiin voi aiheuttaa sen, että tuollainen ase sitten voisi iskeä vaikka ydinsukellusveneeseen Kuolan niemimaalla. Tuolloin drone joka ensin laukaistaan kohteen lähelle voi ohjata tuollaisen täsmäaseen kohteeseensa. 

Siis GLSDB voi toimia mallina myös suuremmille täsmäohjuksille, joiden kantolaitteet voivat perustua esimerkiksi Pershing-ohjuksiin. Samoin jos täsmäohjukset varustetaan oikean tyyppisillä taistelukärjillä, niin ne voivat vahingoittaa tai tuhota myös siiloihin sijoitettuja ydinaseita. 

Eli stealth-hävittäjä tai pommikone voi kantaa esimerkiksi MOP pommia tai sen pienempää versiota ja sitten yrittää pudottaa tuon panssarin murskaajapommin vihollisen SS-18 siilon katolle. Periaatteessa ensin voidaan pudottaa drone, joka ohjataan suoraan ohjussiilon luukun päälle, ja sitten tuohon luukkuun suunnataan bunkkerinmurskaajapommi. Samoin bunkkerin murskaajaa tai droneja voidaan käyttää sukellusvenetukikohtia vastaan. Eli dronet voivat pujahtaa noihin bunkkereihin sisään, ja vaurioittaa siellä olevia laitteita sekä sukellusveneitä.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011874969.html

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011881288.html

Tekoäly muuttaa yhteiskuntaa sekä sen päätöksentekoa pysyvästi.

Sanotaan että tekoly uhkaa demokratiaa, koska sosiaalisen median algoritmit ohjaavat tietoa ihmisten silmien eteen. Se että tietyt asiat nostavat tietyn tyyppisten asioiden prioriteettia aiheuttaa tietenkin vääristymän varsinkin sosiaalisen median alustalla jaetussa tiedossa. Eli algoritmit ohjaavat lukijoita sekä esimerkiksi ihmisiä sellaisten kirjoitusten sekä muiden julkaisujen ääreen, jotka keräävät paljon klikkauksia. 

Ja juuri tällainen toiminta tietenkin suosii sellaisia julkaisuja, jotka pitävät sisällään värikästä kieltä sekä erilaisia "kiinnostavia" komponentteja, kuten yksinkertaistettuja väitteitä, negatiivisia sekä ihon alle meneviä, iskeviä sanontoja ja erityisesti äärimmäisen "mielenkiintoisia" eli negariivisia juttuja. Kun juttu otsikoidaan äärimmäisen negatiiviseksi, niin silloin ihmisille luodaan ikään kuin tarve ostaa lehtiä tai lukea kirjoituksia. Internet on muutenkin sellainen ympäristö, että se suosii pinnallista ajattelua. Ja tietenkin herkullisimmat aiheet ovat löytyneet jostain äärimmäisistä ilmiöistä. Se tietenkin kärjistää ihmisten näkemien uutisten sekä muiden kirjoitusten sisältöä. Mutta lukeeko kukaan noista kirjoituksista muuta kuin otsikoita? Ja miten tuo pinnallinen ajattelu ylipäätään ilmenee? Hyvä esimerkki lienee osakesijoittaminen. 

Jos ajatellaan esimerkiksi osakesijoittamista, niin tuossa maailmassa rahaa tehdään siten, että kohteita klikataan hiirellä eli osakkeita ostetaan ja myydään seuraamalla sitä, miten osakkeen arvo käyttäytyy. Se mitä osakesijoittaja seuraa on se, että onko osakkeiden arvon edessä plus tai miinusmerkki. Sijoittajan ei tarvitse tietää kohteestaan mitään. Hänen ei tarvitse tietää kohteen tuotetta tai missä  maissa se toimii. Rittää että osakekurssin edessä onn plus tai miinus merkki, tai että väri on vihreä, mikä tarkoittaa nousevaa arvoa. Tai että väti on punainen, mikä tarkoittaa tietenkin laskevaa osakkeen arvoa. 

Eli jos arvo on punaisella mikä tarkoittaa osakkeen hinnan laskua, niin silloin osakesijoittaja myy osakkeet, jos oman osakekannan arvo on vihreällä, niin osakkeiden arvo kohoaa. Tuolloin osakkekauppias ei siis oikeastaan seuraa muuta kuin osakkeiden väriä. Sillä mitä yhtiötä hän ostaa tai myy ei ole mitään väliä. Internet suosii sellaisia ihmisiä sekä tekstejä, joilla saadaan paljon klikkauksia. Se kuinka moni noita tekstejä tai videoita oikeasti katsoo, tai kuinka pitkään noita tekstejä luetaann tai videoita katsotaan on samantekevää. Eli ihmiset ehkä lukevat vain otsikot, ja sitten taas klikataan seuraavalle sivustolle. 

