Tekoäly ei ole ainoa asia, mikä on ihmisten ajattelulle haitallista.

Kyllä kansa tietää mikä sille on parasta, sanoi Kekkonen. Mutta samalla hän unohti kysyä että mistä kansa saa tiedon omasta parhaastaan? Ja yksi asia joka sitten voi tuon tiedon antaa on tekoäly. Tekoälyn avulla voidaan päästä loistaviin tuloksiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Mutta tekoäly rapauttaa ajattelua, eli emme ehkä osaa kyseenalaistaa sitä tietoa mitä tekoäly meille antaa. Tekoäly kuitenkin on vain olio. Eli joka tapauksessa me työelämässä joudumme luovuttamaan osan vapaasta tai näennäisesti vapaasta tahdostamme työnjohtajille tai viranomaisille. Periaatteessa se että seuraamme vain pomon käskyjä voidaan luokitella siten, että luovutamme oman ajattelumme suoraan toisen olion käsiin. Eli meidän, käskyn vastaanottajien kannalta on aivan sama, että tottelemmeko me tekoälyä vai tottelemmeko me vahvaa johtajaa. 

Molemmat antavat meille tekosyyn välttää vastuuta. Tekoälyn käyttöä liiketoiminnan ja johtajuuden tukena on asia, mikä pitää sisällään kaksi puolta. Tekoälyä ei voi mielistellä samalla tavoin kuin ihmistä. Eli tekoäly seuraa mitä ihminen tekee työpaikallaan. Mutta toisaalta taas erotuspäätöksen tekee ihminen. Tai siis ihmisen pitäisi tehdä itse erotuspäätös. Ja kuitenkin jos tekoäly paljastaa että alainen ei tee mitään muuta kuin lue sarjakuvia työpisteellä, niin johtajan pitää tuohon asiaan reagoida. 

Ajattelun ja päätösvallan luovuttaminen tekoälylle on asia, mistä ei olla vieläkään keskusteltu tarpeeksi. Siis olemme oikeastaan jo luovuttaneet osassa toimintojamme päätökset tekoälylle, koska esimerkiksi osakekaupoissa sekä muussa sijoitusbisneksessä joudumme jatkuvasti seuraamaan käyriä, ja silloin kun käyrä on maksimissaan tai minimissään, joudumme reagoimaan ja joko ostamaan tai myymään. Siis jo parin sekunnin odotus tai neuvottelu voi tulla kalliiksi. Joten pörssipeleissä on tärkeää asettaa itselle limiitti, eli alin arvo jonka jälkeen ostetaan. Tai ylin arvo jolloin varsinkin lyhyentähtäimen pelissä myydään osakkeita. Tuolloin voimme sanoa että joudumme periaatteessa tottelemaan noita käyriä. jotka tekoäly piirtää ruudulle. Ja tekoälylle voidaan antaa parametrit, jolloin se voi ostaa tai myydä. Ja idea on se, että ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. 

Eli tässä kirjoitan vain siitä osto-ja myyntitavasta, jossa osakkeita myydään ja ostetaan jatkuvasti, enkä tahallani käsittele pitkän tähtäimen sijoituksia. Mutta siis tekoäly on asia, joka on nostanut ihmisten ajattelun vapauden tietoisuuteemme. Tekoäly on oikeastaan samassa asemassa kuin esimerkiksi vahvat johtajat kautta koko maailman. Vahva johtaja tarjoaa alaisilleen mahdollisuuden ikään kuin vetäytyä vastuusta, kun he tekevät päätöksiä. He siis luovuttavat päätöksenteon joko vahvalle johtajalle tai tekoälylle, ja sitten vain painelevat nappia siten, kuin tekoäly ehdottaa. 

Tekoäly ohjaa ajatteluamme, ja esimerkiksi Internetin tai hakukoneiden page-ranking saa aikaan sen, että me jossain määrin olemme ajautumassa Wokeen. Tuolloin karsimme tahallamme sen tiedon pois, joka ei meitä satu miellyttämään ja tietenkin jos painelemme vain hakukoneen antaman linkkilistan ensimmäistä linkkiä, niin saamme ehkä vain suositun kotisivun antamia tietoja. Meillä on vapaus ajatella. Mutta jos luovutamme tuon oikeuden ajatella jollekin toiselle, niin se että onko kyseessä tekoäly vain toinen ihminen on oikeastaan aivan sama. 

Kun Elon Musk käyttää tekoälyä etsiäkseen niitä, jotka hänen DOGE-virastonsa irtisanoo, niin hän varmaan käyttää tekoälyä suodattaakseen niitä virkailijoita, jotka tekevät kaikkea muuta kuin työtä. Siis se kuinka paljon työntekijä viettää viikossa valtion maksamaa työaikaa esimerkiksi katselemalla markettien kotisivuja voi olla se, miksi DOGE lähettää ystävällisen erokirjeen tuolle virkailijalle. Mutta siis se tekeekö kukaan tuolla työtilassa mitään on muutekin eri asia. 

Eli meillä kaikilla voi olla esimerkiksi työtila auki kaiken aikaa, mutta sitten kuitenkin tuijottelemme kännykältä kaikkea muuta mielenkiintoista. Eli olisi mukavaa nähdä että seulooko Muskin tekoäly myös sitä, että montako merkkiä virkailija kirjoittaa työtilassa olleessaan. Ja tietenkin myös merkityksellisten sanojen määrä olisi hyvä saada tietoon. Mutta siis erottaako Musk vai tekoäly nuo virastojen laiskottelijat? Tuolloin voidaan ajatella siten, että Musk vetäytyy tekoälyn taakse tehdessään päätösksiä. Tai sitten tekoäly antaa luotettavaa tietoa, koska sitä ei voida samalla tavalla mielistellä kuin oikeaa ihmistä. 

https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/microsoftin-tutkimus-tekoaly-on-haitallista-ihmisen-ajattelulle-toinenkin-huolestuttava-havainto/

Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee niin?

Yllä oleva kuva on tekoälyn tekemä muunnelma teemasta, sokea johtaa sokeita. Eli tekoälyn kehityksessä tekoäly johtaa tekoälyjä. Tekoälyt ovat ottamassa vastuuta monista töistä, ja sen takia olemme ehkä tulossa tilanteeseen, missä tekoälyt opettavat muita tekoälyjä. 

Kritiikki on sitä, että otetaan huomioon myös muiden kuin oman itsen muodostama näkemys jostain asiasta. Kritiikki ei ole periaatteessa pelkästään sitä, että jotain asiaa vastustetaan vastustamisen ilosta, ja siksi että vastustaminen nostaa jotain asemaan, mikä hänen mielestään kuuluu vain hänelle. Kritiikki ei siis ole mitään sanan "ei" hokemista. Vaan tietenkin meidän pitää pohtia asioita siten, että kuka tai mikä on se, mikä estää tai ajaa jonkun asiaa? Siis aina pitää kysyä että "miksi näin"?  

Kuinka moni meistä koskaan harrastaa mitään kritiikkiä minkään näkemänsä asian kohdalla? Eli ajattelemmeko me oikeastaan mitä näemme tai mitä luemme? Ja kun vastustamme jotain, niin miksi vastustamme sitä jotain? Vastustammeko me oikeastaan jotain asiaa siksi, että se vie meiltä etuoikeuksia, vai siksi että me haluamme säilyttää vanhat rakenteet, joihin olemme tottuneet ja jotka ovat tehottomia. Vanhat rakenteet ovat asioita, jotka ovat nostaneet ihmisiä valtaan, ja antaneet vallan esimerkiksi keisareille ja kuninkaille. Ja nuo miehet ja naiset ovat tietenkin olleet niitä, jotka ovat saaneet paljon vanhassa järjestelmässä. Joten sen takia kuninkaat ovat mielellään vastustaneet uudistuksia henkeen ja vereen. 

