Kun tekoäly kohtaa luovuuden.

 

Yllä on hieno, mutta ikävä kyllä, tekoälyn luoma kuva kissasta, joka istuu pöydällä ja tuijottaa läppäriä, jonka ruudulla näkyy heksadesimaalista koodia. Se mikä tässä kuvassa itseäni häiritsee on se, että loin sen tekoälyn avulla, kun en "viitsinyt" tehdä sitä itse.  Siis käytänkö tässä yhteydessä sanaa "viitsinyt", peittelemään sitä, että en osaa piirtää? Sen saa jokainen itse päätellä. 

Vai teinkö tuon kuvan itse. Tai teinkö sen yhdessä tekoälyn kanssa? Tekoäly ei itse ajattele, joten meidän pitää vain käskyttää sitä oikein, niin saamme aikaan hienoja tuloksia. Tekoäly vapauttaa meidät esimerkiksi piirustus taidottomuuden kahleista, mutta samalla me emme koskaan kehity hyviksi piirtäjiksi, jos käytämme tekoälyä kaikkien kuvien tekemiseen. Kuva siis voisi olla hieno, mutta samalla se on tekoälyn muutamassa sekunnissa tekemä työ. Joten ehkä piirustuskilpailuihin pitäisi luoda tekoälysarjoja, joissa sitten kilpailevat tekoälyt eivätkä ihmiset. 

Eli tarkemmin sanoen loin tuon kuvan ChatGPT-tekoälyä käyttämällä, ja annoin komennon missä käskin tekoälyä luomaan kuvan kissasta, joka tuijottaa pöydällä olevan läppärin ruutua. Ja sitten annoin käskyn muuttaa tuon ruudun kuvan siten, että se esittää heksadesimaalin muotoista ohjelmistokoodia, eli mikään vaikea prosessi tämä ei ollut. Siis miten tekoäly yhdistyy luovuuteen? 

Siinä vasta mielenkiintoinen kysymys. Tekoälyä voidaan käyttää tehokkaasti tai vähemmän tehokkaasti apuna kuvien luomiseen. Se on loistava väline, jota voidaan verrata mestarin suhteeseen oppilaaseen. Eli tekoäly on ikään kuin oppilas, joka istuu maalaustelineen edessä ja sitten mestari, eli tekoälyn käyttäjä ohjaa tekoälyä luomaan sellaisia kuvia, kuin hän haluaa. Joten se siitä luovuudesta. 

Jos ajatellaan tekoälyn käyttöä kuvituksessa, niin jos kuvan ei tarvitse olla mikään tietynlainen, niin silloin me voimme aina käyttää tekoälyä. Voimme antaa sille käskyn tehdä kuva esimerkiksi kissasta, joka on valloittanut kehittäjän paikan. Jos haluamme olla oikein luovia ihmisiä, niin voimme ajatella että kissa on kyborgi tai robotti, joka pitää yhteyttä tekoälyyn. Eli tekoäly on ikään kuin serveri, joka ajaa monimutkaista kielimallia, ja sitten tuon kissan tehtävä on toimia ikään kuin yhteydenpitokanavana tekoälyserverin sekä käyttäjien välillä. Tuossa kyborgikissassa olisi siis satelliitti-kommunikaatio sekä ydinparisto, jolla se kykenee pitämään yhteyttä keskustitokoneeseen ja avustamaan ihmisiä kaikissa sallituissa asioissa kuten koodaamisessa. No, ehkä tuo oli futuristinen malli. 

Kuten me kaikki kahvin suurkuluttajat, open- sekä suljetun koodin pohjalla toimivat devaajat eli kehittäjät, ja tekoäly friikit tiedämme, niin tekoälyä voidaan käyttää moneen eri asiaan. Yksi noista asioista on tietenkin grafiikan sekä tekstien tuottaminen, ja ehkä kaikki tekoälyn avulla luodut asiat eivät ole sellaisia, että niillä voisi kehua ainakaan omaa luovuutta. Tuo luovuus on asia, mikä aina silloin tällöin saa maksimaalisen suurenmoiset mittasuhteet sosiaalisessa, ja myös muussa mediassa. Siis etätyö kuulemma tappaa luovuuden, kun me emme voi istua saman pöydän ääressä miettimässä sitä, miten me innovoimme seuraavia projekteja. 

Mutta samalla me voimme kuitenkin toisaalta sanoa, että tuollaisissa miettimistä tai innovointia varten perustetussa ryhmässä on joskus sellainen ryhmädynamiikka, missä kehittäjät eli devaajat eivät ehkä puhu ollenkaan. Tai sitten ihmiset huutavat toisensa päälle. Se mikä sitten saa aikaan sellaisen pienen ongelman ovat ne kehittäjät, jotka eivät osallistu kokoukseen muuten kuin tuijottamalla puhelinta. He ilmeisesti pelkäävä jotain epäonnistumisen kaltaista, kun heillä ei mitään asiaa koskaan ole. Mutta samalla kuitenkin me voimme samalla ihmetellä heidän haluaan sekä intoaan saada nimensä onnistuneiden projektien osallistuneiden listalle. 

Siirtyminen pois relaatiotietokannoista on vaikeaa.

Yllä: Tietokanta SQL-serverillä. 

