Venäjän kansa halutaan pitää poissa kansainvälisestä tietoverkosta.

"Verkot. Venäjän uusin yritys eristää tietyt alueet muun maailman internetistä toimi vpn-palveluista huolimatta.KUVA: Omar Marques" (Tekniikka&Talous, Venäjä yrittää sulkea internetin – On käyttänyt siihen jo 648 miljoonaa dollaria)

Venäjän halusta sulkea Internet on ollut paljon puhetta. Siitäkin on puhuttu, että esimerkiksi Apple on estänyt VPN-sovellusten hankkimisen Venäjän kielisiltä sivuilta. Ja sitten tietenkin päivän polttava kysymys on se, että pitäisikö Venäjän kansalaisten saada käyttää Internetiä VPN yhteyden avulla? Vastaus on kaksipiippuinen. 

Nimittäin internetin sulku aiheuttaa sen, että venäläiset eivät saa silloin muuta kuin sitä tietoa, jota Kreml haluaa heidän saavan. Mutta kuinka paljon keskimääräinen venäläinen käyttää nettiä? Onko venäläisillä edes tietokoneita kotonaan? Tai onko heillä sellaisia yhteyksiä joilla voidaan edes kuvitella päästävän internetiin? Samoin jos netti suljetaan kokonaan, niin myöskään Putinin trollit eivät pääse käyttämään länsimaihin solutettuja palvelimia tai operoimaan sosiaalisen median tilejä. 

Eli tuolloin Venäjän kansa jäisi täysin Moskovan kontrolloiman tiedon varaan. Ja sitten tietenkin vastaväite olisi se, että kuinka monella venäläisellä on oikeasti mahdollisuus edes käyttää nettiä kotoaan käsin? Eli kuinka monella venäläisellä on kotonaan toimiva nettiyhteys, tai kuinka moni venäläinen käyttää hallinnassaan olevaan tietokoneeseen sellaisia oikeuksia, että hän kykenee asentamaan siihen VPN yhteyden? 

Mutta jos netti on auki vain muutamille, niin silloin nuo etuoikeutetut henkilöt voivat suoraan rikastua näillä oikeuksilla. He voivat ladata ilmaisohjelmia ja ilmaista pornoa ja sitten suoraan myydä sitä halukkaille ostajille. Tai sitten he voivat väittää saaneensa tekaistuja uutisia esimerkiksi suoraan länsimaiden alueille toimivilta sivuilta. Sitten he voivat tehdä kotisivuista kopion jossa jaetaan disinformaatiota. Samoin Putinin trollit voivat suoraan jakaa informaatio-operaatioissa eli propagandassa tai psykologisissa operaatioissa tarvittavaa tietoa VPN yhteyksien kautta. 

Samoin länsimaissa toimivissa sosiaalisissa medioissa olevia tilejä voidaan operoida VPN yhteyden kautta. Kyseisiä ilmeisesti tiedon kalasteluun sekä disinformaation levittämiseen tarkoitetut tilit ovat yleensä länsimaista avattuja. Mutta niitä operoivat FSBn ja GRUn palveluksessa olevat henkilöt. 

Jos sitten puhutaan siitä, että FSB ja Roskomnadzor valvovat kaikkea tiedonvälitystä, niin saattaa olla että nettiä hidastetaan muilta kuin niiltä, jotka todella tarvitsevat työssään ulkomaiden nettisivuja. Se mikä tekee VPN yhteyksistä ongelmallisen on se, että niitä voidaan käyttää esimerkiksi länsimaissa sijaitsevien palvelinten hallintaan, eli se tekee niistä turvallisista yhteyksistä sellaisia että niitä voidaan käyttää hybridioperaatioihin eli propagandan levittämiseen. Samoin Venäjällä korruptio on taannut sen, että tietyt ihmiset saavat enemmän kuin toiset. Ihminen voi venäjällä ostaa lähes mitä hän haluaa. 

Ja jos esimerkiksi länsimaisten kotisivujen sisältöä ladataan USB tikuille, ja sitten ne myydään vaikkapa opiskelijoille, niin silloin tietenkin se voi lisätä tuollaisten VPN yhteyksien käyttäjien tuloja merkittävästi. Siis jos esimerkiksi Putinin trollit käyttävät VPN yhteyksiä jakaessaan propagandaa pitkin nettiä, niin he voivat vallan mainiosti myös latailla netistä ilmaisia ohjelmia ja sitten myydä näitä vapaasti saatavia ohjelmia kiskurihintaan. Eli netin kielto lietsoo korruptiota, ja jotkut virkamiehet voivat rikastua myymällä kaiken maailman erivapauksia netin käyttöön. 

Korruptio on yksi syy siihen miksi jotkut kokevat Putinin hallinnon ainoaksi oikeaksi malliksi. Jos ihminen saa suoraan oikeuden myydä erivapauksia länsimaiseen internetiin, niin hän saa silloin varmaan melko hyvät rahat palkkansa lisäksi. Korruptio sekä siitä koituva taloudellinen hyöty ovat asioita, jotka takaavat sensuurin jatkuvan. Siis sensuuri on asia, joka muuttuu korruption ansiosta kultamunia tuottavaksi hanheksi niille, joilla on lupa antaa erivapauksia niille, joilla on niistä varaa maksaa. 

Samoin jos ajatellaan että esimerkiksi Roskomadzor lataa kotisivuja omille palvelimilleen ja muuttaa niiden sisältöä, niin silloin kohtaamme tietenkin sen mahdollisuuden, että noita väärennettyjä kotisivuja käytetään hyväksi Venäjän sisäisissä disinformaatio-operaatioissa. Eli tuolloin Putinin trollit voivat suoraan käyttää hyväkseen näiden kotisivujen layouteja. Tai sitten he voivat levitellä tekaistua tietoa väittäen saaneensa tiedot suoraan jostain länsimaiden palvelimelta. Siis netin sulkeminen ei ole aivan niin yksipiippuista kuin mitä me olemme kuvitelleet. Venäjän korruptiota pyörittää raha. Ja juuri raha pitää esimerkiksi Vladimir Putinin vallan kahvassa. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/venaja-yrittaa-sulkea-internetin-on-kayttanyt-siihen-jo-648-miljoonaa-dollaria/0a55d52b-3c3a-4359-8db8-c66d082a7670

Venäjän sodanjohdon suurin etu ja heikkous on se, että sen ei tarvitse välittää mistään muusta kuin Putinin käskystä.,

Mi-24 "Hind" Kuva vuodelta 2010. 

Miksi esimerkiksi korkean teknologian vientiä koskevat rajoitukset eivät vaikuta Putiniin? Syy on siinä että saattaa olla että Venäjällä valmistetaan taisteluvälineitä myös ilman korkeaa teknologiaa, mikä sitten saattaa aiheuttaa tappioita. Tuolloin ne ensiluokan välineet joissa on moderneinta teknologiaa olisi varattu komentajien henkilökohtaisten välineiden lisävarusteeksi. Venäjän asevoimissa parhaat varusteet on varattu poliittisesti luotettaville joukoille.  