Neuvostoliitossa oli ennen joukko, josta käytettiin ja käytetään edelleen nimeä "nomenklatuura". Tuolla joukolla oli aikoinaan erittäin paljon etuoikeuksia tuossa maassa, eikä nomenklatuuraan kuuluvan tarvinnut edes käyttää samoja kauppoja neuvostoliittolaisten enemmistön kanssa. Juuri nomenklatuura on vastustanut uudistuksia erittäin voimakkaasti. Ja syy tähän ovat tuon joukon etuoikeudet. Eli heillä on sensuroimaton internet, omat kaupat yms. Mutta miksi noita samoja oikeuksia ei voisi olla kaikilla? Koska jos kaikilla olisi samat oikeudet, niin ne eivät olisi etuoikeuksia. 

Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee näin? Kysymys on sikäli erikoinen, että sen jälkimmäistä osaa ei juurikaan käsitellä missään. Tekoälyn lahjakkuus on  tietenkin täysin riippuvainen siitä, millaisia aineistoja se käyttää. Mutta kysymys siitä, miksi kriittinen ajattelu hapertuu liittyy niin sanottuun teknofantasiaan. Tai oikeastaan kyseessä on eräänlainen vääristymä, mikä on ollut ennenkin huomion kohteena. Ihmisiä vakuuttaa enemmän se, että joku laite on tehnyt jotain, kuin se että joku ryttyiseen ruutuvihkoon kirjoitteleva nörtti on asiasta tehnyt teorian. 

Jos luovutamme oikeuden ajatteluun jollekin toiselle, niin silloin meidän kannaltamme on aivan sama että luovutammeko sen ehkä jollekin suurelle johtajalle, joka tietää paremmin kuin me itse, mikä on meille parasta. Vai luovutammeko sen ehkä tekoälylle, joka tietää kaiken paremmin kuin ihminen? Tai siis sellainen kuva tulee välillä kun lukee tietokoneita käsitteleviä kirjoituksia. "Siis ihminen on kuin tietokone" on sananmukaisesti väärin sanottu. Ihminen ajattelee itse. Mutta tietokone seuraa ohjelmistoissaan tai päättelyissään tiettyjä reittejä, jotka ovat usein melko kaavamaisia. Eli tietokone ei osaa muuttaa tuota vuokaaviomallia samalla tavalla kuin ihminen. Ja ohjelmistot seuraavat noita vuokaavioiden malleja. Vuokaavio on siis kartta jota noudatetaan silloin, kun algoritmiä rakennetaan, ja tietokoneen toiminta seuraa silloin tätä vuokaavion reittiä.

Mutta se että tekniset laitteet saavat kaiken kuulostamaan paremmalta on totta. Ja varsinkin kalliit tekniset laitteet tehostavat asioiden näyttävyyttä. Eli jos nurkkaan ostetaan kallis kone, niin sitä pitää tietenkin käyttää. Nimittäin se että joku 300 000 000 euron laite löytää tai kehittää jotain on paljon paremman näköistä kuin se, että joku nörtti istuu jossain tietokoneen ääressä, ja kehittää vastaavia asioita omassa päässään. Tekoälyn kohdalla ihmiset saavat lukea jatkuvasti uusista saavutuksista, mutta samalla me unohdamme sen, että ihmisaivot  olisivat jo monta kertaa tehneet vastaavia asioita. Se miksi siis tekoälyä kohdellaan eri tavalla kuin ihminen johtuu siitä, että se on tekninen väline. 

Teknisen välineen tuottamaa tai sen kautta tuotettua tietoa käsitellään silkkihansikkain, sen sijaan kun ihmisen tuottama teksti tai muu tutkimus leimataan kovin helposti vähintään pseudotieteeksi. Tai sitten ihmisen tekemiä asioita vähätellään. Siis tekniikka ja suuret luvut hurmaavat ihmisiä. Eli periaatteessa kreikkalaisen filosofien Leukloppoksen ja  Demokritoksen atomimalli, jossa lopulta ainetta jakaessamme kohtaamme sen lopullisen "atomoksen", kappaleen jota emme voi jakaa pienemmiksi osasiksi on edelleen käypä ajattelutapa. Mutta siis se mistä ihmiset haluavat lukea ovat esimerkiksi hiukkasfysiikan tutkimuskeskusten kuten CERNin käyttämistä tehoista.

Tekoäly opettaa tekoälyjä 

Samoin jos Diogenes Sinopelainen koulutti joukon koiria käymään puolestaan kaupassa, niin se tuskin kiinnostaa ketään. Diogenes Sinopelainen koulutti koiransa kantamaan ostoslistaa ja kukkaroa torille, ja sitten kauppias luki tuon lapun ja etsi tuotteet. Sitten hän otti raaht, kirjoitti kuitin ja lähetti koirat takaisin. Eli varmaan Diogenes osasi lukea kuitista että monta omenaa ja mikä kunkin omenan hinta oli, ja vaihtorahoista hän osasi laskea että antoiko kauppias oikein takaisin. Nämä asiat eivät ole kovin näyttäviä. Mutta jos jonkun ICT-laboratorion henkilökunta kehittää robotin, jonka rinnassa on näyttöpääte, jossa näkyy ostoslista ja kaupan henkilökunta kerää tuotteet robotille, niin se on valtava uutinen. 

 Eli suurin osa ihmisistä on kiinnostunut tuon valtavan hiukkaskiihdyttimen tehoista, eikä heitä kiinnosta vähääkään se, mitä tuo kiihdytin tuo ihmisten eteen. Se että kiihdytin toi ihmisten eteen Higgsin bosonin on hyvin merkittävä asia. Mitäpä Higgsin bosoni merkitsee sen rinnalla, että sitä tutkiva henkilö kykenee luomaan plasmaa jota oli olemassa vain juuri alkuräjähdyksen jälkeen. Eli emme varmaan osaa arvostaa esimerkiksi kosmologeja, ja muita teoreettisen tutkimuksen tekijöitä, koska heidän työnsä ei ole kovin näyttävää.

Eikä myöskään joku tiedemies joka kirjoittelee asioista johonkin lehteen tai blogiin ole ihminen, joka kehittää kovin suuria energiatasoja tai mitään muuta kovin näyttävää ihmisten eteen. Näyttävät asiat ovat niitä jotka myyvät lehdissä. Samasta syystä esimerkiksi tekoälyn kehittäjiä ei kovin paljon ilmeisesti arvosteta, tai heidän työhönsä viitataan usein sanalla "koodari", ja sitten lähtökohtana on se, että noiden ihmisten pitäisi tuottaa virheetöntä koodia, mutta samalla heitä ei sitten muuten missään kaivata. Siis mikään tietokonenörtti ei ole se, mitä kukaan edes voi ajatella sankarinaan. Tekoälyn tekeminen on siis koodaustyötä, eikä se ole itsessään kovin näyttävää. 

Tekoäly rapauttaa ihmisten mieltä. Se rapauttaa myös esimerkiksi ihmisen luutunutta näkemystä omasta erinomaisuudestaan. Mutta se että annamme tekoälyn ajatella ja tehdä asioita puolestamme saa aikaan sen, että tekoäly ottaa ehkä lopulta liian suuren roolin elämässämme. Mutta mitä siis kriittisyys on? Kuten alussa olen sanonut, niin kritiikki on sitä, että myös niitä asioita otetaan huomioon, jotka eivät suoraan tuo meille itsellemme hyvää, tai jota emme itse ehkä voisi edes hyväksyä tai tehdä omassa elämässämme. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokritos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leukippos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen

Miksi Eurooppa kaivaa kuoppaa itselleen tekoälyn kohdalla?