“NoSQL (englannin sanoista Not only SQL) on käsite, jolla kuvataan perinteisestä relaatiomallista poikkeavia tietokantoja. Nämä tietokannat eivät seuraa mitään kiinteästi määrättyä taulukko skeemaa, minkä ansiosta ne skaalautuvat hyvin horisontaalisesti. (Wikipedia, NoSQL)

Tietokantojen rooli nykyisessä tietojenkäsittelyssä on keskeinen. Tietokantojen tehtävä on tallentaa sekä lajitella tietoa, mitä tietojärjestelmä pitää sisällään. Eli esimerkiksi robottien kohdalla kaikki niiden tiedot ja taidot ovat tietokannoissa. Ja tietokannat ja niiden verkottuminen ovat keskeisessä roolissa myös tekoälyjen eli laajojen kielimallien toiminnassa. SQL eli relaatiotietokantojen ongelma on ollut niiden hidastuminen käytettävän datamäärän kasvaessa. Joten tuon takia on kehitetty uusi tietokantamalli, jota kutsutaan NoSQL tietokannaksi. 

Miksi NoSQL tietokannat eivät toimi kuten niiden pitäisi? Syy tähän löytyy siitä, että meidät kaikki koulutetaan oppilaitoksissa käsittelemään relaatiotietokantoja. Ja tietokantojen relaatiomallit ovat asioita, joihin olemme tottuneet. Relaatiotietokannat käyttävät SQL kieltä ohjaamaan tietokantojen toimintaa. NoSQL luotiin valtavien datamäärien käsittelyyn sekä hallintaan, eli sen pitäisi olla joustava sekä kaikin tavoin monipuolisempi. Mutta ongelma on siinä, että uuden tuotteen käyttöönotto vaatii totuttelua. 

Yllä: Relaatiotietokanta (Wikipedia,Relaatiotietokanta)

Siis siirtyminen uuteen tehokkaampaan malliin vaatii aina siirtymäaikaa. Ja henkilön joka on vuosikymmeniä tehnyt työtä vanhan mallin kanssa on tietenkin alussa hankalaa opetella uusia malleja. Myös tietojenkäsittelyn koulutus pitää räätälöidä uudelleen siten, että se huomioi uusia tekniikoita kuten tekoälyn sekä sitä tukevan infrastruktuurin ja tietokantajärjestelmän paremmin. Tekoälyn kohdalla on käymässä niin, että koko ICT maailmaa tulee koskemaan mullistusten sarja, kun kaikki järjestelmät sekä tukijärjestelmät pitää sopeuttaa uudelle työkalulle sopiviksi. Eli kuten huomaamme, niin tekoäly ei ole yksipuolinen toimija.

Se työskentelee yhteistyössä käyttäjänsä kanssa. Ja käyttäjien on omalta osaltaan sopeuduttava infrastruktuuri muutokseen, ja tiedostettava se, että tekoäly on tullut jäädäkseen. Mikäli tekoälyä osataan käyttää oikein, niin sen käyttö nopeuttaa prosesseja, jos sitä käytetään oikein. Jos tekoälyä käytetään väärin eli sille annetut komennot ovat huonosti muotoiltuja tai niiden antajat eivät ymmärrä mitä heidän pitäisi tehdä, niin silloin tietenkään tekoäly ei osaa tehdä mitään oikein. Tekoälyn manipuloiminen tapahtuu enemmänkin lähteiden kautta, eli kotisivujen sisältöä pyritään muuttamaan tai vastaavaa kuin kielimallia itseään muuttamalla. 

 

Yllä näemme miten NoSQL tietokanta eroaa SQL tietokannasta. Eli kyseinen malli on joustavampi kuin SQL, mutta samalla sen käyttöönotto vaatii totuttelua. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun ICT alalla on työläisiä sopeutettu uusien välineiden mukaiseksi. Tämä toimintamalli jossa käyttäjät sopeutetaan järjestelmään on kohdannut kritiikkiä. Joten ehkä joskus joku tekee sellaisen väitöskirjan, jossa puhutaan järjestelmien mukauttamisesta käyttäjien mukaiseksi. Kuitenkin tällä hetkellä ajatellaan siten, että uusia ominaisuuksia tuodaan käyttäjille ilman että heiltä kysytään yhtään mitään. Tämä tarkoittaa sitä, että alan trendi on ainakin toistaiseksi ollut se, että käyttäjien pitää sopeuttaa osaamisensa uusien välineiden mukaiseksi. 

Relaatiotietokannoista luopuminen on sikäli vaativaa, että tietenkin NoSQL vaatii koulutusta sekä opettelua. Mutta se mikä tekee nimenomaan NoSQLstä hiukan hankalan on se, että sen etujen hyödyntäminen vaatii todella suurta datamassaa. Tai toisin sanoen datamassan määrän pitää olla todella suuri, jotta NoSQLn edut tulevat esiin. Eli jos dataa on melko pieni määrä, niin silloin periaatteessa on aivan sama, että millaisia tietokantoja käytetään. 

Tilanne on vähän sama jos käsittelemme vaikkapa viidentoista asiakkaan osoite- ja muita tietoja  tietokantakiihdyttimen avulla. Tällaiset välineet on kehitetty käsittelemään valtavia datamassoja, eli miljoonia tai miljardeja kirjauksia päivässä. Nuo tietokannan hallintasovellukset voivat tietenkin käsitellä 15 nimeä, mutta niistä saatava hyöty on tuolloin vähäinen. 

Ja jonkun alle 15  asiakkaan mikrotason yrittäjän asiakkuushallinta voidaan periaatteessa tehdä vaikka Excel-taulukon tai paperin ja kynän avulla. Eli tietomäärän pitää olla sellaisella tasolla, että tietokone voidaan todeta tehokkaammaksi kuin  paperi ja kynä. Kun sitten lähdetään tutkimaan NoSQL tietokantojen eroja relaatio- eli SQL tietokantoihin nähden, niin tietenkin uusi malli on erilainen kuin vanha. Se että ohjelmisto kerää tietoa laajalta alueelta sekä samalla myös lajittelee sitä aiheuttaa ongelmia. Nimittäin valtavan datamassan käsittely on haastavaa. Jos tietokone tai tekoäly lataa jotain tietokoneelle, niin tuo tieto pitäisi voida varmistaa. 

