Laivat jotka saattavat muuttaa historiaa

"Ammoniakilla merille. Tämä Viking Energy -alus seilaa huoltamaan merituulivoimaloita. Wärtsilä muuttaa sen kulkemaan ammoniakilla vuonna 2026" (Tekniikka&Talous, Wärtsilältä maailman ensimmäinen ammoniakilla kulkeva laiva 2026 – Huoltaa merituulivoimaloita)

Wärtsilä on kehittämässä laivaa joka tulevaisuudessa käyttää ammoniakkia polttoaineenaan. Tuota alusta tullaan ehkä käyttämään merellisten tuulivoimapuistojen huoltamiseen. Mutta kuten tiedämme, niin samanlainen alus voisi käyttää myös suoraan vetyä polttoaineenaan. Tuolloin tuulipuisto saattaisi kehittää vetyä, elektrolyysin avulla. Ja tuo vetykaasu voidaan siirtää suoraan samoihin säiliöihin ammoniakin kanssa. Ja ammoniakki tai joku muu vastaava kaasu voisi toimia varokaasuna, jonka haju varoittaa jos aluksen vetytankkiin tulee vuoto. 

Mutta ehkä tämäkin ratkaisu voisi olla vielä hieman innovatiivisempi sekö omaperäisempi. Eli ehkä tuo alus voitaisiin varustaa esimerkiksi Flettner sylintereillä eli roottoripurjeella, joiden avulla se voisi kehittää itse vetyä sisäisessä elektrolyysikammiossa. Tuolloin sylinteri pyörittää generaattoria, mikä antaa sähkövirtaa elektrolyysilaitteistolle, jonka avulla voidaan vedyn ja hapen lisäksi tuottaa esimerkiksi natriumia sekä klooria. 

Brittiläinen startup-yritys Drift Energy kehittää purjealuksia, jotka tuottavat vetyä vedenalaisilla turbiineilla. Jahdin käyttötarkoitus ei ole lomaveneily vaan tuulen voimalla tapahtuva energian tuotanto. Neljä kiinteää purjetta kuljettaa 58-metristä alusta eteenpäin, ja tuossa aluksessa oleva laitteisto joka voisi käsittää roottoripurjeet sekä aurinkopaneelit tuottaisi vetyä sen sisällä. (Tekniikka&talous, Onko tässä vaihtoehto merituulivoimalle? Täysin uudenlainen purjealus tuottaisi 150 000 vetykiloa vuodessa)

Tulevaisuudessa valtamerellä saattaisi liikkua purjealuksia, joissa on vedenlainen roottoripurje, jonka avulla nuo laivat voivat tuottaa vetyä ja happea. Eräissä suunnitelmissa tuollaiset alukset kulkisivat kiinteiden purjeiden avulla, mutta toki ne voisivat olla tehokkaampia jos ne varustetaan neljällä roottoripurjeella. 

Mutta periaatteessa siis aivan tavallinen LNG alus voidaan varustaa noilla roottoreilla, joilla voidaan kehittää happea sekä vetyä laivan liikkuessa. Tuo sylinterijärjestelmä voisi olla sekä veden alla että veden päällä, jolloin se tehostaa energian tuotantoa, mikä taas tehostaa elektrolyysiprosessia. Tuollaista laitteiden avulla voidaan siis myös tuottaa ainakin natriumia jota ehkä tulevaisuudessa käytetään enemmän paristoissa. 

"Tuulienergiaa käyttävä Flettner-roottorilla kulkeva alus Buckau, joka myöhemmin nimellä Baden Baden ylitti Atlantin." (Wikipedia, Roottoripurje)

Ja ehkä joskus vielä näemme merillä "vihreän ikiliikkujan", joka kehittää itse oman vetypolttoaineensa. Tuolloin alus voisi liikkua pääasiassa roottoripurjeiden avulla, ja nuo samat purjeet voidaan tietenkin liittää generaattoreihin sekä ne voivat pyörittää myös potkureita. Eli nämä roottoripurjealukset voisivat olla nopeita sekä ympäristöystävällisiä laitteita. Ja vetyä voidaan polttaa myös esimerkiksi turbiineissa tai tavallisissa mäntämoottoreissa. Mutta sitä voidaan käyttää myös polttokennoissa, jotka tuottavat sähköä myös sähkömoottoreille. 

Roottoripurjeiden salaisuus on siinä, että ne voidaan helposti ympäröidä esimerkiksi suojaverkolla. Ja nämä Flettner roottorit voidaan sijoittaa esimerkiksi meren pohjaan, jossa ne tuottavat sähköä hyödyntämällä merivirtoja. Tai sitten niitä voidaan sijoittaa myös kaupunkialueelle, koska ne vievät vähemmän tilaa. Eräissä malleissa noita roottoripurjeita voidaan sijoittaa lautoille. Eli esimerkiksi öljynporauslautta voidaan varustaa myös vedenlaisilla putkilla, jotka vetävät vettä Arkhimedeen ruuvin yli, ja tuo kairaruuvi pyörittää generaattoreita. Ehkä tällaiset asiat ovat niitä, jotka kuuluvat jonnekin tulevaisuuteen, mutta maailma tarvitsee innovaatioita. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/onko-tassa-vaihtoehto-merituulivoimalle-taysin-uudenlainen-purjealus-tuottaisi-150000-vetykiloa-vuodessa/45d0eb12-aba4-463f-a5cb-a018d2113952

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/wartsilalta-maailman-ensimmainen-ammoniakilla-kulkeva-laiva-2026-huoltaa-merituulivoimaloita/74fc7272-2ad6-44b2-a0cc-11b028d82ddf

https://fi.wikipedia.org/wiki/Magnuksen_ilmi%C3%B6

https://fi.wikipedia.org/wiki/Roottoripurje

Tekoäly tekee stealth tekniikasta entistä tehokkaampaa.

