Kaikki maailman domainit, liittykää yhteen. (Voiko yleinen tekoäly,(Artificial General Intelligence, AGI) olla lähempänä kuin osaamme odottaa)

Kaikki maailman domainit, liittykää yhteen. 

Voiko tekoäly käyttää suomen kieltä? (Onko AGI lähempänä kuin osaamme odottaa?) 

Hyvää suomen kielen päivää. Tekoälyt kuten Bing ja Chat GPT ovat oikeastaan kielimalleja, joiden avulla käytetään muita sovelluksia. Eli nuo tekoälyt ovat yksinkertaisesti kielimalleja, eli eräänlaisia älykkäitä sanakirjoja, joiden avulla tietojärjestelmä ohjaa kyselyn johonkin tiettyyn sovellus- tai kotisivujoukkoon, ja tietenkin nuo välineet mahdollistavat myös suomen kielen käytön tekoälyyn käskyttämisessä. Eli tekoäly tarvitsee vain sanakirjan, joka kääntää kirjoitetun tai puhutun käskyn englanniksi, ja sen jälkeen tuo tekoäly etsii niitä asioita, joita sen käyttäjä haluaa. Tekoäly on asia, mikä varmasti tulee aina vain enemmän muuttamaan maailmaa, ja tulevaisuudessa nämä kielimallit, joiden kautta erilaisia malleja hallitaan takuulla muuttuvat yleisemmiksi. 

Kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi AGI oikeasti olisi, niin kyseessä olisi itseasiassa modulaarinen sisäkkäisten domainien eli toimialueiden joukko. Tuo sisäkkäisten toimialueiden joukko olisi oikeastaan samanlainen kuin meidän yhteiskuntamme. Eli periaatteessa myös ihmisillä on oma toimialue tai domain, koska kukaan meistä ei osaa kaikkia asioita maailmassa. AGI eli yleistekoäly olisi siis kehys, joka liittää kaikki maailman tekoälyjen toimialueet eli domainit saman kehyksen sisään. 

AGIn malli voisi olla samanlainen kuin konsernitilien malli. Alla oleva malli jossa jokainen pyörylä tai neliö on oma domain tai toimialue on kopioitu internetistä. Eli siinä joukko toimialueita muodostaa dynaamisen kokonaisuuden, jota voidaan käyttää yhden kielimallin kautta. 

Yllä tyypillinen konsernitilin malli. Ohjelmistojen sekä tekoälyn mallinnuksessa jokainen pyörylä ja neliö on oma domain, joka pitää sisällään X-määrän sisempiä domaineja tai toimialueita. Tässä kirjoituksessa alidomain on sama asia kuin sisempi domain. Ruutu kuvion keskellä on AGI eli Artificail General Intelligence, joka kommunikoi käyttäjän kanssa. Ja AGi myös etsii oikean domainin, joka osaa ratkaista tuon käyttäjän antaman tehtävän. 

Kielimallit myös kehittyvät jatkuvasti, ja niitä ehkä tulevaisuudessa hallitaan myös normaalin puhekielen käyttö on mahdollista. Mutta onko yleinen tekoäly eli AGI (Artificial General Intelligence) lähempänä kuin osaamme edes odottaa. Voidaan ajatella että AGI on joukko domaineja, joiden mallina on niin sanottu konsernitilien malli, jonka me voimme etsiä internetistä. Konsernitilien mallin käyttö tekoälyn mallintamisessa on erittäin helppoa. 

Jokaisen konsernitilin kohdalla on vain domain eli toimialue, ja jokainen domain eli toimialue sisältää X-määrän alempia domain-tilejä. Toimialue on kuin liikekiinteistö. Jokainen sen kerros on alidomain tai spesifisempi, mutta suppeampi domain. AGIn ei tarvitse tietää tarkasti missä osassa tuota alempaa toimialuetta mikäkin taito tai tieto on varastoitu. Sen tarvitsee tietää vain missä toimialueessa mikäkin toiminto eli taito sijaitsee. 

Tuolloin voidaan sanoa, että AGI on järjestelmä, joka kytkee kaikki maailman domainit yhden domainin eli toimialueen alle. Ja tuo asia takaa sen, että tuo superdomain voi siirtää tehtävän alemmalle erikoistuneelle domainille. Kun puhutaan tuosta mallista missä AGI on oikeastaan vain modulaarinen järjestelmä, jossa tehtävät siirretään alemmalle domainille, niin silloin voidaan sanoa, että AGI on jo jossain mielessä olemassa. Tekoälyn kohdalla domainit ovat kuin taloja kaupungissa. Niitä voidaan verrata esimerkiksi liikekiinteistöihin, joissa on yritysten mainoksia ulkopuolella. Kun AGI saa tehtävän, niin silloin se alkaa käydä noita taloja eli domaineja tai toimialueita läpi. 