Tekoäly on myös auheuttanut sen, että esimerkiksi ihmisten älykkyysosamäärä ei ole enää niin suuressa roolissa, kun puhutaan liike-elämässä menestymisestä. Tekoäly voi hoitaa sijoittamisen sekä periaatteessa koko yrityksen johtotehtävät. Koska tekoäly tekee esimerkiksi raportit muutamassa minuutissa, niin se merkitsee sitä, että tekoälyn käyttöön ei oikeastaan tarvita mitään muuta kuin oikeai kysymykset tai klikkaus oikeaan kohtaan. Jos henkilö käyttää tekoälyä tarpeeksi tehostaakseen työntekoaan, niin periaatteessa hänen ei tarvitse myöskään lukea raportteja loppuun. Riittää että tekoäly vain poimii sellaisen tiedon, mikä on tuon henkilön tehtävän kannalta olennaista. Joten johdon kannalta olennaista on se, että yhtiö menestyy hyvin. Eli yhtiön johdon täytyy vain tietää että yhtiö on tehnyt paljon rahaa sen omistajille. 

Muuta ei sitten enää tarvitakaan. Jos yhtiö tekee taas tappiota, niin silloin täytyy vain lisätä sen tuotteen myyntiä, joka tuo eniten rahaa. Sekä tietenkin sellaisten tuotteiden valmistus pitää tämän näkemyksen mukaan lopettaa, joka tuottaa eniten tappiota. Jos puhutaan sitten siitä, mikä tuo itsessään vähiten voittoa, niin se tietenkin on tuotekehitys. Ja jos sitten ajatellaan että toimitusjohtaja on töissä ehkä 1-3 vuoden pätkän kerrallaan, niin se että esimerkiksi tuotekehitys pysäytetään saattaa tuoda lyhyellä aikavälillä paljon säästöjä, ja jos sitten myynti on niin sanotusti pysynyt samana, niin silloin yhtiö voi tehdä paljonkin voittoa. 

Mutta yritysten säästöjen takia sen tuotteet voivat muuttua vanhentuneiksi. Kukaan ei osta vanhentuneita tuotteita. 

Mutta tällä hetkellä suuri ongelma on siinä, että työelämä jostain syystä suosii lyhytnäköisen voiton tuottamista. Ja juuri tämä tapa mahdollistaa erilaiset kikkailut tulonlähteillä. Yritys voi esimerkiksi ottaa lainoja, ja sitten jos niiden takaisinmaksu alkaa vasta parin vuoden päästä, niin nuo lainat voidaan merkitä positiiviseksi kassavirraksi. 

Kukaan ei ole kiinnostunut siitä, miten hienoja asioita mikäkin yhtiö voisi tehdä. Tai kukaan joka tekee päätöksiä yhtiöissä ei ole kiinnostunut miten monta juttua johonkin tekniikan sanomiin joku yhtiö saa aikaan. Yhtiön kannattavuutta mitataan vain sillä, miten paljon rahaa ne tuovat yhtiöiden omistajien taskuun. Ja juuri tällainen ajattelutapa suosii tekoälyn käyttöä. Tekoälyn tarkoitus on siis tehostaa toimintaa. 

Tuo tehostaminen ymmärretään siten, että kuluja on jatkuvasti karsittava. Tekoäly mahdollistaa säästämisen henkilöstökuluissa. Se tarkoittaa sitä, että henkilökuntaa voidaan vähentää, mikä sitten tietenkin tuo lisää rahallista voittoa yritykselle. Mutta tuon voiton seurauksena saattaa koko yritys kaatua siihen, että sillä sen tuotteet eivät menesty. Mikäli tätä asiaa ajatellaan esimerkiksi lyhytaikaisen tulosjohtamisen näkökulmasta, niin tietenkin kaikki ikävät asiat on helppoa sysätä seuraavien johtajien niskoille. Yritysten tulosta voidaan arvioida positiivisen kassavirran suuruutena. Se miten paljon voittoa sekä tappiota yritys on tehnyt tietyllä tilikaudella on asia, mitä voidaan käyttää yrityksen terveydentilan mittarina. 

Yleensä vain se paljonko yhtiö tuo voittoa kiinnostaa. Se miten tuota voittoa tehdään ei ole ehkä kaikkein kiinnostavimpia asioita. Saattaa olla että yritysten ottamien lainojen takaisinmaksu alkaa vasta muutaman vuoden päästä. Ja jos yhtiötä johtaa joku johtaja, joka on ehkä vain vuoden verran enää töissä, niin hän voi aivan hyvin siirtää tuon lainan takaisinmaksun seuraajilleen. Voittoa voidaan tehdä monella tavalla. Se voi perustua myytyihin tuotteisiin. Tai sitten se voi perustua  toimitilojen myymiseen, vekseleihin, lottovoittoihin sekä pankkilainoihin. Jos lainan takaisinmaksu alkaa vasta parin vuoden päästä, niin silloin tuo laina lisää yrityksen nettovarallisuutta. Saattaa olla niin, että markkinoilla seurataan vain nettovarallisuuden kehitystä, ei sitä mistä rahaa tulee. 

Työelämä on muuttnut sellaiseksi, että siellä ei oikeastaan ole mitään väliä sillä, miten paljon tuottavaa työtä ihminen tekee. Riittää että istuu paikalla, ja jakaa työajan siten, että mahdollisesti kymmenen raporttia tehdään niin, että ne valmistuvat työajan sisällä. Eli työ tahdistetaan siten, että henkilö voi  näyttää tekevänsä työtä koko päivän.  Se että työajalla avataan esimerkiksi joku Iltapäivälehti on pahan näköistä. Ja se että ihmisellä on edessään tyhjä ruutu, näyttää myös pahalta. Jos työtä ei riitä koko kahdeksan tunnin ajaksi, niin se merkitsee välittömästi YT-neuvotteluja. 

