Tiedustelun merkitys nykyisessä sodassa on olennainen.

Yllä: Lockheed U-2

Pekka Toverin mukaan poliitikot eivät usein ymmärrä tiedustelun merkitystä. Tiedustelun eli vakoilun sekä vastavakoilun merkitys on siinä, että sen avulla etsitään valtion sisäisiä sekä ulkoisia uhkia, Ilman tiedustelua ei tykistö tiedä mihin se ampuu. Tai valtion johto ei tiedä millaisiin sotilaallisiin uhkiin sen pitää varautua. Mitään asevoimaa ei voida pitää loputtomiin valmiudessa. Mutta nykyinen sodankäynti korostaa yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta. Ja juuri tuo asia tekee strategisesta tiedustelusta erittäin olennaisen asian. 

Ilman tietoa siitä mitä välineitä vastapuoli aikoo käyttää, mitä joukkoja se aikoo lähettää ja mitkä ovat sen tavoitteet, on armeija pulassa. Esimerkiksi laskuvarjojoukkojen isku kannattaisi torjua niin, että noita joukkoja kuljettavat koneet ammutaan alas. Kyseisten joukkojen koulutus on erittäin hyvä, mutta esimerkiksi jopa huonosti koulutettu mies kykenee ampumaan nuo koneet alas IT tykeillä ja ohjuksilla. Siis noita joukkoja ei kannata päästää maahan asti. 

Eli sota ei ole mitään urheilua. Se on kilpailua siitä kumpi tuhoaa vastustajia tehokkaammin sekä siitä, kuka kykenee korvaamaan tappiot tehokkaimmin. Juuri noihin eliittijoukkoihin kohdistuvat tappiot ovat vaikeimpia korvattavia. Joukkojen koulutus kestää pitkään. Niihin kuuluvien pitää olla motivoituneita sekä pitää huolta kunnostaan. Sekä tietenkin osattava käyttää uusimpia varusteita. Mikään 6 viikkoa koulutettu mies ei ole samantasoinen kuin 2-3 vuotta koulutettu laskuvarjojääkäri. Eli pelkkä määrä ei riitä korvaamaan tappioita. Korvaavan kaluston sekä miesten pitää olla samalla tasolla kuin niiden jotka on menetetty rintamalla tai taistelussa rintaman takana. 

Tiedustelupalvelun tehtävä on hankkia tietoa vastustajan toiminnasta. Ja jos ajatellaan esimerkiksi sotilaallista toimintaa, niin monissa tapauksissa se, mitä vastapuoli ei halua muille kertoa on se, mikä pitäisi saada selville. Vastapuoli voi vakuutella rauhan tahtoaan, Ja kirjoitella alle mitä tahansa sopimuksia. Jos vastapuolena on Venäjä, niin Venäjä on valtava alue. Siis vaikka emme näkisi joukkojen keskityksiä rajan läheisyydessä, niin nuo joukot voivat valmistautumassa Siperiassa. Tuolta kaukaa ne voidaan tuoda alueelle joko rautateitse. Tai sitten ilmasiltaa käyttäen. 

Strategiset kuljetuslentokoneet voivat kuljettaa miehiä sekä jopa raskaita varusteita tuhansien kilometrien matkan. Tässä tapauksessa ei riitä, että suomalaiset ja muut NATO-joukot istuskelevat Suomen rajalla ja kiikaroivat vastustajien toimintaa. Ilman pitkälle vastapuolen alueelle ulottuvaa tiedustelua voidaan maassamme olevat joukot kohdata hyvinkin suuria tappioita, jos vihollinen pääsee yllättämään. 

Nykyaikaisten hybrdiuhkien aikaan ei hyökkäys välttämättä ala maan rajojen ulkopuolelta. Vastapuoli saattaa rekrytoida paikallisia rikollisia toimimaan omaksi hyödykseen. Sähköverkon vahingoittaminen, kansanedustajiin kohdistuva uhkailu sekä monet muut ilkeät asiat saattavat olla sellaisia, että niitä ei ehkä välttämättä osata tai haluta suoraan yhdistää esimerkiksi Venäjään. Kun tekijöinä on paikallisia tai kolmannesta maasta kotoisin olevia palkkasotureita, niin silloin voi Kremlin johto selvitä ilman, että sitä edes osataan epäillä näistä teoista. 

Tiedustelun ongelma on siinä, että ollakseen tehokas, sen pitää pystyä keräämään tietoa myös silloin, jos tekijöinä on oman maan kansalaisia. Tiedustelu perustuu pitkälti niin sanottuun laittomaan tiedonhankintaan. Ilman tuota tietoa ei varautuminen sekä uhilta suojautuminen ole mahdollista. Ilman taktista tiedustelutietoa eivät asevoimat  kykene iskemään tarkasti viholliseen. 

Tiedustelun tarkoitus on auttaa valtiota varautumaan uhkaan, mikä siihen ehkä kohdistuu. Tiedustelun toimialat ovat sotilastiedustelu, mikä tarkoittaa sitä, että hankitaan tietoa vastapuolen aseistuksesta, tuki-infrastruktuurista sekä mahdollisesti myös joukkojen keskittämisestä. Poliittisen tiedustelun tarkoitus on analysoida sitä, että luodaanko esimerkiksi rajan takana sellaista tahtotilaa, jossa hyökkäys pienempään naapurimaahan on mahdollinen. 

Vihollisen informaatio-operaatiot voivat antaa erittäin tarkan kuvan siitä, mikä on vihollisen heikkous. Siis jos ajattelemme että “siitä puhe, mistä puute”, niin tietenkin vastapuolella on intressi saada esimerkiksi tekoälyn kehitys loppumaan.Strategisen tiedustelun tarkoitus on siis havaita mahdollinen vihamielinen toiminta sekä välineet, joita siihen on varattu. Nykyaikaisen sodankäynnin silmiinpistävä piirre on nopeasti kehittyvät tilanteet. 

Eli strateginen kuljetuskalusto tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi nopeasti liikuteltavia ohjuksia voidaan nopeasti siirtää rajan tuntumaan. Samoin laskuvarjojoukkoja voidaan koota periaatteessa jopa tuhansien kilometrien päässä niiden kohteesta, ja nuo joukot voidaan pahimmassa tapauksessa havaita vasta, kun laskuvarjodivisioonan etjoukko hyppää koneesta ulos. Tuolloin voi reagointi olla muutamasta minuutista kiinni. Pahimmillaan tuo hyppy tapahtuu jonkun ilmavoimien tukikohdan päällä. Ja nopeasti alueelle siirrettävät ohjukset ja dronet voivat aiheuttaa hyvin pahoja tappioita.  

Periaatteessa Iskander ohjukset voidaan siirtää esimerkiksi Sortavalan, Viipurin ja Murmanskin lentokentiille Il-76 kuljetuskoneilla. Ne voidaan ajaa kentälle, ja sitten 500 kilometriä kantavat taktiset ohjukset voidaan saman tien laukasta. Sekä Tampere että Helsinki ja Turku ja myös Pori ovat merkittävistä lentokentistä Viipurista laukaistavien Iskanderien toimintasäteen sisällä. Ja jos osa noista ohjuksista laukaistaan Murmanskista, niin näin saadaan aikaan peittoalue, joka peittää käytännössä koko Suomen. Tällaiseen toimintaan pitää aina varautua. Kun ohjukset ovat matkalla, niin niitä ei enää sitten voida muuten torjua, kuin IT- ohjuksilla. 

Juuri tuo sodankäyntitapa jossa sotaa käydään pitkältä rintaman takaa  luo tarpeen myös tehdä iskuja pitkälle. Nykyiset nopeasti liikuteltavat asejärjestelmät kuten Iskander ovat erittäin vaikeasti löydettävissä. joten periaatteessa iskut kannattaa suunnata tehtaaseen, joka valmistaa noita ohjuksia. Ongelma on siinä, että nuo ohjukset saatetaan valmistaa jopa tuhansien kilometrien päässä sieltä, missä niitä  

Sodankäynnin muuttuessa pitää uusiin uhkakuviin pystyä vastaamaan. Jos niihin ei pystytä vastaamaan, niin seuraukset ovat oman valtion muuttuminen raunioiksi. Kun teemme päätöksiä, niin meidän pitää muistaa kokonaiskuva. Meillä voi olla omia arvojamme, meillä voi olla laki, mutta samalla meidän pitää muistella sitä, että maailmassa on toimijoita, joille sopimukset ja lakikirjat ovat pelkkää vessapaperia. Jos luotamme sokeasti siihen, että vastapuoli noudattaa sopimuksia, niin olemme sitten pahasti vipuun. 

Vaikka meillä olisi erilaisia Open skies sopimuksia, niin noiden sopimusten ongelma on aina niiden valvonnassa. Jos esimerkiksi ylilento pitää ilmoittaa esimerkiksi kolme tuntia ennen lentoa, niin ohjukset voidaan siirtää pois silmistä esimerkiksi kuljetuslentokoneisiin, jotka nostavat nuo ohjukset taivaalle. Eli tuolla tavalla voidaan ohjuksia siirtää pois tarkastajien silmistä. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä tiedustelun kanssa. Kun halutaan luotettavaa sekä käyttökelpoista tietoa vastapuolen toiminnasta, niin ainoa keino on suorittaa sitä oikeaa vakoilua. 

Päästävätkö demokraatit käsistään mahdollisuuden hyödyntää Trumpin epäsuosiota?

Presidentti Trumpin kannatus on erittäin alhaalla. Hän on aloittanut sodan, josta hän ei sitten enää pääsekään irti. Samoin hän ei ole onnistunut luomaan työpaikkoja, eikä hän ole myöskään vastannut tiettyihin yksityiselämäänsä koskeviin kysymyksiin. Samoin joidenkin mielestä “teflon don” on kiinnostuneempi Valkoisen Talon tanssisalista, jonka edestä piti osa taloa purkaa pois. Trumpin lähentyminen Pohjois Korean johdon kanssa ei varmaan lämmitä ainakaan osaa amerikkalaisista. Mutta miksi USAn oppositio eli demokraatit eivät hae Trumpin erottamista? Miksi he sallivat Trumpin jatkaa linjalla, joka varmaan ei ole ainakaan USAlle mitenkään hyödyllinen? Heillä olisi tuhannen taalan paikka. 