 

Kiinan uusi stealth-korvetti muistuttaa huomattavasti ruotsalaista Visby-luokan alusta 

Kiinan kansanarmeijan laivasto on saanut ensimmäisen uuden sukupolven stealth aluksen, joka kuitenkin muistuttaa hiukan Visby-luokan korvetteja. Nuo uuden sukupolven stealth alukset ovat sitä, mitä nykyaikainen laivasto etsii. Dronejen sekä noin 1000 kilon taistelukärjillä varustettujen ohjusten aikakaudella ei laivojen pitää etsiä perinteisen panssarin rinnalle uusia tekniikoita, joiden avulla varsinkin pienet sota-alukset voivat operoida niin, etteivät niitä kohti ammutut ohjukset suoraan osu. Tietenkin esimerkiksi CIWS tykit, joiden tarkoitus on suojella alusta ohjuksilta sekä pommeilta ovat tärkeitä, mutta nuo varusteet tietenkin kuluttavat ammuksia tai laser aseiden ollessa kyseessä energiaa. 

Mikään alus ei voi loputtomasti käyttää tulivoimaa, ja sen takia myös stealth-teknologiaa ollaan yhä enemmän kehitetty myös laivastoa varten. Stealth- ja anti-stealth järjestelmien kuten optisesti hakeutuvien pommien sekä ohjusten aikaan voidaan puhua kilpailusta, jossa välillä voitolla ovat hyökkääjät sekä välillä taas puolustajat. Esimerkiksi koneiden ääniin on nykyään kiinnitetty entistä enemmän huomiota, ja erilaisten tyhjiöön perustuvien eristysten avulla voidaan estää esimerkiksi turbiinien ääntä välittymästä aluksen läheisyyteen. Ja äänettömyys on tärkeää erityisesti sukellusveneen torjunnassa. 

Yllä: Visby-luokan korvetti

Kun tekoäly yhdistetään neuroverkkoihin sekä esimerkiksi Poincarén otaksumaan tai Poincarén konjektuuriin, niin saadaan väline, joka muuttaa suunnittelutyön täysin. 

"Poincarén otaksuma eli Poincarén konjektuuri on puhtaasti matemaattinen otaksuma, joka käsittelee ominaisuuksia, jotka erottavat kolmiulotteiset pallopinnat muista kolmiulotteisista monistoista. Kolmiulotteinen pallopinta tarkoittaa neliulotteisen pallon kolmiulotteista pintaa. Otaksuman mukaan monisto, jolla on tiettyjä kolmiulotteisen pallopinnan ominaisuuksia, on aina käytännössä sama asia kuin kyseinen pallopinta. Konjektuuri on nimetty Henri Poincarén mukaan, joka muotoili väitteen vuonna 1904". (Wikipedia, Poincarén otaksuma)

"Jos kaksiulotteisessa kompaktissa kappaleessa jokainen silmukka voidaan vetää esteettä yhteen pisteeseen, silloin kappaleen pinta on topologisesti homeomorfinen pallopinta. Konjektuuri otaksuu saman olevan totta kaikkien 3- ja useampiulottuvuuksisten kappaleiden kanssa." (Wikipedia, Poincarén otaksuma)

"Poincarén konjektuuri oli yksi Clay-instituutin Millennium-ongelmista, joiden ratkaisijalle on luvassa miljoona dollaria. Se on ainoa Millennium-ongelma, joka on tähän mennessä ratkaistu. Todistuksen konjektuurin paikkansapitävyydestä teki vuonna 2002 Grigori Perelman, joka kuitenkin kieltäytyi palkinnosta".  (Wikipedia, Poincarén otaksuma)

Tekoälyn ohjaamat aseet ovat erittäin tehokkaita. Yksin tekoäly ei ole niin kamalan upea asia. Mutta jos se liitetään esimerkiksi Poincarén otaksumaan eli Poincarén konjektuuriin, niin silloin voidaan luoda sellainen väline, jolla saadaan aikaan uuden sukupolven ratkaisuja sekä suurella nopeudella tapahtuvaan lentämiseen sekä erilaisten pintojen suunnitteluun. 

Kun tekoäly yhdistetään Poincarén otaksumaan, niin saadaan väline, jonka avulla saadaan aikaan esimerkiksi laitteisto, jonka avulla voidaan laskea mikä tahansa muoto maailmassa. Poincarén otaksuma tai Poincarén konjektuuri on väline, jolla voidaan tehostaa sekä kehitellä uusia aerodynaamisia sekä hydrodynaamisia malleja. Mutta samalla tuon konjektuurin käyttö tekee mahdolliseksi kehitellä uuden sukupolven stealth-ratkaisuja, joiden avulla voidaan laivaston sekä ilmavoimien iskukykyä tehostaa. 

Se kenellä on maailman paras tekoäly merkitsee hyvin paljon silloin, kun lasketaan erilaisia muotoja sekä sitä miten esimerkiksi ääni- tai radioaalto kimpoaa siitä. Kehittynyt tekoäly tekee mahdolliseksi linkittää valtavia määriä tietokoneita suureksi neuroverkkokonaisuudeksi, jossa tekoäly eli älykäs käyttöjärjestelmä voi jakaa tehtäviä eri työasemien kesken. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/vuodetut-kuvat-n%C3%A4ytt%C3%A4v%C3%A4t-kiinan-uuden-h%C3%A4iveh%C3%A4vitt%C3%A4j%C3%A4aluksen/ar-AA1pFfOq?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=2825dd0e091d45828534988b861bc2f9&ei=144

https://fi.wikipedia.org/wiki/Poincar%C3%A9n_otaksuma

https://fi.wikipedia.org/wiki/Visby-luokka_(korvetti)

Onko firman tuleva malli etätyö, lähityö, vai hybridityö. Miten pomolle vain sopii..?