Riittää että ihminen näyttää tehokkaalta, mikä sitten tarkoittaa sitä että hän tuijottaa jotain Excel-taulukkoa koko ajan, ja sitten vain kirjoittaa numeroita siihen tahtiin, että hän voi näyttää työpäivän olevan täynnä työtä. Se että töissä olisi vapaa-aikaa on tietenkin asia, mikä saa ihmisen näyttämään tehottomalta. Tehottomuus taas tarkoittaa sitä, että tehoton henkilö vähennetään hyvin nopeasti. 

Se että ihminen tekee jotain mikä nyt näyttää liittyvän työhön on tärkeämpää kuin se, että ihminen tekisi jotain hyödyllistä. Ihminen on hyödyllisen ja tehokkaan näköinen, kun hän tulee aamulla toimistolle, ja sitten suoltaa ulos 15 sivuisen raportin, josta suurin osa on sitten erilaisia numeroita sekä myynti-tai ostotapahtumia. Se lukeeko kukaan noita raportteja on sitten vähän eri asia. Eli tämä hyösyllinen työ saattaa päätyä suoraan arkistoon, mikä sitten tarkoittaa käytännössä roskakoria. Kukaan ei oikeasti lue arkistoituja raportteja. Mutta se että raportteja tehdään antaa erittäin tehokkaan kuvan siitä, miten yhtiö tekee asioita. 

Se tehdäänkö työtä kotona tai toimistossa on yhtiön kannalta aivan sama. Mutta se miten sitten esimerkiksi työ näyttää ulospäin on asia, mitä pidetään tärkeänä. Miksi ihminen kutsutaan toimistolle? Koska se antaa kuvan loistavasti organisoidusta sekä tehokkaasta organisaatiosta. Kun etätyöpäiviä vähennetään, niin tietenkin se nähdään tapana luoda tehokas työpäivä. Toki se että miten ihmiset aikansa käyttävät voi olla jotain muutak kuin sitä, mistä työnantaja maksaa. Kun työntekijä nousee kotonaan koneen äärestä, ja käy keittämässä kahvia tai vessassa, niin se nähdään eri tavalla kuin jos hän tekisi saman asian jossain toimistossa. Jos asenne etätyötä kohtaan on jo valmiiksi negatviinen, niin silloin kaikki katkot, mitä työaikaan tulee tietenkin näyttävät suuremmilta kuin mitä ne oikeasti ovat. 

Työmatka on ollut osa ihmisten statusta. Se on ulospäin näkyvä osa siitä, että ihminen kuuluu työvoimaan. Hänellä on töitä jos hän aamulla hyppää autoonsa, ja sitten nokka kohti maailman ääriä, eli esimerkiksi Vantaalla olevaa toimistohotellia. Jos auto jää aamulla hankeen ja asunnossa on valot koko päivän, niin se merkitsi ennen työttömyyttä. Työttömyys taas oli asia, mihin suhtauduttiin erittäin negatiivisesti. Ja ennen asenne oli se, että työtä sai jos sitä vain haki. Ja ehkä yksi syy miksi etätyöstä löytyy niin paljon negatviisia asioita on juuri tällainen asenne, jossa etätyön tekijä pelkää leimautuvansa työttömäksi. Tai ehkä etätyö vain koetaan jotenkin sellaisena, että siitä halutaan kerätä vain sitä negatiivista dataa..

Eli ihmiinen jolla on negatviinen ennakkokäsitys näistä asioista saattaa laskea työpäivän aikana pidettyjä taukoja kuten vesilasin täyttöjä, vessassa käyntejä tai pyykkikoneen täyttämistä eri tavalla, kuin ihminen joka on suhtautunut asiaan positiivisesti tai neutraalisti. Se että joku amerikkalainen yhtiö kuten Amazon käskee työntekijöitä takaisin työpaikalle tietenkin antaa selkärankaa vastaaville tarpeille Suomessa. Tutkimukset sekä kaiken maaiilman käyrät tietenkin näyttävät vain sitä, mitä niiden tukitsijat haluavat niiden näyttävän. Joten tietenkin sen takia esimerkiksi tietyt yhtiöt ovat lähteneet siirtämään työntekijöitä takaisin toimistolle. Eli käyrien halutaan tuolloin osoittavan sen, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti onnellisempia ja heillä on paremmat ylenemisen mahdollisuudet kuin niillä, jotka tekevät työtä kotoaan käsin. 

https://yle.fi/a/74-20214134

https://yle.fi/a/74-20212825

Suomi salli ydinaseet alueellaan.

 

"Yhdysvaltalaisilla F-35-hävittäjillä on kyky kantaa B61-ydinpommeja, joita on sijoitettu myös Eurooppaan. Myös Suomi on hankkimassa näitä hävittäjiä. Kuva: AOP" (https://yle.fi/a/74-20213938)

Me voimme lähteä siitä, että Putinin doktriinit ovat samanlaista paperia kuin tuon valtion muutkin asiakirjat. Eli niitä noudatetaan silloin jos Putin sattuu niistä hyötymään. Suomi toimi tässä tapauksessa saatavilla olevan tiedon varassa. Se tarkoittaa sitä, että ehkä meidän jälkipolvemme arvioivat sitä, mitä tästä päätöksestä seuraa. Mutta tämänhetkisen tiedon mukaan on maamme etu, että emme sulje yhtään asejärjestelmää pois omasta puolustuksestamme. Tietenkin me kohtaamme välillä melko erikoisen kysymyksen, eli olisiko Venäjä pidättäytynyt käyttämästä ydinaseita maatamme kohtaan, jos meidän lakimme kieltäisi ydinaseiden kauttakulun sekä sijoittamisen maamme alueelle. 