Mikäli tietoa tai tietolähdettä ei varmisteta, niin tekoäly tekee ennemmin tai myöhemmin virheitä. Eli tuo virhe on siinä, että kyseinen ohjelmisto lataa tietoa väärältä kotisivulta. Mikäli ajatellaan että tietokanta on nopea, niin silloin pitäisi kysyä suoraan, että miksi se on nopea? Jättääkö tietokanta tai sitä ohjaava algoritmi esimerkiksi kotisivujen vertailun tekemättä? Eli eikö se vertaa kotisivujen sisältöä muihin kotisivuihin, joiden aiheen pitäisi olla sama tuon käytettävän sivun aiheen kanssa? 

Kun puhutaan esimerkiksi Internetistä sekä sen sisältämästä tiedosta, niin tekoälyn antamat väärät vastaukset johtuvat siitä, että tekoäly valikoi tietoa kotisivuista, joiden sisältämä data vastaa sitä kuvausta, jonka tekoälyn käyttäjä on antanut. Siis väärän kotisivun valinta johtuu siitä, että sivu on näyttänyt joltain muulta. Ja tekoälyä voidaan huijata vaihtamalla kotisivujen sisältöä. Se mikä auttaisi tekoälyjä jäsentämään tietoa olisi se, että kotisivuilla olisi pakollinen hashtag, jolla kotisivun tekijä merkitsisi sen aiheen tai kategorian mitä kotisivu edustaa. Ja jos sitten sisältö poikkeaa annetusta aiheesta, niin kotisivu voidaan merkitä mahdollisesti virheelliseksi. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/NoSQL

https://fi.wikipedia.org/wiki/Relaatiotietokanta

Miten tuottavuus pitäisi mitata?

 

Onko yhtiön päätuote mahdollisesti markkinointi?

Kun puhutaan tuottavuudesta, niin usein kohtaamme sellaisia malleja kuten sen, kuinka paljon rahaa joku yhtiö tai osasto tekee tietyssä aikayksikössä. Mutta sitten tietenkin meidän pitää muistaa sekin, että se kuinka suuren rahallisen tuoton yhtiö tekee ei välttämättä liity oman yhtiön tai osaston toimialaan tai toimenkuvaan. Jonkun myyntitiimin tai sijoitusyhtiön tuottavuus voidaan mitata suoraan sillä, että kuinka monta tuotetta se myy vaikkapa viikossa. Tai tuotantoyhtiön tuottavuus voidaan mitata sillä, että montako maalipurkkia esimerkiksi maalitehdas tuottaa liukuhihnalta. 

Mutta onko pelkkä tuotannon määrä sitten oikea tapa mitata tuottavuutta? Siis mitä jos tuotanto menee suoraan kaatopaikalle, niin onko se sitä paljon puhuttua tuottavuutta? Tuotannon määrä ei ole yksin asia, mikä ratkaisee tuottavuuden. Mutta tuottavuuden mittana voidaan käyttää monia muitakin asioita. Siis onko säveltäjän tai laulun tekijän tuottavuus sitä, että hän tekee muutamia kymmeniä rivejä kappaleita päivittäin, vai onko niin että hän on tuottava silloin jos hän saa yhden kappaleensa levytettyä ja myyntiin jossain verkkopalvelussa? 

Onko esimerkiksi myyntyö tai joku markkinointi sitä ICT- tai vaikkapa lakialan yhtiön ydinsaamista? Siis onko yhtiön pääasiallinen tuote joku puhelinmyynti? Siis yhtiön pääasiallinen tuote on se, mitä kauppaamalla markkinointiyhtiö kauppaa. Markkinointiyhtiön pääasiallinen tuote on markkinointi, mutta ne tuotteet kuten mahdolliset verkkokaupat tai muut vastaavat asiat pitää saattaa kuntoon ennen markkinointikampanjan aloittamista. 

Markkinointiyhtiö voi määritellä tuottavuutensa tehtyinä kauppoina. Mutta miten muut yhtiöt sitten mahtavat määritellä oman tuottavuutensa? Niiden tuotteet saattavat olla esimerkiksi kotisivupalvelut tai sitten verkkokaupat, joiden käyttöliittymät ne valmistavat. Miten ne määrittelevät oman tuottavuutensa? Onko se ehkä sitten myyntivoitto, mutta me taas kuljemme asian ympäri. Eli miten tuotetta valmistava koodarien ryhmä määrittelee tuottavuutensa? Onko se ehkä hyväksyttyjen koodirivien määrä vuorokaudessa? 

Jos markkinointiryhmä määrittää tuottavuuden solmittujen sopimusten määrällä ja arvolle, niin miten sitten tuottavuus mitataan esimerkiksi ICT-alan yhtiössä? Tai miten sen koodaustiimissä tuo sana määritellään?  Onko se ehkä se miten monta ohjelmistolisenssiä yhtiön markkinointiosasto myy jossain verkossa? Mutta onko tuolla asialla sitten mitään tekemistä tuottavan ohjelmistotuotannon kanssa? 

Jos esimerkiksi ajatellaan että koodarit tekevät töitä 24/7 parantaakseen tuotetta, niin silloin tietenkin mitä täydellisempi tuote on, niin sitä enemmän tuotekehitysprosessi hidastuu, koska silloin pitää tehdä erittäin tarkkaa työtä, tai tuote eli ohjelmisto hajoaa käsiin. Mutta jos tuottavuus on koodin valmistamista, niin tietenkään koodia ei kukaan valmista huvikseen. Koodarien pitää saada palkkaa työstään. Joten turhan työn teettäminen maksaa rahaa. Eli jos koodia tuotetaan roskiin, niin se aiheuttaa tappioita koko yhtiölle ainakin palkkamenojen osalta, mikä ei ole hyvä asia ainakaan liikevoittoa ajatellen. 

