Onko tekoäly hype vai oikeasti hyödyllinen tuote?

Me emme tiedä tekoälyn kaikkia mahdollisuuksia. Ja voimme olla varmoja siitä, että vaikka tekoälyn kehitystä sääteleviä lakeja säädetään, niin se tulee jatkossa olemaan yhä suuremmassa roolissa yhteiskunnassamme. Tekoälyn merkitys on varmasti suuri, ja tietenkin me kaikki olemme samalla toiveikkaita, että myös huolissamme siitä, mihin kehitys vie. Tekoälyn kehityksessä on varmasti paljon hypeä, kuten oli aikoinaan Internetissä, sekä kaikissa muissakin tietotekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Eli kaiken uuden kohdalla on olemassa ennustuksia sekä odotuksia, joita ei koskaan ehkä voida osittain onneksi toteuttaa. Mutta sitten voimme siirtyä miettimään sitä, mitä tarkoittaa esimerkiksi se paljon puhuttu sana "koskaan". 

Tuo sana "koskaan" ei varmasti ole mikään todellinen "koskaan". Se voi tarkoittaa esimerkiksi ihmisen elämän pituista aikaa. Ja tuo paljon puhuttu "koskaan" voi olla lyhyempi aika kuin mitä olemme edes osanneet kuvitella. Mikäli joku olisi kuvaillut nykyaikaisia tietokoneita sekä internetiä joskus 1970-luvun alussa, kun Advanced Research Projects Agency Network (ARPANET) verkkoa vielä rakennettiin, niin hänet olisi varmaan leimattu hulluksi. 

Tuolloin kauan sitten ei kukaan ollut ennustanut sitä, että nykyään tekoälyn eli puheeseen reagoivan käyttöliittymän kautta voidaan robotteja sekä tietokoneita ohjata normaalin puheen välityksellä, tai että tekoäly voi periaatteessa tehdä esimerkiksi tietokonesalauksista samalla tavalla historiaa kuin kvanttitietokonekin tulee tekemään. Tuolloin tekoäly vain jakaa esimerkiksi kaapatun viestin useille palvelimille, ja jokainen palvelin aloittaa koodin murtamisen tietystä kohtaa lukusuoraa, jonka alkuluvut on tehty käyttäen Riemannin konjektuuria.

Eli jokainen palvelin ottaa tuolloin käsittelyyn esimerkiksi miljoona alkulukua, ja sitten kokeilee niitä vuoron perään tuohon viestiin. Se että esimerkiksi tekoäly voi rakentaa neuroverkon johon kuuluu tuhansia työasemia, jotka voidaan muuttaa sekunneissa tuohon koodin murtoon tarvittaviksi palvelimiksi tekee tekoälystä tehokkaan välineen. 

Tekoäly voi siis rakentaa virtuaalisen kvanttitietokoneen. Tekoälyä voidaan verrata internetin kehitykseen ylipäätään. Aikoinaan internetiä ympäröi valtava hype, ja sitä vastustettiin, koska siellä olevaa tietoa ei ollut varmennettu. Samoin ihmisten yksityisyydestä keskustellaan yhä vilkkaammin. Se että tekoäly kuuluu ehkä tulevaisuudessa jollain tavalla jokaisen ihmisen elämään ei vapauta ihmistä ajattelusta. Ajattelu on ihmisen oikeus. Toki me voimme ulkoistaa myös ajattelun suoraan tekoälylle. 

Ja tietenkin aina puhutaan siitä, että esimerkiksi internet vie ihmisten yksityisyyden sekä tekoäly voi kapinoida, mutta samalla kuitenkin tekoälyn käyttöä koskevia rajoituksia perustellaan jotenkin oudosti. Puhutaan siitä että tekoäly vie meidän työpaikkamme, mutta samalla unohdetaan se, että osa noista työpaikoista, mitä tekoäly uhkaa on joka tapauksessa ulkoistettu ulkomaalaisille vierastyöläisille. Samoin työpaikkojen toimistopakkoa perustellaan sosiaalisuudella. Kun joku työpaikka ilmoittaa, että työntekijöiden on palattava toimistolle, niin sille hurrataan.

Toimistoissa toki työskentelee paljon ihmisiä, joille työpaikka ei tuo sosiaalisia kontakteja. Noita vuokratyöläisiä näkee kaikkialla. Heille ei koko päivänä sanota yhtään sanaa. Noilla henkilöillä ei myöskään ole ehkä samoja etuja kuin vakituisella työväellä. Eli he eivät saa ruokaetuja tai muita työpaikan palveluita. Samoin heille ei ole omaa toimistoa, vaan kaikkialla näytetään, miten omaa väkeä osataan palkita, samalla kuin noiden vuokratyöläisten kohdalla jokaista minuuttia vahditaan. Siis etätyön suurin ongelma on siinä, että se vaatii hiukan oma-aloitteisuutta. Eli kotona tehtävä työ vaatii sitä, että henkilö osaa työnsä. Sekä sen että henkilö kykenee keskittymään työhönsä. Mikäli ihminen on niin ääniherkkä, että jokainen risahdus toimiston ulkopuolella saa aikaan keskittymisen herpaantumisen sekä karjaisun "häivy", niin hän ilmeisesti voi ostaa esimerkiksi korvatulpat. 

Eikä kukaan voi oikeasti olla sitä mieltä, että aamulla on mukavaa tulla töihin kahvikoneen viereen, jos kahvikone ei ole käytössä, ja kaikki kääntävät selkänsä. Siis työpaikoilla odotetaan yleensä työsuoritteita, ja muutenkaan toisia ei yleensä saa häiritä. Jos työtehtävät on kerran opetettu, niin ihmiset eivät saa yleensä jatkuvasti kysellä apua. Tai jos apua jatkuvasti tarvitaan, niin työntekijät saavat lähteä uusiin tehtäviin eli työvoimatoimistoon. Aamulla ei varmaan ole kovin mukavaa lähteä työpaikalle, jossa kukaan ei puhu koko päivänä yhtään mitään. Ja ainakin minä itse jäisin kotiin tekemään työtä jos aamulla sataa vettä kaatamalla. 