Toimialue kertoo ulospäin mitä sen sisältämät alidomainit eli alitoimialueet sisältävät, eli mitä mikäkin toimialue osaa. AGI on siis kuin jakeluauton kuljettaja, joka saa tehtävän. Hän ajaa pitkin kaupunkia etsien taloa, jossa tietyt toimijat sijaitsevat. Kun hän löytää talon, niin hän jättää lastin eli tehtävän ovelle, josta tuon alemman tason domain lähtee etsimään alitoimijaa, tai erityistoimijaa, joka sitten osaa tuon tehtävän suorittaa. Tehtävälle on tietty aika, jonka jälkeen tuo alidomain lluovuttaa sen takaisin AGI:lle, joka sitten antaa sen käyttäjälle. 

Voiko tekoäly toimia esimerkiksi tuomarina?

Klassinen kysymys tekoälystä on se, että voiko tekoäly toimia tuomarina? Tämä asia on sikäli filosofinen kysymys, että tekoäly on tuossa tapauksessa nostettu ihmisen yläpuolelle, ja se sotii varmasti joidenkin ihmisten periaatteita ja maailmankatsomusta vastaan. Siis tekoälyn, ihmisen luomuksen nostaminen ihmisen esimieheksi on asia, joka on täysin vastoin sitä, mitä meille opetetaan jo koulussa ihmisen suhteesta koneeseen sekä luontoon. Se sama asia mikä tekee tekoälystä erinomaisen tuomarin tekee siitä maailman huonoimman tuomarin. Tekoäly ei siis ole tunteellinen, joten siihen ei voida vaikuttaa tunteiden kautta. Mutta tekoäly ei tuolloin ota huomioon henkilön hätää tms. 

Periaatteessa tekoäly ei voisi toimia tuomarina, mutta se voi kyllä avustaa tuomioistuinta. Tekoäly voi esimerkiksi pitää kirjaa siitä, että onko tuomari avannut jotain asiakirjoja sekä siitä, että kuinka pitkään tuomari on tuota asiakirjaa katsellut. Samoin tekoäly voi pitää kirjaa siitä, millaisia tuomioita vastaavista tapauksista on aikaisemmin annettu, ja sitten se voi näyttää onko jossain tapauksessa ollut poikkeamia muihin vastaaviin tapauksiin nähden. 

Tekoäly näkee myös esimerkiksi valheen merkit paremmin kuin ihminen. Eli tekoäly voi merkitä esimerkiksi todistajasta otetusta filmistä kohdat, joissa todistaja koskettelee nenäänsä tai huuliaan, ja sitten tuomari voi katsoa noita otoksia sekä todeta on niissä mahdollisia valehtelun merkkejä. Nuo merkit eli eleet opetetaan myös esimerkiksi kuulustelijoille.                                                          

Tekoäly on siis kone, joka prosessoi tietoa, jota sillä on. Siis paraskaan tietokone tai tekoäly ei voi tehdä mitään, jos sillä ei ole tietoa, jota se voi prosessoida. Tai sitten jos sen käsiin annettu tieto on väärää tai merkitty väärin, eli tieto koskee vääriä asioita, niin silloin tietenkin tekoäly voi tehdä virheitä. Tekoälyn maailmassa ei mikään asia ole oikeastaan samanlainen kuin meidän ihmisten maailmassa. Me ihmiset opimme paljon asioita, joita emme koskaan mainitse nimeltä. Eli montako kertaa vuorokaudessa käytämme esimerkiksi sanaa "liikennevalot"? 

Jos sitten koetamme esimerkiksi ohjelmoimaan tekoälyä, niin unohdamme melko varmasti jonkin kriittisen asian, jolloin tuloksena on robotti, joka kävelee suoraan auton alle. Tekoälyn ohjelmointi on vaikea asia, varsinkin jos sen pitäisi tehdä jotain asioita ns. luonnollisessa ympäristössä. Kun tekoäly kohtaa tilanteen, niin sen pitää tietenkin osata toimia oikein. Ja jos esimerkiksi auto tulee tekoälyn ohjaamaa robottia vastaan, niin silloin tietenkin robotin pitää tehdä nopeasti jotain, tai se muuttuu romumetalliksi. Eli robotille pitää ohjelmoida jokainen muuttuja sekä yksityiskohta, jotta se kykenee tekemään mitään oikein sekä turvallisesti. Ja jokaiselle ohjelmoijalle tulee virheitä eli he eivät muista kaikkia muuttujia, joita robotti voisi tavallisessa toiminnassa kohdata. 

Esimerkiksi pöydän kattaminen on robotille erittäin vaikea asia. Sen pitää tietää mitä astioita sen on laitettava pöytään. Ja mitä jos robotti ei tiedä mitä tarkoittaa "lautanen"? Tuolloin ohjelmoija on unohtanut tallentaa lautasen kuvan robotin tietokoneelle. Ilman tuota tietoa robotti ei kykene löytämään lautasta. Sen jälkeen robotin pitää tietää millaisella puristusotteella sen pitää ottaa kiinni kupeista. Jos ote on liian kova, muuttuu kuppi saman tien palapeliksi. Ja sitten tietenkin robotin pitää tietää mitä tarkoittaa pöytä, tuoli, keittiö yms. Jos nuo asiat unohtuvat ohjelmoijalta, niin silloin asiat menevät varmasti väärin. 