A-luokan varusteet on varattu komentajille ja niille, jotka heitä osaavat miellyttää. Ja sitten tietenkin sisäministeriön kapinoiden kukistamiseen varatuilla valiojoukoilla pitää olla paremmat varusteet kuin tavallisilla sotilailla. Ja uskoisin että parhaat T-14 "Armata" tankeista on varattu noihin kapinoiden kukistamiseen liittyviin tehtäviin. 

Samoin A-luokan joukkoja tarvitaan myös esimerkiksi ydinasetukikohtien varmistamiseen. Eli noiden joukkojen yksi tehtävistä on estää ydinaseiden varkaudet. 

Siis vaikka korkean teknologian viennin kieltäminen Venäjälle ei ole saanut aikaan toivottua tulosta, niin Venäjän johto tietenkään ei ole sama asia kuin Venäjän kansa. Ja jos noiden tuotteiden vientirajoituksia poistetaan, niin se on Putinin pelikirjan mukaan osoitus siitä, että länsimaat hyväksyvät hänen toimintansa. 

Venäjän asevoimien toimintamalli perustuu pitkälti massiiviseen tulivoiman käyttöön sekä pelotteluun. Eli yks syy siihen miksi Putinin trollit ovat niin rokotevastaisia tai rokotekriittisiä on se, että rokotukset suojaavat ainakin osalta yleisimmistä kulkutaudeista. Ja nimenomaan biologiset aseet ovat oikeastaan vain tavallisia kulkutauteja, joita käytetään joko heikentämän tai tuhoamaan vastapuolen joukkoja. 

Ja kun länsimaat ovat suunnitelleet omaa puolustustaan, niin me olemme tehneet sellaisen väärän laskelman, että olemme olettaneet vastapuolen välittävän tappioista. 

Eli emme ole ajatelleet että vastapuoli eli Venäjä ei ajattele sitä, että se lähettää miehiä varmaan kuolemaan. Vaan vain sillä mitä käskyssä sanotaan on merkitystä. Mies on siis Venäjällä käyttöesine, joka voidaan lähettää rintamalle, ja jota sitten ei tarvitse palauttaa Moskovaan muuten kuin arkussa. Noin sitten hänet voidaan suoraan valjastaa Putinin propagandakoneen käyttöön. 

Venäjällä on aloite Ukrainan sodassa, ja Pohjois-Korea antaa sille apua tuossa sodassa. Venäjä etenee verkkaisesti, mutta samalla vääjäämättä, tehden samalla ehkä noin 2000-3000 miehen tappioita päivässä, riippuen vähän siitä miten tappioita lasketaan. Se mitä sitten tästä tavasta sotia seuraa, niin tietenkin Ukraina on hätää kärsimässä. Mutta sitten toisaalta myös Venäjän sotavoimat ovat kärsineet melko suuria tappioita, ja se sitten tietenkin vaikuttaa operaation päämääriin. Mutta siis venäläisten komentajien suurin huoli ei ole se, että he menettävät valtavasti miehiä. 

Vaan Venäjällä ajatellaan, että komentajan pitää ainoastaan ajatella sitä, että hän pystyy täyttämään Putinin eli hänen oman esimiehen käskyjä. Jos hän ei tuohon pysty, niin hän on epäonnistunut. Joten vaikka hän menettäisi 100m matkalla 100 miestä, niin hän on onnistunut tehtävässään, jos hän on saavuttanut kohteen, jonka Putin tai hänen edustajansa, eli korkea-arvoisempi upseeri on määrännyt. Siis jokainen esimies sotilaalle on Putinin, tai Presidentti Putinin henkilökohtainen edustaja. Ja jos hänet määrätään etenemään, niin eteneminen suoritetaan tappioista ja siviiliuhreista välittämättä. 

Kyseessä on siis kilpailu, jossa kumpikin osapuoli pyrkii tuhoamaan vastapuolen resursseja mahdollisimman paljon. Se että neuvottelut saadaan käyntiin on ilmeisesti kaikkien muiden paitsi Vladimir Putinin tahto. Sota ja ulkoinen vihollinen takaavat hänen valtansa. Ukrainan resurssit ovat vielä rajallisemmat kuin Venäjän joka sitten voi esimerkiksi liikekannallepanon kautta hankkia lisää joukkoja. Tuossa mallissa kouluttamattomat sotilaat toimivat ihmiskilpinä, joiden tehtävä saada vihollinen ampumaan, ja sitten perässä seuraavat paremmin koulutetut miehet voivat tuhota eli kohdistaa tulen noihin asemiin. 

Se tarkoittaa sitä, että myös esimerkiksi Venäläisten joukkojen resurssit ovat rajallisia. Eli myöskään Venäjä ei voi loputtomasti menettää varusteita sekä miehiä. Ja jos noita resursseja tuhotaan tehokkaasti, niin silloin Venäjän asevoimien kyky suorittaa operaatioita laskee. Samoin laskee myös Venäjän hengenheimolaisten halu tukea Putinia. Viimeksi Kirgisia on irrottautunut esimerkiksi Venäjän tukijoukoista, mutta se saattaa merkitä vain sitä, että tuossa maassa valmistaudutaan vallanvaihtoon, joka voi tulla hyvinkin nopeasti. Tai sitten se tulee ehkä kymmenen vuoden päästä. 

Venäjä voi tehdä tappioita niin paljon kuin se haluaa. Mutta tietenkin Venäjänkin resurssit ovat rajallisia. Sen taktiikka perustuu pitkälti massatuhoaseiden käyttöön. Ja tuon maan ideologian mukaan ihminen on syntymästä kuolemaan valtion omaisuutta. Ja jokaisen kansalaisen velvollisuus on puolustaa maataan. Juuri tämä ideologia tekee Venäjän asevoimista niin erilaisia kuin Suomen asevoimista. Venäjän asevoimissa jokainen mies ja nainen on velvollinen täyttämään saamansa tehtävän ilman mitään vastaansanomista, vaikka se maksaisi hänen henkensä. 

Venäläinen tapa ajatella on se, että maata johtaa viisaiden patriarkkojen joukko, joka sitten tietää paremmin kaikki asiat. Ja jokainen kansalainen on velvollinen tottelemaan noita valtion johtajia. Tämä ideologia on peräisin tsaarin ajoilta, mutta sitä on sovellettu myös Neuvostoliitossa sekä myöhemmin Venäjällä. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/ennennakemattomia-tappioita-sodan-aloite-on-edelleen-kremlilla/#56bf2b47

https://www.verkkouutiset.fi/a/kirgisia-ei-enaa-tue-kremlia-pakotteiden-kiertamisessa/#56bf2b47

Sosiaalisen median paras ominaisuus on sen suurin kirous. Eli myös ei-toivotut henkilöt voivat katsoa profiileita.