Eikä tekoäly tai internet ole niitä asioita, jotka vievät yksityisyyden. Toki myös periteisiin lehtiin kirjoittavat journalistit ovat onnistuneet tuhoamaan ihmisten yksityisyyden täysin. Samalla tavalla naapurin mummo saattaa kytätä naapureitaan ovisilmän kautta, ja sitten levitellä asioita kaikkialle, ja ehkä joku isännöitsijä on tuollaisen naapurin tekemien ilmoitusten perusteella lähtenyt hakemaan ehkä hyvinkin aiheetonta häätöä jollekin toiselle  asukkaalle. 

Tuolloin on joskus käynyt niin, että naapuri ei vain voi hyväksyä toisen kotiintuloaikoja, ja sitten lähdetään levittelemään asioita ympäriinsä, ja seuraavaksi sitten tuo kyttäämisen uhri muuttuu joksikin muuksi kuin vain normaaliksi naapuriksi. Hän muuttuu yhteiskunnalliseksi uhaksi, moraalisen rappion ruumiillistumaksi, joka pitää välittömästi poistaa asunnostaan, jotta "kunnon ihmisten" ei tarvitse moista moraalittomuutta katsella. 

Ihmiset vievät yksityisyyden toisiltaan samalla tavalla kuin tekoäly ja internet. Eli esimerkiksi perinteinen analoginen puhelinkeskus voidaan muuttaa vakoiluvälineeksi samalla tavalla kuin internet. Toisaalta naapurin mummo on usein myös ollut väline, joka antaa tietoja viranomaisille. Nuo tiedot joita ihminen jakaa ovat kuitenkin yleensä hiukan valikoivia. Eli aina jotain jää kertomatta. Tietokone ei valikoi tietoa mitä se kerää. 

Seuraavaksi sitten menemme siihen miksi tekoälyä vastustetaan. Vastustetaanko sitä siksi, että se tekee työpäivästä helpomman. Se antaa työläiselle aikaa, ja se tietenkin kismittää joitain ihmisiä. Eli vastustammeko tekoälyä siksi, että se vie tiettyjä statuksia työpaikoilta? Vai vastustammeko me tekoälyä siksi, että me pelkäämme omien työpaikkojemme puolesta? Vai siksi että me uskomme sen olevan joku uhka? Ja mille tekoäly on oikeasti uhka? Viekö se ehkä sellaisia työpaikkoja, joissa tehdään sellaista työtä, jota kukaan muu ei ehkä halua tehdä? Siis haluaisitko ehkä olla itse joku polkupyörälähetti? 

Tai haluaisitko ehkä noita ihmisiä tuomaan pizzoja omaan kotiisi? Siis oletko koskaan edes nähnyt noita lähettejä jossain baarissa tauoilla? He eivät ehkä saa edes käyttää vessoja, ja sitten mieleen tulee se, että miten mahdollisesti he nuo tarpeet hoitavat? Ehkä joku Siwa-robotti saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa polkupyöräilijä tai rullatuolin käyttäjä ei ehkä pääse siitä ohitse, tai ehkä joku Siwa robotti saa tietää, missä henkilö asuu. Mutta samalla tavalla, samat tiedot saa myös tuollainen fillarilähetti käyttöönsä, kun hän lähtee tuomaan lähetystä. 

Kun me puhumme työstä, niin onko joku ruokalähetti oikeasti moraalinen valinta? Tai onko tämä seuraava malli sitten sellainen, että me haluaisimme että meidän kohdallamme toimitaan tällä tavalla? Eli seuraava malli esineellistää ihmistä. Siis vierastyöläinen voi olla rahallisesti halvempi vaihtoehto kuin robotti, mutta sitten kun vierastyöläisille pitää myös määrä-aikaisten sopimusten kohdalla maksaa palkkaa, eli kun vanha lähtee, ja uusi työläinen tulee sisään, niin hänelle pitää samalla tavoin maksaa työstään. Robotin kohdalla kertainvestointi riittää. Samoin jos ajattelemme työelämää etiikan ja moraalin kannalta, niin me voimme kyllä sanoa, että ihminen ei ole robotti. Tai ehkä haluaisimme itse lähteä tekemään jotain lähettityötä tavalla jota äsken kuvailin. 

Kun me lähdemme pohtimaan esimerkiksi etätyötä, niin olemme sen tilanteen edessä, että etätyö tulee yleistymään. Halusimme tai emme, niin muutto maaseudulle on asia, mikä saattaa venyttää työmatkoja jopa satoihin kilometreihin. Eli se tarkoittaa sitä, että työmatkat voivat olla todella pitkiä. Ja vaikka sanotaan, että etätyö valuttaa sen edut hyvin toimeentulevien sekä koulutettujen ihmisten syliin, niin samalla voimme kuitenkin todeta, että muutenkin toimistoissa työskentelee paljon ihmisiä, joiden työ on pääasiallisesti erilaisten Excel-taulukoiden tai World-tiedostojen käsittelyä. 

Ja nuo työt voidaan kyllä hoidella etänä. Se miten juuri tällaiset asiat ovat tulleet nyt esiin ovat mysteeri. Eihän merkonomikaan ole tullut työpaikalle toimistoon siksi, että naapurin rakennusfirman työläiset saapuvat rakennuksille joka aamu. Ehkä rakennusmies ei suoraan voi siirtää töitään tietoverkkoon, mutta merkonomi voi tehdä kaikki työnsä etänä. Toisaalta taas uudet ja kehittyneet robotit aiheuttavat sen, että varmaan kohta myös rakennusmiesten töitä siirretään ihmisen kaltaisille roboteille. Eli mikään työpaikka ei ole enää niin varma kuin ennen. 

Tekoälyn vahvuudet ja heikkoudet paljastuvat vasta kun sitä on käytetty jonkin aikaa.

