Perimetr eli "Kuolleen miehen käsi" estää Venäjän ohjusten tuhoamisen.

 

USA ja Venäjä ovat aina olleet niin sanotusti "rakkaat viholliset". Eli molemmat ovat erittäin voimakkaita maita, mutta jo Kylmän Sodan aikaan pelättiin puolin ja toisin ärsyttämästä vastapuolta liikaa. Ydinaseet ovat ainakin joidenkin käsitysten mukaan maailmanrauhan jo ainakin vuodesta 1950 lähtien. Ja ydinaseet ovat se syy miksi niin sanottua "voiman tasapainoa" ei saisi horjuttaa. Vaikka Venäjää pelätään USAssa, niin Venäjän pelko on asia, jolla voidaan ihmisten huomio kääntää pois oman maan ongelmista. Ulkoinen vihollinen tarjoaa mahdollisuuden kääntää huomiota tuonne maan rajojen ulkopuolelle. 

Mutta kun tuota virallista "rakasta vihollista" valitaan, niin tietenkin tuo vihollinen pitää olla sellainen, että oma asevoima ei kykene sitä suoralta kädeltä tuhoamaan. Tietenkin esimerkiksi "Interesting Engineering sivuilla on ollut väite, että USA kykenisi tuhoamaan Venäjän ydinaseet parissa tunnissa. Tuo pari tuntia ei vain ole riittävän lyhyt aika, jotta aseita ei ehditä laukaista. Eli jos ydiniskuvoima putoaa liian alas, niin silloin "Perimetr" niminen järjestelmä suorittaa automatisoidun laukaisun. Tuota järjestelmää kutsutaan nimellä "Kuolleen miehen käsi". Sen tehtävä on varmistaa se, että ydinaseet laukeavat myös silloin, kun niiden käytöstä vastaava henkilökunta on kuollut. 

Eikä kukaan halua sotaa ydinasevaltiota vastaan. 

USAn ulkopolitiikka on aina ollut tasapainoilua Venäjän miellyttämisen sekä sisäpolitiikan välillä. Mikäli Venäjän johtoa painostetaan liikaa, niin se voi käyttää sen ydinaseita. Ja Venäjän sekä Neuvostoliiton ydinaseet ovat aina antaneet syyn vetäytyä tilanteista, jotka eivät ehkä ole aivan niin helposti hoidettavia, kuin niiden pitäisi olla. Samalla tavalla Neuvostoliiton johto sekä myöhemmin siitä mallia ottaneet valtion johtajat ovat mielellään hankkineet ydinaseita. Se miten nuo aseet vaikuttavat esimerkiksi valtion johtajien asemaan on se, että jos valtion johtajat joutuvat eroamaan, niin silloin on vaarana se, että nuo aseet voivat joutua joko rikollisten tai sitten äärinationalististen voimien käsiin. 

Eli ydinaseilla voidaan aina pönkittää omaa asemaa sekä ulko- että sisäpolitiikassa. Venäjän johto on tietenkin ymmärtänyt asiat siten, että ydinaseet ovat asia, jolla estetään ulkomaita puuttumasta Venäjän sisäpoliittiseen tilanteeseen. Tai ylipäätään Venäjän toimintaan. Kun ydinaseita on olemassa, niin niitä voidaan aina käyttää. Ja juuri tuo käytön mahdollisuus on asia, jota pelätään. Ydinaseiden avulla voidaan myös omaa valtaa perustella muille. Eli vaihtoehto omalle valalle on aina kiihkomielinen sotilashallitus. 

Samoin rakas vihollinen on se, johon voidaan aina kääntää huomio, jos itsellä sattuu menemään huonosti. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkausväline myös sisäpolitiikassa. Eli jos joskus syttyy kapinoita, niin valtion johto voi silloin räjäyttää ydinaseet, hyökätä niillä omia sotilaita ja kansaa vastaan, tai suorittaa laukaisun johonkin toiseen maahan, joka sitten joutuu tekemään vastaiskun. Se mitä Venäjä tekee seuraavaksi on tietenkin mielenkiintoista ajatella, koska viimeksi sen Sarmat-ohjuksen laukaisu epäonnistui. 

Sarmat on yksi keskeisistä uusista asejärjestelmistä, ja kyseessä on siis SS-18 ohjuksen seuraajaksi kaavailtu ohjus, joka toki nojaa pitkän matkan R36M2. SS-18 ohjuksen teknologiaan. Kuitenkin voidaan kysyä, että mitä osia SS-18 ohjuksista on muutettu? Eli onko kyseessä esimerkiksi kosmeettinen muutos, jolla vanhoihin sotaratsuihin saadaan lisää puhtia. Voidaan sanoa että on mahdollista, että RS-28 "Sarmat" on siis vain SS-18 joka on muutettu kuljettamaan esimerkiksi Avangard hypersoonista taistelukärkeä. 

Aikoinaan Neuvostoliitossa SS-18 valmistettiin Ukrainassa, ja se tietenkin herättää kysymyksiä siitä, että missä niitä nykyään valmistetaan? Jos taas ajatellaan, että Sarmat kuljettaa 16 taistelukärkeä, niin yksittäisen taistelukärjen teho ei ehkä kovin suuri ole. Eli jos RS-28 ja R-36 ohjuksia vertaillaan, niin mieleen tulee se, että onko noissa uudemmissa ohjuksissa kysymys vain siitä, että kärjet on vaihdettu modernimpiin. 