Vastaus on se, että Venäjän doktriini kieltää ydinaseiden ensikäytön, mutta toisaalta Venäjän laki kieltää myös esimerkiksi hyökkäyssodan. Eli kuten voimme historiankirjasta vilkaista, niin Suomella oli esimerkiksi vuonna 1939 voimassa oleva hyökkäämättömyyssopimus Stalinin kanssa, ja silti Stalin hyökkäsi Suomeen. Toki Stalinin toiminta ei ollut aivan niin suoraviivaista, kuin jotkut ovat ehkä kuvitelleet. Tuolloin 30.11.1939 Stalin istutti Terijoelle Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen, jota hän kutsui "Suomen kansan hallitukseksi", ja sen jälkeen tuo Stalinin määräämä hallitus kutsui Neuvostoliiton joukot Suomeen. 

Mikäli puhutaan sitten esimerkiksi siitä mahdollisesta Suomenlahden sulkemisesta Porkkalan kohdalla, johon ei sitten ryhdytty, kun Neuvostoliitto oli tukikohdat Virosta ottanut, niin meidän pitää muistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin maassamme ei ollut tarpeeksi miinoja tuon Porkkalan sulun sekä eteläisen rannikon suojaamiseen. Ja toiseksi mikäli Viro olisi sallinut tuon sulkumiinoitteen, niin Neuvostoliitto olisi hyökännyt Viroon. Suurin osa maamme miinoista oli peräisin Ensimmäisen Maailmansodan ajoilta, eikä maassamme valmistettu torpedoita tai miinoja. Samoin meidän pitää huomioida sekin, että Neuvostoliitto olisi tuolloin voinut vakuutella ystävyyttään Virolle, joka ei sitten ehkä olisi tuota sulkua sallinut. Ja olisiko tuo ohut miinasulku sitten laskettu suomalaisten miinojen avulla. Ja miten sitten loppua eteläistä rannikkoa olisi puolustettu?

Eli jos ajattelemme esimerkiksi Venäjän doktriinin sitovuutta näissä asioissa, niin nuo doktriinit ovat periaatteessa pelkkää paperia. Putin on arvaamaton, ja hän voi aivan helposti määrätä kenraaleitaan käyttämään ydinaseita. Ja Putinilla on tapana nimittää tärkeisiin asemiin ihmisiä, jotka tottelevat häntä ilman kysymyksiä. Venäjä voisi siis käyttää ydinaseita tilanteessa, jossa sen konventionaalinen iskuvoima ei riitä ratkaisun saavuttamiseen. Ja ydinaseiden käyttö tietenkin on näissä tapauksissa erittäin houkuttelevaa. 

Siis siihen ei kannata tuudittautua että ydinaseita ei käytetä ensin, jos niitä sattuu olemaan varastossa. Mikäli haluamme rakentaa eurooppalaisen puolustuksen sillä tavalla, että myös Putin ja muut maat sitä kunnioittavat, niin meidän pitää silloin kyetä sanomaan, että tässä maailmantilanteessa emme voi mitenkään sulkea mitään asejärjestelmiä pois malleista, joilla rakennetaan sitä puolustusta, joka sopii sekä NATOlle että myös Suomelle. Siis jos ajattelemme lakeja, niin olemme varmaan kaikki huomanneet, miten helppoa erilaisia lakeja on kiertää. Samoin lakeja on erittäin helppoa muuttaa. Samoin sopimukset ovat pahimmillaan pelkkää paperia. 

Mikäli ajattelemme esimerkiksi tätä meidän edesmennyttä lakiamme, joka on kieltänyt ydinaseiden tuomisen Suomeen, niin meidän kannattaa muistella vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimusta, jonka maamme johto teki Neuvostoliiton silloisen ulkoministeri tai ulkoasiain komissaari Maksim Litvinovin kanssa. Tuo sopimus aiheutti sen, että maamme ei pitänyt huolta puolustuksesta, ja sitten vuonna 1939 oli armeijamme lähes ilman varusteita. Eli voidaan sanoa, että Maksin Litvinov saattoi olla osa suunnitelmaa, jolla naapurivaltioiden asevoimaa heikennetään, ja sitten Stalin ajatteli vain ottavansa maamme haltuunsa, kuten hän otti Viron, Latvian sekä Liettuan. Neuvostoliitto oli vuonna 1920 tunnustanut noiden maiden suvereniteetin. Samoin Stalin oli vuonna 1939 vaatiessaan tukikohtia Baltiasta luvannut olla puuttumatta maiden sisäisiin asioihin. Mutta vuonna 1940 hän liitti Baltian Neuvostoliittoon. 