Yllä oleva kuva on luotu tekoälyn avulla

Periaatteessa tietokoneohjelma on kuten mikä tahansa muukin tekninen väline. Tekoäly on siis tietokoneohjelma, joka osaa etsiä tietoa internetistä, ja yhdistellä tietoa uudeksi kokonaisuudeksi. Ja tällä hetkellä hypetys tekoälyn ympärillä on kovempi kuin koskaan ennen. Se onko tekoäly internetin historian suurin floppi vai jymymenestys riippuu siitä, miten sitä käytetään sekä siitä, miten tekoäly onnistuu palvelemaan käyttäjiään. Tekoälyä voidaan verrata uusiin autoihin. Ne ovat erittäin hyviä esimerkiksi koeajossa, mutta se kuinka paljon vastiketta rahalleen asiakas saa paljastuu vasta myöhemmin. 

Samoin vasta kun tekoäly on ollut käytössä laajalti pidemmän ajan, niin siitä saadaan tietoa, joka kertoo onko tekoäly onnistunut vai epäonnistunut. Tässä kohdassa minun pitää huomauttaa yhdestä asiasta. Tekoäly ei sovellu kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, mutta kuitenkin oikein käytettynä, paikassa jossa sen käyttö on relevanttia sekä sellaista, että se tehostaa prosesseja, niin se voi tehdä elämästä helppoa. Toki tekoälyn avulla voidaan myös tehdä paljon hallaa työyhteisölle. 

Eli tekoäly voidaan ymmärtää välineenä, jonka avulla voidaan vähentää puolet työvoimasta, ja sitten keskittää jäljelle jääneille työläisille kaksi kertaa enemmän töitä. Pahimmillaan tekoäly antaa mahdollisuuden kilpailuttaa työvoimaa erittäin tehokkaasti, ja samalla sen avulla voidaan tuhota koko työyhteisö. Oikein käytettynä tekoäly vähentää työntekijöiden työtaakkaa sekä antaa vapaa-aikaa sekä vähentää kiirettä. Mutta tuo asia sitten voidaan käyttää työvoiman vähentämiseen. Eli työpaikalle ei tulla aikaa viettämään on hokema, minkä me usein kuulemme työelämässä. 

Työpaikalla pitää työtä olla niin, että kukaan ei istu minuuttiakaan toimettomana, tai sitten työnantajien rahoja menee turhuuteen. Miksi työpaikoilla ylipäätään järjestetään mitään innovaatiopalavereja, kun vastaavia asioita voidaan ulkoistaa konsulteille? Mikäli tuota konsulttia ajatellaan tarkemmin, niin onko hän ehkä niin paljon paremmin perillä työyhteisön tarpeista kuin oma väki? 

Ja tekoälyn kohdalla suurin ongelma lienee se, että tuota apuvälinettä jostain syystä vastustetaan siksi, että se saattaa helpottaa työpäivää. Tuo työpäivän helpotus toki voidaan käyttää työpaikan toimintojen kehittämiseen sekä innovaatioihin, mutta jostain syystä tätä luovaa mallia karsastetaan. 

Mutta miksi sitä karsastetaan? Miksi välineitä jotka voivat vähentää stressiä sekä kehittää työyhteisöä vastustetaan? Ehkä syynä on yleinen muutosvastaisuus. Tai sitten joku suuren luokan johtaja pelkää työpaikkansa puolesta. Tai sitten voidaan vastata sillä tavalla, että tuo toimintatapa ei vain sovi työyhteisöön. Mutta siis miksi innovaatio sekä jatkuva innovaatioprosessi eivät ole sopivia työyhteisön välineitä? Ehkä niitä konsultteja on helpompi palkata, kuin ottaa oman väen innovaatiokapasiteetti käyttöön. 

Tekoäly tulee muuttamaan internetiä lopullisesti

 

Googlen ja muiden perinteisten hakukoneiden käyttö hakukoneena on muuttunut tehottomaksi. Internetin tietomäärän kasvaminen aiheuttaa ongelmia siksi, että perinteiset hakukoneet antavat valtavan määrän sivuja jokaisella haulla. Ja valtavaan sivujoukkoon pesiytyy usein asiavirheitä. Eli kun esimerkiksi indeksoitu hakukone tekee kopion kotisivusta, niin vaikka sivulla olisi virhe, joka on korjattu, niin saattaa mennä pitkän aikaa, että indeksisivu, joka on ladattu jonnekin hakukoneen omalle palvelimelle päivittyy. Toinen ongelma on se, että käyttäjän pitää kahlata valtavan pitkä sivulista läpi, jos hän haluaa tietoja jostain vähän harvinaisemmasta asiasta. Ja sitten hänen pitää valita sivut, joita hän haluaa lukea. 

Tekoäly tekee tietenkin hauista tehokkaamman. Perinteinen hakukone etsii tietoa lähinnä nettisoitteiden perusteella. Mutta tekoäly voi myös etsiä tietoja kotisivujen sisällöstä. Jos tekoäly tietää esimerkiksi sen, miksi henkilö hakee jotain tietoja, niin tekoäly voi silloin etsiä tehokkaammin dataa, joka täyttää tietyt standardit. Eli se voi käydä katsomassa vaikkapa ohjeet siitä, miten jotain tehtäviä pitäisi tehdä, ja sitten etsiä sellaisia kotisivuja, jotka ovat luotettavien tahojen kuten yliopistojen, länsimaisten valtion laitosten tai vaikkapa tunnustettujen tutkimuslaboratorioiden kuten CERNin ylläpitämiä. 

 Tekoälyn ohjaama hakukone toimii siten, että tekoäly on se, mikä käy klikkaamassa kotisivua. Ja interaktiivinen tekoälyn ohjaama hakukone kysyy tietenkin, että mihin sitä halutaan käyttää. Eli onko kyseessä opiskelu, tieteellisen tekstin tuottaminen tai joku muu vastaava asia. Noiden ehkä niin kauhean vaikeilta tuntuvien kysymysten avulla tekoäly luo käyttäjäprofiilin, ja sitten tuon profiilin avulla se optimoi hakutuloksia.  