 RS-28 Sarmat on kohdannut kaksi vastoinkäymistä noin vuoden sisällä. Eli onko noita ohjuksia sabotoitu. Toinen noista onnettomuuksista on tapahtunut vuonna 2024, ja toinen taas on tapahtunut varsin hiljattain eli tämän vuoden Marraskuussa. Saattaa olla että räjähtänyt ohjus on vanhempi R36M", mutta ilmeisesti se oli Sarmat. Siis voi olla että R36M2 (SS-18) on modifioitu siten, että kärkiä ja suuntauslaitteistoa on päivitetty, mutta raketit ovat samoja SS-18 raketteja, niin niissä voi olla hapettumia. 

Jos nuo laukaisut epäonnistuvat, niin se aiheuttaa ongelmia sekä Venäjän johdossa että myös naapurimaissa. Venäjän kaltaisessa maassa ydinaseilla on valtavan suuri sekä monimutkainen rooli sekä kansainvälisissä että sisäpoliittisissa suhteissa. Jos Venäjän johto alkaa kokea joutuvansa ahtaalle, niin se saattaa ehkä pohtia ydinaseita viimeisenä vaihtoehtona valtansa ylläpitämiseen. 

https://www.19fortyfive.com/2025/12/the-russian-militarys-unstoppable-sarmat-icbm-just-failed-again-and-badly/

https://edition.cnn.com/2024/09/24/europe/russia-sarmat-missile-test-failure-intl

https://interestingengineering.com/military/us-allies-edge-over-china-russia

https://www.technology.org/2025/12/02/putins-doomsday-rs-28-sarmat-crashes/

https://en.wikipedia.org/wiki/Avangard_(hypersonic_glide_vehicle)

https://en.wikipedia.org/wiki/Dead_Hand

https://en.wikipedia.org/wiki/R-36_(missile)#R-36M_(SS-18_Mod_1)

https://en.wikipedia.org/wiki/RS-28_Sarmat

Eilispäivän tieteiskirjat ovat nykypäivän todellisuutta.

 

Yllä: XQ-58 "Valkyrie"-drooni pudottaa Altius A-600 kamikaze-dronen. USAssa kokeillaan jo ilmataisteluun pystyvää F-16D "Fighting Falcon"- hävittäjän miehittämätöntä versiota, eli  X-62 "Vista"-konetta. "Vista:ssa" on edelleen ihmislenjät varmistamassa sen, että kone toimii kuten sen pitäisi. Se mikä tuosta koneesta tekee erikoisen on se, että se toimii tekoälyn ohjaamana. Tuota konetta ilmeisesti käytetään myös tekoälyn kouluttamiseen. Saattaa olla niin, että F-35 hävittäjästä on jo olemassa drooniversio. 

Futurologi Elina Hiltusen väitöskirja, jossa pohditaan Sci-Fin käyttöä sodankäynnin tukena on varmasti laadukas sekä muutenkin hieno esitys. Ja tietenkin kun ajatellaan tieteiskirjallisuutta, niin eilispäivän sci-fi saattaa nykyään olla arkipäivää. Tieteiskirjallisuus on oiva lähde esimerkiksi ihmiselle, joka suunnittelee erilaisia välineitä asevoimien tarpeisiin. Ja jos ajatellaan esimerkiksi puolalaista tieteiskirjailija Stanislaw Lemiä, niin hänen kirjoissaan lentelevät erilaiset drone-parvet ja muut vastaavat asiat. Ja esimerkiksi Jules Vernen kirjoista ovat saaneet innoituksensa mm. helikopterit sekä monet muut asiat, joita kohtaamme nykypäivänä jokapäiväisessä elämässämme. Myös ihmistä muistuttavat robotit ovat saaneet innoituksensa tieteiskirjoista, ja nykyään noita robotteja aiotaan käyttää robottiarmeijoina. 

General Dynamics F-16 VISTA MATV (Wikipedia, General Dynamics X-62 VISTA)

Eli tietenkin myös laser-aseet ja muut tuotteet kuten älypuhelimet ovat varmaan saaneet ainakin osan innovaatioistaan juuri sci-fi kirjoista. Mikäli ajattelemme sellaisia asioita kuin virtuaalitodellisuutta, niin sen avulla voidaan tietenkin sotilaita kouluttaa aivan eri tavalla kuin muilla menetelmillä. Ja tekoälyä varmasti tullaan jatkossa käyttämään yhä enemmän ainakin päätöksenteon tukena. Mutta toisaalta taas jos ja kun robottisotilaista tulee totta, niin silloin tietenkin tekoäly voi tehdä itsenäisesti robotteja koskevia päätöksiä, joten sen takia meidän kaikkien kannattaa miettiä sitä, että onko olemassa humpuukia? Siis tieteiskirjallisuus voi toimia monella tapaa innoittajana. 

Mikäli ajattelemme geneettistä suunnittelua, niin me länsimaissa ajattelemme ensisijaisesti eettistä näkökulmaa. Mutta on olemassa maita, joissa haluttuja geenejä on siirretty ihmisiin. Ja ehkä tulevaisuudessa kohtaamme geneettisesti manipuloituja super sotilaita. Periaatteessa jo muinaisessa Kreikassa tiedettiin, että hyvin sotilaiden lapsista tulee myös hyviä sotilaita. Genetiikka tekee mahdolliseksi liittää esimerkiksi gorillojen lihaskasvua ohjaavia geenejä ihmiseen. "Esimerkiksi Naton tulevaisuusskenaariossa kiinalaisia sotilaita on geenimuunneltu niin, että he välittävät pelkoa aiheuttavaa hormonia ympäristöönsä." (https://yle.fi/a/74-20197157)

Se mitä emme ehkä koskaan tule ajatelleeksi on se, että on valtioita, joissa tätä tieteenalaa ei mitenkään kontrolloida. Sen takia me ehkä joskus kohtaamme geneettisesti manipuloituja, laboratorioissa tuotettuja ihmisiä, joiden genomi on ohjelmoitu siten, että he kuolevat tietyn ikäisinä. Tuolla tavalla sitten esimerkiksi joku Kim Jong-Unin kaltainen ihminen pääsee eroon kiusallisista todistajista. Samoin esimerkiksi tietyissä piireissä on tutkittu sitä, miksi susi on niin uskollinen ja tottelevainen. Joten tietenkin on olemassa tahoja, jotka haluaisivat sotilaita, joilla on tuo tottelevaisuusgeeni. 