USAn presidentin erotessa valta siirtyy varapresidentille. Joka olisi vallassa presidentin valtakauden loppuun asti. Jos Trump siis olisi eronnut, niin Vance olisi virassaan vuoteen 2029 asti, jolloin uusi presidentti astuu virkaansa. Virkaan astumispäivä on siis Tammikuussa. Ja periaatteessa koko edellinen vuosi on erilaisia vaalitapahtumia. Mutta vaikka esivaalien alku on edellisen vuoden Tammikuussa noin vuotta ennen uuden presidentin virkaanastujaista, Niin kätännössä puoleiden ehdokkaiden pitää aloittaa kampanjansa hyvissä ajoin ennen virallista esivaalien alkua. Esivaaleissa valitaan siis puolueen virallinen vaaliehdokas. Ja toisesta ehdokkaasta eli republikaanisen puolueen tai demokraattisen puolueen ehdokkaasta tulee USAn presidentti. 

Syy tähän outoon toimintaan saattaa löytyä Valkoisesta Talosta. Demokraateille Trump on mieluisampi kuin hänen seuraajansa. Jos presidentti erotetaan, niin hänen seuraajansa on lain mukaan varapresidentti. Eli jos Trump nyt joutuisi oikeuteen, ja hänet katsottaisiin kyvyttömäksi toimimaan presidentin tehtävissä, niin hänen valtansa perijä on varapresidentti J.D Vance. Vance olisi virassaan sen ajan, mitä Trump olisi ollut. Eli ensi vuonna hän joutuisi sitten kuitenkin vaaleihin. 

Mainen osavaltion vaalitulokset vuoden 2024 presidentinvaaleissa. 

Ja Vance on paljon Trumpia nuorempi. Trump on siis vanha ja väsynyt, mutta jos hänet korvataan Vancella, niin silloin demokraateilla olisi vastassaan nuorempi sekä ehkä myös taitavampi mies. Ja presidentin valta siirtyisi kokonaan Vancelle. Se ketä tämä hyödyttäisi ei ole sitten ainakaan demokraatit. Jos demokraatit haluavat saada muutoksen Valkoiseen Taloon, niin heidän pitäisi sitten ensi vuonna ryhtyä kamppailemaan mahdollisesti Vancea tai jotain muuta ehdokasta vastaan, jota Vance haluaa tukea. Toisaalta voidaan ajatella että demokraattien leirissä lasketaan mahdollisuutta siihen, että oma leiri syrjäyttäisi Trumpin. Eikä siis vielä ole vaalien aika. Vaalit ovat vasta vuonna 2028, joten tietenkin demokraatit voivat pelätä sitä, että Trumpin liian aikainen syrjäyttäminen saisi republikaanit hinaamaan suosiotaan ylöspäin. 

Siis tuolloin ajatellaan että Trump vetäisi oman puolueensa mukaan pohjamutiin. Trumpin toimintatapa on ollut sellainen, että muut eivät ole juurikaan päässeet esiin hänen hallituksessaan. Eli ministerit eivät ole saaneet tuotua omaa kantaansa asioihin esille, vaan heidän roolinsa on ollut toimia Trumpin leimasimena. Ja juuri se että Trump on muuttanut republikaanisen puolueen omaksi välineekseen, jossa ihmisten ainoa tehtävä on totella häntä saattaa olla jatkojen kannalta vaikeaa. Mikäli Trump nyt sitten päättäisi jäädä Valkoiseen Taloon esimerkiksi varapresidentiksi, niin hän ei kuitenkaan voisi päästä enää presidentiksi, vaikka presidentti eroaisi. Hän voisi myös jatkaa hallituksen neuvonantajana. Mutta kummassakin tapauksessa vastuu päätöksistä on aina ministereillä tai presidentillä. 

Se että Trump halusi ja haluaa johtaa kaikkea estää muita pääsemään pinnalle, eli muu puolue jää ikään kuin harmaaksi massaksi. Kun halutaan päästä presidentiksi, niin silloin pitää kyetä erottumaan massasta. Pitää uskaltaa tuoda esiin sellaisia ajatuksia, jotka sitten käyvät yksiin myös äänestäjien arvomaailman sekä tarpeiden kanssa. Siis keskiössä on se, että äänestäjien pitää kokea saavansa hyötyä ehdokkaasta. Jokaisella edustajalla on oma kannattajajoukko takanaan. Jokaisessa vaalipiirissä tai osavaltiossa erilaiset tarpeet, ja erilaiset ongelmat. Turismista elvä Florida ei ole sama asia kuin esimerkiksi joku Wisconsin, vaikka molemmat osavaltiot menivät Trumpin taakse. 

Jos ihminen lupaa paljon, niin hänen on myös annettava paljon. Jos hän pettää lupaukset, niin sillä voi olla vielä pahemmat seuraukset. Kun esimerkiksi puhutaan siitä kuka äänestää ja ketä, niin pienen Mainen osavaltion vaalipiireistä sekä äänten jakautumisesta Kamala Harrisin sekä Trumpin välillä voimme huomata sellaisen asian, että rannikolla eli kaupungeissa Harrisia äänestettiin paljon. Mutta maalla harvemmin asutuilla alueilla eli maaseudulla äänet menivät Trumpille. Juuri Maine kuvaa USAn politiikan suurta ongelmaa. Tuo ongelma on siinä, että koska esimerkiksi presidentinvaaleissa valitsijamiehet ovat päärooleissa. Ja voittaja saa taakseen kaikki osavaltion valitsijamiestä lukuun ottamatta paria yksittäistapausta. Niin se houkuttelee ehdokkaita lupaamaan paljon enemmistölle. 

Eli juuri tuon enemmistön takia USAn vaaleissa erityisesti uskonnolliset yhteisöt sekä ammattiyhdistys näyttelee suurta roolia. Jos löytyy suuri joukko ihmisiä, joilla on yhtenevät arvot, niin noille ihmisille kannattaa luvata paljon. Vaikka Trump hävisi Mainessa, niin hän sai kuitenkin keskilännen suurten osavaltioiden äänet taakseen. Koska ehdokkaiden saamat äänimäärät ovat melko lähellä toisiaan, niin se sitten nostaa erilaisten mahdollisesti hyvinkin radikaalien liikkeiden arvoa politiikassa. Kun ajatellaan esimerkiksi George Bush Jr.n saamaa vaalivoittoa, jossa vajaa 600 floridassa annettua ääntä ratkaisi. Niin se kertoo siitä, että jokainen liike, joka voi saada ihmisiä äänestämään voi muuttua ratkaisijaksi noissa vaaleissa. 

Tuon takia poliitikkojen pitää tutkia tarkasti sitä, mikä on esimerkiksi minkäkin piirikunnan pääasiallinen elinkeino. Mikä on minkäkin piirikunnan väestöjakauma. Sekä tietenkin tulo- ja koulutustaso, ovat niitä, jotka auttavat valitsemaan sitä, millaisia asioita poliitikot lupaavat erityisesti presidentinvaaleissa.  

Juuri sen takia USAn politiikassa suuret ammattiliitot sekä uskonnolliset ryhmät ovat erittäin tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kuljetusalan liittojen asema USAssa on verraten suuri, jos kuljettajien määrää ajatellaan. Mutta jos sitten suuri määrä ihmisiä muuttaa toisiin osavaltioihin juuri ennen vaaleja, niin he voivat menettää äänioikeuden. Eli rekkakuskit voivat olla tärkeässä vaa'ankieliasemassa jossain osavaltiossa, missä kannatusluvut menevät hyvin lähelle toisiaan. Koska ehdokkaiden saamat äänimäärät ovat hyvin lähellä toisiaan, eli eroa saattaa olla vain prosentin verran, niin se nostaa erilaisten liikkeiden voimaa. Jos paikallinen pastori saa pari-kolme ihmistä matkustamaan vaalipaikalle, niin se voi olla ratkaisevaa. 

https://uselectionatlas.org/RESULTS/state.php?year=2024&f=0&off=100&elect=0&fips=23&submit=Retrieve

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_presidentinvaalit_2024

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_W._Bush#Presidenttin%C3%A4_2001%E2%88%922009

Meidän pitäisi olla huolissamme ihmisistä. Eikä rahasta.

Olemme huolissamme tekoälystä, mutta samalla emme tee asialle mitään. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun yhtiöiden tehtävänä on maksimoida omistajiensa voitot. Yksi asia mitä me ehkä voisimme tehdä on se, että meidän pitää alkaa muuttaa yhteiskunnan tulojen eli verotuksen rakenteita. Meidän pitää hyväksyä sekin asia, että tulevaisuudessa saattaa olla ihmisiä, jotka hakevat töitä koko elämänsä. Eli meidän kannattaa miettiä myös sitä, miten yhteiskunta asennoituu työttömiin. Me voimme pitää esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien siirtämistä sairaseläkkeelle loistavana ratkaisuna. 

Mutta tuollaisten ratkaisujen seurauksena voivat sosiaalisten ongelmien kasautuminen muuttaa säästöt suuremmiksi menoiksi. Siis hoitojen keskiössä pitäisi olla hoidettava itse. Kun ihminen tulee hoidon piiriin, niin häneltä voidaan tietenkin viedä esimerkiksi edunvalvonnan kautta oikeus käyttää omia rahojaan. Tuo asia saattaa muuttaa tilanteen siten, että henkilöllä ei ole varaa käydä edes hampurilaisella. Kun ihminen sairastuu, niin hänet varmasti jätetään pois kaikista normaaleista menoista. 

Häntä tuskin viitsitään kutsua mihinkään juhliin ilman vanhempia. Ja varmaan kaikille kerrotaan, että tuo työkyvyttömyyseläkeläinen poistuu samalla hetkellä vanhempiensa kanssa. Ja tuo pyyntö sitten varmaan esitetään mieluummin vanhemmille. Näin voidaan potilaan tai työkyvyttömyyseläkeläisen rajoitettua asemaa korostaa. Sekä samalla muistutetaan muita toisen alisteisesta asemasta. Näin ei kukaan pääse unohtamaan sitä, että toista kuuluu katsoa alaspäin. Kun 25-30 vuotias mies tai nainen ohjataan “kohteliaasti” ovelle, ja häntä pyydetään poistumaan, niin se varmaan aiheuttaa hänessä pientä vihaa. Ja kaikkialla muistutetaan siitä, miten hänen vanhempiensa kanssa on puhuttu sitä ja tätä. Tuo toiminta on tietenkin laillista. 