Sen jälkeen interaktiivinen tekoäly kysyy tehtävän, eli sen kautta se hakee tietoa siitä, millaisia hakutuloksia käyttäjä haluaa tai tarvitsee, ja sitten tekoäly käy kotisivuja läpi etsien dataa, jota käyttäjä voi käyttää työssään. Ja sitten kun käyttäjä on merkinnyt kotisivuja lähdeluetteloon, niin tekoäly oppii niiden kautta yhdistelemään vastaavia kysymyksiä tiettyihin kotisivuihin. Ja sitten tullaan siihen, miten tekoäly tulee muuttamaan internetin perustuksia, jos se ei ole sitä jo muuttanut. 

Tekoäly voi esimerkiksi katkoa lukujonon niin, että kukin palvelin suorittaa rekursiivisen summan laskennan aloittaen sen tietystä kohdasta. Tuolloin palvelinryhmä voi aloittaa esimerkiksi brute force hyökkäyksen kaapattua viestiä vastaan siten, että jokainen palvelin ottaa oman pätkän Reimannin hypoteesin avulla luodusta lukujonosta käyttöönsä. Eli palvelin 1 voi käyttää ensimmäistä miljoonaa Riemannin hypoteesin avulla luotua alkulukujoukkoa, Palvelin 2 ottaa käyttöön seuraavat miljoona alkulukua ja sitten sen jälkeen palvelin kolme aloittaa kahden miljoonan alkuluvun päästä. 

*************************************************************

Tekoäly voi tehdä muutakin kuin pelkkiä palvelunestohyökkäyksiä. Se kykenee myös täyttämään nettipalveluiden hakukenttiä. Ja sen avulla ohjaamaan miljoonia klikkauksia yhtiöille, jotka ovat sellaisten palveluiden asiakkaita, jotka laskuttavat klikkausten lukumäärän perusteella. Eli jos joku yhtiö saa Fonecta Finderissa miljoonia klikkauksia ilman yhtään asiakasta, niin silloin edessä on valtava lasku. 

*************************************************************

Tekoälyn avulla voidaan luoda esimerkiksi virtuaalinen kvanttitietokone, joka kykenee tehokkaasti murtamaan mitä tahansa koodeja. Tuolloin tekoäly voi jakaa esimerkiksi siepatun viestin useille palvelimille, ja sitten nuo palvelimet voivat aloittaa verkotetun brute force hyökkäyksen koodia vastaan. Tuolloin kyseiset palvelimet voivat jakaa tehtäviä keskenään siten, että ne aloittavat koodin murron katkoen Riemannin hypoteesin avulla luotujen alkulukujen sarjoja niin, että palvelimet aloittavat oodin murron kukin omasta kohdastaan tuota sarjaa. 

Se että koodin murto aloitetaan useista kohdista, tekee tuosta prosessista nopeamman sekä tehokkaamman kuin mitä se muuten olisi. Mutta tekoäly voi tehdä muutakin kuin vain murtaa koodeja sekä ohjata tuhansia palvelimia lähettämään echo request pyyntöjä jonnekin reitittimeen. Se voi joko tahallaan tai vahingossa suunnata valtavan määrän nettihakuja tiettyihin hakupalvelimiin. Ja tuollainen asia voi aiheuttaa vakavia tilanteita. 

Tekoälyn toiminta eroaa perinteisestä hyökkäyksestä siinä, että tekoäly voi myös kirjoittaa tai täyttää nettipalvelujen hakukenttiä. Ja sen takia nämä uudet tekoälyn tuomat mahdollisuudet antavat mahdollisuuden pumpata jonkun yhtiön kassan tyhjäksi. Eli mitä jos esimerkiksi Fonecta Finderiin tulee miljoonia klikkauksia jollekin tietylle yhtiölle. 

Jos esimerkiksi tekoäly alkaa toistuvasti hakea tietoja sellaisista palveluista, jotka laskuttavat asiakkaitaan klikkausten perusteella, niin silloin tuollainen toiminta voi aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita. Tuolloin tekoäly voi tehdä miljoonia hakuja suoraan esimerkiksi Fonecta Finderin hakukenttään. Ja se tulee kyllä aika kalliiksi. Mutta siis tekoäly on sekä mahdollisuus että uhka. Se että tiedostamme uhat, sekä osaamme estää niitä tekee internetistä turvallisen. Jos emme tiedosta esimerkiksi Riemannin hypoteesi heikkouksia tai sitä, että joku voi ohjata miljoonia hakuja jonnekin Fonecta Finderiin, niin me emme kykene puolustamaan itseämme tällaisia hyökkäyksiä vastaan. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/tekoaly-ravistelee-netin-perustuksia/6aefd1d8-0f80-4cce-9e61-c2ccf916110e

https://fi.wikipedia.org/wiki/Riemannin_hypoteesi

Työyhteisö on todella hieno asia, jos työyhteisö vain on olemassa.

 

Helsingin yliopiston kotisivuilla on julkaistu essee otsikolla "Mitä tapahtuu, jos menetämme työyhteisön? Tuossa tekstissä professori Kaius Tuori mainitsee siitä, kuinka etätyöstä hyötyvät lähinnä hyväosaiset, jotka voivat sisustaa kotiinsa tukevan kotitoimiston. Samalla tietenkin pelätään sitä, että perinteinen työyhteisö katoaa, ja tilalle tulevat kaiken maailman "teams-yhteisöt", joiden avulla työnantajat voivat säästää ainakin toimistokuluissa. Kotitoimistoissa kalusteet jäävät näet tuon työntekijän itsensä maksettavaksi. 

Siis ihanteellisen maailman työyhteisö on upea paikka ja siinä on mukava kokea yhteenkuuluvuutta. Työpaikalla voidaan keskustella ja vaihtaa mielipiteitä muiden saman alan ihmisten kanssa ja hurrata yhdessä yhteisille onnistumisille sekä samalla itkeä yhteisille epäonnistumisille. 

Siinä on asia mikä saa monet ihmiset hehkuttamaan sitä, että päästään palaamaan toimistolle. Työpaikalla tulee vaihdettua mielipiteitä sekä kuulumisia, ja samalla myös kahvilla voidaan vaikka haukkua pomoa takana päin. Siis parhaimmillaan toimistot ja työyhteisö ovat asioita, jotka tuovat kannustetta ihmisten elämään. Ja jos työntekijä ei osaa, niin vierestä löytyy joku, joka osaa neuvoa miten asiat pitäisi hoitaa. Eli sellaista työelämän toivoisi olevan. 