Jos sitten ajattelemme esimerkiksi Elon Muskin neuralinkin kaltaisia välineitä, eli aivoimplantteja, niin noiden välineiden avulla voidaan ihminen muuttaa periaatteessa kuolemattomaksi. Tuolloin tuon implantin avulla kopioidaan ihmisen muistot johonkin tietokoneeseen, ja sitten ne siirretään hänestä valmistettuun klooniin. Tuollaisten välineiden avulla voidaan ihmistä kontrolloida täysin. Samoin esimerkiksi biorobotit eli mikrosirujen avulla ohjatut hyönteiset sekä muut eläimet voivat tehdä kauhuelokuvista totta. Eli mikropirien avulla ohjatut musta-leski hämähäkit voivat hiipiä ihmisten sänkyihin, ja suorittaa tehtäviä, joita niiden ohjaajat haluavat niiden suorittavan. 

Pienikin robotti voi olla vaarallinen. Se voi injektoida ihmisiin myrkkyä tai viruksia. Kyseinen robotti voi myös injektoida ihmiseen henkilön omia tapettuja soluja, joita valmistetaan esimerkiksi laboratoriossa. Näissäkin asioissa vain mielikuvitus on rajana. 

Eli implantoitujen eläinten avulla voidaan tehdä murhia. Jos esimerkiksi naapurin koira tai käärme saa tuollaisen implantin, niin kukaan ei välttämättä edes osaa epäillä rikosta, jos tuollainen eläin käy kiinni. Ja kuten tiedämme, niin droneparvet eivät ehkä näytä roboteilta. Biomimetiikka eli elävää olentoa jäljittelevät robotit kuten robottiravut sekä robottielämet voivat katkoa esimerkiksi kaapeleita tai vakoilla vastapuolen tukikohtia. Mutta ne voivat myös käyttää aseita. Robotti ravuilla voi olla esimerkiksi pieni pistooli saksissaan. Tai robottiapina voi suoraan ampua samoilla aseilla, kuin ihminen. Robotti voidaan myös rakentaa siten, että se muistuttaa ihmistä. Eli periaatteessa robottisotilas voi saada vaikkapa Donald Trumpin ulkonäön.  Tämä tarkoittaa sitä, että terminaattori ei välttämättä ole mikään lihaksikkaan Arnold Schwarzenegger näköinen. 

Se voi olla aivan hyvin jonkun toimitusjohtajan tai jopa valtiojohtajan näköinen. Robottisotilas ei välttämättä ammu aseilla. Se voi kantaa sisäistä räjähdyspanosta, ja kävellä esimerkiksi tukikohtaan ja räjäyttää itsensä siellä. Robottisotilaat voivat tietenkin käyttää samoja aseita kuin ihminen. Se mikä tekee ihmisen kaltaisista roboteista ongelmallisen on se, että samoja robotteja joita käytetään varastoissa voidaan käyttää myös sotilaina. Robotti voidaan tietenkin varustaa myös esimerkiksi subliminaalisella eli infraääneen perustuvalla käskytysjärjestelmällä. 

https://www.livescience.com/singing-gorillas-uganda-pbs.html

https://www.livescience.com/technology/robotics/mit-builds-swarms-of-tiny-robotic-insect-drones-that-can-fly-100-times-longer-than-previous-designs

https://yle.fi/a/74-20197157

https://en.wikipedia.org/wiki/Anduril_Altius

https://en.wikipedia.org/wiki/General_Dynamics_X-62_VISTA

https://en.wikipedia.org/wiki/Kratos_XQ-58_Valkyrie

Kuinka tehokkaita dronet voivat tai eivät voi olla?

Su-35

Sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteiden kehittäminen on aina ollut kilpajuoksua, jossa ase ja vasta-aseet ja vastatoimet kilpailevat keskenään. Aikoinaan esimerkiksi Natsi-Saksan A-4 eli V-2 ohjuksia pelättiin. Noita alkeellisia ohjuksia ammuttiin Lontooseen melko suuria määriä, ja vaikka noiden aseiden tarkkuus oli huono, ja niitä pidettiin pelkästään terrori-aseina, niin niiden pohjalta kehitettiin myöhemmin nykyaikaiset ohjukset. Kuitenkin aikoinaan uskottiin että ääntä-nopeampia ohjuksia ei voitaisi torjua. Ja nykyään ohjusten ampuminen alas on melkein arkipäivää joissain asevoimissa. Eli on kehitetty vasta-aseita, joiden avulla voidaan erilaisia ohjuksia tuhota ennen kuin ne saavuttavat kohteensa. 

Droneparvet ovat ongelmallisia. Niissä saattaa olla satoja tai jopa tuhansia droneja.Drone voi olla itsessään helppo kohde, jos se lentää suoraan. Mutta dronet kehittyvät. Ehkä hyvinkin pian tekoälyä hyödyntävät dronet voivat tehdä väistöliikkeitä. Ja se lisää ammusten kulutusta. Jos droneja joudutaan jatkuvasti ampumaan alas, niin voi käydä niin, että ammukset loppuvat kesken. Eli droneja voidaan käyttää siihen, että ilmatorjuntaa pakotetaan ampumaan sekä paljastamaan sijaintinsa. 