Tekstin alla on linkki YLEn artikkeliin Neasta, joka oli paennut väkivaltaista kumppaniaan. Kyseinen henkilö ei esiinny jutussa omalla nimellään. Ja sitten 20 vuotta myöhemmin sosiaaliseen mediaan ilmaantui viesti, jolla exä sitten ajatteli muistaa kumppaniaan, jota oli pitänyt pelossa. Sosiaalinen media on väline, jolla voidaan ottaa ihmisestä selvää, ilman että täytyy osata mitään sen suurempia hakkerin taitoja. Riittää että osaa klikata oikeita kohtia, ja sitten esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien perusteella voi jokainen periaatteessa selvittää melko paljon asioita toisista ihmisistä. 

Meistä kenenkään ei tarvitse edes vaihtaa oikeasti nimeämme, jotta voimme päästä urkkimaan muiden tietoja. Riittää että tekaisemme jonkun nimen, joka vaikuttaa meistä hyvältä, ja sitten vain tekemään kaveripyyntöjä. Yksi asia tietenkin saattaa herättää ihmisten uteliaisuuden sekä aiheuttaa myös epäilyksiä sen suhteen, että onko tili aito. Se on se että henkilöllä ei ole yhtään omaa seurattavaa, ja että hän on täysin vailla sosiaalisen median kavereita. Se että henkilöllä ei ole mitään jaettua sisältöä saattaa viitata siihen, että kyseessä on houkutteluun tarkoitettu tili. 

Sosiaalinen hakkerointi on yksi tapa hankkia tietoja jostain henkilöstä. Tämän takia kannattaisi aina sanoa sille jota kysymykset koskevat, jos perheenjäsenestä tai jostain toisesta netti tai muusta tuttavasta esitetään kysymyksiä. Eli kannattaa lähettää oikeasti viesti jossa voi olla kuvaruudulta otettu leike, ja kysyä että tunteeko henkilö kyseistä kyselijää? Mutta jos sitten ajatellaan että henkilö on erittäin verkottunut sekä jakaa mielellään omia ja kavereidensa kuvia, niin silloin tietenkin voi joku ryhtyä esiintymään sellaisena henkilönä joka on noissa kuvissa, mutta ei käytä kyseistä sosiaalisen median alustaa. Eli kuten tiedämme, niin yksi väärä valokuva, tai yksi väärä avautuminen saattaa aiheuttaa sen, että henkilön suoja romahtaa. 

Joidenkin ihmisten mielestä olisi parempi olla sosiaalisen median ulkopuolella, tai pitää oma profiili salaisena. Mutta toisaalta se että henkilö ei käytä sosiaalista mediaa tai muuten varjelee siellä yksityisyyttään tarkasti saattaa herättää väärien ihmisten mielenkiinnon. Siis salailu kiinnostaa ihmisiä, ja jokainen meistä tietää ainakin yhden ihmisen joka on esimerkiksi etsinyt työhaastattelijoita tai muita mielenkiintoisia ihmisiä vaikkapa Facebookista. Jos henkilöllä ei ole mitään sosiaalisen median tilejä, niin se tekee hänestä mielenkiintoisen, koska salailu kiinnostaa muita. Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen, mutta sen käyttö vaati aina totuttelua. 

Sosiaalisessa mediassa ei kannata jakaa tietoja, joita ei halua jaettavan eteenpäin. Ja esimerkiksi jos Nea on vahingossa maininnut entisen kunppaninsa nimen, niin se saattaa päätyä tuon exan korviin. Tuolloin joku sosiaalisen median kaveri saattaa kertoa asiasta tuolle väkivaltaiselle miehelle. Eli ehkä tuo exä ei ole edes nimeään vaihtanut, Ja sitten joku toimistossa sanoo, että "katso mitä tuo tyyppi teki", ja  repliikki "sillä on sama nimi kuin sinulla"saattaa aiheuttaa tunnistuksen. Eli se että henkilöt keskustelevat tuon exän kanssa jossain ruokatauolla saattaa aiheuttaa sen, että tuo henkilö saattaa kuulla tapauksesta, joka muistuttaa hänen omaansa- Ja siten hän saattaa pyytää kaveria näyttämään tuon profiilin, jotta henkilö voi ottaa kyseisen henkilön Fb kaveriksi. 

https://yle.fi/a/74-20121806?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Luovuuden jälkeen: tekoäly.

Tekoäly korvaa ihmiset taitelijoina, sekä tekee työhakemukset heidän puolestaan. Mutta miksi tähän on menty? Ehkä siksi että ihmiset pelkäävät virheitä. 

Ihmiset käyttävät tekoälyä jo hyvin monissa paikoissa. Sanotaan, että tekoäly tappaa luovuuden, mutta onko luovuuden kuolema tekoälyn vika. Vai onko se niiden vika, jotka pakottavat muita tekemään kaikki asiat sellaiseen muottiin? Kun lähdemme tekemään asioita noudattaen teho-yhteiskunnan vaatimustasoa, niin silloin meidän pitää astua syvälle laatikkoon. Siis istumme laatikossa, mallissa joka meille on luotu joskus kauan sitten. Emme tee mitään muuta kuin sitä, mikä istuu tuhon malliin, koska jos teemme virheen, niin se tarkoittaa että tehokkuutemme laskee sadasta 99 prosenttiin. Tehokkuusajattelun mukaan esimerkiksi kirjoittajan teho lasketaan siitä, että kuinka monta prosenttia hänen tekemistään teksteistä on oikein tehty, ja jos kaikki pilkut, pisteet, sekä tietenkin isot kirjaimet ja pilkut ja pisteet ovat oikein, niin tehokkuus on 100%. 

Me emme uskalla olla luovia, koska se laskee tehoamme, siis töiden määrä jota teemme pitkin päivää laskee, kun joudumme sitten jopa miettimään jotain asiaa, jonka joku muu joutaa tekemään. Jos teemme virheen, niin se on kuolemaa pahempi vaihtoehto. Kun teemme vain yhtä asiaa, niin kehitymme loistaviksi roboteiksi, joita tarvitaan kunnes työnantaja ottaa käyttöön uuden järjestelmän. Jos työmme on pilkottu mahdollisimman pieniin palasiin, niin silloin meidät on helppo korvata uudella tekijällä, joka ei sitten ole mikään samanlainen poskisolisti kuin edellinen järjestelmä tms. asiantuntija. 

Tekoälyssä on paljon parannettavaa mutta se tekee tietyt asiat nopeammin ja paremmin kuin ihminen. Ja varsinkin kapea-alaisessa työtehtävässä tekoäly varmasti oppii työt paremmin kuin ihminen. Tekoälyn kohdalla ongelma on siinä, että sitä kehitetään tietenkin työelämäkeskeisesti. Työelämä on kuitenkin järjestelmä, jossa on hierakinen  rakenne. 

Yhtiöiden johdon tulee aina ajatella ensin oman yrityksensä osakkeenomistajien etua. Siis yhtiön tehtävänä on maksimoida omistajiensa saama voitto. Mutta valtion tehtävänä on valvoa koko kansakunnan etua. Ja sen takia yhtiöt eivät ole ehkä aivan oikeita tahoja arvioimaan tekoälyn mahdollisuuksia tai mahdottomuuksia. 