Samoin meidän pitää muistaa myös sellainen asia, että Venäjää ei mitenkään velvoiteta missään sopimuksissa välttämään ydinaseiden sijoittamista Kuolan alueelle sekä Pietarin ja Kaliningradin ympäristöön. Eli ajatus ydinaseettomasta pohjolasta oli asia, mikä teki pohjolasta alttiin Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän uhkailulle. Samoin tietenkin suomettumisen aikana ydinaseettomuus tarjosi ainakin joillekin poliitikoille mahdollisuuden suoraan vedota siihen, että Neuvostoliitto uhkaa ydinaseella, jos sitä ei totella. 

https://yle.fi/a/74-20213938

https://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_maiden_miehitys

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6myyssopimus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

Kuinka lähellä Iran oli tai on ydinaseen valmistamisessa?

 

Iran on kunnostanut sen ydinlaitoksia viimeisen iskun jälkeen. Ydinase on siis väline, mikä kehittää tarvitsemansa energian fissio tai fuusiorektiosta. Se mitä ydinaseella halutaan saavuttaa määrittelee sen, miten vaikeita tai helppoja nuo aseet on valmistaa. Me emme saa siis ajatella automaattisesti niin, että kaikki maailman ydinaseet valmistetaan samalla kaavalla, kuin mitä esimerkiksi Ranska, Iso-Britannia sekä USA niitä valmistavat. 

Jos ajatellaan esimerkiksi tykkilaitetta, niin tuota laitetta ei länsimaissa juurikaan käytetä, koska imploosiopommi eli laite, jossa  pallon muotoista fissiomateriaalin kappaletta puristetaan yhteen vaatii vähemmän fissiokelpoista  materiaalia. Kuitenkin ensimmäisessä operationaalisessa ydinaseessa eli "Little Boy"-pommissa käytettiin tykkilaitetta. Ja jos ydinaseen rakentajalle riittää, että ase sanoo "pum" ja räjäyttää kaupungin ilmaan, niin hän ilmeisesti valitsisi tykkilaitteen. Siinä kaksi fissiomateriaalin kappaletta ammutaan yhteen. Tykkilaite on helpompi valmistaa kuin imploosiolaite. 

Se vaatii vähemmän edistynyttä teknologiaa. Eli riittää että kaksi tykkiä ampuu fissiopommit toisiaan päin. Eli tuollainen primitiivinen ase tietenkin riittää erittäin hyvin pelotteluun. Se miten sitten Iran olisi rakentanut USAan kantavan ohjuksen, voidaan käsittää muutenkin kuin vain siten, että tuo ohjus laukaistaan Iranin maaperältä. Iran voi käyttää esimerkiksi rahtialusta kuljettamaan tuo ohjus laukaisupisteeseen, sekä sitten laukaista sen tuosta aluksesta. Jos ajatellaan esimerkiksi Iranin johdon asennetta ihmisten uhraamiseen, niin kun ohjus on laukaistu, niin silloin alus menettää merkityksensä. Eli me oletamme helposti niin, että kaikki maailman sotavoimat yrittävät tuon laukaisun jälkeen pelastaa aluksen miehistön. Mutta voidaan sanoa, että Iran ei ehkä samalla tavalla välitä noista miehistä kuin joku Ranska tai Britannia. 

Samoin esimerkiksi rahtilaiva joka on täytetty litium-paristoilla ja jonka sisällä räjäytetään ydinpommi voi toimia niin sanottuna "maailmanloppukoneena". Jos ydinpommi ympäröidään parilla tonnilla litiumia, niin silloin ase voi räjähtäessään tuhota erittäin suuren alueen. Ja juuri tällaiset aseet ovat todella palottavia. 

Iran ilmeisesti halusi tai haluaa yhä tehdä ydinaseita. Tietenkin me muistamme varmasti senkin, että ensin USA erosi sopimuksesta, jossa Iran pidättäytyi kauan sitten valmistamasta ydinpommia. Se miksi USA sitten irtosi tuosta sopimuksesta saattaa johtua eräästä toisesta vastaavasta sopimuksesta, jonka ansiosta Pohjois Korea sai aikoinaan ruoka- ja muuta vastaavaa apua vastineeksi siitä, ettei tuo maa kehitä ydinaseita. Pohjois Korean kohdalla tuo valtio salli reaktorien sinetöinnin sekä valvontakamerat noiden ydinvoimaloiden ovelle. Mutta kukaan ei sitten muistanut sitä, että Pohjois Korean asevoimat yksinkertaisesti kaivoivat tunnelit noihin laitoksiin, ja jatkoivat työtään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja sitten eräänä kauniina päivänä Pohjois Korea teki ydinkokeen, mikä tietenkin aiheutti vakavan tilanteen. Sekä tuon sopimuksen raukeamisen. 

Voidaan todennäköisesti sanoa, että Pohjois Korean eliitti todellisuudessa pisti taskuunsa suurimman osan tuohon maahan toimitetuista elintarvikkeista sekä muusta avusta, mikä oli tarkoitettu nälkää näkevien ihmisten auttamiseen. Eli samalla tavalla voidaan sanoa, että Iran ei ole myöskään herättänyt luottamusta omilla toimillaan. Jos sopimuksia noudatetaan vain silloin kun se hyödyttää omaa itseä, on  sopimusten tekeminen täysin turhaa. Siis olisiko Iran pystynyt tekemään oikean ydinaseen. Ilmeisesti tuo valtio olisi pystynyt rakentamaan jonkinlaisen alkeellisen pommin, joka olisi ehkä räjäytetty joko radiosignaalin tai barometrilaukaisimen avulla. 