Stanfordin ankkoja ja Pavlovin koiria

Business Insider

Tekoälyä voidaan periaatteessa verrata Stanfordin ankkaan. Kyseinen vertaus on eräs legendaarisimmista älykkyyttä sekä älykkyyden määritelmää käsittelevistä vertauksista. Ja kuten monia muitakin tällaisia tekstejä kirjoittaneena, niin minun täytyy tunnustaa, että tämäkin vertaus on löytynyt jostain paperilapusta pölyisten laatikoiden pohjalta, ja sen takia tämä kirjoitelma on kirjoitettu oman muistin pohjalta. Ja siihen tietenkin palaamme hetken päästä, että hanhen opettaminen läpsyttämään jalkojaan sen verran mitä edessä oleva numerotaulu näyttää on helpompaa. tuolloin hanhi yhdistää tietyn kuvion tiettyyn toimintaan, ja toiminnan jälkeen hanhi sitten odottaa saavansa palkkion. 

Eli eläinten ihmeet opetetaan siten, että eläimelle luodaan merkki, eli aktivaattori joka aktivoi tietyn toiminnan. Tuo opetus tapahtuu siten, että eläin saadaan liittämään tietty toiminta tiettyyn kuvioon tai ääneen. Ja jos eläin sitten suoriutuu tehtävästä, niin se saa makupalan. Kaikki opetus tapahtuu todellisuudessa kineettisen toiminnan sekä palkkion avulla. Palkkion avulla kuuluisa tutkija Ivan Pavlov sai koirat kuolaamaan ennen ruokintaa. Kuuluisassa kokeessaan Ivan Pavlov soitti kelloa ennen kuin hän ruokki koiransa. Lopulta koira alkoi kuolata ennen ruokailua jos sille soitettiin kelloa. Pavlov todisti tuolloin että koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa myös parasympaattiseen hermostoon. 

Tekoälyä voidaan siksi verratta myös Pavlovin koiriin. Kun ne havaitsevat jotain, ja niiden muisteissa on asioita, joiden kuvaus vastaa tuota tapahtumaa, niin se aktivoi tuon tekoälyn toiminnan, joka on liitetty vastaaviin tapahtumiin. Aivan kuten Pavlovin koirat tuossa klassisen ehdollistumisen kokeessa, niin myöskään tekoäly ei itseasiassa tiedä mitä se tekee. Tekoäly vain suorittaa tietyn tapahtuma- tai toimintasarjan, kun se havaitsee tiettyjä asioista. 

Stanfordin ankka on pohdinta, jossa pohditaan älyn merkitystä, mutta samalla se on vain muunnelma Pavlovin koirasta. . Tarinassa eräs professori onnistuu opettamaan ankkaa tunnistamaan numeroita, joita sille näytetään. Tuo ankka asuu siis Stanfordin yliopistossa, ja kaikkia stanfordilaisia pidetään siksi älykkäinä ihmisinä. Kun ankalle näytettiin esimerkiksi numeroa 4, niin se sitten kaakatti neljä kertaa. Kun sille näytettiin viitosta, niin se kaakatti viisi kertaa. Tästä asiasta lehtimiehet ja sitä kautta suuri yleisö kiinnostuivat tästä ankasta. 

He kävivät suurin joukoin näyttämässä numeroita tuolle ankalle, ja tietenkin huomio oli valtava. Ja kukaan ei tietenkään käynyt haastattelemassa tai kuvaamassa yhtään professoria tai tutkijaa, vaan heitä kiinnosti maailman älykkäin ankka. Siis se että ankka osasi kaakattaa tietyllä tavalla tietyn kuvion kohdalla on varmasti upea uutinen, mutta sen taidon opettanut professori ei itse ole mitenkään kiinnostava henkilö, koska hän on jotenkin itsestäänselvyys. Sitten erään kerran tuolle ankalle näytettiin äärettömän merkkiä, ja se  ei tietenkään tuota asiaa enää osannut kaakattaa.

 Kyseinen asia toi valtavasti julkisuutta, eli kun ankka ei osannut reagoida oikein äärettömän merkkiin, niin kyseessä oli valtava pettymys. Koko asia merkittiin nollaksi, ja silloin joku lähti oikein laskemaan sitä, että kuinka paljon turhaa aikaa tuon ankan kouluttamiseen oli oikein mennyt. Se että joku professori nyt oli saanut ankan päähän tungettua numerot 1-9 on varmasti suurenmoinen saavutus. Mutta kun joku asia menee ohi tuon ankan hyvin suppean osaamisalueen, niin silloin ankka ei enää kykene muodostamaan vastausta. Kyseinen ankka on tietenkin osoitus siitä, että ihmiset mielellään huomaavat vain virheet. 