Tekoäly on asia, jonka kohdalla olemme huomanneet että tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa. Ja kaikki ennusteet mitä tulevaisuudesta on laadittu ovat vain hypoteeseja. Eli tulevaisuudesta puhuttaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja ainoa asia jota voimme tekoälyn kohdalla pitää varmana on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä kuukauden päästä. Tai kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä viikon päästä. Tekoäly ei ole siis väline, jota voidaan käyttää vain hyvään ja rakentavaan toimintaan. Pahimmillaan varsinkin sotilaallinen tekoäly voi olla väline, joka tuottaa meille pahimmat painajaiset. Tekoälyn ohjaamalla robotilla ei ole tunteita. Se voi empaattisuutta matkivalla reaktiolla, tai sanoa "auts" jos sen varpaan sensoreita painetaan tietyllä tavalla. 

Mutta jos sitten ajatellaan tilannetta, jossa joku ihminen korvataan häntä muistuttavalla robotilla, niin tuollaisella robotilla ei ole mitään moraalista tai eettistä mallia, joka estää sitä täyttämästä omia tehtäviään. Eli mikään petos tai teko ei ole esimerkiksi sotilaalliselle vakoojarobotille liian alhainen. Ja juuri tämän kaltaisista robottinäyttelijöistä ovat esimerkiksi lainvalvontaviranomaiset kiinnostuneita. Robottisoluttautuja ei koskaan petä sen ohjaajia. Se ei vaihda puolta, tai ryhdy huumepomojen kaveriksi. 

Samoin robottiterapeutti ei koskaan suutu, se ei koskaan jakele sille uskottuja tietoja. Ja esimerkiksi Helsingin Yliopistossa on tutkittu tekoälyn käyttöä terapeuttina ja tulokset ovat olleet loistavia. Eli tuolloin tekoälyn luoma näyttelijä keskustelee asiakkaan kanssa. Tuota mallia voidaan hyödyntää esimerkiksi myös työhaastatteluissa sekä erilaisissa treffipalveluissa. Tekoäly näkee ihmistä paremmin esimerkiksi valheen merkit, sekä ihmisen kiihtymisen tai suuttumisen. Samoin tekoälyä on vaikea hurmata. Eikä tekoäly näytä jos ihminen jää kiinni valehtelusta.  

Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Empaattiseen tekoälyyn voi kuulemma jopa rakastua, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että tekoäly on työkalu. Se on tietokoneohjelma, joka voi toimia kuin kumppani. Ja esimerkiksi copilot-tekoälyt voivat korjata ihmisen tekemiä kirjeitä, ne voivat havainnoida tunnetiloja. Sekä poistaa esimerkiksi suuressa tunnekuohussa tehdyt kirjeet, ja sitten myös huomauttaa työntekijää siitä, että hän alkaa tehdä enemmän virheitä. Tuolloin työntekijä on väsynyt tai vihainen, ja silloin ei työstä tule koskaan mitään. Se voi valvoa sitä että töitä jaetaan tasapuolisesti sekä tietenkin huomauttaa jos toimistoissa tai muissa työtiloissa on liian kuuma tai liian kylmä. 

Samalla tekoäly voi olla myös kontrollifriikkien suurin unelma, jolla he voivat valvoa jokaista liikettä työpaikoilla sekä yhteiskunnallisella tasolla. Ja siksi esimerkiksi kontrolliyhteiskunnat ja niiden johtajat satsaavat tuohon välineeseen. 

Euroopassa ollaan huomattu että laajat kielimallit ovat lähes koko tekoälyn standardi. USA on siis tekoälyn kiistaton kuningas, ja Eurooppa on pitkälti altavastaajana näissä laajojen kielimallien kehittämiseen tähtäävissä projekteissa. Kiinassa tekoälyn panostetaan samalla tavalla erittäin voimakkaasti, ja kuitenkin Euroopan teollisuus vain ikään kuin katselee sivusta, kun tietotaito tuolla alueella valuu USAn ja Kiinan käsiin. 

Kun esimerkiksi Suomessa syntyy joku tekoälyn alueella toimiva yhtiö, joka alkaa menestyä tai sitten yhtiö kehittää innovatiivisen tuotteen, niin se ostetaan välittömästi jonnekin Atlantin taakse, jossa se sitten tuottaa voittoa amerikkalaisille osakkeenomistajille. Mutta samalla tietenkin tuon yhtiön patentit päätyvät amerikkalaisten hallintaan. Se ei välttämättä ole ainakaan asia, jota meidän pitäisi toivoa EUssa. Samalla kun Amerikassa tuotetaan tekoälyä laajojen kielimallien pohjalta, niin meillä EUssa toivo laitetaan siihen, että saadaan aikaan lakeja, joilla noiden kielimallien kehitystä jarrutellaan. 

Samaan aikaan muutenkin kirjoitellaan siitä, kuinka tekoäly vie työpaikat, eikä siinä ole muutenkaan mitään hyvää. Kun kahden viikon työ tehdään parissa tunnissa, niin tekoäly tietenkin tekee virheitä. Mutta sitten kun puhutaan siitä, että tekoälyn virheprosentti on noin 13-15, niin meidän pitää kuitenkin muistaa yksi asia. Tekoälyn tuottamasta materiaalista 13-15% on jotenkin väärää, mutta kuitenkin samalla me voimme muistella sitäkin, että myös ihmiset tekevät virheitä. Eli onko kukaan laskenut montako prosenttia esimerkiksi kaupungin työntekijöiden tekemistä paperitöistä päätyy suoraan jonnekin roskakoriin, koska niissä on ollut virheitä. 

Kuitenkaan me emme näe juurikaan positiivisia asioita tekoälyä käsittelevistä uutisista. Tekoäly vie työpaikat, se tekee virheitä sekä nostaa koneet kapinaan ihmistä vastaan, on se ilosanoma jota saamme jatkuvasti katsella. Ekspertit ovat järkyttyneitä siitä tai tästä asiasta, jota tekoäly on viime aikoina tehnyt. Tai mitä tekoälyn kehittäjät ovat viime aikoina saaneet aikaan. Se että työpaikat ovat valuneet esimerkiksi Viroon tai Kiinaan eivät ole olleet mikään ongelma, mutta jos työntekijät korvataan tekoälyllä, niin silloin edessä on ongelmia. Mutta kenen ongelmia nuo ongelmat oikeastaan ovat? 

Mutta kuten varmaan tiedämme, niin tekoäly tuli markkinoille melko nopeasti. Ja varsinkin osaavat ohjelmoijat saavat jopa niiden ilmaisversioista paljon irti. Muutamia vuosia sitten tekoälyn kehitystä pyrittiin ennakoimaan siten, että tulevaisuus on suppeissa kielimalleissa, jotka ehkä luotaisiin laajojen kielimallien avulla. Mutta tällä hetkellä kielimallien kehitys on mennyt siihen suuntaan, että asioita tehdään suoraan laajan kielimallin kautta. Tuota on tietenkin vastustettu esimerkiksi siksi, että tekoälyn käyttöä pidetään tietoturvariskinä, ja tietenkin siitä pitää hankkia lisää tietoa. 