Mutta jatkuva epäkunnioittava asenne saattaa aiheuttaa sitä vihaa, joka patoutuu vuosien ajaksi. Siis jos ihmistä ärsytetään ja häntä kohdellaan vuosien ajan alentavasti sekä halventavasti. Niin se saattaa aiheuttaa vihaa, joka ehkä joskus purkautuu ikävällä tavalla. Kun toinen on rajoitetusti oikeustoimikelpoinen, niin jotkut ottavat asiat niin, että se oikeuttaa heitä huutelemaan hänelle, esittämään esimerkiksi väitteitä jostain henkirikoksista sekä levittelemään joka paikassa  hänen asioitaan. Siinä sitten varmaan työkyky paranee huomattavasti, kun ihmistä syrjitään kaiken aikaa. 

Kun toinen ei osaa mitään, eli hänen työtään ei arvosteta tai häntä kohdellaan kuin ilmaa, niin silloin varmaan ei itsetunto ole paras mahdollinen. Sosiaalisen median kielto voi auttaa asiaa, ainakin niiden mielestä jotka ovat tuohon syrjimiseen osallistuneet. Eipä sitten pääse vääriä asioita leviämään tahoille,joille niitä ei haluta levitettävän. Kun kieltoja määrätään, niin tietenkin pitäisi kysyä, että ketä kielto palvelee?

Palveleeko se sitä, jota sen pitäisi palvella. Kiusaaminen voi tietenkin vähentyä, mutta silloin tällöin mieleen tulee sekin asia, että tuo kielto voi myös auttaa kiusaajia peittelemään toimintaansa. Jos itse olisin kiusaaja, niin silloin varmaan haluaisin että kaikki tuohon toimintaan liittyvät asiat ratkaistaan jossain missä muut eivät sitä näe. 

Vaitiolovelvollisuus koskee henkilökuntaa, mutta sukulaiset saavat toki kertoa tuon potilaan sairaudesta kaikelle kansalle. Samoin ennen esimerkiksi psykiatrisilla potilailla oli oma alennusluokka HKLn kuukausilipulla. Tuo alennusryhmä oli kaikkien tiedossa. Eli noiden hiukan kiusallisten asioiden selvittämiseen ei tarvittu muuta kuin bussikuski. 

Jostain syystä hoitoon lähetetty suoraan eristetään ns. terveistä ihmisistä. Hänet ympäröidään sairailla ihmisillä, joiden jutut ovat tietenkin sitä mitä tällaisilla ihmisillä on. Kun ihminen sitten kokee syyllistämistä alaspäin katsomista sekä häpeää, niin silloin hän varmasti joutuu ongelmiin. Tuollainen henkilö saattaa etsiä sitä paljon puhuttua olkapäätä jostain nahkaliivejä käyttävästä Harley Davidson miehestä. Kun ihmiselle jaetaan pillereitä ja hän ei itsekään oikein ymmärrä mitä hän niillä tekee, niin se varmasti ajaa varsinkin nuoren henkilön kohdalla hänet suoraan johonkin narkomaanien joukkoon. Sieltä varmaan löytyy niitä selkään taputtelijoita. 

Riittämättömyyden tunne sekä häpeä varmaan saavat aikaan sen, että ihminen kokee elämänsä turhaksi. Ja kun mitään jutun aiheita ei ole, niin silloin hän jää pois tuosta seurasta, joka voisi ehkä pitää häntä jaloillaan. ihminen etsiytyy seuraan, jossa hänet hyväksytään. Ja pahimmassa tapauksessa esimerkiksi niin sanottu puiston baari on se, mistä tuo henkilö sitten löytää seuraa. Siellä pillereiden sekä viinan ja tinnerin väärinkäyttäjät istuskelevat ja kuuntelevat, mitä toisella on asiaa. 

Kun ihminen syrjäytyy, alkoholisoituu sekä sitten ajautuu ehkä rikoksiin, tai esimerkiksi aivovamman takia yhteiskunnan elätettäväksi, niin silloin hän pikemminkin luo ongelmia kuin ratkaisee niitä. Vankien vartiointi maksaa, samoin erilaiset maksansiirrot sekä poliisipartioiden jatkuva tarve luovat pikemminkin kustannuksia kuin säästöjä. Jos ihminen jää kotiin istumaan, niin siitä ei sitten enää ole pitkää matkaa siihen, kun hän alkaa istua puiston penkillä ja juoda viinaa. Ihminen on sosiaalinen eläin. Hän haluaa varmasti joskus muita ihmisiä ympärilleen. Ja mistä niitä löytyy? Tietenkin paikallisesta ravintolasta löytyy sitä seuraa. Kun rahat eivät enää riitä ravintolassa istumiseen, niin seuraavaksi siirrytään kohti puiston pelkkiä, ja lähdetään hakemaan juotavaa esimerkiksi Oy Alko Abstä. Tai sitten voidaan siirtyä kotipolttoisiin. 

Ja miksi me olemme huolissamme tekoälystä? Siksi että tuo asia vie ihmisten työpaikat. Mutta kun me kehitämme erilaisia malleja, joilla tekoälyä kehitetään, säädellään tai ihmisiä työllistetään, niin kohtaamme seinän. Tuon seinän nimi on se, että yhtiöiden tehtävä on maksimoida niiden omistajien saamat voitot. Voiton maksimointi on siis asia, mikä sitten tekee tekoälystä houkuttelevan työkalun.

Me voimme ajatella niin, että esimerkiksi koodaaja tai kokenut koodaaja tekee työtä paremmin kuin tekoäly. Mutta mistä saamme sitten kokeneen koodaajan, jos kukaan ei päästä aloittelevia koodaajia töihin? Eli kokemus syntyy vain työn kautta, ja jos koodaaja ei saa tehdä työtä, johon hänellä on koulutus, niin silloin hän ei myöskään opi mitään. Mutta siis yhtiöiden velvollisuus ei ole tukea ihmisten oppimista. Niiden velvollisuus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. 

Kun tekoälyn hintaa verrataan esimerkiksi koodarien saamiin palkkoihin, niin meidän pitää silloin ajatella kokonaisuutta, eli työvoima on muutakin kuin vain pelkkä palkkakulu. Työläisten ongelma on työnantajan kannalta se, että he eivät jaksa tehdä työtä 24/7, eikä myöskään ole mitään takeita siitä, että työntekijä on aamulla tulossa etätöihin tai toimistolle. Nimittäin jokaisella meillä on myös krapulapäiviä, sekä tietenkin myös erilaisia muita ongelmia, kuten huonosti nukuttuja öitä. Tai sitten voi olla että olemme olleet jossain ulkona hiukan liian ohut paita päällä, ja saamme siitä sitten nuhan. Ja silloin ei ehkä työ suju missään muodossa. Sitten tulevat myös esimerkiksi kilpailijalta tulevat työtarjoukset. 

Eli kokenut ja hyvää työtä tekevä henkilö voi helposti vaihtaa työpaikkaa, jos hän sattuu olemaan tunnettu. Mikään ei siis takaa sitä, että osaava työntekijä on vielä seuraavana vuotena oman yhtiön käytettävissä. Tekoäly on siltä kannalta parempi vaihtoehto. Se on tietenkin uskollinen eli se ei ole kuuden kuukauden kuluttua kilpailijan paita päällä. Kun työelämää hallitsee nykyään epävarmuus, niin silloin tietenkin stressi sekä pelko siitä, että ihminen tekee työnsä väärin saavat aikaan sen, että työt eivät suju. Ja jos työt eivät suju, niin silloin edessä on siirtyminen työttömyyskassaan. Maassamme on kautta aikojen osattu siivota erilaisia arkistoja sekä tilastoja. 

Työttömien määrää on osattu laskea siten, että heidän työkykyään arvioidaan viimeisen päälle. Jos työtön siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, niin hän sitten ei enää tuota tilastoa rumenna. Mutta seuraavaksi voidaan kysyä, että millä tuo työkyvyttömyyseläkeläinen sattuu elämään? Eli hänestä koituvat kustannukset siirtyvät joka tapauksessa veronmaksajien harteille. Yhtiöiden tehtävänä ei siis ole olla sosiaalitoimisto. Yhtiöiden omistajien  etu on se, että työt tehdään mahdollisimman halvalla. Siis jos työpaikkoja on, niin toki työvoimaa voidaan palkata esimerkiksi Schengen-alueen ulkopuolelta. Eli mikään rakennustyö tai muukaan työpaikka ei välttämättä tuo työpaikkoja edes EUn alueelle. 

Kun puhutaan työn teettämisestä EUn ulkopuolisen alueen toimijoilla, niin silloin voi käydä niin, että koko Schengen-alue jää ilman verotuloja. Koreasta sekä esimerkiksi Thaimaasta sekä Filippiineiltä palkattavat sairaanhoitajat ovat esimerkki vallitsevasta kehityksestä. Tietenkin töitä on. Ja siivousala vetää varmasti. Samoin rakennusalalta varmasti löytyy töitä. Mutta löytyykö noita töitä sitten vielä ehkä kahden tai kolmen vuoden kuluttua?Ja miten sitten noita töitä jaksetaan tehdä? Kuinka monta vuotta ihminen jaksaa tehdä töitä paikassa, jossa ainoa palaute on negatiivista? 

Tai ehkä tuotakin asiaa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Se mitä näkökulmaa ei turhan usein muisteta, on työntekijän näkökulma. Tietenkin meillä voi olla laki, joka pakottaa ottamaan mitä tahansa työtä, mitä nyt vain satutaan tarjoamaan. Laeilla sekä määräyksillä voidaan asioita hoitaa. Mutta jos ihminen nyt vain ei sitten viihdy työssään, niin silloin hän saattaa joko turvautua alkoholiin, kun hän palautuu työviikon jälkeen.  Poliisi ei saa mennä ilman asetta rappukäytävään. Mutta 17-vuotias siivooja saa toki työskennellä samoissa rappukäytävissä. Jos joku päihteiden väärinkäyttäjä sattuu häntä uhkailemaan, niin mitä kukaan siitä välittää. 