Työelämän ongelma on siinä, että työssä pelätään ensinnäkin sitä, että tehdään virheitä. Ja toinen on se, että jotenkin muuten erotutaan joukosta. Sanotaan että jopa 80% työhakemuksista on tänään tekoälyn tekemiä. Ja tekoäly on ryömimässä kohti jopa väitöskirjoja. Mutta kuten tiedämme, niin tämä kehitys ei ole mikään vasta-.alkanut tie. Me olemme hitaasti kulkeneet polkua, joka sitten on lopulta tehnyt sellaisen asian, että alamme siirtää tuotoksia joita meidän itsemme pitäisi tehdä jollekin tekoälylle. 

Tekoäly kirjoittaa esimerkiksi työhakemukset puolestamme, mutta miksi tähän on menty? Siis miksi ihmiset antavat tekoälyn tehdä jopa omat työhakemuksensa? No, ennen työhakemus tehtiin työvoimatoimiston virkailijan kanssa, mikä tarkoitti sitä että virkailija istui hakijan vieressä ja saneli mitä työhakemuksessa tulisi kertoa ja mitä ei. Tuolloin ainakin itselleni tuli sellainen kuva, että työhakemus on oikeastaan virkailijan tekemä. Joten tekoäly on vain vaihtanut toimijan hakijan vireessä tai edessä. 

Ehkä juuri virheettömyyden vaade aiheuttaa sen, että miksi esimerkiksi kirjoja aletaan teettää tekoälyllä? Syytä tähän voimme etsiä kulttuurin murroksesta. Tai oikeastaan siitä, kuinka meitä ahdistetaan samaan muottiin, jota pidetään parhaana mahdollisena. Jos teemme hakemuksissa virheitä, niin silloin kyllä kuulemme siitä. 

Me olemme ajautuneet kohti tekoälyn käyttöä siksi, että esimerkiksi työhakemusten pitää jostain syystä olla tietyn kaavan mukaan tehtyjä. Niissä ei sallita mitään mikä poikkeaisi ulkoisesti muista hakemuksista, ja siksi olemme siirtyneet siihen tilanteeseen, että käytämme sitten tekoälyä tekemään omat hakemuksemme, joilla etsimme työpaikkoja. Se että henkilö tekee listan työpaikoistaan sekä tietenkin mainitsee muutamia erityisosaamisia, kuten tietyt ohjelmointitaidot ja laittaa tekoälyn töihin varmistaa sen, että kaikki asiat mitä työpaikassa pitää olla on laitettu tuohon hakemukseen, jossa sitten tietenkin noudatetaan yleisiä kaavoja. 

Olemme menneet siis taas yhden askeleen kohti tekoälyn ohjaamaa yhteiskuntaa. Mutta kun sitten ajattelemme sitä, miksi tähän malliin ollaan menty, niin voimme ajatella että yhteiskuntamme on asettanut kaikkeen sellaisen virheettömyyden vaatimuksen, että jokaisen rivin pitää olla tasan yhtä pitkän, jokaisen kirjaimen olla oikealla paikallaan, sekä tietenkin pilkkujen ja pisteiden pitää olla täysin oikein, jotta henkilö on kelpaava työpaikkaan. Se että me elämme tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa, jossa virheitä pidetään jopa anteeksiantamattomina ikään kuin pakottaa ihmiset käyttämään tekoälyä. Jos ihminen haluaa sitten olla jotenkin persoonallinen, niin se ei ole mitenkään mahdollista esimerkiksi työhakemuksessa. 

Mikä tekee demokratiasta parhaan mahdollisen valtion hallintomuodon?

Valtion hallintomuotona demokratiaa pidetään parhaana mahdollisena hallintomuotona. Mutta miksi se on  paras mahdollinen hallintomuoto? Sanotaan että ehkä Churchill ajatteli että demokratiassa yhden ihmisen kannettavaksi jää pienempi taakka, kuin jos hän tekisi päätökset yksin. Ja demokratiassa valtionpäämies voi erota, mikä tekee hänen murhaamisestaan vähemmän houkuttelevan kuin jossain diktatuurissa, joista hyvänä esimerkkinä ovat Venäjän Tsaarit. Heistä ilmeisesti ainakin huomattava osa on päättänyt päivänsä salamurhaajan kädestä. 

Joskus diktatuurit ylpeilevät sillä että päätösten teko kestää heillä vähemmän aikaa kuin demokratioissa. Kuitenkin tavallisten kansalaisten elämä saattaa olla sellaista, että pienimmästäkin asiasta pitää maksaa valtavia lahjuksia. Eli vain hallitsijoiden hyväksymiä päätöksiä sallitaan, eikä muilla ole noihin päätöksiin sanomista. Demokratia antaa vapauksia, mutta samalla se antaa myös vastuuta. Kun ihminen tekee päätöksiä esimerkiksi siitä, että minkä numeron hän laittaa äänestyslippuun, niin silloin hänellä pitäisi olla myös valmiudet kantaa vastuu päätöksensä seurauksista. 

USAn vaaleissa olemme huomanneet että nimenomaan toisen polven amerikkalaiset asettuvat ehdolle vaaleissa. Eli Kamala Harris ja Barrack Obama ovat muistaakseni molemmat ihmisiä joilla on maahanmuuttaja perheessään , joten ehkä se kertoo siitä mitä voidaan pitää demokratialle vahingollisena mallina. Pitävätkö nuo syntyperäiset amerikkalaiset demokratiaa niin itsestään selvänä, että he eivät viitsi asettua ehdolle vaaleissa.

Ja sitten kun presidentin vaaleissa taistellaan vain valitsijamiehistä, niin silloin tietenkin niille osavaltioille joista saadaan eniten valitsijamiehiä luvataan eniten. Ja niinpä Trumpista tuli presidentti vaikka hän sai vähemmän ääniä kuin Kamala Harris. Ja sitten tietenkin meidän pitää muistaa se, että ilman eräitä Trumpia kohti ammuttuja laukauksia hän olisi ehkä  USAn presidentti. 

Demokratiassa päätökset saattavat kestää hiukan kauemmin kuin jossain diktatuurissa, ja siksi demokratiaa pidetään usein jotenkin tehottomana päätöksentekotapana. Mutta demokratian ero diktatuuriin on se, että demokratiassa päätöksiä mietitään monelta taholta, ennen kuin ne laitetaan toimeen. Se mikä sitten tekee tuosta prosessista erittäin mielenkiintoisen on se, että tuolloin päätöksentekoprosessiin tulee muitakin kuin vain yksi näkökulma. Samoin demokratiassa muutkin kantavat päätöksistä vastuun. Päätöksen tekijä on vastuussa päätöksensä seurauksista. Jos vain yksi henkilö säätäisi lakeja, niin silloin voi käydä niin, että hän unohtaa koko lain olemassaolon. Tai tekee lakeja, jotka suistavat valtion suoraan anarkiaan. 

Demokratian suurin ongelma on se, että demokratia ei ole itsestäänselvyys. Vaikka jotkut ihmiset pitävät demokratiaa itsestään selvänä asiana. Jos ihminen luovuttaa oikeuden tehdä päätöksiä muille siten, että ei viitsi käydä äänestämässä, niin se vie valtiota kohti harvainvaltaa. 