Tuollaisen asenteen takia tekoälyn ja sen käytön kehittäminen jäävät jälkeen. Se että tekoälyn käyttö estetään yhtiön laitteilla ei tarkoita, että se on estetty henkilön omilla laitteilla, eli jokainen meistä voi kaivaa älypuhelimen taskusta ja tehdä kysymykset tekoälylle. Toki komento toimistolle voi jotenkin rajoittaa tuotakin asiaa, mutta ihmiset ovat kekseliäitä, ja ehkä palautettavat työt kasautuvat aamulle, kun henkilöt sitten kotonaan tekevät tehtävät tekoälyn avulla, ja kopioivat tekstit kännykän ruudulta, mikä ei ole sen vaikeampaa kuin pikakirjoitetun kokousmuistion kopioiminen lehtiöstä. Kieltoja on nimittäin helppoa antaa, mutta niitä ei ehkä sitten osata tai kyetä valvomaan. 

Ja tietenkin kaikki asiat ovat sellaisia, että niitä pitää vastustaa. Vastustammeko me asioita siksi, että niitä on mukava vastustaa? Vai onko noissa tekoälyn käyttöä koskevissa kielloissa takana se, että ajatellaan että työpaikoilla ei saa olla vapaa-aikaa, vaan työnantaja maksaa siitä että ihmiset istuvat pöydän ääressä 40 tuntia viikossa? Siis pelkäämmekö tekoälyä siksi, että se vie työpaikat kiinalaisilta sekä intialaisilta koodareilta, joille nuo työt muutenkin olisi ulkoistettu? Vai pelkäämmekö sitä, että meillä on tulevaisuudessa tyhjät toimistot, joissa yksi ihmisjohtaja operoi jopa satoja tekoälyn ohjaamia työasemia. 

Tekoäly voi vähentää työelämän stressiä ja toksisuutta, jos sen halutaan tekevän niin. Esimerkiksi pörssissä tekoäly voi hallita jopa tuhansia kohteita samaan aikaan, niin että sijoittaja ei edes voi tehdä tappioita. Mutta tietenkin me voimme ajatella toisin. Tekoäly voi antaa mahdollisuuden potkia 90% työvoimasta pois, kun edessä on yhtiöiden toiminnan tehostaminen. Ja juuri tuo asenne saa aikaan sen, että ihmiset eivät jaksa tehdä työtä. Tekoäly ja robotit vievät nimenomaan mekaanista työtä. Ja aina silloin kun puhutaan työttömyydestä, niin voidaan kysyä, että "olisitko itse valmis tekemään noita, ehkä hyvinkin pienipalkkaisia töitä 30 vuotta"? 

Siis onko Suomen nousukausi sitä, että ihmiset työllistetään siivoojiksi, varastomiehiksi tai ehkä ovelta-ovelle myyjiksi?  Tai ehkä joku huoltomies tai putkimies olisivat hyvin palkattua työtä, mutta niissä sitten seuraa usein erilaisia tukielin sairauksia kuten reumaa tai nivelrikkoja. Tuollaista työtä ei useinkaan teetetä muutenkaan hyvällä palkalla, eikä niitä jaksa kukaan muu tehdä, kuin ne joiden on aivan pakko. Joten tietenkin voidaan ajatella että tulevaisuudessa hampurilaisia myyvät tekoälyt, ja ne annetaan asiakkaille luukun kautta. Mutta siis työttömän kannalta katsottuna on aivan sama, että kuka tai mikä työt tekee, jos hän eri niitä itse pääse tekemään. Eikä valtion taloutta hoideta kuntoon sillä, että työttömät laitetaan työhön, josta valtio maksaa palkat. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/other/yhdysvallat-on-teko%C3%A4lykukkulan-kiistaton-kuningas-mutta-miksi-eurooppa-kaivaa-l%C3%A4hinn%C3%A4-kuoppaa-itselleen/ar-AA1zfR9P?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=c403cd8cea9545ccb9447070ccdb898f&ei=31

Tekoälyn säätelystä, sekä säätelypolitiikan toimivuudesta.

Alussa voin sanoa sen, että mikään sääntö ei tehoa, jos sitä ei koskaan edes ajatella noudattaa. Sääntöjen noudattamista pitää valvoa, ja juuri valvonta on asia, mikä sitten herättää huolta ainakin EUn päättäjien keskuudessa. Mutta ilman valvontaa ei ole säätelyä. Ja ilman säätelyä tekoälyä ja muita innovaatioita koskevat asiat päätyvät pois Euroopasta. Mutta kuitenkin meidän pitäisi ehkä säätelyn sijasta tai säätelyn ohella keskittyä kehittämään omaa liike- tai yrityskulttuuriamme sekä työelämäämme sellaiseen suuntaan, että työntekijän ja myös yhtiön olisi hyvä olla Euroopassa. Meillä EUssa on sellainen tauti, että kannattavat yritykset myydään välittömästi USAaan. 

Samoin sitäkin kannattaisi miettiä, miten työelämässä pysymisestä saadaan EUssa ja Suomessa kannattavaa. Vastaus voisi löytyä työelämän muutoksesta, jossa tekoälyn avulla poistetaan kiirettä sekä samalla olisi luovuttava ehkä ainakin non-stop tehokkuusvaatimuksesta, jonka takia 50-vuotiaat ovat jo työelämässä täysin vatsahaavan sekä sydänkohtausten rampauttamia. Siis kepistä ja porkkanasta sen verran, että työelämässä voisi olla hiukan löysää. Se että kaikki asiat tehdään aina niin, että työntekijät eivät saa yhtään hengähtää aiheuttaa työelämässä uupumusta sekä siirtymistä eläkkeelle. Kun kaikessa on kilpailu, sekä samalla tarve ylittää oma itse, niin kukaan ei tuollaista asiaa kestä. 

Tekoälyn säätely on asia, mikä puhuttaa nykyään enemmän kuin muutama vuosi sitten. Tekoälyn kehittämistä ja säätelyä vaaditaan jatkuvasti, mutta samalla unohdamme sen, että tekoäly on edistysaskel joka on tullut jäädäkseen. Euroopassa on varmasti ihmisiä, jotka osaavat rakentaa tekoälyä, mutta ongelma on siinä, että nuo ihmiset eivät työskentele Euroopassa. Tai he voivat työskennellä etätyönä jopa Piilaaksossa ja istuskella esimerkiksi Helsingissä. 

Kun puhutaan esimerkiksi virtuaalitodellisuudesta sekä virtuaalisista työtiloista, niin niiden avulla ihminen voi periaatteessa työskennellä mistäpäin maailmaa hyvänsä. Tekoäly voi kääntää ihmisen puhetta suoraan vaikkapa suomesta englanniksi, ja sen takia se poistaa myös kielimuurin. Ja samalla esimerkiksi rajat suomalaisen ja amerikkalaisen työnantajan välillä hämärtyvät. 

Mutta jos ihminen työskentelee amerikkalaisessa yhtiössä, niin tuon yhtiön tuotteet ja siitä saatavat verorahat menevät suoraan USAn valtion taskuun. Eli se että lahjakkaat ICT-asiantuntijat eli nörtit ikään kuin ajetaan ulkomaisten yhtiöiden palvelukseen ei varmaan kiihdytä suomalaisia yhtiöitä. Suomalaiset yhtiöt tarvitsevat ennen kaikkea innovaatioita, joita ne voivat myydä ympäri maailmaa. 

Mikäli ihminen joka tekee esimerkiksi työtä tekoälyn kehittäjänä kokee niin, että hänen työtään ei arvosteta, tai siitä löytyy vain virheitä ja riskejä, niin hän varmaan muuttaa mieluummin yhtiöön jossa häntä arvostetaan. Jokainen meistä varmaan haluaa tehdä työtä yhteisössä, jossa meillä on samalla tavalla ylenemismahdollisuuksia kuin vieressä istuvalla ihmisellä. Se että ihminen tietää ensimmäisenä työpäivänään saavansa lähteä neljän kuukauden kuluttua osasi hän tai ei, niin silloin tietenkään hän ei välttämättä halua tuoda omia innovaatioitaan esille yhtiössä, joka muutenkin kohtelee häntä kuin patsasta jossain nurkassa. Eli hän on tuolloin välttämätön paha, josta vain halutaan eroon. Eli miten saadaan noita innovaatioita, joiden avulla saadaan maamme teollisuus nousuun? 