Siis mitään positiivista tuo ankka ei ole koskaan tehnytkään, kun se sattui tekemään virheen jossain tuhannen ihmisen edessä. Eikä kukaan ole kiinnostunut siitä, mitä Stanfordin professorit sanovat tai tekevät. Kaikki haluavat vain nähdä sen paljon puhuvan ankan, joka tunnistaa numeroita. Samoin jos ainoa stanfordilainen, jonka me tunnemme on tuo ankka, ja yleistämme muutamia asioita, kuten esimerkiksi sen, että luulemme kaikkien stanfordilaisten olevan ankkoja, niin silloin meille ei varmaan tule kovin hyvää kuvaa noista Stanfordin yliopistossa työskentelevistä ihmisistä. 

Ai niin hanhet voidaan helpommin opettaa läpsyttämään räpylöitään kuin kaakattamaan.

Kun sitten palataan tuohon kaakatuksen määrään, niin hanhien opetus on samanlaista kuin hevosten. Olisi helpompi opettaa hanhea läpsyttämään räpylöitään kuin kaakattamaan, koska silloin opettaja voi käyttää kineettistä mallia eli nostaa hanhen jalkoja kun sille näytetään kuvia. Tuolloin opetus tapahtuu kineettisen toiminnan sekä palkkion kautta. 

 Hevosen opettaminen laskemaan esimerkiksi neljään, niin että se kopauttaa jalkaa niin monta kertaa kuin sille näytettyjen sormien määrä on oikeastaan melko helppoa. Riittää että hevosen jalkaa nostetaan ja sitten sillä kopautetaan maata, minkä jälkeen sille annetaan makupala, jokaisen sormen näytön jälkeen. Tuolloin sormet toimivat aktivaattorina tietylle toiminnalle. Eli aivan kuten hevonen, niin ankka oppii yhdistämään ruoan tiettyyn kuvioon. Ja jos ankka sitten näkee tuon kuvin tuon jakotilanteessa, niin se yksinkertaisesti olettaa että kuvia on se, mikä antaa sille ruokaa. 

Paraskaan tietokone ei tee mitään ilman tietoa.

Tietojärjestelmien kohdalla on usein puhuttu siitä, kuinka normaalit binääritietokoneet voittavat kvanttitietokoneet laskentatehossa. Oikeastaan meidän pitää silloin hiukan raottaa sitä, että tietojärjestelmät koostuvat kahdesta pääosasta, joista käytetään nimeä ohjelmistot sekä "rauta", mikä tarkoittaa fyysistä konetta. Ilman fyysistä tietokonetta ei voida käyttää myöskään ohjelmia, tai toisaalta ilman ohjelmistoja fyysinen kone on taas täysin hyödytön kapistus. Kvanttitietokoneiden kohdalla meidän pitää ymmärtää se, että tieto noihin tietokoneisiin ajetaan binaaritietokoneiden kautta. Nuo binaaritietokoneet kontrolloivat kubitteja sekä esiprosessoivat tietoa, jotta se voidaan ajaa kvanttitietokoneelle. 

Toisaalta tietokoneet eivät luo tietoa itsestään, ne prosessoivat tietoa. Se tarkoittaa sitä, että tietojärjestelmät keräävät tietoa eri lähteistä sekä sitten yhdistävät noita tietoja. Kun puhutaan siitä, kuinka klassiset tietokoneet voittavat kvanttitietokoneet, niin silloin tietenkin meidän pitää huomioida se, että kubitit eivät vielä ole saavuttaneet lopullista muotoaan. Eli jatkuvasti tulee uusia malleja, joiden avulla voidaan luoda erilaisia kubitteja. Mutta jos ajatellaan klassisia binääritietokoneita, niin tietenkin nuo klassiset binaaritietokoneet voivat muodostaa neuroverkon. Ihmisaivot ovat tietenkin orgaaninen neuroverkko, ja binaari- sekä kvanttitietokoneet ovat taas epäorgaanisia tietojärjestelmiä, joista verkotettuna sensorien sekä muiden järjestelmien kanssa tulee neuroverkkoja. 

Neuroverkot ovat toisiinsa verkotettuja tietokoneita, joita operoidaan yhteisen käyttöjärjestelmän kautta. Eli ne ovat laitteisto, joka pyörittää käyttöjärjestelmiä sekä käyttöliittymiä.  Neuroverkot voivat yhdistellä toisiinsa sensorista dataa sekä dataa, jonka se on varastoinut esimerkiksi kovalevyille. Sensorit voivat syöttää tietoja neuroverkkoon massamuistien kautta, ja tuolloin neuroverkko merkitsee sen, että onko se tarvinnut tuota tietoa. Jos tietoa ei tarvita, niin se poistetaan. Tuollaista toimintaa kutsutaan optimoinniksi. Optimoinnin tarkoitus on vähentää turhaa tallennustilan käyttöä. Ja tietenkin myös käyttäjät voivat syöttää tietoja tuolle neuroverkolle, joka on periaatteessa tehokkain jokapäiväisessä käytössä oleva tietojärjestelmä. 