Vasen

Oikea

"Vasemmassa satelliittikuvassa näkyy Isfahanin ydinlaitoksen tuntumassa oleva luolaston sisäänkäynti 24. tammikuuta, oikeanpuoleisessa 13. helmikuuta. Maamassoilla on tukittu luolaston sisäänkäynti. Kuvat: Planet Labs PBC (vasen), Planet Labs PBC (oikea)" (https://yle.fi/a/74-20213550?)

Vasen

Oikea

"Vasen kuva on Isfahanista 6.12.2025, oikea 24.1.2026. Tuhoutuneelle alueelle on ilmaantunut uusi rakennus. Kuvat: Planet Labs PBC (vasen), Planet Labs PBC (oikea)" (https://yle.fi/a/74-20213550?)

(https://yle.fi/a/74-20213550?)

Ydinaseita on kahta pääasiallista tyyppiä. 

1) Ydinpommit. Eli räjähdysvaikutukseen perustuvat ydinaseet. 

2) Radiologiset aseet. Kyseiset aseet aiheuttavat säteilymyrkytyksen, Tunnetuin noiden aseiden käyttötapaus on entisen KGB-mies Aleksandr Litvinenkon murha Iso-Britannissa. Tuo tapaus tunnetaan nimellä "Polonium murha"

 

Noita aseita ovat esimerkiksi polonium tai muut radioaktiiviset aineet, joita käytetään radioaktiivisen säteilyn tuottamiseen. Esimerkiksi terroristien on joskus pelätty asettavan radiumia dynamiittipötkön ympärille ja räjäyttävän tuon laitteen. Samoin poloniumia on käytetty murhassa sen aiheuttaman radioaktiivisen säteilyn takia. 

Iran olisi ehkä voinut muuttaa jonkun sen F-5 Tiger II tai jonkun muun hävittäjän droneksi, joka kuljettaa tuollaista ehkä mahdollisesti Hiroshiman pommin tasoista laitetta. Kohteen kannalta toki on aivan yhdentekevää. miten kehittynyttä teknologiaa ydinaseessa on. Riittää että ase kykenee tuottamaan 1-15 kt. räjähdystehon. Jos taas ajattelemme, että kaikki maailman ydinaseet ovat sellaisia, että niissä on teknisesti viimeisen päälle olevia ratkaisuja, kuten huippu tarkka maaliin hakeutumisjärjestelmä, niin nuo aseet ovat vaikeita rakentaa. 

Mutta jos riittää se, että pommi räjähtää ja sen tarkoitus on vain kylvää terroria, niin silloin myös primitiiviset laitteet ovat välineitä, joilla voidaan kylvää pelkoa sekä kauhua. Siis oliko Iranilla suunnitelma ydinaseen valmistamiseksi. Vastaus on siitä erikoinen, että nyt jos asiaa kysytään Teheranista, niin varmasti tuollaista suunnitelmaa ei ollut. Se olisiko sitten Iran kyennyt tuon pommin valmistamaan parissa viikossa? Se riippuu paljon siitä, miten nopeasti tuo maa aloitti uraanin rikastamisen sille asteelle, että se kykenisi rakentamaan pommin. 

Se riippuu myös siitä, millaisia pommeja Iran aikoisi rakentaa. Kaikkia ydinaseita ei välttämättä tarvitse kuljettaa lentokoneella tai raketilla kohteeseensa. Vaan esimerkiksi laivaan tai sukellusveneeseen piilotettu pommi voi tehdä samalla tavalla tuhoa kuin lentokoneesta pudotettu ase. Ja periaatteessa myös terroristit voivat koota ja laukaista yksinkertaisia ydinaseita jossain kaupungeissa. 

https://yle.fi/a/74-20213550? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Litvinenko

Iranin johtajan kuolema on esimerkki siitä, miten paljon tietoa ihmisestä voidaan hankkia.

Ali Khamenein kuolema kertoo siitä, miten tärkeässä asemassa paikkatieto on tämän päivän sodankäynnissä. Israelin ampumat ohjukset osuivat kirurgisen tarkasti Khamenein palatsiin, surmaten hänet ja joukon Iranin hallinnon avainhenkilöitä. Isku suoritettiin ballistisilla ohjuksilla, ja sen onnistuminen riippui tarkasta ajoituksesta sekä erittäin tarkasta paikkatiedosta. 

Khamenei ei ollut iskun hetkellä turvassa bunkkerissaan. Vaan palatsinsa kokoushuoneessa avainasemassa olevien ministereidensä kanssa. Tarpeellinen tieto, joka mahdollisti tuon iskun oli saatu hakkeroitujen liikennevalvonta kameroiden kautta. Ja tekoäly agentit olivat lajitelleet tuota tietoa. Eli tekoäly osoitti jälleen kerran kykynsä käsitellä suuria määriä dataa. Ali Khamenein tapauksessa se, että tuo mies piti kokouksia tavallisessa talossa teki iskusta mahdollisen. 

Mutta tietenkin voidaan aina spekuloida sillä, että mitä jos Khamenei olisi pitänyt tuon neuvottelussa omassa bunkkerissaan. Olisiko hän nyt sitten elossa juhlistamassa fatwoja amerikkalaisille ja heidän liittolaisilleen. Mutta sanotaan että Khameneilla saattoi olla bunkkerissaan asioita, joita hän ei halunnut muiden lähipiirinsä jäsenten näkevän. 