Tietenkin keskittyminen menneeseen on asia, mikä saattaa tuoda hetken aikaa loistavaa tulosta. Jos itse olisin Microsoftin kaltaisen yhtiön johtaja, niin sillä kapasiteetilla en voisi mitenkään edes epäonnistua rahan teossa. Maailmassa on tietokoneissa kaksi vallitsevaa standardia mitkä koskevat tietokoneiden käyttöjärjestelmiä. Nuo standardit ovat Microsoft ja Mac. Tietenkin on olemassa Google mutta Googlen käyttöjärjestelmä on lähinnä litteissä mobiililaitteissa kuten tableteissa sekä kännyköissä tavattu varuste, eikä Chromebook ole vielä lyönyt itseään samalla tavalla läpi kuin Windows tai Mac. Google on toki ykkönen verkkosovellusten valmistamisessa. 

Jos siis jokainen yhtiö maksaa lisenssimaksun voidakseen asentaa Microsoftin tuotteen valmistamilleen koneille, niin kyseessä on kultakaivos. Ja varsinkin Macin ongelma on sen hinta. Microsoft ei valmista itse PCtä, vaan asiakas maksaa lisenssin noista käyttöjärjestelmistä, joita se lataa valmistamiinsa PC-koneisiin. Eli on Microsoftin kannalta aivan sama, kuinka paljon tietokoneita myydään. Tai kuinka korkeaa hintaa asiakas maksaa ostamastaan koneesta. Eli kukaan ei tietääkseni ole valinnut Linuxia teollisesti valmistettujen tietokoneiden käyttöjärjestelmäksi. Tietokone on modulaarinen väline, josta saadaan ohjelmistojen avulla rakennettua sellainen, jota asiakas tarvitsee. Eli tekstikäsittelyt ja muut vastaavat asiat ovat olleet suuria kultakaivoksia ohjelmistoalan yrityksille. 

Mutta tekoäly on asia, joka on tulossa. Se on uusi laajennus tietokoneiden toimintoihin. Tekoälyn avulla voidaan luoda kuvia, tekstiä sekä ratkoa matemaattisia tehtäviä. Eli periaatteessa tekoäly voi korvata perinteiset toimisto-ohjelmat hyvinkin nopeasti. Tekoälyn väitetään tehostavan toimintoja niin, että tekoälyä käyttävä henkilö selviää viikon työkuormasta tunnissa. Joten sen takia esimerkiksi copilotit, jotka korjaavat sanamuotoja sekä tekevät vaikkapa laskutoimituksia samassa työtilassa, kuin missä käyttäjä tuottaa tekstiä voivat mullistaa työnteon. 

Meillä Suomessa ongelma on siinä, että työ polttaa ihmiset loppuun. Työelämässä tehokkuuden vaatimus on muuttunut niin toksiseksi, että ihmisen kohtalona on siirtyä eläkkeelle 50-vuotiaana, kun hänen vatsahaavansa tai sydänkohtauksensa aiheuttaa työkyvyttömyyden. Työttömien siirtäminen pois työelämästä eläkkeelle ei varmaan ole asia, joka kohottaa verotuloja. Eikä ainakaan se, että koulutetut suomen kansalaiset jäävät työttömyyskortistoon kun ulkomaiset työntekijät ja ulkomaiset johtajat valtaavat ulkomaisten sijoittajien ostamat yhtiöt tuo lisää tuloja valtion kassaan. Samoin talouden entinen veturi puksuttaa eteenpäin joidenkin vanhojen patenttien turvin. 

Toki voidaan sanoa että nuo tekoälyt vievät meiltä työpaikkoja, mutta samalla tavoin myös se, että hyvin hoidetut yhtiöt yksi toisensa jälkeen päätyvät ulkomaiseen omistukseen eivät ole ainakaan toivottavia malleja. Kun Suomessa joku yhtiö menestyy, niin silloin se ostetaan välittömästi ulkomaiseen omistukseen. Se tarkoittaa että yhtiön johto sekä sen työntekijät työskentelevät siten, että se miellyttää yhtiön omistajien kotimaan poliittisia päättäjiä. 

Me voimme jatkaa sitä linjaa, jossa kiellämme ihmisiä pätemästä tai tekemästä asioita, joita he itse pitävät tärkeinä. Mutta ongelma on siinä, että jos rajoitamme sekä syyllistämme ihmisiä, niin he eivät ehkä koe samanlaista patrioottista kaipuuta johonkin suomalaiseen siivousyhtiöön siivoojaksi, koska heillä ei ole työkokemusta jota työnantajat haluavat hänellä olevan. Siis 3-4 vuotta korkeakoulua käynyt vastavalmistunut ei varmaan osaa samoja asioita kuin ihminen joka on tehnyt työtä 10-20 vuotta alalla käytyään korkeakoulun jossain historiassa. 

Mutta samalla tietenkin me voimme sanoa, että mikään McDonald'sin työntekijä tai siivooja ei ehkä tuollaisen korkeakoulun käyneen ihmisen mielessä ole urahaave numero yksi. Ja siivoojan työ saattaa olla kokemuksena avartava, ja ehkä ihmisen pitää lain mukaan ottaa tuollainen työtarjous vastaan, mutta samalla kuitenkaan se ei vie hänen ammatillista osaamistaan yhtään eteenpäin. Siis ihmisen ei välttämättä tarvitse pitää työstään, mutta maassamme on laki, jonka mukaan tarjottu työ pitää ottaa vastaan. Mutta haluaako kukaan lukijoista viettää 20-30 vuotta jossain McDonald'sin kassan takana? Tai mitä se sitten ketään kiinnostaa. 

Meillä Suomessa ongelmana ovat työnantajien käsityksen mukaan liian korkeat palkat, mutta samalla pitää muistaa, että Suomi on kallis maa. Ja samalla kohtaamme sellaisen ikävän kysymyksen, että kuinka moni meistä olisi valmis tekemään jotain siivoustyötä 30 vuotta? 

Tekoälyn avulla voidaan tehostaa ihmisten ja koneiden yhteistoimintaa. Mutta samalla meidän pitää varoa, että emme itse anna tekoälylle liikaa valtaa. Tekoäly on siis väline, jolla etsitään tietoa ja joka osaa tehdä monia asioita, kuten muotoilla omat liikekirjeemme, sekä luoda mukavia robotin kuvia, joilla voimme elävöittää tekstejämme. 

Ja samalla sitten kohtaamme tilanteen, missä joku keksii, että koneelle voidaan luovuttaa ihmisen ajattelu. Ihminen ihannoi teknologiaa, minkä jokainen meistä voi todeta. Se että joku asia on tuotettu 20 miljoonaa euroa maksavalla järjestelmällä on jostain syystä vakuuttavampaa, kuin että tuotoksen on tuottanut joku ihminen käyttäen omaa päätään. Me siis olemme vastuussa siitä, että pidämme tekoälyä käyttäessämme mielessä sen, että tekoäly ei ole mikään työkaveri tai tyttöystävä, eikä tekoäly ole mikään nykyversio jostain Sfinksistä. Eli tekoäly ei ole kaikkitietävä. Se kyllä osaa koota tietoa eri lähteistä, mutta sen äärimmäinen raja on ihmisen tietomäärä. Tekoäly ei voi mennä sen tiedon yli, mitä olemme keränneet. 