Tuo uhkailtu saa tietenkin hakeutua johonkin kriisiapuun ja ehkä hän pääsee sitten vielä työkyvyttömyyseläkkeelle. Itse olen kohdannut noin 12-vuotiaita joulukalenterin kauppaajia, jotka soittavat ovikelloa. Ainakin joskus 15-20 vuotta sitten noita tapauksia näkyi paljon juuri ennen joulua. Noiden lasten työturvallisuudesta ei juurikaan välitetty. Ja ainakin omaan mieleeni tuli välillä se, että mitä jos joku “Jammu Setä” eli pedofiili sattuu avaamaan oven? 

Tai sitten hän vain jättää saapumatta töihin. Hän siis rikkoo lakia, ja hän saa rangaistuksen. Ehkä 4-5 kk karenssia kiinnostaa tuota ihmistä. Mutta jossain vaiheessa ihmisen mitta voi tulla täyteen. Ja ehkä sitten tuo henkilö hakeutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos hän sattuu juomaan viinaa oikein kunnolla, niin hän saattaa aiheuttaa työkyvyttömyyden eskaloitumista. Eli hän saattaa uhkailla siivoojia. Mutta mitäpä siitä kukaan välittää. Uusia siivoojia on varmaan paljon tulossa, kun kaiken maailman insinöörit vaihtavat tuohon koronaviruksen vastaiseen rintamaan.  Kun ensimmäinen kosketus työelämään on surkea, niin silloin ei varmaan tee mieli tehdä töitä. 

Jos joku väittää tehneensä 30 vuotta töitä siivousfirmassa, niin silloin kyllä itse kysyisin, että mitä tehtäviä tuo henkilö on sitten oikein tehnyt? Onko hän oikeasti tehnyt mitään töitä? Työpaikalla on tietenkin oikeus vaatia työssä tiettyä laatua. Mutta samalla vaatimukset siitä, että työ pitää osata heti ensimmäisestä päivästä lähtien aiheuttavat stressiä. Työelämästä on tullut paikka, missä ihmiset poltetaan loppuun. Työntekijät ovat nykyään entistä useammin yksin työtehtäviensä kanssa.

Palavereja pidetään tarkan aikataulun mukaan. Eikä kukaan edes ajattele esittää siellä muuta kuin palaveriin kuuluvia asioita. Eli kiireiset johtajat eivät ehdi mitään muita asioita tehdä, kun he ryntäävät palaverista toiseen. Ja kaikki asiat pitää tehdä siten, että niistä ei synny ylimääräisiä kustannuksia. Mitään muuta kommunikointia kuin sitä, mikä liittyy palaveriin ei usein harjoiteta. Jos sanotaan että kahvikupin keittäminen vie tehokasta työaikaa, niin silloin meidän pitää huomioida myös sellainen asia, että myöskään kahviautomaatilla roikkuminen ei ole tehokasta työajan käyttöä. Siis minun ei tarvitse istua kahvinkeittimen vieressä, kun se valmistaa suodatinkahvia. Voin aivan hyvin jättää tuon keittimen yksin keittiöön ja palata koneen ääreen. Tai voin vaikka siirtää läppärin tuonne keittiöön jos haluan. 

Naapurihuoneessa istuvan työntekijän kanssa keskustellaan pikaviestinten välityksellä. Käytävät ovat tyhjiä. Joten miksen jäisi suosiolla kotiin tekemään etätyötä? Jos en jotain osaa, niin vanhempi työntekijä kuitenkin näyttää asiat minulle etätyöpöydän kautta. Ja ehkä sitten jossain palaverissa voi joku sanoa vaikka että on kaunis päivä, tai etätyö on kivaa, jos ulkona sataa räntää. Siis joka tapauksessa keitän kahvit ennen palaveria. Istun palaveriin, ja katselen sitten tekstiä jonka tekoäly kääntäjä tuottaa englantia puhuvan intialaisen työkaverin puhuessa minulle jostain Mumbaissa sijaitsevasta toimistosta. Eli tekoälyn sekä robottien käyttöönotto on vain osa tuota loogista kehitystä. Se vaikuttaa erityisen paljon aloille, joissa tehdään mekaanista työtä. Eli kerran toisensa jälkeen rajoitetussa ympäristössä toistuvat suoritteet on helppo jäljentää roboteille. Robotti on lenkki tekoälyn ja fyysisen suoritteen välillä. Ja se muuttaa tekoälyn fyysiseksi välineeksi. 

Tekoäly ei itsessään ole uhka, Vaan sen käyttäjä on uhka,

Tekoäly ei itsessään ole uhka, Vaan sen käyttäjä on uhka, jos hän käyttää tekoälyä väärin. Ja esimerkiksi valtio sekä yhteiskunta päättävät siitä mikä on tuota “väärin” ja mikä  on tuota “oikeaa” käyttöä. Tekoälyä vastustetaan samoilla argumenteilla kuin Internetiä aikoinaan.  Mutta kuitenkin itse olen sitä mieltä, että historia toistaa itseään. Vastustuksesta huolimatta Internet on tullut jokaiseen kotiin ja jokaiseen puhelimeen. Samoin tekoäly on myös laajentunut lähes jokaiseen laitteeseen. Ja se tietenkin on avannut mahdollisuuden tehdä uskomattoman paljon hyvää. Mutta samalla se on mahdollisuus tehdä rikoksia, joiden volyymi ylittää tajunnan. 

Koskaan ennen ei yksittäinen ihminen ole kyennyt sulkemaan kokonaisia valtioita. Tai viemään muutamia miljardeja dollareita pankeista. Tekoälyä käyttävät kamerat tuovat turvallisuutta. Ne voivat automaattisesti hälyttää vartijoita, jos niissä näkyy esimerkiksi tappeluita tai epäilyttäviä laukkuja. Eli esimerkiksi vartijan nukahtaminen työpaikalle voi aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Joku voi tuolla hetkellä jättää laukun esimerkiksi metrojunan pysäkille, ja noissa laukuissa voi aina olla pommi. 

Mutta samalla niiden samojen kameroiden avulla voidaan hankkia sellaista paikkatietoa, joka voi vaarantaa kokonaisen valtion. Eli esimerkiksi Iranin johtajan surmaaminen ei olisi ollut ehkä mahdollista ilman hakkeroituja liikennevalvonta ja turvakameroita, joiden avulla Ali Khamenein liikkeitä kyettiin seuraamaan erittäin tarkasti. 

Anthropic maksoi 1,5 miljardia dollaria kirjailijoiden vaatimuksesta, kun heidän tuotoksiaan on käytetty ilman lupaa Claude-tekoälyn kehittämisessä. Tuo 1,5 miljardia euroa on melko suurelta vaikuttava summa. Mutta itse olen sitä mieltä, että tällainen korvaus on pikkuraha Anthropicin kaltaisille yhtiöille, joiden liikevaihto on kymmenien miljardien luokkaa. Ja nuo korvaukset tietenkin ovat suuret. Mutta ne voivat aiheuttaa muita ongelmia. Nimittäin tällaisten korvausten avulla voivat teknojätit omia valtavia tietomääriä itselleen. Kun puhutaan miljardiluokan korvauksista, niin silloin kuitenkin tuota dataa on käytetty.

Eli tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Ja jos rangaistus on jälkeenpäin miljardien dollarien luokkaa, niin silloin data saattaa päätä yhä suuremmassa määrin IT-jättien taskuihin. Siis suurilla yhtiöillä on varaa maksaa korvauksia tekoälyn kehittämiseen käyttävästä datasta. Mutta millään startup yrityksillä ei tuollaiseen toimintaan ole varaa. Anthropicin liikevaihto on noin 45 miljardia dollaria vuodessa, ja yhtiö on tällä hetkellä raskaasti tappiolla, mikä johtuu ilmeisesti sen tarpeesta sijoittaa rahaa erityisesti infrastruktuuriin, joka kykenee ajamaan sen tekoälyä. 

Yhtiön on perustettu vuonna 2021, mutta sillä ei ole ollut samanlaisia suhteita kuin OpenAillä, joka on toiminut ainakin osan ajasta Mikrosoftin servereitä käsin. Mutta Claude Mythos tekoäly toi tuolle yhtiölle melko suuren julkisuuden, joten tuon julkisuuden avulla ihmiset ovat löytäneet Mythoksen. Mutta sanotaan että tietenkin uudet tekoäly-mallit joiden avulla pidetään yllä asiakkaiden kiinnostusta vaativat valtavasti konetehoa. Samoin uudet asiakkaat vaativat palvelua. Joten tilanne on se, että tekoälyn kehittyessä pitää koko palvelin kalusto uusia. Tekoälyn kenttä on hajaantumassa, ja juuri tuon alan valtava kilpailu aiheuttaa ongelmia. Se että esimerkiksi Kiinalaiset ovat kauppaamassa kiinalaisia tekoäly malleja länteen on tietenkin tietoturvariski. Hakkereiden käsissä tekoäly on äärimmäisen vaarallinen väline. Eli vaikka se ei ole “cool” niin se on tehokas. Ja juuri tehokkuudessa piilee tekoälyn riski. Tekoälyä käytettäessä esimerkiksi verkko- ja erityisesti haavoittuvuustestaus on helppoa. 

Kun joku tekoäly todetaan vaaralliseksi, niin se saattaa ohjata hakkerit käyttämään juuri tuota tekoälyä, 

Samat välineet mitkä helpottavat tietoturva-ihmisten työtä. Toimivat myös hakkerien käsissä. Ja juuri esimerkiksi Kiina houkuttelee ihmisiä sen omistamien sosiaalisen median palveluiden käyttäjiksi sillä, että siellä saa tehdä asioita, joita ei länsimaisilla sosiaalisen median alustoilla saa tehdä. Samoin kiinalaiset saattavat markkinoida omia haavoittustestausvöineitään sekä koodaustyökalujaan myös länteen. Noiden koodaus työkalujen käyttö varmasti saa aikaan sen, että data joka niiden avulla tuotetaan päätyy myös Kiinan viranomaisten käyttöön. Tuossa maassa ei ole samanlaisia tekijänoikeus säädöksiä kuin lännessä. Ja se tietenkin antaa Kiinalle etulyöntiaseman suhteessa länteen. Samoin Kiinassa ei tekoäly keskuksia eli datakeskuksia säädellä lailla samalla tavalla kuin lännessä. 