Ihmisten pitäisi ymmärtää se, että jos he valitsevat suuren johtajan, niin pahimmillaan he valitsevat suuren onnettomuuden. Suuret johtajat ovat ihmisiä, joilla on samanlaisia ongelmia kuin muilla. Jos ihmiset eivät tiedä ketä he äänestävät tai kokevat äänestämisen merkityksettömäksi, niin silloin valta saattaa luisua vahvaa johtajuutta lupaavan suuren retoriikan taitajan käsiin. Ja jos sitten puhutaan esimerkiksi hybridivaikuttamisesta, niin yksi tapa vaikuttaa ovat tietenkin lahjukset. Eli jos ajatellaan että ulkopuolinen toimija, joka haluaa säädättää lakeja mihin tahansa maahan onnistuu ostamaan suuren joukon kansanedustajia, niin hän voi muodostaa näkymättömän voiman, joka ulottuu puoluerajojen ylitse.

Raha ei katso ideologiaa. Ja jokaisella puolueella on oma ideologia, johon ne perustavat oman politiikkansa. Mutta puolueet koostuvat ihmisistä. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan yksilö teki hän päätöksiä tai ei. Tai oikeastaan ei ole olemassa ihmistä joka ei jossain vaiheessa tekisi mitään päätöksiä. Ja toisaalta vasta pääsyt valtaan kertoo ihmisestä sen, millainen vallankäyttäjä hän olisi. 

Eli jokaisella päätökseen osallistuvalla henkilöllä on hiukan erilainen kokemusmaailma. Syy miksi meillä on tasavalta eli edustuksellinen demokratia on se, että lain säätäminen on tarkkaa työtä. Jos lakiteksti jää niin sanotusti puolitiehen, niin se saattaa pahimmillaan pahentaa tilannetta. Kiireellä säädetyt lait ovat sellaisia, että niiden tekstejä ei ole täysin mietitty. Eikä sitäkään ole aina mietitty, että lait päätyvät myös seuraavan hallitsija käyttöön. Jos valtion päämiehen asema periytyy, niin se tietenkin takaa sen, että tulevan valtion päämiehen ympärillä on ihmisiä, jotka osaavat häntä makeilla. Ja seuraukset ovat tuolloin vähintään kamalia. Lopulta tullaan siihen tilanteeseen, että valtion johtaja kuulee vain sitä, mitä hän haluaa kuulla. Ja se saattaa valtion lopulta perikatoon. 

Kuva yllä kuvaa  äänestysvilkkautta Helsingin äänestysalueilla viime eduskuntavaaleissa. Demokratian suurimpia ongelmia on se, että ihmiset eivät viitsi äänestää. Tai siis kaikkein rikkaimmat äänestävät ahkerimmin, joten sen takia parlamentti kääntyy kohti oikeistoa. Joten jos ihmiset jotka ehkä haluavat muutosta eivät viitsi äänestää, niin se aiheuttaa sen, että he eivät saa sellaisia edustajia eduskuntaan, jotka ajaisivat nimenomaan heidän asiaansa tai lupaavat heille jotain. 

Kaksi ihmistä eivät ole koskaan täysin samoja, vaikka heillä olisi päällepäin yhtenevät taustat. 

Vaikka kaksi kansanedustajaa näyttääkin melkein samalta, niin heillä on kuitenkin aivan erilainen kokemusmaailma. Ruotsinkielinen edustaja joka tulee jostain ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta ei ole sama asia, kuin suomenkielinen edustaja joka tulee jostain suomenkieliseltä paikkakunnalta. Eikä kumpikaan heistä ole saamelainen kansanedustaja joka tulee jostain Enontekiöstä. 

Samoin myös ruotsinkilisellä henkilöllä joka tulee suomenkieliseltä teollisuuspaikkakunnalta saattaa olla erilainen näkemys asioista, kuin ensin mainituilla tapauksilla. Sanotaan että osaamis- ja kokemusmaailmamme ovat kuin kuplia. Ja kaksi kuplaa saattavat näyttää ulkopäin täysin samoilta, mutta ne eivät ole samoja. Jos sitten jatkamme vähemmistön ruotimista, niin tietenkin me voimme ajatella että olemme suomenkielisiä henkilöitä, jotka ovat kasvaneet Tukholmassa tai muuten kuuluneet kielivähemmistöön. 

Me kaikki suomalaiset olemme hiukan samanlaisia. Kun itse haukumme esimerkiksi pakolaisia tai ulkomaalaisia siitä, että he eivät integroidu suomalaiseen yhteiskuntaan, niin unohdamme esimerkiksi jonkun Espanjan aurinkorannikon suomalaisten turistien yhteisön. Tuossa yhteisössä istutaan visusti toisten suomalaisten vieressä, sekä varotaan ettei mitään muuta kieltä edes puhuta kuin suomea, ja saunakin lämmitetään tuolla kaukana Suomesta tuoduilla koivuhaloilla. Eli siis viemme palan Suomea tuonne kauas aurinkoon jossa voimme nauttia lenkkimakkaraa palmujen varjossa parin viikon ajan, kunnes tulee aika palata kotimaahan. 

No näitä asioita jotka vaikuttavat ajattelu- sekä kokemusmaailmaan voi olla tuhansia. Eli kuten me varmaan kaikki olemme huomanneet, niin mikään ei takaa sitä, että kaikki ihmiset kokevat samat asiat kuten muut ihmiset. Ja vaikka kahdella ihmisellä olisi sama äidinkieli, niin murre saattaa erottaa heitä toisistaan. Ja tietenkin kieli ja kulttuuri ovat vain yksi näkyvä asia. Tiedätte varmaan sen, että kaksi ihmistä joilla on sama tausta ja heidän vanhempiensa tulot ovat täysin samat eivät aina mahdu samaan huoneeseen. Eli me emme ehkä vain pidä kaikista ihmisistä. Ja tietenkin esimerkiksi nuoruuden kokemukset jostain joukkuepelistä jossa kukaan ei syötä tai puhu jonkun henkilön kanssa voi muovata hänen ajattelutapaansa. 

Demokratian suurin ongelma on se, että ihmiset äänestävät kaltaisiaan ihmisiä. Tai he äänestävät niitä, jotka lupaavat heille mannaa ja mammonaa. Sen takia me kohtaamme sellaisen tilanteen, että ne joilla on jo kaikkea käyvä ahkerammin vaaliuurnilla kuin ne joilla ei ole mitään. Tai siis tämä äskeinen lause oli toksinen sekä samalla myös sellainen, että se kärjistää näkökulmia. 

Mutta kuten Helsingin vuoden 2023 Eduskuntavaalien äänestysvilkkautta kuvaavista kartoista voimme katsoa, niin huomaamme sen, että kaikkein kalleimmilla asuinalueilla asuvat äänestävät kaikkein eniten. Joten siitä voimme tehdä sellaisen johtopäätöksen, että rikkaita kiinnostaa se, mitä heidän rahoillaan tehdään, Ja ne jotka voisivat aiheesta vaatia muutosta eivät vaivaudu äänestämään. Se että rikkaita on vähemmän kompensoituu sillä, että köyhät eivät viitsi käydä äänestämässä. Ja juuri tuo äänestämättä jättäminen aiheuttaa poikkeamia Eduskunnan kokoonpanoon. Mutta kuten tiedämme, niin vain annetuilla äänillä on merkitystä, ja jos ei viitsitä käydä uurnilla, niin silloin on turha itkeä. 