Ja ainoa epäorgaaninen laite joka voi voittaa neuroverkon ovat kvanttitietokoneista koostuvat neuroverkot. Mutta niiden käyttöönotto on ainakin toistaiseksi tulevaisuudessa. 

Tuolloin tavalliset työasemat voidaan verkottaa toisiinsa siten, että jokainen niistä työskentelee itsenäisesti, mutta yhteen kytkettyinä muodostaen tehokkaan tietoverkon. Kun ajatellaan sitten tilannetta, missä neurotietokoneet tai neuroverkot käsittelevät tietoja, niin neuroverkko voi toimia samalla tavalla kuin kvanttitietokoneet. 

Vaikka yksittäisten binääritietokoneiden täytyy pysähtyä, ennen kuin ne ottavat uuden tehtävän sisään, niin neuroverkossa nuo koneet muodostavat kokonaisuuden. Tuo kokonaisuus merkitsee sitä, että vaikka joku neuroverkon työasemista on kiireinen, niin neuroverkko voi avata uuden portin, josta se voi päästää uuden tehtävän sisään. Yhteinen käyttöjärjestelmä tarvitaan siksi, että se työasemat kertovat sille, jos joku niistä on varattu. Tällöin tuo yhteinen käyttöjärjestelmä, joka kontrolloi tällaista toimialuetta luovuttaa tehtävän jollekin toiselle työasemalle. 

Neuroverkko voi tietenkin suorittaa sekä yhdistellä tehtäviä sekä tietovarastoja toisiinsa, ja neuroverkko voi varmasti ajaa useita tehtäviä samaan aikaan. Eli jokainen neuroverkon osanen voi olla myös itsenäinen yksikkö. Neuroverkon jokaisella osasella voi olla tietty parametri, kuten aika jonka se voi käyttää tehtävään. Sen jälkeen tuo työasema tai toimija luovuttaa tiedon eteenpäin, jotta neuroverkkoon ei tule tukoksia. Tämä malli tehostaa neuroverkon toimintaa, ja tekee siitä luotettavamman. Tuolloin virhe datavirrassa ei jumita koko neuroverkkoa. Eli jos neuroverkko ei pysty ratkaisemaan ongelmaa, niin se sitten ilmoittaa, että ratkaisua ei ole. Ja pyytää operaattoriltaan lupaa suorittaa uusia ajoja. 

Tekoälyn käyttö voi olla rakentavaa tai tuhoavaa

"Täällä vartioin minä"

Me kaikki puhumme mielellään siitä, mitä uhkakuvia tekoäly tuo. Se kuuluu maamme kansanperinteeseen sekä kansalliseen luonteeseemme. Me otamme mielellämme kantaa negatiivisiin asioihin, sekä sanomme että "ei" kaikelle uudelle, mitä kohtaamme maailmalla. Tuolloin puhumme tietenkin siitä, että miksi koeteltuja malleja tai koeteltuja tapoja ei voida tai tarvitse muuttaa, ja sitten jokaiseen asiaan lyödään hintalappu tai muu vastaava, jolla sitten perustellaan muutosvastaisuutta. Muutos on aina vääjäämättä edessä, kun kohtaamme tekoälyn kaltaisen asian. 

Tekoälystä on tullut muutoksen symboli, ja sitten tietenkin sitä vastustetaan kaikin tavoin. Sairaanhoitajan korvaaminen robotilla on asia, mikä vie hoidolta inhimillisyyden, mutta se tuo esiin niin sanotun "joko-tai"-asenteen. Siinä ihminen ei voi missään nimessä työskennellä robottien kanssa samassa työpaikassa tai työtilassa. Todellisuudessa ihminen  työskentelee vielä pitkään tekoälyn kanssa, sekä ohjaa tekoälyn kautta robotteja, joiden tehtävä on turvata ihmistä. 

Tuon asenteen mukaan robottien tullessa käytäville ei ihmisiä enää tarvita. Toki on olemassa keskitie, jossa robotit tekisivät rutiinitöitä, mikä jättäisi ihmisille tilaisuuden olla aidossa kontaktissa keskenään. Eli jos robotti ottaa esimerkiksi sänkyjen petaamisen, siivouksen sekä lääkkeiden jakelun hoitaakseen, niin hoitajalle jäisi enemmän aikaa keskustella eli olla inhimillisessä vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa. 

Ja jokaisessa sairaalassa on potilaita, joita ei sukulainen tai ystävä ehdi katsomaan. Tekoäly tuo tietenkin sellaisia piirteitä esiin, mitä kaikki eivät toivo. Tekoäly kasaa valtaa sekä Microsoftin sekä Open AIn kaltaisten yritysten käsiin, sekä tietenkin tuota valtaa siirtyy niiden kautta esimerkiksi myös Intelin sekä NVDIAn käsiin, jotka kykenevät toimittamaan sellaisia komponentteja, jotka voivat pyörittää tekoälyä. Se mitä me sitten Euroopassa ihmettelemme on se, että miten tässä nyt taas kävi näin? Miksi Eurooppa jossa pitäisi olla maailman parhaat tutkimuslaitokset sekä koulutus taas kerran jäivät USAn jälkeen?  