Tekoäly ja tuottavuus. Eli jos tekoäly ei osaa, niin missä vika on?

 

Tuottavuudesta sekä siitä, miten tekoälyä pitäisi käyttää on monia erilaisia mielipiteitä. Ja suurin osa noista mielipiteistä ei varsinaisesti koske sitä, miten tuottavuus määritellään. Kun ICT-alalla puhutaan tuottavuudesta, niin onko tuottavuuden mittarina se, että kuinka monta riviä koodia kukin kirjoittaa? Vai miten mitataan oikeasti se paljon puhuttu tuottavuus, josta niin paljon keskustellaan. 

Tietenkin jokainen meistä voi varmaan muutamia rivejä koodia kirjoittaa joka päivä, mutta jos koodit päätyvät roskakoriin, niin silloin ei kyseessä ole varmaan se paljon puhuttu tuottava työ. Kun sitten puhutaan etätyöstä sekä siitä, miten paljon yksinäisyyttä sekä stressiä se nyt sattuu aiheuttamaan, niin jos toimistollakaan ei tehdä mitään muuta kuin istuta tuijottamassa näyttöä, niin toki sekin voi olla tuottavaa työtä. 

Siis tietenkään kukaan ei voi enää edes ajatella muuta kuin toimistolle palaamista, koska se tekee ihmisestä tuottavan, ja hän ei voi esimerkiksi tuijottaa musiikkivideoita samaan aikaan kun muut pitävät kokousta tai koodaavat innoissaan uutta tekoälyä, sekä nauttii kilometrikorvauksista. Tai ehkä tämäkin oli sellainen tekohauska mielipide. Ja tästä asiasta sitten voidaan siirtyä suoraan siihen, kuinka tekoälypohjaiset koodaamisen avustajat ovat osoittautuneet pettymykseksi. Eli ne tappava koodaajien luovuuden sekä tekevät asioita muutenkin huonosti. Siis kuinka paljon koodaaja sitten töissä käyttää luovuuttaan onkin sitten toinen asia. 

Tässä vaiheessa meidän pitää muistaa se, että tekoäly on oikeastaan vain äärimmäisen kehittynyt ohjelmointieditori. Samoin kaikessa edistyksellisyydessään tekoäly on tietenkin vain tietokoneohjelma, joka oikein käytettynä voi tehostaa koodaamista, mutta väärin käytettynä siitä ei ole muuhun kuin tuottamaan koodia suoraan roskakoriin. Joten kun tekoälyä otetaan käyttöön, niin siinä pitää muistaa muutama erittäin tärkeä asia. 

Kuka on vastuussa jos tekoäly tekee huonoa koodia? Vastaus tekoälyn pitää saada selkeitä, kirjakielellä annettuja komentoja, joita se pystyy tulkitsemaan paremmin kuin puhekieltä. Samoin vaatimusmäärittely pitää antaa tehokkaasti, sekä ilman turhia välisanoja. 

Joista ensimmäinen on tietenkin se, että kun uusia tietokoneohjelmia mukaan lukien tekoäly otetaan käyttöön, niin se ei tapahdu aivan sekunnissa. Tekoälyä, kuten muitakin ohjelmointityökaluja vaivaa se, että ne ymmärtävät annettuja komentoja siten, että annetut merkit muutetaan ensin ASCII-koodiksi, ja sitten ne syötetään kielimallille, joka etsii tietoa erittäin suuresta määrästä kotisivuja. Tuota kotisivujen määrää voidaan rajoittaa esimerkiksi ohjaamalla tekoälyä etsimään ratkaisua jostain koodausta käsitteleviltä kotisivuilta. 

Minkään työkalun käyttö ei suju ilman kurssitusta tai tutustumista uuteen välineeseen. Eli jos välinettä ei koskaan ennen olla avattu, niin silloin sillä ei varmaan aivan heti saada parasta mahdollista jälkeä aikaan. Eli jokainen uusi työkalu vaatii ainakin hiukan opiskelua, ennen kuin se kykenee tuottamaan tehokasta sekä hyväksyttävissä olevaa koodia. 

Tekoäly on siis avustaja, jonka toimintaa pitää tarkkailla, ja jonka tekemää tuotosta pitää jatkuvasti seurata. Jos tekoäly alkaa tuottaa väärää koodia, niin silloin syytä voidaan etsiä tekoälyn puutteista, kuten siitä että se ei ymmärrä sanojen sisältöä. Tai sitten tekoälylle annettu käsky, eli vaatimusmäärittely, jonka kautta tekoälyn kielimalli etsii tietoa on huonosti annettu. Siis kun tekoälylle annetaan tehtäväksi koodien rakentaminen, niin sille pitää antaa tehokas sekä selvästi ymmärrettävä vaatimusmäärittely eli käsky. Jos käskyjä annettaessa aletaan jaaritella, niin se vaikuttaa tekoälyn toimintaan. 

Algoritmi ei erota merkityksellisiä sanoja merkityksellisistä. Joten jos vaatimusmäärittely annetaan muodossa "tota noin,. siis sillä tavalla pitäisi toimia", niin tekoäly ei ehkä osaa tehdä kaikkia asioita oikein. Se ei erota täytesanoja merkityksellisistä. Joten tekoälyn käskytyksen pitää tapahtua siten, että käsky pitää sisällään vain sen tiedon, joka on merkityksellistä. Ja tietenkin tekoälyn pitäisi samalla saada käskyyn mahdollisimman paljon tietoa, jotta sen toiminta olisi tehokasta. Eli esimerkiksi suorakulmaisen kolmion pinta-alan laskeva ohjelma muodostetaan tuolloin käskyttämällä: "tee ohjelma, joka laskee kolmion pinta-alan". (Kanta * Korkeus/kahdella). 