Yllä Pomo eli Roope-Ankka yllättää alaisensa velttoilemasta työpaikalla. Työaika on kallista, joten sen takia sen käyttöä pitää valvoa erittäin tarkasti. 

Tässä taas on netissä ollut joukko kirjoituksia, joiden mukaan se ja se suuri toimija on asettanut tiukkoja rajoituksia etätyölle. Eli etätyö lisää stressiä, on vahingollista sosiaalisille suhteille, koska ennen aina työporukat lähtivät kaljalle viikon päätteeksi, käymään läpi sitä mitä on viikolla tapahtunut. Ja pomotkin ovat kuulemma istuneet tuohon pöytään tai tiskin ääreen, ja sitten on voitu puhua mitä huvittaa. Toki alainen on saattanut tuollaisen oluen ja viinan vauhdittaman avautumisen kohdalla kokea muutamaa päivää myöhemmin tilanteen, jossa hänen nimensä on lisätty listalle, jossa luetellaan ne, joiden koulutus on vanhentunutta tai jotka muuten vähennetään YT-neuvottelujen yhteydessä. 

Samoin jos sitten esimerkiksi toimistolla eivät työt ole oikein sujuneet, niin riitti vain että kohottaa kättä, ja sitten tuli tukea olan taakse seisomaan, ja neuvomaan sitä miten asiat pitäisi tehdä. Eli kuten tiedämme, niin etätyö tuo eteemme lohduttoman näyn: tyhjät parkkipaikat, tiukat säännöt joita pitää tietenkin jatkuvasti noudattaa, ilman että pomo tulee sanomaan, että pidä vessa ja tupakka ja kahvitaukoja vähän vähemmän, ja sitten taas työ sujuvat paremmin. No aina pomot eivät viitsi hokea samasta asiasta montaa kertaa, vaan alaisen on pyydetty palauttamaan toimiston avaimet, ja häntä on pyydetty lähtemään etsimään uusia haasteita vaikkapa työvoimatoimiston kautta. 

Kun etätyöt kielletään, niin saamme toki rauhoitettua oman kotimme. Koti ei ole töitä varten. Se on seurustelua sekä perheen kanssa olemista varten. Kotona vietetty aika on tietenkin pyhitettyä, ja omat lapset voivat sitten vaikka lähteä jääkiekkotreeneihin. Noin vanhemmat saavat laatuaikaa yhdessäoloon, kun jälkikasvu tulee vaikkapa kymmenen jälkeen illalla kotiin erilaisten harrastusten parista. 

Samalla me kaikki olemme sitten vapaa-ajallemme vapaita kuin taivaan linnut ja voimme lähetä pelaamaan vaikka sulkapalloa. Eikä meidän tarvitse itsenäisesti tai omatoimisesti tehdä yhtään mitään. Kotona emme varmaan sitten enää tietokonetta edes avaisi, jos meillä ei olisi epäinhimillistä etätyötä, jossa koko aikamme on niin tarkoin säädettyä, että emme edes vessassa ehdi käydä. Joten sen takia me kaikki haluamme kirmata joukolla kohti työpaikan kahvi tai minun tapauksessani kaakaoautomaattia, jonka ääressä vietetty aika on varmasti sellaista, että pomo pitää sitä työaikana. Ilmeisesti kuitenkin jossain vaiheessa tulee vastaan se, että työajaksi ei katsota esimerkiksi kahviautomaatilla vietetty parin tunnin mittaista aikaa, vaikka siinä töitä kännykän avulla voidaankin tehdä.

Kun jäämme työpaikalta kotiin tekemään etätyötä, niin silloin jää esimerkiksi työpaikan kautta saatu leasing-BMW, Audi tai Mercedeksen citymaasturi käyttämättä. Samoin kukaan ei käyttäisi pomojen parkkipaikkoja, joten tietenkin palaamme toimistolle. Eihän kukaan edes voisi kuvitella, että BMWn citymaasturi jää parkkiin aamulla, ja silloin naapurikin voisi kuvitella että olemme menettäneet ajokortin, ja siirtyneet sen takia julkisen liikenteen käyttäjiksi. 

Tai sitten olemme jääneet työttömiksi, mikä on vielä pahempaa. Jos jäämme työttömiksi, niin silloin varmasti sekin asia muistetaan, että sillä mitä tehdään ei ole väliä, vaan mitä tahansa työtä on otettava, jos sitä vain on saatavilla. 

Eli miksi me ylipäätään olemme lähteneet tekemään etätyötä, kun maailma on täynnä ihania toimistoja, sekä miellyttäviä pomoja, jotka niin mieluisasti meitä kaikkia opastavat työtehtävissä. Meistä kukaan ei varmaan ole sellainen, että hän haluaisi jäädä kotiin, kun taivaalta sataa räntää, vaan haluamme täysin sydämin lähteä kohti toimistoa, jossa miellyttävän yhteishengen vallitessa voimme vapaasti puhua asioista, jotka askarruttavat mieltämme. Jos tekisimme etätyötä, niin varmasti meidän ovellamme seisoisi joku lehtimies kertomassa, että kaikki muutkin ovat asettaneet uusia tiukkoja vaatimuksia etätyölle, joten voisitteko tekin olla samassa rintamassa, niin saadaan tuo konsensus pidettyä. 