Mitä olemme oppineet demokratiasta? Ainakin se pitäisi olla kaikille selvää, että ilman äänestämässä käymistä on turha rakentaa muutosta. Vain uurnaan pudotettu äänestyslippu on asia, joka lasketaan kun edustajia valitaan Eduskuntaan. Jos me emme viitsi siellä käydä, niin voimme sitten syyttää vain itseämme jos Eduskunta muuttuu itselle vihamieliseksi. 

 Me voimme aiheesta sanoa, että tämänhetkinen hallitus on kansalaisten tahdon osoitus. Äänestämässä käyneet ihmiset ovat sanoneet mielipiteensä, ja valinneet Eduskunnan joka tekee mitä haluaa. Eli tälläkään kerralla eivät leikkaukset koske suuripalkkaisia, koska suuripalkkaiset äänestävät ihmisiä, jotka lupaavat heille jotain. Jos ihminen ei viitsi käydä äänestämässä, niin kukaan poliitikko ei viitsi hänelle luvata mitään. Edustukselliset demokratiat ovat niitä varten, jotka haluavat käyttää äänioikeuttaan. Ja jos sitten ajatellaan että joka laista tehdään kansanäänestys, niin silloin vain ne, jotka käyttävät äänioikeuttaan ovat lain mukaan oikeutettuja vaikuttamaan tuohon lakiin.  

Demokratian tilaa pitää seurata.

Demokratia saattaa olla paras olemassa olevista valtion hallinnon malleista, mutta sitä pitää hoitaa. Demokratian tilaa pitää jatkuvasti seurata. Siis demokratia ei ole mikään itseisarvo, joka on olemassa vain silloin kun olemme äänestämässä. Demokratia ei ole myöskään itsestäänselvyys. Sen pitäisi olla jo kaikkien tiedossa. Kun me katsomme historiaa, niin huomaamme että maailma on täynnä ihmisiä, joiden mielestä he ovat itseoikeutettuja johtajia. Heistä päätöksen alistaminen yleiselle arvioinnille on heikkoutta. 

Samat asiat jotka tukevat demokratiaa ovat sille hyvin vahingollisia. Demokratian suurin vihollinen on demokratia itse. Tätä perustellaan sillä että kaikki itsevaltiuden mahdollistavat lait säädetään hyvien hallitsijoiden ollessa vallassa. Korruption kitkeminen kovilla valtaoikeuksilla on asia, joka saattaa vaikuttaa hyvältä. Mutta sitten kun me lähdemme miettimään noiden "murskauslakien" vaikutuksia, niin ne samat lait jotka mahdollistavat korruption kovakätisen kitkemisen tekevät mahdolliseksi sen, että niiden avulla tai niihin vedoten voidaan oppositio painaa maan alle. 

Jokainen joka vastustaa ihmistä, joka pitää itseään ainoana oikeana ja mahdollisena johtajana maalleen voidaan nimittää korruptoituneeksi. Ja sitten vain puhdistetaan parlamentti ja virastot ihmisistä, jotka uskaltavat sanoa jotain esimerkiksi uudesti syntynyttä Aurinkokuningasta vastaan. 

Meidän on seurattava demokratian kehitystä. Demokratian paras ystävä on valo. Läpinäkyvä päätöksenteko sekä se, että mahdollisimman suuri osa asiakirjoista on julkisia tekee korruptiosta vaikeaa. Korruptio aiheuttaa suurimman uhan valtiolle sekä erityisesti demokratialle, koska tuo asia lisää tyytymättömyyttä sekä vaatimuksia vahvasta johtajasta. Ja lait jotka tekevät vahvoista johtajista vahvoja ovat myös vallan kaappaajien sekä korruptoivien voimien käytössä. Vahvat valtaoikeudet jotka tehtiin estämään Neuvostoliiton paluun nostivat Vladimir Putinin valtaan. 

Mikäli emme tätä tee, niin silloin me kohtaamme ajat, jotka ovat synkempiä kuin edes osaamme ajatella. Kaikki lait jotka ovat nostaneet yksinvaltiaat valtaan on tehty vastustamaan huonoja hallitsijoita. Siksi voidaan jotenkin rumasti sanoa, että valtiot tarvitsevat välillä huonoja hallitsijoita, joilla ei ole käytössään rajattomia toiminta valtuuksia. Toisten valtion johtajien aikana säädetyt lait mahdollistivat Ludvig XIVn eli aurinkokuninkaan sekä Vladimir Putinin  

Nimittäin jos valtion johtajalla on rajattomat valtuudet, niin on vaarana että valtion johto lipsahtaa “väärän miehen tai naisen käsiin”. Ongelma on se, että meistä kukaan ei tiedä onko hallitsija oikeasti hyvä vai huono, ennen kuin hän astuu valtion johtajan saappaisiin. Me emme ehkä uskalla ajatella tätä asiaa, mutta kukaan meistä ei tiedä että millainen presidentti Aleksei Navalnyi olisi ollut Venäjälle. Hän ei ehtinyt käyttää valtaa sekuntiakaan ennen kuolemaansa. Ennen kuin henkilö on vallassa, emme voi olla varmoja siitä, millainen vallankäyttäjä hänestä tulee. 

Jos henkilöllä on takanaan julkaisutoimintaa, niin tuo toiminta voi tietenkin antaa vinkkejä siitä, mitä mieltä hän mistäkin asiasta on. Samoin jos hänen vaalitilaisuuksissaan on käyty kuvaamassa sekä hänen kannattajiensa mielipiteitä eri asioista löytyy julkisuudesta, niin ihmiset voivat sen kautta muodostaa kuvan siitä, miten henkilö itse ehkä tulee valtaansa käyttämään tai miten hänen äänestäjä kuntansa tai oletettu äänestäjä kuntansa on muodostunut. 

Sen takia meidän pitää muistaa se, että mitään pelleily ääniä ei ole olemassakaan. Jos haluamme valita pellejä parlamenttiin, niin se kostautuu ennemmin kuin arvaamme. Ja ennemmin kuin uskomme valtio syöksyy kohti synkintä yötä. Meillä Suomessa on totuttu siihen, että demokratia on maassamme itsestäänselvyys. Mutta tietyt asiat ovat näyttäneet että myös meillä on tahoja, jotka ovat valmiita väkivaltaan oman asiansa ajamisessa. 

Valtiot määräävät yhä enemmän siitä, mikä on kenellekin sopivaa luettavaa. Mikä on sopivaa tekstiä sosiaalisessa mediassa. Ja mikä on esimerkiksi sanan “demokratia” todellinen merkitys. Onko se sitä, että enemmistö on aina oikeassa? Toinen loistava kysymys on se, että mitä jos demokraattisessa valtiossa enemmistö sortaa vähemmistöjä? 