Nykyisen työelämän suurin ongelma on tuottavuuden maksimointi. Työläinen nähdään välttämättömänä pahana, jonka asema on olla koneen osa. Työläinen on esineellistetty äärimmilleen palvelemaan työpaikkansa etua. Eli hän ei ole yksilö, vaan suoritusautomaatti, jonka tehtävä on luoda virheetöntä suoritetta työpaikalle. Ja jos hän tekee virheen, on vika hänessä. Virheen tehnyttä työläistä kohdellaan samalla tavoin kuin viallista koneen osaa. Jos hän ei kykene tekemään työtään virheettä, niin työntekijä korvataan uudella. 

Työyhteisöistä on tullut sellaisia, että virheitä ei enää uskalleta myöntää. Eikä kukaan uskalla pyytää apua, tai sitten saa helposti osaamattoman ihmisen maineen, ja osaamattomuus tietää välittömästi potkuja. Kun puhutaan siitä, että joissain tapauksissa tekoäly tuottaa lisää työtä, niin silloin unohdetaan se, että myös se, että viereisen pöydän ääressä istuva henkilö vastaa avunpyyntöön sanoen "etsi internetistä", sen sijaan että tarjoaa apuaan tai neuvojaan varmasti aiheuttaa paljon enemmän turhaa työtä, kuin se, että joku antaisi oikeasti neuvoja. 

Tuo paljon puhuttu tuottavuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi provisiopalkan kautta kilpailuttaminen ei kannusta auttamaan nuorempia työntekijöitä, kun "oma lehmä on aina ojassa". Pahimmillaan jopa omat työkaverit koetaan kilpailijoina.  

Yhteisöllisyys voidaan tietenkin tappaa esimerkiksi luomalla voimakas kilpailuasetelma. Tai sitten voidaan muodostaa yhteisö, johon kuuluu työpaikan vakituinen väki. Ja sitten tuon yhteisön ulkopuolelle jätetään kaiken maailman sijaiset, joille ei edes yritetä kehittää mitään yhteisöllistä. Eli joku tulee taloon vaikkapa äitiyslomasijaiseksi, niin hänet saatetaan sijoittaa sellaiseen osaan taloa, että siellä ei kukaan muu vahingossakaan pääse tai ehdi käydä. Työtehtävät saatetaan näyttää kerran, eli hän tekee tietenkin rutiinitehtäviä, tai työtehtäviä ei ole ollenkaan, ja tälle sijaiselle tehdään selväksi, että hänet on palkattu vain sen takia, että työpaikka saa hänestä palkkatukea. 

Mutta elämä ei ole reilu paikka. Eli on työpaikkoja joissa yhteisöllisyys on käytännössä olematonta. Aamulla tullaan töihin, otetaan kahvi jostain koneesta, ja painellaan toimistoon. Sitten ovi lyödään kiinni, ja kukaan ei oikeastaan edes ole koskaan nähnyt sitä henkilöä, joka työskentelee viereisen oven takana, emmekä koskaan ole edes ajatelleet vaihtaa yhtään sanaa muiden työntekijöiden kanssa. Jos työtehtävät vaativat sitä, että työläiset ovat poissa toimistosta, eli he ovat esimerkiksi kiinteistönhuollon tai jonkun muun vastaavan ammatin harjoittajia, niin he ehkä kokoontuvat aamulla johonkin käskynjakoon, ja sitten lähdetään autolla kentälle. 

Siellä ei ehkä nähdä koko päivänä ketään muuta oman työpaikan henkilöä, eikä kommunikaatiokaan ole parasta mahdollista. Samoin jossain asunnonvälityksessä saattaa olla niin, että koko päivä ollaan esittelemässä asuntoja, ja sitten kilpailuasetelma oikeastaan saattaa estää kaiken keskinäisen kommunikaation, varsinkin jos nuo henkilöt toimivat provisiopalkalla. 

Tai sitten työpöydästä tai työhuoneesta tulee sen merkki, että henkilö kuuluu joukkoon. Jos omaa työpöytää tai työhuonetta ei ole, niin silloin henkilö ei kuulu työpaikan vakituiseen väkeen. Tuolloin saattaa työpaikalla olla kaksi tasoa. Ne jotka kuuluvat vakituisesti yhteisöön, ja ne jotka eivät siihen vakituisesti kuulu. Eli tuolloin yhteisössä on "me" eli "omat", ja sitten ovat "vieraat" tai "ne muut", joiden kanssa ei ehkä edes käydä vaihtamassa sanaakaan. Ja silloin ei yhteisöllisyys ulotu läpi koko työyhteisön. 

Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoissa on kiire. Kaikki ihmiset jotka ovat töissä ovat sen tilanteen edessä että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja epävarma tarkoittaa, että edes hyvä koulutus sekä hyvä työkokemus eivät ehkä ole tae siitä, että työpaikka pysyy alla. Kun eletään epävarmaa aikaa, ja irtisanomisia tapahtuu paljon, niin se synnyttää tarpeen varmistaa oma työpaikka, ja sen takia neuvoja ei tarjota kuten ennen tai sosiaalisia hetkiä ei ole enää niin paljon kuin ennen. 

Koska aika on rahaa, niin työyhteisössä ei enää nojailla ovenpieleen ja jutella siitä, mitä voitaisiin tehdä vapaalla. Vaan koko päivä on tehtävä työtä hampaat irvessä, ja jos töissä pidetään liikaa taukoja, niin pomo kysyy helposti, että eikö "Erkillä" ole töitä, ja sitten alkavat YT-neuvottelut. Työyhteisö on siis upea asia, jos se on kannustava. Mutta pahimmillaan se ajaa ihmiset ennenaikaiselle sairaslomalle. 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/yliopistoyhteiso/mita-tapahtuu-jos-menetamme-tyoyhteison

Tekniikka ja Talous-lehden pääkirjoituksessa sanotaan maamme teknologiateollisuuden joutuneen rengin asemaan,

T&T-lehden päätoimittaja Junttila on oikeassa. Maamme teknologiateollisuudelta on ollut viimeaikoina puhti poissa. Siis tuo puhti on ollut poissa siitä lähtien, kun maamme teknologiateollisuuden lippulaiva Nokia päätyi Microsoftin omistukseen. Ja näin päättyi maamme kännykkäteollisuuden tarina, eli superinnovaatiosta tuli myöhemmin riippakivi, joka veti Nokian ensin tappiolliseksi, ja lopulta ajoi tuon yhtiön amerikkalaisten käsiin. 