Eli kansalaisten mielipide ei tuossa maassa vaikuta samalla tavalla kuin muualla. Tekoälyä koskeva aktivismi on upeaa katsottavaa. Mutta apeaa on se, että tuo tuon välineen kehittämisen ykkösmaaksi on nousemassa Kiina. Kiinan suhteet Venäjään ovat hyvät. Joten uskoisin että Kiinalaiset voivat antaa venäläisten operoida omalla tekoälyllään. Samoin hyväntahtoiset hakkerit voivat ehkä hyödyntää kiinalaisia tekoälyjä, jos he antavat samalla hankkimansa datan Kiinan tiedustelun käyttöön. Kun puhutaan välineestä joka on erittäin tehokas varsinkin tuottavuuden sekä hakkeroinnin työkaluna. Niin varmasti voidaan sanoa, että jos joku haavoittuvuus löytyy järjestelmästä, niin puolustajalla saattaa olla parin minuutin verran aikaa reagoida tuohon aukkoon. 

Tai sitten hyökkääjä voi tekoälyn avulla hyödyntää tuota aukkoa varsin nopeasti. Eli pahimmassa tapauksessa skannerien avulla löydetty tietouturvariski jää ilmoittamatta, jos sen löytää joku Kiinasta operoiva hakkeri. Tuollainen aukko saattaa olla hyvinkin arvokas, jos se myydään esimerkiksi pimeillä markkinoilla. Kun puolustajan täytyy muutamassa minuutissa kehittää valtava määrä koodia, niin puolustajan pitää silloin turvautua tekoälyyn. Jos puolustaja hankkii palvelukseensa satoja koodareita, niin hän altistaa silloin järjestelmän muille haavoittuvuuksille. Eli työntekijä voi kopioida koodeja itselleen. Ja myydä ne verkossa.

Tekoälystä luopuminen siirtää uhkakuvat vain toiseen paikkaan. 

Ihmiset puhuvat siitä, kuinka tekoäly vie meidän työpaikkamme, Niin sillon kohtaamme tilanteen, missä ihmisen pitää kiireen takia osata kaikki jo valmiiksi. Eli koodaaja ei suoraan sanottuna saa koskaan edes tehdä virheitä, mutta jos kaikki mahdolliset työpaikat ovat senior-tasoisille osaajille. Mutta ilman harjoittelua juniorista ei tule senioria. Tuolloin työntekijän pitää itsenäisesti harjoitella, ja jos työpaikalla pahin pelko on virhe. Niin silloin tietenkin ihmiset pakotetaan käyttämään tekoälyä. Kun tekoälyä käytetään sekä hyökkäyksiin että puolustukseen. Niin silloin tietenkin kyseessä on kilpavarustelu, jonka loppua ei ole näkyvissä. 

Kun siis puhutaan siitä, miten pahoja tilanteita joku tekoäly voi saada aikaan, niin se saattaa olla jollekin rikolliselle tai vakoojalle kehotus käyttää tuota tekoälyä omiin, ehkä hyvinkin pimeisiin tarkoituksiin. Tekoäly suorittaa perustason koodauksen erittäin nopeasti. Ja juuri tuo asia on se, minkä pitäisi huolestuttaa koko ICT-alaa. Perustason- sekä aloitteleville koodin tekijöille ei löydy töitä. Ja ilman perustason kokemusta ei voida saavuttaa ilman perustason osaamista. Eli tietenkin voimme siirtää työt johonkin Kiinaan tai Intiaan, missä emme edes pääse katsomaan miltä se koodaaja oikeasti näyttää. Hän voi toki myydä innoissaan vaikka koko sovelluksen pohjakoodin jonnekin Kiinaan tai Venäjälle. 

Kaikkein tylsimmän näköiset ohjelmat ovat niitä, joilla tuotetaan eniten luottamuksellista sisältöä. Eli ei ole varmaan sama, että missä maassa koodataan sellaiset sovellukset, joilla kirjoitetaan esimerkiksi puolustusvoimien sekä poliisin raportteja. 

Tekoäly voi  vuotaa tuon koodin joko USAn tai Kiinan viranomaisille. Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että kummassakaan tapauksessa ei eurooppalaiselle koodaajalle löydy mahdollisuutta kehittää itseään sekä osaamistaan.  Eli tuollainen ulkoistaminen, missä kaikki mahdollinen työ teetetään jossain muualla merkitsee sitä, että esimerkiksi sellaisia jokapäiväisiä ohjelmia kuin tekstinkäsittelyä ei tehdä Euroopassa. Tuo ohjelma on verraten tylsä työkalu, mutta joka päivä tekstinkäsittelyohjelmilla kirjoitetaan erittäin paljon erittäin tulenarkoja sekä luottamuksellisia papereita. 

Eli jos tuon erittäin tylsän ohjelman koodipohja  tehdään jossain Kiinassa, niin se merkitsee sitä, että se saattaa vuotaa valtiosalaisuuksia tuonne kauas Itään. Tekstinkäsittelyohjelma on hyvä esimerkki siitä, miten kaikkein tylsimmän näköiset ohjelmat ovat niitä, joilla käsitellään kaikkein tärkeintä tietoa. Ei varmaan ole sama, että missä maassa koodataan ohjelmat, joilla tehdään esimerkiksi kaikki poliisiraportit. Samoin jos joku onnistuu huijaamaan jotain lataamaan vaikkapa tieturva-ohjelman väärältä palvelimelta, niin se voi dumpata koko netin sisällön suoraan jonnekin Kiinaan sekä Venäjälle ja pohjois Koreaan. 

Internet on täynnä tietoa, jonka avulla meidät voidaan pelastaa esimerkiksi onnettomuuden sattuessa. Mutta jos tuo tieto joutuu vääriin käsiin, niin se saattaa vaarantaa meidän oman henkilökohtaisen turvallisuutemme. Väärissä käsissä tiedot esimerkiksi diabeteksesta tai jostain allergiasta voivat olla tuhoisia. Samoin jos esimerkiksi lääkärit eivät saa tarvitsemaansa tietoa vaikkapa kiireellisessä onnettomuustilanteessa, Tai sitten lääkkeitä määrätessään lääkäri ei saa tietoa mahdollisista ruoka- tai lääkeaine allergioista, niin silloin me voimme joutua hengenvaaraan. 

Tietoturvan pitää olla dataan sekä tietoon perustuvaa turvaa. Sitä pitää ajatella kokonaisuutena, jossa jokaisella toimijalla on oma roolinsa. Tärkein osa tuosta toiminnasta on ihmisillä, jotka käyttävät tietokoneita. Tietokoneet ovat ihmistä varten. Mutta samalla ihmisten tuottamaa dataa käytetään niiden kehittämiseen. Samoin ohjelmistot ovat asia, minkä pitää olla kunnossa. “Musta tuntuu”-periaate ei ole asia, mikä tuo kestävää tietoturvaa. Kun tietoturva on kerran pettänyt, niin sitä ei sitten enää voida korjata. Vaikka tietomurron tekijät saadaan kiinni, niin tieto on saattanut levitä ympärii internetiä, ja se on saattanut näkyä miljoonien käyttäjien ruuduilla. 

Tietoturvaa ei myöskään tehdä siten, että omat tai jonkun muun virheet lakaistaan maton alle. Virheiden peittely ei ole keino turvata tietoa. Se että virheitä ei uskalleta tunnustaa, tai niistä ei uskalleta raportoida ei tee maailmasta turvallisempaa. Virheiden peittely valitettavasti saa aikaan sen, että tuo virheiden peittelyyn syyllinen altistuu kiristykselle. Eikä yksikään tietoturva-aukko sulkeudu, mikäli siitä ei osata tai haluta kertoa. Järjestelmien ylläpito sekä turvallisuus ovat asioita, jotka kulkevat käsi kädessä. Jos järjestelmää ei aktiivisesti skannata sekä valvota, niin silloin sinne saattaa ilmaantua halkeama, jonka kautta haittaohjelma pääsee sisään. 

Ja jos tuon raon löytää hakkeri eli vihamielinen tunkeutuja, niin silloin hän saattaa hyödyntää tuota aukkoa välittömästi.Tai sitten hän voi myydä sitä koskevan tiedon vaikka jonnekin Kiinaan. Tietoturvan pitää perustua siihen, että koodi on avointa. Samoin koodista löytyvät heikkoudet pitäisi raportoida jonnekin, jossa niitä päästään tutkimaan. Noiden aukkojen hyödyntämistä voidaan estää vain jos ne ovat jonkun tiedossa. Siis miksi verkko tai haavoittuvuus skannerit eivät raportoi automaattisesti jostain vahingollisesta koodista sinne, missä tuota haavoittuvuutta voidaan korjata? 

Se vaatisi tietenkin sitä, että osa ihmisten henkilökohtaisista tiedoista tai järjestelmää koskevia luottamuksellisia tietoja jaetaan jonnekin kauas. Mutta onko parempi sitten suoraan antaa asian olla, ja ehkä joku hakkeri on sitten jo ryhtynyt hyödyntämään tuota aukkoa. Kaikissa järjestelmissä on aukkoja. Ja jos noita aukkoja ei tukita ajoissa, niin se saattaa johtaa tietoturvan romahtamiseen. Hakkerien kannata ei ole merkityksettömiä järjestelmiä. Jokaisella järjestelmällä voi hyökätä kolmannen osapuolen järjestelmiin. Tai jokaista sähköpostia sekä sosiaalisen median tiliä voidaan käyttää salasanojen tai muiden vastaavien tietojen urkintaan. 

Tutkija ihmettelee, miksi pelkäämme Venäjän tai Putinin puolesta?

"Iskut.Savu nousi Domodedovossa Moskovan alueella Ukrainan drooni-iskun seurauksena 20. heinäkuuta 2026.KUVA: EPA/STRINGER" (Uusi Suomi)

Yksi asia mikä tietenkin on ajanut EUn siihen ongelmaan mitä sillä tällä hetkellä on, on Kylmän sodan aikaisen itäblokin järjestelmän glorifiointi. “Silloin oli täystyöllisyys, ihmiset olivat yhteisöllisiä, sekä kaikilla oli niin mukavaa”. “Eikä se salainen poliisi niin kaamea ollutkaan. Ja nuo massiiviset poliisi - ja turvallisuuspalvelujen koneistot toivat sentään järjestystä kaduille. Eli tällainen glorifiointi johtuu siitä, että me jotka olimme tuolloin Kylmän sodan päättyessä noin 15-25-vuotiaita olemme nyt sitten siinä iässä, että olemme liike-elämän ja uran huipulla. Ja aika kultaa muistot. Me kerromme asioista jälkikasvulle siten, että se tuntuu meistä hyvältä. Me annamme siis itsestämme parhaan mahdollisen kuvan, ja samalla tuo kuva eskaloituu siihen aikaan, kun olimme nuoria. 