Vai pitääkö meidän ottaa myös vähemmistö huomioon? Mutta sitten tietenkin meidän pitää ottaa huomioon se, että me emme saa kuitenkaan suoraan lähteä siitäkään että myöskään vähemmistö on aina oikeassa. Vähemmistön oikeuksien kunnioitus ei ole sitä, että kukaan muu kuin vähemmistö ei saa olla oikeassa. 

Tai että kaikkien pitää muuttua vähemmistön kaltaiseksi. Me tiedämme että meidän pitää vetää jossain rajaa sen välille, mitä missäkin saa sanoa. Mutta mitä jos sitten joku määrittelee tuon asian niin, että vain heidän omat näkemyksensä ja mielipiteensä ovat hyväksyttäviä. 

Valtiot määräävät monista asioista. Mutta meidän pitää muistaa että valtion takana on aina ihminen. Valtio ei siis tee automaattisesti yhtään mitään. Valtion johtajat ovat ihmisiä tai toimijoita jotka tekevät päätöksiä, joita he olettavat muiden noudattavan. Siis jos ihmisen rooli valtiossa on totella sen johtajaa, niin mikä sitten on valtion johtajan asema? Ketä hänen pitää miellyttää. Siinä vasta kysymys, johon joku ehkä joskus löytää vastauksen. 

Lukutaidon kriisi, eli osaat lukea mutta ymmärrätkö mitä luit?

Kun luemme kirjoituksia, niin meidän pitää aina muistaa se, että kirjoitukset ovat aina ihmisen tekemiä. Tai ainakin ihminen on niistä vastuussa. Samoin meidän pitää muistaa se, että jokainen meistä on aina viime kädessä itse vastuussa siitä mitä me teemme. Eli emme voi laittaa kaikkea mitä sanomme tai teemme muiden syyksi. Me voimme syytellä muita valehtelusta, tai me voimme leimata kaikki muut mielipiteet kuin omamme vihakirjoitteluksi. Tai suoraan huutaa ihmisille joiden kanssa olemme eri mieltä, että he ovat pakanoita tai kyvyttömiä keskusteluun. Tuolloin kohtaamme tilanteen, josta syytämme esimerkiksi Vladimir Putinia. 

Me olemme tuolloin tilanteessa, jossa keskustelemme vain niiden ihmisten kanssa, joilla on sellaiset mielipiteet kuin omamme ovat. Siis me olemme tuolloin syyllisiä wokeen eli valikoituun tiedon käsittelyyn. Kun kuulemme tai katsomme vain asioita, jotka ovat samoja kuin mitä me itse hyväksymme tai mitkä ovat samoja kuin omamme, niin keskustelut joita käymme muistuttavat USAn armeijan marssilauluja, joissa esimies huutaa jotain ja muut huutavat saman asian perässä. 

Lukutaito on yksi länsimaisen yhteiskunnan perustaidoista. Ilman lukutaitoa ei länsimaiseen yhteiskuntaan osallistuminen ole mahdollista.Lukutaitoa pidetään yhtenä osana yleissivistystä. Ja siksi käytännössä kaikki aikuiset osaavat lukea. Kuitenkaan lukutaito ei yksin takaa sitä, että ihminen osaa käsitellä lukemaansa aineistoa, oli se romaani tai autenttiseen historiaan tai tapahtumaan perustuva kirjoitelma. Ihminen osaa lukea, toistaa lukemansa tekstin mutta hän ei kykene ymmärtämään tekstin sisältöä. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö kuulee, näkee, mutta ei kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Tilannetta voidaan verrata esimerkiksi Kiinan kieleen. 

Me kaikki osaisimme varmaan jäljentää kiinalaiset kirjoitusmerkit paperille, mutta emme samalla kuitenkaan tiedä, mitä nuo paperilta toiselle kopioidut merkit tarkoittavat, joten siksi olemme täysiä ummikkoja. Eli emme ainakaan automaattisesti tule mitenkään viisaammiksi tuon tekstin suhteen, jonka merkit olemme kopioineet. Jos tilannetta verrataan puhuttuun kieleen, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa kuulemme mutta emme ymmärrä. Kuka tahansa voi mennä portugalilaiseen ravintolaan, ja tilata annoksen lukemalla sanat jotka lukevat ruokalistassa. Me voimme tehdä tuon tilauksen listalta, vaikka emme tiedä mitä näkemämme sanat tarkoittavat. 

Joten siksi kohtaamme sen pahan asian, jonka mukaan me voimme näyttää hyvin viisailta ja osaavilta, mutta kuitenkin tilauksemme on periaatteessa samaa kuin pelaisi jotain rulettia tai onnenpyörää. Siis osaamme toistaa sanoja, mutta emme ymmärrä niiden merkitystä. Syy miksi olemme joutuneet tähän tilanteeseen voidaan helposti laittaa maahanmuuttajien niskoille. Mutta kuitenkaan asia ei ole näin. Tai ainakaan kokonaisuudessaan asia ei ole niin yksinkertainen kuin haluamme jostain syystä uskoa. Osa syyllinen lukutaidon tai luetun syvällisen ymmärtämisen kohdalla on malli, jota yhteen aikaan suorastaan tyrkytettiin koko kansalle. 

Kun ennen hyvä palkka edellytti sitä, että henkilö olisi lukenut pitkään jotain ammatteja, niin jostain syystä yhteen aikaan ikään kuin haluttiin osoittaa, että opiskelu olisi turhaa. Mediat täyttyivät kaiken maailman rock- ja NHL-tähdistä jotka saivat miljoonia euroja tai dollareita käymättä yhtään koulua. Se mikä vielä nykyäänkin ihmetyttää on se, että kukaan ei tuonut median eteen henkilöä, joka eli esimerkiksi arpoja raaputtamalla ja lottokuponkien täyttämisellä. Tuolloin oli "noloa käydä koulua", kun duunarina tai sekatyömiehenä sai melkein saman kuin insinööri. 

Kun puhutaan siitä, miten opiskelu auttaa ihmistä vastustamaan kaiken maailman populisteja, niin kirja itse ei ole koskaan hyvä tai paha. Kirjan kirjoittaja on hyvä tai paha. Kun muistellaan sellaisia suuren luokan vihakirjoitusten  klassikoita. Eli ihmismielen synkkiä tekeleitä kuin "Siionin viisaiden pöytäkirjat, ja Melleus Maleficarum eli "Noitavasara", niin traagisinta on se, että Siionin viisaiden pöytäkirjat, joita Hitler käytti oikeuttamaan juutalaisten sortoa sekä murhaamista oli jo tuolloin osoitettu väärennökseksi. Jo 1900-luvun alussa oli yleisesti tiedossa se, että kyseinen kirja oli Ohranan eli tsaarin poliittisen poliisin väärentämä, ja väärentäjän nimi oli hyvin tiedossa. 