Samalla kun päivittelemme sitä, miten tarkasti tuo isku oli tehty, niin huomaamme, että turvallisuus on aina kokonaisvaltaista. Jopa muutaman minuutin aikaikkuna sallii hyvin tarkan iskun, joka tapahtuu jopa tuhansien kilometrien päästä. Eli pelkkä välimatka ei suojele enää nykyaikaisilla asejärjestelmiltä kuin ennen. Ja juuri täsmäpommien käyttö aiheuttaa sen, että esimerkiksi valtion päämieheen voidaan kohdistaa henkilökohtaista uhkaa. 

Mutta mitä jos tuollaiset ballistiset ohjukset varustettaisiin Massive Ordnance Penetrator, MOP pommeilla? Blue Sparrow ei ehkä tuollaista hyötykuormaa kykene kuljettamaan, mutta maasta laukaistava ballistinen ohjus kykenisi ehkä kuljettamaan tuollaista 9000kg pommia. 

Eli juuri nuo bunkkerit ovat asioita, joiden takia esimerkiksi Israelin pitää pohtia sellaisten ballististen ohjusten valmistamista, jotka voivat kantaa Massive Ordnance Penetrator, MOP pommeja kohteisiinsa. Tuollaisten ohjusten tarve on jatkuvasti kasvanut. MOP pommien käyttö esimerkiksi juuri komentobunkkereita sekä mahdollisesti myös kovan luokan diktaattorien henkilökohtaisia suojabunkkereita vastaan olisi varmasti tehokasta. 

Tietenkin B-2 ja ehkä jossain vaiheessa palveluskäyttöön astuva B-21 “Raider” pommikone voivat kuljettaa noita MOP pommeja. Mutta kuitenkin esimerkiksi pitkän matkan ballistinen tai ristelyohjus, joka kuljettaa MOP pommia olisi varmasti jotenkin turvallisempi laite käyttäjälleen kuin stealth pommikone. Jos Ukrainalla olisi sellainen ohjus, jonka avulla se kykenisi lähettämään bunkkerin murskaajapommin suoraan Kremliin. Tuollainen ase antaisi strategisen uhan pitkällä rintaman takana oleville komentajalle. Tai ehkä tulevaisuudessa tällaisia iskuja tullaan tekemään donejen tai miehittämättömien lentokoneiden tai kiertoradalla tapahtuvan pommituksen avulla. 

Kuitenkin tämä isku kertoo siitä, että nykyään riittää että vastapuoli saa tietää jonkun houkuttelevan kohdan omassa puolustuksessa. Sen jälkeen hyökkäys voidaan toteuttaa hyvin tehokkaasti. Periaatteessa jos esimerkiksi saattueiden kohde tiedetään varmasti, niin kohteeseen voidaan ampua ohjuksia niin, että saattueet ovat perillä samalla hetkellä kuin ohjukset osuvat kohteeseen. Tuo tietenkin edellyttää sitä, että saattueen aikataulu tiedetään minuutilleen. 

https://yle.fi/a/74-20213267?

Jollasta voi tulla Suomen uusi Nokia. Mutta mitä muuta se voisi olla?

Jollan kaltaisille tuotteille on tai ainakin niille pitäisi olla kysyntää. Tällainen tuote joka valmistetaan Euroopassa auttaa Eurooppaa itsenäistymään USAn suuryritysten hallitseman sateenvarjon alta. Se että tuotetta tehdään Suomessa tietenkin toisi rahaa maamme kassaan. Mutta se että suomalaiset viranomaiset voivat seurata koodausta tekee tuotteesta turvallisen. Eli sen takia ainakin maamme viranomaisten kannattaisi panostaa tällaiseen järjestelmään. Tuon järjestelmän kaltaisten tuotteiden tulevaisuus riippuu siitä, miten paljon tuota järjestelmää tuetaan, ja miten paljon esimerkiksi oheis- eli käyttäjälle ilmaisia oheistuotteita kuten sovelluksia siihen saadaan. 

Jollan kaltaisten tuotteiden ongelma on siinä, että niitä ei ehkä tunneta maailmalla kovin hyvin. Se voi olla taloudellisesti huono asia, mutta samalla tietenkin meidän pitää muistaa sellainen asia, että mikäli käyttöjärjestelmää jaetaan ympäri maailmaa, niin lopulta joku niistä jakeluun annetuista  kappaleista päätyy hakkereiden käsiin. Ja tällöin meidän pitää huomioida sekin asia, että Kaukoidässä hakkerit toimivat valtion valvonnassa. Heitä ei sen takia voida haastaa oikeuteen, eikä hallitus jaa heidän nimiään. 

Suurin ongelma tällaisissa hyvin alkavissa projekteissa on se, että hyvin menestyvät yritykset ostetaan pois maastamme. Kun yritys siirtyy ulkomaiseen omistukseen, niin silloin tuo ulkomainen omistaja päättää siitä, missä yritys jatkaa toimintaansa. Mikäli yritys poistuu Suomesta, niin se ei enää maksa veroja tänne. Eikä sen toimintaa voida valvoa maamme viranomaisten toimesta. Kun yritys on poistunut maastamme, niin se noudattaa uuden kotimaansa lakeja. Ja yksi suuri motiivi tehdä yritysosto on ostaa kilpailija pois markkinoilta. 