Jos dronet kommunikoivat keskenään, niin yksi drone voi toimia houkuttimena, ja sitten muut hyökkäävät IT-asemia vastaan. Pienikin taistelukärki voi vahingoittaa tutkaa tai viestintä laitteita niin, että ne eivät enää toimi kuten niiden pitäisi toimia. Kesken hyökkäystä epäkuntoon menevä tutka voi olla hyvin ikävä yllätys. Yhtään dronea ei saisi päästää läpi. Eli jos drone osuu vaikkapa avomuuntajaan, niin silloin seurauksena on erittäin paha vaurio. 

Ukrainan drooni-iskujen ongelma on ollut aina se, että iskun tekijöiden pitäisi päästä lähelle kohdettaan. Sen takia varsinkin pienten dronien avulla tehdyt iskut ovat haavoittuvaisia. Nimittäin iskun tekijöiden pääsyyn kohteen lähelle voidaan vaikuttaa. Samoin iskujen tekijät tarvitsevat kulkulupia sekä muita asiapapereita voidakseen liikkua Venäjällä. Ja juuri tällaiset yksityiskohdat ovat asioita, joiden takia esimerkiksi kommando-iskujen merkitys vaihtelee sodissa. Jos operaatioissa käytetään jatkuvasti sanoja menetelmiä, niin vastustaja oppii tunnistamaan ne, ja myös varautumaan näihin iskuihin. 

Ongelma on siinä, että Ukrainan iskujen tarkoitus on ehkä enemmän osoittaa se, että Venäjän hallitus ei kykene puolustamaan kaikkia kohteita, jotka sijaitsevat Venäjän alueella. Toisaalta noiden iskujen tarkoitus on myös ilmeisesti se, että Venäjää pakotetaan sijoittamaan tärkeitä ilmapuolustusjärjestelmiä myös kauaksi selustaan. Venäjä on onnistunut myös kehittämään toimintatapoja useita länsimaisia asejärjestelmiä vastaan. 

“Tutkijoiden mukaan venäläiset ovat pudottaneet 150 kilometrin etäisyydeltä ukrainalaisen taistelukoneen, joka lensi alle 50 jalan (noin 15 m) korkeudessa.” (MSN)

Tuo osoittaa venäläisten kehittelevän omia taistelumallejaan. Eli venäläisiin ohjuksiin saattaa tulla alaspäin katsovia tutka- ja optisia laitteita, joiden avulla ne kykenevät etsimään alhaalla lentäviä kohteita tehokkaammin. 

Venäläiset ovat myös onnistuneet estämään GPS-laitteiden toiminnan. He ovat siis käyttäneet jammer-laitteita tuohon toimintaan. Ongelma on siinä, että jammereita vastaan on kehitetty kuitu-optisia droneja, joita ohjataan valokuidun kautta. Samoin jammer-järjestelmiä voidaan tuhota samoilla tutkamaaleja vastaan tarkoitetuilla tai radiosäteily lähteisiin hakeutuvilla ohjuksilla, joita käytetään tutkien tuhoamiseen. 

Samoin esimerkiksi laser- tai mikroaaltoon perutuvia torjuntalaitteita ollaan kehittelemässä, ja noilla laitteilla voidaan tuhota dronet fyysisesti. Noiden laitteiden teho perustuu siihen, että droneja vaurioitetaan fyysisesti niin pahasti, että ne eivät kykene toimimaan. Mutta dronet ovat silti ongelma. Jos yksikin drone pääsee läpi, niin se voi aiheuttaa lyhytkaisestikin vitaaleja vaurioita. 

Samoin jos esimerkiksi joukkueet käyttävät rynnäkkökiväärejä väistöliikkeitä tekevien dronien torjuntaan, niin nuo tuohon tehtävään käytettävät panokset ovat poissa muusta taistelukäytöstä. Eli vaarana on se, että ammukset eivät enää riitä dronien tuhoamiseen. Ja tässä kohtaan pitää muistuttaa että termobaarinen käsikranaatti voi aiheuttaa kuolettavan vamman 20-30 metrin säteellä. Tuon takia ei yhtään dronea voida automaattisesti sallia lennellä vapaasti. Drone voi itse olla melko harmiton, mutta se voi suorittaa tiedustelutehtäviä. 

Samoin drone voi ohjata tykistön kranaatteja kohteisiin. Lanka-ohjattava drone voi suoraan käyttää laseria kohteen osoittamiseen. Ja sitten tykistö voi ampua vaikka laser-ohjattavia kranaatteja tai laser-ohjattavia raketteja alueella. Nuo aseet eivät ole kovin helposti häirittävissä. Eli drone vaatii aina reagointia. Dronet saattavat saada kyvyn hyökätä myös ilmakohteita vastaan. Samoin saattaa olla, että Venäjä saattaa asentaa Geran-3 tai Shahed-droneja Su-35 koneiden siipien alle. 

Noilla aseilla kyseiset aseet antaisivat noille koneille 1000 km iskusäteen. Ja ne olisivat ehkä kyvykkäitä hyökkäämään nimenomaan lentokoneita sekä muita helposti tuhottavia kohteita vastaan. Geran-3n suorituskyky riittäisi ainakin kamikaze-hyökkäykseen helikoptereita vastaan, myös silloin jos helikopteri on ilmassa. Mutta jälkipolttimet ja tekoäly voisivat tehdä niistä aseista sellaisia, että ne muuttuvat vaarallisiksi jopa lentäville hävittäjille, jos nämä eivät huomaa uhkaa. Drone voi kaarrella lentotukikohdan lähellä, ja odottaa koneiden paluuta. Ja sitten suorittaa iskun noita koneita vastaan. Tuo vaatii tietenkin tekoälyä, mutta ehkä tuollaisia droneja voidaan nähdä hyvinkin pian. 