Toisaalta tekoälyn tarkkuus perustuu siihen, miten paljon se käyttää jotain lähdettä. Niin sanottu ankkurivinouma, jossa ihminen kiinnittää pääosin huomiota tekstien alkuun vaivaa myös tekoälyä. Kun tekoäly luo tekstiä, niin se yhdistelee useista lähteistä keräämäänsä materiaalia. Ja juuri tämä tekstien alkuosan merkityksen ylikorostuminen saa aikaan sen, että tekstin sisältöön saattaa tulla virheitä. Tai niitä tulee varmasti jos lähteen sisältämä teksti sisältää väärää tietoa, eli tekoälyn ei vieläkään saisi antaa yksinään tehdä tärkeitä tekstejä. Vaan käyttäjän pitää myös osata tarkastaa tuon tekstin sisältö. 

 Vance tapasi Euroopan johtajat ja varoitti tekoälyn sääntelystä – Orpo: ”Hän on oikeassa” https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011027360.html

Jäänkö sosiaaliseen mediaan vai lähdenkö pois?

Internet sekä sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisten eteen markkinointialustan, jota kuka vain voi hyödyntää. Tuo markkinointialusta antaa jokaiselle ihmiselle ja yhtiölle toiminimestä enterprise-luokan toimijaan saman volyymin. Ja tuota alustaa halutaan varmasti hyödyntää. Sitä halutaan hyödyntää politiikassa sekä monissa muissa asioissa. Ja juuri suunnattu poliittinen mainonta on asia, joka aiheuttaa populistien pääsyn valtaan. Samalla se tuo toki ihmisten eteen myös niitä asioita, joita mikään tai kukaan ei halua jakaa. Eli sosiaalisen median avulla voidaan myös tutustua ihmisten ajatuksiin laajemmin kuin mitä ennen oli mahdollista. Se että ihmiset eivät tätä tee on toinen asia. Kuitenkin esimerkiksi Britannian ero EUsta oli mahdollista samojen algoritmien avulla, joilla nostetaan esimerkiksi saippuan myyntiä. 

Trump ja USAn teollisuus haluavat esimerkiksi TikTokin. Syynä tähän on se, että tuon sosiaalisen median kanavan käyttämä algoritmi, jolla voidaan kohdentaa tietoa eli mainoksia on maailman kehittyneimpiä. Tuon saman algoritmin avulla voidaan sitten kohdentaa lisää poliittista mainontaa ihmisille, jotka käyttävät noita sosiaalisen median alustoja. Tekoälyn avulla voidaan ihmisiltä udella asioita, kuten hänen mielipiteitään vaikkapa maahanmuuttajista. Esimerkiksi deittisovellukseen solutettu tekoälyn ohjaama virtuaalinen näyttelijä voi kysellä ohimennen jotain mielipidettä, ja nämä vastaukset sitten säilötään tilastoon jonka perusteella poliitikko voi muokata puhettaan. 

Sosiaalisen median jättäminen ei ole ehkä aivan niin yksinkertaista kuin haluamme uskoa. Sosiaaliseen mediaan jää kuvamme sekä data, jota sinne olemme jakaneet. Ja tuon datan ja kuvan avulla voi joku sitten rakentaa valeprofiilin omiin nimiimme. Se ei ole kovin mukava ajatus, että joku kehittää valetilin sinun tai minun nimiin, ja sitten ryhtyy esimerkiksi houkuttelemaan alaikäisiä tai kauppaamaan huumeita tuota valetiliä käyttämällä. 

Kun ihminen jakaa tietoa, joka on enemmän tai vähemmän tutkittua ja käyttää sosiaalista mediaa noin vuodesta 2010, niin silloin sitä tietoa on sosiaalisessa mediassa enemmän kuin ehkä moni haluaisi. Me emme siis synny noin 50-vuotiaina ICT nörtteinä, eikä silloin noin 30 vuotta sitten näitä palveluita oltu rakennettu samalla tavalla. Joten jokainen meistä varmaan tietää itse sen, haluaako asioidensa näkyvän sosiaalisessa mediassa vai ei. Joten jos painat esimerkiksi Facebookin linkkiä ja luet tämän tekstin, niin tiedät että en ole lähtenyt sieltäkään ainakaan vielä. Kuten tiedämme niin meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja meistä jokaisella on raja jota emme ainakaan itse ylittäisi. Tai sitten me kohtaamme tilanteen, jossa voimme vain todeta, "älä koskaan sano, "älä koskaan"" (Ever say never). Tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista jokainen tekee itse päätöksensä. 

Ja se tarkoittaa sitä, että kun ihminen on kerran mennyt johonkin sosiaalisen median palveluun, niin hänen on sieltä vaikea poistua. Ja uusia sosiaalisen median palveluita on jatkuvasti tulossa, ja osa niistä lupaa "rauhaa, rakkautta, sekä yksityisyyttä". Mutta kuten voimme olla varmoja, niin tietenkin tärkein sosiaalisen median käyttöä koskeva sääntö on se, että "älä luota kehenkään". Se että joku Venäjällä tai Kiinan kansantasavallassa pyörivä sosiaalisen median palvelu lupaa yksityisyyttä ei tarkoita sitä, että noiden valtioiden viranomaiset eivät voisi noita tietoja saada käsiinsä. Länsimaissa esimerkiksi kohdistetut mainokset ovat asia, joka saa monet ihmiset suunniltaan, eli ihmiset pelkäävät sitä, että heihin vaikutetaan algoritmeilla. 

Algoritmien avulla nostetaan tiettyjä mainoksia ihmisten eteen, ja samoja algoritmeja käytetään myös esimerkiksi poliittiseen mainontaan, jossa ihmisiä profiloidaan heidän netin käyttönsä perusteella. Ja sitten eteen nostetaan poliitikkoja, joiden sanoman arvellaan miellyttävän noita netin käyttäjiä. Eli samalla algoritmilla jolla myydään saippuaa voidaan myydä myös poliittisia aatteita. Ja tietenkin samat algoritmit voivat nostaa myös epäilyttäviä terroristeja viranomaisten tietoon. Tai sitten ne voivat saattaa myös esimerkiksi Iranin toisinajattelijoita salaisen poliisin tietoon. Eli samalla algoritmilla on monia käyttökohteita. Se että joku palvelu lupaa jotain ei tarkoita, että lupauksia edes aiotaan pitää. 

Mutta kuten tiedämme, niin länsimaiseen tapaan toimia liittyy usein erittäin ikävä sivujuonne. Ihmisten yksityisyys on asia, jota me kaikki arvostamme. Siis julkisesti jokainen meistä sanoo arvostavansa yksityisyyttä. Mutta samalla tietenkin esimerkiksi huumekauppiaat, pedofiilit sekä terroristit ovat ihmisiä joiden mielestä netin valvontaan ei saisi kukaan edes koskaan ryhtyä. Samalla kun EUssa säädellään lakeja, mennään lakkoon ja vastustetaan kaikkea uutta, niin samalla Trump lataa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen. 

Se kuinka paljon Kiinan kansantasavalta on tähän asiaan sijoittanut, ja kuinka paljon henkilökuntaa Kiinan asevoimat on tekoälyyn antanut ei ole tiedossa. Mutta tiedossa on se, että tekoäly on väline, joka mahdollistaa ihmisten rajattoman valvonnan sekä samalla myös auttaa yhdistämään useita taistelujärjestelmiä kokonaisuudeksi. Eli sotilaalliselta kannalta tekoäly on loistava tuote. Samoin sosiaalisen median kautta voidaan ihmisiltä urkkia salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu muille. 