Se että joku lähtee sooloilemaan varmasti tekee asioista vähän vaikeita, kun meillä Suomessa on aina totuttu siihen, että työnjohtajien pitää päästä selän taakse kurkistelemaan, ettei yhtiön kallista aikaa kulutella johonkin turhaan, kuten kahvitaukoihin tai muun median kuten sosiaalisen median käyttöön. Se että joku nyt luottaa työntekijään sen verran, että uskoo että hän ehtii tehdä työt sovittuun hetkeen mennessä on varmaan maailman surkein pomo. 

Hän ei osoita johtajuutta, ja kehitä sellaisia ajatuksia, että hän voisi jotenkin vähän määrätä sitä, miten alainen käyttää työpäiväänsä. Eli miltä sellainen johtajuus näyttää, että johtaja tuijottaa ruutua lasittunein silmin, ja alaiset tekisivät töitä ikään kuin itseohjautuvasti, jolloin johtajan työaika jäisi ongelmien kuten riitojen ratkaisuun. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työpäivän aluksi jaetaan tehtävät, joita alaisten pitäisi osata tehdä ilman jatkuvaa ohjausta. Eli rutiinitehtävien kohdalla ei pitäisi mitään erityistä ohjauskeskustelua tarvita ainakaan kovin montaa kertaa. Jos rutiinitehtävien kohdalla tarvitaan jatkuvasti ohjauskeskusteluja tai huomautuksia siitä, miten ne tulisi tehdä, niin osaako työntekijä työtään vai ei? Jos työntekijä ei osaa työtään, niin hänet ainakin ennen erotettiin armotta. Ja ehkä hän saattaa sitten valehdella naapurilleen tekevänsä etätyötä. 

Tekoäly ei ajattele, eli se ei voi luoda mitään uutta.

Tekoäly on loistava väline silloin kuin sen pitää analysoida tarkasti määriteltyä lineaarista luku tai oliojoukkoa kuten DNA:n emäspareja. Tekoäly voi silloin katkoa DNAn tai muun oliojoukon pätkiksi ja ajaa nuo pätkät useisiin analysaattoreihin. Siis DNAn emäsparit tekevät siitä oliojoukon. Samoin tekoäly voi analysoida esimerkiksi tähtien kehittymistä seuraamalla miljoonia tähtiä samaan aikaan. Mutta tekoälyn ongelma on siinä, että se yhdistelee vain olemassa olevaa tietoa, eikä siis tekoäly kykene luomaan mitään uutta pelkästään abstraktiosta. 

Kun tekoälyä pyydetään tai käsketään tekemään esimerkiksi talon piirustus, niin silloin se vain etsii keskiarvotalon, ja sitten sen kautta rakentaa uuden mallin. Eli se hiukan tyylittelee taloa jonka vaalinta perustuu tiettyihin keskiarvoihin. Tekoälyn algoritmi yksinkertaisesti etsii tiettyjä sanoja, joita ovat "piirrä" ja "talo". Sen jälkeen algoritmi lähtee etsimään kuvia talosta, jota sen pitäisi piirtää. Siis tekoäly on periaatteessa vain äärimmäisen kehittynyt ohjelmointieditori, joka yhdistelee asioita keskenään. 

Kun netti täyttyy tekoälyjen luomasta materiaalista, niin tuullaan tilanteeseen, missä tekoälyt opettavat toisiaan. Ja koska tekoäly ei itse ajattele, niin se aiheuttaa tilanteen, jossa lapsi tai joku stereosetti alkaa opettaa lapsia. Siis jos opettaja ei tunne opettamaansa aihetta, tai ymmärrä tekstin sisältöä, niin vaarana on se, että opettaja opettaa asioita väärin. Siis tekoäly ei oikeasti ymmärrä mitä sen luoma teksti sisältää, joten sen manipulointi on periaatteessa todella helppoa. Jos tekoäly käyttää suojaamatonta lähdettä, niin sen antamia tuloksia voidaan manipuloida lähteen sisällön kautta. 

Siis tekoälyä ei pyydetä vaan se toimii samalla tavalla käskyjen kautta kuin muutkin tietokoneohjelmat. Mutta sitten kun ajattelemme tilannetta, missä netti täyttyy tekoälyn luomasta sisällöstä, niin kohtaamme ilmiön, jossa tekoäly alkaa muotoilla ja kierrättää tekstejä, joita on tehnyt joko toinen tekoäly tai pahimmassa tapauksessa tekoäly sitten kierrättää omia tekemiään tekstejä. Ja siitä saattaa seurata jopa kielimallin korruptoituminen. 

Kun tekoäly yhdistelee tekstejä tai lähteitä, niin ongelma on siinä että tekoäly kehittyy jatkuvasti. Sen takia esimerkiksi vanhentuneiden kielimallien luomat tekstit voivat tulla uusien tekoälymallien käyttöön, ja pahimmillaan joku ohjelmoija käyttää huomaamattaan vanhentuneita malleja. Siis tekoälyn kierrättäessä esimerkiksi jotain toisten tekoälyjen eli kielimallien tekemää tekstiä, niin silloin saattaa käydä niin, että jos alkuperäisen lähteen luonut tekoäly on käyttänyt väärennettyä lähdettä, niin se saattaa tehdä tekstistä puppua. 

Tekoälyjen kielimallit ovat usein hyvin suojattuja. Mutta jos ne käyttävät Wikipedian kaltaisia avoimia lähteitä, niin lähteen sisältöä manipuloimalla voidaan tekoälyä manipuloida antamaan vääriä vastauksia lähes jokaiseen kysymykseen. Tekoälyn ongelma on siinä, että se saattaa valita käyttämänsä aineiston siten, että se käyttää hyväkseen page rankia. 