Kun tuomitsemme Kylmän Sodan aikaisen diktatuurin, niin samalla tietenkin unohdamme sen, että eivät kaikki kommunistisen blokin asukkaat tai kansalaiset olleet sorrettuja. Vaan joukossa oli sortajia. Toki nuo sortajat varmasti sanoivat, että Neuvostoliitto pakotti heitä toimimaan, kuten he olivat toimineet. Ja juuri tuollainen ajatus siitä, että kaikki muut kuin Neuvostoliiton johtajat olivat niitä ihmisiä, joita kuolemanpelko ajoi yhteistyöhön Neuvostoliiton johdon kanssa. Ja lähes kaikkia diktaattoreita on glorifioitu heidän kuolemansa jälkeen. Noin 20-30 vuotta diktatuurin päättymisestä valtaan nousivat ne  jotka ovat olleet nuoria miehiä diktaattorin eläessä. Niin kävi myös Saksassa. Hitlerin ajan korkeat upseerit tuomittiin. 

Mutta tuomioita ei ehkä ehditty jakaa kaikille miehistön jäsenille, ja sitten nuo ehkä noin 20-vuotiaina keskitysleireillä palvelleet nuoret miehet ja naiset täyttivät noin 40-50 vuotta. He ottivat paikan yhteiskunnan huipulla. Ja itäblokin kommunismi oli oikeastaan vasta-aalto Hitlerille sekä äärioikeistolle. Tuolloin aluksi vainottiin Hitlerin liittolaisia sekä keskitysleirien vartijoita, jotka tarjosivat moraalisesti hyväksyttävänä pidettävän kohteen. Mutta sitten vaino laajeni kohdistumaan kaikkiin, jotka uskalsivat vastustaa uutta järjestelmää. Kun mies meni noin 20-vuotiaana KGB akatemiaan vuonna 1988. Niin nyt hän olisi noin 58 vuotias. Hän olisi liikemies. Jolla saattaa olla synkkä menneisyys. Palataan siis Hitleriin sekä Holokaustiin. 

Vaikka kukaan ei muistanut tutkia jotain “kersantti Xää, ja hänen edesottamuksiaan jollain keskitysleirillä. Niin tuo kuvitteellinen mutta ehkä olemassa ollut kersantti oli silti rikollinen. Hän oli tehnyt halveksittavia tekoja. Eikä tutkimuskomission kiire sekä se, että he eivät muistaneet katsoa jotain mappia tehnyt teoista tekemättömiä.  Jos KGB sai nuo mapit käsiinsä, niin ne olisivat olleet loistava kiristämisväline turvallisuuspalvelun käsissä. Eli jos henkilö oli esimerkiksi johtavassa asemassa jossain elektroniikkateollisuudessa, niin KGB saattoi kiristää häntä tekemään yhteistyötä kanssaan. 

Samoin tuo nuorena upseerina palvellut KGB mies olisi nyt ehkä samassa asemassa kuin tuo Hitlerin keskitysleirin vartija oli 1980-luvulla. Eli voi olla että FSB tai Venäjän mafia kiristävät tuollaisia miehiä jatkuvasti. Ja varsinkin Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen Neuvostoliitto kiristi taas otettaan Varsovan liitosta. Ja se antoi tietenkin Neuvostoliiton hyväksymille johtajille mahdollisuuden vedota Neuvostoliiton uhkaan, kun he mielistelevät omaa herraansa. 

Eli Neuvostoliitto sekä sen asevoimien pelko vapautti nuo pienempien Itäblokin maiden johtajat moraalisesta vastuusta. Heidän oli ainakin oman puolustuksensa mukaan pakko toimia Neuvostoliiton hyväksi, tai sitten ihmisiä olisi tapettu. Joku voisi kysyä, että oliko ihan pakko kertoa aivan kaikki asiat noille Neuvostoliiton viranomaisille? Vai olisiko ehkä pitäny odottaa sitä, että nuo viranomaiset kysyvät jotain? Mutta Neuvostoliitto palkitsi runsain lahjoin niitä, jotka olivat sille lojaaleja. 

Meillä lännessä on Venäjää kohdeltu silkkihansikkain. Eli vaikka Venäjä on hyökännyt Ukrainaan sekä sitä ennen Georgiaan, niin sen toimia ei olla oikein muistettu tuomita. Tai siis vastalauseita olemme tietenkin nähneet. Sekä pakotteita joita määrätään ripaus kerrallaan. Venäjän kansan arkea päivitellään, kun Ukrainan sota sekä siitä johtuvat pakotteet vaikeuttavat ihmisten elämää. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin vaikka Vladimir Putin johtaa maataan rautaisella otteella, niin myös tavallisilla venäläisillä on oma roolinsa tuossa sodassa. Sodassa joka maksaa paljon sekä Ukrainalle että sen tukijoille. Mutta samalla voimme olla melko varmoja siitä, että jos Ukrainan annetaan romahtaa, niin silloin sota eskaloituu. Eli seuraavana vuorossa saattavat olla Baltian maat sekä myös Suomi. 

Putin tietenkin pelottelee ihmisiä sillä, että jos hänen valtansa päättyy, niin silloin Venäjä syöksyy suoraan kaaokseen. Ja juuri suuri pelko esimerkiksi venäjän ydinaseiden kohtalosta on ollut jonkinlainen tekosyy sille, että esimerkiksi tiettyjä länsimaisia aseita saa käyttää vain Ukrainan rajojen sisällä. Samalla kauhistellaan sitä, että Venäjän sotakonetta ruokkiva talous saattaa mennä todella pahaan kuntoon. Mutta miksi kukaan itkee Venäjän puolesta? Siksi että Venäjä on sitonut esimerkiksi Saksaa omaan energiaansa. Ehkä vastaus olisi tässä. Mutta samalla voimme kysyä, miksi näin on päässyt tapahtumaan? Myös Eurooppalaisilla on vastuu siitä, kenen käsiin annamme energiantuotannon. Eli onko kyseessä ollut tahallinen suomettumisen eskalaatio. 

Suomettuminen tietenkin on meillä ilmiönä hyvin tunnettu. Suomettuminen tarkoittaa sitä, että idänsuhteet ovat kaikki kaikessa. Ja yksi syy siihen, miksi Suomi suomettui sekä ryhtyi harrastamaan itsesensuuria oli se, että sitomalla itsensä Neuvostoliittoon Suomen liikemiesten eliitti sai kerättyä valtavia taloudellisia etuja. Clearing-kauppa, jossa kaikki Neuvostoliiton kanssa käytävä kauppa vaati ulkopoliittisen johdon luvan korosti presidentin asemaa. Ja samalla tavalla Neuvostoliitto sekä myöhemmin Venäjä tarjosi selkänojan sille, että “joskus joudutaan tekemään ikäviä päätöksiä”. Ja tietenkin Moskova ehdotti noita päätöksiä. 

Tuo tapa ratkaista asioita tietenkin on huomattu myös muualla Euroopassa. Sanotaan että “Venäjän pelko on viisauden alku”. Tietenkin viisaus mitataan tässä tapauksessa rahalla. Rahalla siis saa ostettua sääliä sekä sympatiaa, mikä tietenkin on huomattu myös esimerkiksi Euroopan äärioikeiston piireissä. Nuo kapeasti sekä lyhytjännitteisesti omaa etuaan ajavat ihmiset varmasti ovat huomanneet, miten Venäjä palkitsee niitä, jotka ovat sille mieluisia. Venäjällä olisi rahaa, ja sen rahan avulla voivat suosituiksi mainostetut populistit saada rahoitusta kampanjoille, jotka ovat muuttuneet erittäin kalliiksi. Jos Venäjä onnistuu rikkomaan sitä vastustavien maiden liiton, niin silloin sota varmasti alkaa eskaloitua. 

Eli jos uhkailu, aseet sekä väkivalta ovat toimineet Ukrainassa, niin Kremlin johto ryhtyy käyttämään tuota menetelmää myös muualla. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjä tarjoaa myös muille kuin Suomelle sitä kuuluisaa selkäänsä, jonka taakse voidaan piiloutua. “kun Moskova pakotti” on asia mikä kuulostaa hyvältä puhujanpöntöstä lausuttuna. Kun esimerkiksi Saksa luopui aikoinaan ydinvoimasta, niin tietenkin silloin olisi voitu kysyä, että mistä ne vaadittavat megawatit saadaan? Kun Venäjältä ostetaan kaasua ja öljyä, niin silloin tietenkin kohtaamme saasteongelman. 

Joten miten esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia hiilidioksidi- ja muita päästöjä voidaan hallita. Tietenkin voimalat ovat suuria investointeja. Ja niissä tarvittavat puhdistus- yms. laitteet ovat kalliita. Sähköautot ovat juuri niin ekologisia kuin niissä käytetty sähkö on. Sähkön tuotantoon käytettävä energia pitää tuottaa jossain. Joten tietenkin on mahdollisuus tehdä koko maasta täysin saasteeton. Se on siirtää koko energiantuotanto jonnekin kauas Venäjälle, jossa ympäristölainsäädäntö ei ole niin kauhean tiukka siitä, miten sähköä tuotetaan. Ja juuri tuo asia houkuttelee ostamaan halpaa sähköä Venäjältä, mikä sitten tietenkin sitoo valtioita Venäjään sekä sen johtajaan Vladimir Putiniin. Eli jos Venäjän johtoa ei miellytä joku asia, niin se sitten voi katkaista energiatoimitukset. Mutta asia ei ole aivan niin yksinkertaista. Venäjällä on vakavia ihmisoikeusongelmia. 

Samoja ongelmia on myös muissa maissa, joista osa on tietenkin EUn sekä USAn liittolaisia. Me kaikki tiedämme miten paljon rahaa esimerkiksi öljysheikeillä on. Ja tietenkin tuo rahan toivotaan kääntyvän kohti EUta. Erityisesti Arabian öljyn kohdalla ongelmia tuo uskonto. Eli nuo sheikit eivät voi uskonnollisista syistä hyväksyä kaikkea, mitä esimerkiksi internetissä näytetään. Joten on ihmisiä,, joiden mielestä esimerkiksi tiukempi netin sisällön säätely, mikä tarkoittaa sensuuria olisi asiallista, jotta noita arabien rahoja voidaan siirtää Eurooppaan. Mutta tuollainen toiminta ei ole EUssa hyväksyttyä. Sensuuria toki harrastetaan valtion turvallisuuteen liittyvissä asioissa. 