Samalla kuitenkin sosiaalisen median oikea käyttö voi muuttaa toimintaa läpinäkyväksi. Läpinäkyvyys lisää luotettavuutta. Ja mitä enemmän esimerkiksi työnhakija ja työnantaja tietävät toisistaan, niin sitä suurempi luottamus tai epäluottamus noiden kahden tahon välille muodostuu. Jos yhtiöstä ei kukaan tiedä mitään muuta kuin nimen ja osoitteen, eikä kukaan työntekijöistä tai johdosta käytä sosiaalista mediaa, niin lähettääkö kukaan tuollaiseen paikkaan hakemusta. Eli mitä avoimempaa yhtiön toiminta on, niin sitä luotettavampi sen antama vaikutelma on. 

Mutta samalla kun puhutaan esimerkiksi siitä kuvasta, jonka me haluamme itsestämme antaa esimerkiksi headhunterille, niin mitä jos laitan hänelle vain työhakemuksen sekä CV:n? Ottaako hän ehkä yhteyttä yhden A-4 kokoisen kirjeen perusteella? Vai haluaako hän ehkä katsella myös sitä, mitkä ovat hakijan omat arvot? Tai ovatko hakijan omat arvot sellaisia, että ne sopivat yrityksen omien arvojen kanssa yhteen? Siis miten esimerkiksi omat toiminimet sopivat toisten yritysten alihankkijoiksi? Siis tietenkin aina tulee ongelmia jos yhtiölle töitä alihankkijana tekevä ihminen tekee samoja töitä myös kilpailijoille. Eli jos henkilö palkataan tekemään töitä esimerkiksi tekoälyn kaltaisten tuotteiden kanssa, niin tietenkin pitää olla tieto siitä, missä muualla hän työskentelee ja mitä töitä hän siellä muualla tekee. 

Samalla kun mietimme esimerkiksi tietosuojaa, niin voimme miettiä sitä, että mitä käyttöehtoja mikäkin palvelu esittää. Varsinkin Kiinassa sekä Venäjällä tietoturva saattaa koskea kaikkia muita paitsi FSBtä, joka sitten saa kaiken tiedon pyytämättä. Eli onko käyttämämme palvelu turvallinen? Siitä voi ottaa selvää tutustumalla sen omistajan kotimaan tietoturvalainsäädäntöön. Tuo kotimaa on se, missä palvelua pyörittävä yhtiö sattuu sijaitsemaan. 

Jos käytämme jotain palvelua, niin meidän kannattaa lukea sen käyttöehdot, ja sitten tehdä päätös sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Kun puhutaan ylisäätelystä niin silloin puhutaan siitäkin, että pidetäänkö netin käyttäjiä oikeastaan aikuisina ihmisinä. Vai pidetäänkö heitä pikkulapsina, jotka eivät osaa edes lukea? Ja tekoälyn kaltaiset sovellukset ovat tulleet jäädäkseen. Eli me voimme tietenkin kieltää asioita, ja samalla kuitenkin voimme aamulla todeta, että kiellot eivät ole purreet. Meillä kaikilla pitäisi olla yhtiön ostamat tietokoneet ja puhelimet työasioita varten. Ja omat puhelimet ja koneet omia asioita varten. Me voimme estää ja kieltää monia asioita jos haluamme, mutta silloin me voimme asettaa estoja vain laitteille, jotka me todella omistamme. 

https://yle.fi/a/74-20140346

Kiina ei ole vain kommunistinen komentotalous, vaan myös tarpeen tullen nopealiikkeinen komentotalous.

DeepSeek tekoäly on osoitus siitä, että Kiina ei ole vain sosialistinen komentotalous. Se on komentotalous, joka toimii uskomattomalla nopeudella, jos valtio katsoo jonkun asian hyödyttävän sen poliisia tai asevoimia. Ja tekoäly in yksi asia, joka varmasti kiinnostaa Pekingin johtoa. Toisaalta me voimme myös ajatella niin, että Kiinan valtiojohtoinen talouden malli saa aikaan sen, että Kiinassa innovaatioita voidaan viedä läpi hyvinkin nopeasti. Mutta se vaatii siitä, että Kiinan johto tai valtio pitää tuotetta tai innovaatioita valtion kannalta edullisena tai muuten valtiota tukevana välineenä. Laajoja kielimalleja pidetään yleisesti erittäin tehokkaina valvonnan sekä sotilastekniikan ohjausvälineinä, joiden avulla useita järjestelmiä voidaan liittää yhteen, ja komennot voidaan antaa normaalia puhekieltä käyttämällä. 

Tuossa järjestelmässä monitasoiset toimijat kytketään yhteen valtavaksi tietoverkoksi, jossa järjestelmät vaihtavat saumattomasti tietoja sekä komentajien kanssa että myös keskenään. Samoin tekoälyt voivat tehdä yhteiskunnasta dystooppisen valvontayhteiskunnan, jonka rinnalla joku Orwellin kauhuskenaario "Vuonna 1984" on lasten leikkiä. Tekoäly on loista valvonnan väline. Se on nopea eikä se jätä mitään kertomatta. Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi houkuttelemaan huumekauppiaita tai pedofiilejä paljastamaan itsensä. Tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi toisinajattelijoiden etsimiseen kovan luokan komento-yhteiskunnassa. 

Esimerkiksi Kim Jong-Un on mies joka saattaisi halua komentaa jokaiselle Pohjois-Korean kansalaiselle kännykän, ja sitten tekoäly valvoo kaikkea mitä he sanovat ja tekevät. Tuolloin jokainen kansalainen joutuisi kantamaan vartalokameraa sekä äänittämään kaiken puheensa, ja tekoäly poimii tuolloin nuo kielletyt sanat. Eli tämä vaihtoehtoinen takoälyn käytön malli on ollut periaatteessa käytössä mm. sosialistisessa Romaniassa, jossa salainen poliisi, Securitate päätti että jokaisella maan kansalaisella piti olla sellainen puhelin kotonaan, että salainen poliisi kykeni kuuntelemaan heitä myös kotonaan. Se mikä sitten teki tuosta toiminnasta tehottoman oli se, että Securitaten piti kuunnella nauha niin, että virkailija kuunteli sen kuulokkeet korvillaan. Samanlainen järjestelmä oli käytössä mm. Neuvostoliiton aseteknologiaa kehittävillä ihmisillä. 

Tuo tietenkin söi resursseja sekä vei paljon aikaa. Mutta nykyään tekoälyt voivat tehdä sen muutamassa sekunnissa. Eli näin tekniikka joka on tehty ihmisten palvelukseen muuttuu ihmisten valvonnan välineeksi. Eli myös tekoälyä voidaan käyttää väärin. Tai siis valtion johto määrittelee kaikkialla sen, mikä on valtion mielestä väärinkäyttöä. Tekoäly voi vapauttaa valtavasti resursseja tai sitten se voi muuttaa kaiken suuren luokan valvontayhteiskunnaksi missä ihmistä valvotaan 24/7. 

SUPO ja lähteiden tarkastaminen. Eli kuka vain saattaa kyetä esiintymään SUPOn miehenä ulkomaisille lehdille.

 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d75d7cc6-6246-4e29-813f-78afece38ed2

Tiedetäänkö ulkomailla tai ulkomaisissa lehdissä miltä SUPOn sähköposti näyttää? 