Tuolloin tekoäly yksinkertaisesti valitsee kotisivuja, jotka ovat nousseet korkealle hakutuloksissa. Ja hakutuloksia voi syntyä yksinkertaisesti siten, että ihmiset klikkaavat jotain kotisivua. Tuolloin täydellistä sontaa sisältävä sivu voi päätyä tekoälyn lähteeksi. Ja sitä että tunnistaako tekoäly esimerkiksi sanoja, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä voidaan kysyä. Eli käyttääkö tekoäly oikeasti sellaisia algoritmeja joiden avulla se voi erottaa merkitykselliset sanat merkityksettömistä merkkijonoista. Tai milloin tuo ominaisuus on sitten tullut tekoälyihin. 

Kenen ehdoilla järjestelmiä kehitetään?

Tekoäly sekä sen eri sovellukset ovat välineitä, joiden pitäisi nostaa tuotantomallit sekä muut vastaavat asiat uudelle tasolle. Tekoäly aiheuttaa muutoksia, jotka eivät aina ole positiivisia, mutta joiden kanssa pitää vain voida elää. Siis jos emme kehitä tekoälyä, niin silloin joku muu sen tekee. Ja sen takia me olemme kehittämässä uutta välinettä, joka tuo toivon sekä samalla myös epätoivon miljoonille tai anteeksi miljardeille ihmisille, mutta samalla kun syytämme tekoälyä vähän kaikesta, niin me  samalla unohdamme autuaasti, että ihminen tekee päätökset siitä miten tekoälyä käytetään. 

Teollisuus vastaa taas kysyntään siten, että se tuottaa tuotteita, joita siltä tilataan. Eli teollisuuden tai yritysten on vastattava tarpeeseen, tai asiakkaat kääntyvät sellaisten yhtiöiden puoleen, jotka vastaavat niiden tarpeisiin. Ja kuten me varmaan tiedämme, niin sotilaan tarpeet ovat erilaisia, kuin esimerkiksi perheenäidin. 

Mutta sitten kun lähdemme tekemään tuotetta, niin meidän pitää muistella Maslowin tarvehierarkiaa, jossa perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen seuraa uusia tarpeita. Ja markkinoinnin perusajatus on siinä, että ihmisille luodaan uusi tarve, jonka takia he ostavat uusia tuotteita tai palveluita. Tietenkin meidän pitää muistaa se, että jokainen yhtiö väittää tekevänsä tuotteita ihmisille, ja että yhtiöissä johtaminen tapahtuu ihmiskeskeisesti. 

Ja silloin meidän pitää muistaa se, että sana "ihminen" on myös merkitsevä. Yhtiöissä ja niiden asiakkaissa on paljon erilaisia ihmisiä. On demokraattisia, ja epädemokraattisia valtioiden ja yhtiöiden johtajia, omistajia, vartijoita, siivoojia, sekä pizzakuskeja, sotilaita, ja poliiseja. Kaikilla noilla ihmisillä on omat tarpeensa sekä omat käsityksensä siitä, miksi he tarvitsisivat esimerkiksi droneja. Nimittäin samalla teknologialla voi olla useita käyttötarkoituksia. 

Eli he kaikki näkevät pizzan kuljettamiseen tarkoitetun dronen hiukan eri tavalla. Ja kun tuotteita kehitettään, niin silloin meidän pitää kysyä, että tehdäänkö kehitystyötä insinöörien eli kehittäjien itsensä näkökulmasta vai tehdäänkö sitä esimerkiksi yhtiöiden markkinointiosastojen näkökulmasta. 

Näet pizzoja parvekkeille tuova drone on tietenkin mielenkiintoinen väline, joka tuo yhtiölle julkisuutta. Sama drone voi toki viedä myös räjähteitä eri kohteisiin. Joten tuollainen pizzamiesten vehje voi olla hyvin vaarallinen väärissä käsissä. Mutta samalla unohdamme, että myös henkilöauton tai puukon antaminen vääriin käsiin aiheuttaa vaaratilanteita. Ja tietenkin dronejen avulla voidaan vankiloihin toimittaa aseita tai huumeita. 

Dronea voidaan verrata leikkuupuimuriin, jonka historia kulkee seuraavasti: Viljankorjuu oli hyvin työläs tehtävä ja apuneuvoja siihen kehitettiin 1700-luvun lopusta alkaen, kun muu tekninen kehitys antoi siihen mahdollisuuksia. Toimivan puimakoneen rakensi Andrew Meikle vuonna 1786 ja niittokoneen Patrick Bell vuonna 1826.Englannissa patentoitiin vuonna 1799 elonkorjuukone. Hiram Moore esitteli vuonna 1835 ensimmäisen hevosvetoisen leikkuupuimurin. Lyhteiden tekeminen oli käsityötä kunnes Cyrus McCormick vuonna 1870 teki koneen, joka leikkasi viljan ja sitoi sen rautalangoilla lyhteiksi. 

Syy miksi tuo kone menestyi ei johtunut yksistään siitä, että se olisi tehokkaampi kuin orjat. Vaan myös siitä, että se oli mielenkiintoinen väline. Kaikki ihmiset olivat nähneet pelloilla hääriviä hikisiä miehiä ja naisia, mutta kone joka yksin teki noiden miesten työt ja sitoi lyhteet kiinnosti ihmisiä enemmän kuin hikiset miehet jossain pelloilla. Samoin orjuuden kieltäminen sai aikaan sen, että alettiin etsiä koneita, joilla ihmisiä voitiin korvata. Syy tuohon oli paitsi taloudellinen, mutta samalla myös kyse oli turvallisuudesta. Osa ihmisistä jotka olivat pitäneet orjia pelkäsivät kostoa, ja leikkuupuimuri ei tullut kostoretkille. 