Tuote on muutakin kuin vain esine, tai palvelu jota markkinoidaan ihmisille. Tuote on mielikuvia, sekä myös tunnettavuutta. Mutta se on myös oheistuotteita, joita tuote tuo mukanaan. Me emme ehkä  enää osta matkapuhelinta siksi, että joku puhelin on helppo käyttää. Tai ehkä perinteinen puhelu on periaatteessa toissijainen asia, vaan me ostamme älypuhelimen siksi, että sillä voi tehdä kaikkea muutakin kuin vain puhua puheluita. 

Eli puhelimella sekä tabletilla voi olla sellainen käyttö, että sen avulla voidaan tehdä muistiinpanoja, kirjoittaa blogeja yms. Kun sitten puhumme siitä, miksi valitsemme tunnettuja merkkejä, niin tunnettavuus sekä laaja tukiverkosto tuovat turvallisuutta käyttäjän näkökulmasta. Jos tuote hajoaa, niin tuotteen voi silloin melko helposti vaihtaa uuteen. 

Sen takia esimerkiksi sellaiset merkit kuin Samsung menestyvät. Juuri laaja tuki ekosysteemi on asia, mikä tuo Samsungin kaltaisille yrityksille tunnettavuutta. Tunnettavuus tietenkin aiheuttaa myös sen, että ihmiset kokevat tuotteen turvalliseksi. Se mitä insinöörit pitävät turvallisena voi olla tavalliselle ihmiselle, tai “ei insinööreille” syy siihen, että he ostavat tuotetta, joka saattaa olla turvattomampi. 

Samsung käyttää Googlen tekemää Android käyttöjärjestelmää. Tuo ehkä maailman käytetyin mobiilikäyttöjärjestelmä on tietenkin sellainen, että USA voi sen kautta esimerkiksi lukita puhelimia. Mutta tunnettavuus ja laaja käyttö tekee Androidista houkuttelevan kohteen haittaohjelmien. Android puhelimia valmistetaan esimerkiksi Kiinassa, joten on mahdollista, että Kiinassa tai Pohjois Koreassa valmistetaan tai koodataan haittaohjelmia noihin puhelimiin. 

Tietoturvan kannalta Jolla ei ole vielä yhtä houkutteleva kohde haittaohjelmien kirjoittajille kuin Android. Mutta se mitä hakkeri haluaa määrittää sen, miten hän kohdistaa hyökkäyksensä. Jos hakkeri haluaa rahaa, eli hänen motiivinsa ovat taloudellisia, niin hän haluaa varmasti kohdentaa hyökkäyksen mahdollisimman laajalle sektorille. Jos hän taas haluaa varastaa esimerkiksi sotilaallisia salaisuuksia, niin hän saattaa ensinnä udella esimerkiksi mitä käyttöjärjestelmiä pääesikunta käyttää kännyköissä. Esimerkiksi Kiinassa ongelma on siinä, että hakkerointi on tuossa maassa valtion valvomaa työtä. Ja haittaohjelmia voidaan sujauttaa puhelimiin esimerkiksi tehtaassa. Eikä hakkereita, jotka työskentelevät valtiolle voida syyttää mistään. 

Sen takia länsimainen tapa torjua haittaohjelmia on tehoton. Meillä lähdetään siitä että ulkopuolinen hyökkääjä pyrkii saastuttamaan järjestelmiä. Ja tuolloin palomuuri estää hyökkääjää tekemästä kohde järjestelmässä. Sitä että hakkeri toimii valtion valvonnassa ja kykenee testaamaan kirjoittamaan haittaohjelmia normaalissa toimistossa täysin vapaasti, sekä asentamaan noita ohjelmia tehtaassa täysin avoimesti on tilanne, mihin emme ole ehkä varautuneet. 

Eli noita haittaohjelmia voidaan asentaa puhelinten ROM piireihin, ja niiden kautta yrittää saastuttaa länsimaisia verkkoja. Sen takia voidaan sanoa että esimerkiksi kotimainen eli suomalainen Jolla-käyttöjärjestelmä voisi olla parempi esimerkiksi tietoturvan kannalta. Jos ajatellaan että käyttöjärjestelmä koodataan Suomessa, niin silloin maamme tietoturvasta vastaavat viranomaiset voivat seurata tuota koodaus prosessia. Tuolloin voidaan ajatella, että Jollasta voisi olla kaksi versiota. 

Toinen olisi sellainen, että sitä jaetaan asiakkaille, ja toinen voisi olla sellainen, että sitä voisi käyttää vain sellainen asiakaskunta, joka olisi erityisen luotettu ja joka tarvitsee erityistä tavallista suurempaa tai parempaa tietoturvaa. Koska Androidia jaetaan ja asennetaan esimerkiksi Kiinassa, niin on olemassa suuri riski, että näihin puhelimiin asennetaan ohjelmistoja, joiden avulla pyritään urkkimaan tietoja, joiden jakaminen vahingoittaa kansallista turvallisuutta. Aina kun jotain osia tehdään paikassa, mihin kukaan ei pääse tarkastamaan työtä, niin silloin on mahdollista, että tuotteeseen päätyy osia kuten koodia, jota ei sinne haluta. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/5da213ad-1e6f-4d49-80b9-8af01bb0d6de