Saadakseen tuon tiedon olisi perus-natsin pitänyt vain kävellä kirjastoon. Mutta kuitenkaan suurin osa noista ihmisistä ei sitä tehnyt, vaan he antoivat Hitlerin miesten viedä itseään kuin pässiä narussa. Ja lopulta jatkuva kiihotus sai aikaan kansanmurhalle otollisen ilmapiirin. Noitavasara taas on kirja, jota sanotaan vihan fyysiseksi olemukseksi. Tuon kirjan kirjoittaja böömiläinen oppinut, ja munkki  Jacob Spenger kirjoitti tuon kauhistuttavan teoksen 1400-luvulla vastauskonpuhdistuksen välineeksi. Noitavasarn sanotaan syntyneen puhtaasta vihasta. 

Ja tuon kirjan ansiosta suuri joukko ihmisiä päätyi suoraan roviolle. Kuitenkaan emme voi syyttää "Malleus Maleficarumia" tuosta asiasta. Malleus Malficarum on väline. Aivan samoin kuin puukko on väline. Puukko itse ei tee ratkaisuja hyvän tai pahan välillä. Vaan puukon käyttäjä tekee päätöksen siitä, tekeekö hän puukolla puuhevosen vai käyttääkö hän sitä jotain muita ihmisiä vastaan tavalla, josta voimme lukea rikosuutisista. 

Me emme voi syyttää tahdotonta oliota vihasta, jota sen avulla levitettiin. Voimme syyttää Spengeriä siitä että hän antoi vihalle vallan. Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että myös ne jotka levittivät vihan sanomaa yli Euroopan ovat myös olleet syyllisiä vainoihin, joita tämä kirjallisuuden historian julma sekä synkkä merkkiteos sai heidän käsissään aikaan. 

Mutta me emme voi tuomita tuota kirjaa, vaan sen kirjoittajat sekä ne, jotka yllyttivät ihmisiä vainoon sen avulla ovat ne, joiden olisi pitänyt istua oikeudessa. He päättivät siitä, että käytettiinkö tuota kirjaa sytykkeenä takassa vai vihan välikappaleena, jolla ihmisiä yllytettiin suoraan käymään toistensa kurkkuihin. Spengerin vaikuttimet eivät olleet mitenkään epäitsekkään. Vaan sai palkkion tuosta maailman kuuluisimmasta vihakirjoituksesta, joka myös "pirun raamattuna" tunnetaan. Joten voidaan hyvin kysyä että mitä jos ihmiset olisivat osanneet kyseenalaistaa Spengerin vaikuttimia?

Kirjaa pitää aina käsitellä sen viite ympäristössä. Eli kirja ilmentää aina aikansa asennetta sekä myös poliittista ympäristöä. Kirjan kirjoittaja on aina ihminen, joka haluaa herättää ajatuksia tai osoittaa jotain asioita yhteiskunnassa tai muussa yhteydessä. Mutta se mitä tuo kirjan kirjoittaja haluaa osoittaa ei välttämättä ole totta. Kirjan kirjoittaja ei ole koskaan erillään ajasta sekä yhteiskunnasta. Mutta paljastaakseen valheita pitää ihmisellä olla kyky kyseenalaistaa lukemaansa sekä samalla myös kyky ja taito etsiä tietoa. 

Miksi matalasti koulutetut eivät lue kirjoja? Ehkä heillä on parempaa tekemistä, kuten urheilukilpailujen seuraaminen tai ravintolassa istuskelu. Saattaa olla että joku ajattelee että lukeminen on vain turhaa ajankulua, laiskuutta kun sen sijasta voidaan tehdä kaiken maailman sosiaalisia asioita. Se mitä tuo sosiaalisuus sitten on riippuu puhujasta. Kun ihminen makaa selällään lukien kirjaa, tai jotain kirjan näköispainosta netistä, niin hän ei vaikuta kovin työteliäältä.

Hän ei myöskään vaikuta sosiaaliselta. Joten sen takia tietenkään kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu eivät ole "oikeita harrastuksia". Ehkä jossain ajatellaan että kun ei ole mitään lukenut, niin ei tiedä mistään mitään, ja se tekee ihmisestä sitten jotenkin onnellisen. Samalla se vapauttaa lukemiseen menevän ajan esimerkiksi maksullisiin harrastuksiin. Lukeminen sekä syvällinen lukemisen ymmärtäminen vaativat aikaa. Ja kuitenkin tuo taito olisi ensiarvoisen tärkeää nykymaailmassa. Nykymaailma on täynnä tietoa, mutta miten löytää se oikeaksi todistettu tieto? Maailma on täynnä valheita, joilla yritetään saada ihmisten mielipiteet muuttumaan. Samalla kuitenkin meidän pitää muistaa se, että kaikki mitä valheeksi väitetään eivät ole valheita.

Eikä tietämättömyyden takana piilottelu vapauta ihmistä teoista, joita hän on muille tehnyt. Toki hän voi kunnioittaa ja palvoa esimiestään, pitää häntä ehdottomana auktoriteettina kuten koira palvoo omistajaansa. Mutta kuitenkin tuolloin esimiehen tai omistajan pitää tuntea vastuu siitä mitä hän vai alamaistaan käskeä. Ja jos käsky vahingoittaa muita eli omaisuutta tai terveyttä, niin silloin molemmat sekä käskyn antaja että toteuttajat ovat vastuussa. 

Mutta tuo asenne, missä esimiestä vain palvotaan mahdollistaa kansanmurhat sekä samalla myös tekee alaisista hyväksikäytön kohteita. Joten päälliköllä on tuolloin vastuu siitä, mitä hän sanoo alaisensa kuullen. Jos isä opettaa lapsiaan varastamaan, niin vastuu varkaudesta on isällä sekä lapsella. Eli lapsen pitäisi tietää että tuotteet mitä kaupoissa on pitäisi maksaa. Mutta samalla isän pitäisi tietää että lapsi on vaikutuksille altis ja hänen ei pitäisi opettaa että varkaus on oikein, vaan rikos pitää aina tuomita. Mutta mitä vanhempi on tuolloin opettanut? Varkauden mahdollistavia tekniikoita vai sitä, että varkaus on oikein? Näistäkin pitäisi jossain keskustella. 

Joidenkin ihmisten ajattelu toimii siten, että kun ei ole lukenut mitään, niin silloin vastuu teoista voidaan siirtää johtajille.  Ja silloin ei ihminen myöskään vastaa itse teoistaan. Tuolloin filosofia kulkee näin, että henkilö joka ei ole lukenut mitään ei vastaa mistään, ja hän vapautuu moraalisesta ja eettisestä vastuusta, koska hän ei osannut kyseenalaistaa esimiehen vaikuttimia. Mutta tuolloin pitää muistuttaa että henkilö on melko kaltevalla pohjalla jos hän oikeasti ajattelee näin. 

Saahan saksalainen autoilija Suomessa ylinopeussakot, jos hän ajaa ylinopeutta, vaikka hän selittäisi, että "Saksassa saa moottoriteillä ajaa niin kovaa kuin huvittaa, ja luulin että myös Suomessa saa niin tehdä". Kuitenkin hän saa sakot aivan samalla tavalla kuin suomalainen autoilija. Eli se että ei lueta kirjoja ei vapauta ihmistä moraalisesta ja eettisestä eikä myöskään juridisesta vastuusta teoistaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Jacob_Sprenger