Syy miksi jotkut kauppaketjut ovat alkaneet käyttää robotteja tavaroiden toimittamiseen on se, että ne koetaan turvallisemmiksi sekä tietenkin kiinnostavammiksi kuin lähetit. Lähettien huonoja palkkoja kritisoidaan jatkuvasti, ja jos robotti toimittaa tavarat koteihin tai kotioville, niin silloin ei yhteystietoja tai henkilöllisyystodistuksia tarvitse näyttää ventovieraille. Eikä robotti myöskään virtsaa nurkalle, jos se ei vessassa ole ehtinyt käydä. Samoin robotti ei niistä nenäänsä hanskaan, jolla se kantaa pizzoja koteihin. Tuon takia myös arkiset myymälät ovat alkaneet käyttää robotteja. Noiden robottien avulla tietenkin kerätään tietoja esimerkiksi suurempien robottien kuten robottibussien ohjausjärjestelmien kehittämistä varten. 

Kuva: Vantaan Sanomat

Ihmiset odottavat tekoälyltä liikaa.

Tekoälyn käyttöön liittyy monia ongelmia, joista pienin ei ole se, että tekoälyn oletetaan pystyvän sellaisiin asioihin mihin se ei pysty. Tekoäly voi antaa vinkkejä siitä, miten jossain tilanteessa pitäisi tai kannattaisi toimia. Mutta päätökset siitä, noudatetaanko tekoälyn antamia vinkkejä vai jatketaanko entiseen tapaan. Tekoäly on loistava väline jolla voidaan analysoida sekä hallita valtavia kokonaisuuksia, ja sen takia tekoäly on hyvä assistentti työpaikoilla. 

Mutta tekoälyn ei saa antaa ajatella ihmisten puolesta. Me emme voi laittaa kaikkia maailman asioita tekoälyn syyksi. Eli tekoälyä on turha syyttää esimerkiksi maapallon ilmaston lämpenemisestä tai talouden lamasta. Ihminen on tehnyt valinnat, jotka aiheuttavat nykyisen tilanteen. Tekoäly ei ajattele, se vain kerää tietoa useista lähteistä ja sitten yhdistää tuon tiedon uudeksi kokonaisuudeksi.

Tekoälyn oletetaan ajattelevan ihmisten puolesta, ja tekevän päätöksiä samalla tavalla kuin ihminen tekee. Tekoäly ei ajattele kuten ihminen, eikä se myöskään ajattele siinä mielessä, kuin miten me ajattelun tunnemme. Siis meidän pitäisi ajatella niin, että tekoäly vain kokoaa valmista materiaalia tietystä sivujoukosta, ja sitten lajittelee tai kopioi nuo sivut vastaukseen, jota se väittää itsensä luomaksi. 

Se miten tekoäly selviää esimerkiksi plagioinnista on se, että se osaa etsiä synonyymeja sanoille, joita se löytää käyttämistään lähteistä. Ja sitten tekoäly vain muuttaa esimerkiksi sanan "segregaatio" "sosiaaliseksi eristäytymiseksi". Eli noin sitten tekoäly luo uutta, mutta se että tekoäly ei ajattele tekee siitä epäluotettavan. Tekoäly osaa yhdistellä ja muutella saamaansa dataa, mutta se ei kuitenkaan osaa arvioida tekstiä, mitä se milloinkin sattuu käyttämään. Ja sen takia esimerkiksi tekoälyn käyttämien kotisivujen sisältöä muuttamalla tekoäly saadaan suoltamaan väärää tietoa. 

Siis tekoäly ei ole valehtelija sanan varsinaisessa merkityksessä. Valehtelu edellyttää sitä, että valehtelija ymmärtää ja tiedostaa valehtelevansa. Ja tekoäly ei tiedä kertovansa valheita, jos sen käyttämät lähteet sisältävät valheellista tietoa. Sen takia tekoälyn käyttöön työelämässä täytyy perehtyä, ja tietenkin tekoälyn käyttäjän pitää kyetä arvioimaan tekstiä tai dataa, jota tekoäly tuottaa. Ja aina kannattaa myös katsella millaista tietoa tekoälyn käyttämät lähteet sisältävät. 

Jos vertaamme tekoälyä esimerkiksi johonkin fyysiseen esineeseen, niin me voisimme verrata sitä robottiin, joka osaa poimia tietyn määrän papereita tietyistä laatikoista. Sen jälkeen tuo robotti yksinkertaisesti vain laittaa nuo paperit tiettyyn järjestykseen. Eli osaako tekoäly sitten ajatella itsenäisesti? Tekoälyn kohdalla nuo laatikot ovat kotisivuja tai tietokantoja, jotka on ryhmitelty tiettyjen kategorioiden mukaan. Ja paperit ovat kotisivuja joita robotti leikkelee ja yhdistelee uuteen järjestykseen. Kun tekoälyltä pyydetään jotain, niin se osaa valita tiedot tietokannoista, joiden tuntomerkit sopivat sen saamaan tehtävään. 

Tekoäly voi esimerkiksi vertailla röntgenkuvia keskenään, ja nähdä sitä kautta, että onko henkilön keuhkoissa tai muualla kehossa muutoksia. Kyseinen ominaisuus on muunneltu kasvojen vertailuohjelma, jonka tekoäly sitten liittää itseensä. Ja jos muutoksia on havaittavissa, niin tekoäly huomaa ne erittäin nopeasti. Samoin jos tekoäly etsii tiettyjä soluja verinäytteestä, niin se on todella loistava väline tällaiseen tarkoitukseen. Tuolloin tekoäly vain vertailee solujen kuvia niihin kuviin, joita se saa mikroskoopista. 