Venäjän asejärjestelmien käyttäjät ovat oppineet pitämään esimerkiksi tutkat poissa päältä, kun niitä uhataan tutkiin hakeutuvien AGM-88 HARM-ohjusten avulla. Noita ohjuksia käytetään usein hyökkäämään tutkia vastaan juuri ennen varsinaista ilmahyökkäystä. Eli ilmatorjunnan tehokkuutta pyritään alentamaan noiden ohjusten avulla. Samoin tutkia vastaan voidaan hyökätä dronien avulla, eli hyökkäykseen osallistuu 150 dronea, joista sitten kymmenen pääsee maaliin. Noissa droneissa on ehkä pienet taistelukärjet, joten niiden tekemät vauriot voidaan ehkä korjata helposti. Toki pienikin vaurio väärällä hetkellä voi avata ilmatilan hyökkääjälle. 

Tuolloin voidaan sanoa, että ehkä hyvinkin pian pienten hyökkäys dronien aalto, joilla häiritään puolustusta sekä yritetään vaurioittaa tutkia sekä muita havaintolaitteita. Ja välittömästi näiden dronejen takana tulee varsinaisten hyökkäys ohjusten aalto. Pienten dronien käyttö tietenkin on omalla tavallaan järkevää. Niillä voidaan vahingoittaa esimerkiksi tutkien lähettimiä eli dipoleita. 

Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi dronien ohjausta häiritään, niin tietenkin tutkaan hakeutuvia ohjuksista voi olla hyötyä noiden järjestelmien eliminoimiseen. Mutta kuitenkin radioaaltoihin perustuvia ohjausjärjestelmiä voidaan aina häiritä. Se rajoittaa tietenkin dronien toimintamatkaa, jos niihin pitää kiinnittää valokuituja. 

Mutta jos joku laite lähettää elektromagneettista säteilyä, niin se voi muuttua kohteeksi, johon tutkamaaleihin tai säteilylähteisiin hakeutuvat ohjukset hakeutuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että GPS-hakeutuvien aseiden lavettiin voidaan asentaa esimerkiksi ohjuksia, jotka etsivät ja tuhoavat säteilylähteitä, kuten jammereita. Tuollaisia aseita kuten mahdollisesti raketinheittimistä ammuttavia AGM-88 HARM-tyyppisiä ohjuksia voidaan käyttää poistamaan jammereita alueelta, ja sitten perään ammutaan esimerkiksi raskaampia ohjuksia. 

Kuitenkin dronet varmasti jatkavat toimintaansa jossain taistelukentillä, vaikka niitä opittaisiin torjumaan tehokkaasti. Kaikki muutkin tämän päivän aseet ovat olleet jossain vaiheessa käänteen tekeviä, ja kuitenkin niitä vastaan on opittu toimimaan. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/ukrainan-iskut-ven%C3%A4j%C3%A4lle-loivat-harhakuvan-tutkijat-varoittavat-nyt-ven%C3%A4l%C3%A4isten-uusista-kyvyist%C3%A4-havaitsivat-my%C3%B6s-heikon-kohdan/ar-AA1SzrJ9?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6943fa8851de48fbb40a5a04ede5655d&ei=7

Millainen ihminen käyttää tekoälyä?

Tekoäly on periaatteessa uuden sukupolven sihteeri. 

Tekoäly on periaatteessa samanlaisessa asemassa kuin sihteeri. Eli tekoälyn käyttäjälle tekoäly on samanlainen työkalu kuin sihteeri ta assistentti oli ennen jossain toimistossa. Joten ihmiset käyttävät tekoälyä periaatteessa samoihin tehtäviin kuin ennen johtajat käyttivät sihteereitään. Tekoäly vain tuo sihteerit kaikkien ihmisten käyttöön. Joten voidaan ajatella, että ihmiset, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet antavat samoja tehtäviä sihteereille ja tekoälylle. Samoin he kohtelevat tekoälyn tekemää tuotosta samalla tavalla kuin sihteerin tekemiä raportteja kohdellaan. Tekoäly on siis periaatteessa sihteeri, jonka jokainen opiskelija voi ottaa käyttöönsä. 

Ennen esimerkiksi opiskelijoilla harvoin oli sihteereitä käytössään. Ja juuri tekoälyn asema tietokonemaailmaan kuuluvana tahdottomana välineenä rohkaisee ihmisiä käyttämään sitä väärin. Kun ennen ihmiset pelkäsivät sitä, että esimerkiksi esitelmän kirjoittaja kertoo tuosta asiasta jollekin, niin tekoälyä käytetään huolettomammin. Tekoäly suostuu kaikkeen mitä käyttäjä vain osaa pyytää, eikä se soittele ylipistojen kansliaan, ja kysele sitä että onko ylipisto-opiskelijalla lupa teettää sillä jotain töitä. 

Kun tehdään tutkimuksia tekoälyn käytöstä ja käyttäjistä, niin olisi tietenkin hyvä määritellä se, mihin tai millä tavalla tekoälyn käyttäjät käyttävät tuota tuotetta? Eli jos he teettävät työnsä tekoälyllä, niin mainitsevatko he sen asian siten, että julkaisun yhteydessä tulee ilmi, että tekstin on tehnyt joku tekoälyassistentti? Vai esittävätkö he tuon tekstin omana tuotoksenaan, vai hyödyntävätkö he tekoälyä esimerkiksi kieliopin tarkastukseen, tai lähteiden etsintään? Eli kaikkia tekoälyn käyttäjiä ei pitäisi suoraan syyllistää. Kaikki tekoälyn käyttäjät eivät teetä koko tekstiään tekoälyllä. Tai kaikki tekoälyn käyttäjät eivät esitä tekoälyn tekemää tuotosta omanaan. 