Mutta sitten meidän pitää huomioida se, että jokaisen kirjaimen ASCII-koodi on erilainen, mikä tarkoittaa sitä, että pieni "a"-kirjain (ASCII  097) ei ole sama asia kuin iso "A" kirjain (ASCII 065) siis ASCII koodit on ilmoitettu heksadesimaalisessa muodossa. Tuo pieni ero tekee noista kahdesta kirjaimesta kaksi täysin eri asiaa. Ja tuohon ilmiöön missä iso kirjain tuo ruudulle eri asioita kuin pieni kirjain on jokainen törmännyt Linux-käyttöjärjestelmän kanssa toimittaessa. 

Eli kuten kaikki koodaamisen kanssa työskentelevät ja työskennelleet ovat huomanneet, niin koodaaminen vaatii tiettyä tarkkuutta. Joten meidän pitää muistaa, että vaikka me käsittäisimme asiat jotenkin, niin sama asia merkitsee tietokoneelle eri asiaa. Ja sen takia meidän pitää todeta, että "mä" ja "minä" ovat tietokoneelle kaksi eri asiaa. 

Tekoäly ei myöskään ensimmäisellä kerralla ehkä tee parasta mahdollista koodia. Vaan kun koodi on tulostettu ja testattu, niin sitten tekoälyn pitää saada palaute, jossa palautteen antaja kertoo tekoälylle, mitä sen pitäisi tehdä toisin. Eli tuolloin käydään käydään tuotekehityssykliä läpi ensin tekoälyn kanssa, ja sitten kun koodi alkaa muotoutua, niin silloin koodi annetaan ihmisten tarkastettavaksi. 

Kun teemme työtä tekoälyn kanssa, niin meidän pitää tietenkin käyttää kirjakieltä, kun annamme komentoja tuolle työkalulle. Tekoälyt eivät ymmärrä murretta. Ihminen käsittää että "mä" ja "minä" ovat sama asia, koska käytämme ajattelussamme sumeaa logiikkaa. Tietokonekin voi käyttää sumeaa logiikkaa, mutta silloin sumea logiikka tarkoittaa suurta joukkoa täsmällisiä ratkaisuita, eli tuolloin sana "mä" olisi linkitetty yhteen sanan "minä" kanssa. 

Kun tekoälyä käytetään, niin ammattilainen joka osaa tulkita koodia sekä korjata virheitä saa tekoälystä varmasti enemmän kuin henkilö, joka ei tuota työtä osaa. Siis tekoälyä käyttävä ammattilainen joka osaa muotoilla vaatimusmäärittelyn oikein sekä hallitsee koodaamisen voi tekoälyn avulla tehostaa työtään. 

Mutta jos henkilöllä ei ole tarvittavia taitoja sekä koulutusta etsiä koodista virheitä on käytössään tekoäly, niin hän varmasti tuottaa silloin suuren määrän virheellistä koodia. Joten tekoäly voi korostaa esimerkiksi koodaajien tasoeroa. Tai sitten se vie työpaikat uusilta koodaajilta, joiden taidot eivät vielä ole kehittyneet tarpeeksi kovalle tasolle. 

Se tarkoittaa sitä, että uudet koodaajat eivät pääse kehittymään. Ja sitten kun vanhat lähtevät, niin uudet työntekijät joudutaan hakemaan Intiasta, kun kotimaisten koodaajien taidot eivät enää riitä. Ja lopulta koko koodaus joudutaan kuitenkin ulkoistamaan johonkin Kaukoitään, jossa työvoima on halpaa. Samoin työkin alkaa lopulta muistuttaa halpaa tuotantoa, ja ehkä sitten saamme lopulta koko ICT-alan pois nurkista pyörimästä. Niin voidaan taas kerran päättää yksi osa suomalaisesta osaamisesta. 

https://www.tivi.fi/uutiset/koodareiden-hehkutetut-tyokalut-tyrmattiin-eivat-paranna-tuottavuutta-virheet-lisaantyvat-41-/30565064-74b7-4628-90d5-7ed0d649d8f1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heksadesimaalij%C3%A4rjestelm%C3%A4

Ydinvoima voi olla vastaus moneen ongelmaan.

Ydinvoima on outo asia siviilialuksissa, mutta kuten tiedämme, niin uudet miniydinvoimalat voivat tarjota uuden sekä turvallisen tavan kuljettaa tavaroita yli valtamerien. Mikä tahansa laiva tai periaatteessa myös lentokone voidaan varustaa uuden sukupolven siirrettävillä ydinreaktoreilla, jotka voivat toimia myös kaupunkien voimanlähteenä. Nuo laivat voidaan muotoilla siten, että ne ovat erittäin nopeita. Ja ydinvoima antaa tietenkin mahdollisuuden välttää sellaisia paikkoja kuin Afrikan Itärannikko sekä Punainen meri, joiden kautta kulkevat lastit ovat alttiina vihamieliselle toiminalle. 

 Pienoisydinvoimalat sekä niiden pienemmät, siirrettävät versiot ovat välineitä, jotka tarjoavat sekä siviili- että sota-aluksille virtuaalisesti rajattoman toimintamatkan. Ja jos ydinkäyttöisiä aluksia aletaan rakentaa suuremmassa mittakaavassa, niin niiden avulla voidaan tietenkin tuottaa energiaa myös kaupungeille. 