Eli tekoäly vain havainnoi yhtäläisyyksiä tai erovaisuuksia röntgen- tai mikroskooppikuvissa. Mutta vielä en aivan antaisi tekoälyn tehdä diagnooseja tai antaisi tekoälyn ohjaamalle robotille täysiä lääkärin valtuuksia. Tekoäly on väline joka kykenee etsimään eroavaisuuksia tietystä datamassasta. Mutta tekoäly ei vielä korvaa ihmistä täysin. 

Ihmiset muuten sekoittavat robotit sekä tekoälyn keskenään. Tekoäly on tietokone-ohjelma joka ohjaa robotteja tai tietokoneita. Robotti ei välttämättä käytä tekoälyä kuten me olemme uskoneet. Eli ihminen voi kauko-ohjata robottia, joka sitten toimii kauko-ohjauksessa ihmisen komennossa. Tuollainen robotti voi toki tehdä leikkauksia sekä toimia muutenkin samoissa tehtävissä kuin ihminen. 

BCI (Brain Computer Interface)-käyttöliittymä tarkoittaa sitä, että ihminen kommunikoi tietokoneen kanssa käyttäen EEG signaaleja. Esimerkiksi Elon Muskin Neuralink on esimerkki BCI-mikropiiristä, joka asennetaan henkilön aivoihin, ja jonka kautta hän kykenee ottamaan yhteyttä tietokoneeseen. Tuollaisen välineen avulla voisi lääkäri työskennellä etänä siten, että hän ohjaa robottia omilla aivoaalloillaan. Kyseiset robotit käyttävät tekoälyä BCI-laitteiden välittämän EEG-käyrän dekoodaamiseen. 

Eli tekeekö tuolloin lääkärin työtä tekoäly vai ihminen? Siinä on vähän vakava kysymys. Eli ihminen periaatteessa tekee päätökset ja ohjaa robottia. Mutta tuolloin tekoäly sitten koodaa ja dekoodaa dataa, joka vaeltaa käyttäjän ja koneen välillä. 

Muutosvastarinta on aina otettava huomioon, kun uudistuksia tehdään.

 

Miksi me emme siirry etätyöhön? Tietenkään esimerkiksi siivooja ei voi käydä etätyössä, mutta miksi merkonomien pitää käydä toimistolla? Siksi että me olemme aina ennenkin käyneet toimistolla, ja sen takia me emme voi siirtyä etätyöhön. Etätyö olisi ehkä ekologista, oikein toteutettuna tehokasta, mutta samalla sitä vastustetaan todella paljon. Siis onko syynä muutosvastarinta, vai jotain paljon enemmän, kuin vain se, että kaikkea uutta pitää vastustaa viimeiseen asti. 

Yhtiön johtajien ajattelutapa on eri kuin esimerkiksi insinöörien. He ajattelevat asioista niin, että liikevoitto mittaa sen, mikä on oikea ja mikä on väärä tapa toimia. Ihmiset voivat olla erittäin luovia sekä innovatiivisia, mutta jos heidän ajatuksiaan ei lähdetä toteuttamaan, niin niistä innovaatioista ei ole mitään hyötyä. Ja jos yhtiötä ajetaan eteenpäin pelkästään voiton maksimointia ajatellen, niin jokainen asia minkä yhtiö joutuu investoimaan on tietenkin poissa yhtiön voitoista. 

ICT-alalla ei pitäisi etätyön esteenä olla esimerkiksi ATK-käyttötaito. Mutta kuten tiedämme, niin usein ICT-alan yhtiöiden omistajat eivät itse ole ICT alalla. He saattavat olla esimerkiksi pankki, talous tai finanssialalla. Ja noista aloista erityisesti pankki- ja siihen liittyvä vakuutusala ovat vanhoillisimpia, mitä maailmasta löytyy. 

Yhtiöiden painoarvo voi määräytyä kahdella tai kolmella tavalla. Joko niiden varallisuuden tai työllistävyyden mukaan. Jollain pörssissä operoivalla sijoitusyhtiöllä voi olla valtava varallisuus, mutta niiden työllistävyys on heikko. Eli noiden yhtiöiden kautta kulkee valtavia rahavirtoja, joita käsittelee ehkä vajaa 20 henkilöä. 

Pankit taas ovat laitoksia, joilla on rahaa. Mutta pankkien rahat ovat hiukan toisenlaista pääomaa kuin sijoitusyhtiön. Ja kuitenkin pankit ovat länsimaisen rahapolitiikan kulmakiviä. Samalla pankit ovat kaikkein vanhoillisimpia toimijoita. Niiden sisäiset toimintatavat eivät juurikaan ole muuttuneet, vaikka tietenkin ATK on tullut pöydille, ja nettipankin kautta voidaan hoitaa pankkiasioita. Jos pankkiasioita hoideteen etänä, niin miksi muutkin työtehtävät eivät suju etänä? 

Eli tietokone on korvannut pankkivirkailijat. Mutta muuten asioita käsitellään pankeissa aivan kuten 200 vuotta sitten, ja syy miksi pankit eivät uudistu on se, että pankkien ei tarvitse uudistua. Ja juuri pankinjohtajat ovat ihmisiä, jotka valitaan erittäin huolellisesti. Ja juuri noiden johtajien  valinnassa auttaa, jos sattuu omaamaan lapsuudesta asti suhteita niihin ihmisiin, jotka tekevät päätöksiä pankinjohtajien nimittämisestä. 