Kukaan ei kysynyt sitä, että miksi kukaan ostaa 1000 markalla tai eurolla puhelinta, jota naapuri myy hintaan 500. Nokialla uskottiin omaan tuotteeseen sekä asiaan, mutta sitten tuon tuotteen eli kännykän kehitys jäi jälkeen kilpailijoista, ja sitten taskuun ilmestyi muitakin kuin Nokian kännyköitä, jotka sitten veivät entiseltä markkinointijohtajalta markkinat. Nokian aikaan eräs puhelinmerkki nimeltään Benefon Oy. Tuo yhtiö oli suunnan näyttäjä paikannuspuhelimissa. Ja jostain syystä tuota tekniikkaa ei sitten hyödynnetty ennen älypuhelinten aikaa. 

Siis Nokian jälkeen on tullut uusia korkean teknologian suunnannäyttäjiä kuten Vaisala sekä Ice eye, joiden tuotteet ovat osoittaneet kyntensä kaikkialla. Mutta se mikä meiltä suomalaisilta puuttuu on "se" superkova innovaatio, jonka turvin rakennetaan megatrendi, joka tuo maahamme uuden Nokian. Tai oikeastaan me emme voi odottaa uutta Nokiaa. Mutta me voimme odottaa että Nokian jälkeen tulee joukko yrityksiä, joiden tuotteita ostetaan. Mutta sitten meidän pitää muistella sitä, että maailma on muuttunut Nokian jälkeen hyvin paljon. Talous ei enää pyöri yhden toimijan ympärillä. Vaan tarvitaan uusia, konkreettisia tuotteita, joilla voidaan taata maamme viennin kohoaminen. Eikä kaikkia asioita saa sitoa yhden toimijan varaan. 

Kun puhutaan innovaatiosta, niin jotenkin minusta tuntuu että maastamme on kadonnut se paljon puhuttu innovaatio. Ilmeisesti maassamme on ajateltu niin, että "miksi kehittää itse, kun ulkomailta saa ostaa valmiita tuotteita". Ja sen takia meillä ei ole sellaisia suurelle yleisölle suunnattuja korkean profiilin tuotteita, joiden avulla voidaan tehdä samanlaista bisnestä, kuin mitä kännyköillä tehtiin aikoinaan. Esimerkiksi Ice Eyen satelliitit ovat kiinnostavia asioita, 

Mutta ne eivät ole tuotteita, joita suunataan tavallisille kuluttajille. Siis tarvitaan sellaisia tuotteita, joista tavallinenkin ihminen saa jotain, ja tuo joku on uusi megatrendi. Kännykkä oli aikoinaan tuollainen laite, joten ehkä seuraava megatrendi voisi olla Starlinkin kaltaiset mobiililaitteet, joita voidaan käyttää suoraan satelliitin kautta, ja tuo järjestelmä tekisi perinteisen GSM verkon tarpeettomaksi. Ja jos tuota satelliittipohjaista verkkoa operoivat yksityiset toimijat, niin se antaa noille toimijoille uskomattoman vallan, sekä mahdollisuuden kontrolloida jopa valtiollisen tason viestejä. 

Nykyään sovellukset ovat niitä asioita, joiden ympärillä kännyköiden uudet innovaatiot pyörivät. Eli kuten monta kertaa ennenkin, niin markkinoiden uusimmat kännykät ovat tuoneet sen todellisuuden myös kännyköihin, että kun tehot kasvavat, niin kännyköiden sovelluksista tulee monimutkaisempia, ja ne vaativat lisää tehoa. Rautapuolen innovaatiot ovat sen sijaan jäässä. 

Sulautetut ratkaisut, jotka perustuvat älylaseihin sekä erilaisiin eleisiin ovat tietenkin houkuttelevia. Mutta niiden ongelma on se, että niitä ei voida käyttää muuten kuin istuen tuolissa turvallisesti. Eli head up displayn, suomeksi HUD näyttö ei sovellu käytettäväksi kadulla tai muuten liikkeellä ollessa, koska silloin käyttäjä saattaa kävellä suoraan seiniä päin. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/paakirjoitus-suomalainen-teknologiateollisuus-on-jaanyt-rengin-rooliin/204f16d8-9a4c-4aa4-9bde-5cc5023ac093

Paras tapa tuhota paraskin innovaatio on luvata liikaa.

"Tekoäly taskussa. AI Pin uhosi paljon, lunasti vain vähän." (Mikrobitti, Kuinka tapetaan kaiken mullistava tuote kehtoonsa? Estä kaikki kritiikki)

Kun kritiikki estetään, niin yhtiö ei ehkä saa kaikkea tarvittavaa tietoa omien tuotteidensa lastentaudeista. Ja jos yhtiö tuo markkinoille tuotteen, joka ei kykene lunastamaan lupauksia, niin silloin tuote floppaa varmasti. Eli jos luvataan liikaa, niin se on vielä pahempi asia, kuin jos ei olisi luvattu yhtään mitään. Kritiikin tarkoitus on paljastaa viat, mitä tuotteesta löytyy. Ja kaikkein pahin virhe, jonka yhtiö voi tehdä on se, että markkinoille tuodaan keskeneräinen tuote. 

Yleensä ennen uuden tuotteen tuomista markkinoille, sitä tarjotaan esimerkiksi tekniikan alan julkaisuille arvioitavaksi. Tuolloin saadaan puolueeton arvio siitä, että kannattaako tuotetta edes ostaa, koska jos tuote ei kelpaa, niin se tulee todella kalliiksi. 