Olisiko syynä ehkä muutosvastarinta, joka tarkoittaa sitä, että asioista nähdään vain negatiiviset piirteet. Eli antoiko EU tekoälyn USAan siksi, että "vanhassa on vara parempi". Ja sitten kun lähdemme ihmettelemään sitä, että miksi tekoäly päätyi USA:n teollisuuden käsiin, niin voimme kohdata sellaisen tilanteen, että lähdemme ajamaan lakeja, joiden avulla tekoälyn kehitystä voidaan vielä enemmän säädellä. Eli rajoitusten sekä muiden vastaavien asioiden kuten yleisen muutosvastarinnan avulla voimme jatkossakin varmistaa sen, että eurooppalaisia yrityksiä ei näy tekoälyn kehityksen huippunimien listoilla, vaan että menetämme vielä enemmän osaamista siksi, että emme salli tiettyjen asioiden kehittämistä. Silloin voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että joku muu tekee sen puolestamme. 

Kun kehittelemme uusia asioita, niin silloin me voimme olla varmoja, että niitä voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Hyvän ja pahan määritelmä on kuitenkin asia, mikä vaatii todella pitkää pohdiskelua. Mutta kuitenkin meidän pitää suhtautua tekoälyyn avoimin mielin. Mutta kun me ajattelemme, että tekoäly ajattelee meidän puolestamme, niin silloin menemme väärään suuntaan. Tekoäly on siis apuväline ei mikään jumala tai ylipäätään oikeasti ajatteleva olento. 

Tekoäly ei siis kehitä itse yhtään mitään, vaan me olemme se joka määrittelee mitä tekoälyn avulla voidaan tai halutaan tehdä. Mikäli haluamme generoida tietokoneviruksia sekä haittaohjelmia ja valvoa jokaisen ihmisen WCssä käyntejä tekoälyn avulla, niin se on tietenkin meistä itsestä kiinni, että haluammeko tehdä niin. Tekoälyä on turha syytellä silloin, kun sen käyttäjä komentaa sitä tekemään rikoksia, eikä siihen ole viitsitty ohjelmoida rajoittimia, joiden avulla haittaohjelmien luominen voidaan estää. 

Joskus tekoälyä verrataan koiriin, jotka irti päästessään ovat äärimmäisen vaarallisia. Tekoäly ei ole vaarallinen, jos sitä ei ohjelmoida vaaralliseksi ja sen käsiin ei anneta välineitä, joiden avulla se voi vaikuttaa ympäristöönsä. Tekoäly siis vain noudattaa niitä käskyjä, joita me sille annamme. Se voi vaikuttaa hyvinkin inhimilliseltä tai osaavalta, mutta kuitenkaan tekoäly ei ole asia, mikä vie meiltä ihmisiltä työpaikan ainakaan vielä. 

Yhtiöiden kiinnostus tekoälyyn johtuu siitä, että perinteisen kapitalistisen mallin mukaan mikään yritys ei ole sosiaalitoimisto. Tekoäly ei kapinoi, se ei mene lakkoon sekä vähentää myös esimerkiksi oikuttelevan ihmistyövoiman tarvetta. Tekoäly tekee vähemmän virheitä kuin ihminen, ainakin sellaisissa töissä, joissa noudatetaan selkeitä kaavoja. Kuitenkin tekoäly on myös uhka, koska sen käyttö asejärjestelmien hallinnassa on erittäin järkevä valinta. Ja jos tekoälystä aiotaan tehdä esimerkiksi vahtikoira, jonka avulla estetään esimerkiksi hypersoonisia aseita käyttäen tehtävät yllätyshyökkäykset niin ilman välineitä vahtikoira ei voi toimia. 

Joten tuolloin pitää erottaa puolustukselliset sekä hyökkäykselliset aseet. Eli tekoäly voisi ehkä käyttää puolustuksellisia aseita kuten IT-ohjuksia sekä laser- ja muita tykkejä tilanteessa, jossa valtiota uhkaa yllättäen laukaistu hypersooninen ase. 

Tekoälyn ohjaamat asejärjestelmät reagoivat nopeammin ja ne ovat tarkempia kuin ihminen tilanteessa, jossa äärimmäinen stressi ja nopeasti lähestyvä uhka yhdistyvät. Hypersooniset aseet vaativat äärimmäisen nopeaa reagointia. Ja tämän takia tekoälyt ovat lupaavia toimijoita myös järjestelmissä, joiden tarkoitus on tuhota kohti lentäviä hypersoonisia aseita. Samanlaiset tekoälyt voivat myös ohjata hyökkääjiä. 

 

Historian suurmiehen paikalla on joskus kontrollifriikki.

 

Putinin unelma on valvontajärjestelmä, jolla hän kykenee valvomaan jokaisen venäläisen arkea. Ja tekoäly antaa mahdollisuuden seurata yksittäisiä ihmisiä kodista töihin ja harrastuksiin. 