Rakennus- ja hoitoalat ovat sikäli olleet poliitikoille mieleen, että ne ovat suuria työllistäjiä. Ja poliitikot saavat ääniä vain luonnollisilta ihmisiltä. Ja tästä sitten tietenkin voimme vetää sellaisen johtopäätöksen, että poliitikot haluavat suosia aloja, joiden työllistävyys on suuri.

Ja kolmas painarvon määrittäjä on yhtiön sisältämä ammattitaito. Lakimiesten vaikuttavuus jokapäiväisessä elämässä on suurempi kuin insinöörien. Jos lakimies huomaa rikoksen tai laittomuuden, ja hän reklamoi asiasta, niin silloin tietenkin tuo reklamaatio vaikuttaa asioihin. 

Kun maailman vähiten innovatiiviset ihmiset johtavat maailman innovatiivisimpia ihmisiä, niin tuloksena on usein melko suuria ristiriitoja. Eli kun puhumme etätöistä tai muista vastaavista asioista, niin huomaamme että siitä ei juurikaan edes haluta löytää mitään haluta löytää mitään hyvää. Etätyö tuhoaa ihmisen uran, koska hän ei pääse silloin istumaan konsernijohtajan pöytään ruokatunnilla, ja tuomaan esiin omia mielipiteitään asioista, joiden avulla yhtiötä pitäisi johtaa ja kehittää. 

No kaikki yhtiöt eivät ole suuria konserneja, joten ehkä joissain pienemmissä yhtiöissä jopa aloittelevat työntekijät pääsevät istumaan suuren johtajan kanssa samaan pöytään, ja keskustelemaan asioista lautasten yli. No, ehkä olen tässä vähän ilkeä, mutta kuitenkin tietyissä tilanteissa jopa työharjoittelija saattaa päästä keskustelemaan ruokapöydässä suurten johtajien kanssa.  Ja tuo tapaus on se, että sattuu olemaan suuren johtajan perhetuttu tai perheenjäsen. 

Segregaatio eli sosiaalinen eristäytyminen takaa sen, että ihminen ympäröi itsensä ihmisillä, joilla kaikilla on samanlainen tausta. Segregaation eli sosiaalisen eristäytymisen taustalla on ajatus siitä, että kenenkään ei tarvitse sietää ihmisiä, joiden kanssa heillä on erilaisia mielipiteitä. Pahimmillaan segregaatio aiheuttaa sen, että ihmisen ympärillä on vain sellaisia ihmisiä, joilla on täysin samat ajatukset kuin mitä joukon keskushahmolla. 

Ja sitten tietenkin kohtaamme tilanteen, missä yhtiöiden hallintoneuvostoissa saatetaan hokea sitä, mitä suurin osakkeenomistaja sanoo. Tuolloin muu johtokunta vastaa kaikuna siihen, mitä heille sanotaan. Ja se sitten tuo ongelmia. Näet esimerkiksi lainopilliset ja muut neuvonantajat ovat sitä varten, että heidän tehtävänsä on neuvoa yrityksen johtoa siitä, miten heidän oikeasti pitäisi toimia. 

Mutta se mikä tuollaisen tilaneteen aiheuttaa on segregaatio, eli sosiaalinen eristäytyminen. Silloin rikkaat ikään kuin pakkautuvat samoihin kouluihin, ja sitten seurauksena on se, että kun rikkaiden ja vaikutusvaltaisten perheiden lapset menevät työelämään, niin heillä on jo valmiit suhteet, joiden avulla pääsee istumaan oikeisiin pöytiin, ja keskustelemaan oikeiden henkilöiden kanssa. Ja tietenkin liikesuhteita voidaan solmia myös esimerkiksi päivällisillä tai muissa sosiaalisissa tilanteissa. 

Se miksi segregaatio aiheuttaa haluttomuutta uudistaa yhtiöitä on se, että "vanhallakin mallilla on pärjätty". Ja koska kaikkien muiden kohdalla kyseinen malli on toiminut satoja vuosia, niin miksi kukaan edes haluaa muuttaa mitään. Kun ihminen ympäröi itsensä ihmisillä, jotka ajattelevat samalla tavalla kaikista asioista, niin se tarkoittaa sitä, että ajattelumaailma yksipuolistuu. Uusia ideoita ei enää saada tuotua niihin piireihin, joissa tehdään päätöksiä siitä, mitä tuotetaan tai siitä, miten tuotanto tapahtuu. 

Mikäli yhtiö ei kykene tuottamaan uusia tuotteita, niin sen tuoteperhe vanhentuu. Ihmisille pitää tarjota jotain uutta aina silloin tällöin. Tai sitten omat tuotteet eivät enää mene kaupaksi. Se että yhtiön tuotteita ostetaan tuo sille myyntivoittoa, joka sitten joko jaetaan osakkaiden kesken tai käytetään yhtiön kehittämiseen. Tietenkin on olemassa esimerkiksi sijoitusyhtiöitä, jotka käyvät kauppaa osakkeilla, ja nämä yhtiöt ovat niitä, joiden tuote on periaatteessa markkinoiden tuntemuksen kautta saatava liikevoitto. Mutta yleensä yhtiöt joiden tuotteet päätyvät tavallisten ihmisten käyttöön ovat juuri perinteisiä yhtiöitä, joiden tuotteet ovat konkreettisesti käsin kosketeltavia. 

Tai ehkä esimerkiksi web-sovellukset ovat niitä tuotteita, joilla on suurempi vaikutus kuin jollain kännykällä. Mutta noita applikaatiota varten pitää ostaa kännykkä. Vai voimmeko sanoa, että myös mobiilisovellus on kineettinen tuote, joka on yhdistetty laitteeseen jota kännykäksi kutsutaan.