Mutta esimerkiksi Saudi-Arabian kaltaista sensuuria ei varmasti hyväksytä. Venäjän informaation kautta tapahtuvaa vaikuttamista pelätään meillä aivan aiheesta. Tuo vaikuttaminen on sellaista, että siinä ei varmasti myöskään lue “informaatiovaikuttaminen”, Tuo vaikuttaminen pitää sisällään sen, että tuodaan esiin esimerkiksi sitä, miten paljon Ukrainan sota maksaa. Samalla lietsotaan eripuraa joka paikassa. Eli viesti on selvä, jos olette kilttejä, niin Kremlin setä säästää teidän henkenne ja tarjoilee vodkaa kaupan päälle. 

Venäjän johdon harjoittamalla pelottelu-politiikalla on ikävä historia. Eli venäläisiä toisinajattelijoita on vaiennettu myrkyillä ja automaatti-aseilla. Mutta on aina olemassa pelko, että noita murhia  kohdennetaan myös vieraiden maiden kansalaisiin kuten parlamentin jäseniin. Neuvostoliiton aikaan KGBn “Osasto V” eliminoi esimerkiksi emigrantteja, joiden pelättiin levittävän tietoja, jotka olivat Neuvostoliiton johdon edun vastaisia. Venäjällä noudatetaan sitä ajattelutapaa, että Putin ja Venäjä ovat sama asia. Joten tietenkään Putinin ero ei ehkä muuta mitään. 

Mutta jos Putin eroaa tai hänen valtansa jotenkin päättyy, niin ei ole sanottu että mikään muuttuu Venäjällä. Paitsi ehkä kuva työhuoneen seinällä saattaa vaihtua. Mutta mikään muu ei muutu. Eikä Putinilla ole mitään halua tai tarvetta lopettaa tuota sotaa. Niin kauan kuin valtio on depressiossa ja hän itse on vallassa, niin sota ei kosketa häntä itseään.  Poliittisten vastustajien eliminointi voidaan myös suorittaa esimerkiksi siten, että iskuja väitetään Ukrainan agenttien tekemiksi. Joten en usko että tuo sota Ukrainassa päättyy kovin nopeasti. Se ehkä muuttuu jäätyneeksi konflitiksi, jossa ikuinen aselepo. 

Mutta kuitenkin sodan päätyttyä seuraavat uudet vaaran vuodet. Eli me emme silloinkaan saa ryhtyä ajattelemaan, että uhka on ohi. Presidentin laajat valtaoikeudet houkuttelevat käyttämään valtaa tavalla, johon Putin on meille opettanut. Tuon tavan Putin itse on oppinut Neuvostoliiton johdolta. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjällä valtaa käyttää vain turvallisuuspalvelu. Venäjän johto on kaiken aikaa FSBn agenttien ympäröimä. Ja jos nuo agentit tai FSBn johto päättää ettei presidenttiä enää tarvita, niin hän saa sydänkohtauksen tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu. Eli esimerkiksi Juri Andropov menetti munuaisensa kun hän ehdotti turvallisuuspalvelun muuttamista länsimaisten palvelujen kaltaiseksi. Sekä sen alistamista tuomioistuinten alaisuuteen. 

Kun Venäjän johto vaihtuu, niin emme voi sitten taas jatkaa asioita, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saattaa olla että Venäjä valmistautuu uuteen sotaan. Tuo voi olla oikeasti mahdollista, jos se hyödyttää Venäjän vallanpitäjiä. Ja juuri tuo asia voi viedä Euroopan uusiin vaaran vuosiin. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/f3bf2051-aea0-4ddb-a850-acc30f4320ec

Tekoäly ja verottaja.

Onko kyseessä aito tapaus, vai vain negatiivinen markkinointi? Eli kirjoitan tässä Open AIn tekoälyn tai kielimallin karkaamisesta, ja sen tekemästä tietomurrosta. Tässä sitten tietenkin mieleen tulee se, että onko kyseessä asia, jolla on merkitystä. Vai onko kyseessä kikka, jolla  markkinoidaan  tekoälyä tai tehdään siitä mielenkiintoista. Negatiivinen markkinointi tarkoittaa sitä, että tuotetta markkinoidaan esimerkiksi sellaisena, että sillä voidaan tehdä hauskoja meemejä tai sitä voidaan käyttää vaikkapa turvallisuus skannauksessa? 

Tuota jälkimmäistä tuotetta käytetään sekä tietoturvan kehittämiseen että myös hakkerit käyttävät noita tuotteita järjestelmien haavoittuvuuksien kartoittamiseen. Ja jos sitten nuo hakkerit käyttävät jotain kielimallia, niin se tarkoittaa sitä, että kielimallin omistajat saavat periaatteessa käsiinsä kaiken saman tiedon, mitä hakkeri saa tekemällä tietomurron. Yleensä länsimaisista tekoälyistä on poistettu ominaisuudet, joiden avullla siitä voidaan tehdä vaarallinen. 

Mutta ongelma on siinä, että samoja sääntöjä ei noudateta esimerkiksi Kiinassa, jossa tekoälyä kehitetään erittäin tehokkaasti. Kiinan kansantasavalta sekä muutamat muut tuohon liittoumaan kuuluvat maat houkuttelevat nuoria esimerkiksi Kiinan tai jonkun muun BICS maan omistaman sosiaalisen median palvelujen käyttäjiksi sillä, että noissa palveluissa saa tehdä asioita, joita ei muualla saa tehdä. Joten varmasti jonkun kiinalaisen virkamiehen mieleen on saattanut tulla sekin, että Kiina voisi tarjota länsimaisille hakkereille mahdollisuuden käyttää kiinalaisten kehittäjien valmistamia tekoälyjä myös hakkerointiin. Silloin tuon tekoälyn avulla voisi kiinalainen tiedustelu virkamies hankkia tietoja länsimaisista kohteista käyttämällä länsimaisia hakkereita hyväkseen. 

Eli hakkeri käyttää kiinalaista tekoälyä hyökkäykseen, ja samalla tekoäly kopioi tiedot suoraan Kiinan kansanarmeijan palvelimille. Juuri tuollainen toiminta on vakoilua parhaimmillaan. Käytetään ulkomaisia toimijoita etsimään tietoja esimerkiksi Pentagonin palvelimelta, ja tekosyynä voidaan käyttää vaikka epäiltyjä sotarikoksia. Sen jälkeen hakkeri iskee palvelimelle kiinalaisten tekoälyn avulla. Eli hänet voidaan huijata etsimään tietoja esimerkiksi tietyissä operaatioissa käytettävistä lentokoneista. 

Tai yksityiskohtia niiden rakenteista tai ohjausjärjestelmistä. Tekoälyn karkaaminen käsistä on tietenkin asia, joka varmasti kiinnostaa monia. Se että tekoäly tekee tietomurron. On paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin se että tekoäly tekisi jotain muuta. Eli negatiivinen uutisointi saattaa myydä tekoälyä sellaisille ihmisille, jotka haluavat käyttää sitä tietomurtoihin. Samalla tietenkin media saa hyviä uutisaiheita, kun ihmiset haluavat lukea siitä, miten tekoäly tuhoaa ihmisten ajattelun, aiheuttaa psykoosin sekä tietenkin aiheuttaa ydinreaktorin sulamisen. 

Tekoäly voi kyllä tehdä nuo kolme asiaa. Nimittäin tekoälyn avulla voidaan hakkeroida järjestelmiä, jotka olivat ennen mahdottomia kohteita. Eli jos tekoäly kykenee ottamaan ydinvoimalan jonkun järjestelmän hallintaansa, niin se aiheuttaa sen, että ydinvoimala joudutaan sulkemaan. Tai sitten operaattorien pitää ottaa valtavia riskejä.  Tekoälyn aiheuttama psykoosi voi tietenkin olla todellista, jos ihminen jää ikään kuin koukkuun keskustellessaan tekoälyn kanssa pitkin yötä. Mikäli tekoälyn käyttö aiheuttaa ihmiselle unettomuutta, jota paikataan amfetamiinilla, niin seurauksena on sitten varmasti psykoosi. Eli juuri tuollainen käyttö voi aiheuttaa hyvin vakavia terveysongelmia. 

Tekoälyn käyttöä vastustetaan erittäin näyttävästi. Yleensä artikkeleissa käytetyt argumentit ovat sellaisia, että esimerkiksi tekoäly mahdollistaa työntekijöiden potkimisen pihalle. Tai että tekoäly tuo liikaa vapaa-aikaa työntekijöille. Tai sitten vain huudetaan että “ei ei tekoäly”, koska se nyt ei vain ole asia, mikä sopii juuri minulle. Tekoälyn ympäristöhaittoihin kiinnitetään aina paljon huomiota. Yksikään urheiluhalli ei tietenkään käytä yhtään turhaa kilowattia. Mutta esimerkiksi datakeskusten toiminta tietenkin vaatii samalla tavalla virtaa. 

Se tuottaa tietenkin myös hukkalämpöä, joka voidaan ohjata esimerkiksi kaukolämpöverkkoon. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin missään tapauksessa tuota hukkalämmön hyödyntämistä esimerkiksi kaukolämmössä tai tuo hukkalämpö voisi tietenkin pyörittää samalla myös turbiineja, mikä parantaa energiatehokkuutta. Mutta tietenkään näistä asioista ei enää voida puhua. Ainoa asia mikä kiinnostaa on se, että nuo konesalit vievät valtavasti sähköä.  

Eivätkä ne tuota työtä, josta maksetaan Suomeen veroa. Jos kiinteistö tai rakennus menee tulo hankintaan, niin siitä ei  tarvitse maksaa arvonlisäveroa, joten tuon pykälän mukaan tuosta toiminnasta ei kenenkään edes tarvitse maksaa veroja. Samoin jos rakennusfirma on rekisteröity vaikkapa Jerseyn saarelle, niin silloin tuo yhtiö ei maksa veroja Suomeen. Mikäli sen työn tekee ulkomainen työntekijä, niin silloin tuo työntekijä maksaa veronsa joko Suomeen tai omaan kotimaahansa.. Joten arvatkaa saako Suomi tuosta työstä yhtään verotuloja? 