Netissä on taas kerran julkaistu tutkimus,  jolla valotetaan tekoälyn käyttäjien epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Tuon tutkimuksen mukaan tekoälyä käytti vain melko pieni osa ihmisistä. Mutta kun noita tutkimuksia tarkastellaan, niin voidaan miettiä sitä, että minkä takia juuri tekoälyn käyttäjillä on mahdollisesti eräitä epämiellyttäviä luonteenpiirteitä? Kun haemme vastausta tuohon kysymykseen, niin tietenkin meidän pitää miettiä tekoälyn roolia. Siis tekoälyn rooli prosessissa on sama kuin esimerkiksi haamukirjoittajan. Tekoäly on siis avustaja, joka generoi tekstiä tiettyjen sille syötettyjen parametrien mukaan. 

Ja jos tekoälyn käyttö tarkoittaa sitä, että henkilö teettää tekstinsä tekoälyllä, ja sitten vain palauttaa sen, muistamatta mainita asiasta, niin periaatteessa tilanne on aivan sama, kuin hän pyytäisi jotain ihmistä tekemään tuon työn, ja sitten esittää toisen tekemän työn omanaan. Eli millainen johtaja pyytää sihteereitään tekemään raportteja, ja sitten käy kokouksessa esittämässä tuon raportin omana tuotoksenaan? 

Tai millainen opiskelija kopioi toisen tekemän työn jostain verkosta, ja sitten vain vaihtaa oman nimensä tuohon työhön? Siis tekoäly on väline, jota voidaan käyttää kuten sihteeriä tai jotain kaveria. Se miten ihmiset käyttävät tekoälyä riippuu siitä, miten he tuohon työkaluun suhtautuvat. Tuo käyttötapa on tietenkin hyvä määritellä kaikissa tutkimuksissa. 

On ihmisiä jotka käyttävät tekoälyä tiedon etsintään, ja jotka hyödyntävät tekoälyn etsimiä lähteitä. Samoin on ihmisiä jotka tarkastavat esimerkiksi kielioppia tai muuta vastaavaa tekoälyn avulla. He saattavat generoida kuvia tekoälyllä, mutta he eivät poista noita tekoälymerkintöjä. Mutta kukaan noista henkilöistä ei käytä ehkä tekoälyä suoraan tekstin tekemiseen, eli he itse kyllä kirjoittavat tekstinsä. Mutta pieni osa ihmisistä käyttää tekoälyä kuten joku johtaja joskus käyttää sihteeriään. He siirtävät koko kirjoitusprosessin suoraan tekoälyn suoritettavaksi, ja tuolloin kyseessä on plagiointi. 

Joten olisiko plagioiva luonteenpiirre se, mikä yhdistää johtajaa joka kirjoituttaa omana esittämänsä raportit sihteerillään, sen henkilön luonteenpiirteeseen, joka kirjoituttaa tekstinsä jollain tekoälyllä, ja sitten suoraan esittää nuo tekstit ominaan. Eli kuten tiedämme, niin aina on ihmisiä, jotka tekevät vilppiä. Aina on opiskelijoita ja johtajia, jotka teettävät raportteja kavereillaan tai alaisillaan, ja sitten plagioivat, eli esittävät nuo tuotokset ominaan. Ne jotka tekevät vilppiä opiskellessaan tekevät sitä myös myöhemmin. Ja esimerkiksi johtavassa asemassa olevan henkilön on helpompi tehdä vilppiä kuin alaisten, koska hän voi suoraan käskeä alaistaan tekemään ne paljon puhutut raportit. 

https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/93216228-e10b-445c-ab5c-b31ab4d1551e

Kun kerran tekoälyltä kysäisin..

 

Tekoäly eroaa ihmisestä siinä, että toivon mukaan tekoälyllä ei ole omaa tahtoa. Tekoäly ei myöskään valehtele tai anna väärää tietoa. Sen takia tekoälyltä on helppoa kysyä neuvoa. Joten sen takia tekoäly voi kouluttaa sinusta tai minusta paremman koodarin kuin alan konkarit. Mutta miksi alan konkarien opastus ei ole hyvää? Kursseilla tietenkin on aina mahdollista kysyä opettajalta tai ohjaajalta asioita, mutta aina välillä käy niin, että joku muukin tarvitsee apua. Ja siinä sitten saattaa pari- kolme tuntia mennä, ennen kuin joku ohjaaja sattuu istumaan viereiseen tuoliin, sekä ryhtyä neuvomaan koodaamista. 

Eli jos parikymmentä ihmistä haluaa tai tarvitsee apua, niin silloin opettajalla ei ole ehkä kovin paljon aikaa kertoa kaiken maailman kikkoja. Toinen asia sitten on se, että työpaikalla alan konkarit voivat kokea olevansa kilpailuasemassa tulokkaisiin nähden. Se saattaa aiheuttaa ikäviä vastauksia, jos toinen kysyy aivan perusasioita. 

Eikä työpaikalla ole välttämättä muutenkaan aikaa neuvoa kaikissa mahdollisissa asioissa, kun muiden pitää välillä töitäkin tehdä. Joten mistä sitten saa neuvoja, jos niitä tarvitaan? Tietenkin kun ihminen tulee taloon, niin hänelle annetaan perehdytys, mikä saattaa tarkoittaa 30 minuutin maraton-puhetta, jossa sitten kerrotaan että missä on joku ohjekirja, eikä edes sitä muisteta mainita juuri tämän yrityksen käyttämän editorin erityispiirteitä. 