Mikäli tuote on huono, joutuu valmistaja korvaamaan sen aiheuttamat vahingot. Eli markkinoille pitäisi päästää vain niitä priimatuotteita tai sitten edessä on konkurssi tai pahimmillaan kalliit vahingonkorvausoikeudenkäynnit. Jos tuote on huonosti tehty tai muuten huono, niin silloin tietenkään ei ole mukavaa palauttaa asiakkaille rahoja, jotka he ovat tuotteeseen sijoittaneet. 

Huonoa tuotetta ei kannata laittaa markkinoille, koska se vie sitten yhtiön varmasti konkurssiin. Ja tämä koskee erityisesti startupeja. Jos niiden ainoa tuote floppaa, niin se vie kaikki asiakkaat. Eikä myöskään vakiintuneen toimijan kannata loputtomiin tuoda keskeneräisiä tuotteita markkinoille. Eli aina kannattaa tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin vain pystyy. Tai sitten käy kuten Nokialla aikoinaan kävi. Kun tuotetta markkinoitiin siten, että "ensi vuonna tulee parempi", niin silloin ei kukaan enää ostanut kännyköitä Nokialta. Ja kun muut antoivat enemmän, niin se merkitsi Nokian loppua ainakin itsenäisenä yhtiönä. 

Suuret odotukset, joihin ei kyetty vastaamaan tappoivat myös AI pin nimisen tuotteen, joka olisi voinut korvata kännykät. Eli huonosti toteutettu tuote ei ollut kenellekään mieleen. 

AI pin-nimistä laitetta mainostettiin aikoinaan laitteena, joka siirtää kännykät historiaan. Se oli jotain innovatiivista  sekä upeaa ja uutta. Mutta AI pin oli samalla tuote, joka floppasi pahemmin kuin mikään ennen sitä. Tuo tuote oli kaikkea sitä, mitä tuotteelta voitiin toivoa, Mutta sitten tuo tuote vain yksinkertaisesti oli huonosti tehty. Eli huonosti tehty tuote, joka oli kaiken lisäksi kallis teki tuotteesta sellaisen, että sitä ei kukaan ostanut. 

Mikrobitin artikkeli kertoo siitä, miten "kännykän tappaja" saatiin tuhottua. Yhtiö josta artikkeli kertoo rakensi loistavalta kuulostavan tuotteen, joka ei sitten ollutkaan sitä mitä sen piti olla. Ja sitten yhtiö tietenkin sai paljon vähemmän mairittelevaa palautetta erilaisilta arvioijilta, jotka haukkuivat tuotteen suoraan alimpaan kastiin, eli sen paikka olisi ollut jotain roskakorin kaltaista. 

AI pin oli tuote, jota olisi ehkä voinut käyttää, jos siinä ei olisi yritetty liikaa. Älylaseihin perustuva näyttö olisi ehkä ollut riittävä, ja erityisesti sellaiset näytöt jotka heijastetaan johonkin pintaan ovat uhka tietosuojalle. Se että AI pin heijasti näytön kämmeneen ei ollut oikeastaan mikään parannus kännykkään nähden. Samoin se että komentoja saatettiin antaa ainakin oman käsitykseni mukaan vain puheen välityksellä asetti ongelmia erityisesti meluisassa ympäristössä. 

Pienten älylaitteiden ongelmana ovat akut. Niiden teho ei riitä suuritehoisille prosessoreille. 

Tekoälyn käyttö käyttöliittymissä vaatii erittäin suuritehoisia prosessoreja. Ja sen takia näiden laitteiden heikkous on akun lyhyt kesto. Mikäli tällainen laitteisto siirtää kaiken laskennan etänä oleville palvelimille, niin se vaatii tehokasta viestijärjestelmää. Ja esimerkiksi BlueTooth syö todella paljon akkutehoa. 

AI pinistä olisi voinut tulla tuote, joka mullistaa markkinat, jos sen käyttöliittymä olisi ollut sellainen, että se huomioi myös esimerkiksi meluisat tilat. Jos AI pin olisi käyttänyt esimerkiksi pöydän pintaan heijastettavaa näppäimistöä tai älylaseihin kiinnitettyä virtuaalista näppäimistöä olisi se ehkä toiminut paremmin. Pöydän pintaan heijastettu tai mahdollisesti piirretty näppäimistö toimii siten, että laseissa oleva kamera tunnistaa  kirjaimen jonka päälle käyttäjä siirtää sormensa. Ja sitten ele kuten etusormen koskettaminen peukalolla ilmoittaa koneelle, että tietty kirjain on valittu. Tuollaiset näppäimistöt ehkä toimisivat hyvin ääniohjauksen tukena. 

Virtuaalisessa näppäimistössä älylaseihin liitetty kamera seuraa sormen paikkaa ilmassa, ja sitten käyttäjä näkee älylaseissaan virtuaalisen näppäimistön, eli ruudukon, jonka mukaan hän siirtää sormiaan, ja enter-näppäintä voi vastata esimerkiksi jokin ele, kuten tuossa äskeisessä mallissa. Eli tekoäly asemoi sormet oikeisiin kohtiin. Toki käyttäjä voisi ehkä antaa komentoja kirjain kirjaimelta, mutta kuten kaikki tietävät, niin tällaiset järjestelmät vaativat todella tehokkaita koneita, tai jos ne on liitetty etänä palvelimeen, niin ne vaativat tehokkaat viestiyhteydet. Ja juuri tällaiset asiat vaativat tehokkaita virtalähteitä. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/kuinka-tapetaan-kaiken-mullistava-tuote-kehtoonsa-esta-kaikki-kritiikki/3d919b4d-d500-4b39-8593-40aa82bf6879

Tekoäly ja luova työ.

". Tämä kuva on luotu Stable Diffusion -tekoälyllä.KUVA: LUOTU STABLE DIFFUSION -TEKOÄLYLLÄ: WIKIMEDIA COMMONS / "PROTOTYPERSPECTIVE" (Tivi, Nyt tuli kunnon tylytystä tekoälystä: ”En halua pyykätä ja tiskata, jotta tekoäly voisi minun sijastani tehdä taidetta ja kirjoittaa” – 100 000 peukaloa ja 2,9 M lukijaa)

Onko roolini tulevaisuudessa olla tiskari, joka työskentelee tekoälyn alaisuudessa? Ja onko tekoäly huonompi esimies kuin esimerkiksi pomo, joka ajaa alaisensa loppuun, ja aiheuttaa vatsahaavoja sekä burn out-tapauksia? 