Ja juuri tämän takia eri tutkimuslaboratoriot eri puolilla maailmaa työskentelevät siirrettävien (portable nuclear reactors, PoNu) parissa. Nuo pienet ydinreaktorit voivat toimia yksinään, mutta ne voivat tuottaa energiaa myös suuren mittakaavan laitoksissa. Tuolloin kyseessä on modulaarinen ydinreaktorijoukko, jossa pienet ydinreaktorit toimivat ryhmänä, tyydyttääkseen kaupunkien energiantarpeen. Mutta kuten tiedämme, niin ydinreaktoreita voidaan käyttää myös lentokoneiden voimalaitteena. Tuolloin lentokone voi käyttää esimerkiksi vettä ajoaineena, ja suihku- tai rakettimoottori voi kuumentaa tuota ajoainetta valokaarten avulla. 

Tulevaisuudessa ainakin osa kuljetuksista saatetaan suorittaa WiG eli maaefektikoneiden avulla. 

Mutta tietenkin vedyn käyttö olisi turvallista sekä ympäristöystävällistä. Jos ajatellaan esimerkiksi "Kaspianmeren hirviönä" tunnettua maaefektikonetta, niin silloin me kohtaamme sen faktan, että Neuvostoliittolaiset ajattelivat kyseistä välinettä ainoastaan sotilaallisesta perspektiivistä. Maaefektikoneita on tuonkin jälkeen rakennettu, mutta niiden käyttö on rajoittunut lähinnä harrastelijakäyttöön. Kuitenkin maaefektikone voisi kuljettaa lasteja taloudellisemmin sekä nopeammin kuin tavalliset laivat. Ja tuollaiset suurikokoiset maaefektikoneet vaativat tehokasta voimanlähdettä. Eräät startupit ovat kehittämässä vetykäyttöisiä maaefektikoneita. 

Nuo koneet voisivat käyttää aurinkopaneeleita tuottaakseen vetyä niiden rungon sisällä olevassa elektrolyysikammiossa. Siis se kuinka ekologinen tuollainen patosiipikone oikeasti on riippuu pitkälti sen voimanlaitteesta. Jos maaefektikoneen käyttämä vety tuotetaan ekologisesti, niin silloin kyseessä on vihreä vaihtoehto. Mutta pienet siirrettävät ydinreaktorit voivat toimia suurikokoisten maaefektikoneiden voimalaitteena. Tuolla tavoin suurikokoisten maaefektikoneiden polttoainekustannukset saadaan minimoitua. 

Ja jos sitten ajatellaan esimerkiksi siirrettävien ydinreaktoreiden polttoainehuoltoa, niin siirrettävien ydinreaktorien kohdalla voidaan toimia niin, että reaktori toimitetaan asiakkaalle niin, että polttoaine- ja säätösauvat ovat niiden sisällä. Ja kun reaktori on käyttänyt kaiken polttoaineensa, niin silloin koko reaktori vaihdetaan. Tuolloin reaktorin suoja-astia toimii myös säteilykilpenä kuljetuksen ajan. Siirrettävien ydinreaktorien vaihto voi olla yhtä helppoa kuin paristojen vaihto esimerkiksi TVn kaukosäätimestä. 

https://www.energy.gov/ne/advanced-small-modular-reactors-smrs

https://www.energyandcapital.com/smr-stocks/

https://interestingengineering.com/innovation/meltdown-proof-portable-nuclear-reactors

https://interestingengineering.com/energy/tiny-nukes-on-trucks-sub-20-mw

https://interestingengineering.com/transportation/nuclear-powered-bulker-study

https://medium.com/purdue-engineering/truck-portable-nuclear-reactors-go-where-the-power-is-needed-3fd5350073be

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_microreactor

Puettava älytekniikka aiheuttaa mielenkiintoisia ajatuksia.

"Kuka kulkee? Metan Ray-Ban-älylasit varustettiin uuteen käyttötarkoitukseen. Kuvituskuva."
( Mikrobitti, Opiskelijoiden hyytävä keksintö kaivaa esiin vastaantulijan nimen, puhelinnumeron ja osoitteen – täysin salaa)

Älylasit, jotka tunnistavat ihmiset on yksi esimerkki siitä, mihin mobiiliteknologia pystyy, jos se yhdistetään tehokkaisiin tietoverkkoihin. Nuo ihmisen tunnistukseen kykenevät älylasit perustuvat siihen, että laseilla ja niihin liitetyllä mobiililaitteella on kyky interaktioon avointen tietopankkien kanssa. Ja kun noihin laseihin liitetään sovellus, joka tunnistaa ihmisten kasvot esimerkiksi tietokoneissa, niin seurauksena on sovellus, joka kertoo ihmisille kuka vastaantulija oikeasti on.

 Eli kyse on ajatuksesta, että esimerkiksi tietokoneissa käytettävä kasvojentunnistus laitetaan toimimaan ikään kuin väärin päin asetetun web-kameran kautta. Eli linkittämällä tuon sovelluksen Facebookin sekä muiden avoimesti käytettävissä olevien sovellusten kanssa voidaan luoda sovellus, joka tunnistaa kasvot melko varmasti. Ja tuo väline voidaan asentaa periaatteessa jokaiseen mahdolliseen kameraan. Eli kyseinen väline voi toimia myös esimerkiksi kauppojen tai kotien turvajärjestelmissä. 