Tekoälyn valtti on siinä, että se ei koskaan suutu. Sillä on aina aikaa neuvoa sekä purkaa koodia käyttäjälle. Eikä sen vaivaaminen ole kenenkään ajasta pois. Samoin tekoäly ei vastaa epäystävällisesti, eikä se pidä toista kilpailijana. Jos toinen pitää toista kilpailijana, voi käydä niin, että vanhemmat työntekijät eivät ole halukkaita jakamaan tietojaan ainakaan kenenkään nuoren kanssa. Eli kilpailuasetelma on yksi asia, minkä takia työpaikan ilmapiiri saattaa myrkyttyä. Tekoälyn kanssa ei samaa ongelmaa ole. 

https://www.tivi.fi/uutiset/a/90af950a-1c38-4d2f-8ddd-3e44e0a9813d

Onko avaruusohjelman yksityistäminen järkevää?

Yllä oleva kuva heijastaa avaruusohjelmien suurinta ongelmaa, joka saattaa olla myös niiden suurin pelastus. Siinä esitetään se, kuinka suuri osa amerikan avaruusohjelman luotaimista on yksityisesti rahoitettu. Juuri tämä kehitys jossa tieteen tekemistä sidotaan taloudelliseen etuun saattaa aiheuttaa sekä suurta helpotusta, koska yksityiset rahoittajat eivät ole riippuvaisia MAGA-liikkeen kaltaisista poliittisista aatteista. Mutta samalla kun tiedettä sekä avaruusohjelmaa sidotaan finansseihin, niin silloin edessä on asia mikä vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen enemmän kuin koskaan. Nimittäin se että esimerkiksi SpaceX on periaatteessa monikansallinen yritys, joka ei ole riippuvainen yksittäisen valtion suosiosta. 

Kun sitten koko valtion puolustusta sidotaan juuri tällaisiin yhtiöihin, jotka voivat tarjota esimerkiksi internetiä, paikannuspalveluita sekä monia muita asioita, niin silloin unohdetaan se, että jos tuo yhtiö sulkee esimerkiksi Starlinkin, niin silloin seurauksena on todellisia ongelmia. Mikäli tämä tapahtuu sodan aikana voivat seuraukset olla hyvin vakavia. Tai mitä jos SpaceX kieltäytyisi lähettämästä jotain vakoilu- yms. satelliittia taivaalle. Todellisuudessa on pieni mahdollisuus siihen, että SpaceX:n työntekijät ottavat esimerkiksi valokuvia jostain Pentagonin satelliitista. Yksityisten yhtiöiden valitseminen sellaiseksi kumppaniksi, jota on vaikea korvata aiheuttaa ongelmia. Kun yhtyö asettuu korvaamattomaan asemaan, niin se saattaa ryhtyä hinnoittelemaan palveluitaan uudella tavalla. Ja se sitten voi saada aikaan ongelmia. 

Yllä: Taiteilijan näkemys tulevaisuuden avaruussukkulasta. 

Jos esimerkiksi tiedustelusatelliitin omistaa joku yhtiö, jonka pääkonttori on ties missä, niin yhtiö voi samalla katsoa, mikä kiinnostaa esimerkiksi jotain valtiota. Pahimmillaan molemmat mahdollisen konfliktin osapuolet ovat tuon saman yhtiön asiakkaita. 

Kun keskustellaan esimerkiksi luotaimista, niin niiden tukijärjestelmistä, me voimme ajatella, että noita samoja järjestelmiä voidaan käyttää sotilaallisissa ratkaisuissa. Sen takia esimerkiksi Mars-luotainten ohjelmistoja pitää varjella esimerkiksi juuri teollisuus vakoilijoita. Kaupallinen avaruustutkimus, joka merkitsee mineraalien hakemista asteroideilta sekä muilta planeetoilta on erittäin suuri taloudellinen merkitys myös monilla muilla sektoreilla. Kun keskustellaan esimerkiksi ydinkäyttöisten rakettien valmistamisesta, sekä lennoista muille planeetoille, niin ilman toimivaa tuki-infrastruktuuria noiden järjestelmien tuottaminen on vähintään vaikeaa sekä vaarallista. 

Jos esimerkiksi ydinraketti kootaan, sen reaktori panostetaan sekä käynnistetään Kuuta kiertävällä radalla, niin silloin raketin päästöt sekä mahdollisesti onnettomuudessa vapautuva radioaktiivinen materiaali vajoaa Kuun pinnalle. Eli tuollainen lento esimerkiksi Marsiin tarkoittaa ensinnäkin sitä, että Kuuhun pitäisi perustaa tukikohta, sekä kehittää halpoja laukaisulaitteita kuten avaruuslentokoneita eli sukkuloita, jotka voivat operoida esimerkiksi tavallisilta lentokentiltä. 

Nuo tuki-infrastruktuuriin kuuluvat välineet ovat itsessäänkin mielenkiintoisia. Avaruuslentokoneet ovat välineitä, joilla voi olla myös laaja-alainen sotilaallinen vaikutus. Eli noiden lentokoneiden avulla voidaan operoida sekä ilmakehässä että ilmakehän ulkopuolella. Ne voivat olla välineitä joilla pidetään yhteyttä Kuuasemaan, mutta samat välineet voivat myös hyökätä esimerkiksi satelliitteja vastaan. Kun ohjelmaa tutkitaan, niin tärkeää on se, että mitä muuta kuin mitä tulee ensimmäisessä bisnes-tapaamisessa mieleen kyseinen ohjelma voi tuoda sen rahoittajille. 

Mitä yhteistä on Kaukasuksen valtioilla ja USAn yliopistoilla?

Kun kerran menettää johtavan aseman, niin sitä asemaa ei helposti saa takaisin. USA kohtaa sen historian suurimman aivovuodon ja Venäjä menettää asemaansa Kaukasuksella sekä entisten Neuvostotasavaltojen joukossa. Mutta mikä yhdistää näitä kahta asiaa? Molemmat ovat seurausta siitä, että vahva johtaja on asettanut tavoitteen, jonka mukaan muiden pitää myötäillä häntä sekä hänen näkemyksiään asioista. 

