Neuralink tiesi aivoihin tarkoitetutun mikropiirin irtoamismahdollisuudesta jo vuosia sitten. Tai oikeastaan tuo irtoaminen ei varmaan ollut aivan yllätys, koska immuunireaktio on ongelma kaikessa tällaisessa toiminnassa, missä proteeseja tai muita vierasesineistä asetetaan ihmisen elimistöön. Siis Neuralinkin mikrosirun kohdalla irtoaminen ei johdu ilmeisesti immuunivastikkeesta vaan aivojen sisään asennetun sirun liikkumisesta. Neuralink aikoo tarjota sirua potilaille, joilla on niin sanottu neliraaja- tai lukkohalvaus, ja tuon sirun toivotaan tuovan noille potilaille parempaa elämänlaatua.
Kun ryhdytään tekemään uusia apuvälineitä, niin meidän kaikkien pitäisi miettiä oikeasti sitä, että kenen ehdoilla tuota työtä tehdään? Tehdäänkö sitä potilaiden ehdoilla, vai tehdäänkö sitä lääkärien tai ehkä hoitajien sekä potilaan omaisten ehdoilla? Tuo potilas ainakin itse pitää tätä Neuralink sirua erittäin hyvänä asiana, joten ehkä hänen mielipidettään pitäisi kuunnella myös tällaisessa asiassa. No, Neuralink on kaupallinen yritys, jonka tarkoitus on tuoda voittoa omistajilleen.
Mutta jos ajatellaan sitten erilaisia apuvälineitä kuten esimerkiksi silmälaseja, niin jokainen silmälasien käyttäjä joutuu nuo silmälasinsa ostamaan omilla rahoillaan. Eli silmälasejakaan ei kukaan saa ilmaiseksi. Siis jostain syystä ihmiset tuntuvat ainoastaan puhuvan siitä, kuinka paljon vaivaa tai kuinka paljon vikoja jossain laitteessa on. Kun puhutaan elämästä sekä elämän kunnioittamisesta, niin silloin tietenkin puhutaan monista muistakin asioista kuin vain siitä, että miten joku asia saattaa aiheuttaa komplikaatioita.
Neliraajahalvaantuneiden kohdalla on puhuttu monta kertaa niin sanotusta aktiivisesta eutanasiasta. Mutta entä jos tuo halvaus saadaan ehkä joskus hoidettua? Mitä jos joku päivä tuollainen potilas kävelee pois sairaalasta? Eli kerta se on ensimmäinen, ja ensimmäiset tekosydämet olivat samanlaisia tapauksia. Nykyään potilas voi elää vuosia tekosydämen varassa. Eli tekniikka kehittyy valtavalla nopeudella.
Elämän pituus on tietenkin tärkeä asia, mutta samalla kuitenkin meidän pitää muistaa myös sellaisia asioita kuin elämän laatu. Eli olisiko mukavaa maata sängyssä ja kuunnella esimerkiksi hengityskoneen ääntä päivästä toiseen? Ja sitten joku käy joskus huoneessa kääntämässä sanomalehden sivua, tai näyttämässä tabletin näyttöä. Joskus neliraajahalvaantunut saattaa jopa kyetä käyttämään tikkua tuohon toimenpiteeseen. Siis ketä näissä asioissa pitäisi kuunnella? Pitäisikö potilaan omaa tahtoa ottaa huomioon, vai tekeekö näissäkin asioissa päätökset tuomioistuin?
https://www.tivi.fi/uutiset/elon-muskin-aivosirufirma-tiesi-implantin-ongelmasta-vuosia-ja-asensi-sen-silti-ihmispotilaalle/923a9880-c287-4d2b-825f-06e9c0d32085
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.