"Terveyden tukena. Ouran älysormukset ja sovellus tarjoavat käyttäjälleen tietoa unesta, kunnosta ja stressistä hyvinvointisi edistämiseksi. KUVA: Antti Mannermaa" (Kauppalehti, Oura toimittaa älysormuksia USA:n sotajoukoille – Sopimuksen arvo noin 87 miljoonaa euroa)

Tällainen järjestelmä voi olla hyvinkin tehokas myös esimerkiksi sotilas- ja lainvalvontatehtävissä. Eli nuo tunnistusohjelmat tai sovellukset voidaan tietenkin liittää myös droneen. Sekä samalla ne voidaan liittää esimerkiksi sotilaiden aktion kameroihin. Tuolloin älylasit välittävät tietoa siitä, mitä ajoneuvoja tai mitä varusteita vihollisella. on. Kyseiset järjestelmät saattavat pakata tietoa paketteihin, ja sitten lähettää niihin tallennetun datan niin sanottuina pulsseina. Nuo pulssit saattavat kestää vajaa sekunnin, ja sitten laitteisto vaihtaa aaltopituutta. Se tietenkin vaikeuttaa noiden laitteiden käyttäjien peilaamista radiosuuntimalaitteen avulla. 

Sekä samalla sitä voidaan käyttää myös, valitettavasti laittomissa valvontakameroissa. Kasvoja tunnistava sovellus voidaan tietenkin kytkeä myös vaikkapa älytelevisioon, jossa se voi tunnistaa ihmisiä jotka näyttelevät eri elokuvissa tai sitten siihen voidaan kytkeä joukko valvontakameroita. Teknologia mikä tekee tästä sovelluksesta mahdollisen perustuu siihen, että PHP-koodia ajetaan tehokkaasti palvelimen puolella. Ja tuolloin mobiililaite lähettää datan keskustietokoneelle eli palvelimelle, ja sitten palvelin voi ajaa sen tarvitseman koodin. Tuota ominaisuutta käytetään paljon nimenomaan viihdeteollisuudessa sekä monimutkaisissa kotisivuissa. 

Kun sitten keskustellaan mahdollisuudesta integroida muuta puettavaa tekniikkaa kuten Ouran älysormuksia jotka rekisteröivät kehon toimintoja noihin välineisiin, niin tuo älysormus voi olla väline, joka aktivoi tuon tunnistusmoodin. Samalla tuon sormuksen avulla voidaan seurata sen käyttäjän stressitasoa sekä sitä, että onko sormus sormessa. Kyseistä älysormusta on tilattu myös esimerkiksi Pentagoniin, mikä osoittaa sen käyttökelpoisuuden esimerkiksi poliisi- ja sotilassektorilla. Eli älysormuksen avulla voidaan seurata henkilön stressitilaa sekä sitä, että hän on hengissä. 

Siviilit voivat käyttää näitä välineitä esimerkiksi itseharjoittelussa. Älysormus voi välittää datalaseihin tietoa siitä, miten keho reagoi esimerkiksi hengästymiseen. Samoin älysormus voi välittää tietoja siitä, että onko henkilö kovin stressaantunut tai onko hänellä ehkä sydämen epätahtisuutta.  

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/oura-toimittaa-alysormuksia-usan-sotajoukoille-sopimuksen-arvo-noin-87-miljoonaa-euroa/7ff3397e-def7-4f84-868c-1e3b5dd69fb1

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/opiskelijoiden-hyytava-keksinto-kaivaa-esiin-vastaantulijan-nimen-puhelinnumeron-ja-osoitteen-taysin-salaa/b2ea4c3e-8911-47f8-bc33-5a3595605b08

Tietoturva on tärkeä asia, mutta sen yliampuminen saattaa olla yhtä vaarallista kuin sen hoitamatta jättäminen.

 

"Yhdysvaltojen standardiviranomainen NIST haluaa muuttaa sellaisia salasanojen käyttöä koskevia suosituksia, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä." (MB). Eli jopa viranomaiset ovat alkaneet huomioida esimerkiksi sitä, että liian usein vaihdettavat salasanat voivat aiheuttaa pahemman tietoturvariskin kuin se, että salasanaa ei olisi koskaan vaihdettu. Salasanojen käytöstä ollaan luopumassa, ja esimerkiksi se, että salasanan sijasta voidaan käyttää Pin-koodia tekee tietokoneista suojatumpia. Mutta varsinaisesti biometriset tunnistimet kuten sormenjälkiin sekä kasvoihin ja verkkokalvoon perustuvat tunnistusmenetelmät parantavat tietojärjestelmien turvallisuutta. 

Kuitenkin meidän pitää muistaa se, että esimerkiksi tilanne jossa joku pääsee katsomaan suoraan ruutua pitkän matkan päästä on yhtä vaarallinen kuin jos hakkeri pääsee järjestelmään. Se että hakkeri jää kiinni ja häntä rangaistaan ei kuitenkaan poista sitä, että jos hän on myynyt tai julkaissut saamansa tiedot, niin vahinko on jo tapahtunut. Kun tiedot on siirretty nettiin, niin ne saattavat levitä hyvinkin laajalle alueelle. 

Tietoturva on tärkeä asia, mutta sen yliampuminen saattaa olla yhtä vaarallista kuin sen hoitamatta jättäminen. 

Tietoturvaa voidaan aina hoitaa kahdella tavalla. Yksi on oikea ja toinen väärä. Ja aina pitää huomioida se, että tietoturvaa koskevat ohjeet ovat merkityksettömiä, jos niitä ei kukaan viitsi noudattaa. Se että tietoturva ulkoistetaan ulkoisille toimijoille ei poista tiedon omistajan vastuuta tiedon suojelemiseksi. Eli vastuu tietoturvasta on viimekädessä niillä, jotka tiedon omistavat. Liioiteltu tietoturva on kuitenkin asia, joka saattaa vaarantaa hyvin paljon. 