Veronkierto on erittäin helppoa. Jos ihmisellä on suhteita ja verkosto, niin hän voi hyvin helposti  kiertää esimerkiksi aikarajoituksia.  Eli jos työntekijän omalla yhtiöllä ei ole toimipaikkaa Suomessa, niin veroja ei aina tarvitse maksaa. Tuolloin järjestely voidaan sen, että toisen työvoiman vuokraus yhtiön toimisto toimii myös näiden ulkomailta tulevien työläisten edustajana. Tuolloin omalla yhtiöllä ei ole omia toimitiloja. Toki noilla kahdella yhtiöllä voi olla samat omistajat. Samoin ulkomainen ammattimies voi olla lähetetty työntekijä. Eli hän menee töihin vaikka saman yhtiön Virossa olevalle työmaalle, ja sitten yllättäen Suomessa tarvitaan vaikkapa sähköasentajaa. Näin kyseinen työmies muuttuu vuokratusta työmiehestä rakennukselta toiselle lähetettäväksi työmieheksi. 

Vaikka vapaa tuloraja maassamme on noin 800 euroa kuukaudessa, jos kyseessä on alle 6kk. kestävä työsuhde. Tuo summa tarkoittaa sitä, että työläisen ei tarvitse maksaa myöskään sairausvakuutusmaksua Suomeen. Se mitä tuo 800 euroa oikeasti tarkoittaa on sitten hiukan eri asia, kuin mitä voisi kuvitella. Nimittäin kun ulkomainen työntekijä tulee Suomeen, niin meidän pitäisi varmaan kysellä, että miten paljon maallista hyvää voi hänen kotimaassaan saada noilla 800 euron tuloilla. 

Tietenkin suomessa tehdystä työstä maksetaan veroja. Paitsi jos työnteko tai oleskelu Suomessa on lyhytaikaista. Tuon takia voi olla että ulkomainen yritys käyttää työntekijöitään suomalaisella työmaalla alle 6 kuukautta kerrallaan, ja sitten siirtäää heidät vaikka Virossa olevalle työmaalle niin pitkäksi aikaa, että oleskelu nollautuu. Ja sitten tietenkin vaikka sanotaan että jos ulkomaisella työnantajalla on Suomessa kiinteä toimipaikka, niin tietenkin he maksavat Suomeen veroa. Mutta ongelma on siinä, että nuo ulkomaiset toimijat voivat myydä työmaita toisilleen. Eli tarvitaan vain rahaa sekä yritysrypäs, joka koostuu näennäisesti erillisistä yhtiöistä, joiden omistajina häärivät samat henkilöt. Eli nuo alihankkijat saattavat tehdä työtä kerrallaan vain pari kuukautta. Samoin töitä voidaan teettää etänä niin paljon kuin huvittaa. Tuolloin ei esimerkiksi insinöörin tarvitse maksaa veroja Suomeen. 

https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/ulkomailta_suomeen/toihin_suomeen/ulkomainen_tyonantaja/

https://yle.fi/a/74-20237506?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Linus Torvalds ei lyttää tekoälyä

Linus Torvaldsin mukaan ketään ei pakoteta käyttämään tekoälyä Linuxin kehityksessä. Mutta samalla hänen mielestään tekoälyä olisi kehitettävä entisestään, vaikka se tällä hetkellä tekee niin sanottuja noloja virheitä. Kuitenkin tekoäly on periaatteessa yksi työkalu monien joukossa, ja sen takia me emme voi vain työntää päätämme pensaaseen, ja hokea että emme halua kuulla muuta kuin tekoälyyn tekemistä virheistä, joita tietenkin esitellään mielellään mediassa. 

Tekoälyn tekemiä virheitä käydään yleensä läpi antaumuksella, mutta samalla unohdetaan että tekoälyn käyttö koodauksessa on oikeastaan ainoa mahdollisuus vastata tieturvaa koskeviin uhkiin. Eli jos järjestelmässä havaitaan puutteita, niin on minuuteista kiinni, että ehditäänkö tuo uhka tukkia. Eikä kukaan ehdi siinä ajassa tuottaa mitään toimivaa ratkaisua, jolla tietoturvauhkiin voidaan vastata. Sanotaan että vihamielinen tekoälyn käyttö voi laskea tuon reaktioajan todella alas. Joten sen takia tekoälyn käyttöä pitäisi tehostaa. 

Tekoäly tekee virheitä, jos sille annetaan huonosti argumentoituja komentoja. Samoin jos tekoälyä kuormitetaan toistuvilla kyselyillä, niin silloin tekoäly alkaa lopulta kierrättää ja muotoilla vastauksia. Nimittäin jos tekoälyä pommitetaan jatkuvasti toistuvilla komennoilla, niin se alkaa ensinnäkin kierrättää vastausta. Ja jos sitten tuota samaa kysymystä toistellaan, niin tekoäly "päättelee" että sen antama vastaus ei ole oikein. Ja sitten se alkaa muutella vastausta. Tekoäly on valtava mahdollisuus, mutta se on myös samalla suuri onnettomuus. 

Mikäli tekoälyä ei kehitetä, niin se jää puolivalmiiksi. Ja siitä sitten seuraa se, että sen tuottama koodi ei täytä kaikkia vaatimuksia. Mutta samalla siis myöskään ihminen ei aina kykene tekemään hyvää koodia, eli väsymys tai muut asiat kuten huoli työpaikasta saa aikaan sen, että ihminen  ei vain kykene tekemään koodia niin, että se menisi läpi. Tekoäly voi tehdä koodauksen pohjatyön melko nopeasti, jos se vain saa selvät ohjeet, joita on helppoa seurata. Jos ajatellaan ehkä sitä, että joku perustason virhe on jotenkin nolo, niin se sitten aiheuttaa sen, että varsinkin aloittelevan koodarin pitää ryhtyä käyttämään tekoälyä. Hän siis tekee tuon asian joko työpaikan luvalla tai ilman työpaikan lupaa. Eli esimerkiksi ohjelmistojen sekä niitä koskevien standardien laajetessa. Linux ei ole siis maailman ainoa ohjelmistoja tai käyttöjärjestelmiä kehittävä projekti. 

Myös tarvittavan koodin määrää pitää kasvattaa. Ja vaikka Linux on avoimen lähdekoodin projekti, niin kuitenkin tekoäly on ehkä tulevaisuudessa välttämättömyys, koska kukaan ihminen ei yksin pysty tuottamaan tai kontrolloimaan tuhansia operandeja sisältäviä koodirivejä. Näin ollen ihmisten täytyy turvautua tekoälyn apuun. Jos emme turvaudu, niin sitten projekteihin pitää palkata tai päästää enemmän koodaajia, ja se sitten tarkoittaa, että tietoturvariskejä aletaan siirtää johonkin muualle. Tuo riski liittyy siihen, että me emme itseasiassa tiedä, missä mikäkin koodari oikeasti työskentelee. Jos koodari työskentelee esimerkiksi Pohjois-Koreassa, niin silloin hän voi antaa kaikki mahdolliset koodit Pohjois-Korean tiedusteluviranomaisille. 

Se kuka sitten noiden viranomaisten takana piileksii on asia erikseen. Pohjois-Korea on loistava työväline esimerkiksi Kiinan kybertiedustelulle. Kun noita vakoilijoita etsitään, niin jäljitys päättyy tuohon maailman suljetuimpaan maahan. 

Tarve reagoida nopeasti tarkoittaa sitä, että kun ihminen tulee jonnekin projektiin, niin hänen tulee osata valmiiksi kaikki, mitä projektissa vaaditaan. Eli sen takia esimerkiksi perustason ohjelmoija varmasti on sormi suussa. Dokumentaatioita löytyy tietenkin Internetistä, mutta kaikilla on kiire. Ja jos sitten projektissa tehdään aloittelijan virheitä, niin seuraavaksi saattavat naamat häipyä pikaviestimestä. Eli jos ei osaa, niin silloin saa lähteä. 

Mikään ohjelmisto tai kehittäjä, mukaan lukien käyttöjärjestelmät ei voi jäädä lepäämään laakereillaan. Jatkuvasti löytyy uusia virheitä, tai uusia heikkouksia. Ja noita heikkouksia hyödynnetään uskomattoman nopeasti. Juuri valtioiden suorittama internetin kautta tapahtuva vakoilu on yksi asia, jonka takia nimenomaan tietoturva-aukkoihin pitää reagoida nopeasti. Koska vakoilu tapahtuu toisen valtion alueelta käsin, sekä tuon valtion suojeluksessa, niin ketään ei koskaan tulla saamaan oikeuteen. 

Tai vaikka hakkeri jossain tapauksessa saadaan vastaamaan teoistaan, niin tiedot ovat voineet levitä ympäri Internetiä. Joten mikäli kyseessä on luottamuksellista tietoa sisältävä tietokanta, niin silloin tiedot joita levitellään ympäriinsä voivat olla korvaamattomia. Eli ne voivat sisältää tietoja esimerkiksi järjestelmistä, joita ei saisi kuljettaa pois maasta. Jos jonkun yhtiön tuotekehityksen tuloksia kopioidaan internetiin, niin joku toinen voi niitä sitten hyödyntää, ja sitten se joka on pannut rahaa ja aikaa johonkin projektiin, niin silloin tuo joka on nähnyt vaivaa voi jäädä nuolemaan näppejään. Eli kaikki aika olikin sitten turhaa. 

Tai sitten varastetut tiedot voivat sisältää ihmisten henkilökohtaisia asioita, joita he ehkä ovat kertoilleet terapeutilleen. Kun noita tietoja jaellaan internetissä, niin silloin voi ihmisen luottamus terapeutteja kohtaan vajota nollaan. Tuollaisten tietojen jakaminen sekä luottamuksen vieminen saattaa tietenkin vaikuttaa ihmisen elämään koko loppuelämän ajan. Eli noissa tapauksissa se, että joku Kivimäki saadaan oikeuteen sekä maksamaan korvauksia, ei ehkä pelasta noiden ihmisten elämää tai uraa. Joten aina hakkereiden tai tietomurtojen uhrien vahinkoja ei voida rahalla korvata. 

https://www.satakunnankansa.fi/tiede/art-2000012152996.html