Historian suurmiesten tapa käsitellä asioita on ollut monesti sellainen, että asioita pitää käsitellä siten, että se miellyttää heitä. Tai siis monesti ja monesti, mutta jos tuollainen suurmies joka ei halua kuulla muuta kuin papukaijan kaltaista omien ajatustensa kaikua sattuu omalle kohdalle, niin silloin varmaan tuokin asia tuntuu suurelta. Eli ihminen jota pidetään suurmiehenä saattaa olla myös negatiivisella tavalla niin sanottu suurmies. Tai ainakin suurmiehen vaikutus omaan lähipiiriinsä on ollut välillä todella suuri. Siis miten tullaan suurmieheksi?

Itse asiassa suurmieheksi tullaan siten, että jälkipolvi pitää ihmistä suurmiehenä, mutta sitten miten tuo suurmiesmäisyys on ihmisessä ilmennyt on sitten asia, mikä riippuu miehestä. Suurmiehiä yhdistää joskus yksi ominaisuus, he ovat kaikki jonkinlaisia johtajia jossain joukossa, tai omassa maassaan. Siis jos ajattelemme sitä, että joku haluaa olla suurmies, niin silloin mieleen tulee heti niin sanottu vahva johtaja. 

Siis jos ajattelemme Stalinin tai Hitlerin johtajuutta, niin heidän näkemyksensä mukaan suuren sekä vahvan johtajan tulee osoittaa kovuutta sekä tuhota ja murskata kaikki vastarinta, jota he näkevät. Kaikkein pahin asia minkä tuollainen johtaja voi kohdata on se, että joku puhuu häntä vastaan. Ja jos tuollainen suuri johtaja ei tuohon reagoi, niin se yltyy valtavan voimakkaaksi vastarinnaksi, eli yhteiskunnallinen perhosvaikutus vahvistaa silloin toimintaa erittäin voimakkaasti. Ja monet suurmiehet ovat pitäneet järjestyksestä. Hyvässä järjestyksessä olevissa järjestelmissä häiriö kasvaa kuin pyörre tilanteessa, jossa perhosen siivenisku saa aikaan itseään vahvistavan pyörteen. Se on syy siihen, miksi Putin ja Stalin ovat käskeneet murskata opposition hinnalla millä hyvänsä. 

Om paljon ihmisiä, jotka ovat halunneet nähdä itsensä suurmiehinä. Esimerkiksi Stalin oli omasta mielestään suurmies. Mutta hänen kaltaisensa ovat usein osoittautuneet kontrollifriikeiksi, joilla on pakonomainen tarve urkkia ihmisten tekemisiä. Kun Putin sanoo, että tuota valvontaa käytetään "epälojaaleja kansalaisia vastaan", niin silloin hän tietenkin itse määrittelee kansalaisen epälojaaliksi siten kuin haluaa. Tekoälyn mahdollisuudet valvontaan ovat rajattomat. Se mikä erottaa modernin  tekoälyn esimerkiksi Stasin harjoittamasta urkinnasta on se, että tekoäly voi seuloa sekä yhdistellä tietoja rajattomasti. 

Stasi eli DDR:n turvallisuuspoliisi valvoi entisen Itä-Saksan kansalaisia suurimittaisen järjestelmän avulla, mutta se mikä teki järjestelmästä tehottoman oli se, että Stasi ei kyennyt suodattamaan saamaansa informaatiota. Nykyinen tekoäly voi suodattaa kaiken muun paitsi sen, mikä hyödyttää sen käyttäjiä. Samoin se voi käyttää useita lähteitä, ja en tiedä, että aikooko Putin varustaa nuo valvontakamerat myös mikrofoneilla, että hän voi kuunnella jokaista keskustelua, mitä ihmiset käyvät keskenään. 

Siis onko Putin oikeasti sellainen suurmies, joka hän haluaa ihmisten silmissä olla? Suurmiesten sekä suurten johtajien paikalla saattaa istua ihminen, joka on mikroskooppisen pieni. Putinin halu rakentaa valvontaverkosto, jolla hän voi puuttua esimerkiksi yksittäisten poliisipartioiden toimintaan voi olla osoitus halusta suojella Venäjän kansaa. Tai sitten se johtuu siitä, että tuo historian suurmiehenä itsensä näkevä johtaja haluaa katsella, mitä ihmiset tekevät kaduilla, ja että tekevätkö poliisit työnsä. Uskoisin että tämän valvontajärjestelmän konsoli sijoitetaan Putinin työpöydälle, ja tuon konsolin avulla hän voi katsella sitä, mitä kaduilla tapahtuu. Näin tuo mies kykenee sitten olemaan mukana venäläisten jokapäiväisessä elämässä. 