Tuo vaatimus on pitänyt sisällään uhkauksen, eli jos tuota vahvaa johtajaa ei uskota tai häntä ei totella, niin seuraukset ovat silloin kamalat. Ja tietenkin populismiin kuuluu se, että veronmaksajien rahaa tuhlataan aina jokaisessa ohjelmassa. Varsinkin jos ohjelma ei miellytä jotain poliittista päättäjää. 

Eli kyseessä on valtiovallan sekä tieteen tai vahvemman valtion ja heikomman valtion välisestä skismasta. Tuolloin kyse on siitä, että kuinka pitkälle voidaan tai saadaan toisen osapuolen itsehallintoon puuttua, ilman että siitä on seurauksia. Trump on määritellyt seuraukset siten, että jos yliopisto ei häntä tottele, niin valtion tuet lakkautetaan. Ja Putin on määritellyt vastaavan asian, eli lojaalisuuden vaatimuksen siten, että jos hänelle ei olla lojaaleja, niin silloin aseapu lopetetaan tai sitten Venäjä jyrää valtion. Mutta sitten Venäjä aloitti Ukrainan sodan, joka tietenkin sitoi sen aseteollisuutta.

Eli esimerkiksi iran ei ole saanut sen tilaamia venäläisiä taistelukoneita. Eikä siten myöskään kukaan muu ole saanut sitä, mitä Putin on luvannut. Kun Trump on vaatinut USAn yliopistoja asettumaan samaan linjaan MAGA-liikkeen kanssa, niin hän aiheuttaa sen, että USAssa opiskelleet ja siellä työtä tehneet tutkijat lähtevät etsimään uusia tutkimuslaitoksia, eli he vain ottavat laukkunsa ja lähtevät. Putin taas on ollut herra Kaukasuksella siksi, että hän on tukenut noita valtioita tai niiden johtoa. Ja kun sitten hän aloitti sodan Ukrainassa, niin nuo valtiot ovat joutuneet etsimään uusia tukijoita.

Uusien tukijoiden saavuttua ei Venäjää ehkä toivoteta takaisin. Samoin jos yliopistojen tutkijat lähtevät Eurooppaan tai Aasiaan ja jättävät USAn, niin he eivät ehkä automaattisesti palaa takaisin. Eli jos ihminen muuttaa Eurooppaan, ja kohtaa ympäristön missä häntä kunnioitetaan, tai hänen työtään tuetaan, niin miksi hän palaisi USAan. Varsinkin jos hän on itse eurooppalainen. Kun MAGA-liike poistaa yliopistoista niitä, joiden tapa harjoittaa tiedettä ei miellytä Donald Trumpia sekä hänen tukijoitaan, niin Euroopassa heitä voidaan tietenkin palkata näitä tutkijoita, joiden näsäviisaat mielipiteet eivät Trumpia miellytä. 

Trump uskoo vakaasti siihen, että tulevaisuus on edelleen öljyn ja kaasun. Hän saa tietenkin voimakasta tukea öljy- ja kaasuyhtiöiltä. Ja kaikki jotka ovat häntä vastaan saavat tietenkin vastaansa kysymyksen, että “välitätkö enemmän pingviineistä vai USAn kansalaisista? 

Tietenkin Eurooppa haluaa varmaan olla paikka, jossa uskotaan vakaasti esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tulevaisuuteen. Eli sen takia esimerkiksi fuusioteknologian kehitystä vähätellään, tai aurinko ja tuulivoimasta voidaan aina löytää vähän arveluttavia asioita, kuten sitä että kotkat lentävät päin noiden tuulivoimaloiden  turbiinin siipiä. Tai niiden siipien aiheuttama ympäristökuormitus on valtavan suurta. Jos saisimme vielä esimerkiksi ympäristötavoitteita pudotettua, ja kulutusta ohjattua pois turhasta viherpesusta, niin silloin saadaan varmaan kotkat kokonaan pois ilmatilasta häiritsemästä poroja ja muuta riistaa. 

Ympäristöpolitiikkaan kuuluu tietenkin se, että ihmisille luodaan tiettyjä mielikuvia. Nuo mielikuvat ovat siitä erikoisia, että jos yksi kotka lentää tuulivoimalan siipiin, niin se luo niistä vaarallisen kuvan. Se että tuhat muuta kotkaa kuolee metsässä kuumuuteen ei tee samaa vaikutusta, koska se ei tapahdu konkreettisesti ihmisten edessä. Toki sitäkään ei muisteta että tuo ilmaston lämpeneminen ei vaikuta vain kotkiin ja niiden poikasiin. Se vaikuttaa läpi koko ekosysteemin. Eli myös porot ja muutkin eläimet sekä viljelykasvit kärsivät tuosta muutoksesta. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi se, että olisimme sitoneet energiantuotantoa jatkossakin Venäjään ei ole kaikille ihmisille epämiellyttävä asia. Venäjä tarjoaa tuolloin tietyille ihmisille mukavan selkänojan, johon voidaan aina vedota, mikäli joku asia ei miellytä itseä. 

Tieteellinen työ on avainasemassa tai lähtöpiste prosessissa, joka myöhemmin johtaa tuotteistamiseen. Se että emme tiedä että onko jollain ihmisryhmällä erilailla toimivat aivot saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten pitkiä työuria nuo ihmiset kykenevät tekemään. Tai tuo tieto saattaa olla tärkeää vaikkapa BCI-laitteiden toimivuuden kannalta. BCI- eli kyky käyttää tietokoneita EEGn avulla on uusinta uutta tietotekniikassa. Ja ilman modernia aivotutkimusta tuo asia on mahdoton toteuttaa. 

https://bigthink.com/starts-with-a-bang/american-science-brain-drain/