Tekoälystä oli joskus tarkoitus tulla sellainen assistentti tai työtoveri, joka vapauttaisi ihmiset esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kun tekoäly tekee esimerkiksi syöpädiagnooseja, niin silloin tekoäly etsii epänormaaleja muutoksia röntgenkuvista sekä myöhemmin näytteiden DNAsta. Tarkoitus olisi se, että tekoäly vapauttaa lääkärin aikaa siihen potilaan kanssa tapahtuvaan kommunikaatioon. Eli tekoälyn tarkoitus olisi avustaa lääkäriä, ja nopeuttaa diagnoosien tekemistä. 

Aluksi ajateltiin että tekoäly on se, mikä siivoaa sekä tekee rutiinityöt. Mutta sitten jostain syystä on ajateltu niin, että tekoäly kelpaa paremmin tekemään luovia töitä, kun rutiinitehtävät taas pysyvät ihmisillä. Ja joskus olen ajatellut, että ehkä se johtuu siitä, että kaiken maailman taitelijat ovat ikään kuin piikki niiden ihmisten lihassa, jotka ajattelevat että työelämän pitää olla täysin yhdenmukaista sekä kaikkien ihmisten olla samalla tavoin ajattelevia sekä pukeutuvia. 

Tekoälyn käyttö luovaan työhön tuntuu olevan tällä hetkellä sen kehittäjien keskiössä. Eli tekoälyn tarkoitus olisi tämän mallin mukaan korvata nimenomaan luovan työn tekijöitä. Ja juuri se asia on sellainen, että se ei välttämättä ole kovin hyväksi. Tekoälyn arvaamattomuudesta on käyty välillä tulistakin keskustelua, mutta se mikä ei ole mennyt aivan niin hyvin, kuin olisi pitänyt  on tekoälyn käyttö nimenomaan siihen, että saadaan tehtyä uutta. 

Eli tekoälyä on varmaan ainakin joskus menneisyydessä ajateltu käytettäväksi rutiinitehtävien tekoon, ja tuossa mallissa uudet ideat sekä innovaatiot syntyvät ihmisten toimesta. Mutta jostain syystä painopiste tuntuu siirtyvän siihen, että ihmisten paikka on tiskata ja tehdä rutiinitöitä, ja olla inhimillisiä, kun tekoäly hoitaa uuden innovaation meidän puolestamme. Siis tässä mallissa olemme tekoälyn alaisina töissä, joita olemme ajatelleet siirtää roboteille, koska ne ovat niin kauhean tylsiä sekä sellaisia, että niitä ei kukaan juurikaan arvosta. 

"Kirjailija Joanna Maciejewskan mukaan tekoälyn ja robottien pitäisi suorittaa rutiinityöt, ei luovaa työtä. " (Tivi, Nyt tuli kunnon tylytystä tekoälystä: ”En halua pyykätä ja tiskata, jotta tekoäly voisi minun sijastani tehdä taidetta ja kirjoittaa” – 100 000 peukaloa ja 2,9 M lukijaa)

Tuolloin mekaaniset työt siirretään tekoälylle, mikä tekee sitä pitkälle automatisoiduista rutiineista koostuvaa työtä, josta työläiset eivät kuitenkaan saa kunnon korvausta. Mutta mikä sitten vie tekoälyn sille tielle, että sille siirretään se paljon puhuttu luova työ? Jos rumasti sanotaan, niin voisi olla niin, että tekoäly vie työn niiltä ihmisiltä, jotka koetaan jotenkin vaikeina tapauksina. Usein luovan työn tekijä on jotenkin erilainen kuin muut. 

Ja se tietenkin aiheuttaa painetta "sopeuttaa" häntä yhtiöiden tapoihin, jotka koskevat pukeutumista yms. asioita. Kuitenkin luovaan työn tekijän työpaikkaa suojaavat erilaiset patentteja koskevat säädökset, joiden takia hänen erottamisensa ei ole aivan niin helppoa, kuin jotkut toivoisivat. 

Tekoälyn luovuuden avulla voidaan kaikki ikävät tapaukset kuten T-paitaa ja farmareita käyttävät suuret Picassot poistaa suoraan jostain yhtiön pääkonttorista, kun he ovat hiukan ongelmallisia tapauksia. Toki tekoälyn käyttämiseen prototyyppien sekä varsinkin suunnitteluvaiheessa liittyy muutamia ongelmia. Tekoäly ei luo mitään uutta, vaan yhdistelee jo olemassa olevia asioita. Tekoälyn luomia asioita voidaan verrata kakkuun, jossa on käytetty tiettyä pohjaa, sekä kuorrutukseen kermavaahtoa ja suklaata tietyssä järjestyksessä. Pahimmillaan tekoäly vain vaihtaa tuon kuorrutuskuvion, mistä seuraa sitten se, että tekoäly tuottaa saman kakun uudella kuviolla. 

Pahimmillaan se luo esimerkiksi uuden verkkopalvelun siten, että se ainoastaan vaihtaa taustakuvan ja lomakkeen kenttien järjestyksen. Ja se on ehkä erittäin suuri tietoturva riski. 

Yleensä tekoälyn käyttöön tuotteen valmistuksessa on käytetty sellaisia malleja, missä ihmiset luovat mallin sekä prototyypit. Ja sitten tuohon prototyyppiin käytetyt työvaiheet siirretään tekoälylle, joka sitten suorittaa massatuotannon. Eli tekoälyn tarkoitus on suorittaa ne tehtävät, joita voidaan pitää rutiinin omaisina. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/nyt-tuli-kunnon-tylytysta-tekoalysta-en-halua-pyykata-ja-tiskata-jotta-tekoaly-voisi-minun-sijastani-tehda-taidetta-ja-kirjoittaa-100000-peukaloa-ja-2-9-m-lukijaa/d07be7ba-2ec8-4afb-a3b3-d95c40ed3d02