Pahimmassa tilanteessa joku uskoo kieltojen ja käskytyksen voimaan. Se että joku asia on yhtiön koneilla kiellettyä ei tarkoita, että se on kiellettyä ihmisten omilla koneilla. Siis itse en tätäkään tekstiä kirjoita millään yhtiön koneella, vaan se on tehty ihan omalla koneellani. Se että uskomme johonkin asiaan sokeasti saattaa vaarantaa hyvin paljon. Me emme saa luottaa siihen, että ihmiset eivät koskaan tee mitään oma-aloitteisesti. Vaikka yhtiön koneilla olisi miten hyvät estot ja valvonta-ohjelmat, niin kuitenkaan se ei rajoita omien, itse ostettujen koneiden käyttöä millään tavalla. 

Kaikille käyttäjille ei kannata laittaa samoja oikeuksia. Esimerkiksi pitkään talossa olleilla voi olla laajemmat oikeudet järjestelmään kuin kesäapulaisilla. Samoin konsultteja ja muita talossa vierailevia varten kannattaa olla omat protokollansa. Eli konsultit voivat käyttää omia välineitään, ja sitten toimittaa raportit vaikka sähköpostiin. 

Kun puhutaan esimerkiksi zero trust menettelystä, niin tietenkin jokainen joka talossa käy tai joka talossa työskentelee voi pettää. Ihminen saattaa toimia tietämättään väärin. Hän ei ehkä muista salasanan kirjoitusasua, ja painaa salasanan näkyville kun joku seisoo selän takana. Hän saattaa pudottaa muistikirjan, istua sellaisessa kulmassa, että kadulta näkee suoraan ruudulle. Tai sitten hän saattaa tarkoituksella luovuttaa tietoja ulkopuolisille. Eli ihminen jolla on varsinkin huume- tai jotain muita vastaavia velkoja on erittäin altis kiristykselle. 

Ei ole väärin epäillä ihmisiä ja heidän vaikuttimiaan. Jos joku tekniikan tohtori hakee työpaikkaa, mutta ei pyydä siitä palkkaa. Niin silloin kannattaa miettiä, että millä tuo henkilö elää? Vakooja on aina sellainen, että hän vaikuttaa aluksi hyvinkin miellyttävältä sekä valitettavasti myös liian hyvältä ollakseen totta. Zero trust tarkoittaa sitä, että kukaan ei automaattisesti ole luotettava. Eikä yhtiön syvimpiä salaisuuksia uskota kenellekään, joka on ensimmäistä päivää talossa. 

Samoin meidän pitää muistaa se, että pettynyt työntekijä on aina riski. Jos ärsytämme työkaveria jatkuvasti, niin silloin altistamme hänet kaiken maailman houkuttelu-yrityksille. Eli avoimuus sekä läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että henkilö uskaltaa kertoa, jos häneltä on yksityiselämässä kyselty asioita, jotka liittyvät työpaikkaan sekä erityisesti kirjautumiskäytäntöihin. 

Ihmiset ovat vain ihmisiä. Me emme ole immuuneja houkutuksille. Jos ihminen erotetaan omasta mielestään ilman syytä, tai häntä kohdellaan huonosti, niin hän saattaa lopulta suutuspäissään kävellä paikalliseen moottoripyöräkerhoon ja myydä halussaan olevat salaisuudet noille MC-miehille. 

Mikäli salasanaa pitää jatkuvasti vaihtaa, niin silloin saattaa käydä niin, että salasanaa ei enää muista, ja sen takia salasana pitää kirjoittaa paperille. Se taas aiheuttaa ongelmia, koska tällainen paperi saattaa unohtua esimerkiksi näppäimistön alle. Ja silloin se saattaa päätyä hakkereiden käsiin. Nykyään kun kaikilla on kamerakännykkä, niin lappua ei tarvitse varastaa tai siihen ei tarvitse edes koskea, eli riittää että lapusta otetaan kuva. 

Kun sitten jossain julkisessa tilassa lähdetään muistelemaan salasanaa, niin silloin saattaa mieleen tulla painaa salasana näkyväksi. Tuolloin oikeassa paikassa oleva hakkeri saattaa jopa ottaa kuvan tuosta sanasta. Erittäin merkittävää olisi se, että julkisessa tapahtumassa käytetään esimerkiksi vanhaa salasanaa, ja sitten kun tapahtuma on loppu, niin salasanan voi vaihtaa. Toinen vaihtoehto olisi se, että messuille tai muihin tapahtumiin olisi oma erillinen salasana, jonka voi käydä asettamassa ennen kuin menee noihin tapahtumiin. 

Ja tilaisuuden jälkeen palataan taas normaaliin salasanaan. Samoin koneella voi olla kaksi selainta, joista toinen kirjataan jo valmiiksi sisään esimerkiksi google docsiin tai sitten yhtiöllä voi olla käytössään myös esimerkiksi messukäyttöä varten varattu oma virtuaalinen työtila, jossa olevat tiedot on eristetty muusta yhtiön toiminnasta. Se että messuja ja muuta "julkista käyttöä" varten avataan oma google tili ei liene kovin vaativa prosessi, ja tuolla tilillä ei tietenkään kannata pitää mitään kovin räjähdysherkkiä blogeja. Eli sinne kannattaa laittaa vain sellaisia asioita, joita voi esitellä esimerkiksi metrossa. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/nyt-leikkasi-viranomaisellakin-haluaa-kieltaa-vuosikymmenia-arsyttaneen-salasanakaytannon/3c6fe523-a3e7-4321-973c-e6168c7cc6a2

Kuva: 

https://www.ct.co.uk/insights/data-security-and-its-importance/