Suomessa viranomaisia vaivaa erityinen salassapidon perinne. Tuota salassapitoa voidaan kutsua nimellä "operaatioturvallisuus". Eli muita kuin virallisia lausuntoja ei maamme viranomaisilta juurikaan kuulla, ja niitäkin kuullaan vain harvoin. Joten sen takia jokainen viranomaisen antama lausunto saa ehkä vähän liian paljon huomiota. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin Sanomat on julkaissut "nimettömän tiedustelulähteen"  antaman lausunnon, jonka mukaan Eagle S aluksen sekä muiden Itämeren kaapelirikkojen takana on ollut puhdas vahinko. Se että ankkuri vain sattui putoamaan ei ole varmaan aivan todenmukainen selitys.

Mutta toisaalta ei koko miehistön tarvitse olla mukana silloin jos ankkuri pudotetaan pohjaan ja sitten sitä vedetään pohjaa pitkin. Riittää että vahdissa oleva päällystö ja ehkä mies joka osaa päästää ankkurin jarrun auki ovat mukana tässä toiminnassa. Toisaalta ankkurin voi pudottaa myös joku laivapäällystöön kuuluva. Ja se mikä tässä Eagle S aluksen tapauksessa herättää huolta on se, että nuo merimiehet saattavat kokea nahoissaan Venäjän vihan. Eli FSB ei ole kuulu anteeksiantavuudestaan, jos sen antamien tehtävien suoritus epäonnistuu. Joten nuo merimiehet voivat kohdata hyvinkin hyytävän lopun, jos FSB saa heidät kiinni. 

Eli se että nämä kaapelit katkeavat kovin usein ei ole asia mikä antaa viitteitä tahallisuudesta. Samoin on ilmeisesti täysin normaalia että alus ajaa edestakaisin alueella jossa kulkee kriittistä tietoa kuljettava kaapeli ankkuri ulos kelattuna. Tai ehkä tuo alus etsi pudonnutta ankkuriaan. Joten tietenkin jokainen voi väittää näitä asioita kuten toistuvia kaapelirikkoja puhtaasti vahingoiksi, mutta jotenkin vain tuntuu että nuo kaapelit katkeavat kovin usein. 

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/poliisi-epailee-eagle-s-laivan-ankkuri-irtosi-ketjusta-kun-viranomaiset-kehottivat-nostamaan-ankkurin/

Maailmalla sanotaan, että SUPO on antanut sellaista tietoa, jonka mukaan Itämeren kaapelirikot ovat "vain vahinkoja". Tuo uutinen on ilmeisesti päässyt jotenkin Washington Postin sivuille, ja sitten tietenkin Helsingin Sanomat on siteerannet nimettömiä lähteitä, joiden mukaan viimeaikaiset kaapelirikot ovat olleet puhtaita vahinkoja. Ja se miten tämä ilmeisesti valheellinen uutinen on päätynyt johonkin lehteen saattaa olla hyvinkin erikoinen. Nimittäin olisi mielenkiintoista tietää, että oliko tuo uutinen päätynyt ensin Helsingin Sanomiin vai olisiko se ehkä julkaistu ensin jossain Washington Postin kaltaisessa lehdessä? 

Ja oliko uutinen Washington Postiin sitten myyty esimerkiksi Helsingin Sanomien nimissä, jotta jutulle saadaan painoarvoa. Tuolloin mieleen tulee se, että "nimetön tiedustelulähde" ei välttämättä kerro kaikkea siitä, mitä tietolähteestä pitäisi tietää. Eikä esimerkiksi Washington Postissa välttämättä ole tietoa siitä, miltä esimerkiksi SUPOn tai muiden viranomaisten käyttämät sähköpostit sekä virkamerkki näyttävät. Eli kuten varmaan kaikki ovat huomanneet sen, miten paljon huomiota esimerkiksi Eagle S-aluksen miehistön lakimies saa mediassa. Samoin kaikki ovat huomanneet miten paljon juuri tätä teoriaa siitä, että alusten ankkurit vain katkeilevat erilaisten kriittisten infrastruktuuri pisteiden kohdalla aivan sattumalta. 

Eli olivatko nuo "nimettömät lähteet" sitten oikeasti olemassa? Siinäpä vasta pulma. Eli uskoiko toimittaja lähdettään näkemättä mitään todistetta siitä, että tuo "nimetön lähde" olisi oikeasti SUPON tai tiedustelun palveluksessa? Vai onko kyseessä tekaistu lähde? Tai tietenkin joku voi lähettää sähköpostia Washington Postiin käyttäen väärennettyä sanan "SUPO" sisältävää sähköpostiosoitetta. Tai sitten tuo juttu on kirjoitettu Venäjällä, ja se on sen jälkeen vain "luukutettu" toimittajalle, esimerkiksi esiintymällä jonkun maaseutulehden toimittajalle, jolle "SUPOn mies avautui baarissa". Eli "nimetön lähde" ei paljon kerro siitä, mikä on tuon tietolähteen tai sinä esitetyn henkilön asema. 

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010988577.html

Tuolloin mieleen tulee se, että jollain ihmisellä on todellinen  tarve uskoa siihen, että moninkertainen sattuma, missä kriittinen infrastruktuuri vaurioituu toistuvasti on vain vahinko. Venäjän viranomaisten toimintaa on jossain arvioitu ilmeisesti siten, että he puhuvat aina jotenkin totta. Todellisuudessa Venäjän informaatiosodankäyntiä koskee sellainen normaali malli, jossa tuon maan viranomaiset kiistävät aivan kaiken. 

Siis mitään informaatiosotaa ei edes ole tapahtunut, jos asiaa tiedustellaan Peskovilta sekä Putinilta, eikä hän varmaan edes ole tietoinen mistään kaapelien tai kaasuputkien katkeamisista. Eli toisaalta voidaan hyvin olettaa, että Putin ei varmaan jokaista tekoa, mikä liittyy Venäjän harjoittamaan hybridivaikuttamiseen ole itse määrännyt. Joten sitä kautta voidaan ajatella, että Venäjä ei sitten ehkä ole kaikkein paras mahdollinen paikka ottaa asioista selvää. 

Joten jos maamme viranomaisia arvostellaan siitä, että he eivät ottaneet Venäjään yhteyttä esimerkiksi Eagle S aluksen toiminnan yhteydessä, niin vastakysymys olisi tietenkin se, että mitä hyötyä tuosta yhteydenotosta olisi yhtään kenellekään. Eagle S aluksen miehistön lakimies Herman Ljungberg on pitänyt suomalaisten suorittamaa Eagle S aluksen takavarikkoa pöyristyttävänä kaappauksena. Tuo mies on tehnyt selväksi, että merimiesten toiminta on ollut laillista, ja että Eagle S menetti ankkurinsa, kun se oli nostamassa sitä pohjasta.

Joku voisi väittää että ankkuri jäi ehkä pohjaan, koska kaapeli oli kietoutunut sen ympäri. Mutta kuten tiedämme, niin Ljungbergiä sitovat lakimiehen velvoitteet puolustaa asiakastaan loppuun asti. Ja sen takia tietenkään hän ei saa sanoa mitään, mikä olisi voinut vaarantaa hänen asiakkaidensa tai päämiestensä puolustusta. Mutta uusin käänne on se, että tuo merioikeuden lakimies on erotettu erään yhtiön hallituksesta, ja se ei varmaan ole hänen itsensä kannalta toivottava asia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kaapelirikot-vain-vahinkoja-joku-tekee-jotain-tahallaan/ar-AA1xLWxr?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=0d4977ad6e3b4a87864e5b0f0796fc1b&ei=22

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d75d7cc6-6246-4e29-813f-78afece38ed2

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010988577.html

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/poliisi-epailee-eagle-s-laivan-ankkuri-irtosi-ketjusta-kun-viranomaiset-kehottivat-nostamaan-ankkurin/