Vahvan johtajan kohdalla sitten taas tulemme siihen kysymykseen, että mitä on vahva johtajuus? Onko vahva johtaja sitten ihminen, joka ei kuuntele muita kuin itseään? Tai onko se ehkä mies tai nainen, joka rakentaa parin miljardin euron valvontajärjestelmän, jolla hän voi valvoa kaikkea, mitä oma kansa tekee? Ehkä tuo on sitä vahvaa johtajuutta, mutta samalla meidän pitää muistaa yksi asia, joka on se, että pienimmät objektit universumissa säteilevät kaikkein voimakkainta säteilyä, ja tuo säteily saattaa olla niin voimakasta, että tuo objekti työntää kaiken muun kuin oman säteilynsä pois ympäristöstään. 

Eli ulkoa tuleva informaatio ei välttämättä kykene läpäisemään tuon objektin ympärillä olevaa säteilyvyöhykettä. Jos tämä malli siirretään ihmisiin sekä yhteiskuntiin, niin kaikkein pienimmät ihmiset säteilevät kaikkein kirkkaimmin. Kun ihmisellä on huono itsetunto, niin hänen pitää ympäröidä itsensä sekä kaiken muun suurellisuudella. Sen takia joidenkin ihmisten koko päivä kuluu sotilasparaateja katsellessa. 

https://yle.fi/a/74-20080980

BCI-järjestelmät antavat rajattomat mahdollisuudet yhdistää ihmisiä ja koneita.

Ensimmäisen Neuralink-implantin saanut henkilö esittelee sen käyttöä medialle. Ja tietenkin tuollainen teknologia varmasti tulee yleistymään. Nimittäin me olemme vasta nähneet ensimmäiset mallit siitä, miten tuollainen aivoihin asennettu implantti ohjaa tietokoneita. Siis me emme vielä ole oikeastaan edes ottaneet ensimmäisiä askeleita BCI (Brain Computer Interface) eli EEG-ohjattujen käyttöliittymien rakentamisessa, ja tulevaisuudessa nämä järjestelmät ovat aivan yhtä helposti puettavia kuin hatut, eikä edes kiinteästi asennettujen BCI-laitteiden käyttö vaatii mutkikasta kirurgiaa. 

Ehkä tulevaisuuden BCI laite muistuttaa pyöräilykypärää. Se mitä tulevaisuudessa esimerkiksi pyöräilykypärää muistuttavaan laitteeseen voidaan kytkeä on kiinni ihmisten tahdosta sekä mielikuvituksesta. Eli tulevaisuudessa BCI-laite voi olla yhtä helppo pukea kuin hattu, ja sen avulla voidaan kontrolloida esimerkiksi autoja tai lentokoneita. 

Parhaassa tapauksessa tulevaisuuden BCI on oikeastaan vain verkkomainen kokonaisuus, joka voidaan asettaa pääkallon ulkopinnalle niin että elektrodit  tunnustelevat aivokuoren sähköjännitettä. Ja näin kyseisten laitteiden asentaminen ihmisille muuttuu helpommaksi. Noiden laitteiden avulla henkilö voi esimerkiksi pelata tietokonepelejä sekä käyttää tietokoneita myös jokapäiväiseen toimintaan. 

Samalla kuitenkin meidän pitää muistaa se, että BCI-käyttöliittymät mahdollistavat myös esimerkiksi humanoidi-robottien ohjaamisen ajatuksen avulla. Mercedes on ottanut ensimmäisen kerran ihmisen kaltaisen robotin tuotantolinjalleen. joten ehkä tulevaisuudessa ihmisillä on robottiassistentti, joka toimii siivojana sekä mahdollisesti palvelijana tai turvamiehenä. 

Siis jo nyt Neuralinkin avulla voidaan ohjata tietokonetta, jossa on robottien käyttöliittymä, mutta esimerkiksi aivokuoreen suunnatun sähköärsytyksen kautta voidaan henkilölle luoda sellainen ärsyketodellisuus, missä hän ei erota robottien aistimuksia omistaan. Neuralink-mikrosiruja voidaan asentaa myös eläimille, ja nuo laitteet voivat yhdistää eläimen aistit tietokoneen kautta ihmiseen, ja tuolloin tietenkin on mahdollista, että ihminen ohjaa esimerkiksi sutta tai koiraa tuollaisen järjestelmän avulla. 

Tuolloin robotti tai eläin, joka kantaa mikrosirua aivoissaan muuttuu ohjaajansa jatkeeksi. Samalla tietenkin eläimet voidaan muuttaa biologisiksi tarkkailulaitteiksi, joiden avulla voidaan syvänmeren eliöitä tarkkailla niiden luonnollisessa elinympäristössä vuosien ajan. Tai sitten sotilaat voivat noiden mikropiiriä kantavien kalojen tai lintujen sekä muiden eläinten avulla hankkia tiedustelutietoa mistä haluavat. Ja tuollaiset mikropiirit tekevät myös ihmissusista periaatteessa mahdollisia. Eli kaikki eivät varmaan halua käyttää noita välineitä rakentavasti. 

https://bigthink.com/the-future/first-person-with-a-neuralink-brain-implant-reveals-how-he-uses-it/